Mielenkiintoisin matkakohteeni

Kyllä. Kerran olen matkustanut Käpylästä Pasilan asemalle ja jo siinä oli ihmetelemistä tällaiselle perus-turakaiselle. Ei sitä tarvitse lähteä maailman napoja pidemmälle maisemia katselemaan.

ettäsiinämatkakohteet:lle
Tämäpä doris suunnittelee Helsinkireissua. Paksu pyjama päällä,villasukat jalassa ja untuvapeitto päällä. Suunnittelussa pukkaa hikeä otsaan. Miten se hiki voi tulla pelkästään hotellihuonetta varaamalla. Pelkkä ajatus lentolaukun raijaamisesta pyörryttää. Ja Helsingin ihmisvilinä saa erakkonaisen shokin valtaan. Ei hätiä mitä. Käännän kylkeä ja suunnittelen huomenissa lisää. Otti jo niin voimille. Lesken.

Jos kysytään mielenkiintoisinta, se tarkoittaa yhtä joka on ollut mielenkiintoisin. Onko vaikeuksia ymmärryksessä?

Lukuluku kirjoitti:

Jos kysytään mielenkiintoisinta, se tarkoittaa yhtä joka on ollut mielenkiintoisin. Onko vaikeuksia ymmärryksessä?

Ei, suinkaan, mutta sinulla tuntuu olevan. New York 😅

Korppis11 kirjoitti:

Ei, suinkaan, mutta sinulla tuntuu olevan. New York 😅

Mikä noissa viehätti? Millaisia ajatuksia saivat sinussa aikaan?Mitä mietit siellä ollessasi?

Siilimuorikka3 kirjoitti:

Mikä noissa viehätti? Millaisia ajatuksia saivat sinussa aikaan?Mitä mietit siellä ollessasi?

😆 Koita ensin kartoittaa itsellesi missä sijaitsee New York 🌍 missä Harlem ja Chinatown.😂

Korppis11 kirjoitti:

😆 Koita ensin kartoittaa itsellesi missä sijaitsee New York 🌍 missä Harlem ja Chinatown.😂

Eli kykenet vain luettelemaan nähtävyydet mutta henkilökohtaisempaan kokemuksenanalyysiin et vaivaudu? Minua kiinnostaa enempi aina se että mitä kukin tietyllä nähtävyydellä näkee tai kokee, mitä siinä äärellä miettii ja miksi. En mene katsomaan jotain nähtävyyttä sen takia että saan sen luettelooni vaan mitä se juuri minulle antaa. Ymmärrän jos kirjoitukseni saa sinussa esiin kiusaajan ;).

Siilimuorikka3 kirjoitti:

Eli kykenet vain luettelemaan nähtävyydet mutta henkilökohtaisempaan kokemuksenanalyysiin et vaivaudu? Minua kiinnostaa enempi aina se että mitä kukin tietyllä nähtävyydellä näkee tai kokee, mitä siinä äärellä miettii ja miksi. En mene katsomaan jotain nähtävyyttä sen takia että saan sen luettelooni vaan mitä se juuri minulle antaa. Ymmärrän jos kirjoitukseni saa sinussa esiin kiusaajan ;).

Lue lisää

Lentokoneessa 9.6.2014.

Olemme lentäneet nyt seitsemän tuntia, olemme jo Amerikan mantereella. Matka on mennyt yllättävän nopeasti. Palvelu on ollut hyvää ja maksamamme 60 euroa/per istui eksraa on kannattanut. Vapaata tilaa edessämme on yli metri ja lentolaukku jalkojen alla on antanut mukavan lepoasennon. Olen katsonut monitorista filmin Iiris ja lukenut uutisia maailmalta. Sanaristikon täyttämiseen on mennyt tunti ja torkuin puoliunessa noin puolitoista tuntia. Saimme juuri lämpimät kasvohauteet ja pian tarjotaan kahvia.

Myöhemmin.

Lentokone kiersi John F. Kennedyn lentokenttää yli puoli tuntia ennen kuin sai laskeutumisluvan. Kiitotiellä meni toiset puoli tuntia ja passiselvityksessä puolisen tuntia. Kun selvisimme vihdoin ulos otimme keltaisen taksin joka vei meidät hotelliimma. Asumme Broadwayn ja Avenue 5 välissä street 31 varrella.


Huoneemme Hotelli Wollcotissa on kolmannessa kerroksessa ikkunat sisäpihalle joten emme kuule lainkaan ulkopuolisia ääniä. Huone on siisti ja ilmastointi tehokas. Täydet pisteet jos huone olisi hieman suurempi. Internetyhteydestä velotetaan viiden punnan vuorokausikorvaus. No, ostan yhteyden päivä kerrallaan tarpeen mukaan. Ensimmäisen yön nukuimme suhteellisen hyvin, menimme nukkumaan neljältä Suomen aikaan, yhdeksän maissa paikallista aikaa.

Lähdimme seuraavana päivänä heti muffinsikahvien jälkeen kiertämään kaupunkia.

Olemme jalkamatkailijoita, joten ensimmäisen päivän saldo oli minulle pari rakkulaa kantapäihin ja Petzelle kipeytynyt pottuvarvas.

Säät hellivät meitä, koko lomamme ajan oli yli 25 C.

Manhattanin eri kaupungiosiin siirtymiseen käytimme Subwaytä.

Matkamme oli mahtavaa seikkailua. Sanoisinko, että Amerikan meininkiä.
Näin erilaisen Amerikan sellaisen, jota en edes osannut kuvitella. Turvallisen, ystävällisen ja hintatasoltaan edullisen.

Liikkuminen oli helppoa kadut selkeästi joko itä-länsi- tai pohjois-etelä suuntaisia, ja siellä täällä reheviä puistoja.

Vietimme pari päivää Manhattanin eteläkärjessä. Bongasimme laivasta Statue of Libertyn ja vierailimme World Trade Centerin muistopaikalla. Tajusin, kuinka syvän arven 11.9.2011 päivän tapahtumat ovat jättäneet ihmisiin. Liikutuin, kyyneleet valuivat poskilleni seistessäni sortuneiden rakennusten paikalle rakennettujen suihkulähdemuistomerkkien luona. Suihkulähteistä maan uumeniin valuvat tummat vedet olivat symbolisesti vaikuttaivia.

Kävimme myös National Museum of the Amerikan Indian eli intiaanimuseossa. Harmikseni en saanut kuvata intiaanilapsille tehtyjä vanhoja nukkekotihuonekaluja.

Yksi päivä kului Harlemin mustassa kaupungin osassa. Kävellessämme seuraamme liittyi musta herrasmies hän halusi esitellä meille Harlemia. Mies oli tullut Harlemiin kuuskytluvulla Jamaicalta ja tunsi paikan ja sen historian hyvin. Hän kertoi, että kuuskytluvulla ei valkoisen ollut turvallista kävellä Harlemin katuja. Nykyisinkin, hän jatkoi moni ajaa kaupungin ohi kaksikerroksisilla turistibusseilla eivätkä siten näe mitään. Hän arvosti meitä jalkautunneita ja halusi olla meille oppaana. Hän kertoi mustista kuuluisuuksista, joiden juuret olivat Harlemissa. Apollo teatterin edessä oli pronsssisia nimilaattoja. Ne kuuluivat mustille kuuluisuuksille, jotka olivat esiintyneet uransa alussa Harlemin Apollo teatterista kuten esim. Michael Jackson ja James Brown.

Kuuman Harlem päivän lopuksi pistäydyimme ravintolaan, josta presitentti Obama oli aikoinaan aloittanut vaalikampanjakierroksensa. Ravintolassa tutustuimme viehättävään etiopialais/ruotsalaiseen Alleen. Maailma on pieni, hän kertoi meille vierailleensa mm. Kajaanissa.

Rockefeller Centerin huipulta ihailimme Manhattania ja sen pilvenpiirtäjiä.
Metropolitan Museum of Arti´ssa puolestaan ihailimme suurten taiteilijoitten maalauksia ja veistoksia.

Yhden päivän vietimme Chinatownissa, piipahdimme Little Italiassa ja päätimme päivän retken kiinalaisessa ravintolassa. Enpä ole ennen syönyt niin hyvää kiinalaista ruokaa kuin söin Chinatownissa.

Petzen syntymäpäivän aattona 15.6. Petzen sisar ja hänen poikansa hakivat meidät Long Islandille. Helteinen päivä merenpoukamassa picknic-herkkuineen ja synttärikakkuineen aloittivat juhlinnan.

Vieraanvaraisuus huipentui illalliseen Bartin ja Lynnin kotona. Lopuksi puolenyön tunteina nostimme shampajamaljat syntymäpäiväsankarille. Yövyimme läheisessä Hilton Garden inn Hotellissa. Seuraavana aamuna Bart toi meidät autollaan takaisin Manhattanille. Juhlat olivat upeat kiitos siitä rakkaat Petzen läheiset.

Lomamme jatkui vielä muutaman päivän. Teimme vielä viimeisiä matkamuisto-ostoksia. Istuimme lähtöä edellisenä iltana Bryan Parkissa ulkoilmakonsertissa. Jätimme Manhattanin hyvillä mielin olimme saaneet kokea upean loman, näimme kaiken mitä olimme lähteneet näkemään.

Ikävä, että valokuvat eivät nyt sisälly tähän pakettiin.

Toivon, että jaksoit lukea matkapäiväkirjani tältä osin loppuun.

korppis kirjoitti:

Lentokoneessa 9.6.2014.

Olemme lentäneet nyt seitsemän tuntia, olemme jo Amerikan mantereella. Matka on mennyt yllättävän nopeasti. Palvelu on ollut hyvää ja maksamamme 60 euroa/per istui eksraa on kannattanut. Vapaata tilaa edessämme on yli metri ja lentolaukku jalkojen alla on antanut mukavan lepoasennon. Olen katsonut monitorista filmin Iiris ja lukenut uutisia maailmalta. Sanaristikon täyttämiseen on mennyt tunti ja torkuin puoliunessa noin puolitoista tuntia. Saimme juuri lämpimät kasvohauteet ja pian tarjotaan kahvia.

