Minulla on diagnisoitu tämä sairaus aivan äskettäin ja kaipaisin vertaistukea. Eli te joilla on sama sairaus,niin kertokaa miten olette selviytyneet ?Kertokaa kokemuksianne!Olisin todella kiitollinen vastauksista.
Skitsoaffektiivinen häiriö
Lintunen2
7911465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 20 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 79
Vanhimmat
Minkälaisia oireesi ovat?
Ei ole sairaus ollenkaan.
Muista, että diagnoosi ei ole sama asia kuin sairaus. Ihmiselle voi diagnosoida vaikka kevätkuumeen, mutta se ei tarkoita, että sellaista olisi tieteellisesti katsoen olemassa.
Samalla tahdon sanoa, että jos haluat uskoa tuollaiseen todistamattomaan sairauteen, saat toki. Se on sinun voittosi tai tappiosi, riippuen mitä siltä toivot.
Olen samaa mieltä että ei ole sairaus mutta psykologiseen tuskaan uskon. Uskon myös että se on parhaiten hoidettavissa puheterapialla ja hyvillä elämäntavoilla. Ihmiset ovat yksilöitä. Mikä sopii toiselle ei sovi toiselle.
Eipä ne oireet yleensä katoa, vaikka päättäisi mielessään että ei tätä sairautta ole olemassa. Viestisi hyödyllisyys oli taas kerran pyöreä nolla.
Nimenomaan pyöreä nolla on täällä näitten " akateemikkojen " kirjoitukset ,jos ajatellaan että mitä hyötyä on skitsofreenikolle tai skitsoaffektiiviselle heidän kirjoituksista . Mutta jotenkin hullunhauskoja on myös heidän argumentaatiot , ottaen huomioon , että eivät ymmärrä asiasta pyhää pöläystä !
Nämä diagsoonit on lähinnä tehty lääkäreitä ja hoitajia varten että tietää mistä kysymys.
T. Matti
Kyllä kuule sairaudesta on niin paljon todisteita ettei ole epäilystäkään etteikö sairaus olisi olemassa.
Se koka on toiminut mt alalla on nähnyt kaiken tästä sairaudesta. Siis diagnoosi antaa sairaudelle nimen.
Joten ei tarvitse yrittää laittaa omia ns ” tietojaan” asiasta , sillä sinunlaisesi ihmiset eivät hyväksy itsellään sairautta vaan keksivät mitä ihmeellisimpiä todisteita ettei sairautta ole. Skitsofrenia on olemassa , ja sille et voi mitään .
Onhan se niin ettei eräät mitenkään halua tunnustaa edes itselleen että heillä on skitsofrenia , mutta kyllä se ympäristö huomaa mikä on diagnoosi ,
Sairaus on usein heillä sellainen etteivät itse edes tiedosta sitä, tekevät asioita mitä terveet ihmiset eivät koskaan tekisi, ja silloinkin vielä ovat muka terveitä ja syytetään lääkäreitä ja hoitoa ja yhteiskuntaa jne
Joten paras kun hyväksyy sairautensa ja syö lääkkeensä ilman kaiken maailman ennakkoluuloja , niin alkaa voimaan paremmin .
Minulla on kans diagnosoitu tuo sama sairaus monta vuotta sitten. Diagnoosi tuli, kun sairastuin toisen kerran psykoosiin.
Kyllä minun mielestä ainakin skitsoaffektiivinen häiriö on ihan oikea sairaus. Kun olin suljetulla osastolla, niin siitä ei ollut epäilystäkään, ettenkö olisi ollut sairas. Olin aivan sekaisin, näin outoja, tunsin outoja, minulla oli täysin harhaisia pelkotiloja. Kuvittelin, että avopuolisoni kaveri tähtää minua kiväärillä vastapäisestä talosta, ruoka on myrkytettyä, suihkusta tulee happoa, hengitysilmaa myrkytetään, peilin takana on joku, demonit hyökkää, avaruusoliot tulee hakemaan jne.
En kyennyt ollenkaan huolehtimaan itsestäni psykoosin aikana. En halunnut pitkään aikaan mennä edes suihkuun, koska olin niin vakuuttunut siitä, että suihkusta tulee happoa. Muutkin järjenvastaiset pelkotilat vaikutti tosi paljon. Onneksi kuitenkin jonkin ajan päästä lääkkeet alkoi tehoamaan, ja järjettömät pelkotilat väistyivät.
Nyt olen ollut sairastumatta psykoosiin jo yhdeksän vuotta, ja olen siitä iloinen. En haluaisi enää kokea samaa hirveyttä. Olen koettanut kuntouttaa itseäni, syönyt lääkkeitä, käynyt terapiassa, yrittänyt elää terveellisesti. Minusta tuntuu siltä, että terveellisillä elämäntavoilla on suurempi merkitys psyykkisen hyvinvoinnin kannalta kuin uskotaan. En ole vielä päässyt ihan huipputerveellisiin elämäntapoihin, mutta toivon että vielä joskus pääsen. Terapiaankaan en ole täysin tyytyväinen. Toivottavasti pääsen joskus paremmalle terapeutille.
Olen ollut kuntoutustuella toisesta psykoosista lähtien. Sillä aikana olen opiskellut yliopistossa, välillä aika etanavauhtia, mutta jotain olen kuitenkin saanut aikaan. Pelotti onko psykoosit vaikuttaneet niin, että älykkyys olisi vähentynyt, mutta onneksi sain kognitiivisista testeistä hyvät tulokset. Olen ajatellut, että kuntoutan itseäni niin kauan kun on tarve, vaikka koko loppuelämäni. Ja toivon, että pääsen vielä joskus työelämään.
Mitä tarkoitat sairaudella? Entä psykoosilla? Niin kutsuttu skitsoaffektiivinen häiriö ei ole sairaus lääketieteen mukaan. Ainoastaan psykiatrian mukaan.
Se, että kerrot olleessi sekaisin, mitä ikinä sillä tarkoitatkaan, nähneesi tai tunteneesi outoja ja pelkäsit ei tarkoita, että on sairas. Ihmiset tuntevat kaikenlaista. Mikään tuntemus ei ole sairaus tai edes oire sairaudesta. Samoin voi uskoa mitä tahtoo eikä se tarkoita mitään sairautta tai sairauden oiretta. Yksinkertaisesti olet mitä ilmeisemmin ollut väärässä. Onko todisteita siitä, että naapuri on tähdännyt aseella sinua; että ruokasi on myrkytetty (Onko tehty toksikologiset tutkimukset? Mitkä oli tulokset?) tai avaruusolioita on olemassa ja, että ovat sinun perässäsi? Väärässä oleminen/erehtyminen ei ole sairaus eikä sairauden oire.
