Skitsoaffektiivinen häiriö

Lintunen2

Minulla on diagnisoitu tämä sairaus aivan äskettäin ja kaipaisin vertaistukea. Eli te joilla on sama sairaus,niin kertokaa miten olette selviytyneet ?Kertokaa kokemuksianne!Olisin todella kiitollinen vastauksista.

64

549

    Vastaukset

    • Minkälaisia oireesi ovat?

    • Ei ole sairaus ollenkaan.

      Muista, että diagnoosi ei ole sama asia kuin sairaus. Ihmiselle voi diagnosoida vaikka kevätkuumeen, mutta se ei tarkoita, että sellaista olisi tieteellisesti katsoen olemassa.

      Samalla tahdon sanoa, että jos haluat uskoa tuollaiseen todistamattomaan sairauteen, saat toki. Se on sinun voittosi tai tappiosi, riippuen mitä siltä toivot.

      • Olen samaa mieltä että ei ole sairaus mutta psykologiseen tuskaan uskon. Uskon myös että se on parhaiten hoidettavissa puheterapialla ja hyvillä elämäntavoilla. Ihmiset ovat yksilöitä. Mikä sopii toiselle ei sovi toiselle.


      • Eipä ne oireet yleensä katoa, vaikka päättäisi mielessään että ei tätä sairautta ole olemassa. Viestisi hyödyllisyys oli taas kerran pyöreä nolla.


      • Lässynblääh kirjoitti:

        Eipä ne oireet yleensä katoa, vaikka päättäisi mielessään että ei tätä sairautta ole olemassa. Viestisi hyödyllisyys oli taas kerran pyöreä nolla.

        Nimenomaan pyöreä nolla on täällä näitten " akateemikkojen " kirjoitukset ,jos ajatellaan että mitä hyötyä on skitsofreenikolle tai skitsoaffektiiviselle heidän kirjoituksista . Mutta jotenkin hullunhauskoja on myös heidän argumentaatiot , ottaen huomioon , että eivät ymmärrä asiasta pyhää pöläystä !


    • Minulla on kans diagnosoitu tuo sama sairaus monta vuotta sitten. Diagnoosi tuli, kun sairastuin toisen kerran psykoosiin.
      Kyllä minun mielestä ainakin skitsoaffektiivinen häiriö on ihan oikea sairaus. Kun olin suljetulla osastolla, niin siitä ei ollut epäilystäkään, ettenkö olisi ollut sairas. Olin aivan sekaisin, näin outoja, tunsin outoja, minulla oli täysin harhaisia pelkotiloja. Kuvittelin, että avopuolisoni kaveri tähtää minua kiväärillä vastapäisestä talosta, ruoka on myrkytettyä, suihkusta tulee happoa, hengitysilmaa myrkytetään, peilin takana on joku, demonit hyökkää, avaruusoliot tulee hakemaan jne.
      En kyennyt ollenkaan huolehtimaan itsestäni psykoosin aikana. En halunnut pitkään aikaan mennä edes suihkuun, koska olin niin vakuuttunut siitä, että suihkusta tulee happoa. Muutkin järjenvastaiset pelkotilat vaikutti tosi paljon. Onneksi kuitenkin jonkin ajan päästä lääkkeet alkoi tehoamaan, ja järjettömät pelkotilat väistyivät.
      Nyt olen ollut sairastumatta psykoosiin jo yhdeksän vuotta, ja olen siitä iloinen. En haluaisi enää kokea samaa hirveyttä. Olen koettanut kuntouttaa itseäni, syönyt lääkkeitä, käynyt terapiassa, yrittänyt elää terveellisesti. Minusta tuntuu siltä, että terveellisillä elämäntavoilla on suurempi merkitys psyykkisen hyvinvoinnin kannalta kuin uskotaan. En ole vielä päässyt ihan huipputerveellisiin elämäntapoihin, mutta toivon että vielä joskus pääsen. Terapiaankaan en ole täysin tyytyväinen. Toivottavasti pääsen joskus paremmalle terapeutille.
      Olen ollut kuntoutustuella toisesta psykoosista lähtien. Sillä aikana olen opiskellut yliopistossa, välillä aika etanavauhtia, mutta jotain olen kuitenkin saanut aikaan. Pelotti onko psykoosit vaikuttaneet niin, että älykkyys olisi vähentynyt, mutta onneksi sain kognitiivisista testeistä hyvät tulokset. Olen ajatellut, että kuntoutan itseäni niin kauan kun on tarve, vaikka koko loppuelämäni. Ja toivon, että pääsen vielä joskus työelämään.

      • Mitä tarkoitat sairaudella? Entä psykoosilla? Niin kutsuttu skitsoaffektiivinen häiriö ei ole sairaus lääketieteen mukaan. Ainoastaan psykiatrian mukaan.

        Se, että kerrot olleessi sekaisin, mitä ikinä sillä tarkoitatkaan, nähneesi tai tunteneesi outoja ja pelkäsit ei tarkoita, että on sairas. Ihmiset tuntevat kaikenlaista. Mikään tuntemus ei ole sairaus tai edes oire sairaudesta. Samoin voi uskoa mitä tahtoo eikä se tarkoita mitään sairautta tai sairauden oiretta. Yksinkertaisesti olet mitä ilmeisemmin ollut väärässä. Onko todisteita siitä, että naapuri on tähdännyt aseella sinua; että ruokasi on myrkytetty (Onko tehty toksikologiset tutkimukset? Mitkä oli tulokset?) tai avaruusolioita on olemassa ja, että ovat sinun perässäsi? Väärässä oleminen/erehtyminen ei ole sairaus eikä sairauden oire.


      • Sairaus on kyllä hankalampi määritellä kuin uskotaan. Minun mielestäni sairaus on tila, joka aiheuttaa kärsimystä, heikentää selviytymistä ja toimintakykyä ja on jotenkin fysiologisesti ja/tai psyykkisesti poikkeava tila. Tältä pohjalta se mitä koin täyttää sairauden tunnusmerkit. Koin siis psykoosin aikana kärsimystä. Kärsin, koska minua riivasi pelottavat aistiharhat ja harhaluulot sekä kauheat tuskatilat. Psykoosin aikana myös minun toimintakykyni oli heikentynyt paljon "normaalista". En kyennyt oikein huolehtimaan itsestäni, en esim. meinannut uskaltaa mennä suihkuun tai syödä. Tilani oli lisäksi ainakin psyykkisesti poikkeava. Normaali ihminen ei koe aistiharhoja ja kykenee syömään ja käymään suihkussa. Tieteellisten tutkimusten perusteella psykoosi on myös fysiologisesti poikkeava tila. Siinä voi havaita erilaisia aivotoiminnan häiriöitä. Mielestäni psykoosi on aivosairaus ihan samalla tavalla kuin esim. epilepsia, dementia tai Alzheimerin tauti. Väärässä oleminen ei ole sairaus, mutta minun kohdallani oli kyse paljon muustakin kuin pelkästä väärässä olemisesta.


      • Iiivari267 kirjoitti:

        Mitä tarkoitat sairaudella? Entä psykoosilla? Niin kutsuttu skitsoaffektiivinen häiriö ei ole sairaus lääketieteen mukaan. Ainoastaan psykiatrian mukaan.

        Se, että kerrot olleessi sekaisin, mitä ikinä sillä tarkoitatkaan, nähneesi tai tunteneesi outoja ja pelkäsit ei tarkoita, että on sairas. Ihmiset tuntevat kaikenlaista. Mikään tuntemus ei ole sairaus tai edes oire sairaudesta. Samoin voi uskoa mitä tahtoo eikä se tarkoita mitään sairautta tai sairauden oiretta. Yksinkertaisesti olet mitä ilmeisemmin ollut väärässä. Onko todisteita siitä, että naapuri on tähdännyt aseella sinua; että ruokasi on myrkytetty (Onko tehty toksikologiset tutkimukset? Mitkä oli tulokset?) tai avaruusolioita on olemassa ja, että ovat sinun perässäsi? Väärässä oleminen/erehtyminen ei ole sairaus eikä sairauden oire.

        Oireista kärsivää ihmistä ei auta pätkän vertaa se että kaltaisesi tyyppi tulee änkyttämään, että ei ole oikea sairaus, voihan ne kuvitelmat ehkä joskus jotain kautta olla totta. Kaltaisesi oireet kieltävät tyypit eivät ole avuksi kenellekään.

        Se on loppujen lopuksi aivan vitun sama kutsutaanko sitä psykoosiksi tai skitsofreniaksi vai ei. Kaltaisellesi "ei ole sairaus" -tyypeille on tärkeämpää vain yrittää vakuutella ettette ole mitenkään sairaita, kuin auttaa niistä oireista kärsivää ihmistä. Jos se "en ole sairas" -vakuuttelu ja nillitys tekee teidät onnelliseksi niin jatkakaa ihmeessä. Suurin osa kärsivistä haluaisi kuitenkin ennemmin vertaistukea tai apua tilanteeseensa.


      • Iiivari267 kirjoitti:

        Mitä tarkoitat sairaudella? Entä psykoosilla? Niin kutsuttu skitsoaffektiivinen häiriö ei ole sairaus lääketieteen mukaan. Ainoastaan psykiatrian mukaan.

        Se, että kerrot olleessi sekaisin, mitä ikinä sillä tarkoitatkaan, nähneesi tai tunteneesi outoja ja pelkäsit ei tarkoita, että on sairas. Ihmiset tuntevat kaikenlaista. Mikään tuntemus ei ole sairaus tai edes oire sairaudesta. Samoin voi uskoa mitä tahtoo eikä se tarkoita mitään sairautta tai sairauden oiretta. Yksinkertaisesti olet mitä ilmeisemmin ollut väärässä. Onko todisteita siitä, että naapuri on tähdännyt aseella sinua; että ruokasi on myrkytetty (Onko tehty toksikologiset tutkimukset? Mitkä oli tulokset?) tai avaruusolioita on olemassa ja, että ovat sinun perässäsi? Väärässä oleminen/erehtyminen ei ole sairaus eikä sairauden oire.

