miten teen arvostelun ?

Kirja-arvostelu aloitetaan lukemalla kirja. Itse. Mielellään kokonaan. Toki myös kansipaperin perusteella tehtyjä arvosteluja on julkaistu, jopa lehdessä.

Lukemisprosessin aikana on hyvä merkitä keltaisella muistilapulla joitakin mehukkaita kohtia myöhemmän referoinnin helpottamiseksi.

Ihmisestä riippuu, pitääkö lukuprosessin jälkeen pari sulattelupäivää vai syöksyykö heti kirjoituskoneelle, kun takakansi läpsähtää kiinni.

Arvostelun alkuun voi vaikka tehdä lyhyen yleiskuvauksen kirjailijan aikaisemmasta tuotannosta, lajityypistä, hänen iästään ja muusta toiminnastaan yhteiskunnassa yleensä ja kulttuurin parissa erityisesti. Kaikkea aiempaa ei ole pakko lukea, mutta sen tunteminen antaa kuvan asiantuntemuksesi laajuudesta. Tuntemattomuudesta, jostain kehä kakkosen ulkopuolelta, tupsahtaneesta esikoiskirjailijasta puhuttaessa tämä osio saattaa jäädä melko lyhyeksi.

Itse teoksesta monesti kirjoitetaan lyhyt juonikuvaus, jossa käydään läpi rakenne. Siis mitä tapahtuu, missä, milloin ja kekä kokee tapahtumat. Hyvä on hoksata, liikutaanko eri aikatasoilla ja vaihtuuko minäkertoja lukujen välissä. Tervo ja Salama on ovelia tässä suhteessa, esimerkiksi. Kalle Päätalolla ei vastaavaa kikkailua esiinny. Tärkeää on tarkkailla, tapahtuuko henkilöissä luonteen lujittumista, vastuun ottoa kriittisillä hetkillä, niin sanottua henkistä kasvua. Päähenkilöiden tunne-elämän kuvailu on ääretön hetteinen suo, siihen ei kovin syvälle kannata upota. Erityisesti jännitys- tai dekkarikirjallisuudesta kirjoitettaessa on korrektia lukijoita kohtaan jättää loppuratkaisu selostamatta. Eli ei ole kiva pläjäyttää kritiikin alkuun: Hovimestari on murhaaja.

Näissä uusimmissa sielunmaisemaa, tajunnanvirtaa ja minäkeskeistä monologia tihkuvissa kirjoissahan ei varsinaista juonta ole, joten tämäkin osio voipi jäädä lyhyeksi. Valitettavasti.

Tämän yleisesittelyn perään tarkastellaan kirjailijan luomien tyyppien uskottavuutta yleisellä ja henkilökohtaisella tasolla. Voit esittää itsellesi kysymyksen: Olisiko näin voinut käydä, onko tapahtumissa mitään logiikkaa ja järkeä? Erikseen on vielä nipottajat, jotka etsivät tekstistä historiallis-teknisiä virheitä tarttuakseen niihin. Tiiät tyypin, joka löytää vuoden 1932 tammikuun tapahtumista avoinna olevan Alkon ja saa hepulin. Kunnon kirjallisuuskriitikko ei nippelitietoon sorru.

Toinen tärkeä arvioitava on kirjan kieli. Sitä pittää makustella ja vaikka ääneen lukea. Tökkiikö vai soljuuko, onko ilmaisut kuluneita ja ennalta-arvattavia vaikko luoko kirjoittaja jotain uutta jännitettä kielen käytössään. Kirjoittajan omat maneerit sattaa toimia tai ärsyttää, olla tepsivä tehokeino tai poistyöntävä toistoissaan.

Viimeiseksi kannattaa arvioida kirjan ulkoasu, kansi, fontti, koko. Se osoittaa arvostelun lukijalle, että olet pitänyt kirjaa kädessäsi.

Erinomaisen hyväksi henkisen kasvusi ja arvostelukykysi kehittämiselle olisi lukea kirja-arvosteluja. Ei arvosteltavien kirjojen vaan arvostelun muodon ja rakenteen tutkimisen kannalta. Saattaapi olla, että löydät erilaisia koulukuntia miten arvio rakennetaan. Et mainitse, missä aloitit opiskelun. Yläasteella vaiko yliopistossa? Käsittääkseni jälkimmäisessä ihan opetetaankin arvostelun tekemistä. Kokemusta ei ole, mutta lapset on kertonu.