Myöhemmin.

Lentokone kiersi John F. Kennedyn lentokenttää yli puoli tuntia ennen kuin sai laskeutumisluvan. Kiitotiellä meni toiset puoli tuntia ja passiselvityksessä puolisen tuntia. Kun selvisimme vihdoin ulos otimme keltaisen taksin joka vei meidät hotelliimma. Asumme Broadwayn ja Avenue 5 välissä street 31 varrella.


Huoneemme Hotelli Wollcotissa on kolmannessa kerroksessa ikkunat sisäpihalle joten emme kuule lainkaan ulkopuolisia ääniä. Huone on siisti ja ilmastointi tehokas. Täydet pisteet jos huone olisi hieman suurempi. Internetyhteydestä velotetaan viiden punnan vuorokausikorvaus. No, ostan yhteyden päivä kerrallaan tarpeen mukaan. Ensimmäisen yön nukuimme suhteellisen hyvin, menimme nukkumaan neljältä Suomen aikaan, yhdeksän maissa paikallista aikaa.

Lähdimme seuraavana päivänä heti muffinsikahvien jälkeen kiertämään kaupunkia.

Olemme jalkamatkailijoita, joten ensimmäisen päivän saldo oli minulle pari rakkulaa kantapäihin ja Petzelle kipeytynyt pottuvarvas.

Säät hellivät meitä, koko lomamme ajan oli yli 25 C.

Manhattanin eri kaupungiosiin siirtymiseen käytimme Subwaytä.

Matkamme oli mahtavaa seikkailua. Sanoisinko, että Amerikan meininkiä.
Näin erilaisen Amerikan sellaisen, jota en edes osannut kuvitella. Turvallisen, ystävällisen ja hintatasoltaan edullisen.

Liikkuminen oli helppoa kadut selkeästi joko itä-länsi- tai pohjois-etelä suuntaisia, ja siellä täällä reheviä puistoja.

Vietimme pari päivää Manhattanin eteläkärjessä. Bongasimme laivasta Statue of Libertyn ja vierailimme World Trade Centerin muistopaikalla. Tajusin, kuinka syvän arven 11.9.2011 päivän tapahtumat ovat jättäneet ihmisiin. Liikutuin, kyyneleet valuivat poskilleni seistessäni sortuneiden rakennusten paikalle rakennettujen suihkulähdemuistomerkkien luona. Suihkulähteistä maan uumeniin valuvat tummat vedet olivat symbolisesti vaikuttaivia.

Kävimme myös National Museum of the Amerikan Indian eli intiaanimuseossa. Harmikseni en saanut kuvata intiaanilapsille tehtyjä vanhoja nukkekotihuonekaluja.

Yksi päivä kului Harlemin mustassa kaupungin osassa. Kävellessämme seuraamme liittyi musta herrasmies hän halusi esitellä meille Harlemia. Mies oli tullut Harlemiin kuuskytluvulla Jamaicalta ja tunsi paikan ja sen historian hyvin. Hän kertoi, että kuuskytluvulla ei valkoisen ollut turvallista kävellä Harlemin katuja. Nykyisinkin, hän jatkoi moni ajaa kaupungin ohi kaksikerroksisilla turistibusseilla eivätkä siten näe mitään. Hän arvosti meitä jalkautunneita ja halusi olla meille oppaana. Hän kertoi mustista kuuluisuuksista, joiden juuret olivat Harlemissa. Apollo teatterin edessä oli pronsssisia nimilaattoja. Ne kuuluivat mustille kuuluisuuksille, jotka olivat esiintyneet uransa alussa Harlemin Apollo teatterista kuten esim. Michael Jackson ja James Brown.

Kuuman Harlem päivän lopuksi pistäydyimme ravintolaan, josta presitentti Obama oli aikoinaan aloittanut vaalikampanjakierroksensa. Ravintolassa tutustuimme viehättävään etiopialais/ruotsalaiseen Alleen. Maailma on pieni, hän kertoi meille vierailleensa mm. Kajaanissa.

Rockefeller Centerin huipulta ihailimme Manhattania ja sen pilvenpiirtäjiä.
Metropolitan Museum of Arti´ssa puolestaan ihailimme suurten taiteilijoitten maalauksia ja veistoksia.

Yhden päivän vietimme Chinatownissa, piipahdimme Little Italiassa ja päätimme päivän retken kiinalaisessa ravintolassa. Enpä ole ennen syönyt niin hyvää kiinalaista ruokaa kuin söin Chinatownissa.

Petzen syntymäpäivän aattona 15.6. Petzen sisar ja hänen poikansa hakivat meidät Long Islandille. Helteinen päivä merenpoukamassa picknic-herkkuineen ja synttärikakkuineen aloittivat juhlinnan.

Vieraanvaraisuus huipentui illalliseen Bartin ja Lynnin kotona. Lopuksi puolenyön tunteina nostimme shampajamaljat syntymäpäiväsankarille. Yövyimme läheisessä Hilton Garden inn Hotellissa. Seuraavana aamuna Bart toi meidät autollaan takaisin Manhattanille. Juhlat olivat upeat kiitos siitä rakkaat Petzen läheiset.

Lomamme jatkui vielä muutaman päivän. Teimme vielä viimeisiä matkamuisto-ostoksia. Istuimme lähtöä edellisenä iltana Bryan Parkissa ulkoilmakonsertissa. Jätimme Manhattanin hyvillä mielin olimme saaneet kokea upean loman, näimme kaiken mitä olimme lähteneet näkemään.

Ikävä, että valokuvat eivät nyt sisälly tähän pakettiin.

Toivon, että jaksoit lukea matkapäiväkirjani tältä osin loppuun.

Lue lisää

Silloin kun itse vietin viikon Nykissä oli siellä valuuttana taala eikä punta, mutta niin oli vielä World Trade Centerin tornitkin pystyssä, niin ne ajat muuttuu.

korppis kirjoitti:

Lentokoneessa 9.6.2014.

Olemme lentäneet nyt seitsemän tuntia, olemme jo Amerikan mantereella. Matka on mennyt yllättävän nopeasti. Palvelu on ollut hyvää ja maksamamme 60 euroa/per istui eksraa on kannattanut. Vapaata tilaa edessämme on yli metri ja lentolaukku jalkojen alla on antanut mukavan lepoasennon. Olen katsonut monitorista filmin Iiris ja lukenut uutisia maailmalta. Sanaristikon täyttämiseen on mennyt tunti ja torkuin puoliunessa noin puolitoista tuntia. Saimme juuri lämpimät kasvohauteet ja pian tarjotaan kahvia.

Myöhemmin.

Lentokone kiersi John F. Kennedyn lentokenttää yli puoli tuntia ennen kuin sai laskeutumisluvan. Kiitotiellä meni toiset puoli tuntia ja passiselvityksessä puolisen tuntia. Kun selvisimme vihdoin ulos otimme keltaisen taksin joka vei meidät hotelliimma. Asumme Broadwayn ja Avenue 5 välissä street 31 varrella.


Huoneemme Hotelli Wollcotissa on kolmannessa kerroksessa ikkunat sisäpihalle joten emme kuule lainkaan ulkopuolisia ääniä. Huone on siisti ja ilmastointi tehokas. Täydet pisteet jos huone olisi hieman suurempi. Internetyhteydestä velotetaan viiden punnan vuorokausikorvaus. No, ostan yhteyden päivä kerrallaan tarpeen mukaan. Ensimmäisen yön nukuimme suhteellisen hyvin, menimme nukkumaan neljältä Suomen aikaan, yhdeksän maissa paikallista aikaa.

Lähdimme seuraavana päivänä heti muffinsikahvien jälkeen kiertämään kaupunkia.

Olemme jalkamatkailijoita, joten ensimmäisen päivän saldo oli minulle pari rakkulaa kantapäihin ja Petzelle kipeytynyt pottuvarvas.

Säät hellivät meitä, koko lomamme ajan oli yli 25 C.

Manhattanin eri kaupungiosiin siirtymiseen käytimme Subwaytä.

Matkamme oli mahtavaa seikkailua. Sanoisinko, että Amerikan meininkiä.
Näin erilaisen Amerikan sellaisen, jota en edes osannut kuvitella. Turvallisen, ystävällisen ja hintatasoltaan edullisen.

Liikkuminen oli helppoa kadut selkeästi joko itä-länsi- tai pohjois-etelä suuntaisia, ja siellä täällä reheviä puistoja.

Vietimme pari päivää Manhattanin eteläkärjessä. Bongasimme laivasta Statue of Libertyn ja vierailimme World Trade Centerin muistopaikalla. Tajusin, kuinka syvän arven 11.9.2011 päivän tapahtumat ovat jättäneet ihmisiin. Liikutuin, kyyneleet valuivat poskilleni seistessäni sortuneiden rakennusten paikalle rakennettujen suihkulähdemuistomerkkien luona. Suihkulähteistä maan uumeniin valuvat tummat vedet olivat symbolisesti vaikuttaivia.

Kävimme myös National Museum of the Amerikan Indian eli intiaanimuseossa. Harmikseni en saanut kuvata intiaanilapsille tehtyjä vanhoja nukkekotihuonekaluja.

Yksi päivä kului Harlemin mustassa kaupungin osassa. Kävellessämme seuraamme liittyi musta herrasmies hän halusi esitellä meille Harlemia. Mies oli tullut Harlemiin kuuskytluvulla Jamaicalta ja tunsi paikan ja sen historian hyvin. Hän kertoi, että kuuskytluvulla ei valkoisen ollut turvallista kävellä Harlemin katuja. Nykyisinkin, hän jatkoi moni ajaa kaupungin ohi kaksikerroksisilla turistibusseilla eivätkä siten näe mitään. Hän arvosti meitä jalkautunneita ja halusi olla meille oppaana. Hän kertoi mustista kuuluisuuksista, joiden juuret olivat Harlemissa. Apollo teatterin edessä oli pronsssisia nimilaattoja. Ne kuuluivat mustille kuuluisuuksille, jotka olivat esiintyneet uransa alussa Harlemin Apollo teatterista kuten esim. Michael Jackson ja James Brown.

