Pinnapilotti - Raymarine, Simrad vai köysi

Ilman pinnapilottia on mennyt jo n 40 vuotta. Näistä tosin ensimmäiset 15v purjehdin H-veneellä, jossa ei ollut edes moottoria. Kilpailin paljon silloin. Nyt ihan saaristo-olosuhteissa, joskus harvoin avomerta. Iselläni pinnapilotin hankintaa ohjaisi juurikin sen helppokäyttöisyys ja ongelmattomuus. Turhia leluja en kaipaa.

Meillä on kanssa tuommoinen vanha autohölmö veneessä jonka syksyllä ostimme. Uuden pilotin hankinta varmaankin tulee ajankohtaiseksi aika pian, mutta kaikenlaista tässä olisi muutenkin laitettava. Kysymys olisi että kun se kerran tuntuu pelittävän ainakin kone ajossa, niin mitä parempaa saan ostaessani uuden. Onko se helppokäyttöisyys, luotettavuus vai mikä.

OStaisitko Raymarinen vai jonkun muun?

Pinnari kirjoitti:

OStaisitko Raymarinen vai jonkun muun?

Ostaisin Raymarinen saman paketin kun tällä hetkelläkin , tuolla edellä joku kehui kaukosäädintä , mulla on myös , on erinomainen sekin !

Miten tuo toispuoleinen naru toimii? Sitä kun ei kaiketi ole yhdistetty isopurjeen puomiin (ja tasapainotettu toiselta puolen joustimella), kuten näissä sheet-to-tiller virityksissä.

Kun vene nousee tuuleen, naru estää kääntymästä liikaa, vai?

Virpomamaisteri kirjoitti:

Miten tuo toispuoleinen naru toimii? Sitä kun ei kaiketi ole yhdistetty isopurjeen puomiin (ja tasapainotettu toiselta puolen joustimella), kuten näissä sheet-to-tiller virityksissä.

Kun vene nousee tuuleen, naru estää kääntymästä liikaa, vai?

Lue lisää

Laitetaan naru tuulenpuolelta (esim. kaidevaijerista) pinnan päähän ja säädetään sen pituus niin, että vene menee suoraan. Tuo ohjaa paremmin kuin keskinkertainen pinnamies kryssillä. Naru on suurimman osan ajasta kireällä. Jos vene kääntyy liian alas, se kallistuu ja pyrkii kääntymään tuuleen. Samalla myös pinnapaine kasvaa, jolloin naru kiristyy enemmän ja peräsin ohjaa hieman enemmän tuuleen. Jos vene kääntyy liian ylös, kallistus ja pinnapaine vähenevät, jolloin tapahtuu päinvastainen. Jos vene nousee aivan pystyyn, saattaa naru löystyä kokonaan ja vene kääntyy nopeammin oikealle kurssille.

Laitoin narut molemmille puolille valmiiksi ja sidoin liukusolmun itseensä tuon kaidevaijerin ympäri. Pinnan päässä oli tiukat lenkit. Näillä oli helppo vaihtaa narusta toiseen tai avotuulilla laittaa molemmat sekä säätää pituutta solmuja liu'uttamalla. Sivutuulella ja kryssillä yksi naru toimii todella paljon paremmin kuin pinnan lukitseminen paikalleen.

Erinomainen selostus!

Pinnan lukitsemissysteemi tuli viime kaudella asennettua, mutta melko hyödyttömäksi olen sen kokenut. Täytyy testata yhtä narua.

Aivan samat kokemukset kahden kesän perusteella Raymarine ST2000 mitä Joakimillakin. Tuntuu olevan jostain syystä tekemätön paikka saada tuo pelittämään kunnolla, ympärille näyttää varmaan kuin kännissä ajelisi. Kaverilla sama pilotti eikä mitään ongelmia.

Edelleen harmittaa, että wanha tonninen Autohelm imaisi vedet sisäänsä. Toimi kuin juna vessa siihen asti.

Tuohon kommenttina, että pilotin määrittely veneen painon mukaan on hyvin huono lähtökohta, mutta toisaalta mitään parempaankaan ei ole helppo määrittää. Ei suuri uppouma tarkoita sitä, että pinna vaatisi suuria voimia tai nopeutta, joka on ainoa ero ST1000/2000 tai Evon kahden työyksikön välillä.

Itse ostin aikoinaan tuon 2000:sen siksi, että siitä oli hyvä tarjous, jossa kaukosäätimen sai kaupanpäälle.

Joakim1 kirjoitti:

Tuohon kommenttina, että pilotin määrittely veneen painon mukaan on hyvin huono lähtökohta, mutta toisaalta mitään parempaankaan ei ole helppo määrittää. Ei suuri uppouma tarkoita sitä, että pinna vaatisi suuria voimia tai nopeutta, joka on ainoa ero ST1000/2000 tai Evon kahden työyksikön välillä.

Itse ostin aikoinaan tuon 2000:sen siksi, että siitä oli hyvä tarjous, jossa kaukosäätimen sai kaupanpäälle.

Lue lisää

Kyllä veneen painon ja pinnaohjauksen voiman tarpeen välillä jokin korrelaatio on. Aika harvassa on pinnaohjaus 45ft veneissä. Pinna eli voiman varsi täyttäisi koko sittlådan. Ja kun lisää voimaa ja liikettä tarvitaan niin alimittaisen laitteen tuottamat ampeerit ei riitä.
" Siinä ST2000 toimi varsin huonosti. Parametrejä piti säätää kelin mukaan ja silti ohjasi huonosti (ei pitänyt suuntaa tai vatkasi edes takas). Toisissa veneissä tuo on taas toiminut kohtuu hyvin. " Tämä Joakimin laitteen kuvaus ei ole normaalia 2000ST:n toimintaa. Ensimmäiseksi tulee mieleen magneettisesti huono ympäristö. Riittää vara-ankkuri tai työkalulaatikko istuinlaatikon penkissä. Tai sitten laite on ollut vialllinen alusta pitäen, lähinnä kompassi. Kyseinen 2000- pilotti ajoi moottorilla ja tyynessä kelissä purjeillakin aivan erinomaisesti 10m pinnavenettä. Kovemmassa lenssissä esim spinaakkerilla toimi sitten heikommin, käänsi liian vähän ja liian myöhään. Lähinnä silloin kun aallonmuodostus alkoi lisätä ohjaustarvetta.

seppomartti kirjoitti:

Kyllä veneen painon ja pinnaohjauksen voiman tarpeen välillä jokin korrelaatio on. Aika harvassa on pinnaohjaus 45ft veneissä. Pinna eli voiman varsi täyttäisi koko sittlådan. Ja kun lisää voimaa ja liikettä tarvitaan niin alimittaisen laitteen tuottamat ampeerit ei riitä.
" Siinä ST2000 toimi varsin huonosti. Parametrejä piti säätää kelin mukaan ja silti ohjasi huonosti (ei pitänyt suuntaa tai vatkasi edes takas). Toisissa veneissä tuo on taas toiminut kohtuu hyvin. " Tämä Joakimin laitteen kuvaus ei ole normaalia 2000ST:n toimintaa. Ensimmäiseksi tulee mieleen magneettisesti huono ympäristö. Riittää vara-ankkuri tai työkalulaatikko istuinlaatikon penkissä. Tai sitten laite on ollut vialllinen alusta pitäen, lähinnä kompassi. Kyseinen 2000- pilotti ajoi moottorilla ja tyynessä kelissä purjeillakin aivan erinomaisesti 10m pinnavenettä. Kovemmassa lenssissä esim spinaakkerilla toimi sitten heikommin, käänsi liian vähän ja liian myöhään. Lähinnä silloin kun aallonmuodostus alkoi lisätä ohjaustarvetta.

Lue lisää

Kyllä tuota tuli sen verran tutkittua, että olen varma ettei kyse ollut kompassista. Yksi selkeä testi tuolle oli seuraava: Laitetaan AP ajamaan moottorilla suoraan. Muutamassa minuutissa vene oli kääntynyt n. 20 astetta ja AP oli nylkyttänyt kokoajan piene edes takaisin liikettä. Painetaan stand by ja heti perään auto. Vene jatkaa samaan suuntaan, mutta lukema AP:ssä muuttui n. 20 astetta. Painetaan 2x 10 ja vene on taas alkuperäisellä kurssilla ja AP:ssä sama lukema kuin testin alussa. AP:n kompassi siis näytti oikein 20 asteen virheen, mutta pilotti ei tehnyt sille mitään. Katselin myös pilotin stand by:ssä näyttämiä kompassisuuntia ja niissä ei ollut mitään ongelmaa. Kompassin kalibrointia ympyrää ajamalla tehtiin myös useaan kertaan ja aina se meni läpi eikä eksymä ollut erityisen suuri.

