Tämä on nyt kärjistys, mutta ihmisiä on kahdenlaisia: osalla on koko ajan joku elämän tai itsensä parantamisen projekti meneillään, osa taas kelluu uomassaan tarvitsematta liiemmin ohjata menoaan. Mistä tämä ero johtuu?
Ovatko uomailijat vaan paremmassa asemassa, ettei tarvitse parantaa elämäänsä/itseään, vai osaavatko vaan olla tyytyväisiä siihen mitä on?
Entä onko elämänparantajilla jo lähtökohtaisesti enemmän haasteita elämässä, ja jotta pääsisi edes samalle viivalle muiden kanssa, pitää tehdä jotain erityistä? Vai onko se asennekysmys, että kun yksi projekti on kunnossa, otetaan seuraava.
Vai vaihteleeko tämä elämäntilanteen tms mukaan? Ja onko näiden alla eri syitä että osa uomailee koska voi ja osa koska ei voi/osaa muutakaan? Ja osa parantaa elämäänsä koska se on tottumus ja osa koska on vähän (tai paljon) pakko?
Entä oletko uomailija vai elämänparantaja ja jos jälkimmäistä, niin millaisia projekteja sinulla on nyt meneillään?
Minä olen elämänparantaja on projektina harrastaa liikuntaa joka aamu ennen aamupalaa.
Onko nyt joku elämänparannusprojekti meneillään?
33
500
Vastaukset
No vielä kun nuo kaksi jaa tyytyväisiin ja tyytymättömiin elämäänsä, päästään ihmettelemään kunnolla.
Tyytyväinen uomailijahan on hyvä. Hän ehkä osaa ottaa elämän haasteet vastaan lungisti ja osaa nauttia pikkuisistakin asioista. Todella kadehdittava ja hatunnostonarvoinen ihmistyyppi.
Tyytyväinen projektivetäjä. Itse käsitän kuuluvani tähän gategoriaan nyt. En osaa ihan laakereillani kevätä ikinä. Mutta pahimmat ongelmat on toistaiseksi selätetty ja huomaan aikaisempien projektieni hedelmät. Parempi hyväksyäkin itseltään projektit, eikä haaveilla tyytyväisestä uomailijasta... siihen on oltava oma luonteensa.
Tyytymätön uomailija. Jaksaa marista ongelmistaan, mutta ei ole valmis nostamaan rikkaa ristiin itse asian hyväksi. Martyyriluonne jumahtaa tähän tilaan, eikä näe ulospääsytietä. Ikuinen mysteeri. Sanotaan, että tästä tilasta vain äärimmäinen hätä laukaisee ihmisen liikkeelle. Itse elin tätä tilaa avioliitossa 11 vuotta. Minulle tarjoitui mahdollisuus miettiä itseäni ja tartuin siihen.
Tyytymätön projektinvetäjä. Kuuluisaa pään takomista seinään. Metri eteen ja toinen taakse... siirtyminen tyytymättömästä uomailijasta työhaalarit jalkaan laittaneeseen projektinvetäjään on raskasta, jopa kiitoksetonta ja mahdottomalta näyttävää ja tuntuvaa. Marisee, itkee ja pinnistää, mutta kamppailee. Näitä useat tukee ja pitää pinnallakin, kun näkevät raivokkaan yrityksen saada elämän kuntoon. Muistan tämän vaiheen hyvin, mutta haluaisin unohtaa...
