Skitsoaffektiivinen häiriö

Olen samaa mieltä että ei ole sairaus mutta psykologiseen tuskaan uskon. Uskon myös että se on parhaiten hoidettavissa puheterapialla ja hyvillä elämäntavoilla. Ihmiset ovat yksilöitä. Mikä sopii toiselle ei sovi toiselle.

Eipä ne oireet yleensä katoa, vaikka päättäisi mielessään että ei tätä sairautta ole olemassa. Viestisi hyödyllisyys oli taas kerran pyöreä nolla.

Lässynblääh kirjoitti:

Eipä ne oireet yleensä katoa, vaikka päättäisi mielessään että ei tätä sairautta ole olemassa. Viestisi hyödyllisyys oli taas kerran pyöreä nolla.

Nimenomaan pyöreä nolla on täällä näitten " akateemikkojen " kirjoitukset ,jos ajatellaan että mitä hyötyä on skitsofreenikolle tai skitsoaffektiiviselle heidän kirjoituksista . Mutta jotenkin hullunhauskoja on myös heidän argumentaatiot , ottaen huomioon , että eivät ymmärrä asiasta pyhää pöläystä !

Nämä diagsoonit on lähinnä tehty lääkäreitä ja hoitajia varten että tietää mistä kysymys.
T. Matti

Kyllä kuule sairaudesta on niin paljon todisteita ettei ole epäilystäkään etteikö sairaus olisi olemassa.
Se koka on toiminut mt alalla on nähnyt kaiken tästä sairaudesta. Siis diagnoosi antaa sairaudelle nimen.
Joten ei tarvitse yrittää laittaa omia ns ” tietojaan” asiasta , sillä sinunlaisesi ihmiset eivät hyväksy itsellään sairautta vaan keksivät mitä ihmeellisimpiä todisteita ettei sairautta ole. Skitsofrenia on olemassa , ja sille et voi mitään .

Anonyymi kirjoitti:

Nämä diagsoonit on lähinnä tehty lääkäreitä ja hoitajia varten että tietää mistä kysymys.
T. Matti

Onhan se niin ettei eräät mitenkään halua tunnustaa edes itselleen että heillä on skitsofrenia , mutta kyllä se ympäristö huomaa mikä on diagnoosi ,
Sairaus on usein heillä sellainen etteivät itse edes tiedosta sitä, tekevät asioita mitä terveet ihmiset eivät koskaan tekisi, ja silloinkin vielä ovat muka terveitä ja syytetään lääkäreitä ja hoitoa ja yhteiskuntaa jne
Joten paras kun hyväksyy sairautensa ja syö lääkkeensä ilman kaiken maailman ennakkoluuloja , niin alkaa voimaan paremmin .

Mitä tarkoitat sairaudella? Entä psykoosilla? Niin kutsuttu skitsoaffektiivinen häiriö ei ole sairaus lääketieteen mukaan. Ainoastaan psykiatrian mukaan.

Se, että kerrot olleessi sekaisin, mitä ikinä sillä tarkoitatkaan, nähneesi tai tunteneesi outoja ja pelkäsit ei tarkoita, että on sairas. Ihmiset tuntevat kaikenlaista. Mikään tuntemus ei ole sairaus tai edes oire sairaudesta. Samoin voi uskoa mitä tahtoo eikä se tarkoita mitään sairautta tai sairauden oiretta. Yksinkertaisesti olet mitä ilmeisemmin ollut väärässä. Onko todisteita siitä, että naapuri on tähdännyt aseella sinua; että ruokasi on myrkytetty (Onko tehty toksikologiset tutkimukset? Mitkä oli tulokset?) tai avaruusolioita on olemassa ja, että ovat sinun perässäsi? Väärässä oleminen/erehtyminen ei ole sairaus eikä sairauden oire.

Sairaus on kyllä hankalampi määritellä kuin uskotaan. Minun mielestäni sairaus on tila, joka aiheuttaa kärsimystä, heikentää selviytymistä ja toimintakykyä ja on jotenkin fysiologisesti ja/tai psyykkisesti poikkeava tila. Tältä pohjalta se mitä koin täyttää sairauden tunnusmerkit. Koin siis psykoosin aikana kärsimystä. Kärsin, koska minua riivasi pelottavat aistiharhat ja harhaluulot sekä kauheat tuskatilat. Psykoosin aikana myös minun toimintakykyni oli heikentynyt paljon "normaalista". En kyennyt oikein huolehtimaan itsestäni, en esim. meinannut uskaltaa mennä suihkuun tai syödä. Tilani oli lisäksi ainakin psyykkisesti poikkeava. Normaali ihminen ei koe aistiharhoja ja kykenee syömään ja käymään suihkussa. Tieteellisten tutkimusten perusteella psykoosi on myös fysiologisesti poikkeava tila. Siinä voi havaita erilaisia aivotoiminnan häiriöitä. Mielestäni psykoosi on aivosairaus ihan samalla tavalla kuin esim. epilepsia, dementia tai Alzheimerin tauti. Väärässä oleminen ei ole sairaus, mutta minun kohdallani oli kyse paljon muustakin kuin pelkästä väärässä olemisesta.

Iiivari267 kirjoitti:

Mitä tarkoitat sairaudella? Entä psykoosilla? Niin kutsuttu skitsoaffektiivinen häiriö ei ole sairaus lääketieteen mukaan. Ainoastaan psykiatrian mukaan.

Se, että kerrot olleessi sekaisin, mitä ikinä sillä tarkoitatkaan, nähneesi tai tunteneesi outoja ja pelkäsit ei tarkoita, että on sairas. Ihmiset tuntevat kaikenlaista. Mikään tuntemus ei ole sairaus tai edes oire sairaudesta. Samoin voi uskoa mitä tahtoo eikä se tarkoita mitään sairautta tai sairauden oiretta. Yksinkertaisesti olet mitä ilmeisemmin ollut väärässä. Onko todisteita siitä, että naapuri on tähdännyt aseella sinua; että ruokasi on myrkytetty (Onko tehty toksikologiset tutkimukset? Mitkä oli tulokset?) tai avaruusolioita on olemassa ja, että ovat sinun perässäsi? Väärässä oleminen/erehtyminen ei ole sairaus eikä sairauden oire.

Lue lisää

Oireista kärsivää ihmistä ei auta pätkän vertaa se että kaltaisesi tyyppi tulee änkyttämään, että ei ole oikea sairaus, voihan ne kuvitelmat ehkä joskus jotain kautta olla totta. Kaltaisesi oireet kieltävät tyypit eivät ole avuksi kenellekään.

Se on loppujen lopuksi aivan vitun sama kutsutaanko sitä psykoosiksi tai skitsofreniaksi vai ei. Kaltaisellesi "ei ole sairaus" -tyypeille on tärkeämpää vain yrittää vakuutella ettette ole mitenkään sairaita, kuin auttaa niistä oireista kärsivää ihmistä. Jos se "en ole sairas" -vakuuttelu ja nillitys tekee teidät onnelliseksi niin jatkakaa ihmeessä. Suurin osa kärsivistä haluaisi kuitenkin ennemmin vertaistukea tai apua tilanteeseensa.

Iiivari267 kirjoitti:

Mitä tarkoitat sairaudella? Entä psykoosilla? Niin kutsuttu skitsoaffektiivinen häiriö ei ole sairaus lääketieteen mukaan. Ainoastaan psykiatrian mukaan.

Se, että kerrot olleessi sekaisin, mitä ikinä sillä tarkoitatkaan, nähneesi tai tunteneesi outoja ja pelkäsit ei tarkoita, että on sairas. Ihmiset tuntevat kaikenlaista. Mikään tuntemus ei ole sairaus tai edes oire sairaudesta. Samoin voi uskoa mitä tahtoo eikä se tarkoita mitään sairautta tai sairauden oiretta. Yksinkertaisesti olet mitä ilmeisemmin ollut väärässä. Onko todisteita siitä, että naapuri on tähdännyt aseella sinua; että ruokasi on myrkytetty (Onko tehty toksikologiset tutkimukset? Mitkä oli tulokset?) tai avaruusolioita on olemassa ja, että ovat sinun perässäsi? Väärässä oleminen/erehtyminen ei ole sairaus eikä sairauden oire.

Lue lisää

Huomaa että täällä on kommentoijia, ketkä eivät ole koskaan olleet psykoosissa. Ettäkö mikä on psykoosi ? Se on kokonaisvaltainen mielentila ,jossa ei ole mitään normaalia, ei mitään mistä saisi ns kiinni. Ihminen on harhainen ja uskoo , että harhat ovat totta, oikeasti olemassa. En sellaista henkistä hätää ja tunteen tuskaa tiennyt olevan, ennen kuin koin psykoosin, tai oikeastaan useita psykooseja. Siis varsinaista kevätkuumetta. Se
minun tila diagnosoitiin skitsoaffektiiviseksi . Sain siihen toimivan lääkityksen ja sen jälkeen mielisairaala jaksot elämässäni loppuivat. En tiedä jääkö tämä minun kirjoitukseni tähän julkaisuun nyt. Olen pari kertaa yrittänyt kertoa mielipiteeni tästä aiheesta , josta minulla todella on kokemusta, mutta sitä ei ole hyväksytty, tai se on poistettu. Ehkä liian tunteella olen kirjoittanut,koska minua loukkaa sydänjuuria myöten kirjoitukset ,joissa jotenkin vähätellään koko asiaa. Että koko sairautta ei ole edes olemassa. Että muuta hieman elämäntapojasi ja sun muuta , käsittämätöntä ..!