Toinen selkeä testi oli sama kuin edellä, mutta veneen ollessa 20 astetta väärällä kurssilla painettiin 10. Vene kääntyi varsin nopeasti 30 astetta eli 20 asteen virhe korjaantui samalla.

Tietysti veneen koko vaikuttaa jotain tai paljonkin. Vähintään yhtä paljon vaikuttaa kuitenkin peräsimen ja veneen tasapainotus. Ei ole kovin vaikea löytää veneparia, joista 5 tonnin veneen ohjausvoimat ovat pienemmät kuin 2 tonnin samalla vipuvarrella.

seppomartti kirjoitti:

Kyllä veneen painon ja pinnaohjauksen voiman tarpeen välillä jokin korrelaatio on. Aika harvassa on pinnaohjaus 45ft veneissä. Pinna eli voiman varsi täyttäisi koko sittlådan. Ja kun lisää voimaa ja liikettä tarvitaan niin alimittaisen laitteen tuottamat ampeerit ei riitä.
" Siinä ST2000 toimi varsin huonosti. Parametrejä piti säätää kelin mukaan ja silti ohjasi huonosti (ei pitänyt suuntaa tai vatkasi edes takas). Toisissa veneissä tuo on taas toiminut kohtuu hyvin. " Tämä Joakimin laitteen kuvaus ei ole normaalia 2000ST:n toimintaa. Ensimmäiseksi tulee mieleen magneettisesti huono ympäristö. Riittää vara-ankkuri tai työkalulaatikko istuinlaatikon penkissä. Tai sitten laite on ollut vialllinen alusta pitäen, lähinnä kompassi. Kyseinen 2000- pilotti ajoi moottorilla ja tyynessä kelissä purjeillakin aivan erinomaisesti 10m pinnavenettä. Kovemmassa lenssissä esim spinaakkerilla toimi sitten heikommin, käänsi liian vähän ja liian myöhään. Lähinnä silloin kun aallonmuodostus alkoi lisätä ohjaustarvetta.

Lue lisää

Minulla on aivan samanlaisia kokemuksia tuosta ST2000 mallista. Tein ainakin kaksi kertaa ne kalibrointi ajot, mutta silti se pyrkii vänkäämään pois viivalta.
Lisäksi sen kompassi ryömii melkoisesti, joten aika ajoin on painettava stand by nappulaa - muuten tulee off course varoitus.
Asennuspaikasta moottoriin on n. 1m eikä mitään muuta metallia ole lähempänä. Pistoke on sivulokerossa, ehkä 0,8 m päässä.
Se waypointille (XTR) ajo on välillä aika villiä, kun se on aikansa päästänyt veneen sivuun ja sitten aloittanut hitaasti hakeutumaan takaisin. Kun sitten tullaan siihen waypointille se tekee äkillisen 30 asteen korjausliikkeen ja antaa tyytyväisenä se piippauksensa ylityksen merkiksi.
Kaukosäätimen kun pitää kädenulottuvilla, niin sen kanssa voi elää, mutta silmällä sitä on koko ajan pidettävä.

drag kirjoitti:

Minulla on aivan samanlaisia kokemuksia tuosta ST2000 mallista. Tein ainakin kaksi kertaa ne kalibrointi ajot, mutta silti se pyrkii vänkäämään pois viivalta.
Lisäksi sen kompassi ryömii melkoisesti, joten aika ajoin on painettava stand by nappulaa - muuten tulee off course varoitus.
Asennuspaikasta moottoriin on n. 1m eikä mitään muuta metallia ole lähempänä. Pistoke on sivulokerossa, ehkä 0,8 m päässä.
Se waypointille (XTR) ajo on välillä aika villiä, kun se on aikansa päästänyt veneen sivuun ja sitten aloittanut hitaasti hakeutumaan takaisin. Kun sitten tullaan siihen waypointille se tekee äkillisen 30 asteen korjausliikkeen ja antaa tyytyväisenä se piippauksensa ylityksen merkiksi.
Kaukosäätimen kun pitää kädenulottuvilla, niin sen kanssa voi elää, mutta silmällä sitä on koko ajan pidettävä.

Lue lisää

Raymarin autopilotteja on tullut ostetuksi 1000 2000, 3000, 4000, 5000, 6000 ja Evo. Olen ollut siinä mielessä Hannu Hanhi, että kaikki mallit, mitä olen käyttänyt, ovat ajaneet kompassikurssia hyvin. Vain uutena 6000 ei ruvennut millään toimimaan ja monien hyödyttömien pyörimisten jälkeen syyksi paljastui fluxgatekompassin toimimattomuus. Korjaus oli likimain metrin päässä olleen työkalulaatikon poistaminen. Sen jälkeen on toiminut 9v. Hollannissa 4000 ajoi kerran rankasti pieleen yöllä. Syyksi paljastui kännykät kompassin lähellä.
Kun on kaksi havaintoa toimimattomasta 2000ST - mallista niin sitten on ollut liikkellä viallisia yksilöitä.

Omalta kohdaltani yksinkertaisesti alistuin kun olin pari kertaa palauttanut kaikki tehdasasetuksiin eikä parannusta näkynyt.
Muistelen että soitin jopa sen myyjällekin, mutta en tullut siitä hullua hurskaammaksi.
Ajattelin että nämä nyt ilmeisesti ovat sitten vain tälläisiä leluja. Onhan se kuitenkin parempi kuin aikaisemmin käyttämäni mekaaninen pinnanpitäjä.
Eniten minua kuitenkin jäi vaivaamaan se kompassin ryömiminen ja siitä seurannut kurssivaroitus. Olisiko siinä sittenkin jotain vikaa?
Jospa vielä kokeilisi sen toisen merkin laitetta - seuraavan kerran.

Joakim1 kirjoitti:

Kyllä tuota tuli sen verran tutkittua, että olen varma ettei kyse ollut kompassista. Yksi selkeä testi tuolle oli seuraava: Laitetaan AP ajamaan moottorilla suoraan. Muutamassa minuutissa vene oli kääntynyt n. 20 astetta ja AP oli nylkyttänyt kokoajan piene edes takaisin liikettä. Painetaan stand by ja heti perään auto. Vene jatkaa samaan suuntaan, mutta lukema AP:ssä muuttui n. 20 astetta. Painetaan 2x 10 ja vene on taas alkuperäisellä kurssilla ja AP:ssä sama lukema kuin testin alussa. AP:n kompassi siis näytti oikein 20 asteen virheen, mutta pilotti ei tehnyt sille mitään. Katselin myös pilotin stand by:ssä näyttämiä kompassisuuntia ja niissä ei ollut mitään ongelmaa. Kompassin kalibrointia ympyrää ajamalla tehtiin myös useaan kertaan ja aina se meni läpi eikä eksymä ollut erityisen suuri.

Toinen selkeä testi oli sama kuin edellä, mutta veneen ollessa 20 astetta väärällä kurssilla painettiin 10. Vene kääntyi varsin nopeasti 30 astetta eli 20 asteen virhe korjaantui samalla.

Tietysti veneen koko vaikuttaa jotain tai paljonkin. Vähintään yhtä paljon vaikuttaa kuitenkin peräsimen ja veneen tasapainotus. Ei ole kovin vaikea löytää veneparia, joista 5 tonnin veneen ohjausvoimat ovat pienemmät kuin 2 tonnin samalla vipuvarrella.

Lue lisää

Samat havainnot tässäkin kuin sinulla tuossa testissäsi. Pilotti ikää kuin ei vain reagoi muuttuneeseen kurssiin eikä "Auto"-asennossa muutu lukematkaan ennenkuin käyttää kerran Standby:ssa.

Jos ymmärsin oikein tuo ongelma ei sinullakaan koskaan ratkennut?

No ratkesi sillä, että ostin toisen veneen, jossa on systeemipilotti. Tuon ST2000:n kanssa räpeltämiseen kyllästyin. Käytin sitä puutteineen jonkin verran, mutta paljon vähemmän kuin nykyistä. Toki osasyynä se, että systeemipilotti on aina käyttövalmiina.

drag kirjoitti:

Minulla on aivan samanlaisia kokemuksia tuosta ST2000 mallista. Tein ainakin kaksi kertaa ne kalibrointi ajot, mutta silti se pyrkii vänkäämään pois viivalta.
Lisäksi sen kompassi ryömii melkoisesti, joten aika ajoin on painettava stand by nappulaa - muuten tulee off course varoitus.
Asennuspaikasta moottoriin on n. 1m eikä mitään muuta metallia ole lähempänä. Pistoke on sivulokerossa, ehkä 0,8 m päässä.
Se waypointille (XTR) ajo on välillä aika villiä, kun se on aikansa päästänyt veneen sivuun ja sitten aloittanut hitaasti hakeutumaan takaisin. Kun sitten tullaan siihen waypointille se tekee äkillisen 30 asteen korjausliikkeen ja antaa tyytyväisenä se piippauksensa ylityksen merkiksi.
Kaukosäätimen kun pitää kädenulottuvilla, niin sen kanssa voi elää, mutta silmällä sitä on koko ajan pidettävä.

