Mitkä käytännössä ovat yksinhuoltajuuden ja yhteishuoltajuuden erot ajatellen lähivanhempaa? Entä etävanhempaa?
Yksinhuoltajuus/Yhteishuoltajuus
Sande
22
3080
Vastaukset
- Jaana
Kovin suurta käytännön eroa näissä ei ole - varsinkin lähin näkökulmasta ei ole pahemmin eroa. Jos välit ovat kunnossa niin on samantekevää mikä huoltajuusmuoto on - paitsi jos esim lähivanhempi menehtyy tms. Jos välit ovat riitaiset niin yhteishuolto on parempi - se takaa jonkinlaiset mahdollisuudet etävanhemmalle pysyä mukana lapsen elämässä.
Ainoat tilanteet missä tarvitaan toisen huoltajan lupa on lapsen nimenmuutos, uskontokunnan muutos ja passinhakemuksessa (ja passin saa kyllä ilmankin huoltajan suostumusta).
Yhteishuolto voi olla kuitenkin suuri henkinen merktiys etävanhemmalle ja lapselle.- *****
voi herttiliejaa - et voinut olla tosissa kun kommentoit että yhteishuolto riitaisille vanhemmille?
Päinvastoin yksinhuolto silloin kun riitaisat vanhemmat - yhteishuolto voi olla vain todellinen kiusanteon välinen kun erimielisyyyksiä.
Itsellä etä oli sitä mieltä että hän päättää missä lapsi hoidossa, hän päättää saanko lähteä lapsen kanssa esim ulkomaille lomalle jne yms näitä esimerkkejä riittäisi minulla lukemattomasti, mutta kiteytettynä hän piti yhteishuolto pelkkänä kiusanteon välineenä ja yritti vain kaikin tavoin hankaloittaa minun ja lapsen jopa ihan tavallista arki elämää. Hän jopa soitteli eri viranomaistahoille (päivähoito, koulu, neuvola) ja kertoili niille täteille kaiken maailman valheita ja muita sairaita tarinoita - onneksi olivat tätit hoksusta kotoisin ja palauttivat etän maanpinalle (tai taisivat jopa ehdotella melko suoraan hoitoon ohjausta)...
että näin meillä, eli ainakaan minä en menisi kovin äkkiä yhteishuolto ehdottelemaan - eri asia jos vanhempien välit erotessa kunnossa ja pystyvät asiallisesti kaikista asioista keskustelemaan. - Sande
***** kirjoitti:
voi herttiliejaa - et voinut olla tosissa kun kommentoit että yhteishuolto riitaisille vanhemmille?
Päinvastoin yksinhuolto silloin kun riitaisat vanhemmat - yhteishuolto voi olla vain todellinen kiusanteon välinen kun erimielisyyyksiä.
Itsellä etä oli sitä mieltä että hän päättää missä lapsi hoidossa, hän päättää saanko lähteä lapsen kanssa esim ulkomaille lomalle jne yms näitä esimerkkejä riittäisi minulla lukemattomasti, mutta kiteytettynä hän piti yhteishuolto pelkkänä kiusanteon välineenä ja yritti vain kaikin tavoin hankaloittaa minun ja lapsen jopa ihan tavallista arki elämää. Hän jopa soitteli eri viranomaistahoille (päivähoito, koulu, neuvola) ja kertoili niille täteille kaiken maailman valheita ja muita sairaita tarinoita - onneksi olivat tätit hoksusta kotoisin ja palauttivat etän maanpinalle (tai taisivat jopa ehdotella melko suoraan hoitoon ohjausta)...
että näin meillä, eli ainakaan minä en menisi kovin äkkiä yhteishuolto ehdottelemaan - eri asia jos vanhempien välit erotessa kunnossa ja pystyvät asiallisesti kaikista asioista keskustelemaan.olen kuullut että yksinhuoltoa suositellaan jos vanhempien välit ei kunnossa, siispä ihmettelen tota ensimmäisen vastauksen kirjoittajaa..
- Jaana
***** kirjoitti:
voi herttiliejaa - et voinut olla tosissa kun kommentoit että yhteishuolto riitaisille vanhemmille?
Päinvastoin yksinhuolto silloin kun riitaisat vanhemmat - yhteishuolto voi olla vain todellinen kiusanteon välinen kun erimielisyyyksiä.