Kuuman Harlem päivän lopuksi pistäydyimme ravintolaan, josta presitentti Obama oli aikoinaan aloittanut vaalikampanjakierroksensa. Ravintolassa tutustuimme viehättävään etiopialais/ruotsalaiseen Alleen. Maailma on pieni, hän kertoi meille vierailleensa mm. Kajaanissa.

Rockefeller Centerin huipulta ihailimme Manhattania ja sen pilvenpiirtäjiä.
Metropolitan Museum of Arti´ssa puolestaan ihailimme suurten taiteilijoitten maalauksia ja veistoksia.

Yhden päivän vietimme Chinatownissa, piipahdimme Little Italiassa ja päätimme päivän retken kiinalaisessa ravintolassa. Enpä ole ennen syönyt niin hyvää kiinalaista ruokaa kuin söin Chinatownissa.

Petzen syntymäpäivän aattona 15.6. Petzen sisar ja hänen poikansa hakivat meidät Long Islandille. Helteinen päivä merenpoukamassa picknic-herkkuineen ja synttärikakkuineen aloittivat juhlinnan.

Vieraanvaraisuus huipentui illalliseen Bartin ja Lynnin kotona. Lopuksi puolenyön tunteina nostimme shampajamaljat syntymäpäiväsankarille. Yövyimme läheisessä Hilton Garden inn Hotellissa. Seuraavana aamuna Bart toi meidät autollaan takaisin Manhattanille. Juhlat olivat upeat kiitos siitä rakkaat Petzen läheiset.

Lomamme jatkui vielä muutaman päivän. Teimme vielä viimeisiä matkamuisto-ostoksia. Istuimme lähtöä edellisenä iltana Bryan Parkissa ulkoilmakonsertissa. Jätimme Manhattanin hyvillä mielin olimme saaneet kokea upean loman, näimme kaiken mitä olimme lähteneet näkemään.

Ikävä, että valokuvat eivät nyt sisälly tähän pakettiin.

Toivon, että jaksoit lukea matkapäiväkirjani tältä osin loppuun.

Lue lisää

Kuulostaapa olleen todella tylsä matka.
Ja valejuutalaispropaganda menneen täydestä!

korppis kirjoitti:

Lentokoneessa 9.6.2014.

Olemme lentäneet nyt seitsemän tuntia, olemme jo Amerikan mantereella. Matka on mennyt yllättävän nopeasti. Palvelu on ollut hyvää ja maksamamme 60 euroa/per istui eksraa on kannattanut. Vapaata tilaa edessämme on yli metri ja lentolaukku jalkojen alla on antanut mukavan lepoasennon. Olen katsonut monitorista filmin Iiris ja lukenut uutisia maailmalta. Sanaristikon täyttämiseen on mennyt tunti ja torkuin puoliunessa noin puolitoista tuntia. Saimme juuri lämpimät kasvohauteet ja pian tarjotaan kahvia.

Myöhemmin.

Lentokone kiersi John F. Kennedyn lentokenttää yli puoli tuntia ennen kuin sai laskeutumisluvan. Kiitotiellä meni toiset puoli tuntia ja passiselvityksessä puolisen tuntia. Kun selvisimme vihdoin ulos otimme keltaisen taksin joka vei meidät hotelliimma. Asumme Broadwayn ja Avenue 5 välissä street 31 varrella.


Huoneemme Hotelli Wollcotissa on kolmannessa kerroksessa ikkunat sisäpihalle joten emme kuule lainkaan ulkopuolisia ääniä. Huone on siisti ja ilmastointi tehokas. Täydet pisteet jos huone olisi hieman suurempi. Internetyhteydestä velotetaan viiden punnan vuorokausikorvaus. No, ostan yhteyden päivä kerrallaan tarpeen mukaan. Ensimmäisen yön nukuimme suhteellisen hyvin, menimme nukkumaan neljältä Suomen aikaan, yhdeksän maissa paikallista aikaa.

Lähdimme seuraavana päivänä heti muffinsikahvien jälkeen kiertämään kaupunkia.

Olemme jalkamatkailijoita, joten ensimmäisen päivän saldo oli minulle pari rakkulaa kantapäihin ja Petzelle kipeytynyt pottuvarvas.

Säät hellivät meitä, koko lomamme ajan oli yli 25 C.

Manhattanin eri kaupungiosiin siirtymiseen käytimme Subwaytä.

Matkamme oli mahtavaa seikkailua. Sanoisinko, että Amerikan meininkiä.
Näin erilaisen Amerikan sellaisen, jota en edes osannut kuvitella. Turvallisen, ystävällisen ja hintatasoltaan edullisen.

Liikkuminen oli helppoa kadut selkeästi joko itä-länsi- tai pohjois-etelä suuntaisia, ja siellä täällä reheviä puistoja.

Vietimme pari päivää Manhattanin eteläkärjessä. Bongasimme laivasta Statue of Libertyn ja vierailimme World Trade Centerin muistopaikalla. Tajusin, kuinka syvän arven 11.9.2011 päivän tapahtumat ovat jättäneet ihmisiin. Liikutuin, kyyneleet valuivat poskilleni seistessäni sortuneiden rakennusten paikalle rakennettujen suihkulähdemuistomerkkien luona. Suihkulähteistä maan uumeniin valuvat tummat vedet olivat symbolisesti vaikuttaivia.

Kävimme myös National Museum of the Amerikan Indian eli intiaanimuseossa. Harmikseni en saanut kuvata intiaanilapsille tehtyjä vanhoja nukkekotihuonekaluja.

Yksi päivä kului Harlemin mustassa kaupungin osassa. Kävellessämme seuraamme liittyi musta herrasmies hän halusi esitellä meille Harlemia. Mies oli tullut Harlemiin kuuskytluvulla Jamaicalta ja tunsi paikan ja sen historian hyvin. Hän kertoi, että kuuskytluvulla ei valkoisen ollut turvallista kävellä Harlemin katuja. Nykyisinkin, hän jatkoi moni ajaa kaupungin ohi kaksikerroksisilla turistibusseilla eivätkä siten näe mitään. Hän arvosti meitä jalkautunneita ja halusi olla meille oppaana. Hän kertoi mustista kuuluisuuksista, joiden juuret olivat Harlemissa. Apollo teatterin edessä oli pronsssisia nimilaattoja. Ne kuuluivat mustille kuuluisuuksille, jotka olivat esiintyneet uransa alussa Harlemin Apollo teatterista kuten esim. Michael Jackson ja James Brown.

Kuuman Harlem päivän lopuksi pistäydyimme ravintolaan, josta presitentti Obama oli aikoinaan aloittanut vaalikampanjakierroksensa. Ravintolassa tutustuimme viehättävään etiopialais/ruotsalaiseen Alleen. Maailma on pieni, hän kertoi meille vierailleensa mm. Kajaanissa.

Rockefeller Centerin huipulta ihailimme Manhattania ja sen pilvenpiirtäjiä.
Metropolitan Museum of Arti´ssa puolestaan ihailimme suurten taiteilijoitten maalauksia ja veistoksia.

Yhden päivän vietimme Chinatownissa, piipahdimme Little Italiassa ja päätimme päivän retken kiinalaisessa ravintolassa. Enpä ole ennen syönyt niin hyvää kiinalaista ruokaa kuin söin Chinatownissa.

Petzen syntymäpäivän aattona 15.6. Petzen sisar ja hänen poikansa hakivat meidät Long Islandille. Helteinen päivä merenpoukamassa picknic-herkkuineen ja synttärikakkuineen aloittivat juhlinnan.

Vieraanvaraisuus huipentui illalliseen Bartin ja Lynnin kotona. Lopuksi puolenyön tunteina nostimme shampajamaljat syntymäpäiväsankarille. Yövyimme läheisessä Hilton Garden inn Hotellissa. Seuraavana aamuna Bart toi meidät autollaan takaisin Manhattanille. Juhlat olivat upeat kiitos siitä rakkaat Petzen läheiset.

Lomamme jatkui vielä muutaman päivän. Teimme vielä viimeisiä matkamuisto-ostoksia. Istuimme lähtöä edellisenä iltana Bryan Parkissa ulkoilmakonsertissa. Jätimme Manhattanin hyvillä mielin olimme saaneet kokea upean loman, näimme kaiken mitä olimme lähteneet näkemään.

Ikävä, että valokuvat eivät nyt sisälly tähän pakettiin.

Toivon, että jaksoit lukea matkapäiväkirjani tältä osin loppuun.

Lue lisää

Juu olihan tuo ihan kivaa luettavaa matkapäiväkirjaksi :) ja blogiksi. Nähtävyydet kommentoit pinnallisina mainintoina. Mutta hyvä näin.

Esinahallinen kirjoitti:

Kuulostaapa olleen todella tylsä matka.
Ja valejuutalaispropaganda menneen täydestä!

Dollareissa toki elettiin ; )

Esinahallinen kirjoitti:

Kuulostaapa olleen todella tylsä matka.
Ja valejuutalaispropaganda menneen täydestä!

Monta kertaa asiat kuulostavat tylsiltä toisen kertomana.

ei-vastannut-odotuksia kirjoitti:

Silloin kun itse vietin viikon Nykissä oli siellä valuuttana taala eikä punta, mutta niin oli vielä World Trade Centerin tornitkin pystyssä, niin ne ajat muuttuu.

"" Internetyhteydestä velotetaan viiden punnan vuorokausikorvaus."""

Hihi hii kun on hyvä mielikuvitus voi matkaillakin mielikuvissa kun etsii netistä täsmä tietoa.
Mutta. Pitää muistaa olla tarkka että asiayhteydet ovat yksi yhteen. Nyt lipsahti viiden punnan puolelle ja se romutti koko todenperäisyyden.

kävin-eihvel-tornissa kirjoitti:

"" Internetyhteydestä velotetaan viiden punnan vuorokausikorvaus."""

Hihi hii kun on hyvä mielikuvitus voi matkaillakin mielikuvissa kun etsii netistä täsmä tietoa.
Mutta. Pitää muistaa olla tarkka että asiayhteydet ovat yksi yhteen. Nyt lipsahti viiden punnan puolelle ja se romutti koko todenperäisyyden.