Sairaus on kyllä hankalampi määritellä kuin uskotaan. Minun mielestäni sairaus on tila, joka aiheuttaa kärsimystä, heikentää selviytymistä ja toimintakykyä ja on jotenkin fysiologisesti ja/tai psyykkisesti poikkeava tila. Tältä pohjalta se mitä koin täyttää sairauden tunnusmerkit. Koin siis psykoosin aikana kärsimystä. Kärsin, koska minua riivasi pelottavat aistiharhat ja harhaluulot sekä kauheat tuskatilat. Psykoosin aikana myös minun toimintakykyni oli heikentynyt paljon "normaalista". En kyennyt oikein huolehtimaan itsestäni, en esim. meinannut uskaltaa mennä suihkuun tai syödä. Tilani oli lisäksi ainakin psyykkisesti poikkeava. Normaali ihminen ei koe aistiharhoja ja kykenee syömään ja käymään suihkussa. Tieteellisten tutkimusten perusteella psykoosi on myös fysiologisesti poikkeava tila. Siinä voi havaita erilaisia aivotoiminnan häiriöitä. Mielestäni psykoosi on aivosairaus ihan samalla tavalla kuin esim. epilepsia, dementia tai Alzheimerin tauti. Väärässä oleminen ei ole sairaus, mutta minun kohdallani oli kyse paljon muustakin kuin pelkästä väärässä olemisesta.
Oireista kärsivää ihmistä ei auta pätkän vertaa se että kaltaisesi tyyppi tulee änkyttämään, että ei ole oikea sairaus, voihan ne kuvitelmat ehkä joskus jotain kautta olla totta. Kaltaisesi oireet kieltävät tyypit eivät ole avuksi kenellekään.
Se on loppujen lopuksi aivan vitun sama kutsutaanko sitä psykoosiksi tai skitsofreniaksi vai ei. Kaltaisellesi "ei ole sairaus" -tyypeille on tärkeämpää vain yrittää vakuutella ettette ole mitenkään sairaita, kuin auttaa niistä oireista kärsivää ihmistä. Jos se "en ole sairas" -vakuuttelu ja nillitys tekee teidät onnelliseksi niin jatkakaa ihmeessä. Suurin osa kärsivistä haluaisi kuitenkin ennemmin vertaistukea tai apua tilanteeseensa.
Huomaa että täällä on kommentoijia, ketkä eivät ole koskaan olleet psykoosissa. Ettäkö mikä on psykoosi ? Se on kokonaisvaltainen mielentila ,jossa ei ole mitään normaalia, ei mitään mistä saisi ns kiinni. Ihminen on harhainen ja uskoo , että harhat ovat totta, oikeasti olemassa. En sellaista henkistä hätää ja tunteen tuskaa tiennyt olevan, ennen kuin koin psykoosin, tai oikeastaan useita psykooseja. Siis varsinaista kevätkuumetta. Se
minun tila diagnosoitiin skitsoaffektiiviseksi . Sain siihen toimivan lääkityksen ja sen jälkeen mielisairaala jaksot elämässäni loppuivat. En tiedä jääkö tämä minun kirjoitukseni tähän julkaisuun nyt. Olen pari kertaa yrittänyt kertoa mielipiteeni tästä aiheesta , josta minulla todella on kokemusta, mutta sitä ei ole hyväksytty, tai se on poistettu. Ehkä liian tunteella olen kirjoittanut,koska minua loukkaa sydänjuuria myöten kirjoitukset ,joissa jotenkin vähätellään koko asiaa. Että koko sairautta ei ole edes olemassa. Että muuta hieman elämäntapojasi ja sun muuta , käsittämätöntä ..!
"+Ehkä+liian+tunteella+olen+kirjoittanut,koska+minua+loukkaa+sydänjuuria+myöten+kirjoitukset+,joissa+jotenkin+vähätellään+koko+asiaa.+Että+koko+sairautta+ei+ole+edes+olemassa"
Lisään vielä, kun kirjoitit, että "Sain siihen toimivan lääkityksen" niin on hienoa, jos koit lääkkeistä olleen apua. Minusta on aivan ok käyttää psykoaktiivisia aineita, jos niistä on apua, vaikka ei ajattelisikaan ongelmansa olevan "psykiatrinen sairaus." Oma käsitykseni, jonka perustan tutkimuksiin ja monien psyykenlääkkeitä pitkään käyttäneiden kokemuksiin, on kuitenkin, että psykoaktiivista aineista on niiden sivuvaikutusten vuoksi pitkäaikaiskäytössä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Sinä taas olet juuri niitä , kenen kirjoitukset loukkaavat ja vetävät kölin alta minua tässä asiassa. Yksinkertaisesti ; jos en käyttäisi psykoosinesto lääkitystä, olisin pysyvästi mielisairaalassa. Mieti siis vähän ,kun laitat tänne " tutkimustuloksiin " perustuvaa tietoa , että psyykenlääkkeistä on enemmän haittaa ,kuin hyötyä . Jos olet lääkäri ,niin vielä enemmän ihmettelen , enkä ymmärrä sitä . Kun vetoat tässä " monien psyykenlääkkeitä käyttäneiden kokemuksiin " , niin olet jonkin sortin asiantuntija tässä asiassa, tai oikeammin olet olevinasi ... lopuksi vielä kysyisin ; oletko ollut psykoosissa koskaan ?
Prololoo juttuja jälleen. Huomionkipeys on jälleen avauksen syynä.
Juuri näin. Ammattivalittaja keksii itselleen uusia mielen sairauksia, joita ei ole voitu diagnosoida, koska tyyppi on noin suurin piirtein "kartalla".
Jotain lapsuudessa on mennyt pieleen, että huomionhakuisuus on noinkin mittavaa, että vielä 80v. rajapyykkiä lähestyttäessä on sitä haettava netistä.
Vaikuttaa että kodin ankara uskonnollinen kasvatus olisi liialliseen huomiohakuisuuteen hyvin todennäköinen tekijä.
Jos et erota totta ja tarua olet mt.sairas, jos tunnet ettet ole terve on sinulla jokin mt.sairaus. Pois nuo höpinät ettei skitsofrenia tai skitsoaffektiivinen ole sairaus. Mulla on ja en tule pärjäämään ilman jokapäiväistä hoitoa ja lääkkeitä. Silti notkahduksia tulee, joskus unohdan kiireissäni lääkkeeni ja ei hyvä ole. Esim. mulle kävi niin, että olin sairaalassa ihan muun syyn takia ja aloin huutaa, että ei tänne kun sairaalaan, muistan tuon ja aina, todettiin psykoosin ja maanisen skitsoaffektiivisen aihuttama häiriö. Jos en ole mielestänne sairas, niin sitten ei ole kukaan. Tiesin olevani sairaalassa, mutta jokin sanoi että en ole.