Itsellä etä oli sitä mieltä että hän päättää missä lapsi hoidossa, hän päättää saanko lähteä lapsen kanssa esim ulkomaille lomalle jne yms näitä esimerkkejä riittäisi minulla lukemattomasti, mutta kiteytettynä hän piti yhteishuolto pelkkänä kiusanteon välineenä ja yritti vain kaikin tavoin hankaloittaa minun ja lapsen jopa ihan tavallista arki elämää. Hän jopa soitteli eri viranomaistahoille (päivähoito, koulu, neuvola) ja kertoili niille täteille kaiken maailman valheita ja muita sairaita tarinoita - onneksi olivat tätit hoksusta kotoisin ja palauttivat etän maanpinalle (tai taisivat jopa ehdotella melko suoraan hoitoon ohjausta)...
että näin meillä, eli ainakaan minä en menisi kovin äkkiä yhteishuolto ehdottelemaan - eri asia jos vanhempien välit erotessa kunnossa ja pystyvät asiallisesti kaikista asioista keskustelemaan.Lähivanhempi saa yhteishuollossakin päättää yksin hoitopaikasta, kouluista ym - mutta yhteishuolto turvaa toisen vanhemman oikeus saada tietoa missä mennään. Tällä tavalla riitaisissakin tapauksissa lapsen oikeus isään ja äitiin turvataan paremmin.
Yhteishuollolla ei voi tehdä kiusaa - mutta yksinhuollolla sitäkin enemmän. - Timppa
***** kirjoitti:
voi herttiliejaa - et voinut olla tosissa kun kommentoit että yhteishuolto riitaisille vanhemmille?
Päinvastoin yksinhuolto silloin kun riitaisat vanhemmat - yhteishuolto voi olla vain todellinen kiusanteon välinen kun erimielisyyyksiä.
Itsellä etä oli sitä mieltä että hän päättää missä lapsi hoidossa, hän päättää saanko lähteä lapsen kanssa esim ulkomaille lomalle jne yms näitä esimerkkejä riittäisi minulla lukemattomasti, mutta kiteytettynä hän piti yhteishuolto pelkkänä kiusanteon välineenä ja yritti vain kaikin tavoin hankaloittaa minun ja lapsen jopa ihan tavallista arki elämää. Hän jopa soitteli eri viranomaistahoille (päivähoito, koulu, neuvola) ja kertoili niille täteille kaiken maailman valheita ja muita sairaita tarinoita - onneksi olivat tätit hoksusta kotoisin ja palauttivat etän maanpinalle (tai taisivat jopa ehdotella melko suoraan hoitoon ohjausta)...
että näin meillä, eli ainakaan minä en menisi kovin äkkiä yhteishuolto ehdottelemaan - eri asia jos vanhempien välit erotessa kunnossa ja pystyvät asiallisesti kaikista asioista keskustelemaan.Jos ihan miettii sellaista pientä asiaa, kuten kuinka toimitaan perheellisenä, niin yht´äkkiä tulee mieleen monenlaista.
- eräsisä
Jaana kirjoitti:
Lähivanhempi saa yhteishuollossakin päättää yksin hoitopaikasta, kouluista ym - mutta yhteishuolto turvaa toisen vanhemman oikeus saada tietoa missä mennään. Tällä tavalla riitaisissakin tapauksissa lapsen oikeus isään ja äitiin turvataan paremmin.
Yhteishuollolla ei voi tehdä kiusaa - mutta yksinhuollolla sitäkin enemmän.en käsitä mistä johtuu, että äidit ovat aina oikeassa ja että jos välit on riitaisat korjataan ne ja annetaan äidille yksinhuoltajuus ja viedään etäisältä se viimeinenkin mahdollisuus pitää kasassa omia arvoja lapsen kehityksessä. siitä vaan viekää äidit isältä kaikki!!
ei ole lapsen vika että vanhemmat eroaa. miksi siis hel.v ti pitää tehdä kiusaa lapsen kautta?!! -uskokaa hyvät äidit teidän entiset miehet, lapsienne isät OVAT YHTÄ PALJON LASTENNE HUOLTAJIA kuin te itsekin. luuletteko että he rakastavat lasta vähemmän kuin te?? mieti uudelleen!!
riidellään ja riidellään-ei tulla toimeen keskenään-parempi erota! erotaan yritetään alkaa uusi elämä-juurtua taas johonkin. onneksi on lapsi, vaikka äidillään, mutta minun kuitenkin ja saan nähdä usein-kasvattaa ja opettaa uusia asioita.. siitä olen hyvilläni.. mutta mitä sitten tapahtuu, juuri kun elämä näyttää pientä valoa?? miksi juuri silloin postista tulee haaste minun lapseni äidiltä, joka haluaa yksinhuoltajuuden? juuri kun olen alkanut palata elämään eron jälkeen. saanut arjen toimimaan ja lapseni alkaa selvästi "parantua" eron tuomasta muutoksesta..
