Läheiselläni on Alzheimerin tauti ja itselläni tämän takia vaikeaa. Kokoajan muistelen sitä entistä ihmistä, joka hän oli ennen sairastumistaan. Hän oli hyvin järjestelmällinen, tomera ihminen... Nyt hänestä tullut masentunut, unohteleva ihminen... Ei ole kiva katsoa sivusta, kun kavala sairaus pikkuhiljaa muuttaa koko henkilön :( Läheiseni on 60-70 vuotias, jolla on vielä kuitenkin lievät oireet. Tämä on piinaavaa!! Kun sitä ei voi millään parantavaa, tuntuu niin voimattomalta :(
Miten jaksaa
Voimaton79
2
181
Vastaukset
- sinivuokot
Hyvä kun kirjoitat omista tunteistasi ja käsittelet asiaa. Moni meistä tietää mistä puhut. Omaisena ja etenkin jos toimii omaishoitajana tarvitsee omaakin aikaa. Vaikka tietomäärä riittää ymmärtämään , ei se vie tuntua "pitkistä jäähyväisistä" pois. Arkeen apua annetaan "yksilöllisellä tavalla" ja varmaan paikkakunnan valmiudet ratkaisee. Itse" kotihoidon aikana" kävin vapaapäivinä välillä omaisapuna äidilläni ja nyt "vierailen" vanhainkodissa. Onni on jos toinenkin omainen tai henkilö pystyisi edes auttamaan. Lähin saisi vapaahetkiä, vaikka tehdä ostosmatkan. Varmasti jotakin apua löytyy, vaikka tilanne on rankka myös henkisesti. Jaksamista
- Alkuperäinen
Kiitoksia :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 983413
- 623107
Kuoleman pelko katosi
Olen pelännyt koko elämän ajan kuolemaa mutta yhtäkkiä kun hindut paljastivat totuuksia uskonnoista noin aloin yhtäkkiä4342614- 802403
- 802343
- 962076
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j402056Kuhmolainen on selvästi kepun lehti
Kuhmolaise etukannessa oli Kuva kun Jaskalle annettiin karhu patsas.mutta kukmolaislehti oli niin kepulainen että Jaskan211679- 121676
Ei mun tunteet
ole mihinkään kadonnut. Enkä mä sua inhoa tai ole kyllästynyt. Mä ymmärsin, ettet ole kiinnostunut minusta, ainakaan sil401634