Hmm. No hyvä jos siltä tuntuu. Tottahan lääkkeitä saa käyttää mutta ei kaikki oo niin sairaita että tarvii jonkun loppuelämän lääkityksen jos sä oot jatkuvasti psykoosissa. Toisilla psykoosi liittyy vaikeisiin elämäntilanteisiin ja jos elämäntilanne helpottaa niin ei oo mitään psykoosia päällä. Ihme luuloja että kaikki tarvis jatkuvan psykoosilääkityksen.
Moni psykiatri on sanonut, että pitäisi käyttää lääkkeitä hamaan loppuun asti.
Yksi sanoi, että pitäisi käyttää ennaltaehkäisynä, ettei enää tulisi psykoosia.
Olin/olen eri mieltä asiasta, pariin kymmeneen vuoteen ei ole psykoosit uusinut, kun elämästä jäi aikoinaan psykooseja aiheuttaneet tekijät pois.
Voisi vähän kyseenalaistaa tuota, että kuka/ketkä loppujen lopuksi luulee, että tarvitsisi jatkuvan psykoosilääkityksen ?
Ennemminkin tuntuu, että taitaa olla aika tapaus-/potilaskohtainen, miten lääkitykset pitäisi katsoa.
Minun entinen ystäväni myös sai sen diagnoosin ja teki ja luuli asioita mitä ei terve ihminen edes tee. Heitteli kaikki ruuat jääkaapista pois kas kun joku oli muka käynyt ne myrkyttämässä .mutta ei vielä tänäpäivänäkään tunnusta olevansa sairas psyykkisesti vaan se onkin muka selässä vika ja lääkärit ovat kuulemma pahasti erehtyneet kun eivät sitä ole huomanneet.
Ja aina kun ennakkoluulot ovat päällä niin sama jankutus että. ” ne ” yrittää mustamaalata muka häntä ei koskaan ole tullut selväksi ketä ovat ” ne ” mutta silti vaan muka tietää ja hymyilee tietyllä tavalla suunnilleen kuten että ” minä tiedän”
Joten raskasta se on hänen omaisilleen jotka saavat kulkea varpaisillaan etteivät sano jotain väärää mistä tämä taas lähtee käyntiin .
Ihan niin aivoistaan; ne ajatukset aina lähtee , mutta jos ihminen on varustettu herkällä hermosysteemillä on enemmän altis tähän sairauteen.
Olen nähnyt toisten tuskatiloja ja tiedän että he voivat todella huonosti, mutta lohtuna on aina ollut että kun saavat oikeat lääkkeet niin tuskatilat häviävät pikkuhiljaa .
Sitten on jokaisella oman laisensa kokemus asiasta . Olen nähnyt kauan sitten kun eräs näistä potilaista pysyi hyvässä kunnossa sai tehdä ruumiillista työtä
Ihan hyvin kirjoitit asiasta , ja ihmiset jotka vähättelevät asiaa eivät tiedä aiitä mitään ennenkun sairaus sattuu omalle kohdalle kai hänen perheensä jäseniin
Siis moni syyttää lääkitystä ja että, voivat huonosti siitä , minä olen nähnyt ainoastaa niitä jotka ovat saaneet avun lääkkeistään , että eräänlainen ihmistyyppi on aina esillä jotakin asiaa vastaan .
Ihmiset joilla usein on mielikuvitus ettei heillä edes ole mitään psykiatrista diagnoosia ainoastaan niin että lääkäri on erehtynyt , ja syy onkin joku ”harvinainen ” sairaus mitä se tyhmä lääkäri ei ole huomannut edes.
Huomannut myös että potilas joka hyväksyy diagnoosinsa paranee .moni näistä valittajista juo alkoholia lääkityksen aikana , joka sotkee totaalisesti koko hoidon .
Joten tietoa kaivataan monen kohdalla jotka uhoavat
Mulla on diagnosoitu skitsoaffektiivinen häiriö.Aikansa vei,kun löytyi sopiva lääkitys.Terveelliset elämäntavat,säännöllinen riittävä uni yms ovat kyllä tärkeitä,jotta voi hyvin.Sopivalla lääkityksellä olen lähes oireeton.Kun kahdeksaan vuoteen ei ole ollut maniaa,päätti lääkäri,että voidaan purkaa lito kokonaan pois.Masennuslääke ja psykoosinestolääke vielä jäi.
Katsokaa 20.30 uutisia Yleltä. Olemme ylivertaisia ja haluamme kuulla mitä mieltä olette tuotteestamme.
Minullekin nyt tuota skitsofreniaspektrin diagnoosia sovitellaan. Olen uskovainen ja vakaasti sitä mieltä, että mielenterveysdiagnoosit ovat vainotuille ihmisille keksittyjä sairauksia. Kaikki mielenterveysongelmat ovat hengellisiä, eikä niitä voida ihmisjärjellä diagnosoida.
Olet oikeassa siinä että mielenterveysdiagnoosit eivät ole sairauksia.Sairaudet ovat fyysisiä kehon ja elimistön poikkeavuuksia/vikoja, aineettomat asiat kuten mieli eivät voi sairastua muutoin kuin kielikuvallisessa mielessä.Vaikka kaikki yhteistuumin sopisivat että mielenterveysongelmat ovat sairauksia se ei muuta faktoja.
Omituinen mielipide.
Oikein. On ihmisen henkilökohtainen asia, miten ajattelee mielensä pulmista. Jos haluaa niitä pitää jonkinlaisina sairauksina, se on ok. Jos ei halua, sekin on ok. On monta muutakin tarkastelutapaa psyykkiseen kärsimykseen kuin lääketieteellinen. Apuakin voi saada, esimerkiksi terapiaa, vaikka ei ajattelisikaan sairausmallin mukaisesti. Kelaa ja muita julkisesta rahoituksesta päättäviä viranomaisia varten tarvitaan diagnoosi, eikä psyykkisistä syistä voi olla töistä pois muuten kuin "sairaus"-lomalla, mutta tämä järjestelmä ei perustu valistuneeseen tieteelliseen näkemykseen. Monet terapeutitkin ovat sanoutuneet irti mielen ongelmien medikalisaatiosta, epävirallisesti tosin vain, koska eivät muuten voi.
