Moni kysellyt ja kummastellut miksi en ole mennyt naimisiin naiseni kanssa. Sitten kun katselee erotilastoja joita julkistetaan aika useinkin. Hurjä määrä eroja ja useimmiten huomataan kun arki jyrää ettei tule mitään. Sitten tapellaan omaisuudesta, lasten asioista, etsitään kämppää jne. Kuka kaipaa moista paskaa, en minä ainakaan. Ja mulla on se että en koe avioliiton muuttavan mitään, jos ja kun yhdessä eletään se onnistuu ilman sormuksiakin tai tahdon sanaa. Varsinkin naiset tuntuu tahtovan että heitä kutsutaan vaimoiksi tai rouviksi ja ovat virallisesti miehensä puolisoja, no mikäs siinä sen kun ovat. En koe vaan tuon suhdestatuksen muuttavan eläämääni eikä ole tuo kumppanikaan tuntunut rutisevan asiasta. Olen sanonut jo seurusteluvaiheessa että en halua naimisiin ja hänelle se oli ok. Ja onhan se mahdollisen eron tullessa helpompaa, eipä tarvitse meidänkään jakaa omaisuutta ja kun mullakin suht mukava perintö tulossa niin ei ainakaan mene ulkopuoliselle mitään mikä kuuluu mulle. En siis kritisoi naimisiin menneitä jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Mutta ketuttaa kun välillä tulee joku tuttu kun ei olla vähään aikaa nähty vastaan ja kysyy no jokos olette naimisissa, mitä eiks vieläkään. Näpäytähän miestäsi et vie sut vihille tulee sustakin vaimo. Sukulaiset sentään tietää eikä ole ikinä kyselty kun tietävät kannan. Pitkäaikainen kaverinikin erosi 14 avioliittovuoden jälkeen, siinä sitä sitten jaettiin omaisuutta ja lapsia kuskaillaan edestakaisin ja kun tulee uusi kumppani joka ei pidäkkään uuden mies/naisystavänsä lapsista niin siinä ilo repeää. Onnea vaan.
Ajatuksille vahvistusta
79
1072
Vastaukset
- askalfd
Ihmisillä on mielipiteitä siitä, miten toisten pitäisi elää. Me menimme usean vuoden seurustelun jälkeen pienimuotoisesti vihille, yllätyksenä kaikille ja kenties vähän itsellemmekin. Vilpittömiä onnittelijoita riitti, mutta myös kummastelua: miksi vasta nyt menitte / miksi menitte kun muutenkin sujui hyvin / miksi ette pitäneet juhlia / kumpi pakotti kumman / miksi ei ole sormuksia jne. jne.
Että ei tässä voi voittaa. Kannattaa päästää kummastelut toisesta korvasta sisään, toisesta ulos ja tehdä kuten keskenään hyväksi nähdään. - exavokki
Olin 30 vuotta avoliitossa. Sen jälkeen mietittiin mennäänkö naimisiin vai erotaan. Erottiin.
"... ja kun mullakin suht mukava perintö tulossa niin ei ainakaan mene ulkopuoliselle mitään mikä kuuluu mulle."
Niin ja sinun pitää nyt sitten toivoa, että se jolta sitä perintöä odottelet, ei hurahda uskoon tai muuhun viettelykseen ja rajaa sinua ulos perinnöstä, vaan lahjoittaa sen koko pottin jollekin helluntaiseuralle tai muulle poppoolle.- makareetta
Avioehto on tätä päivää eikä omaa omaisuutta tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Liiton aikana yhdessä hankittu tietenkin jaetaan. Sen kartuttamiseen on väkisinkin molemmat osallistunut.
- sivuhuomautus
Hmm.
Avioehto on keksitty juuri siksi, ettei omaisuudesta tarvitse eron tullen tapella, ainakaan omasta omaisuudesta. Yhteisestä irtaimistosta ja sen sellaisesta voi hyvinkin tapella avoerossa, ja riidelläänkin. Ehkä jopa enemmän suhteessa "hyötyyn".
"Pitkäaikainen kaverinikin erosi 14 avioliittovuoden jälkeen, siinä sitä sitten jaettiin omaisuutta ja lapsia kuskaillaan edestakaisin ja kun tulee uusi kumppani joka ei pidäkkään uuden mies/naisystavänsä lapsista niin siinä ilo repeää."
Niin? Myös tämä on täysin mahdollista eron jälkeen, vaikkei naimisissa oltaisiin oltu. - asenteesi_ketuttaa
Puhut yleisesti pitkätä pätkät miten naiset sitä ja naiset tätä..miten muut ihmiset ajattelevat niin tai näin. Mitä helvetin väliä sillä on mitä muut ihmiset sanovat tai tekevät?
Sinä, sinä, sinä.. ja muiden ihmisten kokemukset ja mielipiteet...
oletko sinä pelkästään yksin parisuhteessasi?
Eikö sillä ole mitään merkitystä mitä avokkisi ajattelee teidän suhteestanne?
Arvostatko tosiaan avovaimoasi noin vähän kun oletat, että hän on täysin muiden ihmisten mielipiteiden vietävissä?
Eikö sillä ole mitään merkitystä mitä avovaimosi haluaa, mitä hän toivoo tulevaisuudelta ja mitä hän haluaa yhteiseltä elämältänne?
Oletko tosiaan noin epäluuloinen, kuvittelet, että avokkisi on kanssasi pelkästään rahan takia ja kärkkymässä sinun perintöjäsi?
Et puhu rakkaudesta etkä positiivista tunteista välillänne.
Ihan vaan vinkkinä sanon, että tässä sitä aprillipäivänä starttaa 46 avioliittovuosi menemään itselläni.
Minä olen aina tienannut yli 20 vuotta lähes 40% enemmän joka vuosi kuin aviomieheni, mutta eipä ole haitannut kumpaakaan. Eikä kummankaan ole kertaakaan tarvinnut sanoa, että nämä ovat minun rahojani. Meillä on yhteiset rahat, yhteinen menneisyys ja yhteinen tulevaisuus. Yhdessä olemme kasvattaneet lapsemme, maksaneet asuntolainamme, ostaneet kaiken mitä omistamme, yhdessä hoidamme lastenlapsiamme.
Näin se homma toimii silloin kun molemmat rakastavat toinen toistaan ja haluavat kumppanilleen hyvää. Maailmassa on miljoonia hyviä avioliittoja ja onnistumisia, pitkiä suhteita joissa ihmisillä on hyvä olla. Miksi et ota oppia niistä? - iijapiste
Heh heh, luuletko ettei avoparit erotessaan riitele kaikesta, omaisuudesta ja joka rippusesta ja kaikista asioista, kumpi teki sitä ja kumpi tätä ja kumman ansiota on tämä ja tämä, ja lapsien kanssa ihan sama rumba kuin avioerossakin, niitä kuskaillaan sinne ja tänne ja niistä kiistellään minkä ehditään. Ja jos on hankittu yhteinen asunto, sen kanssa sama tappelu ja riitely, kun ei päästä yhteisymmärrykseen mistään. Eipä ole tuntunut olevan mitään merkitystä sillä, ollaanko naimisissa vai ei.
Avioerohan on itse asiassa erittäin helppo homma. Nimet paperiin ja sillä siisti. Varsinainen show on siinä, miten se erilleen muuttaminen tapahtuu ja mitä kumpikin omistaa tai katsoo omistavansa ja mitä ei omista ja mihin on laitttanut rahaa ja mihin ei.
Kunnioita avopuolisoasi niin paljon, että viet hänet laillisesti vihille. Tehkää avioehto mahdollisen eron varalta, sillä pääset mieltäsi vaivaavista asioista. Sen jälkeen älä enää ajattele niitä aviopareja, joilla menee huonosti, vaan niitä, joilla menee hyvin ja ota niistä mallia jos suinkin voit. Avioliitolla mahdollistatte toisillenne myös taloudellisen turvan toisen kuoleman varalta.
PS. Tietenkään et tee niin. Sehän nyt on päivänselvää.- miksituomitsette
Ap kirjoittaa, ettei heistä kumpikaan tunne tarvetta mennä naimisiin. Kun näin on, niin miksi suurin osa kirjoittajista toruu hänet ja että pitää osoittaa kunnioitusta ja viedä puoliso vihille. Miksi ihmeessä pitäisi jos elämä on noin hyvää? Yksikään avioliiton puolustajista ei ole kertonut selkeää syytä miksi näin. Toki hän ei saa leskeneläkettä, jos nainen kuolee ennen häntä kun avoliitossa elävät. Jos noin niinkuin taloudellisesti ajatellaan.
Hehän voivat tehdä keskinäisen testamentin, jos on omaisuutta, jonka haluaa puolison kuollessa siirtyvän hänelle. Helppo homma sekin. Nykyisin on myös voimassa avoliittolaki, joten eron tullessa kumpikaan ei jää nuolemaan näppejään niinkuin ennen tapahtui. Hän kertoo myös saavansa joskus perinnön. Ja te tuomitsette, kun hän ei halua sitä jakaa kenenkään kanssa eron tullessa. Eikö avioehdon tarkoitus myös ole monesti sama, suojata oma omaisuus? Mitä eroa?
Jokainen elää niinkuin elää. Mun mielestä on törkeää mennä sanomaan toisille, että nyt pitää mennä naimisiin, tehdä lapsia yms.
Te naimisissa olevat, tuntuuko teistä oikeasti, että suhde on vakaammalla pohjalla kun olette vihille menneet? Onko avioliitto ollut yhteinen päätös, niin että molemmat on sitä halunneet?
Mä olin parikymmentä vuotta avoliitossa, ero tuli syystä sun toisesta. Kertaakaan ei tullut meillä edes puheeksi, että mentäisiinkö naimisiin. Emme kokeneet siihen mitään tarvetta. Nykyisin mietin, että jos kohtaisin miehen, joka ehdottomasti haluaisi mennä naimisiin, menisinkö. Todennäköisesti en. Muistan kun ensimmänen lapsi syntyi ja äitini alkoi puhua, että samalla kun pappi kastaa lapsen, voi hän teidä vihkiä. Mulle tuli välittömästi kuumetta... - Tilanteita
miksituomitsette kirjoitti:
Ap kirjoittaa, ettei heistä kumpikaan tunne tarvetta mennä naimisiin. Kun näin on, niin miksi suurin osa kirjoittajista toruu hänet ja että pitää osoittaa kunnioitusta ja viedä puoliso vihille. Miksi ihmeessä pitäisi jos elämä on noin hyvää? Yksikään avioliiton puolustajista ei ole kertonut selkeää syytä miksi näin. Toki hän ei saa leskeneläkettä, jos nainen kuolee ennen häntä kun avoliitossa elävät. Jos noin niinkuin taloudellisesti ajatellaan.