        Huomaa että täällä on kommentoijia, ketkä eivät ole koskaan olleet psykoosissa. Ettäkö mikä on psykoosi ? Se on kokonaisvaltainen mielentila ,jossa ei ole mitään normaalia, ei mitään mistä saisi ns kiinni. Ihminen on harhainen ja uskoo , että harhat ovat totta, oikeasti olemassa. En sellaista henkistä hätää ja tunteen tuskaa tiennyt olevan, ennen kuin koin psykoosin, tai oikeastaan useita psykooseja. Siis varsinaista kevätkuumetta. Se
        minun tila diagnosoitiin skitsoaffektiiviseksi . Sain siihen toimivan lääkityksen ja sen jälkeen mielisairaala jaksot elämässäni loppuivat. En tiedä jääkö tämä minun kirjoitukseni tähän julkaisuun nyt. Olen pari kertaa yrittänyt kertoa mielipiteeni tästä aiheesta , josta minulla todella on kokemusta, mutta sitä ei ole hyväksytty, tai se on poistettu. Ehkä liian tunteella olen kirjoittanut,koska minua loukkaa sydänjuuria myöten kirjoitukset ,joissa jotenkin vähätellään koko asiaa. Että koko sairautta ei ole edes olemassa. Että muuta hieman elämäntapojasi ja sun muuta , käsittämätöntä ..!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Huomaa että täällä on kommentoijia, ketkä eivät ole koskaan olleet psykoosissa. Ettäkö mikä on psykoosi ? Se on kokonaisvaltainen mielentila ,jossa ei ole mitään normaalia, ei mitään mistä saisi ns kiinni. Ihminen on harhainen ja uskoo , että harhat ovat totta, oikeasti olemassa. En sellaista henkistä hätää ja tunteen tuskaa tiennyt olevan, ennen kuin koin psykoosin, tai oikeastaan useita psykooseja. Siis varsinaista kevätkuumetta. Se
        minun tila diagnosoitiin skitsoaffektiiviseksi . Sain siihen toimivan lääkityksen ja sen jälkeen mielisairaala jaksot elämässäni loppuivat. En tiedä jääkö tämä minun kirjoitukseni tähän julkaisuun nyt. Olen pari kertaa yrittänyt kertoa mielipiteeni tästä aiheesta , josta minulla todella on kokemusta, mutta sitä ei ole hyväksytty, tai se on poistettu. Ehkä liian tunteella olen kirjoittanut,koska minua loukkaa sydänjuuria myöten kirjoitukset ,joissa jotenkin vähätellään koko asiaa. Että koko sairautta ei ole edes olemassa. Että muuta hieman elämäntapojasi ja sun muuta , käsittämätöntä ..!

        " Ehkä liian tunteella olen kirjoittanut,koska minua loukkaa sydänjuuria myöten kirjoitukset ,joissa jotenkin vähätellään koko asiaa. Että koko sairautta ei ole edes olemassa"

        Minä en vähättele. Uskon 100% kuvauksesi. Se, etten ajattele kuvaamiesi kokemusten olevan sairautta, ei tarkoita että en ymmärtäisi niiden olevan sellaisia kuin sanoit (en halua väännellä sanomisiasi, joten toistan): henkistä hätää ja tunteen tuskaa, jota ei tiedä olevan, ennen kuin itse kokee.

        Ajattelen vain, että apua pitää saada muuten kuin siten, että hyväksyy jonkin tietyn tulkinnan tai selityksen ongelmalleen. Sairausolettama on yksi tämän nykyhetkisen kulttuurin (epätieteellinen) oletus. Monet psyyken ongelmista kärsivät, ja psykoosidiagnoosinkin saaneet, eivät allekirjoita sairausolettamaa. Mielestäni heillä on siihen oikeus.

        Sairausolettama ei mielestäni - ja tämä on vain minun mielipiteeni, voit olla toista mieltä - välttämättä takaa oikeaa eikä tehokasta apua. Suomessa kuten muissakin länsimaissa on periaatteessa kaikilla oikeus valita, mitä hoitoa terveydenhuoltojärjestelmästä ottaa vastaan. Moni on toipunut paremmin, kun on saanut apua, joka ei ole perustunut diagnoosille ja lääkkeille, vaan esimerkiksi terapialle ja muulle sellaiselle tuelle, joka perustuu ensisijaisesti psykososiaalisiin keinoihin ja ihmistenväliseen vuorovaikutukseen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        " Ehkä liian tunteella olen kirjoittanut,koska minua loukkaa sydänjuuria myöten kirjoitukset ,joissa jotenkin vähätellään koko asiaa. Että koko sairautta ei ole edes olemassa"

        Minä en vähättele. Uskon 100% kuvauksesi. Se, etten ajattele kuvaamiesi kokemusten olevan sairautta, ei tarkoita että en ymmärtäisi niiden olevan sellaisia kuin sanoit (en halua väännellä sanomisiasi, joten toistan): henkistä hätää ja tunteen tuskaa, jota ei tiedä olevan, ennen kuin itse kokee.

        Ajattelen vain, että apua pitää saada muuten kuin siten, että hyväksyy jonkin tietyn tulkinnan tai selityksen ongelmalleen. Sairausolettama on yksi tämän nykyhetkisen kulttuurin (epätieteellinen) oletus. Monet psyyken ongelmista kärsivät, ja psykoosidiagnoosinkin saaneet, eivät allekirjoita sairausolettamaa. Mielestäni heillä on siihen oikeus.

        Sairausolettama ei mielestäni - ja tämä on vain minun mielipiteeni, voit olla toista mieltä - välttämättä takaa oikeaa eikä tehokasta apua. Suomessa kuten muissakin länsimaissa on periaatteessa kaikilla oikeus valita, mitä hoitoa terveydenhuoltojärjestelmästä ottaa vastaan. Moni on toipunut paremmin, kun on saanut apua, joka ei ole perustunut diagnoosille ja lääkkeille, vaan esimerkiksi terapialle ja muulle sellaiselle tuelle, joka perustuu ensisijaisesti psykososiaalisiin keinoihin ja ihmistenväliseen vuorovaikutukseen.

        Lisään vielä, kun kirjoitit, että "Sain siihen toimivan lääkityksen" niin on hienoa, jos koit lääkkeistä olleen apua. Minusta on aivan ok käyttää psykoaktiivisia aineita, jos niistä on apua, vaikka ei ajattelisikaan ongelmansa olevan "psykiatrinen sairaus." Oma käsitykseni, jonka perustan tutkimuksiin ja monien psyykenlääkkeitä pitkään käyttäneiden kokemuksiin, on kuitenkin, että psykoaktiivista aineista on niiden sivuvaikutusten vuoksi pitkäaikaiskäytössä enemmän haittaa kuin hyötyä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Lisään vielä, kun kirjoitit, että "Sain siihen toimivan lääkityksen" niin on hienoa, jos koit lääkkeistä olleen apua. Minusta on aivan ok käyttää psykoaktiivisia aineita, jos niistä on apua, vaikka ei ajattelisikaan ongelmansa olevan "psykiatrinen sairaus." Oma käsitykseni, jonka perustan tutkimuksiin ja monien psyykenlääkkeitä pitkään käyttäneiden kokemuksiin, on kuitenkin, että psykoaktiivista aineista on niiden sivuvaikutusten vuoksi pitkäaikaiskäytössä enemmän haittaa kuin hyötyä.

        Sinä taas olet juuri niitä , kenen kirjoitukset loukkaavat ja vetävät kölin alta minua tässä asiassa. Yksinkertaisesti ; jos en käyttäisi psykoosinesto lääkitystä, olisin pysyvästi mielisairaalassa. Mieti siis vähän ,kun laitat tänne " tutkimustuloksiin " perustuvaa tietoa , että psyykenlääkkeistä on enemmän haittaa ,kuin hyötyä . Jos olet lääkäri ,niin vielä enemmän ihmettelen , enkä ymmärrä sitä . Kun vetoat tässä " monien psyykenlääkkeitä käyttäneiden kokemuksiin " , niin olet jonkin sortin asiantuntija tässä asiassa, tai oikeammin olet olevinasi ... lopuksi vielä kysyisin ; oletko ollut psykoosissa koskaan ?


      • Prololoo juttuja jälleen. Huomionkipeys on jälleen avauksen syynä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Huomaa että täällä on kommentoijia, ketkä eivät ole koskaan olleet psykoosissa. Ettäkö mikä on psykoosi ? Se on kokonaisvaltainen mielentila ,jossa ei ole mitään normaalia, ei mitään mistä saisi ns kiinni. Ihminen on harhainen ja uskoo , että harhat ovat totta, oikeasti olemassa. En sellaista henkistä hätää ja tunteen tuskaa tiennyt olevan, ennen kuin koin psykoosin, tai oikeastaan useita psykooseja. Siis varsinaista kevätkuumetta. Se
        minun tila diagnosoitiin skitsoaffektiiviseksi . Sain siihen toimivan lääkityksen ja sen jälkeen mielisairaala jaksot elämässäni loppuivat. En tiedä jääkö tämä minun kirjoitukseni tähän julkaisuun nyt. Olen pari kertaa yrittänyt kertoa mielipiteeni tästä aiheesta , josta minulla todella on kokemusta, mutta sitä ei ole hyväksytty, tai se on poistettu. Ehkä liian tunteella olen kirjoittanut,koska minua loukkaa sydänjuuria myöten kirjoitukset ,joissa jotenkin vähätellään koko asiaa. Että koko sairautta ei ole edes olemassa. Että muuta hieman elämäntapojasi ja sun muuta , käsittämätöntä ..!

        Juuri näin. Ammattivalittaja keksii itselleen uusia mielen sairauksia, joita ei ole voitu diagnosoida, koska tyyppi on noin suurin piirtein "kartalla".
        Jotain lapsuudessa on mennyt pieleen, että huomionhakuisuus on noinkin mittavaa, että vielä 80v. rajapyykkiä lähestyttäessä on sitä haettava netistä.

        Vaikuttaa että kodin ankara uskonnollinen kasvatus olisi liialliseen huomiohakuisuuteen hyvin todennäköinen tekijä.


    • Mulla on diagnosoitu skitsoaffektiivinen häiriö.Aikansa vei,kun löytyi sopiva lääkitys.Terveelliset elämäntavat,säännöllinen riittävä uni yms ovat kyllä tärkeitä,jotta voi hyvin.Sopivalla lääkityksellä olen lähes oireeton.Kun kahdeksaan vuoteen ei ole ollut maniaa,päätti lääkäri,että voidaan purkaa lito kokonaan pois.Masennuslääke ja psykoosinestolääke vielä jäi.

    • Katsokaa 20.30 uutisia Yleltä. Olemme ylivertaisia ja haluamme kuulla mitä mieltä olette tuotteestamme.

    • Minullekin nyt tuota skitsofreniaspektrin diagnoosia sovitellaan. Olen uskovainen ja vakaasti sitä mieltä, että mielenterveysdiagnoosit ovat vainotuille ihmisille keksittyjä sairauksia. Kaikki mielenterveysongelmat ovat hengellisiä, eikä niitä voida ihmisjärjellä diagnosoida.

