Kadonnut kaupunki

pokke

Tämänniminen jatkosarja on julkaistu Aku Ankan numeroissa 19 ja 20 vuonna 1996. Siinä Tupun, Hupun ja Lupun on laadittava kotitehtävä henkeäsalpaavasta näystä Ankkalinnassa. Roope-setä vie pojat vanhaan suolakaivokseen, ja he löytävät suolanlouhijaintiaanien rakentaman hylätyn kaupungin. Paikka on hylätty, koska intiaanit luulivat, että kaupungissa on hirviö, ja he pakenivat maan pinnalle ja jättivät kaupungin lopullisesti taakseen. Todellisuudessa hirviö oli vain patsas, ja sen oli veistänyt intiaaniheimon kauppias, joka olisi halunnut valloittaa maailman, ja halusi houkutella heimonsa maan pinnalle. Kuitenkin yksi hänen heimoveljistään tönäisi hänet "hirviötä" paetessaan kumoon, ja kun hän palasi tajuihinsa, kaupunki oli hylätty, ja intiaanit olivat tukkineet kaupungin ulospääsytiet ja valaisukäytävät, joiden kautta auringonvalo pääsi kaupunkiin. Tämän kauppiaan kohtalona oli sitten jäädä yksin loukkuun hylättyyn kaupunkiin, ja hän kuoli ravinnon puutteeseen, koska hänen heimoveljensä olivat myös vieneet kaikki ruoat. Minua ihmetyttää tässä tarinassa se, että miten intiaanit ovat uskaltaneet jäädä tukkimaan käytäviä, jos he kerran luulivat, että kaupungissa on hirviö ja eikö tämä kauppias olisi voinut päästä pois kaupungista raivaamalla pois kivet, joilla ulospääsytiet oli tukittu?

5

359

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • barx

      Jos se olikin satu?

      • pokke

        Kyllä se oli ihan oikeasti tapahtunut. Vai mitä tarkoitat kun sanot että jos se olikin satu?


      • pokke

        Kerrotaan nyt vielä, että Roope ja pojat löysivät savitauluja, jotka tämä kauppias oli kirjoittanut, ja niistä selvisi siis syy, miksi kaupunki oli hylätty.


    • väke

      Tunnelin tukkiminen on tietysti tehty ulkoapäin ja siinä kasataan kiviä siten, että sisäpuolella olevien päälle tulee painoa. Raivaaminen sisäkautta voi olla mahdotonta sen takia. Ja tukkiminen oli pakko tehdä, ettei hirviö tulisi perässä, perheenisät varmaankin riskeerasivat.

      Oudompaa on se, että väki viivytteli ottamalla ruoan mukaansa. Outo oli myös se ohut seinä, jonka läpi ankat kaupunkiin päätyivät, aika sopivasti oli lopetettu suolan louhiminen.

    • Anonyymi

      Vanha ketju, mutta itsekin joskus aikoinaan mietin tuota. Mutta miten sitten tukittiin valaisukäytävät, joiden kautta auringonvalo pääsi kaupunkiin ja oliko ne edes pakko tukkia? Ei hirviö olisi niistä mahtunut ulos.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sannan kirja USA:n bestseller!

      "Congratulations to Sanna Marin's HOPE IN ACTION, officially a USA TODAY bestseller!" Kertoo Scribner. Mitäs persut tä
      Maailman menoa
      201
      11831
    2. Oikeistolainen luki Med mod att leda : en biografi

      ...ei tykänny Sanna Marinista
      Maailman menoa
      29
      8208
    3. Metsäalan rikolliset

      Jokohan alkaa vähitellen kaatua kulissit näillä ihmiskauppaa harjoittavilla firmoilla.
      Sotkamo
      58
      6246
    4. Ruotsalaistoimittaja: "Sanna Marinin saunominen saa minut häpeämään"

      Sanna Marinin kirja saa täyslaidallisen ruotsalaislehti Expressenissä perjantaina julkaistussa kolumnissa.....voi itku..
      Maailman menoa
      172
      5174
    5. Hyvää syntymäpäivää Sanna 40 vee!!!!

      ᕼᗩᑭᑭY ᗷIᖇTᕼᗞᗩY Sister ❣️🥰 🎉🎂✨🍰🥳 🥳🎂🥂 🎉🎊🎁🎈🎂
      Maailman menoa
      51
      4938
    6. Suomen kaksikielisyys - täyttä huuhaata

      Eivätkö muuten yksilöt pysty arvioimaan mitä kieliä he tarvitsevat? Ulkomaalaiselle osaajalle riittää Suomessa kielitai
      Maailman menoa
      47
      4492
    7. Työeläkeloisinta 27,5 mrd. per vuosi

      Tuo kaikki on pois palkansaajien ostovoimasta. Ja sitten puupäät ihmettelee miksei Suomen talous kasva. No eihän se kas
      Maailman menoa
      116
      4398
    8. Missä vaiheessa

      Päätit luovuttaa suhteeni?
      Ikävä
      118
      3880
    9. Juuri muiston ne

      Rakastuneet katseesi. Huh
      Ikävä
      81
      3373
    10. Miten paljon

      Olet halunnut mun kanssa?
      Ikävä
      51
      1887
    Aihe