Lue lisää

Juu mut annetaan vaan leikkiä ja ollaan vaan olevinamme messissä :).

Siilimuorikka3 kirjoitti:

Juu mut annetaan vaan leikkiä ja ollaan vaan olevinamme messissä :).

"Ymmärrän jos kirjoitukseni saa sinussa esiin kiusaajan ;)."

Missä päin Jugoslaviaa kävit?
Minä kävin siellä Titon aikana kolme kertaa autolla teltta takapaksissa. Suomalaisia paikannimiä silloisessa Jugoslaviassa: Pula, Matka, Kutina, Kupari, Ruma, Kolari. Jos lie muitakin, mutta nämä nyt aluksi.
Postojnan tippukiviluolassa olen käynyt kahdesti ja Pulan Areenan seinälle kiivennyt rautatikkaita puukengät jalassa.

Kävimme tyttäreni kanssa joskus 1980-luvun alkupuolella Italiasta laivamatkalla Pulassa ja muistan, miten likainen ja sotkuinen laiva oli. Harmitti, kun olin ostanut ja maksanutkin jo valmiiksi seuraavalla viikolla samalla laivalla edestakaisen matkan Venetsiaan. Iloinen yllätys oli, kun huomasimme, että laiva oli siivottu ja vaikutti ihan eri alukselta.

Pulasta jäi mieleen, että lähikaupoissa oli todella vähän ruokatavaraa tarjolla, ja joka kaupassa oli suuri Titon muotokuvataulu seinällä.

Venetsiaan matkustaminen laivalla oli minulle huikea elämys ja likimain unelmien täyttymys siihen aikaan. Suomalaisissa matkatoimistoissa väittivät, ettei se olisi ollut mahdollistakaan. Paikallispalveluiden käyttäminen tarjoaa aina omia kuvioitaan. ;)

Kesillä.joskus kirjoitti:

Missä päin Jugoslaviaa kävit?
Minä kävin siellä Titon aikana kolme kertaa autolla teltta takapaksissa. Suomalaisia paikannimiä silloisessa Jugoslaviassa: Pula, Matka, Kutina, Kupari, Ruma, Kolari. Jos lie muitakin, mutta nämä nyt aluksi.
Postojnan tippukiviluolassa olen käynyt kahdesti ja Pulan Areenan seinälle kiivennyt rautatikkaita puukengät jalassa.

Lue lisää

Sellainen pieni vanha
lomakohde kuin Opatija, Pulan lentokentälle laskeuduimme.

optimisti-orvokki kirjoitti:

Kävimme tyttäreni kanssa joskus 1980-luvun alkupuolella Italiasta laivamatkalla Pulassa ja muistan, miten likainen ja sotkuinen laiva oli. Harmitti, kun olin ostanut ja maksanutkin jo valmiiksi seuraavalla viikolla samalla laivalla edestakaisen matkan Venetsiaan. Iloinen yllätys oli, kun huomasimme, että laiva oli siivottu ja vaikutti ihan eri alukselta.

Pulasta jäi mieleen, että lähikaupoissa oli todella vähän ruokatavaraa tarjolla, ja joka kaupassa oli suuri Titon muotokuvataulu seinällä.

Venetsiaan matkustaminen laivalla oli minulle huikea elämys ja likimain unelmien täyttymys siihen aikaan. Suomalaisissa matkatoimistoissa väittivät, ettei se olisi ollut mahdollistakaan. Paikallispalveluiden käyttäminen tarjoaa aina omia kuvioitaan. ;)

Lue lisää

Mekin käytiin myös Venetsiassa samalla matkalla, Opatija on Ardianmeren pohjukassa, Venetsia on lähes vastapäätä.
Nuorena osaa nauttia uusista asioista, matka oli elämys.

Me teimme eri suuntaan matkoja Italian puolelta Riministä. Vuoriston yli käytiin kansainvälisellä retkellä linja-autolla Firenzessä. Opas puhui ainakin kolmea kieltä ja sekin auttoi ymmärtämisessä, kun voi kuulla saman asian uudelleen toisella kielellä.

Minä olin 14-vuotiaana kummitätini tulkkina Tukholman matkalla ihan sillä samalla oppikouluruotsilla ja omasta mielestäni pärjäsin ihan hyvin. Saatiin asiat hoidettua ja jotain kivaa ostettuakin. - Opin myös, ettei Tukholmassa syötykään ranskalaisia perunoita vaan pommes frites'eitä. ;) - Elämäni ensimmäinen lentomatka oli myös monella tapaa mielenkiintoinen elämys.

Olin tulkannut jo joskus aikaisemmin saksaksi festivaalituristien kysymyksiä isälleni, kun olimme olleet Helsingissä mattolaiturilla pyykillä.

Halvatun tekstiohjelma: tulkitsin saksasta turistien kysymykset isälleni ja käänsin isän vastaukset saksaksi. ;)

optimisti-orvokki kirjoitti:

Minä olin 14-vuotiaana kummitätini tulkkina Tukholman matkalla ihan sillä samalla oppikouluruotsilla ja omasta mielestäni pärjäsin ihan hyvin. Saatiin asiat hoidettua ja jotain kivaa ostettuakin. - Opin myös, ettei Tukholmassa syötykään ranskalaisia perunoita vaan pommes frites'eitä. ;) - Elämäni ensimmäinen lentomatka oli myös monella tapaa mielenkiintoinen elämys.

Olin tulkannut jo joskus aikaisemmin saksaksi festivaalituristien kysymyksiä isälleni, kun olimme olleet Helsingissä mattolaiturilla pyykillä.

Lue lisää

Siis myöhään yöhön ryypänneenä ja muutaman aamuyön tunnin lattialla torkkunena, väsyneenä ja krapulassa?
Kyllä minulla oli vaikeuksia!
Kun vielä kerrot seurustelleesi sujuvasti syntyperäisen skånelaisen tai edes blekingeläisen kanssa niin ihmetykseni vaan lisääntyy.

Olen tavannut eri kielten, eri tasoisia hallitsijoita ja toimeen tulijoita. Kukin omasta mielestään.

Söit luultavasti myös varmoja korvia?

Skånelaisia voi vielä jollain tapaa ymmärtää jos puhuvat kohteliaan rauhallisesti, mutta tanskalaisten tanskan kielistä puhetta en ole koskaan oppinut ymmärtämään, vaikka kirjallisena ymmärsin kieltä ihan hyvin.

Vähän lohdutti, etteivät göteborgilaiset kolleganikaan ymmärtäneet, kun tavattiin joskus Kööpenhaminan Tivolissa heidän ja tanskalaisten kollegoiden kanssa. Kun opin ääntämään työnantajafirmani kööpenhaminalaisen osoitteen, istuin useina aamuina kuunnellen taksikuskin juttelua ymmärtämättä montaakaan sanaa siitä.

Varma korvia on varmaan tullut maistelluksi joskus nuorena Ruotsissa.

O-Orvokki kirjoitti:

Halvatun tekstiohjelma: tulkitsin saksasta turistien kysymykset isälleni ja käänsin isän vastaukset saksaksi. ;)

Olisi pitänyt kirjoittaa: yritin kääntää kysymykset ja yritin selittää saksaksi isäni vastaukset. - Tulkkaaminen ei tietenkään ihan oikeasti noin vaan onnistunut, mutta asiat sain selvitettyä jollain tapaa.

Muistan, että sain mielenkiintoista uutta tietoa myös isältä. En esim. ollut tiennyt kuinka paljon isäni sai palkkaa, ennen kuin hän kertoi turistien kysyttyä siitäkin. Festarituristit ihmettelivät, että olimme omalla autolla liikkeellä ja isäkin osallistui mattojen pesemiseen. Yhteiskunnalliset ja elintasoon liittyvät kysymykset kiinnostivat.

optimisti-orvokki kirjoitti:

Skånelaisia voi vielä jollain tapaa ymmärtää jos puhuvat kohteliaan rauhallisesti, mutta tanskalaisten tanskan kielistä puhetta en ole koskaan oppinut ymmärtämään, vaikka kirjallisena ymmärsin kieltä ihan hyvin.

Vähän lohdutti, etteivät göteborgilaiset kolleganikaan ymmärtäneet, kun tavattiin joskus Kööpenhaminan Tivolissa heidän ja tanskalaisten kollegoiden kanssa. Kun opin ääntämään työnantajafirmani kööpenhaminalaisen osoitteen, istuin useina aamuina kuunnellen taksikuskin juttelua ymmärtämättä montaakaan sanaa siitä.

Varma korvia on varmaan tullut maistelluksi joskus nuorena Ruotsissa.

Lue lisää

Siis 14-vuotisena?

O-Orvokki kirjoitti:

Olisi pitänyt kirjoittaa: yritin kääntää kysymykset ja yritin selittää saksaksi isäni vastaukset. - Tulkkaaminen ei tietenkään ihan oikeasti noin vaan onnistunut, mutta asiat sain selvitettyä jollain tapaa.

Muistan, että sain mielenkiintoista uutta tietoa myös isältä. En esim. ollut tiennyt kuinka paljon isäni sai palkkaa, ennen kuin hän kertoi turistien kysyttyä siitäkin. Festarituristit ihmettelivät, että olimme omalla autolla liikkeellä ja isäkin osallistui mattojen pesemiseen. Yhteiskunnalliset ja elintasoon liittyvät kysymykset kiinnostivat.

Lue lisää

"O-Orvokki"
Vaikuttaa siltä, että sinulle on kauhakaupalla annettu kielellistä lahjakkuutta.
Jotenkin ennenkin on tullut semmonen hytinä lukiessani kirjoituksiasi.
On se vaan aika kumma juttu, kun jotkut oppii vieraita kieliä "tosta-noin-vaan" helposti ja joku toinen ei saa mitenkään käännettyä kieltään vieraan kielen lausumiseen saati, että muistaisi sanoja.
Rohkenenko udella, että kuinka montaa kieltä osaat suustas purskauttaa?
Jos nyt liian rohkea olin kyselyineni, niin ollos vastaamatta :)

flegmaatti kirjoitti:

Siis 14-vuotisena?