On+identtiset+kaksoset.+Jos+toinen+heistä+sairastuu+skitsofreniaan+,+on+toisen+riski+sairastua++samaan++50+%
2.+Miksi+geenitutkimusten+on+uskottu+tuottavan+tuloksia?
1. Mitä geenitutkimuksilla on saavutettu?
Kirjoittajien mukaan skitsofrenian periytyvyyttä on tutkittu jo ennestään paljon ja suurella rahalla. Kun suuri tutkimushanke Human Genome Project vuonna 2003 loppui, odotukset skitsofrenian suhteen olivat
1) löytää skitsofrenian aiheuttavat geenit
2) mahdollistaa skitsofrenian tunnistaminen jo ennen oireiden ilmaantumista
3) kehittää skitsofrenialle objektiivinen diagnostiikka
4) Laatia skitsofreniaan luotettavat hoito-ohjeet
Projektin yhteydessä tutkittiin lähes 800 kandidaattigeeniä ja rahaa hankkeeseen paloi lähes 250 miljoonaa dollaria. Lopputulos oli, että mitään merkittäviä riskigeenejä ei löydetty ja vähäisetkin tulokset olivat ristiriidassa keskenään. Tulosten selitysvoima ei ylittänyt satunnaisen kohinan tuottamaa selitysvoimaa, mikä aiheutti tutkijoille suuren pettymyksen. Yhtäkään yllä mainitusta neljästä tavoitteesta ei saavutettu.
Tämän jälkeen tutkimuksissa siirryttiin genominlaajuisiin assosiaatiotutkimuksiin (GWAS), joissa on etsitty DNA:sta yleisiä variantteja, jotka voisivat hieman nostaa riskiä sairastua skitsofreniaan. Yhdysvalloissa GWAS-tutkimuksia on tuettu julkisilla rahoilla yli 100 miljoonalla dollarilla vuosittain, mutta mitkään löydökset eivät ole olleet juuri skitsofrenialle ominaisia, ja lisäksi erilaiset “riskiyhdistelmät” ovat osoittautuneet hyvin moninaisiksi väestössä erittäin tavallisiksi. Näin ollen GWAS-tutkimukset eivät ole lisänneet ymmärrystä skitsofreniasta, ja nykyisin geenitutkimusten tavoitteena on etsiä “minimaalisia korrelaatioita”, jotka voisivat edes hieman olla yhteydessä kohonneeseen sairastumisriskiin.
Ihmisellä voi olla toimintahäiriöitä, jotka vaikuttavat ajatuksiin. Erilaiset traumat, elämäntavat ja lukemattomat muut syyt voivat aiheuttaa näitä toimintahäirilitä ajatteluun. Näitä voivat olla mm. masennus, jatkuva väsymys, huono muistisuus ja muutkin kognitiiviset vaikeudet. Se, että mieli on aineeton, ei tee siitä epätodellista. Esimerkiksi sydämessä voi olla toimintahäiriö, mutta se kuitenkin toimii eikä aiheuta mitään sairauden puhkeamista. Tällaisia vikoja voidaan hoitaa erilaisin keinoin. Itse en mielen kohdalla ole lääkkeiden, vaan holistisen lähestymistavan kannalla. Mieltä ei voi hoitaa pelkästään lääkityksellä, vaan kokonaisvaltaisesti elämän eri osa-alueita huomioon ottaen.
Ihminen on kokonaisvaltainen psykofyysinen olento eikä mieltä voi erottaa ihmisen toiminnoista.
Määrittele mieli.
Mielisairauksia ja fyysisiä sairauksia ei voi rinnastaa toisiinsa, ne kuuluvat täysin eri kategorioihin.Me voimme esimerkiksi kuvantamisen keinoin todeta kasvaimen aivoissa, onko olemassa vastaavaa objektiivista menetelmää mielisairauden toteamiseksi?
Mieli on ihmisen aivoissa sijaitseva ”käyttöjärjestelmä”, jonka avulla koemme ja hahmotamme maailmaa.
On, esimerkiksi aivokasvain voi aiheuttaa käyttäytymisen muutoksia ja nykypsykitrian määritteiden mukaan persoonallisuushäiriöitä. Siihen en ota kantaa, onko psykiatria mielestäni oikeaa tiedettä, koska se on aihe erikseen.
Väitätkö, että ihmisen mieli ei vaikuta fyysisiin oireisiin tai toisinpäin?
Ja siinä voisikin olla aikamme dilemma, kun tyhmä ihminen on tottunut aina uskomaan vain sen, minkä näkee, mutta mieltäpä ei voikaan kuvata.
Eli tämä aineeton asia sijaitsee aivoissa?Voiko aineettomilla asioilla olla fyysinen sijainti?
Sekä fyysiset että psyykkiset asiat vaikuttavat toisiinsa, mutta se ei tarkoita että ne ovat yksi ja sama asia.
Missä se sitten mielestäsi sijaitsee?
Selitän uudelleen siten, että sinun on ehkä hieman helpompi ymmärtää: mieli on aivojen sähkötoimintoja.
Aivan, enkä ole väittänytkään niin.
Nimenomaan ne vaikuttavat toisiinsa. Ei siis voida väittää, etteikö ihmisellä olisi mieltä tai ihminen ei voisi mielessään kokea tuskaa, joka taas määritellään oireeksi jostain. Oireet voivat johtua muustakin kuin mielestä. Muista: ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.
"Ei siis voida väittää, etteikö ihmisellä olisi mieltä tai ihminen ei voisi mielessään kokea tuskaa, joka taas määritellään oireeksi jostain."
Missä kohtaa olen esittänyt tällaisen väitteen?Sairauksia ei määritellä sen mukaan aiheutuuko siitä tuskaa vai ei, monet asiat aiheuttavat tuskaa olematta kuitenkaan sairauksia.
Hohhoijaa :)
Yksinkertainen asia muuttuikin vänkäämiseksi. Se onkin kovin yleistä Suomi24: lla, jossa ei vaihdeta mielipiteitä ja haluta oppia uutta vaan voittaa keskustelut vaikka olisi kuinka väärässä.
En valitettavasti voi sille mitään, että et ymmärrä.
Ihan vain selvyyden vuoksi, ylläoleva viesti on eri kommentoijalta kuin aiemmat viestit.
Aika samantekevää, kun asian pointti ei sanomani suhteen kuitenkaan muutu.
Nyt sivutaan aivan aiheen vierestä, joten en osallistu tähän keskusteluun enempää.
Odotin hieman enemmän tältä keskustelulta.