hänen asianajajansa haluaa vähentää tapaamiasiani ja tähdentää kuinka paljon parempi lapsella on äitinsä luona. siis: mitä vähemmän minun luona sitä parempi lapselle!! MIKSI??
minulla on aina kokonainen olo kun lapseni on minun luona. olo on hyvä ja niin lapsellakin. meillä on hauskaa, käymme ulkona, eläintarhassa, uimassa.. teemme retkieväitä..olohuoneen lattialle istumme katsomaan lastenohjelmia ja syömme niitä eväitä.
mitä minun pitäisi tehdä että saan äidin tyytyväiseksi ja miksi minun pitää saada äiti tyytyväiseksi eikö riitä että lapsi on tyytyväinen minun seurassa .. pidän hänestä hyvää huolta! - mies
eräsisä kirjoitti:
en käsitä mistä johtuu, että äidit ovat aina oikeassa ja että jos välit on riitaisat korjataan ne ja annetaan äidille yksinhuoltajuus ja viedään etäisältä se viimeinenkin mahdollisuus pitää kasassa omia arvoja lapsen kehityksessä. siitä vaan viekää äidit isältä kaikki!!
ei ole lapsen vika että vanhemmat eroaa. miksi siis hel.v ti pitää tehdä kiusaa lapsen kautta?!! -uskokaa hyvät äidit teidän entiset miehet, lapsienne isät OVAT YHTÄ PALJON LASTENNE HUOLTAJIA kuin te itsekin. luuletteko että he rakastavat lasta vähemmän kuin te?? mieti uudelleen!!
riidellään ja riidellään-ei tulla toimeen keskenään-parempi erota! erotaan yritetään alkaa uusi elämä-juurtua taas johonkin. onneksi on lapsi, vaikka äidillään, mutta minun kuitenkin ja saan nähdä usein-kasvattaa ja opettaa uusia asioita.. siitä olen hyvilläni.. mutta mitä sitten tapahtuu, juuri kun elämä näyttää pientä valoa?? miksi juuri silloin postista tulee haaste minun lapseni äidiltä, joka haluaa yksinhuoltajuuden? juuri kun olen alkanut palata elämään eron jälkeen. saanut arjen toimimaan ja lapseni alkaa selvästi "parantua" eron tuomasta muutoksesta..
hänen asianajajansa haluaa vähentää tapaamiasiani ja tähdentää kuinka paljon parempi lapsella on äitinsä luona. siis: mitä vähemmän minun luona sitä parempi lapselle!! MIKSI??
minulla on aina kokonainen olo kun lapseni on minun luona. olo on hyvä ja niin lapsellakin. meillä on hauskaa, käymme ulkona, eläintarhassa, uimassa.. teemme retkieväitä..olohuoneen lattialle istumme katsomaan lastenohjelmia ja syömme niitä eväitä.
mitä minun pitäisi tehdä että saan äidin tyytyväiseksi ja miksi minun pitää saada äiti tyytyväiseksi eikö riitä että lapsi on tyytyväinen minun seurassa .. pidän hänestä hyvää huolta!Että haet itse myös yksinhuoltajuutta?
se ei ole enää nykyään "itsetään selvyys"
että äiti sen saa.
jos luulet olevasi parempi huoltaja kuin äiti. - jare
mies kirjoitti:
Että haet itse myös yksinhuoltajuutta?
se ei ole enää nykyään "itsetään selvyys"
että äiti sen saa.
jos luulet olevasi parempi huoltaja kuin äiti.Vaikka eroava pariskunta olisikin riidoissa,yhteishuoltajuudessa on se etu mm.,että isä ei katoa lapsen elämästä KOKONAAN,joka valitettavan uséin on lopputulos,jos on joko-tai asetelma. Isä "ottaa etäisyyttä" kun häviää huoltajuuskiistan,ja se ei ole lapsen etu. Kannattaa sovitella ja sovitella vaikka kuinka kuohuttaisi! Kiusanteko häviää kun pahimmat kiukut laantuvat - yleensä. Ellei se tunnu todennäköiseltä, yksinhuoltajuus ainoa vaihtoehto.