Tälläisiä mulle tuli mieleen...- NainenRuudunTakaa
Tämähän oli oikein hyvin selventävä jaottelu. :)
Sitten taas kyllä löydän itsestäni kaikkia noita. Olen tyytyväisesti uomassa, mutta haluan muuttaa sitä vaan turvallisesti vähän kerrallaan. Siksi pientä projektia pukkaa koko ajan. Ja olen sekä tyytyväinen, että ne ovat kesken että siihen että ne ovat. Ovat sellainen elämänlanka, jossa roikun kiinni. Että ei se asioiden valmistuminen vaan se että tietää että on matkalla oikeaan suuntaan. NainenRuudunTakaa kirjoitti:
Tämähän oli oikein hyvin selventävä jaottelu. :)
Sitten taas kyllä löydän itsestäni kaikkia noita. Olen tyytyväisesti uomassa, mutta haluan muuttaa sitä vaan turvallisesti vähän kerrallaan. Siksi pientä projektia pukkaa koko ajan. Ja olen sekä tyytyväinen, että ne ovat kesken että siihen että ne ovat. Ovat sellainen elämänlanka, jossa roikun kiinni. Että ei se asioiden valmistuminen vaan se että tietää että on matkalla oikeaan suuntaan.No mä veikkaan, että noita tyytyväisiä uomailijoita ei montaa ole maailmassa. Saattaa olla jopa niin, että se on vaan ulkopuolisen oletus.
Ehkä he ovat vaan huikeita priorisoijia ja osaavat realisoida oman elämän stressittömäksi.Dissident kirjoitti:
No mä veikkaan, että noita tyytyväisiä uomailijoita ei montaa ole maailmassa. Saattaa olla jopa niin, että se on vaan ulkopuolisen oletus.
Ehkä he ovat vaan huikeita priorisoijia ja osaavat realisoida oman elämän stressittömäksi.Käytännössä ne on jotain munkkeja ja nunnia. Jonkin uskonnon kautta löytäneet ulospääsyn oikeasta elämästä.
- NainenRuudunTakaa
Dissident kirjoitti:
No mä veikkaan, että noita tyytyväisiä uomailijoita ei montaa ole maailmassa. Saattaa olla jopa niin, että se on vaan ulkopuolisen oletus.
Ehkä he ovat vaan huikeita priorisoijia ja osaavat realisoida oman elämän stressittömäksi.Tunnen pari ja kyllä siinä on tuuria taustalla, että on osuttu oikeaan kohtaan elämässä että on esim. saatu hyvä työpaikka. Samoin se on tuurista kiinni, että on semmoiset aivot, jotka palauttaa tyytyväisyyden tilaan suhteellisen automaattisesti. Sitten voivat elää elämää, jossa joku toinen olisi tyytymättömämpi, esim. kärsisi kovasti yksinäisyydestä, mutta nämä ei. Ja sekin, että kun itsellä ei ole ollut suuria vaikeuksia, niin ei niin helposti stressaa toistenkaan vaikeuksista, joita näkee ympärilläään, vaan helpommin ajattelee, että ei se niin vakavaa tai vaikeaa ole, vaikka toiselle olisikin.
NainenRuudunTakaa kirjoitti:
Tunnen pari ja kyllä siinä on tuuria taustalla, että on osuttu oikeaan kohtaan elämässä että on esim. saatu hyvä työpaikka. Samoin se on tuurista kiinni, että on semmoiset aivot, jotka palauttaa tyytyväisyyden tilaan suhteellisen automaattisesti. Sitten voivat elää elämää, jossa joku toinen olisi tyytymättömämpi, esim. kärsisi kovasti yksinäisyydestä, mutta nämä ei. Ja sekin, että kun itsellä ei ole ollut suuria vaikeuksia, niin ei niin helposti stressaa toistenkaan vaikeuksista, joita näkee ympärilläään, vaan helpommin ajattelee, että ei se niin vakavaa tai vaikeaa ole, vaikka toiselle olisikin.
Uomailijoilla on keskimäärin paljon, paljon heikommat mahdollisuudet sopeutua muutoksiin elämässään kuin näillä projektinvääntäjillä.
Kun uomailijalle tulee elämässä eteen yllättävä kriisi tai muu tilanne, hän on kusessa!
Projektinvääntäjällä on kykyä ja osaamista selviytytä samasta kriisistä olemalla luova.MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:
Käytännössä ne on jotain munkkeja ja nunnia. Jonkin uskonnon kautta löytäneet ulospääsyn oikeasta elämästä.
No olen seurustellut erään naisen kanssa joka oli tuota yrittänyt. Kärsi traumaattisesta stressihäiriöstä sen jälkeen.