Tämänkaltaiset viestit ovat aika hyödyttömiä.Se että sorrutaan henkilökohtaisiin hyökkäyksiin ja väitetään että muut ovat väärässä ilman perusteluja ei ole rakentavaa.Henkilökohtaisesti olen kiinnostunut siitä mikä on parhaan ymmärryksemme mukaan totta.
"Selitän uudelleen siten, että sinun on ehkä hieman helpompi ymmärtää: mieli on aivojen sähkötoimintoja."
Mikäli näin olisi mielen sairaudet olisivat siis häiriöitä näissä sähkötoiminoissa ja tämä pitäisi osoittaa jollain objektiivisella menetelmällä.Mielen sairaudet tai mielenterveyden häiriöt eivät perustu empiiriseen näyttöön ,ne on keksitty ja niiden olemassaolosta on äänestetty psykiatrien kokouksessa.On täysin sopimuksenvaraista milloin tunteista tai ajatuksista tulee "sairauksia", psykiatrit eivät myöskään halua antaa toisista kulttuureista tuleville diagnooseja ennen kuin varmistavat etteivät näiden harhat ole kyseisessä kulttuurissa hyväksyttyjä.Oikeiden sairauksien diagnosointi ei ole riippuvaista sosiaalisista normeista.
Mistäs tuo ajatus on tullut etteivät psykiatrit halua antaa diagnooseja toisista kulttuureista tulleille ennen jotain varmistuksia.
Tunnen muutaman toisesta kulttuurista tulleen jotka ovat saaneet diagnoosin melkein tyhjästä eli eivät ole mitenkään kummemmin mielen laadultaan poikkeavia kuin suomalaisetkaan.
Heidänkään kohdallaan ei mitään oman kulttuurin hyväksymisiä varmistettu.
Enemmänkin olen sitä mieltä että ihmisestä on huomattavasti helpompaa tehdä " hullu " kun hän ei kunnolla ymmärrä puhuttua kieltä.
Psykiatrin kirjoittamasta artikkelista jonka luin, se ei välttämättä edusta kaikkia se oli vain yksi esimerkki siitä että psykiatriset sairaudet ovat sopimuksenvaraisia.
Tosiasiahan tietysti on että psykiatrit voivat tehdä mitä diagnooseja haluavat sillä mitään diagnoosien arviointi perusteita ei ole.Selvittelin kerran lääkäriltä mahdollisuutta perua mt-diagnoosi ja vastaus oli että se ei onnistu koska kyseessä on psykiatrin sen hetkinen mielipide ja mielipidettä ei voi todistaa vääräksi.
" Ei siis voida väittää, etteikö ihmisellä olisi mieltä tai ihminen ei voisi mielessään kokea tuskaa, joka taas määritellään oireeksi jostain. Oireet voivat johtua muustakin kuin mielestä."
Se että mieli on aineeton tai ei-aineellinen ei tarkoita etteikö ihmisillä olisi mieltä.Mielen tuskaa ei määritellä oireeksi se määritellään tunteeksi.Psykiatria tietysti määrittelee kaikenlaista oireiksi mutta siitä en ole kiinnostunut sillä se ei perustu empiiriseen näyttöön.
Pitkälti mielenhäiriöt perustuvat tunne-elämän heittelyyn.
Kun tuntuu pahalta niin ahdistaa, kun tuntuu hyvältä niin saattaa käydä ns. ylikierroksilla jota psykiatrin puolella maniaksi kutsutaan.
Myös sosiaaliset jutut, ihmissuhteet, käsitys omasta itsestä, jne. kaikki tavallaan toimivat tunteiden pohjalta.
Jos mitään ei tuntisi niin elämästä ei tulisi mitään.
Aivan.Psykiatrian riemuvoitto oli lobotomia josta myönnettiin nobel palkinto.
Kuka tuonkin on keksinyt? Jospa molemmat olivat kokeneet traumaattisia asioita lapsuudessa.
"On+identtiset+kaksoset.+Jos+toinen+heistä+sairastuu+skitsofreniaan+,+on+toisen+riski+sairastua+samaan+50+%"
Esimerkiksi Englannissa Afrikasta ja Karibialta tulevilla maahanmuuttajilla on noin kymmenkertainen riski saada skitsofreniadiagnoosi muuhun väestöön verrattuna, mikä viittaa vahvasti sosiaalisten ongelmien ja eriarvoisuuden vaikutukseen diagnoosin saamisen kannalta. Skitsofrenian esiintyvyydessä on huomattavia eroja myös kehittyneiden maiden sisällä, eikä yhden prosentin universaali esiintyvyys ole muuta kuin sitkeä myytti.(5) Lisäksi köyhissä maissa tulokset akuutin psykoosin hoidossa ovat huomattavasti paremmat kuin rikkaissa maissa (6), mikä taas kumoaa köyhistä maista tulevien maahanmuuttajien “geneettisen alttiuden” sairastua krooniseen psykoosisairauteen. Tämä viittaa siihen, että yhteisöllisyys ja matala hierarkia, sekä tietysti avoimen dialogin kaltainen inhimillinen hoito suojaisivat akuutin psykoosin jälkiseurauksilta.
Akuuttia psykoosia seuraava hoitotulos ja sitä myöten hoitoon päätyneen ihmisen tulevaisuus on siis pitkälti kiinni siitä, miten akuuttihoito järjestetään. Psykoterapian ja sosiaalipalvelujen mahdollisuudet ovat rajalliset, mikäli potilaille määrätään sairaalassa automaattisesti Käypä hoito -suosituksen mukainen psykoosilääkehoito, koska tällöin psykoosilla on taipumus kroonistua skitsofreniaksi.
Pohdintaa
Edellä kuvatun ja myös oman kokemukseni perusteella voisin todeta, että psykoosi on huomattavasti monimuotoisempi ja vivahteikkaampi ilmiö, kuin nykyinen psykiatrinen viitekehys antaa ymmärtää. Skitsofreniaa sairausmallina ei voida pitää tieteellisesti tai eettisesti perusteltuna.
Tiedetään että tietyissä osissa Afrikkaa samat henkilöt, jotka saisivat meillä skitsofreniadiagnoosin, toimivat arvostettuina shamaaneina. Emme tiedä psykoosista juurikaan, eikä tieto valitettavasti ole viime vuosikymmeninä valitun tutkimuslinjan johdosta juurikaan lisääntynyt.
Diagnosoimalla psykoosi skitsofreniaksi tehdään vahvoja asiantuntijavetoisia oletuksia potilaan tulevaisuudesta. Tällöin kuntoutuksen maksimitulokseksi voidaan asettaa “hyvä elämä sairaudesta huolimatta”, vaikka lääkärin tehtävä on parantaa parannettavissa olevat potilaat. Lisäksi potilaat saadaan retoriikalla uskomaan, että ongelmat ovat geeneissä ja viallisessa keskushermostossa, eikä suinkaan traumaattisissa kokemuksissa tai yhteiskunnallisissa valtasuhteissa.