Jep. 10-vuotiaana aloitettiin oppikoulun 1. luokalla ruotsin opiskelu, 11-vuotiaana saksan.

Heikunkeikku kirjoitti:

"O-Orvokki"
Vaikuttaa siltä, että sinulle on kauhakaupalla annettu kielellistä lahjakkuutta.
Jotenkin ennenkin on tullut semmonen hytinä lukiessani kirjoituksiasi.
On se vaan aika kumma juttu, kun jotkut oppii vieraita kieliä "tosta-noin-vaan" helposti ja joku toinen ei saa mitenkään käännettyä kieltään vieraan kielen lausumiseen saati, että muistaisi sanoja.
Rohkenenko udella, että kuinka montaa kieltä osaat suustas purskauttaa?
Jos nyt liian rohkea olin kyselyineni, niin ollos vastaamatta :)

Lue lisää

Olen ollut liian ahne, ja jossain vaiheessa laskin, että olen yrittänyt opiskella ainakin 11 kielen alkeita, ja osaa niistä vähän pitemmällekin. Halusin yleensä opetella edes vähän kieltä, jota puhuttiin maassa, jonne olin matkustamassa. - Nappaan edelleen mukaan matkoille pieniä matkasanakirjoja, jotta voin selvitellä asioita edes jollain tapaa paikallisellakin kielellä. - Toki useimmissa Euroopan maissa pärjää vähintään kohtuullisen hyvin englannilla tai saksalla.

Vanhemmiten huomaan, että opit alkavat vähitellen mennä puuroksi päässäni, enkä ole varma sanoista, jos pitäisi itse sanoa yllättäen jotain harvoin käytetyllä kielellä. Ymmärtäminen on helpompaa, eikä silloin haittaa, vaikkei itse muistakaan onko sana esim. espanjan tai italian kieltä. - Kreikan aakkoset ja kyrilliset kirjaimet ovat alkaneet myös unohtua, kun niillä ei ole ollut pitkiin aikoihin käyttöä.

Venäjää ja ranskaa opiskelin nuorena aikuisena, enkä osaa niitä enää oikeastaan ollenkaan. Kuvittelen hallitsevani melko kohtuullisesti edelleen ruotsin, englannin ja saksan kieliä, joilla olen tehnyt työtäkin. Muidenkin kertaaminen on - tai olisi - hyvää aivojumppaa.

Tuli juuri mieleeni, etteivät tanskan ja norjan kieli olleet mukana tuossa yhdessätoista kielessä, koska niiden sanakirjoja minulla ei ole ja olen yrittänyt ainakin vähän opiskella niitäkin. Eli olikos se 13 sopivasti jokin valehtelijan luku tms? ;)

O-Orvokki kirjoitti:

Jep. 10-vuotiaana aloitettiin oppikoulun 1. luokalla ruotsin opiskelu, 11-vuotiaana saksan.

Ja 14-vuotisena heitit skånskaa ilmaan kuin tyhjää vaan?

Voin lainata Hietasen sanoja, kun laskeuduttiin rytinällä alas Korven kentälle. Mutta sen jälkeisestä kahden viikon eufroosisesta onnen humalasta tykkäsin, olimme selvinneet hengissä.

Lainaan saamaani vastausta. Onko vaikeuksia ymmärryksessäsi. Kysymyshän aloituksessa oli kaikkein mielenkiintoisimmasta matkakohteesta. Minä kirjoitin yhdestä kaupungista ja sen kaupunginosista. Olin väärin ymmärtänyt. Sitähän pruukataan sanoa, että lapsettomat ovat parhaita kasvattajia. 🐌

korppis11 kirjoitti:

Lainaan saamaani vastausta. Onko vaikeuksia ymmärryksessäsi. Kysymyshän aloituksessa oli kaikkein mielenkiintoisimmasta matkakohteesta. Minä kirjoitin yhdestä kaupungista ja sen kaupunginosista. Olin väärin ymmärtänyt. Sitähän pruukataan sanoa, että lapsettomat ovat parhaita kasvattajia. 🐌

Lue lisää

Ja sitten kuitenkin...aloittajakin rikkoo omia sääntöjään ja kertoo ainakin kolmesta eri kohteesta Puijosta, Kolista ja Saimaalta ....
maailma on suuri ja eri paikat kiinnostavia eri syistä.
***
Nyt saa tulla sitten minuakin neuvomaan miten tähän olisi pitänyt vastata.

Paloma.se.co kirjoitti:

Ja sitten kuitenkin...aloittajakin rikkoo omia sääntöjään ja kertoo ainakin kolmesta eri kohteesta Puijosta, Kolista ja Saimaalta ....
maailma on suuri ja eri paikat kiinnostavia eri syistä.
***
Nyt saa tulla sitten minuakin neuvomaan miten tähän olisi pitänyt vastata.

Lue lisää

"Paloma.se.co"

Älä välitä.
Minäkin olen kateellinen matkojesi moni-puolisuudesta.
Sekä runsaudesta.
-
Tämän olen kertonut aiemminkin, edellisessä kyselyssä.
Brighton, Etelä-Englanti(ABBA)
Olin työ-reissulla ja hotellin ovi-mies oli yli 80v.
Ollut ovi-vahtina ikänsä.
Asuikin hotellin yhdessä huoneessa.
Puhui kaameaa Cockney:a(?) muuta urhoollisesti uusi kun sanoin anteeksi. kuinka.
Sota-hulluna nautin hänen kertoessaan kuinka Hurricanet, Spitfiret ja Lancasterit lensivät hotellin yli sota-aikana.
Taivaalla käytiin myös monta hienoa ilma-taistelua niihin aikoihin.

H.

"Paloma"
Hiton mielenkiintoisia matkoja on sinulla ollut ja meinaan nimenomaan noita karaaterille kämpimistä Costa Ricassa ja varsinkin virvelöimistä vuoripurolla Kalliovuorilla. Käynti "ei-mitään"-paikassa. Aina haaveillut tommosista vähän erikoisimmista paikoista.
Mulle tulee mieleen mainita hurjimuslaukkaretki. Jossa hevoseni sai kohtauksen ja lähti kiitolaukkaa hullun lailla. Moooonta kilometriä se kiisi ja pikkuusen sydän pypytti rinnassa ja rystyset valkosena sain pitää kiinni, etten putoaisi. Tämä oli Kreikassa. Samaisessa paikassa vaellusretki vuorelle, jossa luostari yksistään vuoren huipulla. Raskas reissu, mutta antoisa.

Heikunkeikku kirjoitti:

"Paloma"
Hiton mielenkiintoisia matkoja on sinulla ollut ja meinaan nimenomaan noita karaaterille kämpimistä Costa Ricassa ja varsinkin virvelöimistä vuoripurolla Kalliovuorilla. Käynti "ei-mitään"-paikassa. Aina haaveillut tommosista vähän erikoisimmista paikoista.
Mulle tulee mieleen mainita hurjimuslaukkaretki. Jossa hevoseni sai kohtauksen ja lähti kiitolaukkaa hullun lailla. Moooonta kilometriä se kiisi ja pikkuusen sydän pypytti rinnassa ja rystyset valkosena sain pitää kiinni, etten putoaisi. Tämä oli Kreikassa. Samaisessa paikassa vaellusretki vuorelle, jossa luostari yksistään vuoren huipulla. Raskas reissu, mutta antoisa.

Lue lisää

Kreikka on minulla ihan kokonaan vielä käymättä. Jännittävä laukka ja mä olisin varmaan pelästynyt kuoliaaksi saakka tai mene tiedä. Olin aika rohkea nuorena.
***
En ole koskaan harrastanut varsinaista turismia ja noi paikat mistä mainitsin...eivät olleet edes itseni valitsemia, vaan minua on niihin kiikutettu retkillä. Siis paikalliset. Voi olla että ne ovat jääneet mieleen juuri siksi koska ne on valittu minun mieltymyksieni mukaan: historia, luonto, kulttuuri.

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Älä välitä.
Minäkin olen kateellinen matkojesi moni-puolisuudesta.
Sekä runsaudesta.
-
Tämän olen kertonut aiemminkin, edellisessä kyselyssä.
Brighton, Etelä-Englanti(ABBA)
Olin työ-reissulla ja hotellin ovi-mies oli yli 80v.
Ollut ovi-vahtina ikänsä.
Asuikin hotellin yhdessä huoneessa.
Puhui kaameaa Cockney:a(?) muuta urhoollisesti uusi kun sanoin anteeksi. kuinka.
Sota-hulluna nautin hänen kertoessaan kuinka Hurricanet, Spitfiret ja Lancasterit lensivät hotellin yli sota-aikana.
Taivaalla käytiin myös monta hienoa ilma-taistelua niihin aikoihin.

H.

Lue lisää

Oiva esimerkki siitä miten subjektiivisesti valitsemme matkamme kohteet tai pikemminkin kiinostuksemme kohteet määrittelevät matkan mielekkyyden. Jos minä menisin Etelä-Englantiin menisin Stonehengeen ja yrittäisin sitten suunnistautua Avaloniin joka vetäytyi sumuun ja ellen löytäisi sitä kävelisin Glastonburyn kaduilla ja kuuntelisin kirkonkellojen kuminaa.

Paloma.se.co kirjoitti:

Kreikka on minulla ihan kokonaan vielä käymättä. Jännittävä laukka ja mä olisin varmaan pelästynyt kuoliaaksi saakka tai mene tiedä. Olin aika rohkea nuorena.
***
En ole koskaan harrastanut varsinaista turismia ja noi paikat mistä mainitsin...eivät olleet edes itseni valitsemia, vaan minua on niihin kiikutettu retkillä. Siis paikalliset. Voi olla että ne ovat jääneet mieleen juuri siksi koska ne on valittu minun mieltymyksieni mukaan: historia, luonto, kulttuuri.