Hehän voivat tehdä keskinäisen testamentin, jos on omaisuutta, jonka haluaa puolison kuollessa siirtyvän hänelle. Helppo homma sekin. Nykyisin on myös voimassa avoliittolaki, joten eron tullessa kumpikaan ei jää nuolemaan näppejään niinkuin ennen tapahtui. Hän kertoo myös saavansa joskus perinnön. Ja te tuomitsette, kun hän ei halua sitä jakaa kenenkään kanssa eron tullessa. Eikö avioehdon tarkoitus myös ole monesti sama, suojata oma omaisuus? Mitä eroa?
Jokainen elää niinkuin elää. Mun mielestä on törkeää mennä sanomaan toisille, että nyt pitää mennä naimisiin, tehdä lapsia yms.
Te naimisissa olevat, tuntuuko teistä oikeasti, että suhde on vakaammalla pohjalla kun olette vihille menneet? Onko avioliitto ollut yhteinen päätös, niin että molemmat on sitä halunneet?
Mä olin parikymmentä vuotta avoliitossa, ero tuli syystä sun toisesta. Kertaakaan ei tullut meillä edes puheeksi, että mentäisiinkö naimisiin. Emme kokeneet siihen mitään tarvetta. Nykyisin mietin, että jos kohtaisin miehen, joka ehdottomasti haluaisi mennä naimisiin, menisinkö. Todennäköisesti en. Muistan kun ensimmänen lapsi syntyi ja äitini alkoi puhua, että samalla kun pappi kastaa lapsen, voi hän teidä vihkiä. Mulle tuli välittömästi kuumetta...Muistaakseni avoliittolaki meni jotenkin niin, että vähintään viiden vuoden yhdessä asumisen jälkeen omaisuutta voidaan jakaa erossa osapuolten kesken, tai jotain tänne päin. Mutta tämä ei tosin päde, jos osapuolilla on ikäeroa yli 15 vuotta, koska silloin suhdetta ei katsota parisuhteeksi vaan jonkinlaiseksi kämppäkaveruudeksi. Enkä tiedä, miten homma menee, jos osapuolet ovat samaa sukupuolta (nythän tuli voimaan se tasaveroinen avioliittolaki, mutten tiedä, päteekö se vielä avoliittoihin ja tähän avoliiton viiden vuoden minimirajaan tms.)
Että jos sattuu oleen ikäeroa sen yli 15 vuotta tai samaa sukupuolta kumppaninsa kanssa, niin sitten ehkä kannattaisi mennä naimisiin tai tehdä se testamentti virallisten tahojen valvonnassa ja varmistaa puolison nimi kaiken maailman hoitotahtopapereihin ja muihin tuollaisiin lähimmäksi päättäväksi henkilöksi, ettei sitten pääse käymään niin, että se oikeasti rakastettu puoliso, jolle siis haluaa kaiken jättää (kuoleman tai onnettomuuden tapauksessa, erossa nyt tuskin haluaakaan), jää tyhjän päälle ja vieraat sukulaiset kahmivat kaiken ihan vain sillä perusteella, että on samaa sukulinjaa.
Mutta muutoin siis olen samaa mieltä aloituksen kanssa siitä, että eihän se avioliitto mitään muuta siinä suhteessa, tai ei ainakaan pitäisi. Ei se suhdetta "syvennä", paitsi ehkä siltä kannalta, että ilman avioehtoja tehty suhde voidaan ajatella suureksi rakkaudenosoitukseksi, koska "luotan sinuun niin paljon että haluan juridisesti tulla jakamaan kaiken kanssasi, tuli mitä tuli". Itse kyllä tekisin avioehdon, jos naimisiin menisin, oli omaisuutta tai ei.
Joskus se kyllä hieman särähti korvaan, että "olen saamassa perinnön enkä halua jakaa sitä puolisoni kanssa". Jos minä olisin saamassa perinnön, haluaisin myös puolisoni hyötyvän siitä. Siis siinä tilanteessa, että suhde olisi jatkumassa. En minä nyt erotilanteessa perintöjä haluaisi sille toiselle antaa. - ollaankukintavallaan
miksituomitsette kirjoitti:
Ap kirjoittaa, ettei heistä kumpikaan tunne tarvetta mennä naimisiin. Kun näin on, niin miksi suurin osa kirjoittajista toruu hänet ja että pitää osoittaa kunnioitusta ja viedä puoliso vihille. Miksi ihmeessä pitäisi jos elämä on noin hyvää? Yksikään avioliiton puolustajista ei ole kertonut selkeää syytä miksi näin. Toki hän ei saa leskeneläkettä, jos nainen kuolee ennen häntä kun avoliitossa elävät. Jos noin niinkuin taloudellisesti ajatellaan.
Hehän voivat tehdä keskinäisen testamentin, jos on omaisuutta, jonka haluaa puolison kuollessa siirtyvän hänelle. Helppo homma sekin. Nykyisin on myös voimassa avoliittolaki, joten eron tullessa kumpikaan ei jää nuolemaan näppejään niinkuin ennen tapahtui. Hän kertoo myös saavansa joskus perinnön. Ja te tuomitsette, kun hän ei halua sitä jakaa kenenkään kanssa eron tullessa. Eikö avioehdon tarkoitus myös ole monesti sama, suojata oma omaisuus? Mitä eroa?
Jokainen elää niinkuin elää. Mun mielestä on törkeää mennä sanomaan toisille, että nyt pitää mennä naimisiin, tehdä lapsia yms.
Te naimisissa olevat, tuntuuko teistä oikeasti, että suhde on vakaammalla pohjalla kun olette vihille menneet? Onko avioliitto ollut yhteinen päätös, niin että molemmat on sitä halunneet?
Mä olin parikymmentä vuotta avoliitossa, ero tuli syystä sun toisesta. Kertaakaan ei tullut meillä edes puheeksi, että mentäisiinkö naimisiin. Emme kokeneet siihen mitään tarvetta. Nykyisin mietin, että jos kohtaisin miehen, joka ehdottomasti haluaisi mennä naimisiin, menisinkö. Todennäköisesti en. Muistan kun ensimmänen lapsi syntyi ja äitini alkoi puhua, että samalla kun pappi kastaa lapsen, voi hän teidä vihkiä. Mulle tuli välittömästi kuumetta...Eiköhän toi avioliitoon vihkiminen ole joidenkin kohdalla vanhaa pakon omaista perinnettä. Ollaan muka vasta virallisesti sitouduttu kun on vihitty. Olen eri mieltä, tunnen paljon pareja jotka ei tule koskaan menemään naimisiin vaikka ulkopuolelta tulee painetta. Tiedän myös parin joka avioitui, mies halusi avioehdon nainen ei. Avioehto jäi ja ero tuli alle 10 vuodessa. Nainen kyni miehen aika pahasti. Kyllähän noita kahden välisiä "papereita" voi avoliitossakin tehdä jos haluaa toisen hyötyvän omasta omaisuudesta. Yksi nainen sanoi myös että nyt he ovat miehen kanssa virallisesti yhdessä kun oli vihmiminen ohi ja sama nainen on katsonut mua alentavasti kun en ole mennyt naimisiin naisen kanssa jonka kanssa yhteis eloa yli 15v, mitä eroa ei mitään ja todistaa myös ihmisen kapea näköisyyttä jos suhteen ainoa tarkoitus on naimisiin pääsy. Silti nainen kysyy mistä kenkä puristaa, sanoin että ei mistään mutta kaikilla on oma elämänsä, en minäkään mene kellään sanomaan että avoliitto on aino oikea tapa.
- asenteesi_ketuttaa
miksituomitsette kirjoitti:
Ap kirjoittaa, ettei heistä kumpikaan tunne tarvetta mennä naimisiin. Kun näin on, niin miksi suurin osa kirjoittajista toruu hänet ja että pitää osoittaa kunnioitusta ja viedä puoliso vihille. Miksi ihmeessä pitäisi jos elämä on noin hyvää? Yksikään avioliiton puolustajista ei ole kertonut selkeää syytä miksi näin. Toki hän ei saa leskeneläkettä, jos nainen kuolee ennen häntä kun avoliitossa elävät. Jos noin niinkuin taloudellisesti ajatellaan.
Hehän voivat tehdä keskinäisen testamentin, jos on omaisuutta, jonka haluaa puolison kuollessa siirtyvän hänelle. Helppo homma sekin. Nykyisin on myös voimassa avoliittolaki, joten eron tullessa kumpikaan ei jää nuolemaan näppejään niinkuin ennen tapahtui. Hän kertoo myös saavansa joskus perinnön. Ja te tuomitsette, kun hän ei halua sitä jakaa kenenkään kanssa eron tullessa. Eikö avioehdon tarkoitus myös ole monesti sama, suojata oma omaisuus? Mitä eroa?
Jokainen elää niinkuin elää. Mun mielestä on törkeää mennä sanomaan toisille, että nyt pitää mennä naimisiin, tehdä lapsia yms.
Te naimisissa olevat, tuntuuko teistä oikeasti, että suhde on vakaammalla pohjalla kun olette vihille menneet? Onko avioliitto ollut yhteinen päätös, niin että molemmat on sitä halunneet?
Mä olin parikymmentä vuotta avoliitossa, ero tuli syystä sun toisesta. Kertaakaan ei tullut meillä edes puheeksi, että mentäisiinkö naimisiin. Emme kokeneet siihen mitään tarvetta. Nykyisin mietin, että jos kohtaisin miehen, joka ehdottomasti haluaisi mennä naimisiin, menisinkö. Todennäköisesti en. Muistan kun ensimmänen lapsi syntyi ja äitini alkoi puhua, että samalla kun pappi kastaa lapsen, voi hän teidä vihkiä. Mulle tuli välittömästi kuumetta...minä en sanonut, että pitäisi mennä avioliittoon kenenkään kanssa.
Totesin vain, että ap pohtii aivan turhaan sitä miten muut tekee niin tai näin.