Ensisijainen ongelma psykoosien hoidossa on se, että teoria keskushermoston sairaudesta, joka vaatisi ikuisen aivokemioita korjaavan lääkehoidon, on väärä. Siksi myöskin hoitovasteet jäävät puutteellisiksi. Pitämällä lääkehoitoa ensisijaisena apuna saadaan akuutti psykoosi loppumaan vaivattomasti, mutta toimintatavan hintana tuotamme juuri niitä heikkoja hoitotuloksia, joita nyt Suomessa saadaan.
Psykoosiksi kutsuttu ilmiö on subjektiivinen tulkinta maailmasta, jota ulkopuoliset eivät biologisesta viitekehyksestä käsin ymmärrä eivätkä edes halua ymmärtää. Siksi siitä tietävät parhaiten tällaisen tilan kokeneet. Psykologisessa tutkimuksessa tulee siirtyä potilaan puhuman kielen tulkitsemiseen ja ymmärrettäväksi tekemiseen. Sosiaalitieteilijöiden taas tulisi kyseenalaistaa oletus skitsofreniadiagnoosin tieteellisyydestä, eettisyydestä ja välttämättömyydestä.
Kokemusasiantuntijoilta tulisi ensisijaisesti kysyä, että miten he psykoosin ymmärtävät ja mihin elämäntilanteisiin he ulkopuolisen mielestä järjettömiltä näyttävät kokemuksensa liittävät. Tämän lisäksi tarvitaan näyttöön perustuvia biologisia hoitoja, kuten terveellisiä ruokavalioita nykyisten hermoston lamauttajien määräämisen sijaan.
Netissä kerätään nimiä, jotta skitsofrenia pudotettaisiin tautiluokituksesta pois. Käsitettä pidetään leimaavana, toivottomuutta luovana ja heikosti perusteltuna
Viimeisenä voisin muistuttaa lukijoita, että allekirjoittanutkin koki sairastavansa akuutin psykoosin jälkeen sairaalassa alkanutta skitsofreniaa noin vuosikymmenen ajan. Keskushermoston lamautumisena konkretisoitunut sairaus osoittautui kuitenkin lopulta vahvan neuroleptilääkityksen aiheuttamaksi neurologiseksi sairaudeksi ja sairaus parani lääkevieroituksen myötä.
Terveellisiä ruokavalioita ... voi hyvä luoja !
Kyllä terveellinen ruoka voi olla maistuvaakin, terveellisyys ei tarkoita että joutuu syömään ruohoa ja ituja.
Madinfinland
Psykoosilääkkeitä käyttävien ihmisten kokemuksia
Uusi katsaus tutkii ihmisten kokemuksia antipsykoottisista lääkkeistä. Jotkut potilaat kertovat psykoottisten oireiden vähentymisestä, toiset yhdistävät lääkkeet itsemääräämisoikeuden menettämiseen, emotionaaliseen tunnottomuuteen sekä luopumisen ja luovuttamisen tunteeseen (lamaantumiseen)
Tutkijat, joita johti Jemima Thompson Lontoon University Collegestä, tarkastelivat lukuisia laadullisia tutkimuka antipsykoottisen lääkkeen käytön aikaansaamista kokemuksista. Psykiatri Joanna Moncrieff, tutkimuksen kirjoittaja, totesi:
“Olen erityisen kiinnostunut siitä, kuinka antipsykootit vaikuttavat ihmisten itsetuntoon ja kuvaan itsestään.Vaikka psykoosilääkkeet saattavat lievittää psykoosin oireita, ne myös vaimentavat tunteita, motivaatiota ja seksuaalista toimintaa, jotka ovat niin tärkeitä osia siitä, mikä tekee meistä sellaiset, joita olemme.”
Antipsykoottiset lääkkeet ovat edelleen skitsofrenian ja muiden psykoottisten häiriöiden ensimmäinen hoitolinja. Tutkimus on kuitenkin saattanut epäilyksen alaiseksi niiden pitkäaikaisen tehon ja käytön oireiden hallinnassa ainakin osalla potilaista. Psykiatrit ovat toistuvasti puolustaneet psykoosilääkkeiden pitkäaikaista käyttöä. Toisaalta on korostettu, että lääketeollisuuden korruptio ja epäluotettavien tutkimusten vaikutus heikentää heidän väitteitään.
Tutkimuksissa on havaittu, että toipuminen (recovery) ja parempi kognitiivinen toiminta ovat mahdollisia potilailla, jotka ovat irti antipsykoottisista lääkkeistä. Skitsofrenian psykososiaaliset lähestymistavat, kuten ”social recovery” – terapia, ääniä kuulevien verkosto ja” avoin dialogi”- menetelmä, ovat vähentäneet pitkäaikaissairaalahoidon riskejä. Psykoosien psykososiaaliset selitykset, toisin kuin biolääketieteelliset, myös vähentävät leimautumista.
Nykyisin antipsykoottisten lääkkeiden käyttö ei rajoitu pelkästään skitsofreniaan, ja niitä määrätään usein masennuksen varalta ja sijaishoidossa oleville lapsille. Tämä tapahtuu huolimatta todisteista, jotka viittaavat siihen, että näiden lääkkeiden aiheuttamat sivuvaikutukset, kuten sydänsairaus ja diabetes, ovat suuremmat kuin hyödyt.
Psykiatrisia lääkkeitä käyttävien palvelun käyttäjien kokemuksia koskevaa tutkimusta on hyvin vähän, mutta saatavilla oleva näyttö osoittaa, että monien mielestä pitkäaikainen antipsykoottien käyttö heikentää paranemista. Tämä katasus lisää ymmärrystämme siitä, miten potilaat suhtautuvat psykoosilääkkeiden käyttöön ja mitä mielt ähe ovat sen hyödyistä ja haitoista.
”Järjestelmällisten katsausten PRISMA-ohjeiden avullaa kerättiin yhdeksästä eri tietokannasta tutkimuksia antipsykoottisia lääkkeitä käyttävien kokemuksista. Tutkimusten laatu tarkistettiin ja lopulta valittiin 35 tutkimusta, jotka kattavat yli 11 eri maata (mukaan lukien yksi julkaisematon väitöskirja).
Tulokset osoittivat, että vaikka neuroleptien käyttäjillä oli enimmäkseen negatiivisia näkemyksiä antipsykoottien aiheuttamista muutoksista heihin, he näkivät niiden vaikutukset oireisiin positiivisemmassa valossa.