Anonyymi kirjoitti:

Huomaa että täällä on kommentoijia, ketkä eivät ole koskaan olleet psykoosissa. Ettäkö mikä on psykoosi ? Se on kokonaisvaltainen mielentila ,jossa ei ole mitään normaalia, ei mitään mistä saisi ns kiinni. Ihminen on harhainen ja uskoo , että harhat ovat totta, oikeasti olemassa. En sellaista henkistä hätää ja tunteen tuskaa tiennyt olevan, ennen kuin koin psykoosin, tai oikeastaan useita psykooseja. Siis varsinaista kevätkuumetta. Se
minun tila diagnosoitiin skitsoaffektiiviseksi . Sain siihen toimivan lääkityksen ja sen jälkeen mielisairaala jaksot elämässäni loppuivat. En tiedä jääkö tämä minun kirjoitukseni tähän julkaisuun nyt. Olen pari kertaa yrittänyt kertoa mielipiteeni tästä aiheesta , josta minulla todella on kokemusta, mutta sitä ei ole hyväksytty, tai se on poistettu. Ehkä liian tunteella olen kirjoittanut,koska minua loukkaa sydänjuuria myöten kirjoitukset ,joissa jotenkin vähätellään koko asiaa. Että koko sairautta ei ole edes olemassa. Että muuta hieman elämäntapojasi ja sun muuta , käsittämätöntä ..!

Lue lisää

" Ehkä liian tunteella olen kirjoittanut,koska minua loukkaa sydänjuuria myöten kirjoitukset ,joissa jotenkin vähätellään koko asiaa. Että koko sairautta ei ole edes olemassa"

Minä en vähättele. Uskon 100% kuvauksesi. Se, etten ajattele kuvaamiesi kokemusten olevan sairautta, ei tarkoita että en ymmärtäisi niiden olevan sellaisia kuin sanoit (en halua väännellä sanomisiasi, joten toistan): henkistä hätää ja tunteen tuskaa, jota ei tiedä olevan, ennen kuin itse kokee.

Ajattelen vain, että apua pitää saada muuten kuin siten, että hyväksyy jonkin tietyn tulkinnan tai selityksen ongelmalleen. Sairausolettama on yksi tämän nykyhetkisen kulttuurin (epätieteellinen) oletus. Monet psyyken ongelmista kärsivät, ja psykoosidiagnoosinkin saaneet, eivät allekirjoita sairausolettamaa. Mielestäni heillä on siihen oikeus.

Sairausolettama ei mielestäni - ja tämä on vain minun mielipiteeni, voit olla toista mieltä - välttämättä takaa oikeaa eikä tehokasta apua. Suomessa kuten muissakin länsimaissa on periaatteessa kaikilla oikeus valita, mitä hoitoa terveydenhuoltojärjestelmästä ottaa vastaan. Moni on toipunut paremmin, kun on saanut apua, joka ei ole perustunut diagnoosille ja lääkkeille, vaan esimerkiksi terapialle ja muulle sellaiselle tuelle, joka perustuu ensisijaisesti psykososiaalisiin keinoihin ja ihmistenväliseen vuorovaikutukseen.

Anonyymi kirjoitti:

" Ehkä liian tunteella olen kirjoittanut,koska minua loukkaa sydänjuuria myöten kirjoitukset ,joissa jotenkin vähätellään koko asiaa. Että koko sairautta ei ole edes olemassa"

Minä en vähättele. Uskon 100% kuvauksesi. Se, etten ajattele kuvaamiesi kokemusten olevan sairautta, ei tarkoita että en ymmärtäisi niiden olevan sellaisia kuin sanoit (en halua väännellä sanomisiasi, joten toistan): henkistä hätää ja tunteen tuskaa, jota ei tiedä olevan, ennen kuin itse kokee.

Ajattelen vain, että apua pitää saada muuten kuin siten, että hyväksyy jonkin tietyn tulkinnan tai selityksen ongelmalleen. Sairausolettama on yksi tämän nykyhetkisen kulttuurin (epätieteellinen) oletus. Monet psyyken ongelmista kärsivät, ja psykoosidiagnoosinkin saaneet, eivät allekirjoita sairausolettamaa. Mielestäni heillä on siihen oikeus.

Sairausolettama ei mielestäni - ja tämä on vain minun mielipiteeni, voit olla toista mieltä - välttämättä takaa oikeaa eikä tehokasta apua. Suomessa kuten muissakin länsimaissa on periaatteessa kaikilla oikeus valita, mitä hoitoa terveydenhuoltojärjestelmästä ottaa vastaan. Moni on toipunut paremmin, kun on saanut apua, joka ei ole perustunut diagnoosille ja lääkkeille, vaan esimerkiksi terapialle ja muulle sellaiselle tuelle, joka perustuu ensisijaisesti psykososiaalisiin keinoihin ja ihmistenväliseen vuorovaikutukseen.

Lue lisää

Lisään vielä, kun kirjoitit, että "Sain siihen toimivan lääkityksen" niin on hienoa, jos koit lääkkeistä olleen apua. Minusta on aivan ok käyttää psykoaktiivisia aineita, jos niistä on apua, vaikka ei ajattelisikaan ongelmansa olevan "psykiatrinen sairaus." Oma käsitykseni, jonka perustan tutkimuksiin ja monien psyykenlääkkeitä pitkään käyttäneiden kokemuksiin, on kuitenkin, että psykoaktiivista aineista on niiden sivuvaikutusten vuoksi pitkäaikaiskäytössä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Anonyymi kirjoitti:

Lisään vielä, kun kirjoitit, että "Sain siihen toimivan lääkityksen" niin on hienoa, jos koit lääkkeistä olleen apua. Minusta on aivan ok käyttää psykoaktiivisia aineita, jos niistä on apua, vaikka ei ajattelisikaan ongelmansa olevan "psykiatrinen sairaus." Oma käsitykseni, jonka perustan tutkimuksiin ja monien psyykenlääkkeitä pitkään käyttäneiden kokemuksiin, on kuitenkin, että psykoaktiivista aineista on niiden sivuvaikutusten vuoksi pitkäaikaiskäytössä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lue lisää

Sinä taas olet juuri niitä , kenen kirjoitukset loukkaavat ja vetävät kölin alta minua tässä asiassa. Yksinkertaisesti ; jos en käyttäisi psykoosinesto lääkitystä, olisin pysyvästi mielisairaalassa. Mieti siis vähän ,kun laitat tänne " tutkimustuloksiin " perustuvaa tietoa , että psyykenlääkkeistä on enemmän haittaa ,kuin hyötyä . Jos olet lääkäri ,niin vielä enemmän ihmettelen , enkä ymmärrä sitä . Kun vetoat tässä " monien psyykenlääkkeitä käyttäneiden kokemuksiin " , niin olet jonkin sortin asiantuntija tässä asiassa, tai oikeammin olet olevinasi ... lopuksi vielä kysyisin ; oletko ollut psykoosissa koskaan ?

Prololoo juttuja jälleen. Huomionkipeys on jälleen avauksen syynä.

Anonyymi kirjoitti:

Huomaa että täällä on kommentoijia, ketkä eivät ole koskaan olleet psykoosissa. Ettäkö mikä on psykoosi ? Se on kokonaisvaltainen mielentila ,jossa ei ole mitään normaalia, ei mitään mistä saisi ns kiinni. Ihminen on harhainen ja uskoo , että harhat ovat totta, oikeasti olemassa. En sellaista henkistä hätää ja tunteen tuskaa tiennyt olevan, ennen kuin koin psykoosin, tai oikeastaan useita psykooseja. Siis varsinaista kevätkuumetta. Se
minun tila diagnosoitiin skitsoaffektiiviseksi . Sain siihen toimivan lääkityksen ja sen jälkeen mielisairaala jaksot elämässäni loppuivat. En tiedä jääkö tämä minun kirjoitukseni tähän julkaisuun nyt. Olen pari kertaa yrittänyt kertoa mielipiteeni tästä aiheesta , josta minulla todella on kokemusta, mutta sitä ei ole hyväksytty, tai se on poistettu. Ehkä liian tunteella olen kirjoittanut,koska minua loukkaa sydänjuuria myöten kirjoitukset ,joissa jotenkin vähätellään koko asiaa. Että koko sairautta ei ole edes olemassa. Että muuta hieman elämäntapojasi ja sun muuta , käsittämätöntä ..!

Lue lisää

Juuri näin. Ammattivalittaja keksii itselleen uusia mielen sairauksia, joita ei ole voitu diagnosoida, koska tyyppi on noin suurin piirtein "kartalla".
Jotain lapsuudessa on mennyt pieleen, että huomionhakuisuus on noinkin mittavaa, että vielä 80v. rajapyykkiä lähestyttäessä on sitä haettava netistä.

Vaikuttaa että kodin ankara uskonnollinen kasvatus olisi liialliseen huomiohakuisuuteen hyvin todennäköinen tekijä.

Iiivari267 kirjoitti:

Mitä tarkoitat sairaudella? Entä psykoosilla? Niin kutsuttu skitsoaffektiivinen häiriö ei ole sairaus lääketieteen mukaan. Ainoastaan psykiatrian mukaan.

Se, että kerrot olleessi sekaisin, mitä ikinä sillä tarkoitatkaan, nähneesi tai tunteneesi outoja ja pelkäsit ei tarkoita, että on sairas. Ihmiset tuntevat kaikenlaista. Mikään tuntemus ei ole sairaus tai edes oire sairaudesta. Samoin voi uskoa mitä tahtoo eikä se tarkoita mitään sairautta tai sairauden oiretta. Yksinkertaisesti olet mitä ilmeisemmin ollut väärässä. Onko todisteita siitä, että naapuri on tähdännyt aseella sinua; että ruokasi on myrkytetty (Onko tehty toksikologiset tutkimukset? Mitkä oli tulokset?) tai avaruusolioita on olemassa ja, että ovat sinun perässäsi? Väärässä oleminen/erehtyminen ei ole sairaus eikä sairauden oire.