Lue lisää

Minullakin 2000 vaelteli ja kulki aivan omia suuntiaan miten sattui. Reimarin huolto ei tietenkään löytänyt siitä mitään vikaa. Ostin Simradin, vaeltelu loppui. Vika siis 2000 ssa. Purin pilotin, ei mitään havaittavaa "vikaa", kunnes totesin kuorten kiinnitysruuvien tarttuvan mangettiin! Vaihdoin ruuvit pronssiin ja pilotin vaeltelu loppui.

Simradiin ei taida (enää) saada kaukosäädintä "This product is discontinued": http://www.simrad-yachting.com/en-US/Products/All-Discontinued-Products/Simrad-HR22-Tillerpilot-Remote-Controller.aspx. Ei löydy myöskään SVB:n listoilla.

Ei työyksikkö voi tietää, minkä firman laite antaa /- tasavirtaa napoja vaihtaen. Itse tilaan Evoon työyksiköksi Jefan työntötankoon sijoitetun moottorin pinnaa heiluttamaan.

Katsopa Pelagicin virtakäyrää. Virrankulutus riippuu kuormituksesta. Raymarinen työyksikön max. työntövoima on selvästi heikompi ja max. virrankulutuskin vastaavasti pienempi. Virrankulutuksissa ei ole paljon eroa, jos katsot kuormitusta vastaavaa ampeerimäärää. En huomannut, että käytännössä olisi ollut eroa. Isossa aallokossa en ole Pelagicia vielä kokeillut. Ärhäkästi se tuntui toimivan koneajossa ja myös kohtalaisessa syystuulessa.
http://pelagicautopilot.com/wp-content/uploads/2015/06/TillerLoadMeasurement220lbSpeed.pdf

Varmastikin Jefan työyksikkö on hyvä ja tunnettu tuote. Jefa linear drive LD100 –työyksikkö näyttäisi maksavan n. 1600 eur. eikä sitä ole tarkoitettu asennettavaksi kannen yläpuolelle.
http://www.jefa.com/steering/products/drives/linear.htm

Muita tehokkaita vaihtoehtoja pinnapilotin työyksikölle on esim. Servocity Linear Actuator. Sen hinta näyttää olevan 400 USD eli vain muutaman kympin kalliimpi kuin Pelagic. Kuvista päätellen se kuitenkin vaatisi erilaisen asennussysteemin kuin Raymarinen holkki, johon Pelagic sopii (Pelagicin tappia piti hiukan työstää, ennenkuin se mahtui tyveä myöten R:n holkkiin. Työntövarsi istui napakasti pinnan tappiin).
https://www.servocity.com/html/1570_lbs__thrust_linear_actuat.html#.Vu8L40uEKf2

yli30v.pinnapiloteilla kirjoitti:

Katsopa Pelagicin virtakäyrää. Virrankulutus riippuu kuormituksesta. Raymarinen työyksikön max. työntövoima on selvästi heikompi ja max. virrankulutuskin vastaavasti pienempi. Virrankulutuksissa ei ole paljon eroa, jos katsot kuormitusta vastaavaa ampeerimäärää. En huomannut, että käytännössä olisi ollut eroa. Isossa aallokossa en ole Pelagicia vielä kokeillut. Ärhäkästi se tuntui toimivan koneajossa ja myös kohtalaisessa syystuulessa.
http://pelagicautopilot.com/wp-content/uploads/2015/06/TillerLoadMeasurement220lbSpeed.pdf

Varmastikin Jefan työyksikkö on hyvä ja tunnettu tuote. Jefa linear drive LD100 –työyksikkö näyttäisi maksavan n. 1600 eur. eikä sitä ole tarkoitettu asennettavaksi kannen yläpuolelle.
http://www.jefa.com/steering/products/drives/linear.htm

Muita tehokkaita vaihtoehtoja pinnapilotin työyksikölle on esim. Servocity Linear Actuator. Sen hinta näyttää olevan 400 USD eli vain muutaman kympin kalliimpi kuin Pelagic. Kuvista päätellen se kuitenkin vaatisi erilaisen asennussysteemin kuin Raymarinen holkki, johon Pelagic sopii (Pelagicin tappia piti hiukan työstää, ennenkuin se mahtui tyveä myöten R:n holkkiin. Työntövarsi istui napakasti pinnan tappiin).
https://www.servocity.com/html/1570_lbs__thrust_linear_actuat.html#.Vu8L40uEKf2

Lue lisää

Ilmeisesti sähkömoottorien ja vaihteistojen hyötysuhteissa on eroa eri laitteissa, ainakin jos Jefaa on uskominen:http://www.jefa.com/steering/products/drives/qanda.htm.
Pelagic haukkaisi valmistajien käppyröiden mukaan likimäärin 10A samalla teholla kuin Jefa 7A. Moottorilla ajossa ei ole merkitystä mutta jos hyvin trimmatun veneen saisi kulkemaan Jefan kehumalla 1-2A keskimääräisellä virralla niin päivien ja viikkojen purjehuksessa lähes 50% erolla voi olla merkitystä.
Yo linkistä paljastuu myös toinen, ainakin minulle uusi idea, nimittäin virran pulssittaminen. Ei enää on-off, missä käynnistysvirta on iso. Tähän asti minusta autopilotit ovat vatkanneet on-off- tyyppisesti ja ehkä tulevia malleja epätaloudellisemmin.

seppomartti kirjoitti:

Ilmeisesti sähkömoottorien ja vaihteistojen hyötysuhteissa on eroa eri laitteissa, ainakin jos Jefaa on uskominen:http://www.jefa.com/steering/products/drives/qanda.htm.
Pelagic haukkaisi valmistajien käppyröiden mukaan likimäärin 10A samalla teholla kuin Jefa 7A. Moottorilla ajossa ei ole merkitystä mutta jos hyvin trimmatun veneen saisi kulkemaan Jefan kehumalla 1-2A keskimääräisellä virralla niin päivien ja viikkojen purjehuksessa lähes 50% erolla voi olla merkitystä.
Yo linkistä paljastuu myös toinen, ainakin minulle uusi idea, nimittäin virran pulssittaminen. Ei enää on-off, missä käynnistysvirta on iso. Tähän asti minusta autopilotit ovat vatkanneet on-off- tyyppisesti ja ehkä tulevia malleja epätaloudellisemmin.

Lue lisää

Varmastikin Jefa on hyvä valinta, jos autopilotti on ainoa automaattiohjauksesi valtameriretkillä. Omassa käytössäni Pelagicin sähkönkulutuksella ei ole erityistä merkitystä, koska pinnapilotti on käytössä pääasiassa koneajossa. Merten ylityksissä tuuliperäsin on ohjannut n. 90% ajasta.
Vaikka autopilottieni "työaika" on ollut tuuliperäsimiin verrattuna melko vähäinen, erilaisia ongelmia niissä on ollut kohtuuttomasti. Elektroniikan ongelmat ovat olleet mekaanisia harmillisempia siksi, ettei niitä en ole pystynyt korjaamaan reissun aikana. Saaristo- ja rannikkoväylillä “reiskan” pilotti on muutaman kerran säikäyttänyt tekemällä äkillisiä 20° kurssimuutoksia ilman minkäänlaista syytä. Siihen tyyppiongelmaan(?) en ole kuullut muuta ratkaisua kuin coursecomputerin uusiminen, kun vika ei ole sensorissa/kompassissa.

Ymmärrän hyvin, miksi Vendee Globe, Route du Rhum ym. yksinpurjehduskisojen autopilottisuosikki ei ole esim. R, vaan NKE tai Jefa! Tuuliperäsin ei sovellu plaanaaviin myötätuuliveneisiin.

seppomartti kirjoitti:

Ilmeisesti sähkömoottorien ja vaihteistojen hyötysuhteissa on eroa eri laitteissa, ainakin jos Jefaa on uskominen:http://www.jefa.com/steering/products/drives/qanda.htm.
Pelagic haukkaisi valmistajien käppyröiden mukaan likimäärin 10A samalla teholla kuin Jefa 7A. Moottorilla ajossa ei ole merkitystä mutta jos hyvin trimmatun veneen saisi kulkemaan Jefan kehumalla 1-2A keskimääräisellä virralla niin päivien ja viikkojen purjehuksessa lähes 50% erolla voi olla merkitystä.
Yo linkistä paljastuu myös toinen, ainakin minulle uusi idea, nimittäin virran pulssittaminen. Ei enää on-off, missä käynnistysvirta on iso. Tähän asti minusta autopilotit ovat vatkanneet on-off- tyyppisesti ja ehkä tulevia malleja epätaloudellisemmin.