Lue lisää

Minä en niin kamalan nuori enää ollut, kun ratsastusreissulle lähdin. Eka ulkomaanmatka, jos ei Pohjoismaita mukaan lueta, ilman perhettä. Mieheni kuoleman jälkeen 2000-luvun alkupuolella.
Reissu oli suunniteltu liikuntareissuksi. Pyörät oli vuokrattu koko kahden viikon ajan ja vinhaa vauhtia poljettiin pitkiä matkoja. Ratsastustalli oli kauempana, sinne bussilla, mutta muuten pyörillä tai kävellen pitkiä matkoja.
Hevosen selässä en olisi pysynyt, ellen olisi nuorena ja vähän vanhempanakin harrastanut ratsastusta, meni meinaan niin Älyttömän lujaa.

Paloma.se.co kirjoitti:

Oiva esimerkki siitä miten subjektiivisesti valitsemme matkamme kohteet tai pikemminkin kiinostuksemme kohteet määrittelevät matkan mielekkyyden. Jos minä menisin Etelä-Englantiin menisin Stonehengeen ja yrittäisin sitten suunnistautua Avaloniin joka vetäytyi sumuun ja ellen löytäisi sitä kävelisin Glastonburyn kaduilla ja kuuntelisin kirkonkellojen kuminaa.

Lue lisää

"Paloma.se.co"

Niin...
Jospa siihen aikaan kun työ miestä pyöritti, olisi voinut varata pari "lepo-päivää" reissullansa.
Niinku turisti-päiviä.
Tosin kuvaamassani ajan-jaksossa en olisi pahemmin turisteillut.
Työ oli minulle lapseni, vaimoni ja elämäni rakkaus.
Jos ei nyt syrjä-hyppyjä lasketa.


H.

Paloma.se.co kirjoitti:

Oiva esimerkki siitä miten subjektiivisesti valitsemme matkamme kohteet tai pikemminkin kiinostuksemme kohteet määrittelevät matkan mielekkyyden. Jos minä menisin Etelä-Englantiin menisin Stonehengeen ja yrittäisin sitten suunnistautua Avaloniin joka vetäytyi sumuun ja ellen löytäisi sitä kävelisin Glastonburyn kaduilla ja kuuntelisin kirkonkellojen kuminaa.

Lue lisää

Stonehenge ei minun mielestäni ole kovinkaan etelässä. Olen poikennut siellä useampiakin kertoja matkalla Lontoosta pohjoiseen tai luoteeseen. Ensimmäisellä kerralla ei tarvinnut maksaa mitään, kuten myöhemmin alikulkukäytävän rakentamisen jälkeen. Muistan närkästyneeni kummallisesta rahastamisesta.

Jos lähtee Lontoosta retkelle, samalla matkalla voisi poiketa Stratford-Upon-Avonissa vierailulla Sakespearen syntymäkodissa.

Paloma.se.co kirjoitti:

Kreikka on minulla ihan kokonaan vielä käymättä. Jännittävä laukka ja mä olisin varmaan pelästynyt kuoliaaksi saakka tai mene tiedä. Olin aika rohkea nuorena.
***
En ole koskaan harrastanut varsinaista turismia ja noi paikat mistä mainitsin...eivät olleet edes itseni valitsemia, vaan minua on niihin kiikutettu retkillä. Siis paikalliset. Voi olla että ne ovat jääneet mieleen juuri siksi koska ne on valittu minun mieltymyksieni mukaan: historia, luonto, kulttuuri.

Lue lisää

Mitä tarkoitat turismin harrastamisella?
Mitä erilaista sinä teet matkoillasi, kun et harrasta turismia?
Ja mitä ne turismia harrastavat tekevät?

KiinnostavaKysymys kirjoitti:

Mitä tarkoitat turismin harrastamisella?
Mitä erilaista sinä teet matkoillasi, kun et harrasta turismia?
Ja mitä ne turismia harrastavat tekevät?

Ok, kysymyksesi on oikeutettu. En "harrasta varsinaista turismia" eli matkani ovat yleensä omatoimimatkoja ja useammin kyläreissuja tuttujen tai sukulaisten luo ja siinä sivussa tehdään sitten joku reissu, ei välttämättä mihinkään erityiseen turistikohteeseen. Jokuinen puhdas turismireissu mahtuu mukaan, kuten esim. Venetsia. Parhaat ja kiinnostavimmat "mansikkapaikkani" olen löytänyt paikallisten ystävien/sukulaisten suosituksesta tai heidän kanssaan reissaten.
Varsinaisella turismilla tarkoitan järjestettyjä matkoja turismikohteisiin, esim. aurinkomatkoja tai lomamatkoja etelään.

Kysymykseni johtui vilpittömästä kiinnostuksesta sinun näkemykseesi. Iloitsen puolestasi, kun olet varmaan päässyt syvästi tutuksi paikallisen elämän kanssa monella puolella maailmaa. - Nuorena kuvittelin häipyväni "maailmalle" heti täysi-ikäiseksi (ja -valtaiseksi) tultuani, mutta elämä kuljetti toisin.

Itse ostin aikoinaan loma-aikaan useinkin seuramatkapaketin johonkin turistikohteeseen, mutta harvoin viivyin kahta yötä kauempaa pakettiin kuuluneessa hotellissa. Matkustelin julkisilla eri suuntiin ja pysähtelin välillä pitempäänkin kiinnostavissa kohteissa erilaisissa maisemissa. Välillä saatoin ostaa jonkin retken paikallisesta matkatoimistosta. - Erityisesti pikkukylät ja paikalliset ihmiset ovat rikastuttaneen monia matkoja aivan yllättäenkin.

Työmatkoille varasin usein ylimääräisen viikonlopun ja joskus lomapäiviäkin, jotta voin matkustella tutustumaan johonkin kiinnostavaan kohteeseen lähiympäristössä.

Tällä vuosisadalla on usein tullut ostetuksi yhdensuuntainen lippu jonnekin ja tehdyksi nopeastikin monenlaisia mutkia matkalla ennen kotiin paluuta.

"RealistiN"

Niin varmaan.
Sattuneesta syystä paikasta on paljon tarinaa Wikissä.
Se on ah! niin kuuluisa.

H.

hunksz kirjoitti:

"RealistiN"

Niin varmaan.
Sattuneesta syystä paikasta on paljon tarinaa Wikissä.
Se on ah! niin kuuluisa.

H.

Niin, silloin vain ei valitettavasti ollut vielä wikiä mistä olisi voinut etukäteen etsiä tietoa, jotta olisi kunnolla osannut varautua tulevaan reissuun. Ei täällä peräpohjolan uutisissa kerrottu kuinka Johannesburg autioituu valkoisista toimistoajan päättyessä ja kuinka vaarallista siellä on iltaisin valkoihoisen liikkua. Ei kerrottu taksisodasta, kun viikottain ellei joskus lähes päivittäin ammuttiin ihmisiä taksijonoissa. Soweton vaarallisuus oli tiedossa, mutta se uhka ja vihan voimakkuus rotuamme kohtaan tuli silti yllätyksenä.

RealistiN kirjoitti:

Niin, silloin vain ei valitettavasti ollut vielä wikiä mistä olisi voinut etukäteen etsiä tietoa, jotta olisi kunnolla osannut varautua tulevaan reissuun. Ei täällä peräpohjolan uutisissa kerrottu kuinka Johannesburg autioituu valkoisista toimistoajan päättyessä ja kuinka vaarallista siellä on iltaisin valkoihoisen liikkua. Ei kerrottu taksisodasta, kun viikottain ellei joskus lähes päivittäin ammuttiin ihmisiä taksijonoissa. Soweton vaarallisuus oli tiedossa, mutta se uhka ja vihan voimakkuus rotuamme kohtaan tuli silti yllätyksenä.

Lue lisää

"RealistiN"

Onhan se kuitenkin hienoa, että nykyään voi tehdä noja-tuoli-matkoja kotona?
Pitää vain valita joku erikoisuus.
Ja heti voi kertoa kavereille.
Eikö olekin?

H.

RealistiN kirjoitti:

Niin, silloin vain ei valitettavasti ollut vielä wikiä mistä olisi voinut etukäteen etsiä tietoa, jotta olisi kunnolla osannut varautua tulevaan reissuun. Ei täällä peräpohjolan uutisissa kerrottu kuinka Johannesburg autioituu valkoisista toimistoajan päättyessä ja kuinka vaarallista siellä on iltaisin valkoihoisen liikkua. Ei kerrottu taksisodasta, kun viikottain ellei joskus lähes päivittäin ammuttiin ihmisiä taksijonoissa. Soweton vaarallisuus oli tiedossa, mutta se uhka ja vihan voimakkuus rotuamme kohtaan tuli silti yllätyksenä.

Lue lisää

Kirjoja ja lehtiä kai sielläkin voi lukea, vai eikö? Tietoa voi erittäin hyvin etsiä etukäteen matkakohteita valittaessa, matkoja suunniteltaessa ja matkalle valmistautuessa.

OnkoLehdenJaKirjatTuttu kirjoitti:

Kirjoja ja lehtiä kai sielläkin voi lukea, vai eikö? Tietoa voi erittäin hyvin etsiä etukäteen matkakohteita valittaessa, matkoja suunniteltaessa ja matkalle valmistautuessa.

Lue lisää

Tottakai voi, ja on luettukin. Ahmittiin runsain mitoin tietoa jota oli saatavissa, siihen aikaan ei tieto kuitenkaan kaikesta levinnyt kaikkialle.
Kyseisen matkakohteen sillä kertaa valitsi työnantaja, reissu oli suurimaksi osaksi työmatka, itse en silloin olisi lomakohteekseni valinnut Etelä-Afrikkaa.

Se taisi olla sitä aikaa, kun savolaiset kaupunkiin muuttaneet esiintyivät "tosi kaupunkilaisina" ja halveksivat maalaisia. Muistan tavanneeni muutamia, ja sen miten välillä naureskelimme muutamille vähemmän laadukkaasti mutta sitäkin värikkäämmin kasvojaan meikanneille maalta tulleille naisihmisille.