Lue lisää

Jos et erota totta ja tarua olet mt.sairas, jos tunnet ettet ole terve on sinulla jokin mt.sairaus. Pois nuo höpinät ettei skitsofrenia tai skitsoaffektiivinen ole sairaus. Mulla on ja en tule pärjäämään ilman jokapäiväistä hoitoa ja lääkkeitä. Silti notkahduksia tulee, joskus unohdan kiireissäni lääkkeeni ja ei hyvä ole. Esim. mulle kävi niin, että olin sairaalassa ihan muun syyn takia ja aloin huutaa, että ei tänne kun sairaalaan, muistan tuon ja aina, todettiin psykoosin ja maanisen skitsoaffektiivisen aihuttama häiriö. Jos en ole mielestänne sairas, niin sitten ei ole kukaan. Tiesin olevani sairaalassa, mutta jokin sanoi että en ole.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä taas olet juuri niitä , kenen kirjoitukset loukkaavat ja vetävät kölin alta minua tässä asiassa. Yksinkertaisesti ; jos en käyttäisi psykoosinesto lääkitystä, olisin pysyvästi mielisairaalassa. Mieti siis vähän ,kun laitat tänne " tutkimustuloksiin " perustuvaa tietoa , että psyykenlääkkeistä on enemmän haittaa ,kuin hyötyä . Jos olet lääkäri ,niin vielä enemmän ihmettelen , enkä ymmärrä sitä . Kun vetoat tässä " monien psyykenlääkkeitä käyttäneiden kokemuksiin " , niin olet jonkin sortin asiantuntija tässä asiassa, tai oikeammin olet olevinasi ... lopuksi vielä kysyisin ; oletko ollut psykoosissa koskaan ?

Lue lisää

Hmm. No hyvä jos siltä tuntuu. Tottahan lääkkeitä saa käyttää mutta ei kaikki oo niin sairaita että tarvii jonkun loppuelämän lääkityksen jos sä oot jatkuvasti psykoosissa. Toisilla psykoosi liittyy vaikeisiin elämäntilanteisiin ja jos elämäntilanne helpottaa niin ei oo mitään psykoosia päällä. Ihme luuloja että kaikki tarvis jatkuvan psykoosilääkityksen.

Anonyymi kirjoitti:

Hmm. No hyvä jos siltä tuntuu. Tottahan lääkkeitä saa käyttää mutta ei kaikki oo niin sairaita että tarvii jonkun loppuelämän lääkityksen jos sä oot jatkuvasti psykoosissa. Toisilla psykoosi liittyy vaikeisiin elämäntilanteisiin ja jos elämäntilanne helpottaa niin ei oo mitään psykoosia päällä. Ihme luuloja että kaikki tarvis jatkuvan psykoosilääkityksen.

Lue lisää

Moni psykiatri on sanonut, että pitäisi käyttää lääkkeitä hamaan loppuun asti.
Yksi sanoi, että pitäisi käyttää ennaltaehkäisynä, ettei enää tulisi psykoosia.
Olin/olen eri mieltä asiasta, pariin kymmeneen vuoteen ei ole psykoosit uusinut, kun elämästä jäi aikoinaan psykooseja aiheuttaneet tekijät pois.

Voisi vähän kyseenalaistaa tuota, että kuka/ketkä loppujen lopuksi luulee, että tarvitsisi jatkuvan psykoosilääkityksen ?
Ennemminkin tuntuu, että taitaa olla aika tapaus-/potilaskohtainen, miten lääkitykset pitäisi katsoa.

Minun entinen ystäväni myös sai sen diagnoosin ja teki ja luuli asioita mitä ei terve ihminen edes tee. Heitteli kaikki ruuat jääkaapista pois kas kun joku oli muka käynyt ne myrkyttämässä .mutta ei vielä tänäpäivänäkään tunnusta olevansa sairas psyykkisesti vaan se onkin muka selässä vika ja lääkärit ovat kuulemma pahasti erehtyneet kun eivät sitä ole huomanneet.
Ja aina kun ennakkoluulot ovat päällä niin sama jankutus että. ” ne ” yrittää mustamaalata muka häntä ei koskaan ole tullut selväksi ketä ovat ” ne ” mutta silti vaan muka tietää ja hymyilee tietyllä tavalla suunnilleen kuten että ” minä tiedän”
Joten raskasta se on hänen omaisilleen jotka saavat kulkea varpaisillaan etteivät sano jotain väärää mistä tämä taas lähtee käyntiin .

SkitsoaffektiivinenHärö kirjoitti:

Sairaus on kyllä hankalampi määritellä kuin uskotaan. Minun mielestäni sairaus on tila, joka aiheuttaa kärsimystä, heikentää selviytymistä ja toimintakykyä ja on jotenkin fysiologisesti ja/tai psyykkisesti poikkeava tila. Tältä pohjalta se mitä koin täyttää sairauden tunnusmerkit. Koin siis psykoosin aikana kärsimystä. Kärsin, koska minua riivasi pelottavat aistiharhat ja harhaluulot sekä kauheat tuskatilat. Psykoosin aikana myös minun toimintakykyni oli heikentynyt paljon "normaalista". En kyennyt oikein huolehtimaan itsestäni, en esim. meinannut uskaltaa mennä suihkuun tai syödä. Tilani oli lisäksi ainakin psyykkisesti poikkeava. Normaali ihminen ei koe aistiharhoja ja kykenee syömään ja käymään suihkussa. Tieteellisten tutkimusten perusteella psykoosi on myös fysiologisesti poikkeava tila. Siinä voi havaita erilaisia aivotoiminnan häiriöitä. Mielestäni psykoosi on aivosairaus ihan samalla tavalla kuin esim. epilepsia, dementia tai Alzheimerin tauti. Väärässä oleminen ei ole sairaus, mutta minun kohdallani oli kyse paljon muustakin kuin pelkästä väärässä olemisesta.

Lue lisää

Ihan niin aivoistaan; ne ajatukset aina lähtee , mutta jos ihminen on varustettu herkällä hermosysteemillä on enemmän altis tähän sairauteen.
Olen nähnyt toisten tuskatiloja ja tiedän että he voivat todella huonosti, mutta lohtuna on aina ollut että kun saavat oikeat lääkkeet niin tuskatilat häviävät pikkuhiljaa .
Sitten on jokaisella oman laisensa kokemus asiasta . Olen nähnyt kauan sitten kun eräs näistä potilaista pysyi hyvässä kunnossa sai tehdä ruumiillista työtä

Anonyymi kirjoitti:

Huomaa että täällä on kommentoijia, ketkä eivät ole koskaan olleet psykoosissa. Ettäkö mikä on psykoosi ? Se on kokonaisvaltainen mielentila ,jossa ei ole mitään normaalia, ei mitään mistä saisi ns kiinni. Ihminen on harhainen ja uskoo , että harhat ovat totta, oikeasti olemassa. En sellaista henkistä hätää ja tunteen tuskaa tiennyt olevan, ennen kuin koin psykoosin, tai oikeastaan useita psykooseja. Siis varsinaista kevätkuumetta. Se
minun tila diagnosoitiin skitsoaffektiiviseksi . Sain siihen toimivan lääkityksen ja sen jälkeen mielisairaala jaksot elämässäni loppuivat. En tiedä jääkö tämä minun kirjoitukseni tähän julkaisuun nyt. Olen pari kertaa yrittänyt kertoa mielipiteeni tästä aiheesta , josta minulla todella on kokemusta, mutta sitä ei ole hyväksytty, tai se on poistettu. Ehkä liian tunteella olen kirjoittanut,koska minua loukkaa sydänjuuria myöten kirjoitukset ,joissa jotenkin vähätellään koko asiaa. Että koko sairautta ei ole edes olemassa. Että muuta hieman elämäntapojasi ja sun muuta , käsittämätöntä ..!

Lue lisää

Ihan hyvin kirjoitit asiasta , ja ihmiset jotka vähättelevät asiaa eivät tiedä aiitä mitään ennenkun sairaus sattuu omalle kohdalle kai hänen perheensä jäseniin

Anonyymi kirjoitti:

Lisään vielä, kun kirjoitit, että "Sain siihen toimivan lääkityksen" niin on hienoa, jos koit lääkkeistä olleen apua. Minusta on aivan ok käyttää psykoaktiivisia aineita, jos niistä on apua, vaikka ei ajattelisikaan ongelmansa olevan "psykiatrinen sairaus." Oma käsitykseni, jonka perustan tutkimuksiin ja monien psyykenlääkkeitä pitkään käyttäneiden kokemuksiin, on kuitenkin, että psykoaktiivista aineista on niiden sivuvaikutusten vuoksi pitkäaikaiskäytössä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lue lisää

Siis moni syyttää lääkitystä ja että, voivat huonosti siitä , minä olen nähnyt ainoastaa niitä jotka ovat saaneet avun lääkkeistään , että eräänlainen ihmistyyppi on aina esillä jotakin asiaa vastaan .
Ihmiset joilla usein on mielikuvitus ettei heillä edes ole mitään psykiatrista diagnoosia ainoastaan niin että lääkäri on erehtynyt , ja syy onkin joku ”harvinainen ” sairaus mitä se tyhmä lääkäri ei ole huomannut edes.
Huomannut myös että potilas joka hyväksyy diagnoosinsa paranee .moni näistä valittajista juo alkoholia lääkityksen aikana , joka sotkee totaalisesti koko hoidon .
Joten tietoa kaivataan monen kohdalla jotka uhoavat

Olet oikeassa siinä että mielenterveysdiagnoosit eivät ole sairauksia.Sairaudet ovat fyysisiä kehon ja elimistön poikkeavuuksia/vikoja, aineettomat asiat kuten mieli eivät voi sairastua muutoin kuin kielikuvallisessa mielessä.Vaikka kaikki yhteistuumin sopisivat että mielenterveysongelmat ovat sairauksia se ei muuta faktoja.

Anonyymi kirjoitti:

Olet oikeassa siinä että mielenterveysdiagnoosit eivät ole sairauksia.Sairaudet ovat fyysisiä kehon ja elimistön poikkeavuuksia/vikoja, aineettomat asiat kuten mieli eivät voi sairastua muutoin kuin kielikuvallisessa mielessä.Vaikka kaikki yhteistuumin sopisivat että mielenterveysongelmat ovat sairauksia se ei muuta faktoja.

Lue lisää

Omituinen mielipide.

Anonyymi kirjoitti:

Olet oikeassa siinä että mielenterveysdiagnoosit eivät ole sairauksia.Sairaudet ovat fyysisiä kehon ja elimistön poikkeavuuksia/vikoja, aineettomat asiat kuten mieli eivät voi sairastua muutoin kuin kielikuvallisessa mielessä.Vaikka kaikki yhteistuumin sopisivat että mielenterveysongelmat ovat sairauksia se ei muuta faktoja.

