Kun isä tuhoaa äidin

Isä (uuden vaimonsa kanssa) käynnisti viranomaisprosessin, jossa kumpikin valehteli viranomaisille. Otin tämän niin raskaasti herkkänä ihmisenä, että olen ollut nyt koko parivuotisen prosessin aikana erittäin masentunut ja tämän prosessi ja sen murehtiminen on syönyt kaikki energiani ja voimani. Voidaan sanoa, että lapseni menettivät äitinsä suunnilleen peruskoulun päättyessä. En ole enää jaksanut olla äiti. Tuolla nuo pyykit taas odottavat, että joku ne ripustaisi kuivumaan. Harvoin teen enää kunnon ruokaa lapsille. Käyn kyllä kaupassa, mutta aterioita en jaksa valmistaa. Katson vain telkkaria tai pelaan tietsikalla. Ja tämä lasten isä ei ole mitenkään tukenut minua kaikkina näinä vuosina. Hän ei ota vastuuta mistään. Hän vain kerran kuukaudessa (yleensä myöhässä) maksaa elatusmaksun. Hän tapaa lapsia keskimäärin alle kaksi kertaa kuukaudessa. Kaikki kesät hän purjehti 4-5 viikkoa eikä siihen aikaan tietenkään sisältynyt yhtään lasten tapaamista. Hän herkutteli Nauvon, Hangon yms. saariston ravintoloiden pöydissä ja piti yleensä puhelintakin suljettuna, ettei hänen lomaansa vaan häirittäisi millään arkisilla ongelmilla. Pitäähän hänen toki jaksaa olla taas työttömänä koko pitkä talvi. Minun kesälomani ovat aina sujuneet lasten tarpeitten ehdoilla eli ei minulla mitään lomaa ole koskaan ollutkaan. Olen vain muita varten olemassa. Kahta työtä olen tehnyt monta vuotta. Perheneuvolassa joitain vuosia sitten oli perhetapaaminen, jossa isäkin oli paikalla. Psykologi siellä hädissään alkoi kysymään, että mitenkäs äidin jaksamista nyt voitaisiin tukea ja lasten isä oli kylmänä ja kovana, että ei hän muuta yhtään mitään isyydessään. Hän tapaa lapsia edelleen korkeintaan 4 pv/kk (poislukien kuukauden purjehdusloma). Lasten isä pitää kuitenkin narsistisesti itseään oikeana miesten miehenä ja hyvänä isänä sillä perusteella, ettei hän ryypätessä hakkaa perhettä ja aja perhettään kirveen kanssa hankeen. Tunne-elämässä hän kuitenkin on täysin poissaoleva. - Mutta pari vuotta sitten lasten isän ja hänen uuden vaimonsa käynnistämä prosessi on tuhonnut minut. Tai ainakin on hyvää vauhtia tuhoamassa. Lasten isä ja uusi vaimo elävät huoletonta luksuselämää, kumpikaan ei anna lasten ongelmien häiritä elämästä nauttimistaan. Tällä hetkellä lapsilla ei ole äitiä eikä isää.