Lue lisää

Minäkin katsoin noita valmistajien käppyröitä, mutta hiukan eri kantilta. Kun kuormitus oli maksimi 100 kg, sekä Jefa että Pelagic ottivat 12 A.
Kun kuorma oli 65 kgm, Jefa otti 7A. Pelagicissa 7A virran voimakkuutta vastaava kuorma oli 45 kgm.
Tavallisessa koneajossa tai kevyen tuulen purjehduksessa työyksikön kuorma lienee n. 20 kg . Siinä kumpikin ottaa virtaa n. 4.5 A.
Keskimääräinen sähkönkulutus riippuu siitä miten ahkerasti course computer panee työyksikön "sahaamaan" edestakaista liikettä ja tietenkin myös siitä, miten kevyttä peräsimen kääntely on.

yli30v.pinnapiloteilla kirjoitti:

Varmastikin Jefa on hyvä valinta, jos autopilotti on ainoa automaattiohjauksesi valtameriretkillä. Omassa käytössäni Pelagicin sähkönkulutuksella ei ole erityistä merkitystä, koska pinnapilotti on käytössä pääasiassa koneajossa. Merten ylityksissä tuuliperäsin on ohjannut n. 90% ajasta.
Vaikka autopilottieni "työaika" on ollut tuuliperäsimiin verrattuna melko vähäinen, erilaisia ongelmia niissä on ollut kohtuuttomasti. Elektroniikan ongelmat ovat olleet mekaanisia harmillisempia siksi, ettei niitä en ole pystynyt korjaamaan reissun aikana. Saaristo- ja rannikkoväylillä “reiskan” pilotti on muutaman kerran säikäyttänyt tekemällä äkillisiä 20° kurssimuutoksia ilman minkäänlaista syytä. Siihen tyyppiongelmaan(?) en ole kuullut muuta ratkaisua kuin coursecomputerin uusiminen, kun vika ei ole sensorissa/kompassissa.

Ymmärrän hyvin, miksi Vendee Globe, Route du Rhum ym. yksinpurjehduskisojen autopilottisuosikki ei ole esim. R, vaan NKE tai Jefa! Tuuliperäsin ei sovellu plaanaaviin myötätuuliveneisiin.

Lue lisää

Parin tuuliperäsimen perusteella väittäisin, että spinnulla vähäiseen tuuleen ja vanhaan isoon aaltoon autopilotti ajaa ylivoimaisesti paremmin vaikkei plaanatakaan. Samoin aina ajettaessa kompassikurssia.

seppomartti kirjoitti:

Parin tuuliperäsimen perusteella väittäisin, että spinnulla vähäiseen tuuleen ja vanhaan isoon aaltoon autopilotti ajaa ylivoimaisesti paremmin vaikkei plaanatakaan. Samoin aina ajettaessa kompassikurssia.

Lue lisää

Oleellinen asia tuuliperäsimen ohjailukyvylle on tietenkin apparentti tuuli. "Spinnulla vähäisessä tuulessa ja vanhaan isoon aaltoon" ajellessa suhteellinen tuuli jää pakosti vähäiseksi.
Itselläni on valtamerikokemusta kahdesta eri tyyppisestä tuuliperäsimestä: Hydrovane ja Monitor. Kummassakin on verraten iso tuulilapa, mikä on kevyen tuulen kannalta selvä etu. Servotoimisessa Monitorissa on erillinen kevyen tuulen isompi tuulilapa, jota kannattaa käyttää nimenomaan kevyillä myötiksillä. Oman käsitykseni mukaan Monitor on näistä kahdesta tehokkaampi kevessä kelissä, mutta vertailu on vaikea johtuen eri veneistä.

Tähänastinen pisin yhtäjaksoinen spinnuajoni kevyessä tuulessa oli Etelä-Atlantilla Afrikan rannikolta St.Helenaan. Tuuliperäsin ohjasi koko matkan, vaikka myötätuuli oli ajoittain hyvin heikko. Silloin tosin merikin oli jo tasoittunut. Noudatin metereologin yksinkertaista ohjetta eli ajelin isobaarien suuntaisesti enkä joutunut tyveneen eikä tarvinnut käynnistää konetta kertaakaan Kapkaupungin ja St. Helenan välillä (n. 1700 nm). Jos olet käynyt St.Helenalla, tiedät kuinka hankala on diesel-kanisterien kanssa harpata kivilaiturilta yhteysalukseen.
Pitkät kevyen tuulen myötikset voivat olla ongelma autopilottia käyttäessä. Sähköä kuluu koko ajan ja sen tuottaminen jää aurinkopaneelien varaan. Tuuligenu ei tuota sähköä heikossa tuulessa ja polttoainettakaan ei pitäisi tuhlata. En tiedä miten tehokkaasti vesigenu lataisi 3-4 kn purjehdusvauhdissa.

yli30v.pinnapiloteilla kirjoitti:

Oleellinen asia tuuliperäsimen ohjailukyvylle on tietenkin apparentti tuuli. "Spinnulla vähäisessä tuulessa ja vanhaan isoon aaltoon" ajellessa suhteellinen tuuli jää pakosti vähäiseksi.
Itselläni on valtamerikokemusta kahdesta eri tyyppisestä tuuliperäsimestä: Hydrovane ja Monitor. Kummassakin on verraten iso tuulilapa, mikä on kevyen tuulen kannalta selvä etu. Servotoimisessa Monitorissa on erillinen kevyen tuulen isompi tuulilapa, jota kannattaa käyttää nimenomaan kevyillä myötiksillä. Oman käsitykseni mukaan Monitor on näistä kahdesta tehokkaampi kevessä kelissä, mutta vertailu on vaikea johtuen eri veneistä.

Tähänastinen pisin yhtäjaksoinen spinnuajoni kevyessä tuulessa oli Etelä-Atlantilla Afrikan rannikolta St.Helenaan. Tuuliperäsin ohjasi koko matkan, vaikka myötätuuli oli ajoittain hyvin heikko. Silloin tosin merikin oli jo tasoittunut. Noudatin metereologin yksinkertaista ohjetta eli ajelin isobaarien suuntaisesti enkä joutunut tyveneen eikä tarvinnut käynnistää konetta kertaakaan Kapkaupungin ja St. Helenan välillä (n. 1700 nm). Jos olet käynyt St.Helenalla, tiedät kuinka hankala on diesel-kanisterien kanssa harpata kivilaiturilta yhteysalukseen.
Pitkät kevyen tuulen myötikset voivat olla ongelma autopilottia käyttäessä. Sähköä kuluu koko ajan ja sen tuottaminen jää aurinkopaneelien varaan. Tuuligenu ei tuota sähköä heikossa tuulessa ja polttoainettakaan ei pitäisi tuhlata. En tiedä miten tehokkaasti vesigenu lataisi 3-4 kn purjehdusvauhdissa.

Lue lisää

Samoja havaintoja. HASLER oli heikossa tuulessa huono. Navikini on luultavasti herkempi kuin kumpikaan yllä mainituista tuuliperäsimistä, vaikka mekaanisesti on hento. Viritin siihen ison balsalevyn parantamaan myötätuuliominaisuuksia muttei sekään yo olosuhteissa ollut kaksinen. Lapa heiluu hitausmomentista eikä tuulen suunnan muutoksista.. Watt & Sea olen nostanut pois 4-5 solmun kieppeillä, 3 solmun vauhdissa on lähinnä käsijarru päällä.. 8 solmua apparenttia riittä 6 solmun venevauhtiin ja 20 A virrtaan kun spinnulla "leikkaa" eikä ajele myötätuulta. Aika laajatkin kierrokset kannattaa jos jossakin on tuulta.
Viimeiset vuosikymmenet ole käyttänyt pelkästään autopilotteja ja 6000ST on ajanut yli 30000 mailia uskollisesti tuulikulmaa ja kompassikurssia. Varmaan pian jokin hajoaa?. 2017 loppuvuodesta siirryn käyttämään Navik & Evo. Kombinaatio autopilotti tuuliperäsin on varmaan paras.