Olen sitä mieltä yhä, että apn kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä hänen avokkinsa haluaa, mitkä ovat hänen ja avokin yhteiset intressit, eikä siihen mitä muut tekevät tai sanovat.
Siksi toisekseen jos lähtökohtaisesti ajattelee, että parisuhteen toisella on aina pahat mielessä, se vie omaisuuden sun muuta, niin minkä syyn takia joku elää yleensäkään yhdessä tuollaisen ihmisen kanssa?
- öoiqwqwopiw
Hieman ristiriitainen on tekstisi...
Ensiksi: avioehdolla voi halutessaan varmistaa sen, ettei omaisuutta tarvitse jakaa, jos avioero tulee. Yksinkertaista.
Toisekseen, veikkaatko että jos kaverisi olisi eronnut 14 vuoden AVOliitosta, niin se olisi jotenkin helpottanut asioita? Olisi vähemmän lapsilla kulkemista tms? Täh? Sekö sitten pahentaa asiaa, kun sattui olemaan naimisissa?
Vai onko kyse siitä, ettet sinä halua lapsiakaan? Se on sitten jo ihan eri asia, kuin ettei halua naimisiin.
Itse olen eronnut, omaisuuden jakanut (ja ns. tappiolle jäänyt), ja lapsetkin kulkee kahta kotia, mutta silti edelleen haluan naimisiin. (Halusi näemmä exäkin, koska hän meni uudelleen naimisiin jo 5 vuotta sitten.) Nykyisen puolisoni kanssa olen elänyt 4 vuotta, ja toivon että vihille mennään seuraavan 4 vuoden aikana.:)
Miksikö? Koska minun elämänkumppani on se, jonka haluan olevan lähiomainen, jolle haluan leskenoikeuden asua kodissamme (ja minäkin haluan sen), jota rakastan valtavan paljon ja siksi olen halukas sitoutumaan häneen jne. Avioehtoakaan en halua tehdä, koska en näe siihen syytä. Jos ero tulee, niin on ihan ok, että rahat menee puoliksi, kun on ne meillä yhteisiä nyt elämän varrellakin.- tulojamenoja
Tuo viimeinen lause: "jos ero tulee, on ihan ok rahat menee puoliksi --" on mielestäni aika hyvä, varsinkin niissä tapauksissa, joissa omaisuutta ei ollut lähtötilanteessa kummallakaan ja sitä alkoi kerääntymään vasta suhteen myötä. Tällöin on kumpikin tehnyt töitä tuodakseen suhteeseen rahaa ja panostaakseen yhteisen elämän puitteisiin - miksi siis pitäisi erotessakaan alkaa natisemaan siitä, että "minä panostin ENEMMÄN eli kaikki kuuluu minulle!" Sillehän ei mitään voi, jos toinen on tehnyt parempipalkkaisempaa työtä ja näin ollen ansainnut enemmän, mutta yhtä lailla se köyhempi on silti tuonut rahaa suhteeseen, eli yhteiseen elämiseen.
Meillä ainakin on niin, että miehen tulot on huomattavasti isommat kuin minun, ja tästä johtuen hän myös laittaa yhteiseen elämiseen enemmän rahaa, mutta kyllä minä silti omasta mielestäni panostan suhteeseen myös ja näkisin, että se, mikä on yhteisesti hankittua ja puoliksi ostotilanteessa maksettua, kuuluu yhtälailla molemmille ja jos tulisi ero, tällaisen yhteisen omaisuuden jakamisesta tulisi sopia ilman turhaa riitelyä. Se olisikin sitten jo eri asia, jos alettaisiin puhua jommankumman sukutalosta tms. mikä on vain toisen hankkimaa ja kuuluu näin ollen ilmanmuuta sille, joka sen on (mahdollisesti jo ennen suhdetta) hankkinut. Ikävää, jos jotkut eroparit riitelevät jopa tuollaisista itsestäänselvyyksistä. - varavalita
Voin sanoa miehenä että kieltäydyin avioliitosta koska nainen ei halunnut avioehtoa, silti yhteiselämä sujunut normaalisti. vähän naistani harmitti kun ei saanut häitä mutta kun ei ehtoa ei häitä.
- enhalunnutminäkään
varavalita kirjoitti:
Voin sanoa miehenä että kieltäydyin avioliitosta koska nainen ei halunnut avioehtoa, silti yhteiselämä sujunut normaalisti. vähän naistani harmitti kun ei saanut häitä mutta kun ei ehtoa ei häitä.
Miksi sanot "naistani"? Jos ei kelpaa aviopuolisoksi sellaisenaan niin tuskin on kyse naisestasi. On pelkästään joku nainen.
- edellinen
varavalita kirjoitti:
Voin sanoa miehenä että kieltäydyin avioliitosta koska nainen ei halunnut avioehtoa, silti yhteiselämä sujunut normaalisti. vähän naistani harmitti kun ei saanut häitä mutta kun ei ehtoa ei häitä.
Teidän suhde ei ole kunnossa... Jotain on pielessä. Tehdään sitten avioehto tai ei, niin siitä pitäisi pystyä puhumaan, jos avioliitto on merkityksellinen toiselle. Miksi haluat avioehdon? Miksi nainen ei?
Minä en halua. Tällä hetkellä miehellä on aavistus enemmän omaisuutta, mutta kun tulevaisuuteen katsotaan vähänkin, niin on 90% todennäköisyys, että muutaman vuoden kuluttua minun omaisuuteni on reilusti suurempi. Avioehtoa en halua, koska minulle omaisuutta tärkeämpää on parisuhde. Jos ja kun jaan elämäni mieheni kanssa (haaveet, arjen, perhe-elämän, seksielämän, juhlat, surut ja ilot...), niin olen täysin valmis jakamaan myös omaisuuteni. Minusta tuntuisi hullulta vetää rajaa sitten rahoihin.
Jos eron takia omaisuus menisi puoliksi, niin ok. Enemmän huolettaisi ja surettaisi se kaikki muu, mikä siinä tilanteessa halkeaa ja menee rikki.
Ja minä myös luotan puolisooni vahvasti. Tiedän että edes mahdollisen eron hetkellä hänen luonteeseen ei kuuluisi huijaaminen tai vedättäminen. Ei ole koskaan tehnyt sitä muillekaan. - ouofyu
edellinen kirjoitti:
Teidän suhde ei ole kunnossa... Jotain on pielessä. Tehdään sitten avioehto tai ei, niin siitä pitäisi pystyä puhumaan, jos avioliitto on merkityksellinen toiselle. Miksi haluat avioehdon? Miksi nainen ei?
Minä en halua. Tällä hetkellä miehellä on aavistus enemmän omaisuutta, mutta kun tulevaisuuteen katsotaan vähänkin, niin on 90% todennäköisyys, että muutaman vuoden kuluttua minun omaisuuteni on reilusti suurempi. Avioehtoa en halua, koska minulle omaisuutta tärkeämpää on parisuhde. Jos ja kun jaan elämäni mieheni kanssa (haaveet, arjen, perhe-elämän, seksielämän, juhlat, surut ja ilot...), niin olen täysin valmis jakamaan myös omaisuuteni. Minusta tuntuisi hullulta vetää rajaa sitten rahoihin.
Jos eron takia omaisuus menisi puoliksi, niin ok. Enemmän huolettaisi ja surettaisi se kaikki muu, mikä siinä tilanteessa halkeaa ja menee rikki.
Ja minä myös luotan puolisooni vahvasti. Tiedän että edes mahdollisen eron hetkellä hänen luonteeseen ei kuuluisi huijaaminen tai vedättäminen. Ei ole koskaan tehnyt sitä muillekaan.Yleensä ihmisiä harmittaa eniten jakaa perintönä tai lahjana saatua omaisuutta. Useinkaan perinnön/lahjan antaja ei tule kieltäneeksi saajan puolisolta oikeutta perintöön tai lahjaan.
"Ja minä myös luotan puolisooni vahvasti. Tiedän että edes mahdollisen eron hetkellä hänen luonteeseen ei kuuluisi huijaaminen tai vedättäminen. Ei ole koskaan tehnyt sitä muillekaan."
Niin minäkin luotin ex-puolisooni aikojen alusta. Mutta totuus selvisi 27 vuotta myöhemmin. Viimeinen tilaisuus kupata osituksessa rahaa itselleen. - edellinen
Ehkä joitakin voi harmittaa. Minun mielestäni perintö tai lahja on ihan samalla tavalla yhteistä omaisuutta, kuin mikä tahansa meidän omaisuutemme. En ymmättä miten se eroaisi mistään.
Esimerkiksi mieheni vanhemmilla on arvoton tönö, ei juuri muuta omaisuutta. Minun vanhemmillani on isohko kiva ok-talo, kaksi sijoitusasuntoa, useampi auto, sekä muita rahavaroja tilillä. Siis ei mitään monimiljonäärejä, mutta suhteellisen varakkaita.
Minä tulen todennäköisesti perimään miestäni enemmän. Mutta en koe asiaa niin, vaan ajattelen että minä ja mieheni perimme enemmän minun vanhemmiltani, kuin appivanhemmiltani. Yksinkertaista. Ja jos se omaisuus joskus menee eron takia jakoon, niin toki! Yhdessä meille tullut. - oletkomiettinytettä
edellinen kirjoitti:
Ehkä joitakin voi harmittaa. Minun mielestäni perintö tai lahja on ihan samalla tavalla yhteistä omaisuutta, kuin mikä tahansa meidän omaisuutemme. En ymmättä miten se eroaisi mistään.
Esimerkiksi mieheni vanhemmilla on arvoton tönö, ei juuri muuta omaisuutta. Minun vanhemmillani on isohko kiva ok-talo, kaksi sijoitusasuntoa, useampi auto, sekä muita rahavaroja tilillä. Siis ei mitään monimiljonäärejä, mutta suhteellisen varakkaita.
Minä tulen todennäköisesti perimään miestäni enemmän. Mutta en koe asiaa niin, vaan ajattelen että minä ja mieheni perimme enemmän minun vanhemmiltani, kuin appivanhemmiltani. Yksinkertaista. Ja jos se omaisuus joskus menee eron takia jakoon, niin toki! Yhdessä meille tullut.Vanhemmathan voi aina tehdä testamentin, joka kieltää lapsen puolison oikeuden perintöön jos ero tulee. Oletko sellaista asiaa miettinyt? Mä ymmärrän hyvin, että esim. omaisuus halutaan pitää oman suvun hallussa, ei lahjoittaa sitä pois.