Jos jommaltakummalta "viedään vanhemmuus" toisen "saadessa" yksinhuoltajuuden riitojen ja taistojen jälkeen, olipa se toinen sitten kuinka "huono" tahansa, se ei ainakaan paranna välejä.Joskin yksinhuoltajuús antaa joitakin oikeuksia,mutta millä hinnalla? Voihan sitä yksihuoltajuutta hakea myöhemminkin,jos osottautuu,että yhteishuoltajuus ei millään toimi ja se on lapsen edun vastaista.
Mutta ihan liian usein mies jättäytyy passiiviseksi kokonaan, äläpä päästä niin vähällä!
T. 4 lapsen YH - Daena
Jaana kirjoitti:
Lähivanhempi saa yhteishuollossakin päättää yksin hoitopaikasta, kouluista ym - mutta yhteishuolto turvaa toisen vanhemman oikeus saada tietoa missä mennään. Tällä tavalla riitaisissakin tapauksissa lapsen oikeus isään ja äitiin turvataan paremmin.
Yhteishuollolla ei voi tehdä kiusaa - mutta yksinhuollolla sitäkin enemmän.Oman kokemukseni ja tietoni mukaan, ei todellakaan voi lähteä määrittelemään, kumpi huoltomuoto itsessään, toisi vähemmän riitaisille vanhemmille mahdollisuutta käyttää huoltomuotoa kiusanteon välineenä.
Asia on aina tapaus kohtainen.
Yhteishuollossa voi etävanhempi, jos on kiusanhenkinen ja kostonhaluinen ja katkera, käyttää huoltomuotoa todella raaásti hyväkseen, kostaakseen entiselle puolisolleen.
Ja särkeä siinä sivussa lasten sydämet...
Ja toisaalta yksinhultajuus "aseena" sopii paremmin lasten kanssa elävien käsiin...
Nähdäkseni ei ole mitään yhtä ja oikeaa ratkaisua olemassa....
On vain koitettava muistaa se pääsasia; LAPSET ja nieltävä vaikka oma vihakin.....ja kohdattava omat tunteensa.
Ei kannata antaa etälle asetta, ei ottaa häneltä ja lapsilta vanhemmuden kokemisen iloa pois!
Ei kannata antaa lasten kanssa asuvalle asetta, ei ottaa häneltä ja ennenkaikkea LAPSILTA vanehmmuuden ja turvallisuuden tuntemisen kokemisen iloa pois!!
Syksyä!! - eräsisä
eräsisä kirjoitti:
en käsitä mistä johtuu, että äidit ovat aina oikeassa ja että jos välit on riitaisat korjataan ne ja annetaan äidille yksinhuoltajuus ja viedään etäisältä se viimeinenkin mahdollisuus pitää kasassa omia arvoja lapsen kehityksessä. siitä vaan viekää äidit isältä kaikki!!
ei ole lapsen vika että vanhemmat eroaa. miksi siis hel.v ti pitää tehdä kiusaa lapsen kautta?!! -uskokaa hyvät äidit teidän entiset miehet, lapsienne isät OVAT YHTÄ PALJON LASTENNE HUOLTAJIA kuin te itsekin. luuletteko että he rakastavat lasta vähemmän kuin te?? mieti uudelleen!!
riidellään ja riidellään-ei tulla toimeen keskenään-parempi erota! erotaan yritetään alkaa uusi elämä-juurtua taas johonkin. onneksi on lapsi, vaikka äidillään, mutta minun kuitenkin ja saan nähdä usein-kasvattaa ja opettaa uusia asioita.. siitä olen hyvilläni.. mutta mitä sitten tapahtuu, juuri kun elämä näyttää pientä valoa?? miksi juuri silloin postista tulee haaste minun lapseni äidiltä, joka haluaa yksinhuoltajuuden? juuri kun olen alkanut palata elämään eron jälkeen. saanut arjen toimimaan ja lapseni alkaa selvästi "parantua" eron tuomasta muutoksesta..
hänen asianajajansa haluaa vähentää tapaamiasiani ja tähdentää kuinka paljon parempi lapsella on äitinsä luona. siis: mitä vähemmän minun luona sitä parempi lapselle!! MIKSI??
minulla on aina kokonainen olo kun lapseni on minun luona. olo on hyvä ja niin lapsellakin. meillä on hauskaa, käymme ulkona, eläintarhassa, uimassa.. teemme retkieväitä..olohuoneen lattialle istumme katsomaan lastenohjelmia ja syömme niitä eväitä.