Nunnana olo on äärimmäisen askeettista ja siinä viedään ihmisarvo. Sitä ei moni tiedä. Siinä pitää nöyrtyä ja sinut litistetään.
Jos osaa tyytyä vähään ja ei tarvitse kiitosta uurastuksestaan, se on hyvä valinta. Ehkä stressitön, kun siirtää vastuun itsestään muualle. Ja vaan tekee...- NainenRuudunTakaa
MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:
Uomailijoilla on keskimäärin paljon, paljon heikommat mahdollisuudet sopeutua muutoksiin elämässään kuin näillä projektinvääntäjillä.
Kun uomailijalle tulee elämässä eteen yllättävä kriisi tai muu tilanne, hän on kusessa!
Projektinvääntäjällä on kykyä ja osaamista selviytytä samasta kriisistä olemalla luova.Toisillehan niitä kriisejä tulee enemmän, toisille vähemmän.
En vetäis johtopäätöstä noinkaan, että elämänparantajat olis parempia kriiseissä. Jos niiden parannusprojektien taustalla on jo sitä, että elämään on lähtökohtaisesti vaikeampi sopeutua, niin siihen päälle vielä joku lisäkriis, vaan kaataa koko homman.
Mutta sulla on oma mielikuvasi noista, mulla omani. Molemmilla paljon erilaisia taustaloletuksia ja käytännön esimerkkejä mielessä. NainenRuudunTakaa kirjoitti:
Tunnen pari ja kyllä siinä on tuuria taustalla, että on osuttu oikeaan kohtaan elämässä että on esim. saatu hyvä työpaikka. Samoin se on tuurista kiinni, että on semmoiset aivot, jotka palauttaa tyytyväisyyden tilaan suhteellisen automaattisesti. Sitten voivat elää elämää, jossa joku toinen olisi tyytymättömämpi, esim. kärsisi kovasti yksinäisyydestä, mutta nämä ei. Ja sekin, että kun itsellä ei ole ollut suuria vaikeuksia, niin ei niin helposti stressaa toistenkaan vaikeuksista, joita näkee ympärilläään, vaan helpommin ajattelee, että ei se niin vakavaa tai vaikeaa ole, vaikka toiselle olisikin.
Enoni on tälläinen. Ei kanna murhetta mistään, ennenkuin joku akuutti iskee. Huoltaa hyvin itseään ja elämäänsä ja nauttii silminnähden elelystä. Asuu yksin ja lienee aseksuaali.
Varmaan oisi naisissa ollut ottajia, mutta yksinkertaisesti häntä ei vaan kiinnosta, eikä hän tarvitse naista elämäänsä.
Hän välittää ihmisistä ympärillään epäsuorasti. Lapsilleni tarjoaa aina jäätelöä tai namia. Puhuu vähän, mutta aina asiallisesti. Järkyttävän hyvä yleistieto. Lukee paljon. Tekee mielettömän hyvää kotiviiniä ja soittelee kitaraa itsekseen lauleskellen. Huikea ihminen. Epätavallinen, mutta tärkeä ihminen.NainenRuudunTakaa kirjoitti:
Toisillehan niitä kriisejä tulee enemmän, toisille vähemmän.
En vetäis johtopäätöstä noinkaan, että elämänparantajat olis parempia kriiseissä. Jos niiden parannusprojektien taustalla on jo sitä, että elämään on lähtökohtaisesti vaikeampi sopeutua, niin siihen päälle vielä joku lisäkriis, vaan kaataa koko homman.
Mutta sulla on oma mielikuvasi noista, mulla omani. Molemmilla paljon erilaisia taustaloletuksia ja käytännön esimerkkejä mielessä."En vetäis johtopäätöstä noinkaan, että elämänparantajat olis parempia kriiseissä."
