Tyhyjän aikaisia

Ennen ei arvostettu turhia jaarituksia, suunpieksäntää , suunsoitosta puhumattakaan. Nythän suupalttina olo on small talkia, sitä mitä ennen sanottiin pötypuheeksi, hölynpölyksi , ja se luokiteltiin osastoon puuta heinää.

Saakos tyhjälle nauraakaan ? Mies tulee räkänokastakin, muttei tyhjännaurajasta. Ehkä miesten pitää luomakunnan kruunuina olla totisempia, pikkutytöille on tirskuminen aina sallittu. Kerran jouduin kaverini kanssa alakoulussa nurkkaan häpeämään , kun pyylevä opettaja soitti harmoonilla aamuhartausvirttä ja peffa ikäänkuin souti jakkaran leveydeltä ja ylikin niin, että ope meinasi kellahtaa tuoliltaan. Vilkaisimme vieruskaverini kanssa toisiamme ja alkoi naurunpyrskähdykset, ei voinut estää.

Myöhemminkin tätä ilmeni, yleensä juuri silloin kun piti olla hipihiljaa ja arvokkaasti. Useammankin kerran sain ojennukseksi sanalaskun : Tyttönä naurattaa tyhjäkin , akkana ei asiakaan. Eipä se ole kohdallani paikkaansa pitänyt, naurattavia asoita on maailma täynnä. Minua nauratti jo tänä aamuna koiran hölmistynyt ja anteeksipyytävä ilme, kun se tallasi vahingossa vesikuppiinsa .

Onhan kiva kuulla Ramoonankin olevan niitä nauravaisia:D
Ankealta tuntuisi noudattaa rajoituksia ilolleen, eihän sitä voi kahlita, jos jokin kerran huvittaa.
Aina on minullakin hereillä tuo koomisuuden taju, mutta ehkä höpöttäminen on jäänyt ikää myöten vähemmälle.

TUossa urheilu-uutisia katsellessa, pikkasen veti suupieliä ylöspäin, raavaiden miesten pettynyt itku pelin jälkeen, vaikka sinänsä säälittää tuo isäntämaan murskatappio.

Kun osaa itse hassutella, purkaa omia
paineitakin samalla, sen opin jo lapsuuskodissani, vanhempien ilmeistäkin:D

Ei tosikot näin käyttäydy, vaikka elämä kyllä opettaa milloin on
syytä vakavoitua.

Silti lomapiilo edelleen huvittaa:)

tuolin takaa huikkaa ent.pilvi

Parta on kyllä nyt viimeistään ajettava kun tänä ruuhkaheinäkuuna on taas valmistauduttava synttäreille lähtöön. Parempi partamalli olisi nutturaparta niin kireä ettei turinaa tulisi ollenkaan.

Vakavasti ottaen; hyvää päivää kirvesvartta. Jaksellaan.

Minä taas hyppään liikenteenseen ja menen ostamaan hellemekon.
Synttäreitä ei ole tiedossa, yhdet 10-vuotis hääpäivän juhlinta Sipoossa vasta loppukuussa. Lapset lomailee, eikä vierahia ole tulossa, saa mammakin tehdä mitä lystää:D
Heippa ja matkaan!

Tyhjän aikaistahan tämä, mutta tosikkona ilmoittaudun.
Ramoonahan jo kertoi vanhan ajan käsitykset "hölynpölystä ja puuta heinästä." Yritän olla kertaamatta.

Vanha- aikahan se on minuakin opettanut ja jatkon vaiherikas elämäni. Jos jankutin useamman kerran samaa asiaa, tuli isältä, että vaihda nyt aisakelloa, ei sama kilinä auta. Eipä mitään, opiksihan se kävi.

Tosikoksi nimetään ja irvaillaan usein luonteeltaan hiljainen, joka ei paljon puhele. Kyllä tähän käy sanonta, puhu vaikka vain sana päivässä, mutta asiaa. Eikä hiljaisen järjessä tarvitse ólla mitään vikaa. Parempi se, kuin riekkua loputtomasti tyhjästä asiasta tihkuttaa väkisin hiipuvaa naurun röhinää.

Vitsikästä pelaava voi ajatella olevansa hyväkin seuralainen. Häppä lentää kevyestä aiheesta, joku naapurikin voi "päästä mukaan" käsittelyyn ulkomuodostaan, tai tavoistaan. Rajaa ei vauhdissa löydy silloinkaan, kun pitäisi ymmärtää vaieta yksityisluontoisista, kipeistäkin asioista.

Annas olla jos heität tällaiselle " vitsinikkarille" muutaman sanan vastaan. Johan löytyy äläkkä, herkkähipiäinen loukkaantunut viihdyttäjä. Tällaisiakin olen tavannut, enkä edes yhtä ainoata.

Olipa leikkisiä liitäviä perhosia pörräämässä, tai jurottavia tosikoita turauttelemassa sanojaan harkitun harvaan, tavoistamme voimme olla erimieltä. Missä rajat kulkevat, se on yhtä tarkkaa kuin "hullun ja terveen ero."

"Toisen roska, on toisen aarre", mikään asia maailmassa ei ole vain yhdenlaista.

Meillä kaikilla on erilainen olemus, joka suodattaa sisään tulevan tiedon, ja josta ulostuleva tieto suodattuu taas läpi. Jälkensä usein jättävät entiset kokemukset siihen.

Lumijokikin Raahessa päin näitä aitoja eriseuraisia, Virtaa Pohjanlahdelta sisämaahan päin. Tämä oli aikaan tietokisakysymys. Liekö ainoa.