Mun mielestä avioliitto ei ole yhtään sen sitovampi kuin avoliitto. Joku sanoo, että avoliitossa olevat ei ole vakavissaan suhteessaan. Onkohan kaikki avioliitossa olevatkaan? Kuinka monta avioliittoa on solmittu pelkästään hyötymistarkoituksessa? - suhteita
edellinen kirjoitti:
Ehkä joitakin voi harmittaa. Minun mielestäni perintö tai lahja on ihan samalla tavalla yhteistä omaisuutta, kuin mikä tahansa meidän omaisuutemme. En ymmättä miten se eroaisi mistään.
Esimerkiksi mieheni vanhemmilla on arvoton tönö, ei juuri muuta omaisuutta. Minun vanhemmillani on isohko kiva ok-talo, kaksi sijoitusasuntoa, useampi auto, sekä muita rahavaroja tilillä. Siis ei mitään monimiljonäärejä, mutta suhteellisen varakkaita.
Minä tulen todennäköisesti perimään miestäni enemmän. Mutta en koe asiaa niin, vaan ajattelen että minä ja mieheni perimme enemmän minun vanhemmiltani, kuin appivanhemmiltani. Yksinkertaista. Ja jos se omaisuus joskus menee eron takia jakoon, niin toki! Yhdessä meille tullut."Minun mielestäni perintö tai lahja on ihan samalla tavalla yhteistä omaisuutta, kuin mikä tahansa meidän omaisuutemme. En ymmättä miten se eroaisi mistään. "
Et ymmärrä? Suo anteeksi, mutta tuohan on tyhmästi sanottu. Sillä perintö ja lahja EI OLE yhteistä omaisuutta. Vaan se on lahjan antajan lahja lahjan saajalle. Tai perinnönjättäjän omaisuutta perinnön saajalle. Omaisuuden ERILLISYYS säilyy avioliitossakin. Ainoa poikkeus tästä on avioero, jos avio-oikeus ei ole rajattu avioehdolla tai testamentilla.
Olen useita ikäviä tapauksia nähnyt, ettei ole avioehtoa/testamenttia.
Siinä on mennyt puolison toimeentulo, kun firma on pitänyt jakaa. Vielä pahempaa, jos firma on ollut perintö, ja sitä on toinen puolisoista johtanut ja hallinnut pitkään. Ja sitten vain kortistoon avioeron jälkeen.
Tai sitten toisella on eron aikana vain velkaa. Toisen ainoa omaisuus on sukutila, jossa työskentelee pari ulkopuolista. Toinen jää kusee velkojen kanssa... ja toinen sukutilansa ja taloudellisen katastrofinsa kanssa.
Tai toisella on lahja ja perintö. Toisella vain paha alkoholi- tai muu päihdeongelma.
Näitä riittää loputtomiin.
En keksi yhtäkään pätevää syytä miksi avioerossa toisen suvun omaisuus siirtyy ex-puolison sukuun. En edes pohtisi avioliittoa, ellei avioehtoa voisi tehdä. Oman omaisuuden "tyrkyttäminen" ex-kumppanille on vain loputonta miellyttämisen halua.
Itse tein testamentin, jossa suljin lasten puolisoilta oikeuden perintööni. Tein testamentin, kun lapset olivat vielä alaikäisiä, määräsin myös, ettei eroni ja mahdollisen kuolemani jälkeen lasten isällä (siis exästäni) ole oikeutta hallita lasten perintöä, vaan sen tekee lakitoimisto.
Vinkkinä perinnön turvaamiseksi itselle: jos puoliso ei suostu avioehtoon, niin avioerohakemus vaan vireille. Sitten omaisuus ositetaan, ja mahdollisen eron jälkeen sitä ei enää tehdä. - Edellinen
Sinulla on toki oikeus näkemykseesi, samoin minulla. Olen toki tietoinen siitä, että avioliiton aikana omaisuus on ns. homman kumman nimissä, yhteisten tilien rahoja lukuunottamatta. Todellisuudessa kuitenkin meillä, samoin mm vanhemmillani ja appivanhemmillani, on yhteinen omaisuus. Ja kun perintöä tulee, se tulee yhteiselle tilille, eikä meillä omia tilejä edes ole.
Minulle ei tulisi mieleenkään estää lastemme puolisoilta perinnön mahdollisuutta. On tasan lasten oma asia, että tekevätkö esim avioehtoja tms.
Jos omat vanhempani estäisivät puolisoni saavan mitään, missään tilanteessa, niin heräisi kysymys, kokevatko hänet perheeseen? Toivottavasti, ja uskon kyllä niin. Eivätkä minun vanhempani voi estää minua lahjoittamasta esim saamaani perintöä ihan kenelle haluan...
Yritysasioissa ymmärrän, että täytyy olla selvä suunnitelma. Itse olen yrittäjä, mieheni ei. Toisaalta... Mieheni on aikoinaan yritystä rahoittanut, ja minua, kun en vielä kunnolla tienannut. Eli niinkään ei voisi olla, ettei miehellä mitään oikeutta olisi.
Parisuhteen raha-asioihinkin täytyy suhtautua sydämellä.
Jos mieheni pyytäisi avioehtoa, järkyttyisin. Loukkaantuisin. Suhde ei enää olisi entisensä. - fkgk
Edellinen kirjoitti:
Sinulla on toki oikeus näkemykseesi, samoin minulla. Olen toki tietoinen siitä, että avioliiton aikana omaisuus on ns. homman kumman nimissä, yhteisten tilien rahoja lukuunottamatta. Todellisuudessa kuitenkin meillä, samoin mm vanhemmillani ja appivanhemmillani, on yhteinen omaisuus. Ja kun perintöä tulee, se tulee yhteiselle tilille, eikä meillä omia tilejä edes ole.
Minulle ei tulisi mieleenkään estää lastemme puolisoilta perinnön mahdollisuutta. On tasan lasten oma asia, että tekevätkö esim avioehtoja tms.
Jos omat vanhempani estäisivät puolisoni saavan mitään, missään tilanteessa, niin heräisi kysymys, kokevatko hänet perheeseen? Toivottavasti, ja uskon kyllä niin. Eivätkä minun vanhempani voi estää minua lahjoittamasta esim saamaani perintöä ihan kenelle haluan...
Yritysasioissa ymmärrän, että täytyy olla selvä suunnitelma. Itse olen yrittäjä, mieheni ei. Toisaalta... Mieheni on aikoinaan yritystä rahoittanut, ja minua, kun en vielä kunnolla tienannut. Eli niinkään ei voisi olla, ettei miehellä mitään oikeutta olisi.
Parisuhteen raha-asioihinkin täytyy suhtautua sydämellä.
Jos mieheni pyytäisi avioehtoa, järkyttyisin. Loukkaantuisin. Suhde ei enää olisi entisensä.Tuossa vanhempien perintöasiassa ei ole nyt kyse niinkään näkemyksestä vaan siitä, ettet osaa ajatella omaa etuasi, et turvata talouttasi. Se on epätervettä narsismia, joka altistaa sinut kaikenlaiselle hyväksikäytölle. Asetat miehesi edun kaiken edelle. Sitten olisi kamala hätä, kun mies joisi rahanne, velkaantuisi ja/tai jättäisi toisen naisen vuoksi. Nyt sanot, ettei mies niin tekisi. Minä sanon, ettei KUKAAN voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Avioehto ja vanhempien testamentti, joka sulkee lasten puolisot perinnön ulkopuolelle puolestaan on viisas ja järkevä toimenpide. 7369 kertoikin niin tehneen, kun tapasi miniäehdokkaansa. Monet sulkevat myös lapsensa pois testamentistaan, erityisesti ajatellessaan tätä "Eivätkä minun vanhempani voi estää minua lahjoittamasta esim saamaani perintöä ihan kenelle haluan...".
- raharatkaisee
Se on kumma juttu, että muutoin ollaan niin ällistyneitä puolisonsa ihanuudesta ja halutaan "jakaa koko elämä" hänen kanssaan, mutta annas olla, kun tulee kyse rahasta: sitten se puoliso muuttuukin petolliseksi käärmeeksi joka yrittää vain nylkeä tämän rahakkaamman osapuolen puille paljaille ja sitten jättää hänet kylmästi. :DDD
Kas kun tässä ei aleta puhua siitäkin, että yhdessä hankitut lapset tulisi jotenkin saada junailtua itselle, ettei se toinen vain pääse hyötymään niistä. :DDDD- ouofyu
Raha ja rakkaus on pidettävä erillään toisistaan, ja mahdollisimman tarkasti.
- qplkjhh
Näitä lapsiriitojakin on... Valitettavasti. Se on paljon isompi asia, kuin mikään rahariita. Ja riitoja lapsista tulee avoeroissa samalla tavalla kuin avioeroissa.
- suhteita
ouofyu kirjoitti:
Raha ja rakkaus on pidettävä erillään toisistaan, ja mahdollisimman tarkasti.
Samaa mieltä!
- ouofyu
Teillähän on sitten asiat kohdallaan, jos avovaimosikaan ei halua naimisiin. Nuo harmit mistä puhuit on kuitenkin vältettävissä helposti avioehdolla.
Nykyisin on myös avoliittolaki, joka mahdollistaa erotilanteessa lakisääteisesti saada hyvitystä kumppanilta "Avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on auttanut toista puolisoa kartuttamaan tai säilyttämään omaisuuttaan avoliiton aikana ja jos erottelu pelkän omistuksen perusteella johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. "
Ja sitten; riitelemättä ei ihan kaikki avoliitotkaan pääty... aika turha kuvitella. - Uskotaanuskotaan
Jollakin tuntuu nyt olevan tarvetta puolustella avoliittoa ihan olan taka! Tämä appostaus on jatkuvasti täällä, hieman eri sanoin kuvailtuna.
Älä mene naimisiin, jos uskot sen tuovan heti teille eron. Moni haluaa kuitenkin naimisiin ja julkistaa rakkauttaan virallisestikin. Avoliitossa olijat pitävät aina hieman takaporttia auki kun ei olla varsinaisesti sitouduttu. Jos tuo sitoo paria niin sitten sitoo, se on jokaisen oma asia.