Lue lisää

Oikein. On ihmisen henkilökohtainen asia, miten ajattelee mielensä pulmista. Jos haluaa niitä pitää jonkinlaisina sairauksina, se on ok. Jos ei halua, sekin on ok. On monta muutakin tarkastelutapaa psyykkiseen kärsimykseen kuin lääketieteellinen. Apuakin voi saada, esimerkiksi terapiaa, vaikka ei ajattelisikaan sairausmallin mukaisesti. Kelaa ja muita julkisesta rahoituksesta päättäviä viranomaisia varten tarvitaan diagnoosi, eikä psyykkisistä syistä voi olla töistä pois muuten kuin "sairaus"-lomalla, mutta tämä järjestelmä ei perustu valistuneeseen tieteelliseen näkemykseen. Monet terapeutitkin ovat sanoutuneet irti mielen ongelmien medikalisaatiosta, epävirallisesti tosin vain, koska eivät muuten voi.

Anonyymi kirjoitti:

Olet oikeassa siinä että mielenterveysdiagnoosit eivät ole sairauksia.Sairaudet ovat fyysisiä kehon ja elimistön poikkeavuuksia/vikoja, aineettomat asiat kuten mieli eivät voi sairastua muutoin kuin kielikuvallisessa mielessä.Vaikka kaikki yhteistuumin sopisivat että mielenterveysongelmat ovat sairauksia se ei muuta faktoja.

Lue lisää

On identtiset kaksoset. Jos toinen heistä sairastuu skitsofreniaan , on toisen riski sairastua samaan 50 %

2. Miksi geenitutkimusten on uskottu tuottavan tuloksia?

Usko geenitutkimusten tuloksellisuuteen on perustunut etupäässä kaksostutkimuksiin, joita on väestötasolla, ilman räätälöityä ja valikoitua aineistoa, tehty yhteensä kuusi kappaletta. Yhteenlasketut tulokset näistä tutkimuksista ovat, että samanmunaisilla eli identtisillä kaksosilla konkordanssi on 28% ja erimunaisilla kaksosilla 6%. Tämä tarkoittaa sitä, että kun identtisistä kaksosista toinen sairastaa skitsofreniaa, niin toinen ei sitä sairasta 72 prosentin todennäköisyydellä. Vastaavasti jos erimunaisista kaksosista toinen sairastaa skitsofreniaa, niin toinen kaksonen ei sitä sairasta 94 prosentin todennäköisyydellä. Näin ollen perinnöllisyyden merkitys näyttääkin olevan todellisuudessa hyvin vähäinen.

Miksi oheisetkin laskelmat ovat yliampuvia?

Artikkelin kirjoittajat toteavat, että skitsofrenia näyttää yllä olevissakin laskelmissa periytyvämmältä kuin mitä se oikeasti onkaan. Esimerkiksi lapsuuden perheen ruokavalio vaikuttaa samalla tavalla kummankin kaksosen mikrobiomiin ja saattaa näin lisätä kummankin skitsofreniariskiä, mikä tulkitaan aineistosta helposti perinnöllisyydeksi. Lisäksi vanhemmilta saadut tulehduksen aiheuttajat tarttuvat monesti molempiin kaksosiin lisäten mahdollisesti skitsofreniariskiä, mikä näyttäisi aineistossa taas virheellisesti sairauden perinnöllisyydeltä.

Lisäksi artikkelissa mainitaan kaksostutkimusten muita virheellisiä oletuksia. Tällaisia ovat oletus siitä, että geenit eivät vuorovaikuttaisi ympäristön kanssa, ja että identtisten kaksosten välinen sosiaalinen side ei olisi vahvempi kuin erimunaisten kaksosten. Lisäksi kaksosia ei varauksetta voida pitää edustavana otoksena koko kansasta.

Lopussa tutkijat toetavat, että mikäli skitsofrenia olisi selkeästi perinnöllinen sairaus, olisi sairauden esiintyvyys laskenut voimakkaasti 1800-luvulta 1950-luvulle, kun skitsofreniapotilaita hoidettiin laitoksissa ja heidän lasten hankinta oli olematonta. Sen sijaan skitsofrenian esiintyvyys näyttää, päin vastoin, nousseen samalla aikavälillä.

Mitä tästä voidaan päätellä?

Edellä esitetty artikkeli ei huomioi psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä, joista psykoosin taustatekijöinä on selkeästi eniten näyttöä. Olisi huomioitava myös, että kaksoset, ja erityisesti identtiset kaksoset, elävät tavallisesti hyvin samantyyppisessä sosiaalisessa ympäristössä ja ovat samantyyppisessä sosioekonomisessa asemassa. Lisäksi traumat voivat olla kaksosten kesken jaettuja. Keroputaan malli humanistisena tapana hoitaa psykooseja on eräs maailman tehokkaimmista, joten neurobiologisen näkökulman ei tarvitse olla merkittävässä roolissa psykoosien hoidossa. Tästä huolimatta artikkelin anti ei olekaan siinä, että saataisiin selville tehokkaita psykoosinhoitokeinoja. Arvo on siinä, että usko psykoosisairauksien perinnölliseen luonteeseen on romahtanut siellä, missä perinnöllisyyteen ollaan eniten uskottu.

Entä SUPER-tutkimus?

SUPER-tutkimuksen vastuuhenkilöiden tulisi miettiä, miten selitetään potilaille, etteivät yli 10 000 SUPER-tutkimusta varten annettua näytettä todennäköisesti palvele psykoosien syntymekansimien ymmärtämistä tai hoidon kehittämistä millään tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

2. Miksi geenitutkimusten on uskottu tuottavan tuloksia?

Usko geenitutkimusten tuloksellisuuteen on perustunut etupäässä kaksostutkimuksiin, joita on väestötasolla, ilman räätälöityä ja valikoitua aineistoa, tehty yhteensä kuusi kappaletta. Yhteenlasketut tulokset näistä tutkimuksista ovat, että samanmunaisilla eli identtisillä kaksosilla konkordanssi on 28% ja erimunaisilla kaksosilla 6%. Tämä tarkoittaa sitä, että kun identtisistä kaksosista toinen sairastaa skitsofreniaa, niin toinen ei sitä sairasta 72 prosentin todennäköisyydellä. Vastaavasti jos erimunaisista kaksosista toinen sairastaa skitsofreniaa, niin toinen kaksonen ei sitä sairasta 94 prosentin todennäköisyydellä. Näin ollen perinnöllisyyden merkitys näyttääkin olevan todellisuudessa hyvin vähäinen.

Miksi oheisetkin laskelmat ovat yliampuvia?

Artikkelin kirjoittajat toteavat, että skitsofrenia näyttää yllä olevissakin laskelmissa periytyvämmältä kuin mitä se oikeasti onkaan. Esimerkiksi lapsuuden perheen ruokavalio vaikuttaa samalla tavalla kummankin kaksosen mikrobiomiin ja saattaa näin lisätä kummankin skitsofreniariskiä, mikä tulkitaan aineistosta helposti perinnöllisyydeksi. Lisäksi vanhemmilta saadut tulehduksen aiheuttajat tarttuvat monesti molempiin kaksosiin lisäten mahdollisesti skitsofreniariskiä, mikä näyttäisi aineistossa taas virheellisesti sairauden perinnöllisyydeltä.

Lisäksi artikkelissa mainitaan kaksostutkimusten muita virheellisiä oletuksia. Tällaisia ovat oletus siitä, että geenit eivät vuorovaikuttaisi ympäristön kanssa, ja että identtisten kaksosten välinen sosiaalinen side ei olisi vahvempi kuin erimunaisten kaksosten. Lisäksi kaksosia ei varauksetta voida pitää edustavana otoksena koko kansasta.

Lopussa tutkijat toetavat, että mikäli skitsofrenia olisi selkeästi perinnöllinen sairaus, olisi sairauden esiintyvyys laskenut voimakkaasti 1800-luvulta 1950-luvulle, kun skitsofreniapotilaita hoidettiin laitoksissa ja heidän lasten hankinta oli olematonta. Sen sijaan skitsofrenian esiintyvyys näyttää, päin vastoin, nousseen samalla aikavälillä.

Mitä tästä voidaan päätellä?

Edellä esitetty artikkeli ei huomioi psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä, joista psykoosin taustatekijöinä on selkeästi eniten näyttöä. Olisi huomioitava myös, että kaksoset, ja erityisesti identtiset kaksoset, elävät tavallisesti hyvin samantyyppisessä sosiaalisessa ympäristössä ja ovat samantyyppisessä sosioekonomisessa asemassa. Lisäksi traumat voivat olla kaksosten kesken jaettuja. Keroputaan malli humanistisena tapana hoitaa psykooseja on eräs maailman tehokkaimmista, joten neurobiologisen näkökulman ei tarvitse olla merkittävässä roolissa psykoosien hoidossa. Tästä huolimatta artikkelin anti ei olekaan siinä, että saataisiin selville tehokkaita psykoosinhoitokeinoja. Arvo on siinä, että usko psykoosisairauksien perinnölliseen luonteeseen on romahtanut siellä, missä perinnöllisyyteen ollaan eniten uskottu.

Entä SUPER-tutkimus?

SUPER-tutkimuksen vastuuhenkilöiden tulisi miettiä, miten selitetään potilaille, etteivät yli 10 000 SUPER-tutkimusta varten annettua näytettä todennäköisesti palvele psykoosien syntymekansimien ymmärtämistä tai hoidon kehittämistä millään tavalla.

Lue lisää

1. Mitä geenitutkimuksilla on saavutettu?

Kirjoittajien mukaan skitsofrenian periytyvyyttä on tutkittu jo ennestään paljon ja suurella rahalla. Kun suuri tutkimushanke Human Genome Project vuonna 2003 loppui, odotukset skitsofrenian suhteen olivat

1) löytää skitsofrenian aiheuttavat geenit
2) mahdollistaa skitsofrenian tunnistaminen jo ennen oireiden ilmaantumista
3) kehittää skitsofrenialle objektiivinen diagnostiikka
4) Laatia skitsofreniaan luotettavat hoito-ohjeet

Projektin yhteydessä tutkittiin lähes 800 kandidaattigeeniä ja rahaa hankkeeseen paloi lähes 250 miljoonaa dollaria. Lopputulos oli, että mitään merkittäviä riskigeenejä ei löydetty ja vähäisetkin tulokset olivat ristiriidassa keskenään. Tulosten selitysvoima ei ylittänyt satunnaisen kohinan tuottamaa selitysvoimaa, mikä aiheutti tutkijoille suuren pettymyksen. Yhtäkään yllä mainitusta neljästä tavoitteesta ei saavutettu.