      • Olet oikeassa siinä että mielenterveysdiagnoosit eivät ole sairauksia.Sairaudet ovat fyysisiä kehon ja elimistön poikkeavuuksia/vikoja, aineettomat asiat kuten mieli eivät voi sairastua muutoin kuin kielikuvallisessa mielessä.Vaikka kaikki yhteistuumin sopisivat että mielenterveysongelmat ovat sairauksia se ei muuta faktoja.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet oikeassa siinä että mielenterveysdiagnoosit eivät ole sairauksia.Sairaudet ovat fyysisiä kehon ja elimistön poikkeavuuksia/vikoja, aineettomat asiat kuten mieli eivät voi sairastua muutoin kuin kielikuvallisessa mielessä.Vaikka kaikki yhteistuumin sopisivat että mielenterveysongelmat ovat sairauksia se ei muuta faktoja.

        Omituinen mielipide.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet oikeassa siinä että mielenterveysdiagnoosit eivät ole sairauksia.Sairaudet ovat fyysisiä kehon ja elimistön poikkeavuuksia/vikoja, aineettomat asiat kuten mieli eivät voi sairastua muutoin kuin kielikuvallisessa mielessä.Vaikka kaikki yhteistuumin sopisivat että mielenterveysongelmat ovat sairauksia se ei muuta faktoja.

        Oikein. On ihmisen henkilökohtainen asia, miten ajattelee mielensä pulmista. Jos haluaa niitä pitää jonkinlaisina sairauksina, se on ok. Jos ei halua, sekin on ok. On monta muutakin tarkastelutapaa psyykkiseen kärsimykseen kuin lääketieteellinen. Apuakin voi saada, esimerkiksi terapiaa, vaikka ei ajattelisikaan sairausmallin mukaisesti. Kelaa ja muita julkisesta rahoituksesta päättäviä viranomaisia varten tarvitaan diagnoosi, eikä psyykkisistä syistä voi olla töistä pois muuten kuin "sairaus"-lomalla, mutta tämä järjestelmä ei perustu valistuneeseen tieteelliseen näkemykseen. Monet terapeutitkin ovat sanoutuneet irti mielen ongelmien medikalisaatiosta, epävirallisesti tosin vain, koska eivät muuten voi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet oikeassa siinä että mielenterveysdiagnoosit eivät ole sairauksia.Sairaudet ovat fyysisiä kehon ja elimistön poikkeavuuksia/vikoja, aineettomat asiat kuten mieli eivät voi sairastua muutoin kuin kielikuvallisessa mielessä.Vaikka kaikki yhteistuumin sopisivat että mielenterveysongelmat ovat sairauksia se ei muuta faktoja.

        On identtiset kaksoset. Jos toinen heistä sairastuu skitsofreniaan , on toisen riski sairastua samaan 50 %


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

        2. Miksi geenitutkimusten on uskottu tuottavan tuloksia?

        Usko geenitutkimusten tuloksellisuuteen on perustunut etupäässä kaksostutkimuksiin, joita on väestötasolla, ilman räätälöityä ja valikoitua aineistoa, tehty yhteensä kuusi kappaletta. Yhteenlasketut tulokset näistä tutkimuksista ovat, että samanmunaisilla eli identtisillä kaksosilla konkordanssi on 28% ja erimunaisilla kaksosilla 6%. Tämä tarkoittaa sitä, että kun identtisistä kaksosista toinen sairastaa skitsofreniaa, niin toinen ei sitä sairasta 72 prosentin todennäköisyydellä. Vastaavasti jos erimunaisista kaksosista toinen sairastaa skitsofreniaa, niin toinen kaksonen ei sitä sairasta 94 prosentin todennäköisyydellä. Näin ollen perinnöllisyyden merkitys näyttääkin olevan todellisuudessa hyvin vähäinen.

        Miksi oheisetkin laskelmat ovat yliampuvia?

        Artikkelin kirjoittajat toteavat, että skitsofrenia näyttää yllä olevissakin laskelmissa periytyvämmältä kuin mitä se oikeasti onkaan. Esimerkiksi lapsuuden perheen ruokavalio vaikuttaa samalla tavalla kummankin kaksosen mikrobiomiin ja saattaa näin lisätä kummankin skitsofreniariskiä, mikä tulkitaan aineistosta helposti perinnöllisyydeksi. Lisäksi vanhemmilta saadut tulehduksen aiheuttajat tarttuvat monesti molempiin kaksosiin lisäten mahdollisesti skitsofreniariskiä, mikä näyttäisi aineistossa taas virheellisesti sairauden perinnöllisyydeltä.

        Lisäksi artikkelissa mainitaan kaksostutkimusten muita virheellisiä oletuksia. Tällaisia ovat oletus siitä, että geenit eivät vuorovaikuttaisi ympäristön kanssa, ja että identtisten kaksosten välinen sosiaalinen side ei olisi vahvempi kuin erimunaisten kaksosten. Lisäksi kaksosia ei varauksetta voida pitää edustavana otoksena koko kansasta.

        Lopussa tutkijat toetavat, että mikäli skitsofrenia olisi selkeästi perinnöllinen sairaus, olisi sairauden esiintyvyys laskenut voimakkaasti 1800-luvulta 1950-luvulle, kun skitsofreniapotilaita hoidettiin laitoksissa ja heidän lasten hankinta oli olematonta. Sen sijaan skitsofrenian esiintyvyys näyttää, päin vastoin, nousseen samalla aikavälillä.

        Mitä tästä voidaan päätellä?

        Edellä esitetty artikkeli ei huomioi psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä, joista psykoosin taustatekijöinä on selkeästi eniten näyttöä. Olisi huomioitava myös, että kaksoset, ja erityisesti identtiset kaksoset, elävät tavallisesti hyvin samantyyppisessä sosiaalisessa ympäristössä ja ovat samantyyppisessä sosioekonomisessa asemassa. Lisäksi traumat voivat olla kaksosten kesken jaettuja. Keroputaan malli humanistisena tapana hoitaa psykooseja on eräs maailman tehokkaimmista, joten neurobiologisen näkökulman ei tarvitse olla merkittävässä roolissa psykoosien hoidossa. Tästä huolimatta artikkelin anti ei olekaan siinä, että saataisiin selville tehokkaita psykoosinhoitokeinoja. Arvo on siinä, että usko psykoosisairauksien perinnölliseen luonteeseen on romahtanut siellä, missä perinnöllisyyteen ollaan eniten uskottu.

        Entä SUPER-tutkimus?

        SUPER-tutkimuksen vastuuhenkilöiden tulisi miettiä, miten selitetään potilaille, etteivät yli 10 000 SUPER-tutkimusta varten annettua näytettä todennäköisesti palvele psykoosien syntymekansimien ymmärtämistä tai hoidon kehittämistä millään tavalla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        2. Miksi geenitutkimusten on uskottu tuottavan tuloksia?

        Usko geenitutkimusten tuloksellisuuteen on perustunut etupäässä kaksostutkimuksiin, joita on väestötasolla, ilman räätälöityä ja valikoitua aineistoa, tehty yhteensä kuusi kappaletta. Yhteenlasketut tulokset näistä tutkimuksista ovat, että samanmunaisilla eli identtisillä kaksosilla konkordanssi on 28% ja erimunaisilla kaksosilla 6%. Tämä tarkoittaa sitä, että kun identtisistä kaksosista toinen sairastaa skitsofreniaa, niin toinen ei sitä sairasta 72 prosentin todennäköisyydellä. Vastaavasti jos erimunaisista kaksosista toinen sairastaa skitsofreniaa, niin toinen kaksonen ei sitä sairasta 94 prosentin todennäköisyydellä. Näin ollen perinnöllisyyden merkitys näyttääkin olevan todellisuudessa hyvin vähäinen.

        Miksi oheisetkin laskelmat ovat yliampuvia?

        Artikkelin kirjoittajat toteavat, että skitsofrenia näyttää yllä olevissakin laskelmissa periytyvämmältä kuin mitä se oikeasti onkaan. Esimerkiksi lapsuuden perheen ruokavalio vaikuttaa samalla tavalla kummankin kaksosen mikrobiomiin ja saattaa näin lisätä kummankin skitsofreniariskiä, mikä tulkitaan aineistosta helposti perinnöllisyydeksi. Lisäksi vanhemmilta saadut tulehduksen aiheuttajat tarttuvat monesti molempiin kaksosiin lisäten mahdollisesti skitsofreniariskiä, mikä näyttäisi aineistossa taas virheellisesti sairauden perinnöllisyydeltä.

        Lisäksi artikkelissa mainitaan kaksostutkimusten muita virheellisiä oletuksia. Tällaisia ovat oletus siitä, että geenit eivät vuorovaikuttaisi ympäristön kanssa, ja että identtisten kaksosten välinen sosiaalinen side ei olisi vahvempi kuin erimunaisten kaksosten. Lisäksi kaksosia ei varauksetta voida pitää edustavana otoksena koko kansasta.

        Lopussa tutkijat toetavat, että mikäli skitsofrenia olisi selkeästi perinnöllinen sairaus, olisi sairauden esiintyvyys laskenut voimakkaasti 1800-luvulta 1950-luvulle, kun skitsofreniapotilaita hoidettiin laitoksissa ja heidän lasten hankinta oli olematonta. Sen sijaan skitsofrenian esiintyvyys näyttää, päin vastoin, nousseen samalla aikavälillä.

        Mitä tästä voidaan päätellä?

        Edellä esitetty artikkeli ei huomioi psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä, joista psykoosin taustatekijöinä on selkeästi eniten näyttöä. Olisi huomioitava myös, että kaksoset, ja erityisesti identtiset kaksoset, elävät tavallisesti hyvin samantyyppisessä sosiaalisessa ympäristössä ja ovat samantyyppisessä sosioekonomisessa asemassa. Lisäksi traumat voivat olla kaksosten kesken jaettuja. Keroputaan malli humanistisena tapana hoitaa psykooseja on eräs maailman tehokkaimmista, joten neurobiologisen näkökulman ei tarvitse olla merkittävässä roolissa psykoosien hoidossa. Tästä huolimatta artikkelin anti ei olekaan siinä, että saataisiin selville tehokkaita psykoosinhoitokeinoja. Arvo on siinä, että usko psykoosisairauksien perinnölliseen luonteeseen on romahtanut siellä, missä perinnöllisyyteen ollaan eniten uskottu.

        Entä SUPER-tutkimus?

        SUPER-tutkimuksen vastuuhenkilöiden tulisi miettiä, miten selitetään potilaille, etteivät yli 10 000 SUPER-tutkimusta varten annettua näytettä todennäköisesti palvele psykoosien syntymekansimien ymmärtämistä tai hoidon kehittämistä millään tavalla.