mitä minun pitäisi tehdä että saan äidin tyytyväiseksi ja miksi minun pitää saada äiti tyytyväiseksi eikö riitä että lapsi on tyytyväinen minun seurassa .. pidän hänestä hyvää huolta!rakastin tietenkin lapseni äitiä. rakkaus kuoli. syytä en tiedä. hain itse eroa. tunteet vaan loppui-syytä ei ollut. siksikö kaikki tämä pas..a? ero meni riitelemättä. tunnepuolen helvetti se oli-en kiellä.
tapasin puolivuotta sitten naisen-uuden-rakastuin. sen jälkeen kaikki muuttui ex.ni kohdalla. teinkö väärin? kun erosin? lastani en jättänyt-elatusmaksut sovittiin ja huolehdin että heillä on kaikki hyvin. koti jäi heille. muutin itse.
en osaa tapella lapsestani. tiedän, että hänellä on hyvä meidän molempien luona. äiti huolehtii ja minä. lapsi voi hyvin. erosta on kohta kaksi vuotta.
en ole ottanut asianajajaa. kun mielestäni minun lapseni asioista ei tiedä kukaan paremmin kuin minä, ja tietenkin hänen äitinsä.
uusi ystäväni.. varmaan ei jaksa kauan katsoa minua. olen niin puhki.
hyvät äidit. kun mietitte ratkaisua huoltajuudesta.. miettikää uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. ei kukaan isä ole ansainnut menettää niin paljon, miksi kostaa lapsen kautta?
itsestään selvää väkivaltaiset ym isät-erijuttu.
kenelle minun todistaa olevani hyvä isä. kun lapsen äiti sen varmaan tietää ja tekee tämän?
kun kuitenkin kaikki "sota" alkoi vasta kun löysin ihmisen rinnalleni. kuka uskoo sitäkään...
- Daena
YKSINHUOLTAJUUS;
Merkitsee lasten kanssa asuvan kanssa sitä, että hän saa päättää (tai joutuu yksin kantamaan vastuun) lasten päivittäisestä elämästä. Mukaanlukien terveydenhuollon, asumispaikan, pankkiasioiden, mahdolliset nimenmuutokset, koulunkäynin yms. normaalien arjen päätöksien lisäksi.
Etävanhemmalle se merkitsee sitä, että hänellä ei ole lasten asioissa "päätösvaltaa" taikka hänen ei tarvitse kantaa kyseisistä seikoista vastuuta.
Vastuuhan lasten asioissa ja päätöksiä tehdessä, tuo muossaan myös seurauksen, eli vastuun ottamisen myös siitä, mitä päätöksistä seuraa.
Kyse on siis yksinkertaisesti siitä, että vain toinen osapuoli tekee lopulliset päätökset ja kantaa vastuun lasten asioista.
Kuitenkin etävanhemmalla on on oikeus tavata lapsiaan sovitusti ja lapsilla on on oikeus tavata etävanhempaansa.
Mahdollisista lasten hyvinvoinnista/pahoinvoinnista silloin keskustellaan lasten kanssa asuvan vanhemman ja hänen valitsemien tahojen sekä tarpeen vaatiessa virallisten tahojen kanssa.
Joko vanhemman itse niin halutessa tai viranomaisten taholta.
Yksinhuoltajuus on silloin hyvä vaihtoehto, jos etävanhempi on alkoholisti tai työnarkomaani tai muuten vahvasti läheisriippuvainen.
Myös silloin, jos molemmat osapuolet eivät ole valmiita myös kantamaan vastuuta yhdessä "seurauksista" aivan samassa mitasssa kuin tekemään yhteisiä päätöksiä.
YHTEISHUOLTAJUUS;
On yksinkertaisesti sitä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Se ei koskaan sovi riitaisille, katkerille , kostonhimoisille tai marttyyri vanhemmille.
HUOLTAJUUS ei ole vain aikuisen ja vanhemman etu tai oikeus, vaan samalla se on myös vastuu ja velvollisuus, johon pitää olla henkisetkin edellytykset.
Ennenkaikkea kaikki huoltajuuteen liittyvä, lähtee lapsen elämästä käsin katsottuna.
Lapsella on oikeus vanhempiin.
Monasti huoltajuus asiat ovat pelkkiä rikkimenneen parisuhteen tuottamien, pettymyksien, hylätyksi tulemisen, vihan yms. purku keino välineitä.
Se on julmaa lapsia kohtaan....
Kaikkein surullisinta tässä kaikessa on se, että on paljon virassaan olevia sosiaalityöntekijöitä, jotka omasta historiastaan johtuen, eivät ole missään tapauksessa henkisesti niin terveitä, että olisivat kykeneväisiä neuovomaan vanhempia tässä tilanteessa oikeisiin taikka vain toimivimpiin ja lapsia kunnoittavimpiin ratkaisuihin.