Tämän jälkeen tutkimuksissa siirryttiin genominlaajuisiin assosiaatiotutkimuksiin (GWAS), joissa on etsitty DNA:sta yleisiä variantteja, jotka voisivat hieman nostaa riskiä sairastua skitsofreniaan. Yhdysvalloissa GWAS-tutkimuksia on tuettu julkisilla rahoilla yli 100 miljoonalla dollarilla vuosittain, mutta mitkään löydökset eivät ole olleet juuri skitsofrenialle ominaisia, ja lisäksi erilaiset “riskiyhdistelmät” ovat osoittautuneet hyvin moninaisiksi väestössä erittäin tavallisiksi. Näin ollen GWAS-tutkimukset eivät ole lisänneet ymmärrystä skitsofreniasta, ja nykyisin geenitutkimusten tavoitteena on etsiä “minimaalisia korrelaatioita”, jotka voisivat edes hieman olla yhteydessä kohonneeseen sairastumisriskiin.

Anonyymi kirjoitti:

Olet oikeassa siinä että mielenterveysdiagnoosit eivät ole sairauksia.Sairaudet ovat fyysisiä kehon ja elimistön poikkeavuuksia/vikoja, aineettomat asiat kuten mieli eivät voi sairastua muutoin kuin kielikuvallisessa mielessä.Vaikka kaikki yhteistuumin sopisivat että mielenterveysongelmat ovat sairauksia se ei muuta faktoja.

Lue lisää

Ihmisellä voi olla toimintahäiriöitä, jotka vaikuttavat ajatuksiin. Erilaiset traumat, elämäntavat ja lukemattomat muut syyt voivat aiheuttaa näitä toimintahäirilitä ajatteluun. Näitä voivat olla mm. masennus, jatkuva väsymys, huono muistisuus ja muutkin kognitiiviset vaikeudet. Se, että mieli on aineeton, ei tee siitä epätodellista. Esimerkiksi sydämessä voi olla toimintahäiriö, mutta se kuitenkin toimii eikä aiheuta mitään sairauden puhkeamista. Tällaisia vikoja voidaan hoitaa erilaisin keinoin. Itse en mielen kohdalla ole lääkkeiden, vaan holistisen lähestymistavan kannalla. Mieltä ei voi hoitaa pelkästään lääkityksellä, vaan kokonaisvaltaisesti elämän eri osa-alueita huomioon ottaen.
Ihminen on kokonaisvaltainen psykofyysinen olento eikä mieltä voi erottaa ihmisen toiminnoista.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisellä voi olla toimintahäiriöitä, jotka vaikuttavat ajatuksiin. Erilaiset traumat, elämäntavat ja lukemattomat muut syyt voivat aiheuttaa näitä toimintahäirilitä ajatteluun. Näitä voivat olla mm. masennus, jatkuva väsymys, huono muistisuus ja muutkin kognitiiviset vaikeudet. Se, että mieli on aineeton, ei tee siitä epätodellista. Esimerkiksi sydämessä voi olla toimintahäiriö, mutta se kuitenkin toimii eikä aiheuta mitään sairauden puhkeamista. Tällaisia vikoja voidaan hoitaa erilaisin keinoin. Itse en mielen kohdalla ole lääkkeiden, vaan holistisen lähestymistavan kannalla. Mieltä ei voi hoitaa pelkästään lääkityksellä, vaan kokonaisvaltaisesti elämän eri osa-alueita huomioon ottaen.
Ihminen on kokonaisvaltainen psykofyysinen olento eikä mieltä voi erottaa ihmisen toiminnoista.

Lue lisää

Määrittele mieli.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisellä voi olla toimintahäiriöitä, jotka vaikuttavat ajatuksiin. Erilaiset traumat, elämäntavat ja lukemattomat muut syyt voivat aiheuttaa näitä toimintahäirilitä ajatteluun. Näitä voivat olla mm. masennus, jatkuva väsymys, huono muistisuus ja muutkin kognitiiviset vaikeudet. Se, että mieli on aineeton, ei tee siitä epätodellista. Esimerkiksi sydämessä voi olla toimintahäiriö, mutta se kuitenkin toimii eikä aiheuta mitään sairauden puhkeamista. Tällaisia vikoja voidaan hoitaa erilaisin keinoin. Itse en mielen kohdalla ole lääkkeiden, vaan holistisen lähestymistavan kannalla. Mieltä ei voi hoitaa pelkästään lääkityksellä, vaan kokonaisvaltaisesti elämän eri osa-alueita huomioon ottaen.
Ihminen on kokonaisvaltainen psykofyysinen olento eikä mieltä voi erottaa ihmisen toiminnoista.

Lue lisää

Mielisairauksia ja fyysisiä sairauksia ei voi rinnastaa toisiinsa, ne kuuluvat täysin eri kategorioihin.Me voimme esimerkiksi kuvantamisen keinoin todeta kasvaimen aivoissa, onko olemassa vastaavaa objektiivista menetelmää mielisairauden toteamiseksi?

Anonyymi kirjoitti:

Määrittele mieli.

Mieli on ihmisen aivoissa sijaitseva ”käyttöjärjestelmä”, jonka avulla koemme ja hahmotamme maailmaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mielisairauksia ja fyysisiä sairauksia ei voi rinnastaa toisiinsa, ne kuuluvat täysin eri kategorioihin.Me voimme esimerkiksi kuvantamisen keinoin todeta kasvaimen aivoissa, onko olemassa vastaavaa objektiivista menetelmää mielisairauden toteamiseksi?

Lue lisää

On, esimerkiksi aivokasvain voi aiheuttaa käyttäytymisen muutoksia ja nykypsykitrian määritteiden mukaan persoonallisuushäiriöitä. Siihen en ota kantaa, onko psykiatria mielestäni oikeaa tiedettä, koska se on aihe erikseen.
Väitätkö, että ihmisen mieli ei vaikuta fyysisiin oireisiin tai toisinpäin?

Ja siinä voisikin olla aikamme dilemma, kun tyhmä ihminen on tottunut aina uskomaan vain sen, minkä näkee, mutta mieltäpä ei voikaan kuvata.

Anonyymi kirjoitti:

Mieli on ihmisen aivoissa sijaitseva ”käyttöjärjestelmä”, jonka avulla koemme ja hahmotamme maailmaa.

Eli tämä aineeton asia sijaitsee aivoissa?Voiko aineettomilla asioilla olla fyysinen sijainti?

Anonyymi kirjoitti:

On, esimerkiksi aivokasvain voi aiheuttaa käyttäytymisen muutoksia ja nykypsykitrian määritteiden mukaan persoonallisuushäiriöitä. Siihen en ota kantaa, onko psykiatria mielestäni oikeaa tiedettä, koska se on aihe erikseen.
Väitätkö, että ihmisen mieli ei vaikuta fyysisiin oireisiin tai toisinpäin?

Ja siinä voisikin olla aikamme dilemma, kun tyhmä ihminen on tottunut aina uskomaan vain sen, minkä näkee, mutta mieltäpä ei voikaan kuvata.

Lue lisää

Sekä fyysiset että psyykkiset asiat vaikuttavat toisiinsa, mutta se ei tarkoita että ne ovat yksi ja sama asia.

Anonyymi kirjoitti:

Eli tämä aineeton asia sijaitsee aivoissa?Voiko aineettomilla asioilla olla fyysinen sijainti?

Missä se sitten mielestäsi sijaitsee?
Selitän uudelleen siten, että sinun on ehkä hieman helpompi ymmärtää: mieli on aivojen sähkötoimintoja.

Anonyymi kirjoitti:

Sekä fyysiset että psyykkiset asiat vaikuttavat toisiinsa, mutta se ei tarkoita että ne ovat yksi ja sama asia.

Aivan, enkä ole väittänytkään niin.
Nimenomaan ne vaikuttavat toisiinsa. Ei siis voida väittää, etteikö ihmisellä olisi mieltä tai ihminen ei voisi mielessään kokea tuskaa, joka taas määritellään oireeksi jostain. Oireet voivat johtua muustakin kuin mielestä. Muista: ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan, enkä ole väittänytkään niin.
Nimenomaan ne vaikuttavat toisiinsa. Ei siis voida väittää, etteikö ihmisellä olisi mieltä tai ihminen ei voisi mielessään kokea tuskaa, joka taas määritellään oireeksi jostain. Oireet voivat johtua muustakin kuin mielestä. Muista: ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.

Lue lisää

"Ei siis voida väittää, etteikö ihmisellä olisi mieltä tai ihminen ei voisi mielessään kokea tuskaa, joka taas määritellään oireeksi jostain."

Missä kohtaa olen esittänyt tällaisen väitteen?Sairauksia ei määritellä sen mukaan aiheutuuko siitä tuskaa vai ei, monet asiat aiheuttavat tuskaa olematta kuitenkaan sairauksia.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei siis voida väittää, etteikö ihmisellä olisi mieltä tai ihminen ei voisi mielessään kokea tuskaa, joka taas määritellään oireeksi jostain."

Missä kohtaa olen esittänyt tällaisen väitteen?Sairauksia ei määritellä sen mukaan aiheutuuko siitä tuskaa vai ei, monet asiat aiheuttavat tuskaa olematta kuitenkaan sairauksia.

Lue lisää

Hohhoijaa :)

Yksinkertainen asia muuttuikin vänkäämiseksi. Se onkin kovin yleistä Suomi24: lla, jossa ei vaihdeta mielipiteitä ja haluta oppia uutta vaan voittaa keskustelut vaikka olisi kuinka väärässä.
En valitettavasti voi sille mitään, että et ymmärrä.

Anonyymi kirjoitti:

Hohhoijaa :)

Yksinkertainen asia muuttuikin vänkäämiseksi. Se onkin kovin yleistä Suomi24: lla, jossa ei vaihdeta mielipiteitä ja haluta oppia uutta vaan voittaa keskustelut vaikka olisi kuinka väärässä.
En valitettavasti voi sille mitään, että et ymmärrä.