        1. Mitä geenitutkimuksilla on saavutettu?

        Kirjoittajien mukaan skitsofrenian periytyvyyttä on tutkittu jo ennestään paljon ja suurella rahalla. Kun suuri tutkimushanke Human Genome Project vuonna 2003 loppui, odotukset skitsofrenian suhteen olivat

        1) löytää skitsofrenian aiheuttavat geenit
        2) mahdollistaa skitsofrenian tunnistaminen jo ennen oireiden ilmaantumista
        3) kehittää skitsofrenialle objektiivinen diagnostiikka
        4) Laatia skitsofreniaan luotettavat hoito-ohjeet

        Projektin yhteydessä tutkittiin lähes 800 kandidaattigeeniä ja rahaa hankkeeseen paloi lähes 250 miljoonaa dollaria. Lopputulos oli, että mitään merkittäviä riskigeenejä ei löydetty ja vähäisetkin tulokset olivat ristiriidassa keskenään. Tulosten selitysvoima ei ylittänyt satunnaisen kohinan tuottamaa selitysvoimaa, mikä aiheutti tutkijoille suuren pettymyksen. Yhtäkään yllä mainitusta neljästä tavoitteesta ei saavutettu.

        Tämän jälkeen tutkimuksissa siirryttiin genominlaajuisiin assosiaatiotutkimuksiin (GWAS), joissa on etsitty DNA:sta yleisiä variantteja, jotka voisivat hieman nostaa riskiä sairastua skitsofreniaan. Yhdysvalloissa GWAS-tutkimuksia on tuettu julkisilla rahoilla yli 100 miljoonalla dollarilla vuosittain, mutta mitkään löydökset eivät ole olleet juuri skitsofrenialle ominaisia, ja lisäksi erilaiset “riskiyhdistelmät” ovat osoittautuneet hyvin moninaisiksi väestössä erittäin tavallisiksi. Näin ollen GWAS-tutkimukset eivät ole lisänneet ymmärrystä skitsofreniasta, ja nykyisin geenitutkimusten tavoitteena on etsiä “minimaalisia korrelaatioita”, jotka voisivat edes hieman olla yhteydessä kohonneeseen sairastumisriskiin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet oikeassa siinä että mielenterveysdiagnoosit eivät ole sairauksia.Sairaudet ovat fyysisiä kehon ja elimistön poikkeavuuksia/vikoja, aineettomat asiat kuten mieli eivät voi sairastua muutoin kuin kielikuvallisessa mielessä.Vaikka kaikki yhteistuumin sopisivat että mielenterveysongelmat ovat sairauksia se ei muuta faktoja.

        Ihmisellä voi olla toimintahäiriöitä, jotka vaikuttavat ajatuksiin. Erilaiset traumat, elämäntavat ja lukemattomat muut syyt voivat aiheuttaa näitä toimintahäirilitä ajatteluun. Näitä voivat olla mm. masennus, jatkuva väsymys, huono muistisuus ja muutkin kognitiiviset vaikeudet. Se, että mieli on aineeton, ei tee siitä epätodellista. Esimerkiksi sydämessä voi olla toimintahäiriö, mutta se kuitenkin toimii eikä aiheuta mitään sairauden puhkeamista. Tällaisia vikoja voidaan hoitaa erilaisin keinoin. Itse en mielen kohdalla ole lääkkeiden, vaan holistisen lähestymistavan kannalla. Mieltä ei voi hoitaa pelkästään lääkityksellä, vaan kokonaisvaltaisesti elämän eri osa-alueita huomioon ottaen.
        Ihminen on kokonaisvaltainen psykofyysinen olento eikä mieltä voi erottaa ihmisen toiminnoista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisellä voi olla toimintahäiriöitä, jotka vaikuttavat ajatuksiin. Erilaiset traumat, elämäntavat ja lukemattomat muut syyt voivat aiheuttaa näitä toimintahäirilitä ajatteluun. Näitä voivat olla mm. masennus, jatkuva väsymys, huono muistisuus ja muutkin kognitiiviset vaikeudet. Se, että mieli on aineeton, ei tee siitä epätodellista. Esimerkiksi sydämessä voi olla toimintahäiriö, mutta se kuitenkin toimii eikä aiheuta mitään sairauden puhkeamista. Tällaisia vikoja voidaan hoitaa erilaisin keinoin. Itse en mielen kohdalla ole lääkkeiden, vaan holistisen lähestymistavan kannalla. Mieltä ei voi hoitaa pelkästään lääkityksellä, vaan kokonaisvaltaisesti elämän eri osa-alueita huomioon ottaen.
        Ihminen on kokonaisvaltainen psykofyysinen olento eikä mieltä voi erottaa ihmisen toiminnoista.

        Määrittele mieli.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisellä voi olla toimintahäiriöitä, jotka vaikuttavat ajatuksiin. Erilaiset traumat, elämäntavat ja lukemattomat muut syyt voivat aiheuttaa näitä toimintahäirilitä ajatteluun. Näitä voivat olla mm. masennus, jatkuva väsymys, huono muistisuus ja muutkin kognitiiviset vaikeudet. Se, että mieli on aineeton, ei tee siitä epätodellista. Esimerkiksi sydämessä voi olla toimintahäiriö, mutta se kuitenkin toimii eikä aiheuta mitään sairauden puhkeamista. Tällaisia vikoja voidaan hoitaa erilaisin keinoin. Itse en mielen kohdalla ole lääkkeiden, vaan holistisen lähestymistavan kannalla. Mieltä ei voi hoitaa pelkästään lääkityksellä, vaan kokonaisvaltaisesti elämän eri osa-alueita huomioon ottaen.
        Ihminen on kokonaisvaltainen psykofyysinen olento eikä mieltä voi erottaa ihmisen toiminnoista.

        Mielisairauksia ja fyysisiä sairauksia ei voi rinnastaa toisiinsa, ne kuuluvat täysin eri kategorioihin.Me voimme esimerkiksi kuvantamisen keinoin todeta kasvaimen aivoissa, onko olemassa vastaavaa objektiivista menetelmää mielisairauden toteamiseksi?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Määrittele mieli.

        Mieli on ihmisen aivoissa sijaitseva ”käyttöjärjestelmä”, jonka avulla koemme ja hahmotamme maailmaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mielisairauksia ja fyysisiä sairauksia ei voi rinnastaa toisiinsa, ne kuuluvat täysin eri kategorioihin.Me voimme esimerkiksi kuvantamisen keinoin todeta kasvaimen aivoissa, onko olemassa vastaavaa objektiivista menetelmää mielisairauden toteamiseksi?

        On, esimerkiksi aivokasvain voi aiheuttaa käyttäytymisen muutoksia ja nykypsykitrian määritteiden mukaan persoonallisuushäiriöitä. Siihen en ota kantaa, onko psykiatria mielestäni oikeaa tiedettä, koska se on aihe erikseen.
        Väitätkö, että ihmisen mieli ei vaikuta fyysisiin oireisiin tai toisinpäin?

        Ja siinä voisikin olla aikamme dilemma, kun tyhmä ihminen on tottunut aina uskomaan vain sen, minkä näkee, mutta mieltäpä ei voikaan kuvata.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mieli on ihmisen aivoissa sijaitseva ”käyttöjärjestelmä”, jonka avulla koemme ja hahmotamme maailmaa.

        Eli tämä aineeton asia sijaitsee aivoissa?Voiko aineettomilla asioilla olla fyysinen sijainti?


      • Anonyymi kirjoitti:

        On, esimerkiksi aivokasvain voi aiheuttaa käyttäytymisen muutoksia ja nykypsykitrian määritteiden mukaan persoonallisuushäiriöitä. Siihen en ota kantaa, onko psykiatria mielestäni oikeaa tiedettä, koska se on aihe erikseen.
        Väitätkö, että ihmisen mieli ei vaikuta fyysisiin oireisiin tai toisinpäin?

        Ja siinä voisikin olla aikamme dilemma, kun tyhmä ihminen on tottunut aina uskomaan vain sen, minkä näkee, mutta mieltäpä ei voikaan kuvata.

        Sekä fyysiset että psyykkiset asiat vaikuttavat toisiinsa, mutta se ei tarkoita että ne ovat yksi ja sama asia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eli tämä aineeton asia sijaitsee aivoissa?Voiko aineettomilla asioilla olla fyysinen sijainti?

        Missä se sitten mielestäsi sijaitsee?
        Selitän uudelleen siten, että sinun on ehkä hieman helpompi ymmärtää: mieli on aivojen sähkötoimintoja.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sekä fyysiset että psyykkiset asiat vaikuttavat toisiinsa, mutta se ei tarkoita että ne ovat yksi ja sama asia.

        Aivan, enkä ole väittänytkään niin.
        Nimenomaan ne vaikuttavat toisiinsa. Ei siis voida väittää, etteikö ihmisellä olisi mieltä tai ihminen ei voisi mielessään kokea tuskaa, joka taas määritellään oireeksi jostain. Oireet voivat johtua muustakin kuin mielestä. Muista: ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aivan, enkä ole väittänytkään niin.
        Nimenomaan ne vaikuttavat toisiinsa. Ei siis voida väittää, etteikö ihmisellä olisi mieltä tai ihminen ei voisi mielessään kokea tuskaa, joka taas määritellään oireeksi jostain. Oireet voivat johtua muustakin kuin mielestä. Muista: ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.

        "Ei siis voida väittää, etteikö ihmisellä olisi mieltä tai ihminen ei voisi mielessään kokea tuskaa, joka taas määritellään oireeksi jostain."

        Missä kohtaa olen esittänyt tällaisen väitteen?Sairauksia ei määritellä sen mukaan aiheutuuko siitä tuskaa vai ei, monet asiat aiheuttavat tuskaa olematta kuitenkaan sairauksia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Ei siis voida väittää, etteikö ihmisellä olisi mieltä tai ihminen ei voisi mielessään kokea tuskaa, joka taas määritellään oireeksi jostain."

        Missä kohtaa olen esittänyt tällaisen väitteen?Sairauksia ei määritellä sen mukaan aiheutuuko siitä tuskaa vai ei, monet asiat aiheuttavat tuskaa olematta kuitenkaan sairauksia.

        Hohhoijaa :)

        Yksinkertainen asia muuttuikin vänkäämiseksi. Se onkin kovin yleistä Suomi24: lla, jossa ei vaihdeta mielipiteitä ja haluta oppia uutta vaan voittaa keskustelut vaikka olisi kuinka väärässä.
        En valitettavasti voi sille mitään, että et ymmärrä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hohhoijaa :)

        Yksinkertainen asia muuttuikin vänkäämiseksi. Se onkin kovin yleistä Suomi24: lla, jossa ei vaihdeta mielipiteitä ja haluta oppia uutta vaan voittaa keskustelut vaikka olisi kuinka väärässä.
        En valitettavasti voi sille mitään, että et ymmärrä.