Kukaan tosi stadilainen eli syntyperäinen helsinkiläinen ei ole koskaan tuntenut tarvetta esiintyä kaupunkilaisena ja vielä vähemmän halveksia maaseudulla syntyneitä.

EntKaupunkilaistyttö kirjoitti:

Se taisi olla sitä aikaa, kun savolaiset kaupunkiin muuttaneet esiintyivät "tosi kaupunkilaisina" ja halveksivat maalaisia. Muistan tavanneeni muutamia, ja sen miten välillä naureskelimme muutamille vähemmän laadukkaasti mutta sitäkin värikkäämmin kasvojaan meikanneille maalta tulleille naisihmisille.

Kukaan tosi stadilainen eli syntyperäinen helsinkiläinen ei ole koskaan tuntenut tarvetta esiintyä kaupunkilaisena ja vielä vähemmän halveksia maaseudulla syntyneitä.

Lue lisää

"Kukaan tosi stadilainen eli syntyperäinen helsinkiläinen ei ole koskaan tuntenut tarvetta esiintyä kaupunkilaisena ja vielä vähemmän halveksia maaseudulla syntyneitä."
Enpäs olisi tuosta ihan noin varma. Ja ketkäs noille maalaisressukka-naisihmisille oikein nauroikaan :( ???

Hauskasti kirjoitit kun syntyperäisenä stadilaisena sanoit ettei ole koskaan tarvinut esiintyä kaupunkilaisena, ei tietenkään kun Olet kaupunkilainen. Olisit voinut esiintyä vaikka maalaisena, maalaiset olisivat hymyilleet sinulle ja sanoneet ettei minun ole koskaa tarvin esiintyä maalaisena kun olen syntyperäinen maalainen. 🙃

aietsinävai kirjoitti:

"Kukaan tosi stadilainen eli syntyperäinen helsinkiläinen ei ole koskaan tuntenut tarvetta esiintyä kaupunkilaisena ja vielä vähemmän halveksia maaseudulla syntyneitä."
Enpäs olisi tuosta ihan noin varma. Ja ketkäs noille maalaisressukka-naisihmisille oikein nauroikaan :( ???

Lue lisää

Ei niille julkisesti eikä ryhmänä naureskeltu. Enimmäkseen taisin ihmetellä erityisesti yhtä muuten mukavaa tätiä.

Suomessa ja luonto kohde

Nii i riippunee mitä haluaa.

Tuon reissun minäkin voisin tehdä.
Samalla käydä katsomassa vamhempien kotitaloa josko se olisi vielä pystyssä Valkjärvellä ja mummon kotiseutuja Muolaassa. Äidin kotimökin Nuijamaalla polttivat "omat pojat" vetäytyessään kohti Viipuria.

Paloma.se.co kirjoitti:

Tuon reissun minäkin voisin tehdä.
Samalla käydä katsomassa vamhempien kotitaloa josko se olisi vielä pystyssä Valkjärvellä ja mummon kotiseutuja Muolaassa. Äidin kotimökin Nuijamaalla polttivat "omat pojat" vetäytyessään kohti Viipuria.

Lue lisää

Meitä oli erään tuttavani kokoama porukka, Laatokan ympäri kierrettiin.

Ovat tainneet vähentää noiden kotiseutumatkojen tekemistä, ei niin paljon ilmoitella reissuista.
He jotka osaavat omakohtaisesti sodasta kertoa, ovat vanhentuneet ja edesmenneet.

Isäni koti jäi vain kilometrin verran nykyisen Venäjän puolelle. Parikkalassa on järven puolivälissä maiden raja, ennen ei Suomen puolella saanut edes pysähtyä.

Käytiin Muolaassakin ja Terijoen hiekkarannoilla sekä Pietarissa.

Paloma.se.co kirjoitti:

Tuon reissun minäkin voisin tehdä.
Samalla käydä katsomassa vamhempien kotitaloa josko se olisi vielä pystyssä Valkjärvellä ja mummon kotiseutuja Muolaassa. Äidin kotimökin Nuijamaalla polttivat "omat pojat" vetäytyessään kohti Viipuria.

Lue lisää

Varmaan puolet nuijamaalaisista on sukulaisiani, ootkoha siekii Paloma?
Karjalaa on kierrelty juuria katselemassa monet kerrat.

Ancelina kirjoitti:

Meitä oli erään tuttavani kokoama porukka, Laatokan ympäri kierrettiin.

Ovat tainneet vähentää noiden kotiseutumatkojen tekemistä, ei niin paljon ilmoitella reissuista.
He jotka osaavat omakohtaisesti sodasta kertoa, ovat vanhentuneet ja edesmenneet.

Isäni koti jäi vain kilometrin verran nykyisen Venäjän puolelle. Parikkalassa on järven puolivälissä maiden raja, ennen ei Suomen puolella saanut edes pysähtyä.

Käytiin Muolaassakin ja Terijoen hiekkarannoilla sekä Pietarissa.

Lue lisää

Itärajan takaisesta matkailusta. Asun noin 5km:n päässä rajanylityspaikasta. En ole mennyt yli kertaakaan vaikka isäni kotitalo on muutaman kilometrin päässä rajan väärällä puollella.

Matkailin Saimaan Kanavalla, Soskua sululla 1967 R-R:n askareissa. Minulle tuli ajolähtö koska autoni rekisterikilvet olivat väärän väriset. Rajalla annettiin vauhtia ja suuntaa rynnäkkökiväärin piipulla.
Penskojen lakkiaisiin kävimme hakemassa kuohuviinit Viipurista. Kun palasimme varhai iltapäivällä Suomen puolen tulliasema oli tyhjänä.
Kertakäynti Leningradissa riitti.

Vaikka antaisivat bensansa ilmaiseksi tuossa 6km:n päässä niin en mene rajalle pelleilemään!

sukujuuret kirjoitti:

Varmaan puolet nuijamaalaisista on sukulaisiani, ootkoha siekii Paloma?
Karjalaa on kierrelty juuria katselemassa monet kerrat.

Ootkohan sie miun kauan hävyksissä ollut serkku? :))
Äidin suvusta ontehty tutkimusta mutta vain valtameren taakse lähteneestä osasta. Suomeenkin jäi vielä jengiä, mutta he ovat etupäässä jossain Varsinais-Suomessa.
Olen kerran käynyt Viipurissa ja taisi riittää. Ymmärrän miksi äitini sanoi että hän ei koskaan halunnut palata ryssien pilaamaan kaupunkiin. Matka Saimaankanavan lpi sinänänsä mielenkiintoinen ja kyllähän siellä kerran voi käydä ja onhan siellä kulttuurihistoriallisestikin kiinnostavia rakennuksia, mutta mitään elämäniloa tai lämpöä ei siellä ihmisistä tule esille.
Yhden keikan tekisin kyllä rajan yli (ilman asetta kourassa) Valkjärvelle, Muolaaseen, Terijoelle jne. jos sattuisi sopiva porukka olemaan lähdössä. Tiedänkin yhden matkanjärjestäjän jolta voisi kysyä.

flegmaatti kirjoitti:

Itärajan takaisesta matkailusta. Asun noin 5km:n päässä rajanylityspaikasta. En ole mennyt yli kertaakaan vaikka isäni kotitalo on muutaman kilometrin päässä rajan väärällä puollella.

Matkailin Saimaan Kanavalla, Soskua sululla 1967 R-R:n askareissa. Minulle tuli ajolähtö koska autoni rekisterikilvet olivat väärän väriset. Rajalla annettiin vauhtia ja suuntaa rynnäkkökiväärin piipulla.
Penskojen lakkiaisiin kävimme hakemassa kuohuviinit Viipurista. Kun palasimme varhai iltapäivällä Suomen puolen tulliasema oli tyhjänä.
Kertakäynti Leningradissa riitti.

Vaikka antaisivat bensansa ilmaiseksi tuossa 6km:n päässä niin en mene rajalle pelleilemään!

Lue lisää

Tuon mainitsemani reissun tein vuonna 2002, en ole sen jälkeen Venäjällä käynyt.
Sitä ennen kerran Keltossa ja Viipurissa.
Miliisit rahastivat bussikuskiltamme 20 euroa, keksimällä liikennerikkeen.
Viipurissa ryöstettiin yhdeltä mieheltä lompakko ja tullissa vietettiin Suomeen palatessa tuntikausia.
Mutta Aunus, Laatokan rannat ja maisemat olivat kiinnostavia.

Ancelina kirjoitti:

Tuon mainitsemani reissun tein vuonna 2002, en ole sen jälkeen Venäjällä käynyt.
Sitä ennen kerran Keltossa ja Viipurissa.
Miliisit rahastivat bussikuskiltamme 20 euroa, keksimällä liikennerikkeen.
Viipurissa ryöstettiin yhdeltä mieheltä lompakko ja tullissa vietettiin Suomeen palatessa tuntikausia.
Mutta Aunus, Laatokan rannat ja maisemat olivat kiinnostavia.

Lue lisää

Retkeilyni Juustilan sululle tarkoitti Tauma-Repolan työkomennusta kanavan viimeisen, meren puoleisen sulun alaportin kokoonpanoa ja asennusta.
Majoitus oli pienissä 6:n hengen parakeissa joten mieluummin asuin Suomen puolella.Väärän väriset rekkarit tarkoittivat sitä, että autoni oli Ruotsin rekisterissä. Meikäläiset kilvet olivat silloin mustia.

Luottamukseni delegatioiden ja jonkun zippilän katselmuksiin meni Soskuan sululla ( virheeni edellisessä ) jossa viritimme alaporttia kuntoon.
Meille kerrottiin jonkun valtuuskunnan tulevan tarkatukselle ja portin sarapuoli ei istunut alkuunkaan vaan vesi suihkusi koko täyttökorkeudelta noin sentin raosta.
Virtsasimme valtuuskuntaa ögaan ja laskimme saranan täyttöpuolen onkaloon ilmaletkun joka virtauksen voimasta tukki raon riittävän hyvin.
Mustat autot tulivat. Ukot talloivat sillalle tölläämään ja lähtivät pois. Uskon, että täydestä meni. Me jatkoimme hommia ja aikanaan saimme portin jopa kuntoon.