Sen takia sanoinkin että keskimäärin parempia. Ymmärrätkö mitä "keskimäärin" tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että täysin satunnaisesti kaikkien ihmisten joukosta valittu projektinvääntäjä selviää yllättävästä elämänmuutoksesta paljon, paljon todennäköisemmin kuin vastaavasti randomina valittu uomailija. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta totuudesta, että projektinvääntäjä on jo sopeutunut siihen jatkuvaan muutostilaan eikä hän luultavasti edes koe tuota yllättävää elämänmuutosta yllättävänä lainkaan! Mutta uomailija kokee samassa tilanteessa joutuneensa epämukavuusalueelleen - hän ei luultavasti pidä tuosta yllättävästä elämänmuutoksesta, koska ei kyennyt ennustamaan sen tuloa.
Uomailijalle kaikki on elämässä tuttua ja turvallista, oli hän siihen tyytyväinen tai ei! Mutta kun realiteetit alkavat muuttua, ongelmatkin alkavat kasaantua samaa tahtia. Varsinkin nykypäivänä - maailma muuttuu ympärillämme yhä kiihtyvään tahtiin, siksi uomailijat ovat nykyään suuremmissa vaikuksissa kuin aiemmin historiassa. Siksi he saattavat monesti haikailla kaikenlaisen nostalgian perään - heidän mielestään ennen oli paremmin. Mutta oliko todella näin?MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:
"En vetäis johtopäätöstä noinkaan, että elämänparantajat olis parempia kriiseissä."
Sen takia sanoinkin että keskimäärin parempia. Ymmärrätkö mitä "keskimäärin" tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että täysin satunnaisesti kaikkien ihmisten joukosta valittu projektinvääntäjä selviää yllättävästä elämänmuutoksesta paljon, paljon todennäköisemmin kuin vastaavasti randomina valittu uomailija. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta totuudesta, että projektinvääntäjä on jo sopeutunut siihen jatkuvaan muutostilaan eikä hän luultavasti edes koe tuota yllättävää elämänmuutosta yllättävänä lainkaan! Mutta uomailija kokee samassa tilanteessa joutuneensa epämukavuusalueelleen - hän ei luultavasti pidä tuosta yllättävästä elämänmuutoksesta, koska ei kyennyt ennustamaan sen tuloa.
Uomailijalle kaikki on elämässä tuttua ja turvallista, oli hän siihen tyytyväinen tai ei! Mutta kun realiteetit alkavat muuttua, ongelmatkin alkavat kasaantua samaa tahtia. Varsinkin nykypäivänä - maailma muuttuu ympärillämme yhä kiihtyvään tahtiin, siksi uomailijat ovat nykyään suuremmissa vaikuksissa kuin aiemmin historiassa. Siksi he saattavat monesti haikailla kaikenlaisen nostalgian perään - heidän mielestään ennen oli paremmin. Mutta oliko todella näin?Jokaisella omat kokemuksensa ja näkemyksensä, niinkuin nainen_ruuduntakaa kirjoitti..
Minun enoni (kerroin tuossa aikaisemmin) ei hätkähdä ongelmista. Hällä ollut iso kasvain päässä ja eturauhassyöpä, eikä niitä ole edes huomannut hänestä.
Itse oli tyytymätön uomailija, eikä ongelmia edes huomannut, kun kaikesta muutenkin joutui selviämään päivä kerrallaan. Siihen turtui...mikään ei tuntunut miltään.
Mutta näistä voi vaan keskustella... kaikki kokee ja näkee asiat eritavoin.- NainenRuudunTakaa
MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:
"En vetäis johtopäätöstä noinkaan, että elämänparantajat olis parempia kriiseissä."
Sen takia sanoinkin että keskimäärin parempia. Ymmärrätkö mitä "keskimäärin" tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että täysin satunnaisesti kaikkien ihmisten joukosta valittu projektinvääntäjä selviää yllättävästä elämänmuutoksesta paljon, paljon todennäköisemmin kuin vastaavasti randomina valittu uomailija. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta totuudesta, että projektinvääntäjä on jo sopeutunut siihen jatkuvaan muutostilaan eikä hän luultavasti edes koe tuota yllättävää elämänmuutosta yllättävänä lainkaan! Mutta uomailija kokee samassa tilanteessa joutuneensa epämukavuusalueelleen - hän ei luultavasti pidä tuosta yllättävästä elämänmuutoksesta, koska ei kyennyt ennustamaan sen tuloa.