        Ihan vain selvyyden vuoksi, ylläoleva viesti on eri kommentoijalta kuin aiemmat viestit.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihan vain selvyyden vuoksi, ylläoleva viesti on eri kommentoijalta kuin aiemmat viestit.

        Aika samantekevää, kun asian pointti ei sanomani suhteen kuitenkaan muutu.
        Nyt sivutaan aivan aiheen vierestä, joten en osallistu tähän keskusteluun enempää.
        Odotin hieman enemmän tältä keskustelulta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hohhoijaa :)

        Yksinkertainen asia muuttuikin vänkäämiseksi. Se onkin kovin yleistä Suomi24: lla, jossa ei vaihdeta mielipiteitä ja haluta oppia uutta vaan voittaa keskustelut vaikka olisi kuinka väärässä.
        En valitettavasti voi sille mitään, että et ymmärrä.

        Tämänkaltaiset viestit ovat aika hyödyttömiä.Se että sorrutaan henkilökohtaisiin hyökkäyksiin ja väitetään että muut ovat väärässä ilman perusteluja ei ole rakentavaa.Henkilökohtaisesti olen kiinnostunut siitä mikä on parhaan ymmärryksemme mukaan totta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Missä se sitten mielestäsi sijaitsee?
        Selitän uudelleen siten, että sinun on ehkä hieman helpompi ymmärtää: mieli on aivojen sähkötoimintoja.

        "Selitän uudelleen siten, että sinun on ehkä hieman helpompi ymmärtää: mieli on aivojen sähkötoimintoja."

        Mikäli näin olisi mielen sairaudet olisivat siis häiriöitä näissä sähkötoiminoissa ja tämä pitäisi osoittaa jollain objektiivisella menetelmällä.Mielen sairaudet tai mielenterveyden häiriöt eivät perustu empiiriseen näyttöön ,ne on keksitty ja niiden olemassaolosta on äänestetty psykiatrien kokouksessa.On täysin sopimuksenvaraista milloin tunteista tai ajatuksista tulee "sairauksia", psykiatrit eivät myöskään halua antaa toisista kulttuureista tuleville diagnooseja ennen kuin varmistavat etteivät näiden harhat ole kyseisessä kulttuurissa hyväksyttyjä.Oikeiden sairauksien diagnosointi ei ole riippuvaista sosiaalisista normeista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Selitän uudelleen siten, että sinun on ehkä hieman helpompi ymmärtää: mieli on aivojen sähkötoimintoja."

        Mikäli näin olisi mielen sairaudet olisivat siis häiriöitä näissä sähkötoiminoissa ja tämä pitäisi osoittaa jollain objektiivisella menetelmällä.Mielen sairaudet tai mielenterveyden häiriöt eivät perustu empiiriseen näyttöön ,ne on keksitty ja niiden olemassaolosta on äänestetty psykiatrien kokouksessa.On täysin sopimuksenvaraista milloin tunteista tai ajatuksista tulee "sairauksia", psykiatrit eivät myöskään halua antaa toisista kulttuureista tuleville diagnooseja ennen kuin varmistavat etteivät näiden harhat ole kyseisessä kulttuurissa hyväksyttyjä.Oikeiden sairauksien diagnosointi ei ole riippuvaista sosiaalisista normeista.

        Mistäs tuo ajatus on tullut etteivät psykiatrit halua antaa diagnooseja toisista kulttuureista tulleille ennen jotain varmistuksia.

        Tunnen muutaman toisesta kulttuurista tulleen jotka ovat saaneet diagnoosin melkein tyhjästä eli eivät ole mitenkään kummemmin mielen laadultaan poikkeavia kuin suomalaisetkaan.
        Heidänkään kohdallaan ei mitään oman kulttuurin hyväksymisiä varmistettu.

        Enemmänkin olen sitä mieltä että ihmisestä on huomattavasti helpompaa tehdä " hullu " kun hän ei kunnolla ymmärrä puhuttua kieltä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mistäs tuo ajatus on tullut etteivät psykiatrit halua antaa diagnooseja toisista kulttuureista tulleille ennen jotain varmistuksia.

        Tunnen muutaman toisesta kulttuurista tulleen jotka ovat saaneet diagnoosin melkein tyhjästä eli eivät ole mitenkään kummemmin mielen laadultaan poikkeavia kuin suomalaisetkaan.
        Heidänkään kohdallaan ei mitään oman kulttuurin hyväksymisiä varmistettu.

        Enemmänkin olen sitä mieltä että ihmisestä on huomattavasti helpompaa tehdä " hullu " kun hän ei kunnolla ymmärrä puhuttua kieltä.

        Psykiatrin kirjoittamasta artikkelista jonka luin, se ei välttämättä edusta kaikkia se oli vain yksi esimerkki siitä että psykiatriset sairaudet ovat sopimuksenvaraisia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mistäs tuo ajatus on tullut etteivät psykiatrit halua antaa diagnooseja toisista kulttuureista tulleille ennen jotain varmistuksia.

        Tunnen muutaman toisesta kulttuurista tulleen jotka ovat saaneet diagnoosin melkein tyhjästä eli eivät ole mitenkään kummemmin mielen laadultaan poikkeavia kuin suomalaisetkaan.
        Heidänkään kohdallaan ei mitään oman kulttuurin hyväksymisiä varmistettu.

        Enemmänkin olen sitä mieltä että ihmisestä on huomattavasti helpompaa tehdä " hullu " kun hän ei kunnolla ymmärrä puhuttua kieltä.

        Tosiasiahan tietysti on että psykiatrit voivat tehdä mitä diagnooseja haluavat sillä mitään diagnoosien arviointi perusteita ei ole.Selvittelin kerran lääkäriltä mahdollisuutta perua mt-diagnoosi ja vastaus oli että se ei onnistu koska kyseessä on psykiatrin sen hetkinen mielipide ja mielipidettä ei voi todistaa vääräksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aivan, enkä ole väittänytkään niin.
        Nimenomaan ne vaikuttavat toisiinsa. Ei siis voida väittää, etteikö ihmisellä olisi mieltä tai ihminen ei voisi mielessään kokea tuskaa, joka taas määritellään oireeksi jostain. Oireet voivat johtua muustakin kuin mielestä. Muista: ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.

        " Ei siis voida väittää, etteikö ihmisellä olisi mieltä tai ihminen ei voisi mielessään kokea tuskaa, joka taas määritellään oireeksi jostain. Oireet voivat johtua muustakin kuin mielestä."

        Se että mieli on aineeton tai ei-aineellinen ei tarkoita etteikö ihmisillä olisi mieltä.Mielen tuskaa ei määritellä oireeksi se määritellään tunteeksi.Psykiatria tietysti määrittelee kaikenlaista oireiksi mutta siitä en ole kiinnostunut sillä se ei perustu empiiriseen näyttöön.


      • Anonyymi kirjoitti:

        " Ei siis voida väittää, etteikö ihmisellä olisi mieltä tai ihminen ei voisi mielessään kokea tuskaa, joka taas määritellään oireeksi jostain. Oireet voivat johtua muustakin kuin mielestä."

        Se että mieli on aineeton tai ei-aineellinen ei tarkoita etteikö ihmisillä olisi mieltä.Mielen tuskaa ei määritellä oireeksi se määritellään tunteeksi.Psykiatria tietysti määrittelee kaikenlaista oireiksi mutta siitä en ole kiinnostunut sillä se ei perustu empiiriseen näyttöön.

        Pitkälti mielenhäiriöt perustuvat tunne-elämän heittelyyn.
        Kun tuntuu pahalta niin ahdistaa, kun tuntuu hyvältä niin saattaa käydä ns. ylikierroksilla jota psykiatrin puolella maniaksi kutsutaan.

        Myös sosiaaliset jutut, ihmissuhteet, käsitys omasta itsestä, jne. kaikki tavallaan toimivat tunteiden pohjalta.
        Jos mitään ei tuntisi niin elämästä ei tulisi mitään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pitkälti mielenhäiriöt perustuvat tunne-elämän heittelyyn.
        Kun tuntuu pahalta niin ahdistaa, kun tuntuu hyvältä niin saattaa käydä ns. ylikierroksilla jota psykiatrin puolella maniaksi kutsutaan.

        Myös sosiaaliset jutut, ihmissuhteet, käsitys omasta itsestä, jne. kaikki tavallaan toimivat tunteiden pohjalta.
        Jos mitään ei tuntisi niin elämästä ei tulisi mitään.

        Aivan.Psykiatrian riemuvoitto oli lobotomia josta myönnettiin nobel palkinto.


    • "On identtiset kaksoset. Jos toinen heistä sairastuu skitsofreniaan , on toisen riski sairastua samaan 50 %"

      madinfinland (piste) org/skitsofrenia/

      Nykyinen skitsofreniaksi nimetty sairausmalli periytyy 1800-luvun lopulla biologista psykiatriaa luoneen Emil Kraepelinin “dementia praecox” -sairausmallista. Sekä Kraepelin että nykyinen biolääketieteellinen psykiatrian koulukunta ovat katsoneet, että kyseessä on ensisijaisesti krooninen aivosairaus, jonka kurssi on aikaa myötä heikentyvä. Kraepelinin tutkimukset ovat sikäli hyvin vanhentuneita, että hänen aineistoonsa kuului oletettavasti runsaasti keskushermoston kuppaa sairastavia henkilöitä. Tästä johtuen nykyinen skitsofrenia ei ole vertailukelpoinen dementia praecoxin kanssa, ja skitsofrenia-sairauden perustelut vaativat päivittämistä 2000-luvulle, jolloin aivokuppa ei psykiatrisissa sairaaloissa enää ole aivan hetkeen jyllännyt. Lisäksi huolta aiheuttaa 1800-luvun biologisen psykiatrian epäonnistuminen, mikä ei ole estänyt Kraepelinin oppien uudelleen lämmittämistä 70-luvun puolelta lähtien lääketeollisuusvetoisesti psykoosien “ymmärtämiseksi”. Myös nykyinen psykiatrian oppikirja pitää Kraepelinin sairausmallia perusteltuna lähtökohtana skitsofrenialle.(1) Pieni katsaus skitsofrenia-käsitteestä ja siihen liittyvän sairausmallin perusteluista on nyt paikallaan.