Riippuu varmaankin veneestä ja tuulen suunnasta voimasta, mutta itseltäni on yhden pysähdyksen taktiikalla mennyt 5-6vrk Hangosta Kööpenhaminaan (pysähdys Kalmarissa). Sama aika on mennyt Hanko - Kiel väliin, kun olen purjehtinut yhden pysähdyksen taktiikalla (nukkumistauko tavallisesti Chrøllä tai Bornholmissa). Vaikka kysymys on noinkin lyhyestä avomerietapista, univelka ehtii jo muutaman purjehdusvrk:n aikana kehittyä vaaralliseksi ellei pysty ollenkaan lepäämään. Nokkaunien ottaminen on hankalaa tai mahdotonta, jos sattuu navakka plattis tai sivumyötäinen eikä ole luotettavaa automaattiohjausta. Kryssituulessa purjehtiessa vene kyllä pysyy aika helposti suunnassa peräsin lukittuna.
Isommilla merillä on isompi merenkäynti, usein ristiaallokkoa ja kovempia tuulia. En itse lähtisi edes harkitsemaan pitkiä purjehduksia surgical tube -virityksillä. Sinulla taitaa olla joku periaatteellinen syy välttää tuuliperäsimen tai pinnapilotin hankkimista, vaikka pidät Itämerta pelkkänä "lätäkkönä".
Olisi kiinnostava kuulla yksinpurjehduskokemuksistasi. Minkälainen on veneesi ja miten pitkiä reissuja olet tehnyt ilman tuuliperäsintä/autopilottia? Pohjanmeren ja Atalntin ylityksiä? Vai kauemmaksi? Montako vrk yleensä olet käyttänyt Itämeren ylitykseen? Menetkö nonstopia yli vai rantoja pitkin? Miten olet selvinnyt myötätuulessa reivaamisista ja purjeiden vaihdosta?
Joshua Slocum kyllä pärjäsi ilman autopilottia, mutta siihen aikaan laivaliikenteen kanssa ei ollut samaa vaatimusta kuin nykyisin on avomerellä.

Kertoisitko tarkemmin, miten virityksesi toimii. Pari "automaattiohjausta" purjeista olen viritellyt mutta ison skuutin hyödyntäminen ei ole minulle tuttu metodi.

kerro.lisää kirjoitti:

Riippuu varmaankin veneestä ja tuulen suunnasta voimasta, mutta itseltäni on yhden pysähdyksen taktiikalla mennyt 5-6vrk Hangosta Kööpenhaminaan (pysähdys Kalmarissa). Sama aika on mennyt Hanko - Kiel väliin, kun olen purjehtinut yhden pysähdyksen taktiikalla (nukkumistauko tavallisesti Chrøllä tai Bornholmissa). Vaikka kysymys on noinkin lyhyestä avomerietapista, univelka ehtii jo muutaman purjehdusvrk:n aikana kehittyä vaaralliseksi ellei pysty ollenkaan lepäämään. Nokkaunien ottaminen on hankalaa tai mahdotonta, jos sattuu navakka plattis tai sivumyötäinen eikä ole luotettavaa automaattiohjausta. Kryssituulessa purjehtiessa vene kyllä pysyy aika helposti suunnassa peräsin lukittuna.
Isommilla merillä on isompi merenkäynti, usein ristiaallokkoa ja kovempia tuulia. En itse lähtisi edes harkitsemaan pitkiä purjehduksia surgical tube -virityksillä. Sinulla taitaa olla joku periaatteellinen syy välttää tuuliperäsimen tai pinnapilotin hankkimista, vaikka pidät Itämerta pelkkänä "lätäkkönä".
Olisi kiinnostava kuulla yksinpurjehduskokemuksistasi. Minkälainen on veneesi ja miten pitkiä reissuja olet tehnyt ilman tuuliperäsintä/autopilottia? Pohjanmeren ja Atalntin ylityksiä? Vai kauemmaksi? Montako vrk yleensä olet käyttänyt Itämeren ylitykseen? Menetkö nonstopia yli vai rantoja pitkin? Miten olet selvinnyt myötätuulessa reivaamisista ja purjeiden vaihdosta?
Joshua Slocum kyllä pärjäsi ilman autopilottia, mutta siihen aikaan laivaliikenteen kanssa ei ollut samaa vaatimusta kuin nykyisin on avomerellä.

Lue lisää

Univajeseen ei auta yhtään oli sitten menetelmänä mikä tahansa "pilotti" vaihtoehto. Käytännössä uni täytyy reissulla jaksottaa tilanteen mukaan n. 20 min jaksoihin, mikä on suurinpiirtein tarvittava varoaika laivojen suhteen vilkasliikenteisillä aluella.
Isoilla vesillä ei yleensä ole kovin väliä tarkasta suunnasta saati sitten nukkumisesta. Yleensä kytken plotterin päälle kerran vuorokaudessa ja muutan hieman kurssia tarvittaessa. Parhaimmillaan pinnaan ei ole tarvinnut koskea 5 vuorokauteen, kun olosuhteet ovat pysyneet suht samana.
Olen toki kokeillut aikoinaan erilaisia teknisiä apuvälineitä. Muutaman vempeleen rikkoutumisesta ja sähköstä johtuneista ongelmista viisastuneena olen siirtynyt onnistuneesti vähemmän tekniikan suuntaan - suosittelen.
Purjehdin nyt vanhalla 40' sloopilla. Olen purjehtinut useita matkoja "kauas" ja takaisin. Minulla ei ole juurikaan tavotteita päästä mahdollisemman nopeasti tai suoraan paikasta A paikkaan B, nautin vaan matkallaolosta.
Reivaaminen myötätuulessa? Tuulen voimistuessa liikaa rullaan genuan ja nostan staysailin väliharukseen (ellei jostakin syystä ollutkaan ylhäällä), yli 15 m/s vedän piihin lasken ison ja jatkan stayllä (puuskittaisessa tuulessa raja on alempi varsinkin yötä vasten).

seppomartti kirjoitti:

Kertoisitko tarkemmin, miten virityksesi toimii. Pari "automaattiohjausta" purjeista olen viritellyt mutta ison skuutin hyödyntäminen ei ole minulle tuttu metodi.

Kannattaa katsoa vaikka YouTubesta...

ölkdfgklfglkjdg kirjoitti:

Kannattaa katsoa vaikka YouTubesta...

Sepä olikin tyhjentävä selostus

seppomartti kirjoitti:

Sepä olikin tyhjentävä selostus

Nettivaltameripurjehtija on ehkäpä itsekin ohjannut surgical tubella vain juutuubissa

jepsjepsjepsjepsjeps kirjoitti:

Univajeseen ei auta yhtään oli sitten menetelmänä mikä tahansa "pilotti" vaihtoehto. Käytännössä uni täytyy reissulla jaksottaa tilanteen mukaan n. 20 min jaksoihin, mikä on suurinpiirtein tarvittava varoaika laivojen suhteen vilkasliikenteisillä aluella.
Isoilla vesillä ei yleensä ole kovin väliä tarkasta suunnasta saati sitten nukkumisesta. Yleensä kytken plotterin päälle kerran vuorokaudessa ja muutan hieman kurssia tarvittaessa. Parhaimmillaan pinnaan ei ole tarvinnut koskea 5 vuorokauteen, kun olosuhteet ovat pysyneet suht samana.
Olen toki kokeillut aikoinaan erilaisia teknisiä apuvälineitä. Muutaman vempeleen rikkoutumisesta ja sähköstä johtuneista ongelmista viisastuneena olen siirtynyt onnistuneesti vähemmän tekniikan suuntaan - suosittelen.
Purjehdin nyt vanhalla 40' sloopilla. Olen purjehtinut useita matkoja "kauas" ja takaisin. Minulla ei ole juurikaan tavotteita päästä mahdollisemman nopeasti tai suoraan paikasta A paikkaan B, nautin vaan matkallaolosta.
Reivaaminen myötätuulessa? Tuulen voimistuessa liikaa rullaan genuan ja nostan staysailin väliharukseen (ellei jostakin syystä ollutkaan ylhäällä), yli 15 m/s vedän piihin lasken ison ja jatkan stayllä (puuskittaisessa tuulessa raja on alempi varsinkin yötä vasten).

Lue lisää

Kävi ilmeisesti niin, ettet sittenkään oivaltanut pointtiani. Polyfaasinen uni, jossa vuorokautinen unen tarve jaksotetaan lyhyisiin (esim. 20 min) pätkiin, on jokaisen pitkiä reissuja tekevän yksinpurjehtijan rutiini. Viestini sanoma oli se, että univelan riski suurenee, jos veneessä ei ole luotettavaa automaattiohjausta!