Monet kuvasivat näiden lääkkeiden lamauttavia vaikutuksia, kuten emotionaalinen tyhjyys, uupumus, motivaation ja energian menetys, vähentynyt keskittymiskyky, heikentynyt älykkyys ja ajattelun selkeyden menetys. Se esti heitä suorittamasta mitään tarkoituksenmukaista toimintaa ja heidät kekemaan itsensä “zombeiksi”. Toiset kokivat ahdistuksen ja masennuksen lisääntymistä sekä saivat itsemurha ajatuksia. Yksi osallistuja kertoi:
”Muistan, että otin ensimmäisen annokseni… se tyrmäsi minut ehdottomasti… En voinut edes nostaa pölyrättiä ja harjaa, koska en voinut liikuttaa käsivarsiani, jalkojani… Minulla ei ollut ajatuksia päässäni. En voinut tehdä mitään … olin kuin zombi. “
Toisaalta jotkut osallistujat kertoivat, että lääkitys auttoi vähentämään oireita. Se johti heidän kuulemiensa äänien vähentymiseen ja joskus jopa selkeyttii ajattelua. Näille potilaille ajattelun tunteettomuus ja hidastuminen oli hyödyllistä, koska tämä kognitiivinen ja tunteellinen heikkeneminen vähensi henkistä sekaannusta, tunkeilevia ajatuksia ja harhakuvien voimakkuutta. Vaikka suurin osa potilaista valitti psykoosilääkkeiden lamaannuttavien ominaisuuksien olevan epämiellyttäviä, jotkut totesivat, että se auttoi heitä rentoutumaan ja nukkumaan.
Lisäksi käyttäjät kokivat, että antipsykoottisilla lääkkeillä oli kielteinen vaikutus heidän persoonallisuuteensa, itsetuntoonsa ja ”sieluunsa”. Motivaation lasku, kognitiiviset muutokset ja sivuvaikutukset, kuten painonnousu ja seksuaaliset vaikeudet, saivat monet kokemaan, että he olivat menettäneet todellisen itsensä. Toiset valittivat vähentyneestä”luovuudesta, mielikuvituksesta, huumorista tai henkisyyden ja henkisen yhteyden “tunteen” menetyksestä.
Muutama osallistuja totesi, että antipsykoottien aiheuttama oireiden vähentyminen auttoi heitä palauttamaan vanhan itsensä. Se vei heitä kohti normaalisuutta ja antoi heille mahdollisuuden osallistua valittuihin toimintoihin, lääkitys nosti heidän itsetuntoaan. Nämä havainnot viittaavat lääkkeiden käyttäjien kokemusten ja mielipiteiden heterogeenisyyteen ja monimutkaisuuteen.
Lääkkeillä oli myös symbolisia vaikutuksia, koska monet osallistujat totesivat, että antipsykoottien jatkuva nauttiminen vahvisti ajatusta, että he olivat sairaita. Joitakin tämä ajatus lohdutti, mutta toiset kokivat, että he eivät olleet kokonaisia tai että se teki heistä “pienempiä ihmisiä”, “outoja” ja “hulluja”. Monien mielestä se pakotti heidät tunnustamaan itsensä kroonisesti sairaiksi ja vahvisti leimautumista. Biolääketieteellisen mallin käyttöön on toistuvasti liitetty lisääntynyttä leimautumista ja stigmaa, ja sosiaalisten vaikutusten vähättelyä psyykkisten vaikeuksien syynä on alettu kritisoida.
Monet osallistujat yhdistivät lääkkeiden käytön itsemääräämisoikeuden ja tahdonvapauden menettämiseen. He säilyttivät passiivisen asenteen ja hylätyksi tulemisen tunteen. Eräs sanoi
”Olen aina hyväksynyt lääkityksen. Se on saattanut minut tuntemaan oloni huonoksi, mutta hyväksyin sen. Hyväksyin sen ilman valitusta.”
Toiset kertoivat, että heillä ei ollut juurikaan aavistusta lääkityksen tarkoituksesta. He kokivat, ettei heillä ollut koskaan ollut valinnanmahdollisuutta lääkityksen suhteen. Kertomukset olivat täynnä “toivottomuuden, avuttomuuden, pelon, hämmennyksen tai välinpitämättömyyden tunteita heidän neuroleptisen lääkityksensä suhteen.” Monet uskoivat, että lääkkeistä kieltäytyminen johtaisi ystävien ja perheen hylkäämiseen, mielenterveysammattilaisten painostukseen sekä epävirallisiin ja virallisiin uhkiin uudelleen joutumisesta sairaalaan. Kaiken kaikkiaan Moncrieff toteaa:
”Tarkastelemamme tutkimukset osoittavat, että samalla kun psykoosilääkkeet voivat vähentää häiritseviä ja huolestuttavia psykoottisia kokemuksia, ne voivat auttaa palauttamaan kokemuksen arkiitsestä.Mutta ne voivat myös viedä ihmisiltä heidän itsensä tärkeitä puolia. Peter Wescott ilmaisi tilanteen British Medical Journal -lehdessä vuonna 1 979, ” hulluuden ajanjaksoista luopumiseni, minun on pitänyt maksaa sielullani.”
Kirjoittajat mainitsevat, että tulosten yleistettävyys muihin maailman osiin on epävarmaa, koska suurin osa tutkimuksista tehtiin länsimaisista väestöistä.
Tutkimus tarjoaa monimutkaisen ja vivahteikkaan kuvan käyttäjäkokemuksesta, jossa jotkut väittävät, että psykoosilääkkeet auttavat oireiden vähentämisessä. Sen sijaan toiset valittavat, että se riistää heiltä sen, kuka he ovat. Moncrieff sanoo:
“Toivon, että työmme auttaa avaamaann tätä kokemusta mielenterveyshenkilöstölle, joka ei ehkä tiedä sitä. He voivat olla empaattisempia ihmisille, joille on määrätty näitä lääkkeitä, ja avoimemmin auttaa ihmisiä välttämään tai minimoimaan niiden käyttöä.”
Tämä empatia ja sosiaalinen yhteys ovat erityisen tärkeitä, koska tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaalisen vuorovaikutuksen tiheys ja mielenterveysammattilaisten ja potilaiden väliset kunnioittavat suhteet ovat kriittiset ennustajat psykoosista toipumiselle.