      Teoria skitsofreniasta

      Nykyisen käsityksen mukaan skitsofrenia (myös: jakomielitauti) on parantumaton ja vakava mielen sairaus, jonka pääasiallinen syy on potilaan geneettinen sairausalttius tai varhainen keskushermoston kehityksen häiriö. Skitsofreniaan liitetään todellisuudentajun häiriintyminen, mitä seuraa yleensä aivojen välittäjäainetoimintaa estävä lääkitys sekä skitsofreniadiagnoosi. Psykiatriassa siis katsotaan, että diagnoosin saaneet potilaat poikkeavat perustavanlaatuisesti keskushermostonsa puolesta muusta väestöstä. Teoriassa on kuitenkin selkeä ongelma: skitsofrenian etiologiaa eli sairauden syytä ei psykiatriatieteessä tunneta ja myöskään yhtään skitsofreniaan liitettävää biologista sairauden merkkiä ei tunneta.(1) Pitkäaikaisoireina pidetään yleisesti etenkin kognitiivisten kykyjen heikentymistä sekä tunteiden latistumista, jotka molemmat sopisivat kuitenkin hyvin myös mielihyvä- ja palkitsemishormoni dopamiinin toimintaa estävän lääkityksen aiheuttamiksi pitkäaikaisoireiksi.

      Trauma aiheuttajana?

      Viime aikoina on ollut nousussa trauma käsityksenä vakavien psyykkisten pulmien taustalla. Yli 7000 henkilön otoksessa vakavat lapsuuden vastoinkäymiset yhdistettiinkin vahvasti aikuisiän psykoosikokemuksiin siten, että mitä enemmän vastoinkäymiset olivat kertyneet, sitä suurempi oli psykoosikokemusten todennäköisyys aikuisiällä. Näin luonnollisesti myös skitsofreniadiagnoosin mahdollisuus kasvoi jyrkästi vastoinkäymisten kumuloituessa.(2) Suomalainen Käypä hoito -suositus sen sijaan katsoo, että skitsofreniaan ei liity mitään muuta kuin normaaleja elämänkokemuksia ja mahdollisesti huumeiden käyttöä.(3) Käypä hoito -työryhmä voisi tarkastella uudestaan, että onko esimerkiksi edellä mainitussa tutkimuksessa huomioitu lapsuudessa koettu raiskaus normaali elämänkokemus, jonka kokeneet vain sattuvat olemaan aikuisena psykoottiselle oireilulle geneettisesti alttiita. On kuitenkin huomioitavava, että psykologisen trauman kokemus ja vaikutus on väistämättä yksilöllinen, eikä ole syytä siirtyä malliin, jossa monimutkaiset mielen ilmiöt palautettaisiin yhteen “juurisyyhyn”. Trauman vaikutus yksilön kokemuksiin vaatii kuitenkin kasvavaa huomiota.

      Voidaanko ennusteeseen vaikuttaa tehostamalla hoitoa?

      Biologisen teorian mukaan skitsofrenian hoitotulokseen ei juurikaan pystytä vaikuttamaan, koska sairauden oletetaan olevan perinnöllinen sekä parantumaton. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä skitsofrenian vuosittainen ilmaantuvuus kuitenkin laski 90 prosentilla siirryttäessä perinteisestä hoidosta avoimen dialogin hoitomalliin.(4) Tämä psykoosia seuraavan kroonistumisen vähnetymisestä johtuva radikaali muutos hoitotuloksissa osoittaa, että perinnöllisyys ei ole psykoosien tutkimuksen ja hoidon kannalta merkityksellinen tekijä, ja samalla se osoittaa biologisen psykiatrian skitsofrenia-teorian vääräksi. Samalla kaatuu myytti siitä, että skitsofrenian yhden prosentin esiintyvyys väestössä olisi sairauden periytyvyyteen viittaava “luonnonvakio”.

      • Esimerkiksi Englannissa Afrikasta ja Karibialta tulevilla maahanmuuttajilla on noin kymmenkertainen riski saada skitsofreniadiagnoosi muuhun väestöön verrattuna, mikä viittaa vahvasti sosiaalisten ongelmien ja eriarvoisuuden vaikutukseen diagnoosin saamisen kannalta. Skitsofrenian esiintyvyydessä on huomattavia eroja myös kehittyneiden maiden sisällä, eikä yhden prosentin universaali esiintyvyys ole muuta kuin sitkeä myytti.(5) Lisäksi köyhissä maissa tulokset akuutin psykoosin hoidossa ovat huomattavasti paremmat kuin rikkaissa maissa (6), mikä taas kumoaa köyhistä maista tulevien maahanmuuttajien “geneettisen alttiuden” sairastua krooniseen psykoosisairauteen. Tämä viittaa siihen, että yhteisöllisyys ja matala hierarkia, sekä tietysti avoimen dialogin kaltainen inhimillinen hoito suojaisivat akuutin psykoosin jälkiseurauksilta.

        Akuuttia psykoosia seuraava hoitotulos ja sitä myöten hoitoon päätyneen ihmisen tulevaisuus on siis pitkälti kiinni siitä, miten akuuttihoito järjestetään. Psykoterapian ja sosiaalipalvelujen mahdollisuudet ovat rajalliset, mikäli potilaille määrätään sairaalassa automaattisesti Käypä hoito -suosituksen mukainen psykoosilääkehoito, koska tällöin psykoosilla on taipumus kroonistua skitsofreniaksi.

        Pohdintaa

        Edellä kuvatun ja myös oman kokemukseni perusteella voisin todeta, että psykoosi on huomattavasti monimuotoisempi ja vivahteikkaampi ilmiö, kuin nykyinen psykiatrinen viitekehys antaa ymmärtää. Skitsofreniaa sairausmallina ei voida pitää tieteellisesti tai eettisesti perusteltuna.

        Tiedetään että tietyissä osissa Afrikkaa samat henkilöt, jotka saisivat meillä skitsofreniadiagnoosin, toimivat arvostettuina shamaaneina. Emme tiedä psykoosista juurikaan, eikä tieto valitettavasti ole viime vuosikymmeninä valitun tutkimuslinjan johdosta juurikaan lisääntynyt.

        Diagnosoimalla psykoosi skitsofreniaksi tehdään vahvoja asiantuntijavetoisia oletuksia potilaan tulevaisuudesta. Tällöin kuntoutuksen maksimitulokseksi voidaan asettaa “hyvä elämä sairaudesta huolimatta”, vaikka lääkärin tehtävä on parantaa parannettavissa olevat potilaat. Lisäksi potilaat saadaan retoriikalla uskomaan, että ongelmat ovat geeneissä ja viallisessa keskushermostossa, eikä suinkaan traumaattisissa kokemuksissa tai yhteiskunnallisissa valtasuhteissa.

        Ensisijainen ongelma psykoosien hoidossa on se, että teoria keskushermoston sairaudesta, joka vaatisi ikuisen aivokemioita korjaavan lääkehoidon, on väärä. Siksi myöskin hoitovasteet jäävät puutteellisiksi. Pitämällä lääkehoitoa ensisijaisena apuna saadaan akuutti psykoosi loppumaan vaivattomasti, mutta toimintatavan hintana tuotamme juuri niitä heikkoja hoitotuloksia, joita nyt Suomessa saadaan.

        Psykoosiksi kutsuttu ilmiö on subjektiivinen tulkinta maailmasta, jota ulkopuoliset eivät biologisesta viitekehyksestä käsin ymmärrä eivätkä edes halua ymmärtää. Siksi siitä tietävät parhaiten tällaisen tilan kokeneet. Psykologisessa tutkimuksessa tulee siirtyä potilaan puhuman kielen tulkitsemiseen ja ymmärrettäväksi tekemiseen. Sosiaalitieteilijöiden taas tulisi kyseenalaistaa oletus skitsofreniadiagnoosin tieteellisyydestä, eettisyydestä ja välttämättömyydestä.

        Kokemusasiantuntijoilta tulisi ensisijaisesti kysyä, että miten he psykoosin ymmärtävät ja mihin elämäntilanteisiin he ulkopuolisen mielestä järjettömiltä näyttävät kokemuksensa liittävät. Tämän lisäksi tarvitaan näyttöön perustuvia biologisia hoitoja, kuten terveellisiä ruokavalioita nykyisten hermoston lamauttajien määräämisen sijaan.

        Netissä kerätään nimiä, jotta skitsofrenia pudotettaisiin tautiluokituksesta pois. Käsitettä pidetään leimaavana, toivottomuutta luovana ja heikosti perusteltuna

        Viimeisenä voisin muistuttaa lukijoita, että allekirjoittanutkin koki sairastavansa akuutin psykoosin jälkeen sairaalassa alkanutta skitsofreniaa noin vuosikymmenen ajan. Keskushermoston lamautumisena konkretisoitunut sairaus osoittautui kuitenkin lopulta vahvan neuroleptilääkityksen aiheuttamaksi neurologiseksi sairaudeksi ja sairaus parani lääkevieroituksen myötä.


    • Terveellisiä ruokavalioita ... voi hyvä luoja !

      • Kyllä terveellinen ruoka voi olla maistuvaakin, terveellisyys ei tarkoita että joutuu syömään ruohoa ja ituja.


    • Madinfinland

      Psykoosilääkkeitä käyttävien ihmisten kokemuksia

      Uusi katsaus tutkii ihmisten kokemuksia antipsykoottisista lääkkeistä. Jotkut potilaat kertovat psykoottisten oireiden vähentymisestä, toiset yhdistävät lääkkeet itsemääräämisoikeuden menettämiseen, emotionaaliseen tunnottomuuteen sekä luopumisen ja luovuttamisen tunteeseen (lamaantumiseen)

      Tutkijat, joita johti Jemima Thompson Lontoon University Collegestä, tarkastelivat lukuisia laadullisia tutkimuka antipsykoottisen lääkkeen käytön aikaansaamista kokemuksista. Psykiatri Joanna Moncrieff, tutkimuksen kirjoittaja, totesi:

      “Olen erityisen kiinnostunut siitä, kuinka antipsykootit vaikuttavat ihmisten itsetuntoon ja kuvaan itsestään.Vaikka psykoosilääkkeet saattavat lievittää psykoosin oireita, ne myös vaimentavat tunteita, motivaatiota ja seksuaalista toimintaa, jotka ovat niin tärkeitä osia siitä, mikä tekee meistä sellaiset, joita olemme.”

      Antipsykoottiset lääkkeet ovat edelleen skitsofrenian ja muiden psykoottisten häiriöiden ensimmäinen hoitolinja. Tutkimus on kuitenkin saattanut epäilyksen alaiseksi niiden pitkäaikaisen tehon ja käytön oireiden hallinnassa ainakin osalla potilaista. Psykiatrit ovat toistuvasti puolustaneet psykoosilääkkeiden pitkäaikaista käyttöä. Toisaalta on korostettu, että lääketeollisuuden korruptio ja epäluotettavien tutkimusten vaikutus heikentää heidän väitteitään.