Koita nyt itsekin Ap hyväksyä valintasi, ei sitä jatkuvasti tarvitse tulla tänne todistelemaan.- suhteita
Tuohan on ihan höpöhöpöä, että avoliitossa takaportti on aina hieman raollaan. Ei ole yhtään sen enempää kuin avioliitossakaan. Miten ihmeessä jotkut kuvittelevat avioliiton vaikuttavan ihmisten tunteisiin, ajatuksiin, käyttäytymiseen, ihan kaikkeen. Ei vaikuta. Kyllä se takaportti on yhtä auki avioliitossakin. Erotilastotkin kertovat tästä.
Sitten on aika jännää ajatella tuota takaportti -ajatusta negatiivisesti päin. Yhtälailla voisi kuvitella, että avoliitossa ollaan onnellisia yhdessä, vapaaehtoisesti (!), tahdon ja rakkauden voimalla. Siinä se kumppani on rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä, vieläpä ihan ilman avioliittoa. - Suhteillen
Ei mitään höpöhöpöä, mikä estää menemästä naimisiin (joka on ihan käytännön syistä järkevää) jos on tarkoituksena elää yhdessä puolisoina "kunnes kuolema erottaa".
Ilmeisesti avioliittoon meneminen edellyttää jonkun sortin rohkeutta ja oikeanlaista sitoutumista, ehkäpä nykyaikana noita ominaisuuksia ei niin vaaditakaan parisuhteissa ja valitaan siksi avoliitto. - ghkjghj
Suhteillen kirjoitti:
Ei mitään höpöhöpöä, mikä estää menemästä naimisiin (joka on ihan käytännön syistä järkevää) jos on tarkoituksena elää yhdessä puolisoina "kunnes kuolema erottaa".
Ilmeisesti avioliittoon meneminen edellyttää jonkun sortin rohkeutta ja oikeanlaista sitoutumista, ehkäpä nykyaikana noita ominaisuuksia ei niin vaaditakaan parisuhteissa ja valitaan siksi avoliitto.Avioliitto ei vaadi yhtään sen enempää rohkeutta eikä sitoutumista kuin avoliittokaan. Miksi sitä paitsi pitää arvostella toisten valintoja, tunnetko itsesi siten paremmaksi ihmiseksi?
Mielenkiintoista kyllä, avoliitossa eläneet ystäväni ja sukulaiseni ovat olleet yhdessä kauimmin. Tosin yksi pari meni juuri naimisiin - 24 vuoden avoliiton jälkeen.
Yksi huomio sekin, että moni ei 50-vuotiaana eronneena edes harkitse uutta avioliittoa uuden kumppanin kanssa. Jotkut on myös aikoinaan puolipakolla joutuneet valitsemaan avioliiton, niin toista kertaa eivät varmasti sitä tee.
Tietysti on myös niitä pareja, joista vain toinen haluaisi naimisiin. Se on ongelma, tavallaan, jos on. Minulla on yksi ystävä, jolla on on/off suhteen kanssa lapsi. Neljän viime vuoden aikana he ovat eronneet kolme kertaa. Mies on kosinut tänä aikana pari kertaa, saanut rukkaset. Hyvä niinkin, sillä tälläkin hetkellä pari on eronnut, mutta silti yhdessä ;). Tästä voi helposti päätellä, ettei kaikkien parisuhteet ole niin yksinkertaisia kuin useat kuvittelevat. Ei todellakaan. Ihmiset ovat erilaisia. Ja mitä erilaisempi ihminen on, sitä haasteellisempi parisuhde. Erilaisempi ihminen taas on, jos on vaikka yksikin intohimoinen harrastus tai matkustava taiteellinen ammatti. - ggggghhhhhhjjjjjj
Näitä esimerkkejä omista piireistä on itse kullakin, aina tarkoitukseen sopivia vielä. Voin todeta, että meillä pain taas suurin osa pareista on naimisissa ja ne jotka ovat valinneet avoliiton, ovat eronneet jo useamman kerran. Helpompi erota.
No jaa, mina miellän myös avioliiton vahvemmaksi siteeksi kuin avoliiton ja sitähän se käytännössä on. Toki voi väittää vastaan. Ihan mielellään kuulisin kommentin tuoho kysymykseen eli jos meinataan elää loppuelämä yhdessä,, miksei mentäisi naimisiin. - fkgk
Suhteillen kirjoitti:
Ei mitään höpöhöpöä, mikä estää menemästä naimisiin (joka on ihan käytännön syistä järkevää) jos on tarkoituksena elää yhdessä puolisoina "kunnes kuolema erottaa".
Ilmeisesti avioliittoon meneminen edellyttää jonkun sortin rohkeutta ja oikeanlaista sitoutumista, ehkäpä nykyaikana noita ominaisuuksia ei niin vaaditakaan parisuhteissa ja valitaan siksi avoliitto."mikä estää menemästä naimisiin (joka on ihan käytännön syistä järkevää) jos on tarkoituksena elää yhdessä puolisoina "kunnes kuolema erottaa". "
No vähän yksinkertaista hei. En tiedä yhtäkään paria, joka olisi solminut avioliiton "toistaiseksi" tai "katsotaan nyt" periaatteella. Kyllä jokainen ajattelee elävänsä puolisonsa kanssa "kunnes kuolema erottaa". MUTTA kun elämä ei menekään aina kuten Strömsössä. Tulee ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Tästä kertovat avioerotilastot. Avoeroja ei tilastoida. - kulioksgfd
No on kai itsestään selvää, ettei tulevaisuudesta tiedä kukaan. Elämä ei mene kuin Strömsössä mutta ei kai se voi olla syynä, ettei mene naimisiin. Kukaan ei voisi koskaan sitoutua yhtään mihinkään, jos lähtökohtana on se, ettei voi varmistaa mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
- opooo
kulioksgfd kirjoitti:
No on kai itsestään selvää, ettei tulevaisuudesta tiedä kukaan. Elämä ei mene kuin Strömsössä mutta ei kai se voi olla syynä, ettei mene naimisiin. Kukaan ei voisi koskaan sitoutua yhtään mihinkään, jos lähtökohtana on se, ettei voi varmistaa mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Avoliittoon voi sitoutua ihan yhtälailla kuin avioliittoonkin. Monet myös ovat avioliitoissaan, etenkin niissä, erittäin läheisriippuvaisia. Unohtavat itsensä, alistuvat, ovat peloissaan, että toinen jättää yms. Tätä epätervettä riippuvuutta he sitten kutsuvat sitoutumiseksi.
- 7369
On tapauskohtaista! Eikö se ole nykyinen muoti-ilmaisu, tosin eri yhteydessä?
Sinun asenteellasi on syytäkin välttää avioliiton kaltaista, juridista sitoutumista.
Juuri tuon velvoitepuolen tunsin itsekin kiusalliseksi avioituessamme 1969 kappelissa todistajien läsnäollessa.
Takanamme oli 2:n vuoden seurustelu josta ajasta suurimman osan olimme eri paikkakunnilla tavaten vain viikonloppuisin.
Tarkastellessani nyt kulunutta aikaa niin en pysty nimeämään yhtään ainoaa kielteistä, tai edes ikävää puolta liitossamme.
Tämäkin lienee tapauskohtainen tapaus, tai sitten ei! - suhteita
Parisuhde on AINA parisuhde riippumatta sen raameista. Eli eletäänkö sitä avioliitossa/avoliitossa yhdessä asuen, vai avo-/avioliitossa asuen erillään.
- hyväjärjestely
On muuten aika paljon pareja jotka naimisisissa mutta asuvat erillään, voi olla aika fiksu veto. Varsinkin työttömyyden kohdatessa saa kaikki tuet ja huonon päivän sattuessa saa olla rauhassa ja muutekin. Pitäis munkin varmaan ehdottaa avopuolisolle vastaavaa järjestelyä kun tuntuu mun naamani ärsyttävän suht usein.
- iikk77
hyväjärjestely kirjoitti:
On muuten aika paljon pareja jotka naimisisissa mutta asuvat erillään, voi olla aika fiksu veto. Varsinkin työttömyyden kohdatessa saa kaikki tuet ja huonon päivän sattuessa saa olla rauhassa ja muutekin. Pitäis munkin varmaan ehdottaa avopuolisolle vastaavaa järjestelyä kun tuntuu mun naamani ärsyttävän suht usein.
Naimisissa olevilla on toistensa elatusvelvollisuus, vaikka hynttyyt erillään olisivatkin. Eli käytännössä ei saa kaikkia tukia, jos puolisolla on jonkunnäköisiä tuloja.
- huopaamista
Eikö nämä avoliitto vastaan avioliitto -keskustelut ole täällä käyty jo miljoonaan kertaan, alkaa tympiä. Olkaa sinut valintojenne kanssa, silloin ei tarvi täältä kysellä mitä muut on mieltä ja miksi muut kyselee. Kyselkööt, jos eivät muuta keksi. Ja jos vastata haluaa, niin niille voi vastata just niin kuin on tännekin kirjoittanut ne omat perustelunsa. Sillä siisti.
Jokainen parisuhde on omanlaisensa ja se voi olla vaikea tai helppo, ihan ihmisistä riippuen, ei siviilisäädystä.- tylsääluettavaa
Samoilla linjoilla...
Sitä paitsi jos joku haluaa olla avoliitossa just nyt tai ei syystä tai toisesta vain ole tullut menneeksi ehkä vielä naimisiin, niin ainahan voi mennä sitten, jos/kun joskus alkaa tuntua siltä, että tekiskin mieli mennä naimisiin. Samoin voi niistä huonoista avioliitoistaan erota pois, eikä se ole yhtään sen helpompaa tai vaikeampaa kuin avostakaan eroaminen.
Ihmiset tekee omistaan sekä toisten parisuhdemalleista ihan turhan ison numeron. Eläkööt siten kuin itselle parhaalta tuntuu, turha siitä on vääntää vieraitten kanssa. Varsinkaan, jos on oman puolisonsa - johon asia eniten vaikuttaa - kanssa samaa mieltä asiasta.
- anti-feminist
Jep ihmisten ongelma on toisten ihmisten ajatukset.
Olen ollut yksin koko elämäni ja hyvin menee vielä 45v jälkeenkin. - 7369
Avioliitto ja materia?