Kerroit purjehtineesi "kauas" ja takaisin. Samaan myös omat kokemukseni perustuvat - pisin reissu oli länttä kohti niin, että lopulta olin samassa paikassa ;-)
Kerrot meneväsi "paikasta A paikkaan B" ja nauttivasti matkanteosta. Niin jokainen tekee, toisinaan se nautinto on vasta satamaan pääsyssä. Kiireettömyys kai tarkoittaa kevyitä tuulia? Pitkillä purjehduksilla paikka A on tavallisesti eri valtiossa, toisinaan eri maanosassa, kuin paikka B.
Riittävän levon ja turvallisuuden takia en yksinpurjehtijana lähde avomerellä paikasta A paikkaan B ilman tuuliperäsintä autopilottia. Pidän muitakin "teknisiä apuvälineitä" oleellisina turvallisuusvarusteina. Tutka ja AIS ovat ne "vempeleet", joiden hankkimista suositelen jokaiselle pitkiä purjehduksia tekevälle yksinpurjehtijalle. Jopa vähättelemälläsi "lätäköllä" tutka ja AIS ovat tarpeelliset. Sinun suosituksesi tuntuu paluulta menneiden aikojen nostalgiaan, jolloin meriliikenne oli minimaalista nykyiseen verrattuna.

vastakkaiset.näkemykset kirjoitti:

Kävi ilmeisesti niin, ettet sittenkään oivaltanut pointtiani. Polyfaasinen uni, jossa vuorokautinen unen tarve jaksotetaan lyhyisiin (esim. 20 min) pätkiin, on jokaisen pitkiä reissuja tekevän yksinpurjehtijan rutiini. Viestini sanoma oli se, että univelan riski suurenee, jos veneessä ei ole luotettavaa automaattiohjausta!

Kerroit purjehtineesi "kauas" ja takaisin. Samaan myös omat kokemukseni perustuvat - pisin reissu oli länttä kohti niin, että lopulta olin samassa paikassa ;-)
Kerrot meneväsi "paikasta A paikkaan B" ja nauttivasti matkanteosta. Niin jokainen tekee, toisinaan se nautinto on vasta satamaan pääsyssä. Kiireettömyys kai tarkoittaa kevyitä tuulia? Pitkillä purjehduksilla paikka A on tavallisesti eri valtiossa, toisinaan eri maanosassa, kuin paikka B.
Riittävän levon ja turvallisuuden takia en yksinpurjehtijana lähde avomerellä paikasta A paikkaan B ilman tuuliperäsintä autopilottia. Pidän muitakin "teknisiä apuvälineitä" oleellisina turvallisuusvarusteina. Tutka ja AIS ovat ne "vempeleet", joiden hankkimista suositelen jokaiselle pitkiä purjehduksia tekevälle yksinpurjehtijalle. Jopa vähättelemälläsi "lätäköllä" tutka ja AIS ovat tarpeelliset. Sinun suosituksesi tuntuu paluulta menneiden aikojen nostalgiaan, jolloin meriliikenne oli minimaalista nykyiseen verrattuna.

Lue lisää

No, jaa ei minun uneni parane tekniikan avulla. Aivan yhtä luottavaisin mielin voin nukkua (luotan 100% omaan yksinkertaiseen tapaani liikkua merellä - toiminut jo pitkään), mutta se ei ehkä sovi kaikille...
Pitkillä matkoilla säät tietenkin vaihtelevat ja turvallisuus on tärkeää en ollenkaan vähättele asiaa, mutta liian usein luotetaan tekniikkaan ja sitten kun se pettää tehdään hätiköityjä ja huonoja ratkaisuja, kun ei muuta osata. Esimerkiksi sumeisena aikana en yritä rantautua (tutkallakaan), vaan odotan sään selkenemistä. Veneeni on helppo laittaa "heaving to" asentoon, jonka aikana voi keskittyä muuhun toimintaan ja jatkaa matkaa sitten kun se on mahdollista/turvallista. Myrskysäällä ei kannata lähteä satamasta, mutta jos jo on ulapalla, niin siellä on aina turvallisempaa kuin rannikolla. Maltti on valttia.

jepsjepsjepsjepsjeps kirjoitti:

No, jaa ei minun uneni parane tekniikan avulla. Aivan yhtä luottavaisin mielin voin nukkua (luotan 100% omaan yksinkertaiseen tapaani liikkua merellä - toiminut jo pitkään), mutta se ei ehkä sovi kaikille...
Pitkillä matkoilla säät tietenkin vaihtelevat ja turvallisuus on tärkeää en ollenkaan vähättele asiaa, mutta liian usein luotetaan tekniikkaan ja sitten kun se pettää tehdään hätiköityjä ja huonoja ratkaisuja, kun ei muuta osata. Esimerkiksi sumeisena aikana en yritä rantautua (tutkallakaan), vaan odotan sään selkenemistä. Veneeni on helppo laittaa "heaving to" asentoon, jonka aikana voi keskittyä muuhun toimintaan ja jatkaa matkaa sitten kun se on mahdollista/turvallista. Myrskysäällä ei kannata lähteä satamasta, mutta jos jo on ulapalla, niin siellä on aina turvallisempaa kuin rannikolla. Maltti on valttia.

Lue lisää

Hauskaa tarinointia. Alkaa kuitenkin tuntua siltä, että olet nykyisin nojatuolipurjehtija tai olet muutoin "sumeisessa ajassa". Vastaan vain siksi, ettei aloittelevat purjehtijat ottaisi tarinoitasi toimintaohjeiksi.
Ajatellaanpa käytännön tilannetta. Olet juuri ylittämässä Hanön lahtea matkalla Köpikseen. Kööpenhamina on tavallinen pysähdyssatama matkapurjehduksilla, ehkä sinullekin. Tiheä sumu ei ole harvinaisuus Etelä-Itämerellä.
Sinulla ei ole autopilottia eikä AISia. Jäätkö oikeasti ajelehtimaan vaikkapa pariksi vrk:ksi, jonka sumu toisinaan kestää? Otatko sikeitä unia, vaikka veneesi ei välttämättä pysy suunnassaan? Moottorilla et voi ajaa, jos aiot ottaa nokoset ilman autopilottia. Pidätkö toimintaasi turvallisena? Hänöbuktenilla on liikennettä aina. Jos ajaudut etelämmäksi, joudut vilkasliikenteiselle laivaväylälle.

Entä sama tilanne Englannin kanaalissa tai vaikkapa Skagerrakin ylityksessä? Kummassakin on merivirtoja sekä runsaasti liikennettä. Muutama vuosi sitten Skagerrakia ylittäessäni nousi hyvin tiheä sumu 2-3 tuntia Skagenista lähtöni jälkeen. Olin juuri ehtinyt kiertää Skagen Revin poijut ja suunnannut Kristiansandia kohti, kun kirkas aurinkoinen korkeapoainesää vaihtui äkilliseen sumuun. AIS näytti toistakymmentä laivaa 5 nm sisällä. Olisi tullut ongelmia laivaliikenteen seassa ellen olisi säilyttänyt tarkkaa kurssia ja nopeutta. Piihin jääminen sumuun ja merivirtoihin laivaliikenteen sekaan tai vaikka satamakaupunkien edustalle on mielestäni äärimmäisen huono vaihtoehto. Skagerrakin sumu hälveni vasta 5 vrk:n kuluttua!
Ilman autopilottia, AISia ja tutkaa ei pidä yksin lähteä merille!

Kyllä itsekin olen ollut piissä lukuisia kertoja, mutta se on joka kerran tapahtunut valtamerillä kaukana väylistä ja rannoista. Toisessa keskustelussa olen kerrtonut eräästä kerrasta N.Caledonian ja Vanuatun välillä.

paluu.realismiin kirjoitti:

Hauskaa tarinointia. Alkaa kuitenkin tuntua siltä, että olet nykyisin nojatuolipurjehtija tai olet muutoin "sumeisessa ajassa". Vastaan vain siksi, ettei aloittelevat purjehtijat ottaisi tarinoitasi toimintaohjeiksi.
Ajatellaanpa käytännön tilannetta. Olet juuri ylittämässä Hanön lahtea matkalla Köpikseen. Kööpenhamina on tavallinen pysähdyssatama matkapurjehduksilla, ehkä sinullekin. Tiheä sumu ei ole harvinaisuus Etelä-Itämerellä.
Sinulla ei ole autopilottia eikä AISia. Jäätkö oikeasti ajelehtimaan vaikkapa pariksi vrk:ksi, jonka sumu toisinaan kestää? Otatko sikeitä unia, vaikka veneesi ei välttämättä pysy suunnassaan? Moottorilla et voi ajaa, jos aiot ottaa nokoset ilman autopilottia. Pidätkö toimintaasi turvallisena? Hänöbuktenilla on liikennettä aina. Jos ajaudut etelämmäksi, joudut vilkasliikenteiselle laivaväylälle.