Eräs tuttavani joutui maksamaan rajalla 200mk kääntöpuseron johdosta. Oli ressukka kääntänyt pusakkansa Venäjän puolella ja häntä syytettiin sen myynnistä.
Venäläisillä rajahepuilla oli todisteena valokuva. Kääntely ei auttanut.
Lankoni maksoi sakot auton alipainemittarin myynnistä. Mittari oli mennessä Vogan kojelaudassa mutta puuttui palatessa. Todisteena takalasin kautta otettu valokuva.
Onhan näitä juttuja. Muilla!

Elämäni sulostuttaja istuu katsomassa linnaa joka ei kiinnosta minua tippaakaan.

flegmaatti kirjoitti:

Retkeilyni Juustilan sululle tarkoitti Tauma-Repolan työkomennusta kanavan viimeisen, meren puoleisen sulun alaportin kokoonpanoa ja asennusta.
Majoitus oli pienissä 6:n hengen parakeissa joten mieluummin asuin Suomen puolella.Väärän väriset rekkarit tarkoittivat sitä, että autoni oli Ruotsin rekisterissä. Meikäläiset kilvet olivat silloin mustia.

Luottamukseni delegatioiden ja jonkun zippilän katselmuksiin meni Soskuan sululla ( virheeni edellisessä ) jossa viritimme alaporttia kuntoon.
Meille kerrottiin jonkun valtuuskunnan tulevan tarkatukselle ja portin sarapuoli ei istunut alkuunkaan vaan vesi suihkusi koko täyttökorkeudelta noin sentin raosta.
Virtsasimme valtuuskuntaa ögaan ja laskimme saranan täyttöpuolen onkaloon ilmaletkun joka virtauksen voimasta tukki raon riittävän hyvin.
Mustat autot tulivat. Ukot talloivat sillalle tölläämään ja lähtivät pois. Uskon, että täydestä meni. Me jatkoimme hommia ja aikanaan saimme portin jopa kuntoon.

Eräs tuttavani joutui maksamaan rajalla 200mk kääntöpuseron johdosta. Oli ressukka kääntänyt pusakkansa Venäjän puolella ja häntä syytettiin sen myynnistä.
Venäläisillä rajahepuilla oli todisteena valokuva. Kääntely ei auttanut.
Lankoni maksoi sakot auton alipainemittarin myynnistä. Mittari oli mennessä Vogan kojelaudassa mutta puuttui palatessa. Todisteena takalasin kautta otettu valokuva.
Onhan näitä juttuja. Muilla!

Elämäni sulostuttaja istuu katsomassa linnaa joka ei kiinnosta minua tippaakaan.

Lue lisää

Soita ny.

H.

flegmaatti kirjoitti:

Retkeilyni Juustilan sululle tarkoitti Tauma-Repolan työkomennusta kanavan viimeisen, meren puoleisen sulun alaportin kokoonpanoa ja asennusta.
Majoitus oli pienissä 6:n hengen parakeissa joten mieluummin asuin Suomen puolella.Väärän väriset rekkarit tarkoittivat sitä, että autoni oli Ruotsin rekisterissä. Meikäläiset kilvet olivat silloin mustia.

Luottamukseni delegatioiden ja jonkun zippilän katselmuksiin meni Soskuan sululla ( virheeni edellisessä ) jossa viritimme alaporttia kuntoon.
Meille kerrottiin jonkun valtuuskunnan tulevan tarkatukselle ja portin sarapuoli ei istunut alkuunkaan vaan vesi suihkusi koko täyttökorkeudelta noin sentin raosta.
Virtsasimme valtuuskuntaa ögaan ja laskimme saranan täyttöpuolen onkaloon ilmaletkun joka virtauksen voimasta tukki raon riittävän hyvin.
Mustat autot tulivat. Ukot talloivat sillalle tölläämään ja lähtivät pois. Uskon, että täydestä meni. Me jatkoimme hommia ja aikanaan saimme portin jopa kuntoon.

Eräs tuttavani joutui maksamaan rajalla 200mk kääntöpuseron johdosta. Oli ressukka kääntänyt pusakkansa Venäjän puolella ja häntä syytettiin sen myynnistä.
Venäläisillä rajahepuilla oli todisteena valokuva. Kääntely ei auttanut.
Lankoni maksoi sakot auton alipainemittarin myynnistä. Mittari oli mennessä Vogan kojelaudassa mutta puuttui palatessa. Todisteena takalasin kautta otettu valokuva.
Onhan näitä juttuja. Muilla!

Elämäni sulostuttaja istuu katsomassa linnaa joka ei kiinnosta minua tippaakaan.

Lue lisää

Onhan Venäjällä käynti aina pieni tai jopa isompi seikkailu.
Kuitenkin jotain ihan muuta kuin auringossa hiekkarannalla pötköttely.

Enpä katsellut linnaa minäkään.

Soita ny.

H.

En tykkää läpöisen kosteasta kakkan hajusta, siksi varmaan Suomi on kohta mielekiintoisin matkakode
https://www.youtube.com/watch?v=TqEBrLn160I&list=RDTqEBrLn160I

Nukahdin eilen kello 21.30 mikä kertoo siitä, että neljä tuntia ulkona purevassa pakkasessa ja illalla lämmin suihku tekivät tehtävänsä.

Olen aikaisin hereillä, vien lapseni työpaikalle. Hän on viimeaikoina tehnyt pitkiä päiviä työssä, ne jouluruuhkat ne pitää purkaa.

Talvikeleistä ulkomailla muistui mieleen kevät 2004 kun Prahan keväässä, pääsiäisen aikoihin juotiin kaljatuopit ravintolan terassilla lumisateessa.

Muistelot jatkuvat ; )

Tänään kampaaja, hiusten juurivärjäys ja latvojen leikkaus-

Hyvää alkavaa keskiviikkopäivää.

Noniin, tulihan tuossa käytettyä tuota *mieleenpainuvinta* jo kahdesti, mutta olihan ne hieman eri tavalla mieleenpainuvinta 😐.

Oikea seikkailumatkailija. ;) Ihailuni.
Kannattaa lähteä voimia vaativille matkoille, kun on vielä hyvässä kunnossa ja jaksaa vaeltaa korkeallakin. - Itse en taida tohtia enää, ellen saa kuntoa kohoamaan.

Vastaava on minunkin ajatukseni. Tarkoitan kokemuksia jotka saattaisivat kiinnostaa joitakin muita matkailleita.
Itse on sitä vaikea arvioda.

Joku saattaisi turhautua Azorien flegmaattisuuteen mutta joku toinen ihastua luontoon.
Kap Verden autius ja varsinkin Salin kuivuus ja tuulitakuu voisi viehättää joistakin vesiurheiluista kiinnostuneita.
Kuuban kiertomatkat tarjoavat amigoja varsinkin espanjaa osaville.
Ilman paskaisuus Kiinassa konkretisoituu varsinkin sisämaassa.

Eräs, yksittäinen tapahtuma oli Luxorissa jossa olimme risteilylaiturissa nykin kaksoistornien posauksen aikaan. Ensi laivalla vallitsi epäuskoinen tunnelma kun tietoa alkoi tihkumaan kännyköihin.
Samana iltana basaarissa oli ilo ylimmillään. Egyptiläiset hihkuivat riemuissaan katsellessaan toistuvasti pienistä mustavalko töllöistään tapahtumaa kiljuen "USA, USA, down, down".
Meiltä kysyttiin kansallisuuttamme useampaan kertaan joten vetäydyimme laivan turviin.

Niilin rannoilta jo aikaisemmin tapahtuneet jokialusten tulitukset olivat johtaneet siihen, että ainakin meidän paattimme takakannella oli puolijoukkue solttuja panostettuine rynkkyineen ( AK47 ) ja peräkaiseen oli kiinnitetty kevyt konekivääri.
Olin sen verran jutuissa pystyäkseni tarkistamaan, että lippaat olivat panostetut.

"Paloma.se.co"

Pauli Nevalainen, jos muistan oikein otti kuvan Jämsänkosken-Jämsän-tiellä.
Tien täyttää kansalaisten rivistö.
Jämsän kirkon kohdalla kerrottiin heidän heristäneen nyrkkejään Kirkon kello-tapulille.
Tapulin sisällä ja edustalla tapettiin paljon ihmisiä 1917.
Joten ihan pyhä ei tuo tie ole.
Ei lähelläkään.
Ensio Rislakki: Kauhun aika.
Kirjassa on hauskojakin tarinoita.
Eikä ole se päästä keksittyä tarinaa.

H.

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Pauli Nevalainen, jos muistan oikein otti kuvan Jämsänkosken-Jämsän-tiellä.
Tien täyttää kansalaisten rivistö.
Jämsän kirkon kohdalla kerrottiin heidän heristäneen nyrkkejään Kirkon kello-tapulille.
Tapulin sisällä ja edustalla tapettiin paljon ihmisiä 1917.
Joten ihan pyhä ei tuo tie ole.
Ei lähelläkään.
Ensio Rislakki: Kauhun aika.
Kirjassa on hauskojakin tarinoita.
Eikä ole se päästä keksittyä tarinaa.

H.

Lue lisää

Surullisen kuuluisa on kotikyläni kellotapuli.
:(

Paloma.se.co kirjoitti:

Surullisen kuuluisa on kotikyläni kellotapuli.
:(

"Paloma.se.co"

Niin.
Ehkä olisi se joillekin Suomalaisille iki-muistoinen matkailu-kohde.
Lukee kirjan ensin ja sitten kävelee tietä vapisevin jaloin.
Enemmän realismia kuin Azoreilla tai Compostilla.(ei kirvir.)

H.

Näkeminen kaksiulotteisena ja kokeminen kaikkinen ulottuvuuksineen ovat hieman eri asioita.

Lentäminen toki saastuttaa. Jos haluaa olla tarkka niin kannattaa valita sellaiset koneet jotka ilmoittavat pienimmän kerosiininkulutuksen / henkilölentokilometri.
Toinen keino on pysyä kohteessa pitempään jolloin päästöt / matkapäivä jäävät pienemmiksi.