Avioutuessamme 1969 oli itsestään selvää, että minä vastaan perheen kaikkinaisesta, myös taloudellisesta turvallisuudesta.
Anukseni oli auki kuin tuuran putki. Päälläni oli ainoastaan kuluneet vaatteet ja jonkin verran velkaa. Ensimmäisen menopelin, käytetyn fillarin ostin muutaman kuukauden kuluttua.
Avioehtoa emme edes harkinneet.
Nuorikkoni jäi suoraan kotiin varautuessamme paikkakunnan vaihtoon mutta meni sittemmin markettiin töihin pariski vuodeksi ensimmäisen tenavamme syntymään saakka.
Aloituspalkkani oli noin 4 x vaimoni kokoaikaisen työn palkka.
Alusta alkaen kaikki oli yhteistä ja on ollut koko ajan. Vaimo oli penskojen kanssa kotona nuoremmankin peruskouluun menoon saakka ja siitäkin alkutaipaleen.
Silloin ei saanut kotiin mitään apuja, tukia tai rahoja.
Tulojemme, ja nykyisten eläkkeidemme epäsuhta ei ole ollut missään vaiheessa ongelma. Kaikki on ollut avointa kuitenkin ilman mitään keskinäistä kontrollia.
Olemme eläneet yhdessä sekä todelliset niukkuuden vuodet, että löysemmätkin ajat.
Vaimoni eläke on, menneisyydestä johtuen, todella pieni mutta leskeytyessään hänen eläkkeensä suunnilleen tuplaantuu mikäli leskeneläkkeen säädöstä ei muuteta. Katson hoitaneeni vastuuni loppuun saakka.
Yhteisillä päätöksillä olemme siirtäneet varallisuutta lapsillemme vuosien saatossa.
Jos meillä nyt on oltava erimielisyyksiä niin sukkani eteisen lattialla sekä kivesteni kohentelu ja nenäni kaivelu kotioloissa edustanee sitä kärjekkäintä lajia.
Tavattuani ensimmäisen miniäehdokkaan muutaman kerran teimme lahjoituksiin ja testamentteihin puolisot pois sulkevat ehdot. Tuo on jokerran realisoitunut.- fkgk
Sinä lienet niitä vanhan kansa miehiä, jotka eivät "naimaiässä" edes harkinneet avoliittoa. Sitä vaihtoehtoa ei varsinaisesti ollut.
"
Tavattuani ensimmäisen miniäehdokkaan muutaman kerran teimme lahjoituksiin ja testamentteihin puolisot pois sulkevat ehdot."
:D Jep jep, hyvä. - 7369
fkgk kirjoitti:
Sinä lienet niitä vanhan kansa miehiä, jotka eivät "naimaiässä" edes harkinneet avoliittoa. Sitä vaihtoehtoa ei varsinaisesti ollut.
"
Tavattuani ensimmäisen miniäehdokkaan muutaman kerran teimme lahjoituksiin ja testamentteihin puolisot pois sulkevat ehdot."
:D Jep jep, hyvä.60-luvulla ei ainakaan pienemmillä paikkakunnilla tunnettu avoliittoa. Sen sijaan "pakkomenoja" oli lukuisasti.
Omalla kohdallamme odotimme pari vuotta ennen ensimmäisen tenavan hankkimista. Oma lapsuuteni koti oli käsittämättömän riitainen.
Siinä mielessä en ole "vanhan kansan miehiä", että kotiuduttuani vuosikausien mittaisilta puutteen torjunnan retkiltä olen tehnyt suurimman osan ns. naisten hommista periaatteella "se tekee jolla on mahdollisuus, osaa paremmin tai inhoaa vähemmän".
- fkgk
Nimenomaan, jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Siinä se pointti. Etenkin, kun asiat ole aina olleet näin hyvin, on vapaus valita ja päättää omista asioistaan, ihmissuhteistaan, kaikesta. Ennen oli suorastaan pakollista avioitua. Avioliitto oli sukujen välinen bisnes. Etenkään naisilla ei ollut siihen sanavaltaa. Näinhän on vielä monissa maissa. Avioliitto on naisen helvetti.
Avioliitto nykymuodossa on jäänne sukujen välisestä taloudellisesta sopimuksesta. Monet uskottelevat itselleen, että avioliitto on vain rakkautta ja parin sitoutumista yms. varten, vaikka kaikkien pitäisi tietää, että parisuhteeseen, rakkauteen, sitoutumiseen tarvita avioliittoa. Avioliitto tarvitaan ainoastaan juridisia/taloudellisia asioita varten.- Rautalangastakopitää
Miten niin monet uskottelevat...taas näitä toisten ajatusten tulkintoja. Rakkauteen ei tietenkään tarvita avioliittoa, mutta miksi ihmeessä ei rakkauttaan voisi julkistaa ja julistaa myös virallisesti ja myös nuo juridiset ja taloudelliset asiat huomioiden?
Kun on MAHDOLLISUUS avioliittoon, miksei tätä mahdollisuutta käytetä, ainakin ne, jotka tosissaan ja vakavissaan ovat parisuhteessaan?? - opooo
Rautalangastakopitää kirjoitti:
Miten niin monet uskottelevat...taas näitä toisten ajatusten tulkintoja. Rakkauteen ei tietenkään tarvita avioliittoa, mutta miksi ihmeessä ei rakkauttaan voisi julkistaa ja julistaa myös virallisesti ja myös nuo juridiset ja taloudelliset asiat huomioiden?
Kun on MAHDOLLISUUS avioliittoon, miksei tätä mahdollisuutta käytetä, ainakin ne, jotka tosissaan ja vakavissaan ovat parisuhteessaan??"Kun on MAHDOLLISUUS avioliittoon, miksei tätä mahdollisuutta käytetä"
No, varmasti siksi, että Suomessa on MAHDOLLISUUS avoliittoon. Sitä ei joka maassa ole. Avioliitolla onkin pitkä naisen sortamisen perinne, kuten tuossa edelläkin kirjoiteltiin, se oli ja on yhä "bisnes", eikä mikään rakkauden virallistamisen julkistaminen. Ihan yhtälailla voi rakastaa ja ihan yhtä julkisesti niin avioliitossa kuin avoliitossakin. Useinkin ne, jotka ovat vuosia olleet avoliitossa joutuvat virallistamaan parisuhteensa ulkoisista syistä. Itse en sellaiseen taipuisi, vaan nimenomaan tarvitsen omat sisäiset syyt niin avoliittoon kuin avioliittoonkin. - Älytönajatus-kin
Miksi avio olisi joku pakko ja joku arvo joka tulee ehdottomasti täyttää jos on "tosissaan ja vakavissaan parisuhteessaan"? Eivätkö muunlaisissa suhteissa olevat muka ole ...
- opoi
Turhaa vastakkainasettelua. Lähes joka tapauksessa pari aloittaa avoliitosta. SE on suurempi päätös, yhteen muutto siis, kuin avioliitto. Ja kun ollaan elelty avoliitossa vuosiakin, jopa kymmeniä, ei avioliitto muuta mitään. Ne, jotka eroavat jo avoliittovaiheessa, eivät "kaunista" avioerotilastoja. Kuinka ihmeen paljon eroja olisikaan, jos kaikki menisivät heti naimisiin?
- jdjdja
Monelle naimisiin meno on periaate kysymys. Suhde koetaan virallisena vasta häiden jälkeen, mun mielestä ihan puuta heinää mutta jokaisella tietty oma ajatus asiasta. Minä en koe avioliiton muuttavan mitään siksi ihan perus parisuhde on kelvannut mulle, samoin avovaimolle tai miksi häntä nyt kutsuisi, mielummin elämän kumppaniksi.
- huvittavaa
Kauheasti tuntuu vaivaavan, onko muut ihmiset avossa vai aviossa.
Se on aika huvittavaa, koska yleisesti ottaen täälläkin julistetaan sitä kuinka "ainoa oikea parisuhteen virallinen muoto ja totaalinen rakkaudentunnustus" on vain ja ainoastaan avioliitto (hävetää, avolaiset, ette ole "oikeassa suhteessa"), avohan ei siis ole "yhtään mitään", mutta kuitenkin MUITA keskusteluita lukiessa tunnutaan olevan sitä mieltä, että avioliitto on "vankila, jossa kaikki oma elämä täytyy lopettaa vaimon nalkutuksen / miehen velttoilun takia", eikä puolisoa koeta yhtään mukavaksi osaksi elämää, päinvastoin, eikä siitä perkele pääse edes eroon, koska ollaan aviossa....
Molempi pahempi, siis ilmeisesti. Avossa et ole "oikeasti suhteessa etkä rakasta puolisoasi", mutta avioliitossa olet totaalisen vankilassa.- 112221
Minusta se kyllä menee niin, että osaa avioliittolaisia kismittää avoliittolaiset. Ehkä juuri tuon vankilan vuoksi. Kun minä olen vankilassa, niin muidenkin pitää olla (huom vankila = sitoutuminen). Ja jos joku onkin naimisissa, oikein omasta mielestään onnellisesti vielä, niin jonkun toisen mielestä pari EI missään nimessä ole onnellinen. Rouvakin kävi ulkomailla työmatkalla työporukan kanssa. Härregyyd millaista rietastelua. Kyllä herra kärsii. Onneton pari.
- 7369
Usko avosta avioon muutoksen merkitys on, ainakin joskus ilan perustetta.
Eräs lähiomaiseni eli vuosikausia avoliitossa naisensa kanssa.
Hankkivat omistusasunnon ja matkustelivat paljon.
Rouvaehdokkaan siipeily selittyi hänen pikäksi venyneellä opiskelullaan.
Kun rouva valmistui ja pääsi koulutustaan vastaavaan työhön, kuvitteli herra harmaakivikirkkohäiden muuttavan perusasetelman pariskunnan vastuunjakoon.
Rouva oli vuosien saatossa tottunut täydelliseen siipeilyyn ( todella TÄYDELLISEEN ) eikä kirkossa satapäisen vierasjoukon läsnäollessa papin edessä tahtominen muuttanut mitään.
Ero vuoden sisällä ja 10 vuotta hukkaan. puolelle perusteellinen kokemus.
Vaimoni kanssa me näimme tuon kehityksen jo vuosia aiemmin ja kerran otin asian varovasti puheeksi mutta siihen se jäi.