Lue lisää

Ihan vain selvyyden vuoksi, ylläoleva viesti on eri kommentoijalta kuin aiemmat viestit.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan vain selvyyden vuoksi, ylläoleva viesti on eri kommentoijalta kuin aiemmat viestit.

Aika samantekevää, kun asian pointti ei sanomani suhteen kuitenkaan muutu.
Nyt sivutaan aivan aiheen vierestä, joten en osallistu tähän keskusteluun enempää.
Odotin hieman enemmän tältä keskustelulta.

Anonyymi kirjoitti:

Hohhoijaa :)

Yksinkertainen asia muuttuikin vänkäämiseksi. Se onkin kovin yleistä Suomi24: lla, jossa ei vaihdeta mielipiteitä ja haluta oppia uutta vaan voittaa keskustelut vaikka olisi kuinka väärässä.
En valitettavasti voi sille mitään, että et ymmärrä.

Lue lisää

Tämänkaltaiset viestit ovat aika hyödyttömiä.Se että sorrutaan henkilökohtaisiin hyökkäyksiin ja väitetään että muut ovat väärässä ilman perusteluja ei ole rakentavaa.Henkilökohtaisesti olen kiinnostunut siitä mikä on parhaan ymmärryksemme mukaan totta.

Anonyymi kirjoitti:

Missä se sitten mielestäsi sijaitsee?
Selitän uudelleen siten, että sinun on ehkä hieman helpompi ymmärtää: mieli on aivojen sähkötoimintoja.

"Selitän uudelleen siten, että sinun on ehkä hieman helpompi ymmärtää: mieli on aivojen sähkötoimintoja."

Mikäli näin olisi mielen sairaudet olisivat siis häiriöitä näissä sähkötoiminoissa ja tämä pitäisi osoittaa jollain objektiivisella menetelmällä.Mielen sairaudet tai mielenterveyden häiriöt eivät perustu empiiriseen näyttöön ,ne on keksitty ja niiden olemassaolosta on äänestetty psykiatrien kokouksessa.On täysin sopimuksenvaraista milloin tunteista tai ajatuksista tulee "sairauksia", psykiatrit eivät myöskään halua antaa toisista kulttuureista tuleville diagnooseja ennen kuin varmistavat etteivät näiden harhat ole kyseisessä kulttuurissa hyväksyttyjä.Oikeiden sairauksien diagnosointi ei ole riippuvaista sosiaalisista normeista.

Anonyymi kirjoitti:

"Selitän uudelleen siten, että sinun on ehkä hieman helpompi ymmärtää: mieli on aivojen sähkötoimintoja."

Mikäli näin olisi mielen sairaudet olisivat siis häiriöitä näissä sähkötoiminoissa ja tämä pitäisi osoittaa jollain objektiivisella menetelmällä.Mielen sairaudet tai mielenterveyden häiriöt eivät perustu empiiriseen näyttöön ,ne on keksitty ja niiden olemassaolosta on äänestetty psykiatrien kokouksessa.On täysin sopimuksenvaraista milloin tunteista tai ajatuksista tulee "sairauksia", psykiatrit eivät myöskään halua antaa toisista kulttuureista tuleville diagnooseja ennen kuin varmistavat etteivät näiden harhat ole kyseisessä kulttuurissa hyväksyttyjä.Oikeiden sairauksien diagnosointi ei ole riippuvaista sosiaalisista normeista.

Lue lisää

Mistäs tuo ajatus on tullut etteivät psykiatrit halua antaa diagnooseja toisista kulttuureista tulleille ennen jotain varmistuksia.

Tunnen muutaman toisesta kulttuurista tulleen jotka ovat saaneet diagnoosin melkein tyhjästä eli eivät ole mitenkään kummemmin mielen laadultaan poikkeavia kuin suomalaisetkaan.
Heidänkään kohdallaan ei mitään oman kulttuurin hyväksymisiä varmistettu.

Enemmänkin olen sitä mieltä että ihmisestä on huomattavasti helpompaa tehdä " hullu " kun hän ei kunnolla ymmärrä puhuttua kieltä.

Anonyymi kirjoitti:

Mistäs tuo ajatus on tullut etteivät psykiatrit halua antaa diagnooseja toisista kulttuureista tulleille ennen jotain varmistuksia.

Tunnen muutaman toisesta kulttuurista tulleen jotka ovat saaneet diagnoosin melkein tyhjästä eli eivät ole mitenkään kummemmin mielen laadultaan poikkeavia kuin suomalaisetkaan.
Heidänkään kohdallaan ei mitään oman kulttuurin hyväksymisiä varmistettu.

Enemmänkin olen sitä mieltä että ihmisestä on huomattavasti helpompaa tehdä " hullu " kun hän ei kunnolla ymmärrä puhuttua kieltä.

Lue lisää

Psykiatrin kirjoittamasta artikkelista jonka luin, se ei välttämättä edusta kaikkia se oli vain yksi esimerkki siitä että psykiatriset sairaudet ovat sopimuksenvaraisia.

Anonyymi kirjoitti:

Mistäs tuo ajatus on tullut etteivät psykiatrit halua antaa diagnooseja toisista kulttuureista tulleille ennen jotain varmistuksia.

Tunnen muutaman toisesta kulttuurista tulleen jotka ovat saaneet diagnoosin melkein tyhjästä eli eivät ole mitenkään kummemmin mielen laadultaan poikkeavia kuin suomalaisetkaan.
Heidänkään kohdallaan ei mitään oman kulttuurin hyväksymisiä varmistettu.

Enemmänkin olen sitä mieltä että ihmisestä on huomattavasti helpompaa tehdä " hullu " kun hän ei kunnolla ymmärrä puhuttua kieltä.

Lue lisää

Tosiasiahan tietysti on että psykiatrit voivat tehdä mitä diagnooseja haluavat sillä mitään diagnoosien arviointi perusteita ei ole.Selvittelin kerran lääkäriltä mahdollisuutta perua mt-diagnoosi ja vastaus oli että se ei onnistu koska kyseessä on psykiatrin sen hetkinen mielipide ja mielipidettä ei voi todistaa vääräksi.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan, enkä ole väittänytkään niin.
Nimenomaan ne vaikuttavat toisiinsa. Ei siis voida väittää, etteikö ihmisellä olisi mieltä tai ihminen ei voisi mielessään kokea tuskaa, joka taas määritellään oireeksi jostain. Oireet voivat johtua muustakin kuin mielestä. Muista: ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.

Lue lisää

" Ei siis voida väittää, etteikö ihmisellä olisi mieltä tai ihminen ei voisi mielessään kokea tuskaa, joka taas määritellään oireeksi jostain. Oireet voivat johtua muustakin kuin mielestä."

Se että mieli on aineeton tai ei-aineellinen ei tarkoita etteikö ihmisillä olisi mieltä.Mielen tuskaa ei määritellä oireeksi se määritellään tunteeksi.Psykiatria tietysti määrittelee kaikenlaista oireiksi mutta siitä en ole kiinnostunut sillä se ei perustu empiiriseen näyttöön.

Anonyymi kirjoitti:

" Ei siis voida väittää, etteikö ihmisellä olisi mieltä tai ihminen ei voisi mielessään kokea tuskaa, joka taas määritellään oireeksi jostain. Oireet voivat johtua muustakin kuin mielestä."

Se että mieli on aineeton tai ei-aineellinen ei tarkoita etteikö ihmisillä olisi mieltä.Mielen tuskaa ei määritellä oireeksi se määritellään tunteeksi.Psykiatria tietysti määrittelee kaikenlaista oireiksi mutta siitä en ole kiinnostunut sillä se ei perustu empiiriseen näyttöön.

Lue lisää

Pitkälti mielenhäiriöt perustuvat tunne-elämän heittelyyn.
Kun tuntuu pahalta niin ahdistaa, kun tuntuu hyvältä niin saattaa käydä ns. ylikierroksilla jota psykiatrin puolella maniaksi kutsutaan.

Myös sosiaaliset jutut, ihmissuhteet, käsitys omasta itsestä, jne. kaikki tavallaan toimivat tunteiden pohjalta.
Jos mitään ei tuntisi niin elämästä ei tulisi mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Pitkälti mielenhäiriöt perustuvat tunne-elämän heittelyyn.
Kun tuntuu pahalta niin ahdistaa, kun tuntuu hyvältä niin saattaa käydä ns. ylikierroksilla jota psykiatrin puolella maniaksi kutsutaan.

Myös sosiaaliset jutut, ihmissuhteet, käsitys omasta itsestä, jne. kaikki tavallaan toimivat tunteiden pohjalta.
Jos mitään ei tuntisi niin elämästä ei tulisi mitään.

Lue lisää

Aivan.Psykiatrian riemuvoitto oli lobotomia josta myönnettiin nobel palkinto.

Anonyymi kirjoitti:

On identtiset kaksoset. Jos toinen heistä sairastuu skitsofreniaan , on toisen riski sairastua samaan 50 %

Kuka tuonkin on keksinyt? Jospa molemmat olivat kokeneet traumaattisia asioita lapsuudessa.

Esimerkiksi Englannissa Afrikasta ja Karibialta tulevilla maahanmuuttajilla on noin kymmenkertainen riski saada skitsofreniadiagnoosi muuhun väestöön verrattuna, mikä viittaa vahvasti sosiaalisten ongelmien ja eriarvoisuuden vaikutukseen diagnoosin saamisen kannalta. Skitsofrenian esiintyvyydessä on huomattavia eroja myös kehittyneiden maiden sisällä, eikä yhden prosentin universaali esiintyvyys ole muuta kuin sitkeä myytti.(5) Lisäksi köyhissä maissa tulokset akuutin psykoosin hoidossa ovat huomattavasti paremmat kuin rikkaissa maissa (6), mikä taas kumoaa köyhistä maista tulevien maahanmuuttajien “geneettisen alttiuden” sairastua krooniseen psykoosisairauteen. Tämä viittaa siihen, että yhteisöllisyys ja matala hierarkia, sekä tietysti avoimen dialogin kaltainen inhimillinen hoito suojaisivat akuutin psykoosin jälkiseurauksilta.