Huoltajuus ei koskaan saisi olla ase exää kohtaan, ei missään muodossa, ei kummankaan vanhemman puolelta.
Huoltajuus asioita pitäisi lähteä miettimään ennenkaikkea lasten etua ajatellen...mutta vaikeaa se on....ikävä kyllä!!- Kiitti siitä
Hyvä esimerkki oli meidän tilanne. Vaimoni kohteli todella törkeästi ja myös pahoinpiteli sekä lapsia että minua useaan otteeseen hermostuessaan ja siihen ei juuri valitettavasti syitä tarvittu. Se oli lopullinen syy eroommekin. Itse yritin ehdottaa avun hakemista perheenä, mutta hän kieltäytyi siitäkin todeten että hän on entisen miehensä kanssa sitä kokeillut eikä siitä ole mitään hyötyä. Hän heitti kiukuspäissään lastamme lattiaan, löi tms. Sitten hän totesi tarvitsevansa lisää omaa aikaa ja muutti muualle. Lapset jäi silloin minulle. Yritin ehdottaa, että eikö olisi jotain keinoa millä lapset voisivat säilyttää hyvät välit molempiin vanhempiin ja kävimme paljon hänen luonaan. Hän ei halunnut kantaa vastuuta lapsta ja jos lapset jäivät hänen kanssaan hän vähät välitti heistä. Puolitoistavuotas leikki yksin joen rannalla äidin ollessa sisällä kerrostalossa ja mustelmat ym. vammat olivat säännööllisiä tuliaisia lasten tullessa isän luo.
Sitten hän yhden kerran kiistellessämme siitä miten lapsista tulee pitää huolta kävi todella kimppuumme ja yritti lähes tappaa minut. Sitten alkoi todellinen myllytys. Hän hakikin yksinhuoltajuutta itselleen perustuen siihen, että vanhempien välit ovat huonot. Itse hain yhteishuoltajuutta silloinkin, jotta lapsi saisi säilyttää hyvät välit molempiin vanhempiin. Ja sosiaalitoimi tuki häntä kaikin tavoin siinä yksinhuoltajuushakemuksessa. He eivät nähneet siitä mitään ongelmaa. Minulle äiti uhkaili, että sinä et näe lapsiasi enää ikinä. Äitiä kehotettiin viipymätä hakemaan yksinhuoltajuutta. Minun syykseni luettiin mm. se, että lapsi itkee pitkään tullessaan äidin luokse, joka kertoo että isän hoito ei ole riittävää. Isän luona ei itkenyt kun oli siellä asunutkin. Psykologin lausumaa asiassa, että lapsi kaipaa poissa olevaa vanhempaansa ei uskottu.
Lopulta kun sosiaalitoimi joutui selvittämään asiaa oikeasti oli mielenkiintoista, että kanta muuttui. Silloin kuultiin muitakin kuin äitiä. Selvityksen tulos oli, että äidille ei tule antaa missään tilanteessa yksinhuoltajuutta koska se vaarantaa lapsen aseman.
On mielenkiintoista miten tuuli käy milloin mihinkin suuntaa sosiaalitoimessa siitä riippuen miten miehiin katkeroitunut tai asenteellinen täti siellä sattuu olemaan töissä. Olisiko valitettavasti niin, että vahva asenteellisuun korvaa puuttuvan ammattitaidon? Eikä tämä todellakaan koske kaikkia, mutta valitettavasti liian montaa, väitän, siellä toimivaa. - laku
Hei!
Kirjoitit paljon ja asiaa.
Itselle tuli mieleen seuraava, muistakaa nyt kuitenkin vielä että
- yhteis- tai yksinhuolto
- tapaamiset, ja niiden toimiminen
eli nuo kaksi asiaa ovat täysin erillisiä, eikä niitä saisi sekoittaa, mutta usein niistä tehdä oikea sekasotkuinen "vyyhti".
Eli yksinhuollossa vain toinen vanhemmista päättää lapsen asioista, tarkoittaen yleensä hoitopaikkaa, nimeä uskonta, koulua, sairauksien hoitoa tuossa nyt ne "isot" asiat mitä tuli mieleen - eli ei noilla asioilla ole mitään tekemistä tapaamisten tai niiden toimivuuden kanssa. Jotenkin nämä suomen "juntit" ajattelevat että kun jollakin on yksinhuolto niin sitten ei muka tiedä mitään lapsesta ja sen asioista -kyllä fakta on se että jos ei käy tapaamassa lastaan niin silloin ei tiedä mitään lapsestaan tai lapsensa asioista. Ja kyllä lapset itsekin kertovat tapaaja vanhemmalle asioistaan, sikäli tietenkin että välit tapaaja vanhempaan ovat kunnossa. - Jaana
laku kirjoitti:
Hei!