Uuden vaimon kanssa herra aloitti yhdessä asumisen ensin vuokrasuhteessa, sitten avoliitossa ja ennen lasten hankkimista maistraattikäynnillä.
Hyvin näyttää toimivan.- 112221
Kaikenlaista joo.
Eräs tuttava pariskunta eleli avoliitossa 20 vuotta. Lapsia ehti syntyä tuossa ajassa neljä. Ensimmäisen lapsen ristiäisissä pappi ehdotti, josko samalla vihkisi pariskunnan. Kiitos, mutta ei kiitos. Sama toistui nuorimmaisen lapsen ristiäisissä. Kiitos, mutta ei kiitos. Kemujen jälkeen pari mietti asiaa uudelleen. Josko sittenkin vihille menisivät. Ja menivätkin. Mutta siitä alkoikin kriisi parisuhteessa jo vajaa vuoden päästä. Pari haki eroa. Virallisen eron jälkeen he asuivat edelleen yhdessä. No ei kun uudestaan vihille. Kriisi tuli tästäkin, ja ero. Pari jatkoi edelleen yhteiseloa, ja se sujuu yhä, 35v vuosi menossa. Enää ei avioliitosta edes keskustella. Kumpaisenkaan mielestä se ei sovi heille. Epäilemättä näin. - Selityssekin
Ohhoh, ja se avioliittopaperiko sen kriisin teki? Ei ihan uskottavaa mutta jos heille selitys kelpaa, niin mitäpä sitä ihmettelemään.
- 7369
Selityssekin kirjoitti:
Ohhoh, ja se avioliittopaperiko sen kriisin teki? Ei ihan uskottavaa mutta jos heille selitys kelpaa, niin mitäpä sitä ihmettelemään.
Ei paperi vaan herran hyväuskoisuus, että se paperi olisi muuttanut jotain.
Käsittääkseni tämä käy ilmi tekstistäni!
Uuden vaimon kanssa paperilla oli merkitystä ainoastaan käytännön järjestelyjen kannalta. Katso suhteen alku! - ajatus_kai_vaan
112221 kirjoitti:
Kaikenlaista joo.
Eräs tuttava pariskunta eleli avoliitossa 20 vuotta. Lapsia ehti syntyä tuossa ajassa neljä. Ensimmäisen lapsen ristiäisissä pappi ehdotti, josko samalla vihkisi pariskunnan. Kiitos, mutta ei kiitos. Sama toistui nuorimmaisen lapsen ristiäisissä. Kiitos, mutta ei kiitos. Kemujen jälkeen pari mietti asiaa uudelleen. Josko sittenkin vihille menisivät. Ja menivätkin. Mutta siitä alkoikin kriisi parisuhteessa jo vajaa vuoden päästä. Pari haki eroa. Virallisen eron jälkeen he asuivat edelleen yhdessä. No ei kun uudestaan vihille. Kriisi tuli tästäkin, ja ero. Pari jatkoi edelleen yhteiseloa, ja se sujuu yhä, 35v vuosi menossa. Enää ei avioliitosta edes keskustella. Kumpaisenkaan mielestä se ei sovi heille. Epäilemättä näin.Moni on sanonut että hyvin sujuneen avoliiton on pilannut avioliitto. Monelle tulee tunne että kaverit unohtuu, menot loppuu ja pitää vain sitä vaimoa huomioida koko ajan, ihan sairasta. Mulla ei ole juuri ongelmia ollut naiseni kanssa, kyllähän tuo alkuvuosien huumassa ehdotteli naimisiin menoa mutta en tuntenut tarvetta moiseen ja nyt olen tyytyväinen päätökseeni. On se tuossa vieressä pysynyt ilman avioliittoakin ja tottakai kun on yhteinen lapsi ja koti.
- 112221
Ihan on makuasia. Tämäkin. Tulevaisuudessa kukaan ei enää kiinnitä huomiota siihen onko joku pari naimisissa vai ei. Nykyään on vielä sen verran jäämiä menneisyydestä, uskonnollisesta tai ei, että jotkut vielä jaksaa paheksua toisten turhan vapaita parisuhteita. Sen voi tehdä myös mitätöimällä avoliiton parisuhteena.
- eiongelmaa
Ei parane välittää näiden paheksuvien mielipiteitä. Avovaimoni vanhemmat kyseli pitkään että koska häät on, minä olin päätöksen tehnyt ja muija sitä aina selitteli vanhemmilleen ja sukukaisilleen jotka siis häitä odottelivat. Mun puolelta tiesivätkin etten naimisiin mene. Elämä sujuu jos sujuakseen on ilman avioliittoakin.
- nauraaaaaaa
Miksi avioliitossa pitäisi vaimoa huomioida enemmän kuin avoliitossa? Nyt en "jummarra."
Tuo yks kirjoitti, että onhan tuo vaimo tuossa vieressä pysynyt ilman avioliittoakin, tottakai siis kun on yhteinen lapsi jne. No entäs herra itse? Pysyykös tämä siinä vaimon vieressä, kun on yhteinen lapsi jne ja vaikka ollaankin avoliitossa eikä aviossa?
Eli samalla tavallahan ne sitoo ihmistä molemmat, ollaan sitten missä säädyssä tahansa. Vankila se on avoliittokin, jos yhteisen elämän sellaisena näkee. Nämä avomiehet vaan luulee olevansa muka vapaita, no luulo ei ole tiedon väärtti. Ei siitä talosta lähdetä kuin torpasta, jos on lapset ja yhteiset asunnot ja muut hankinnat. Siinä sitä olette kuin täit tervassa. Pallo jalassa ja pysyy.
Kaikkein parasta on olla ilman yhtään mitään sidoksia keneenkään. Omat rahat, omat asunnot ja ei lapsia. Silloin tiedät olevasi vapaa. Jos yhteen suostut muuttamaan ja lapsia vielä hankkimaan, silloin olet nalkissa. Ihan naurettavaa siinä elätellä illuusioita, kuinka tässä ollaan itsenäisiä ja vapaita, kun ollaan avoliitossa!- freeeeeornot
"--- Nämä avomiehet vaan luulee olevansa muka vapaita ---"
Nimenomaan, oli kyse sitten miehistä tai naisista, niin jos suhteessa on, silloin ei ole "vapaa", oli suhde mitä muotoa hyvänsä. - 4556hj
En ole koskaan kuvitellut olevani vapaa kun olen avoliitossa ja olet torjunut naisten lähentely tai iskuyritykset mutta en myöskään ole kenenkään oma. Avovaimo on ollut aina aika omistushaluinen ja mustasukkainen mun suhteeni. Jos ja kun olen keskustellut vieraan naisen kanssa esim. ravintolassa hyvin nopeasti avovaimo ilmestyy viereen ja tekee selväksi että olen hänen miehensä eikä kannata yrittää iskeä tai kehittää muutakaan sutinaa. Mua toi häiritsee koska kyllä muutenkin tajuan suhteessa olevana ettei pidä vieraiden kanssa pelehtiä.
- masivain
Niin eikä avovaimokaan ole sinun oma. Muista se joka hetki.
- 4556hj
En tietenkään omista häntä ja aina vapaus lähteä, ovi toimii molempiin suuntiin. Valinnanvapaus parasta, joko olla tai lähteä.
- tekeemielilähteä
Olen naimisissa ja minullakin on vapaus lähteä koska vain, ja niin on toisellakin osapuolella.
Suhteeseen sitoutuminen tavalla tai toisella on kaksijakoinen juttu. Toisaalta tuntuu hyvältä, kun ollaan molemmin puolin lupauduttu olemaan vain toinen toistemme kanssa. Toisaalta lupautuminen ahdistaa, kun saan jatkuvasti houkuttelevia treffikutsuja, ja tekisi niin kovasti mieli treffailla muitakin. - 7369
tekeemielilähteä kirjoitti:
Olen naimisissa ja minullakin on vapaus lähteä koska vain, ja niin on toisellakin osapuolella.
Suhteeseen sitoutuminen tavalla tai toisella on kaksijakoinen juttu. Toisaalta tuntuu hyvältä, kun ollaan molemmin puolin lupauduttu olemaan vain toinen toistemme kanssa. Toisaalta lupautuminen ahdistaa, kun saan jatkuvasti houkuttelevia treffikutsuja, ja tekisi niin kovasti mieli treffailla muitakin.Avioliitto ja liikkumisen vapaus?
Vein juuri vaimoni bussiasemalle hänen lähtiessään viikonlopun retkelle. Kyse on sen tyyppisestä menosta, ettei minua huvittanut lähteä mukaan.
Kyllä on parisuhde heikolla pohjalla jos kumpikaan kokee sen virallistamisen rajoittavan henkilökohtaista vapautta. Yhteiselämään sitoutumisen pohjan täytyy perustua tunteeseen välittämisestä ja halusta tuottaa mielihyvää kumppanille.
Vahvasta, pitkäaikaisesta sitoutumisestamme huolimatta vaimolla on sen tyypin mielitekoja, etten halua osallistua niihin.
Paikalliset harrastukset ovat luku sinänsä.
Oman ryhmänsä muodostavat tyttöjen matkat jotka ovat kestoltaan muutamasta vuorokaudesta pisimmillään 3:een viikkoon ( kerran ).
Tallinnasta Roomaan ja sille välille.
Minusta yhteiselämämme kannalta on hyvä, että vaimo voi kaikessa rauhassa ja hengenheimolaisen kanssa kierrellä hypistelemässä rättejä ja muutenkin elää välillä "tyttöjen elämää".
Noista keskustellaan aina ja sovitaan ajankohdat, ettei ole suunnitelmissa mitään muuta.
Kerran olen "häätänyt" vaimoni reisuun. Hän oli ollut minun terveydellisen häirilöni johdosta jumissa 3kk ja perinteisesti Saksaan suuntautuvan joulumarkkinamatkan ajankohta lähestyi. En ollut vielä itse lähtökunnossa mutta kehoitin vaimoani kysymään kaveriltaan olisiko hänellä mahdollisuutta reisuun. Oli mahdollisuus.