Akuuttia psykoosia seuraava hoitotulos ja sitä myöten hoitoon päätyneen ihmisen tulevaisuus on siis pitkälti kiinni siitä, miten akuuttihoito järjestetään. Psykoterapian ja sosiaalipalvelujen mahdollisuudet ovat rajalliset, mikäli potilaille määrätään sairaalassa automaattisesti Käypä hoito -suosituksen mukainen psykoosilääkehoito, koska tällöin psykoosilla on taipumus kroonistua skitsofreniaksi.

Pohdintaa

Edellä kuvatun ja myös oman kokemukseni perusteella voisin todeta, että psykoosi on huomattavasti monimuotoisempi ja vivahteikkaampi ilmiö, kuin nykyinen psykiatrinen viitekehys antaa ymmärtää. Skitsofreniaa sairausmallina ei voida pitää tieteellisesti tai eettisesti perusteltuna.

Tiedetään että tietyissä osissa Afrikkaa samat henkilöt, jotka saisivat meillä skitsofreniadiagnoosin, toimivat arvostettuina shamaaneina. Emme tiedä psykoosista juurikaan, eikä tieto valitettavasti ole viime vuosikymmeninä valitun tutkimuslinjan johdosta juurikaan lisääntynyt.

Diagnosoimalla psykoosi skitsofreniaksi tehdään vahvoja asiantuntijavetoisia oletuksia potilaan tulevaisuudesta. Tällöin kuntoutuksen maksimitulokseksi voidaan asettaa “hyvä elämä sairaudesta huolimatta”, vaikka lääkärin tehtävä on parantaa parannettavissa olevat potilaat. Lisäksi potilaat saadaan retoriikalla uskomaan, että ongelmat ovat geeneissä ja viallisessa keskushermostossa, eikä suinkaan traumaattisissa kokemuksissa tai yhteiskunnallisissa valtasuhteissa.

Ensisijainen ongelma psykoosien hoidossa on se, että teoria keskushermoston sairaudesta, joka vaatisi ikuisen aivokemioita korjaavan lääkehoidon, on väärä. Siksi myöskin hoitovasteet jäävät puutteellisiksi. Pitämällä lääkehoitoa ensisijaisena apuna saadaan akuutti psykoosi loppumaan vaivattomasti, mutta toimintatavan hintana tuotamme juuri niitä heikkoja hoitotuloksia, joita nyt Suomessa saadaan.

Psykoosiksi kutsuttu ilmiö on subjektiivinen tulkinta maailmasta, jota ulkopuoliset eivät biologisesta viitekehyksestä käsin ymmärrä eivätkä edes halua ymmärtää. Siksi siitä tietävät parhaiten tällaisen tilan kokeneet. Psykologisessa tutkimuksessa tulee siirtyä potilaan puhuman kielen tulkitsemiseen ja ymmärrettäväksi tekemiseen. Sosiaalitieteilijöiden taas tulisi kyseenalaistaa oletus skitsofreniadiagnoosin tieteellisyydestä, eettisyydestä ja välttämättömyydestä.

Kokemusasiantuntijoilta tulisi ensisijaisesti kysyä, että miten he psykoosin ymmärtävät ja mihin elämäntilanteisiin he ulkopuolisen mielestä järjettömiltä näyttävät kokemuksensa liittävät. Tämän lisäksi tarvitaan näyttöön perustuvia biologisia hoitoja, kuten terveellisiä ruokavalioita nykyisten hermoston lamauttajien määräämisen sijaan.

Netissä kerätään nimiä, jotta skitsofrenia pudotettaisiin tautiluokituksesta pois. Käsitettä pidetään leimaavana, toivottomuutta luovana ja heikosti perusteltuna

Viimeisenä voisin muistuttaa lukijoita, että allekirjoittanutkin koki sairastavansa akuutin psykoosin jälkeen sairaalassa alkanutta skitsofreniaa noin vuosikymmenen ajan. Keskushermoston lamautumisena konkretisoitunut sairaus osoittautui kuitenkin lopulta vahvan neuroleptilääkityksen aiheuttamaksi neurologiseksi sairaudeksi ja sairaus parani lääkevieroituksen myötä.

Kyllä terveellinen ruoka voi olla maistuvaakin, terveellisyys ei tarkoita että joutuu syömään ruohoa ja ituja.

Muutama osallistuja totesi, että antipsykoottien aiheuttama oireiden vähentyminen auttoi heitä palauttamaan vanhan itsensä. Se vei heitä kohti normaalisuutta ja antoi heille mahdollisuuden osallistua valittuihin toimintoihin, lääkitys nosti heidän itsetuntoaan. Nämä havainnot viittaavat lääkkeiden käyttäjien kokemusten ja mielipiteiden heterogeenisyyteen ja monimutkaisuuteen.

Lääkkeillä oli myös symbolisia vaikutuksia, koska monet osallistujat totesivat, että antipsykoottien jatkuva nauttiminen vahvisti ajatusta, että he olivat sairaita. Joitakin tämä ajatus lohdutti, mutta toiset kokivat, että he eivät olleet kokonaisia ​​tai että se teki heistä “pienempiä ihmisiä”, “outoja” ja “hulluja”. Monien mielestä se pakotti heidät tunnustamaan itsensä kroonisesti sairaiksi ja vahvisti leimautumista. Biolääketieteellisen mallin käyttöön on toistuvasti liitetty lisääntynyttä leimautumista ja stigmaa, ja sosiaalisten vaikutusten vähättelyä psyykkisten vaikeuksien syynä on alettu kritisoida.

Monet osallistujat yhdistivät lääkkeiden käytön itsemääräämisoikeuden ja tahdonvapauden menettämiseen. He säilyttivät passiivisen asenteen ja hylätyksi tulemisen tunteen. Eräs sanoi

”Olen aina hyväksynyt lääkityksen. Se on saattanut minut tuntemaan oloni huonoksi, mutta hyväksyin sen. Hyväksyin sen ilman valitusta.”

Toiset kertoivat, että heillä ei ollut juurikaan aavistusta lääkityksen tarkoituksesta. He kokivat, ettei heillä ollut koskaan ollut valinnanmahdollisuutta lääkityksen suhteen. Kertomukset olivat täynnä “toivottomuuden, avuttomuuden, pelon, hämmennyksen tai välinpitämättömyyden tunteita heidän neuroleptisen lääkityksensä suhteen.” Monet uskoivat, että lääkkeistä kieltäytyminen johtaisi ystävien ja perheen hylkäämiseen, mielenterveysammattilaisten painostukseen sekä epävirallisiin ja virallisiin uhkiin uudelleen joutumisesta sairaalaan. Kaiken kaikkiaan Moncrieff toteaa:

”Tarkastelemamme tutkimukset osoittavat, että samalla kun psykoosilääkkeet voivat vähentää häiritseviä ja huolestuttavia psykoottisia kokemuksia, ne voivat auttaa palauttamaan kokemuksen arkiitsestä.Mutta ne voivat myös viedä ihmisiltä heidän itsensä tärkeitä puolia. Peter Wescott ilmaisi tilanteen British Medical Journal -lehdessä vuonna 1 979, ” hulluuden ajanjaksoista luopumiseni, minun on pitänyt maksaa sielullani.”

Kirjoittajat mainitsevat, että tulosten yleistettävyys muihin maailman osiin on epävarmaa, koska suurin osa tutkimuksista tehtiin länsimaisista väestöistä.

Tutkimus tarjoaa monimutkaisen ja vivahteikkaan kuvan käyttäjäkokemuksesta, jossa jotkut väittävät, että psykoosilääkkeet auttavat oireiden vähentämisessä. Sen sijaan toiset valittavat, että se riistää heiltä sen, kuka he ovat. Moncrieff sanoo:

“Toivon, että työmme auttaa avaamaann tätä kokemusta mielenterveyshenkilöstölle, joka ei ehkä tiedä sitä. He voivat olla empaattisempia ihmisille, joille on määrätty näitä lääkkeitä, ja avoimemmin auttaa ihmisiä välttämään tai minimoimaan niiden käyttöä.”

Tämä empatia ja sosiaalinen yhteys ovat erityisen tärkeitä, koska tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaalisen vuorovaikutuksen tiheys ja mielenterveysammattilaisten ja potilaiden väliset kunnioittavat suhteet ovat kriittiset ennustajat psykoosista toipumiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Muutama osallistuja totesi, että antipsykoottien aiheuttama oireiden vähentyminen auttoi heitä palauttamaan vanhan itsensä. Se vei heitä kohti normaalisuutta ja antoi heille mahdollisuuden osallistua valittuihin toimintoihin, lääkitys nosti heidän itsetuntoaan. Nämä havainnot viittaavat lääkkeiden käyttäjien kokemusten ja mielipiteiden heterogeenisyyteen ja monimutkaisuuteen.

Lääkkeillä oli myös symbolisia vaikutuksia, koska monet osallistujat totesivat, että antipsykoottien jatkuva nauttiminen vahvisti ajatusta, että he olivat sairaita. Joitakin tämä ajatus lohdutti, mutta toiset kokivat, että he eivät olleet kokonaisia ​​tai että se teki heistä “pienempiä ihmisiä”, “outoja” ja “hulluja”. Monien mielestä se pakotti heidät tunnustamaan itsensä kroonisesti sairaiksi ja vahvisti leimautumista. Biolääketieteellisen mallin käyttöön on toistuvasti liitetty lisääntynyttä leimautumista ja stigmaa, ja sosiaalisten vaikutusten vähättelyä psyykkisten vaikeuksien syynä on alettu kritisoida.

Monet osallistujat yhdistivät lääkkeiden käytön itsemääräämisoikeuden ja tahdonvapauden menettämiseen. He säilyttivät passiivisen asenteen ja hylätyksi tulemisen tunteen. Eräs sanoi

”Olen aina hyväksynyt lääkityksen. Se on saattanut minut tuntemaan oloni huonoksi, mutta hyväksyin sen. Hyväksyin sen ilman valitusta.”