Kuten yllä olevasta artikkelista käy ilmi ihmisten kokemukset lääkkeistä ovat hyvin yksilöllisiä.Voinemme kaikki olla yhtä mieltä siitä että jokaisella tulisi olla vapaus valita haluaako lääkkeitä käyttää vaiko ei.Kyse ei siis ole siitä että olisi kaksi ryhmää, lääkkeiden kannattajat vastaan lääkkeiden vastustajat, vaan kaikki haluavat saada päättää omalla kohdallaan.
Erittäin arvokasta, että joku vaivautui suomentamaan em. artikkelin ja postaamaan sen tänne. :)
Pari sanaa itse avaukseen eli sairaalassa ainakin huomaa että kyseessä on sairaus ja psykoosi sekä 2 suuntaisen tyyppiset oireet yhdessä eivät ole herkkua.
Tasaava ja psykoosia estävä lääkitys auttoi.
Kannattaa myös liikkua, juoda kohtuudella ja välttää toksisia töitä/ihmisiä.
Stressi on myrkkyä.
Ja nukkua hyvin.
Suomalainen yhteiskunta on pääasissa toksinen eli ehkä eläke tai itsenäinen työ tai maasta muutto hyviä vaihtoehtoja.
Miten pian pääsitte eläkkeelle ja mitä se vaati?
Teettekö töitä?
Minkälaisen hoitosuunnitelman teitte lääkärin kanssa?
Kelan tukema terapiaa?
Eläke?
Olen parantunut skitsoaffektiivisesta häiriöstä. Siitä voi parantua. Lääkäri ei suostu lopettamaan psykoosi estolääkitystä vaikka olen ollut viimeksi ollut psykoosissa vuonna 2008.manialääkitys kuitenkin lopetettu. Olen aina ajautunut manian kautta psykoosiin maniaakin mulla on ollut siis viimeksi vuonna 2008.siis jos mulle ei tule maniaa ei tule psykoosiakaan. Kuinka kauan mun oikein täytyy olla oireeton että turha lääkitys puretaan?
Lääkitys+voi+pitkittää+tilannetta+ja+herkistää+manialle.+Kun+lopetat,+se+pitää+tehdä+hyvin+hitaasti.+10%+vähennys+muutaman+viikon+tai+kuukauden+ajaksi.+Elimistösi+on+tottunut+jo+niihin+lääkkeisiin+ja+kun+ne+lopetetaan+se+saa+shokin+jos+tapahtuu+liian+yllättäen.
Minulla on sama diagnoosi.
Oireita ei ole minullakaan ollut vuosikausiin.
Minä lopetin lääkityksen itse koska lääkärit eivät suostuneet vaikka pitkään siitä puhuin.
Eli jos olisin jäänyt odottamaan jotain " lupaa " lopettaa lääkkeet niin olisin joutunut syömään niitä lopun elämää.
Lääkäri vielä sanoi että pitäisi käyttää ennaltaehkäisevästi. Ettei tule niitä psykooseja.
Periaatteessa sehän kertoo että joka ikisen ihmisen kannattaisi käyttää psykoosilääkkeitä ennaltaehkäisyyn koska psykoosin voi saada ihan kuka tahansa joissain olosuhteissa.
En ota Buranaakaan aamuisin ennalta välttääkseni mahdollisen päivällä alkavan päänsäryn, otan sen vasta sitten kun tai jos päätä särkee.
Burana on tulehduskipulääke ja ärsyttää vatsaa, ja pitkäaikaiskäytössä se voi johtaa jopa vatsahaavaan. Jos haluaa välttää tämän riskin, on pitkäaikaiskäyttäjän syötävä vatsansuojalääkettä. Vatsahappoja vähentävät protonipumpun estäjät heikentävät ruuansulatusta ja niillä on muitakin haitttavaikutuksia. ÄLÄ siis syö "ennaltaehkäisevästi" Buranaa! Äläkä mitään muutakaan lääkettä, varsinkaan psykoosilääkkeitä.
Neurolepteja ei pitäisi kutsua antipsykooteiksi, koska ne eivät puolueettomien ja huolellisesti tehtyjen seurantatutkimusten mukaan estä psykooseja, vaan jatkuvassa käytössä lisäävät psykoosin uusiutumisen todennäköisyyttä.
Kannattaako psykoosilääkkeitä käyttää?
https://madinfinland.org/psykoosilaakkeet/
Mä kirjoitin siitä etten ota Buranaakaan ennaltaehkäisyksi peläten mahdollista alkavaa päänsärkyä.
En syö Buranaa säännöllisesti, toki en tiedä tarkoititko yleisesti kirjoittaessasi että älä syö Buranaa,
Neuroleptit kun jätin pois niin olen pärjännyt paljon paremmin, pää ei ole enää " usvassa ".
Eli ajatukset ja tunteet ja kaikki muu mahdollinen joka aivoissa tapahtuu toimivat huomattavasti paremmin ilman lääkkeitä.
"En syö Buranaa säännöllisesti, toki en tiedä tarkoititko yleisesti kirjoittaessasi että älä syö Buranaa,"
Tajusin kyllä :) :)
Sinun pitää hakea toiselta lääkäriltä toinen mielipide.
Mitä lääkkeitä käytätte ja kuinka paljon?
Käytettäkö myös alkoholia?
Jätittekö kaiken ahdistavan pois kuten toksiset työt ja ihmiset?
Mulla diagnosoitiin skitsoaffektiivinen häiriö vuosi sitten kun olin mania jakson takia suljetulla. Syön litoa ja tsuklopentiksolia, enkä enää humallu niin olen miettinyt, että vaikuttaakohan toi lääkitys jotenkin dopamiini tasoihin?
Tsuklopentiksoli on vanha neurolepti. Neuroleptit vaikuttavat blokkaamalla Dopamiini-2 reseptoreita.
Itse olen henk. koht. sitä mieltä että dopamiiniteoria ei voi olla totta:
1) miksi niin monet skitsofreenikoista haluaisivat käydä töissä, mutta niin suuri osa on lääkityksestä huolimatta eläkkeellä? => nykyiset lääkkeet eivät auta tarpeeksi!
2) miksi skitsofreniaan kuuluvat myös ns. negatiiviset oireet (eli mm. syrjään vetäytyminen, motivaation puute ja tunteiden latistuminen)? miten liian korkeat dopamiinitasot selittäisivät negatiivisten oireiden olemassa olon?
mielestäni pitäisi keksiä uudenlaisia lääkkeitä psykoosisairauksien hoitoon. itse olen sitä mieltä että kannabiksesta saatava CBD (joka ei siis päihdytä) voisi olla todella hyvä yhdiste. Tätä on myös tutkittu, ja sillä on todettu olevan antipsykoottisia vaikutuksia.