Entä sama tilanne Englannin kanaalissa tai vaikkapa Skagerrakin ylityksessä? Kummassakin on merivirtoja sekä runsaasti liikennettä. Muutama vuosi sitten Skagerrakia ylittäessäni nousi hyvin tiheä sumu 2-3 tuntia Skagenista lähtöni jälkeen. Olin juuri ehtinyt kiertää Skagen Revin poijut ja suunnannut Kristiansandia kohti, kun kirkas aurinkoinen korkeapoainesää vaihtui äkilliseen sumuun. AIS näytti toistakymmentä laivaa 5 nm sisällä. Olisi tullut ongelmia laivaliikenteen seassa ellen olisi säilyttänyt tarkkaa kurssia ja nopeutta. Piihin jääminen sumuun ja merivirtoihin laivaliikenteen sekaan tai vaikka satamakaupunkien edustalle on mielestäni äärimmäisen huono vaihtoehto. Skagerrakin sumu hälveni vasta 5 vrk:n kuluttua!
Ilman autopilottia, AISia ja tutkaa ei pidä yksin lähteä merille!

Kyllä itsekin olen ollut piissä lukuisia kertoja, mutta se on joka kerran tapahtunut valtamerillä kaukana väylistä ja rannoista. Toisessa keskustelussa olen kerrtonut eräästä kerrasta N.Caledonian ja Vanuatun välillä.

Lue lisää

Vielä ei kiikkustuoli kutsu, mutta olet oikeassa olen jo todella pitkät matkani tehnyt. Silti aktiivi purjehtia. Kirjoituksessasi on monta hyvää asiaa mainittu, enkä ole kertaakaan väittänyt ettenkö käyttäisi tutkaa tai AISää. Jos kertaat keskustelumme ja otat huomioon, että vastaamme kysymykseen pinnapilotista, niin huomaat että itsekin voisit palata realismiin ja pysyä aiheessa. Oli kuitenkin kiinnostavaa huomata kuinka "ääripäitä" me purjehtijat voimmekaan olla :)

Mielestäni kaukosäätimen käyttö olisi olematonta eikä mitenkään korkean hintansa väärti vaikka nostankin purjeeni mastolta. Simrad TP 22 pitää hyvin suuntansa sisäisen kompassinsa avulla lähes kaikissa olosuhteissa.

Meillä Simrad 22 nimeltä Arska (Arnold Schwartschengengecker) veivaa ihan hyvin 30 jalkaisessa, mutta 32 kuulalaakeroituna ja nopeampana olisi vielä kovempi sana myötäiseen. Hätäkös meillä kun eväkölinen venho missä peräsin on täyden skegin takana piilossa kulkee kulkee kryssissä purjetrimmilä. Tästä Joakim kohta sanoo, että vähän hävitään optimaaliseen,mutta jos tiukkaan trimmaa saattaa tulla sakkokierros. Loivemmin piinaa hienosti...

kake.tarpeeton kirjoitti:

Mielestäni kaukosäätimen käyttö olisi olematonta eikä mitenkään korkean hintansa väärti vaikka nostankin purjeeni mastolta. Simrad TP 22 pitää hyvin suuntansa sisäisen kompassinsa avulla lähes kaikissa olosuhteissa.

Lue lisää

En minäkään ole kaivannut kaukosäädintä enkä koskaan ole edes harkinnut sellaisen ostamista pinnapilottiin. Tylsintä matkapurjehduksessa on tietysti koneajo ja silloin pinnapilotti on suuri helpotus. Tähystäjän täytyy joka tapauksessa olla pinnan lähellä ja valmiudessa käsiohjaukseen. Miksi pitäisi olla kaukosäädin?

Kummastelen surgical tube -kaverin pinnapilottivastaisuutta. Koneajossa aika harva venee pysyy kurssillaan pinna sidottuna. Oma käytäntöni on ollut käynnistää koneajo, jos purjein eteneminen hiipuu 2-3 solmun alle. Muutama vuosi sitten jouduin korkeapainepläkässä ajelemaan koneella Kalmarista lopulta Hankoon asti. Ei tullut mistään ja meri oli peilityyni (onneksi jerrykannussa oli kulkunestettä varalla ja onneksi pinnapilotti toimi).

" En minäkään ole kaivannut kaukosäädintä enkä koskaan ole edes harkinnut sellaisen ostamista pinnapilottiin. "

Sellaista ei osaa kaivata mistä ei ole kokemusta , itselläni on , enkä luopuisi kakesta.

koneajopilotti kirjoitti:

En minäkään ole kaivannut kaukosäädintä enkä koskaan ole edes harkinnut sellaisen ostamista pinnapilottiin. Tylsintä matkapurjehduksessa on tietysti koneajo ja silloin pinnapilotti on suuri helpotus. Tähystäjän täytyy joka tapauksessa olla pinnan lähellä ja valmiudessa käsiohjaukseen. Miksi pitäisi olla kaukosäädin?

Kummastelen surgical tube -kaverin pinnapilottivastaisuutta. Koneajossa aika harva venee pysyy kurssillaan pinna sidottuna. Oma käytäntöni on ollut käynnistää koneajo, jos purjein eteneminen hiipuu 2-3 solmun alle. Muutama vuosi sitten jouduin korkeapainepläkässä ajelemaan koneella Kalmarista lopulta Hankoon asti. Ei tullut mistään ja meri oli peilityyni (onneksi jerrykannussa oli kulkunestettä varalla ja onneksi pinnapilotti toimi).

Lue lisää

Minusta on ikävä kääntyä taaksepäin sitä ap:tä säätämään. Olen laittnut sen kaukosäätimen pidikkeen siihen etusektoriin, josta sitä on helppo painella, eikä tarvitse taivutella itseään.

drag kirjoitti:

Minusta on ikävä kääntyä taaksepäin sitä ap:tä säätämään. Olen laittnut sen kaukosäätimen pidikkeen siihen etusektoriin, josta sitä on helppo painella, eikä tarvitse taivutella itseään.

Lue lisää

En käänny taaksepäin, vaan ojennan vain käteni taaksepäin ja painan Simradin napeista kurssimuutoksen suuntaan tai toiseen. Ei ole kyllä tullut mieleen että se voisi olla vaiva. En todellakaan tarvitse kaukokapulaa.

seilibaatti kirjoitti:

" En minäkään ole kaivannut kaukosäädintä enkä koskaan ole edes harkinnut sellaisen ostamista pinnapilottiin. "

Sellaista ei osaa kaivata mistä ei ole kokemusta , itselläni on , enkä luopuisi kakesta.

Lue lisää

Arvasit väärin! Edellisessä veneessäni oli Raymarine ST6000Plus systeemipilotti ja lisälaitteena sen kaukosäädin. Purjehdin sillä veneellä 45.000 mpk. Kaukosäätimellä leikin silloin, kun laitteeseen liittyi jonkinlaista uutuuden viehätystä. En todennut todellista tarvetta sille.
Nykyisellä pinnaohjatulla veneelläni olen purjehtinut tähän mennessä vajaat 30.000 mpk enkä tähän mennessä ole tuntenut minkäänlaista tarvetta pinnapilotin kaukosäätölaitteen hankkimiseen. Ei minun tarvitse kääntyä taaksepäin kurssin kääntämiseksi, koska näyttöyksikkö on sitloodan sivussa. Äkillisissä väistötilanteissa olen aina siirtynyt käsiohjaukseen.
"What there isn´t can´t go wrong" on vanha koettu sääntö merellä.

koneajopilotti kirjoitti:

En minäkään ole kaivannut kaukosäädintä enkä koskaan ole edes harkinnut sellaisen ostamista pinnapilottiin. Tylsintä matkapurjehduksessa on tietysti koneajo ja silloin pinnapilotti on suuri helpotus. Tähystäjän täytyy joka tapauksessa olla pinnan lähellä ja valmiudessa käsiohjaukseen. Miksi pitäisi olla kaukosäädin?

Kummastelen surgical tube -kaverin pinnapilottivastaisuutta. Koneajossa aika harva venee pysyy kurssillaan pinna sidottuna. Oma käytäntöni on ollut käynnistää koneajo, jos purjein eteneminen hiipuu 2-3 solmun alle. Muutama vuosi sitten jouduin korkeapainepläkässä ajelemaan koneella Kalmarista lopulta Hankoon asti. Ei tullut mistään ja meri oli peilityyni (onneksi jerrykannussa oli kulkunestettä varalla ja onneksi pinnapilotti toimi).

Lue lisää

" Koneajossa aika harva venee pysyy kurssillaan pinna sidottuna"
Todellisuudessa ei yksikään, se on mahdotonta. Yksi pitkäkölinen veneeni, missä potkuriakseli oli vinossa keskilinjaan nähden prop walkin kumoamiseksi, oli aika hyvä mutta sekin pysyi suunnassa vain muutaman minuutin.

seppomartti kirjoitti:

" Koneajossa aika harva venee pysyy kurssillaan pinna sidottuna"
Todellisuudessa ei yksikään, se on mahdotonta. Yksi pitkäkölinen veneeni, missä potkuriakseli oli vinossa keskilinjaan nähden prop walkin kumoamiseksi, oli aika hyvä mutta sekin pysyi suunnassa vain muutaman minuutin.