Eräs yksinoloon liittyvä detalji. Olemme ( siis olen ) laiskoja siivoamaan ja silloin kun vaimo on poissa jaloista niin minä teen perusteellisen siivouksen hänen paluutaan edeltävänä päivänä. Se on myös symbolinen tervetulotoivotus. - eikaisiinämuuta
Meillä vähän sama homma, avovaimo käy mieleellään paikoissa ja tilaisuuksissa jotka ei kiehdo mua millään lailla tai ei vaan kiinnosta. Olen antanut vapaat kädet avoliitomme aikana mennä ja tulla kunhan etukäteen tietää mitä ja missä on jos jotain tapahtuu. On ollut pisimmällään viikon pois eikä mitään ongelmaa. Kaveri kerran kysäisi että uskallat päästää et pelkää että menis jonkun miehen kanssa peti puuhiksi. Sanoin että jos pettää niin minkäs sille voi en voi avopuolisoa määräillä tai kulkea koko ajan kannoilla. Tiedän kyllä että kerää katseita miehiltä, muodokas isorintainen nainen ja sopivan pyöreä pylly jota varmaan moni puristelisi jos saisi ja tiedä vaikka olis puristellutkin.
- ligu
eikaisiinämuuta kirjoitti:
Meillä vähän sama homma, avovaimo käy mieleellään paikoissa ja tilaisuuksissa jotka ei kiehdo mua millään lailla tai ei vaan kiinnosta. Olen antanut vapaat kädet avoliitomme aikana mennä ja tulla kunhan etukäteen tietää mitä ja missä on jos jotain tapahtuu. On ollut pisimmällään viikon pois eikä mitään ongelmaa. Kaveri kerran kysäisi että uskallat päästää et pelkää että menis jonkun miehen kanssa peti puuhiksi. Sanoin että jos pettää niin minkäs sille voi en voi avopuolisoa määräillä tai kulkea koko ajan kannoilla. Tiedän kyllä että kerää katseita miehiltä, muodokas isorintainen nainen ja sopivan pyöreä pylly jota varmaan moni puristelisi jos saisi ja tiedä vaikka olis puristellutkin.
Nimenomaan. Vapaus se on parisuhteessakin, ja kumppaneilla päätäntävalta asioistaan. Kannanottosi on mitä parhain ja sisältää luottamusta.
- ligu
tekeemielilähteä kirjoitti:
Olen naimisissa ja minullakin on vapaus lähteä koska vain, ja niin on toisellakin osapuolella.
Suhteeseen sitoutuminen tavalla tai toisella on kaksijakoinen juttu. Toisaalta tuntuu hyvältä, kun ollaan molemmin puolin lupauduttu olemaan vain toinen toistemme kanssa. Toisaalta lupautuminen ahdistaa, kun saan jatkuvasti houkuttelevia treffikutsuja, ja tekisi niin kovasti mieli treffailla muitakin.Tuo on ihan yksipiippuinen juttu. Et ole sitoutunut, jos sinulla on tarve treffailla muita. Nimenomaan treffimerkityksessä. Ystävien tapaaminen on asia erikseen, silloinkin kun on kyse vastakkaisen sukupuolen ystävistä.
- tekeemielilähteä
Noh, ihan miten vain. Kumppanini ei koskaan ole ehdottanut mitään treffejä, vaan itse olen aina järjestänyt kaikki yhteiset menot. Olen sanonut useita kertoja vuosien saatossa, että tuntuisi hyvältä, kun homma olisi välillä toisin päin, mutta ei vaan niin ei.
Saan paljon ihania treffikutsuja viikoittain ja kyllä todellakin houkuttaisi lähteä viikonloppureissuille Euroopan kaupunkeihin tai edes kahville kotimaassa romanttiseen paikkaan, kun oma puoliso ei järjestä yhtikäs mitään. - 7369
eikaisiinämuuta kirjoitti:
Meillä vähän sama homma, avovaimo käy mieleellään paikoissa ja tilaisuuksissa jotka ei kiehdo mua millään lailla tai ei vaan kiinnosta. Olen antanut vapaat kädet avoliitomme aikana mennä ja tulla kunhan etukäteen tietää mitä ja missä on jos jotain tapahtuu. On ollut pisimmällään viikon pois eikä mitään ongelmaa. Kaveri kerran kysäisi että uskallat päästää et pelkää että menis jonkun miehen kanssa peti puuhiksi. Sanoin että jos pettää niin minkäs sille voi en voi avopuolisoa määräillä tai kulkea koko ajan kannoilla. Tiedän kyllä että kerää katseita miehiltä, muodokas isorintainen nainen ja sopivan pyöreä pylly jota varmaan moni puristelisi jos saisi ja tiedä vaikka olis puristellutkin.
Luottamus, sen perusteet ja seuraus.
Jos epäilisin vaimoni uskollisuutta niin samalla myöntäisin itselleni epäonnistuneeni aviomiehenä.
Luottamus velvoittaa. Heti avioiduttuamme olin ensimmäisten kahden vuoden aikana internaattikursseilla viikon jaksoissa yhteensä noin puoli vuotta. Lipsumismahdollisuuksista ei ollut puutetta.
Vaimoni ehdoton luottamus minuun piti hepun kaidalla tiellä ja perjantaisin oli mukava palata kotiin puhtaalla omallatunnolla.
Myöhemmin oli 12 vuoden jakso jolloin olin viikot poissa mutta sama moraali päti edelleenkin.
Kumppanin luonne, moraali ja äärimmäisen hillitty suhde alkoholiin vaikuttavat omaan asenteeseen. - 7369
7369 kirjoitti:
Luottamus, sen perusteet ja seuraus.
Jos epäilisin vaimoni uskollisuutta niin samalla myöntäisin itselleni epäonnistuneeni aviomiehenä.
Luottamus velvoittaa. Heti avioiduttuamme olin ensimmäisten kahden vuoden aikana internaattikursseilla viikon jaksoissa yhteensä noin puoli vuotta. Lipsumismahdollisuuksista ei ollut puutetta.
Vaimoni ehdoton luottamus minuun piti hepun kaidalla tiellä ja perjantaisin oli mukava palata kotiin puhtaalla omallatunnolla.
Myöhemmin oli 12 vuoden jakso jolloin olin viikot poissa mutta sama moraali päti edelleenkin.
Kumppanin luonne, moraali ja äärimmäisen hillitty suhde alkoholiin vaikuttavat omaan asenteeseen.Eräs muotoseikka unohtui. Sormukset. Aivan alkuviikkoja lukuun ottamatta emme ole pitäneet sormuksia koska ne tuntuivat hankalillle.
Tosin erään tuttavapariskuntamme rouva sanoo pitävänsä sormuksia koska hän on "oikeasti" naimisissa. Niin olemme mekin ilman sormuksiakin.
Mielestäni vapauden tunteen puuttumisesta kielii sekin, että viikon internaattikursseilla keki-ikäiset ukotkin piilottelevat sormuksiaan taskuihinsa varsinkin naistentansseissa. - laskurit
tekeemielilähteä kirjoitti:
Noh, ihan miten vain. Kumppanini ei koskaan ole ehdottanut mitään treffejä, vaan itse olen aina järjestänyt kaikki yhteiset menot. Olen sanonut useita kertoja vuosien saatossa, että tuntuisi hyvältä, kun homma olisi välillä toisin päin, mutta ei vaan niin ei.
Saan paljon ihania treffikutsuja viikoittain ja kyllä todellakin houkuttaisi lähteä viikonloppureissuille Euroopan kaupunkeihin tai edes kahville kotimaassa romanttiseen paikkaan, kun oma puoliso ei järjestä yhtikäs mitään.Et ole onnellisesti naimisissa. En ymmärrä miksi pitää olla "yhdessä", jos toista ei oikein huvita tehdä mitään yhdessä eikä lähteä mihinkään. Ja itse saa aina järkätä kaiken, jos jotain menoa haluaa.
- aloittaja-miettii-uudest
Kaikenlaisia tyhjiä selityksiä. Aloittaja vaan on pelkuri ja haluaa varastaa toisen elämän. Omansa voi tuhota, mutta toisen myös, on väärin.
- laskurit
Ihan täysin älytön kommentti. Aloittaja ei tuhoa eikä varasta kenenkään elämää.
- pakollako_naimisiin
Mikä ihmeen pakko se naimisiin meno monella on. Monet vanhemman sukopolven edustajista tietty ajattelee että ne häät virallisesti saattaa parin yhteenkuuluvaksi. Mulle naimisiin meno ei merkkaa mitään, yhdessä jos ollaan onnistuu ilman avioon menoakin. Jos toista aletaan siihen painostamaan suhde on piloilla. Yksi mies totesi kerran että ei olis halunnut mutta nainen vaati tai sitten ei olla yhdessä eikä perhettä perusteta.
- jokuämmänkäppyrävaan
Njoo, täällä kans yks pari, jotka on jo onnistuneesti "epäseurustelleet" kai sitten ilmeisesti, vuositolkulla, eikä vissiin koskaan mennä naimisiin (äijä ei halua, itelleni ei ole väliä). :D
Silleen ihmetyttää, nykymaailmassa kuitenkin kun eletään, miten se toisten avioliitto tai avioliitottomuus voi olla joilleki niin iso kynnyskysymys. Menkööt itte naimisiin jos kerta se on ainoa oikea parisuhteen virallistamisen olotila, ja antakoot muitten olla menemättä, jos ne ei syystä tai toisesta vaan mene naimisiin.. Ei kaikki koe tarvetta mennä naimisiin "osoittaakseen muille olevansa tosissaan", kun se suhdehan kuitenkin on ja elää siinä niiden kahden osapuolen välissä, papin/tuomarin sitomisvalalla tai ilman.
Itte menisin naimisiin ainoostaan päästäkseni sukunimestäni eroon, koska vihaan sitä ja kaikkia sukulaisiani, mutta pystynen elämään sen kanssakin. :)
- irii6
Niille jotka aikoo naimisiin tietty avioehto, sillä ainakin varmistaa mahd. perinnön eikä kynitä kokonaan. Olin 18 kun vanhemmat erosi ja isä joutui rahallisesti koville, otti lainaa jotta saa maksetuksi äidille ja taisi siinä jo terveyskin kärsiä. Minä en samaa virhettä tee, avopuolisolle sanoin aikoinaa etten halua naimisiin syynkin kerroin ja asiasta keskusteltiin. Olisi ollut naisella mahdollisuus lähteä jos ja kun avoliitto ei käy, kuitenkin jäi ja vielä yhdessä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p693023Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4182878Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,1022272Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise932164- 731924
Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis111864Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.71860Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1531848Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest3381794Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d61672