      Tutkimuksissa on havaittu, että toipuminen (recovery) ja parempi kognitiivinen toiminta ovat mahdollisia potilailla, jotka ovat irti antipsykoottisista lääkkeistä. Skitsofrenian psykososiaaliset lähestymistavat, kuten ”social recovery” – terapia, ääniä kuulevien verkosto ja” avoin dialogi”- menetelmä, ovat vähentäneet pitkäaikaissairaalahoidon riskejä. Psykoosien psykososiaaliset selitykset, toisin kuin biolääketieteelliset, myös vähentävät leimautumista.

      Nykyisin antipsykoottisten lääkkeiden käyttö ei rajoitu pelkästään skitsofreniaan, ja niitä määrätään usein masennuksen varalta ja sijaishoidossa oleville lapsille. Tämä tapahtuu huolimatta todisteista, jotka viittaavat siihen, että näiden lääkkeiden aiheuttamat sivuvaikutukset, kuten sydänsairaus ja diabetes, ovat suuremmat kuin hyödyt.

      Psykiatrisia lääkkeitä käyttävien palvelun käyttäjien kokemuksia koskevaa tutkimusta on hyvin vähän, mutta saatavilla oleva näyttö osoittaa, että monien mielestä pitkäaikainen antipsykoottien käyttö heikentää paranemista. Tämä katasus lisää ymmärrystämme siitä, miten potilaat suhtautuvat psykoosilääkkeiden käyttöön ja mitä mielt ähe ovat sen hyödyistä ja haitoista.

      ”Järjestelmällisten katsausten PRISMA-ohjeiden avullaa kerättiin yhdeksästä eri tietokannasta tutkimuksia antipsykoottisia lääkkeitä käyttävien kokemuksista. Tutkimusten laatu tarkistettiin ja lopulta valittiin 35 tutkimusta, jotka kattavat yli 11 eri maata (mukaan lukien yksi julkaisematon väitöskirja).

      Tulokset osoittivat, että vaikka neuroleptien käyttäjillä oli enimmäkseen negatiivisia näkemyksiä antipsykoottien aiheuttamista muutoksista heihin, he näkivät niiden vaikutukset oireisiin positiivisemmassa valossa.

      Monet kuvasivat näiden lääkkeiden lamauttavia vaikutuksia, kuten emotionaalinen tyhjyys, uupumus, motivaation ja energian menetys, vähentynyt keskittymiskyky, heikentynyt älykkyys ja ajattelun selkeyden menetys. Se esti heitä suorittamasta mitään tarkoituksenmukaista toimintaa ja heidät kekemaan itsensä “zombeiksi”. Toiset kokivat ahdistuksen ja masennuksen lisääntymistä sekä saivat itsemurha ajatuksia. Yksi osallistuja kertoi:

      ”Muistan, että otin ensimmäisen annokseni… se tyrmäsi minut ehdottomasti… En voinut edes nostaa pölyrättiä ja harjaa, koska en voinut liikuttaa käsivarsiani, jalkojani… Minulla ei ollut ajatuksia päässäni. En voinut tehdä mitään … olin kuin zombi. “

      Toisaalta jotkut osallistujat kertoivat, että lääkitys auttoi vähentämään oireita. Se johti heidän kuulemiensa äänien vähentymiseen ja joskus jopa selkeyttii ajattelua. Näille potilaille ajattelun tunteettomuus ja hidastuminen oli hyödyllistä, koska tämä kognitiivinen ja tunteellinen heikkeneminen vähensi henkistä sekaannusta, tunkeilevia ajatuksia ja harhakuvien voimakkuutta. Vaikka suurin osa potilaista valitti psykoosilääkkeiden lamaannuttavien ominaisuuksien olevan epämiellyttäviä, jotkut totesivat, että se auttoi heitä rentoutumaan ja nukkumaan.

      Lisäksi käyttäjät kokivat, että antipsykoottisilla lääkkeillä oli kielteinen vaikutus heidän persoonallisuuteensa, itsetuntoonsa ja ”sieluunsa”. Motivaation lasku, kognitiiviset muutokset ja sivuvaikutukset, kuten painonnousu ja seksuaaliset vaikeudet, saivat monet kokemaan, että he olivat menettäneet todellisen itsensä. Toiset valittivat vähentyneestä”luovuudesta, mielikuvituksesta, huumorista tai henkisyyden ja henkisen yhteyden “tunteen” menetyksestä.

      • Muutama osallistuja totesi, että antipsykoottien aiheuttama oireiden vähentyminen auttoi heitä palauttamaan vanhan itsensä. Se vei heitä kohti normaalisuutta ja antoi heille mahdollisuuden osallistua valittuihin toimintoihin, lääkitys nosti heidän itsetuntoaan. Nämä havainnot viittaavat lääkkeiden käyttäjien kokemusten ja mielipiteiden heterogeenisyyteen ja monimutkaisuuteen.

        Lääkkeillä oli myös symbolisia vaikutuksia, koska monet osallistujat totesivat, että antipsykoottien jatkuva nauttiminen vahvisti ajatusta, että he olivat sairaita. Joitakin tämä ajatus lohdutti, mutta toiset kokivat, että he eivät olleet kokonaisia ​​tai että se teki heistä “pienempiä ihmisiä”, “outoja” ja “hulluja”. Monien mielestä se pakotti heidät tunnustamaan itsensä kroonisesti sairaiksi ja vahvisti leimautumista. Biolääketieteellisen mallin käyttöön on toistuvasti liitetty lisääntynyttä leimautumista ja stigmaa, ja sosiaalisten vaikutusten vähättelyä psyykkisten vaikeuksien syynä on alettu kritisoida.

        Monet osallistujat yhdistivät lääkkeiden käytön itsemääräämisoikeuden ja tahdonvapauden menettämiseen. He säilyttivät passiivisen asenteen ja hylätyksi tulemisen tunteen. Eräs sanoi

        ”Olen aina hyväksynyt lääkityksen. Se on saattanut minut tuntemaan oloni huonoksi, mutta hyväksyin sen. Hyväksyin sen ilman valitusta.”

        Toiset kertoivat, että heillä ei ollut juurikaan aavistusta lääkityksen tarkoituksesta. He kokivat, ettei heillä ollut koskaan ollut valinnanmahdollisuutta lääkityksen suhteen. Kertomukset olivat täynnä “toivottomuuden, avuttomuuden, pelon, hämmennyksen tai välinpitämättömyyden tunteita heidän neuroleptisen lääkityksensä suhteen.” Monet uskoivat, että lääkkeistä kieltäytyminen johtaisi ystävien ja perheen hylkäämiseen, mielenterveysammattilaisten painostukseen sekä epävirallisiin ja virallisiin uhkiin uudelleen joutumisesta sairaalaan. Kaiken kaikkiaan Moncrieff toteaa:

        ”Tarkastelemamme tutkimukset osoittavat, että samalla kun psykoosilääkkeet voivat vähentää häiritseviä ja huolestuttavia psykoottisia kokemuksia, ne voivat auttaa palauttamaan kokemuksen arkiitsestä.Mutta ne voivat myös viedä ihmisiltä heidän itsensä tärkeitä puolia. Peter Wescott ilmaisi tilanteen British Medical Journal -lehdessä vuonna 1 979, ” hulluuden ajanjaksoista luopumiseni, minun on pitänyt maksaa sielullani.”

        Kirjoittajat mainitsevat, että tulosten yleistettävyys muihin maailman osiin on epävarmaa, koska suurin osa tutkimuksista tehtiin länsimaisista väestöistä.

        Tutkimus tarjoaa monimutkaisen ja vivahteikkaan kuvan käyttäjäkokemuksesta, jossa jotkut väittävät, että psykoosilääkkeet auttavat oireiden vähentämisessä. Sen sijaan toiset valittavat, että se riistää heiltä sen, kuka he ovat. Moncrieff sanoo:

        “Toivon, että työmme auttaa avaamaann tätä kokemusta mielenterveyshenkilöstölle, joka ei ehkä tiedä sitä. He voivat olla empaattisempia ihmisille, joille on määrätty näitä lääkkeitä, ja avoimemmin auttaa ihmisiä välttämään tai minimoimaan niiden käyttöä.”

        Tämä empatia ja sosiaalinen yhteys ovat erityisen tärkeitä, koska tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaalisen vuorovaikutuksen tiheys ja mielenterveysammattilaisten ja potilaiden väliset kunnioittavat suhteet ovat kriittiset ennustajat psykoosista toipumiselle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Muutama osallistuja totesi, että antipsykoottien aiheuttama oireiden vähentyminen auttoi heitä palauttamaan vanhan itsensä. Se vei heitä kohti normaalisuutta ja antoi heille mahdollisuuden osallistua valittuihin toimintoihin, lääkitys nosti heidän itsetuntoaan. Nämä havainnot viittaavat lääkkeiden käyttäjien kokemusten ja mielipiteiden heterogeenisyyteen ja monimutkaisuuteen.

        Lääkkeillä oli myös symbolisia vaikutuksia, koska monet osallistujat totesivat, että antipsykoottien jatkuva nauttiminen vahvisti ajatusta, että he olivat sairaita. Joitakin tämä ajatus lohdutti, mutta toiset kokivat, että he eivät olleet kokonaisia ​​tai että se teki heistä “pienempiä ihmisiä”, “outoja” ja “hulluja”. Monien mielestä se pakotti heidät tunnustamaan itsensä kroonisesti sairaiksi ja vahvisti leimautumista. Biolääketieteellisen mallin käyttöön on toistuvasti liitetty lisääntynyttä leimautumista ja stigmaa, ja sosiaalisten vaikutusten vähättelyä psyykkisten vaikeuksien syynä on alettu kritisoida.

        Monet osallistujat yhdistivät lääkkeiden käytön itsemääräämisoikeuden ja tahdonvapauden menettämiseen. He säilyttivät passiivisen asenteen ja hylätyksi tulemisen tunteen. Eräs sanoi

        ”Olen aina hyväksynyt lääkityksen. Se on saattanut minut tuntemaan oloni huonoksi, mutta hyväksyin sen. Hyväksyin sen ilman valitusta.”

        Toiset kertoivat, että heillä ei ollut juurikaan aavistusta lääkityksen tarkoituksesta. He kokivat, ettei heillä ollut koskaan ollut valinnanmahdollisuutta lääkityksen suhteen. Kertomukset olivat täynnä “toivottomuuden, avuttomuuden, pelon, hämmennyksen tai välinpitämättömyyden tunteita heidän neuroleptisen lääkityksensä suhteen.” Monet uskoivat, että lääkkeistä kieltäytyminen johtaisi ystävien ja perheen hylkäämiseen, mielenterveysammattilaisten painostukseen sekä epävirallisiin ja virallisiin uhkiin uudelleen joutumisesta sairaalaan. Kaiken kaikkiaan Moncrieff toteaa:

        ”Tarkastelemamme tutkimukset osoittavat, että samalla kun psykoosilääkkeet voivat vähentää häiritseviä ja huolestuttavia psykoottisia kokemuksia, ne voivat auttaa palauttamaan kokemuksen arkiitsestä.Mutta ne voivat myös viedä ihmisiltä heidän itsensä tärkeitä puolia. Peter Wescott ilmaisi tilanteen British Medical Journal -lehdessä vuonna 1 979, ” hulluuden ajanjaksoista luopumiseni, minun on pitänyt maksaa sielullani.”