Kirjoitit paljon ja asiaa.
Itselle tuli mieleen seuraava, muistakaa nyt kuitenkin vielä että
- yhteis- tai yksinhuolto
- tapaamiset, ja niiden toimiminen
eli nuo kaksi asiaa ovat täysin erillisiä, eikä niitä saisi sekoittaa, mutta usein niistä tehdä oikea sekasotkuinen "vyyhti".
Eli yksinhuollossa vain toinen vanhemmista päättää lapsen asioista, tarkoittaen yleensä hoitopaikkaa, nimeä uskonta, koulua, sairauksien hoitoa tuossa nyt ne "isot" asiat mitä tuli mieleen - eli ei noilla asioilla ole mitään tekemistä tapaamisten tai niiden toimivuuden kanssa. Jotenkin nämä suomen "juntit" ajattelevat että kun jollakin on yksinhuolto niin sitten ei muka tiedä mitään lapsesta ja sen asioista -kyllä fakta on se että jos ei käy tapaamassa lastaan niin silloin ei tiedä mitään lapsestaan tai lapsensa asioista. Ja kyllä lapset itsekin kertovat tapaaja vanhemmalle asioistaan, sikäli tietenkin että välit tapaaja vanhempaan ovat kunnossa.Jos et ole lapsesi huoltaja et ole vastuussa lapsestasi ja se taas heikentää vanhemman ja lapsen suhdetta. Huoltajana saat osallistua esim. palavereihin (koulussa, päiväkodissa, lastensuojelussa jne) lapsia koskevissa asioissa, voit kysellä lapsen lääkäriltä hoitoon liittyviä ohjeita jne.
Tapaamiset ja huoltajuus ei sinänsä liity toisiinsa - mutta yksinhuolto kyllä hankaloittaa tapaamisten sujuvuutta. Jo se että ei "kelpaa" lapsensa vanhemmaksi on omiaan karkoittamaan etävanhempaa. Samoin lapsen lähivanhempi voi tehdä paljon kiusaa tuolla yksinhuollolla - esim kieltäytyä antamasta lapsen passia jne.
Lähivanhemman kannalta on siis samantekevää mikä se huoltajuusmuoto on - mutta etävanhemmalle ja lapselle se on taas hyvin tärkeä asia. Jos taustalla ei ole vakavia päihde tms ongelmia niin lähivanhemman yksinhuoltovaatimusten takana on yleensä kostonhalu tms joka ajaa hänet omimaan lasta. - laku
Jaana kirjoitti:
Jos et ole lapsesi huoltaja et ole vastuussa lapsestasi ja se taas heikentää vanhemman ja lapsen suhdetta. Huoltajana saat osallistua esim. palavereihin (koulussa, päiväkodissa, lastensuojelussa jne) lapsia koskevissa asioissa, voit kysellä lapsen lääkäriltä hoitoon liittyviä ohjeita jne.
Tapaamiset ja huoltajuus ei sinänsä liity toisiinsa - mutta yksinhuolto kyllä hankaloittaa tapaamisten sujuvuutta. Jo se että ei "kelpaa" lapsensa vanhemmaksi on omiaan karkoittamaan etävanhempaa. Samoin lapsen lähivanhempi voi tehdä paljon kiusaa tuolla yksinhuollolla - esim kieltäytyä antamasta lapsen passia jne.
Lähivanhemman kannalta on siis samantekevää mikä se huoltajuusmuoto on - mutta etävanhemmalle ja lapselle se on taas hyvin tärkeä asia. Jos taustalla ei ole vakavia päihde tms ongelmia niin lähivanhemman yksinhuoltovaatimusten takana on yleensä kostonhalu tms joka ajaa hänet omimaan lasta.1) Miten se jos et ole lapsesi ns virallinen huoltaja voi heikentaa sinun ja lapsesi suhdetta?
Kyllä käsittäkseni lapsen ja vanhemman välinen suhde muotoutuu vain ja ainostaan tapaamisten ja yhdessä vietetyn ajan perusteella?
2) Miten ihmeessä yksinhuolto voi hankaloittaa tapamisia?