Sallinet pari lainausta suurelta runoilijalta ja aforismikolta:

Kokoko? Noin kolmesataa sivua. Sellainen kirja on juuri parahultainen ihmisen hyppysvoimille.

On hyvä,että kirjallisuutta käsitellään, mutta ei minulla mitään ole lukemistakaan vastaan.

Älä kirjaa syytä, jos omissa märepaloissasi ei ole kylliksi suoloja.
Lauri Viita, vainaa, valitettavasti

Kannatta luke yleisesti lehdissä julkaistuja kirja arvosteluja, selviää rakenne ja erillaisuus.

Luettuasi kirjan laita paperille ne ajatukset ja tunteet jota kirja herätti. Omilla sanoillasi, omalla tyylilläsi.

Anna asian hautua pari päivää ja jäsentele ja viimmeistele arvostelu.

1. Kirjailijan ja kirjan esittely.
2. Omat ajatuksesi kirjasta.
3. Loppuyhteenveto siitä kenelle suosittelet kirjaa luettavaksi, vai etkö kenelleekkään.

Opintoihin laadittavan arvostelun rakenteeseen vaikuttaa myös opiskeluala. Edellä oletkin jo saanut erinomaisia ohjeita arvosteluihin yleensä. Minä ajattelin omasta kokemuksestani vielä listata ainekohtaisia eroja. Nämä vaatimukset ovat Jyväskylän yliopiston eri laitosten vaatimuksia parin vuosikymmenen ajalta. Saattaa olla, että oppilaitosten välillä on eroja tai että aika muuttaa vaatimuksia.

KIRJALLISUUS
- osoita, että osaat sijoittaa teokseen genreensä tai genrejen sekoittajaksi
- osoita, että tunnistat, onko teos tyypillinen vai epätyypillinen omassa aikaikkunassaan
- käytä kirjallisuudentutkimuksen termejä
- ansiokasta viitata muihin arvosteluihin ja teoksesta käytyyn keskusteluun, jopa tutkimuksiin jos keskeinen kirjailija

VIERAAT KIELET (VIERASKIELINEN TEOS)
- osoita, että osaat konstruoida mieleesi teoksen kirjoituskontekstin (esim. siirtomaa / uskonnollinen peruskuvio / tasa-arvo- ja rotukysymykset) -> tyypillisesti vieraiden kielten opinnoissa luetetaan teoksia, joilla katsotaan olevan jokin yhteiskunnallinen merkitys tai jotka ilmentävät murrosta/muutosta kirjallisessa traditiossa (esim. Mrs Dalloway luetutetaan tajunnanvirtakuvauksen takia)
- osoita, että tunnistat tekstistä kielen sävyjä ja kirjoittajan tyylin erityispiirteitä

HUOM:
Opintojen osana luettavan teoksen arvostelussa en lähtisi lyttäämään teosta tai välttämättä suosittelemaan sitä kenellekään. Riippuu ohjaajasta, mutta veikkaisin, että aika moni arvelee, että tietty nöyryys ei ole pahasta.

Esimerkiksi jos ammattikriitikko kirjoittaisi, että "jälleen kerran Märta Tikkanen horisee edesmenneestä äijästään sitä samaa tuubaa mitä jo parin vuosikymmenen ajan on rikkinäisen levysoittimen tapaan jankuttanut" niin opiskelija voisi kokeilla muotoilla ajatustaan loivemmin, esimerkiksi "Tikkasen uusimmassa liikutaan temaattisesti tutuilla alueilla, parisuhteen dynamiikassa ja luovan persoonan problematiikassa" tai sinne päin.

Edellinen sitaateissa esitetty opiskelijani esseestä. Omaan silmääni pisti liian vahvana mielipiteenä aloittelevan opiskelijan kynästä.

Ihan mielenkiinnosta: Syntykö kritiikki vai jäikö esittelyksi?