        Kirjoittajat mainitsevat, että tulosten yleistettävyys muihin maailman osiin on epävarmaa, koska suurin osa tutkimuksista tehtiin länsimaisista väestöistä.

        Tutkimus tarjoaa monimutkaisen ja vivahteikkaan kuvan käyttäjäkokemuksesta, jossa jotkut väittävät, että psykoosilääkkeet auttavat oireiden vähentämisessä. Sen sijaan toiset valittavat, että se riistää heiltä sen, kuka he ovat. Moncrieff sanoo:

        “Toivon, että työmme auttaa avaamaann tätä kokemusta mielenterveyshenkilöstölle, joka ei ehkä tiedä sitä. He voivat olla empaattisempia ihmisille, joille on määrätty näitä lääkkeitä, ja avoimemmin auttaa ihmisiä välttämään tai minimoimaan niiden käyttöä.”

        Tämä empatia ja sosiaalinen yhteys ovat erityisen tärkeitä, koska tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaalisen vuorovaikutuksen tiheys ja mielenterveysammattilaisten ja potilaiden väliset kunnioittavat suhteet ovat kriittiset ennustajat psykoosista toipumiselle.

        Kuten yllä olevasta artikkelista käy ilmi ihmisten kokemukset lääkkeistä ovat hyvin yksilöllisiä.Voinemme kaikki olla yhtä mieltä siitä että jokaisella tulisi olla vapaus valita haluaako lääkkeitä käyttää vaiko ei.Kyse ei siis ole siitä että olisi kaksi ryhmää, lääkkeiden kannattajat vastaan lääkkeiden vastustajat, vaan kaikki haluavat saada päättää omalla kohdallaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuten yllä olevasta artikkelista käy ilmi ihmisten kokemukset lääkkeistä ovat hyvin yksilöllisiä.Voinemme kaikki olla yhtä mieltä siitä että jokaisella tulisi olla vapaus valita haluaako lääkkeitä käyttää vaiko ei.Kyse ei siis ole siitä että olisi kaksi ryhmää, lääkkeiden kannattajat vastaan lääkkeiden vastustajat, vaan kaikki haluavat saada päättää omalla kohdallaan.

        Erittäin arvokasta, että joku vaivautui suomentamaan em. artikkelin ja postaamaan sen tänne. :)


    • Pari sanaa itse avaukseen eli sairaalassa ainakin huomaa että kyseessä on sairaus ja psykoosi sekä 2 suuntaisen tyyppiset oireet yhdessä eivät ole herkkua.

      Tasaava ja psykoosia estävä lääkitys auttoi.

      Kannattaa myös liikkua, juoda kohtuudella ja välttää toksisia töitä/ihmisiä.

      Stressi on myrkkyä.

      • Ja nukkua hyvin.


      • Suomalainen yhteiskunta on pääasissa toksinen eli ehkä eläke tai itsenäinen työ tai maasta muutto hyviä vaihtoehtoja.


    • Miten pian pääsitte eläkkeelle ja mitä se vaati?

      Teettekö töitä?

    • Minkälaisen hoitosuunnitelman teitte lääkärin kanssa?

      Kelan tukema terapiaa?

      Eläke?

    • Olen parantunut skitsoaffektiivisesta häiriöstä. Siitä voi parantua. Lääkäri ei suostu lopettamaan psykoosi estolääkitystä vaikka olen ollut viimeksi ollut psykoosissa vuonna 2008.manialääkitys kuitenkin lopetettu. Olen aina ajautunut manian kautta psykoosiin maniaakin mulla on ollut siis viimeksi vuonna 2008.siis jos mulle ei tule maniaa ei tule psykoosiakaan. Kuinka kauan mun oikein täytyy olla oireeton että turha lääkitys puretaan?

      • Lääkitys voi pitkittää tilannetta ja herkistää manialle. Kun lopetat, se pitää tehdä hyvin hitaasti. 10% vähennys muutaman viikon tai kuukauden ajaksi. Elimistösi on tottunut jo niihin lääkkeisiin ja kun ne lopetetaan se saa shokin jos tapahtuu liian yllättäen.


      • Minulla on sama diagnoosi.
        Oireita ei ole minullakaan ollut vuosikausiin.

        Minä lopetin lääkityksen itse koska lääkärit eivät suostuneet vaikka pitkään siitä puhuin.
        Eli jos olisin jäänyt odottamaan jotain " lupaa " lopettaa lääkkeet niin olisin joutunut syömään niitä lopun elämää.

        Lääkäri vielä sanoi että pitäisi käyttää ennaltaehkäisevästi. Ettei tule niitä psykooseja.
        Periaatteessa sehän kertoo että joka ikisen ihmisen kannattaisi käyttää psykoosilääkkeitä ennaltaehkäisyyn koska psykoosin voi saada ihan kuka tahansa joissain olosuhteissa.

        En ota Buranaakaan aamuisin ennalta välttääkseni mahdollisen päivällä alkavan päänsäryn, otan sen vasta sitten kun tai jos päätä särkee.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on sama diagnoosi.
        Oireita ei ole minullakaan ollut vuosikausiin.

        Minä lopetin lääkityksen itse koska lääkärit eivät suostuneet vaikka pitkään siitä puhuin.
        Eli jos olisin jäänyt odottamaan jotain " lupaa " lopettaa lääkkeet niin olisin joutunut syömään niitä lopun elämää.

        Lääkäri vielä sanoi että pitäisi käyttää ennaltaehkäisevästi. Ettei tule niitä psykooseja.
        Periaatteessa sehän kertoo että joka ikisen ihmisen kannattaisi käyttää psykoosilääkkeitä ennaltaehkäisyyn koska psykoosin voi saada ihan kuka tahansa joissain olosuhteissa.

        En ota Buranaakaan aamuisin ennalta välttääkseni mahdollisen päivällä alkavan päänsäryn, otan sen vasta sitten kun tai jos päätä särkee.

        Burana on tulehduskipulääke ja ärsyttää vatsaa, ja pitkäaikaiskäytössä se voi johtaa jopa vatsahaavaan. Jos haluaa välttää tämän riskin, on pitkäaikaiskäyttäjän syötävä vatsansuojalääkettä. Vatsahappoja vähentävät protonipumpun estäjät heikentävät ruuansulatusta ja niillä on muitakin haitttavaikutuksia. ÄLÄ siis syö "ennaltaehkäisevästi" Buranaa! Äläkä mitään muutakaan lääkettä, varsinkaan psykoosilääkkeitä.

        Neurolepteja ei pitäisi kutsua antipsykooteiksi, koska ne eivät puolueettomien ja huolellisesti tehtyjen seurantatutkimusten mukaan estä psykooseja, vaan jatkuvassa käytössä lisäävät psykoosin uusiutumisen todennäköisyyttä.

        Kannattaako psykoosilääkkeitä käyttää?
        https://madinfinland.org/psykoosilaakkeet/


      • Anonyymi kirjoitti:

        Burana on tulehduskipulääke ja ärsyttää vatsaa, ja pitkäaikaiskäytössä se voi johtaa jopa vatsahaavaan. Jos haluaa välttää tämän riskin, on pitkäaikaiskäyttäjän syötävä vatsansuojalääkettä. Vatsahappoja vähentävät protonipumpun estäjät heikentävät ruuansulatusta ja niillä on muitakin haitttavaikutuksia. ÄLÄ siis syö "ennaltaehkäisevästi" Buranaa! Äläkä mitään muutakaan lääkettä, varsinkaan psykoosilääkkeitä.

        Neurolepteja ei pitäisi kutsua antipsykooteiksi, koska ne eivät puolueettomien ja huolellisesti tehtyjen seurantatutkimusten mukaan estä psykooseja, vaan jatkuvassa käytössä lisäävät psykoosin uusiutumisen todennäköisyyttä.

        Kannattaako psykoosilääkkeitä käyttää?
        https://madinfinland.org/psykoosilaakkeet/

        Mä kirjoitin siitä etten ota Buranaakaan ennaltaehkäisyksi peläten mahdollista alkavaa päänsärkyä.

        En syö Buranaa säännöllisesti, toki en tiedä tarkoititko yleisesti kirjoittaessasi että älä syö Buranaa,

        Neuroleptit kun jätin pois niin olen pärjännyt paljon paremmin, pää ei ole enää " usvassa ".
        Eli ajatukset ja tunteet ja kaikki muu mahdollinen joka aivoissa tapahtuu toimivat huomattavasti paremmin ilman lääkkeitä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä kirjoitin siitä etten ota Buranaakaan ennaltaehkäisyksi peläten mahdollista alkavaa päänsärkyä.

        En syö Buranaa säännöllisesti, toki en tiedä tarkoititko yleisesti kirjoittaessasi että älä syö Buranaa,

        Neuroleptit kun jätin pois niin olen pärjännyt paljon paremmin, pää ei ole enää " usvassa ".
        Eli ajatukset ja tunteet ja kaikki muu mahdollinen joka aivoissa tapahtuu toimivat huomattavasti paremmin ilman lääkkeitä.

        "En syö Buranaa säännöllisesti, toki en tiedä tarkoititko yleisesti kirjoittaessasi että älä syö Buranaa,"
        Tajusin kyllä :) :)


    Ketjusta on poistettu 19 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Greta Thunberg kritisoi Suomen hallitusta

      ”Tämä on epäonnistuminen”. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006515088.html Thunberg on liittänyt mukaan perustamansa Fridays for Future -liikkeen
      Maailman menoa
      193
      6814
    2. Sedu Koskinen aikoo järjestää isot juhlat

      Näihin julkkiksiin ei näköjään päde mitkään lait tai korona tartu. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007637821.html Kyllä esim. taviksen ylioppilas
      Kotimaiset julkkisjuorut
      109
      5216
    3. Stefu kärähti taas amfetamiinista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

      Eikö tuolle sekoilulle näy loppua? https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/b3a29a6e-ac7d-460f-bd45-23ee51898a72
      Kotimaiset julkkisjuorut
      55
      3827
    4. Vapaavuorelle tuli kiire - Kaikki yleisötilaisuudet kielletään, mutta mites juottolat?

      Pelimies Vapaavuoren loppupeli Helsingin johdossa meni kimuraiseksi koronakriisin vuoksi. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007637875.html "Vapaavuori
      Maailman menoa
      101
      3110