Ja anteeksi nyt jos kyselen tyhmiä - mutta
3) mihin ihmeeseen se ns ei virallinen huoltaja tarvitsee lapsen passia jos ei ilmoittanut/sopinut lähtevänsä lapsen kanssa jonnekin matkalle maahan jonne tarvitaan passi?
Ja anteeksi toistamiseen, jos tekstini kuulostaa pelkältä yksinhuollon puolustukselta, mutta kun valitettavasti olen itse seurannut erästä perhettä jossa tämä ns etävanhempi teki kaikkea mahdollista kiusaa yhteishuoltajuuteen vedoten.
Että kiusaa voi tehdä kuka tahansa, ja se kertoo hyvin selkeää kieltä ko henkilön kypsymättömyydestä & sopivuudesta vanhemmaksi. - Jaana
laku kirjoitti:
1) Miten se jos et ole lapsesi ns virallinen huoltaja voi heikentaa sinun ja lapsesi suhdetta?
Kyllä käsittäkseni lapsen ja vanhemman välinen suhde muotoutuu vain ja ainostaan tapaamisten ja yhdessä vietetyn ajan perusteella?
2) Miten ihmeessä yksinhuolto voi hankaloittaa tapamisia?
Ja anteeksi nyt jos kyselen tyhmiä - mutta
3) mihin ihmeeseen se ns ei virallinen huoltaja tarvitsee lapsen passia jos ei ilmoittanut/sopinut lähtevänsä lapsen kanssa jonnekin matkalle maahan jonne tarvitaan passi?
Ja anteeksi toistamiseen, jos tekstini kuulostaa pelkältä yksinhuollon puolustukselta, mutta kun valitettavasti olen itse seurannut erästä perhettä jossa tämä ns etävanhempi teki kaikkea mahdollista kiusaa yhteishuoltajuuteen vedoten.
Että kiusaa voi tehdä kuka tahansa, ja se kertoo hyvin selkeää kieltä ko henkilön kypsymättömyydestä & sopivuudesta vanhemmaksi.1) Miten se jos et ole lapsesi ns virallinen huoltaja voi heikentaa sinun ja lapsesi suhdetta?
Äitiyteen/isyyteen kuuluu että vastaat lapsesta - siis päivähoidosta/terveydenhuollosta/elatuksesta ym. Lapsi on sinusta riipuvainen ja sinä olet vastuussa lapsesta. Äitinä/isänä siis huolehdit lapsesta, ravaat vanhempainilloissa, ostelet lapsille vaatteita, keskustelet perheneuvolassa lapsen kehityksestä, viet lapsen lääkäriin jos on tarvetta, olet mukana viranomaispalavereissa jos murkkusi töppäilee jne. Nämä onnistuu vain jos olet lapsesi huoltaja. Ei-huoltajana yhdessäolo kutistuu pelkäksi "seurusteluksi" ja olet aivan pihalla mitä lapsen elämässä tapahtuu.
2) Miten ihmeessä yksinhuolto voi hankaloittaa tapamisia?
Sillä tavalla että vanhempana haluat olla vastuussa lapsestasi - ja ei-huoltajana et saa olla. Etävanhemman rooli on paljon vaikeampi kuin lähivanhemman ja sen takia huoltajuus on tärkeä henkinen side. Samoin ihan käytännön jutut (lääkärit, lomamatkat jne) on helpompia jos olet lapsesi huoltaja.
3) mihin ihmeeseen se ns ei virallinen huoltaja tarvitsee lapsen passia jos ei ilmoittanut/sopinut lähtevänsä lapsen kanssa jonnekin matkalle maahan jonne tarvitaan passi?
Jos haluaa esimerkiksi lähteä matkalle ... ja lähivanhempi tekee kiusaa eikä anna passia. Sen lisäksi henkilöllisyystodistus (esim passi) voidaan kyllä tarvita jopa kotimaan lennoilla ym.
En tiedä miten yhteishuoltava vanhempi voisi tehdä kiusaa - mutta tiedän lukuisia keinoja miten yksinhuoltava lähivanhempi voi tehdä kiusaa. Ainoa poikkeus tähän on jos lapsi tarvitsee vaativaa terveydenhuoltoon liittyviä juttuja (terapia, huumeiksi luokiteltu lääke tms) - silloin etävanhempikin voi kiusata. Tähän voi kuitenkin pyytää lastensuojelusta apua.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1631433Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on531237Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä241219Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2141120- 1261068
Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223994Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk315991- 42939
- 72905
- 73899