Lue lisää

Aikanaan patologian oppikirjan etusivulla oli oivallinen motto: "Always and never are two words never used in pathology". Sama periaate sopii vaikkapa purjeveneisiin!
Nykyinen 10tn painoinen pitkäkölinen veneeni säilyttää koneajossa suuntansa ilman autopilottia esim. sen ajan, että ehdin käydä sisällä keittämässä kahvit. Muutaman kerran on sattunut niinkin, että on kulunut tunti tai pari ennenkuin olen hoksannut pinnapilotin jääneen standby-asentoon. Siitä huolimatta kulkusuunta ei juurikaan ehtinyt muuttua pläkäkelin koneajossa.
Edellinen eväkölinen veneeni ei pysynyt koneajossa muutamaa sekuntia pitempään samassa suunnassa, ellei autopilotti ollut päällä.

Simradiahan ei tarvi edes katsoa tehdessään kurssimuutoksen. Tottunut käsi ojentuu taaksepäin ja osuu nappulalle. Lyhyt painallus muuttaa kurssia 1 astetta ja vähän pidempi painallus 5 astetta.

aina.eikoskaan kirjoitti:

Aikanaan patologian oppikirjan etusivulla oli oivallinen motto: "Always and never are two words never used in pathology". Sama periaate sopii vaikkapa purjeveneisiin!
Nykyinen 10tn painoinen pitkäkölinen veneeni säilyttää koneajossa suuntansa ilman autopilottia esim. sen ajan, että ehdin käydä sisällä keittämässä kahvit. Muutaman kerran on sattunut niinkin, että on kulunut tunti tai pari ennenkuin olen hoksannut pinnapilotin jääneen standby-asentoon. Siitä huolimatta kulkusuunta ei juurikaan ehtinyt muuttua pläkäkelin koneajossa.
Edellinen eväkölinen veneeni ei pysynyt koneajossa muutamaa sekuntia pitempään samassa suunnassa, ellei autopilotti ollut päällä.

Lue lisää

Tunti tai kaksi suunnan säilyminen koneajossa ilman autopilottia menee minun kirjastossa satujen tai merimiesjuttujen osastoon. Uskoo ken haluaa.

seppomartti kirjoitti:

Tunti tai kaksi suunnan säilyminen koneajossa ilman autopilottia menee minun kirjastossa satujen tai merimiesjuttujen osastoon. Uskoo ken haluaa.

Kuulostaa tosiaan aika uskomattomalta, mutta toisaalta oma venekin on mennyt ainakin minuutin suoraan useamman kerran. Yleensä nämä ovat liittyneet siihen, että olen painanut huolimattomasti Auto-nappia ja autopilotti ei ole ottanutkaan venettä ohjaukseen. Sitten jonkin ajan kuluttua ihmettelen, kun vene alkaa kaartua pois suunnasta. Tuntuu menevän jonkin aikaan aivan suoraan ja sitten alkaa kääntyä nopeutuvalla tahdilla. Lopuksi kääntyy hyvinkin terävästi, jos ei tee mitään kääntymisen alettua. Kyseessä varsin lyhytkölinen moderni vene rattiohjauksella. Ehkä tuon saisi ratin lukitsemalla menemään pidempäänkin suoraan. Purjehtiessa en laita pilottia päälle, jos käyn vaikkapa fallia kiristämässä.

Olen ymmärtänyt että kaukosäädintä ei tarvita, mutta kai minä nyt kuitenkin saan sitä käyttää kun se vielä toimii?

Joakim1 kirjoitti:

Kuulostaa tosiaan aika uskomattomalta, mutta toisaalta oma venekin on mennyt ainakin minuutin suoraan useamman kerran. Yleensä nämä ovat liittyneet siihen, että olen painanut huolimattomasti Auto-nappia ja autopilotti ei ole ottanutkaan venettä ohjaukseen. Sitten jonkin ajan kuluttua ihmettelen, kun vene alkaa kaartua pois suunnasta. Tuntuu menevän jonkin aikaan aivan suoraan ja sitten alkaa kääntyä nopeutuvalla tahdilla. Lopuksi kääntyy hyvinkin terävästi, jos ei tee mitään kääntymisen alettua. Kyseessä varsin lyhytkölinen moderni vene rattiohjauksella. Ehkä tuon saisi ratin lukitsemalla menemään pidempäänkin suoraan. Purjehtiessa en laita pilottia päälle, jos käyn vaikkapa fallia kiristämässä.

Lue lisää

Minuutti tai pari on aivan eri asia kuin tunti tai pari. Maa pyörii 15 astetta tunnissa. Jos olisi suuntahyrrä käytössä niin menisi suoraan mutta maan pyörimisen vuoksi joutuisi korjaamaan suuntaa yleensä 15 astetta/ tunti

seppomartti kirjoitti:

Tunti tai kaksi suunnan säilyminen koneajossa ilman autopilottia menee minun kirjastossa satujen tai merimiesjuttujen osastoon. Uskoo ken haluaa.

Todistele miten haluat. Tunnen kuitenkin oman veneeni. En satuillut, mutta en myöskään maininnut kurssin pysyvän saaristo/rannikkopurjehduksen vaatimassa tarkkuudessa. Kerroin pläkästä avomerellä. Varmasti ymmärrät minkälaista kurssinpidon tarkkuutta silloin tarvitaan - vaikka maa pyörii 360°/vrk ;-) .
Sivuvastaista purjehtiessa suunta tietenkin säilyy tarkemmin ja varmasti hyvinkin kauan, vaikka tuuliperäsin/pinnapilotti ei jostain syystä ohjaisikaan. En ole kokeillut miten kauan, koska tuuliperäsin on luotettavin "pinnamieheni".
Veneet ovat erilaisia. Patologian kirjan motto pitää edelleen paikkansa!

aina.eikoskaan kirjoitti:

Todistele miten haluat. Tunnen kuitenkin oman veneeni. En satuillut, mutta en myöskään maininnut kurssin pysyvän saaristo/rannikkopurjehduksen vaatimassa tarkkuudessa. Kerroin pläkästä avomerellä. Varmasti ymmärrät minkälaista kurssinpidon tarkkuutta silloin tarvitaan - vaikka maa pyörii 360°/vrk ;-) .
Sivuvastaista purjehtiessa suunta tietenkin säilyy tarkemmin ja varmasti hyvinkin kauan, vaikka tuuliperäsin/pinnapilotti ei jostain syystä ohjaisikaan. En ole kokeillut miten kauan, koska tuuliperäsin on luotettavin "pinnamieheni".
Veneet ovat erilaisia. Patologian kirjan motto pitää edelleen paikkansa!

Lue lisää

Googlen mukaan tuo patologian oppikirjan motto yhdistetään amerikkalaiseen psykologiin Wendell Johnsoniin tässä muodossa: “Always and never are two words you should always remember never to use”
http://www.brainyquote.com/quotes/quotes/w/wendelljoh171130.html
Hyvä periaate meidän jokaisen muistettavaksi!

Kun teet ST2000-pinnapilottisi avulla vastakäännöksen, vene kääntyy 100°. Jos se kääntyy kurssinmuutoksissa liikaa, "aina yli", kannattaisi kokeilla "rudder gain" asetuksen muuttamista. Ohjekirjassa kyllä neuvotaan. Jos manuaali on kadonnut, lataa sellainen netistä.

Ihan samat - myönteiset! - kokemukset ST2000;n monivuotisesta käytöstä. Se "hyppelehtiminen", josta eräät ovat valittaneet, onkohan se juuri se, että pilotti kännöksissä ja voimakkaissa kurssinmuutoksissa "etsii kurssiaan" ennenkuin asettuu? Ainakin oma ST2000 pysyy ihan tyydyttävasti kurssissa! Ei moitteen sanaa. Tosin kokemusta on lähes yksinomaan koneajosta.

Simrad pysyy ihan täsmälleen kurssissa purjeillakin, poislukien kova myötatuuli, mutta silloin on haastavaa ohjata käsinkin.

Kerro mitä kaikkea siihen kaukosäädin pakettiin kuuluu. Olen siitä kiinnostunut.

Vielä lisäys. Käytän Simradia satamaajossa painelemalla nappeja oikealle tai vasemmalle tilanteen mukaan. Normiajossaohjaan pinnalla jotta paatti menee haluttuun suuntaan ja painan nappia jolloin Simrad pitää ko. suunnan. Purjehtiessa vaihtelevassa tuulessa tuo ei ole hyvä. Tasaisella tuulella se pitää napinpainalluksella määrätyn suunnan myös purjehtiessa. Todella helppo käyttää.