Toiset kertoivat, että heillä ei ollut juurikaan aavistusta lääkityksen tarkoituksesta. He kokivat, ettei heillä ollut koskaan ollut valinnanmahdollisuutta lääkityksen suhteen. Kertomukset olivat täynnä “toivottomuuden, avuttomuuden, pelon, hämmennyksen tai välinpitämättömyyden tunteita heidän neuroleptisen lääkityksensä suhteen.” Monet uskoivat, että lääkkeistä kieltäytyminen johtaisi ystävien ja perheen hylkäämiseen, mielenterveysammattilaisten painostukseen sekä epävirallisiin ja virallisiin uhkiin uudelleen joutumisesta sairaalaan. Kaiken kaikkiaan Moncrieff toteaa:

”Tarkastelemamme tutkimukset osoittavat, että samalla kun psykoosilääkkeet voivat vähentää häiritseviä ja huolestuttavia psykoottisia kokemuksia, ne voivat auttaa palauttamaan kokemuksen arkiitsestä.Mutta ne voivat myös viedä ihmisiltä heidän itsensä tärkeitä puolia. Peter Wescott ilmaisi tilanteen British Medical Journal -lehdessä vuonna 1 979, ” hulluuden ajanjaksoista luopumiseni, minun on pitänyt maksaa sielullani.”

Kirjoittajat mainitsevat, että tulosten yleistettävyys muihin maailman osiin on epävarmaa, koska suurin osa tutkimuksista tehtiin länsimaisista väestöistä.

Tutkimus tarjoaa monimutkaisen ja vivahteikkaan kuvan käyttäjäkokemuksesta, jossa jotkut väittävät, että psykoosilääkkeet auttavat oireiden vähentämisessä. Sen sijaan toiset valittavat, että se riistää heiltä sen, kuka he ovat. Moncrieff sanoo:

“Toivon, että työmme auttaa avaamaann tätä kokemusta mielenterveyshenkilöstölle, joka ei ehkä tiedä sitä. He voivat olla empaattisempia ihmisille, joille on määrätty näitä lääkkeitä, ja avoimemmin auttaa ihmisiä välttämään tai minimoimaan niiden käyttöä.”

Tämä empatia ja sosiaalinen yhteys ovat erityisen tärkeitä, koska tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaalisen vuorovaikutuksen tiheys ja mielenterveysammattilaisten ja potilaiden väliset kunnioittavat suhteet ovat kriittiset ennustajat psykoosista toipumiselle.

Lue lisää

Kuten yllä olevasta artikkelista käy ilmi ihmisten kokemukset lääkkeistä ovat hyvin yksilöllisiä.Voinemme kaikki olla yhtä mieltä siitä että jokaisella tulisi olla vapaus valita haluaako lääkkeitä käyttää vaiko ei.Kyse ei siis ole siitä että olisi kaksi ryhmää, lääkkeiden kannattajat vastaan lääkkeiden vastustajat, vaan kaikki haluavat saada päättää omalla kohdallaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kuten yllä olevasta artikkelista käy ilmi ihmisten kokemukset lääkkeistä ovat hyvin yksilöllisiä.Voinemme kaikki olla yhtä mieltä siitä että jokaisella tulisi olla vapaus valita haluaako lääkkeitä käyttää vaiko ei.Kyse ei siis ole siitä että olisi kaksi ryhmää, lääkkeiden kannattajat vastaan lääkkeiden vastustajat, vaan kaikki haluavat saada päättää omalla kohdallaan.

Lue lisää

Erittäin arvokasta, että joku vaivautui suomentamaan em. artikkelin ja postaamaan sen tänne. :)

Ja nukkua hyvin.

Suomalainen yhteiskunta on pääasissa toksinen eli ehkä eläke tai itsenäinen työ tai maasta muutto hyviä vaihtoehtoja.

Lääkitys voi pitkittää tilannetta ja herkistää manialle. Kun lopetat, se pitää tehdä hyvin hitaasti. 10% vähennys muutaman viikon tai kuukauden ajaksi. Elimistösi on tottunut jo niihin lääkkeisiin ja kun ne lopetetaan se saa shokin jos tapahtuu liian yllättäen.

Minulla on sama diagnoosi.
Oireita ei ole minullakaan ollut vuosikausiin.

Minä lopetin lääkityksen itse koska lääkärit eivät suostuneet vaikka pitkään siitä puhuin.
Eli jos olisin jäänyt odottamaan jotain " lupaa " lopettaa lääkkeet niin olisin joutunut syömään niitä lopun elämää.

Lääkäri vielä sanoi että pitäisi käyttää ennaltaehkäisevästi. Ettei tule niitä psykooseja.
Periaatteessa sehän kertoo että joka ikisen ihmisen kannattaisi käyttää psykoosilääkkeitä ennaltaehkäisyyn koska psykoosin voi saada ihan kuka tahansa joissain olosuhteissa.

En ota Buranaakaan aamuisin ennalta välttääkseni mahdollisen päivällä alkavan päänsäryn, otan sen vasta sitten kun tai jos päätä särkee.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on sama diagnoosi.
Oireita ei ole minullakaan ollut vuosikausiin.

Minä lopetin lääkityksen itse koska lääkärit eivät suostuneet vaikka pitkään siitä puhuin.
Eli jos olisin jäänyt odottamaan jotain " lupaa " lopettaa lääkkeet niin olisin joutunut syömään niitä lopun elämää.

Lääkäri vielä sanoi että pitäisi käyttää ennaltaehkäisevästi. Ettei tule niitä psykooseja.
Periaatteessa sehän kertoo että joka ikisen ihmisen kannattaisi käyttää psykoosilääkkeitä ennaltaehkäisyyn koska psykoosin voi saada ihan kuka tahansa joissain olosuhteissa.

En ota Buranaakaan aamuisin ennalta välttääkseni mahdollisen päivällä alkavan päänsäryn, otan sen vasta sitten kun tai jos päätä särkee.

Lue lisää

Burana on tulehduskipulääke ja ärsyttää vatsaa, ja pitkäaikaiskäytössä se voi johtaa jopa vatsahaavaan. Jos haluaa välttää tämän riskin, on pitkäaikaiskäyttäjän syötävä vatsansuojalääkettä. Vatsahappoja vähentävät protonipumpun estäjät heikentävät ruuansulatusta ja niillä on muitakin haitttavaikutuksia. ÄLÄ siis syö "ennaltaehkäisevästi" Buranaa! Äläkä mitään muutakaan lääkettä, varsinkaan psykoosilääkkeitä.

Neurolepteja ei pitäisi kutsua antipsykooteiksi, koska ne eivät puolueettomien ja huolellisesti tehtyjen seurantatutkimusten mukaan estä psykooseja, vaan jatkuvassa käytössä lisäävät psykoosin uusiutumisen todennäköisyyttä.

Kannattaako psykoosilääkkeitä käyttää?
https://madinfinland.org/psykoosilaakkeet/

Anonyymi kirjoitti:

Burana on tulehduskipulääke ja ärsyttää vatsaa, ja pitkäaikaiskäytössä se voi johtaa jopa vatsahaavaan. Jos haluaa välttää tämän riskin, on pitkäaikaiskäyttäjän syötävä vatsansuojalääkettä. Vatsahappoja vähentävät protonipumpun estäjät heikentävät ruuansulatusta ja niillä on muitakin haitttavaikutuksia. ÄLÄ siis syö "ennaltaehkäisevästi" Buranaa! Äläkä mitään muutakaan lääkettä, varsinkaan psykoosilääkkeitä.

Neurolepteja ei pitäisi kutsua antipsykooteiksi, koska ne eivät puolueettomien ja huolellisesti tehtyjen seurantatutkimusten mukaan estä psykooseja, vaan jatkuvassa käytössä lisäävät psykoosin uusiutumisen todennäköisyyttä.

Kannattaako psykoosilääkkeitä käyttää?
https://madinfinland.org/psykoosilaakkeet/

Lue lisää

Mä kirjoitin siitä etten ota Buranaakaan ennaltaehkäisyksi peläten mahdollista alkavaa päänsärkyä.

En syö Buranaa säännöllisesti, toki en tiedä tarkoititko yleisesti kirjoittaessasi että älä syö Buranaa,

Neuroleptit kun jätin pois niin olen pärjännyt paljon paremmin, pää ei ole enää " usvassa ".
Eli ajatukset ja tunteet ja kaikki muu mahdollinen joka aivoissa tapahtuu toimivat huomattavasti paremmin ilman lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Mä kirjoitin siitä etten ota Buranaakaan ennaltaehkäisyksi peläten mahdollista alkavaa päänsärkyä.

En syö Buranaa säännöllisesti, toki en tiedä tarkoititko yleisesti kirjoittaessasi että älä syö Buranaa,

Neuroleptit kun jätin pois niin olen pärjännyt paljon paremmin, pää ei ole enää " usvassa ".
Eli ajatukset ja tunteet ja kaikki muu mahdollinen joka aivoissa tapahtuu toimivat huomattavasti paremmin ilman lääkkeitä.

Lue lisää

"En syö Buranaa säännöllisesti, toki en tiedä tarkoititko yleisesti kirjoittaessasi että älä syö Buranaa,"
Tajusin kyllä :) :)

Sinun pitää hakea toiselta lääkäriltä toinen mielipide.

Tsuklopentiksoli on vanha neurolepti. Neuroleptit vaikuttavat blokkaamalla Dopamiini-2 reseptoreita.

Itse olen henk. koht. sitä mieltä että dopamiiniteoria ei voi olla totta:
1) miksi niin monet skitsofreenikoista haluaisivat käydä töissä, mutta niin suuri osa on lääkityksestä huolimatta eläkkeellä? => nykyiset lääkkeet eivät auta tarpeeksi!

2) miksi skitsofreniaan kuuluvat myös ns. negatiiviset oireet (eli mm. syrjään vetäytyminen, motivaation puute ja tunteiden latistuminen)? miten liian korkeat dopamiinitasot selittäisivät negatiivisten oireiden olemassa olon?

mielestäni pitäisi keksiä uudenlaisia lääkkeitä psykoosisairauksien hoitoon. itse olen sitä mieltä että kannabiksesta saatava CBD (joka ei siis päihdytä) voisi olla todella hyvä yhdiste. Tätä on myös tutkittu, ja sillä on todettu olevan antipsykoottisia vaikutuksia.