Uomailijalle kaikki on elämässä tuttua ja turvallista, oli hän siihen tyytyväinen tai ei! Mutta kun realiteetit alkavat muuttua, ongelmatkin alkavat kasaantua samaa tahtia. Varsinkin nykypäivänä - maailma muuttuu ympärillämme yhä kiihtyvään tahtiin, siksi uomailijat ovat nykyään suuremmissa vaikuksissa kuin aiemmin historiassa. Siksi he saattavat monesti haikailla kaikenlaisen nostalgian perään - heidän mielestään ennen oli paremmin. Mutta oliko todella näin?Jotta uskoisin tuon "keskimäärin" läpän, tarttisin jotain tutkmustietoa taustalle. Tää on nyt tällaista mutukeskustelua, jossa sulla on mielessä sun tutut vähän angstiset(?) uomailijat (ymmärsinköhän nyt oikein) ja ja kokemukset niistä ja mulla mun tutut vähän ylistressaantuneet projektityypit ja kokemukset niistä.
Jokaisella meistä on vaan oma elämä elettävänä, ja siinä ei oo niin hirveesti väliä miten muut elää ja jossain teoreettisessa tilanteessa pärjää. Toki itselle voi olla kiva ajatella, että pärjäisi paremmin kuin joku uomailija. Mutta jos on itse tyytyväinen omaan ratkaisuunsa, niin silloin ei oikeesti tarvii niin verrata.
Mä lähden siitä, että jaan elämääni enemmän samanlaiasten projektivääntäjien kanssa, jotka ymmärtää tätä elämäntapaa ja uomailijoille en niin paljon viitsi avautua, että mitä kaikkea taas on meneillään. Dissident kirjoitti:
Jokaisella omat kokemuksensa ja näkemyksensä, niinkuin nainen_ruuduntakaa kirjoitti..
Minun enoni (kerroin tuossa aikaisemmin) ei hätkähdä ongelmista. Hällä ollut iso kasvain päässä ja eturauhassyöpä, eikä niitä ole edes huomannut hänestä.
Itse oli tyytymätön uomailija, eikä ongelmia edes huomannut, kun kaikesta muutenkin joutui selviämään päivä kerrallaan. Siihen turtui...mikään ei tuntunut miltään.
Mutta näistä voi vaan keskustella... kaikki kokee ja näkee asiat eritavoin."Minun enoni (kerroin tuossa aikaisemmin) ei hätkähdä ongelmista. Hällä ollut iso kasvain päässä ja eturauhassyöpä, eikä niitä ole edes huomannut hänestä."
Me kaikki ollaan erilaisia. Enosi saattuu poikkeamaan valtavirrasta enemmän kun muut. Ei tässä taustalla mitään sen kummempaa ole.NainenRuudunTakaa kirjoitti:
Jotta uskoisin tuon "keskimäärin" läpän, tarttisin jotain tutkmustietoa taustalle. Tää on nyt tällaista mutukeskustelua, jossa sulla on mielessä sun tutut vähän angstiset(?) uomailijat (ymmärsinköhän nyt oikein) ja ja kokemukset niistä ja mulla mun tutut vähän ylistressaantuneet projektityypit ja kokemukset niistä.
Jokaisella meistä on vaan oma elämä elettävänä, ja siinä ei oo niin hirveesti väliä miten muut elää ja jossain teoreettisessa tilanteessa pärjää. Toki itselle voi olla kiva ajatella, että pärjäisi paremmin kuin joku uomailija. Mutta jos on itse tyytyväinen omaan ratkaisuunsa, niin silloin ei oikeesti tarvii niin verrata.
Mä lähden siitä, että jaan elämääni enemmän samanlaiasten projektivääntäjien kanssa, jotka ymmärtää tätä elämäntapaa ja uomailijoille en niin paljon viitsi avautua, että mitä kaikkea taas on meneillään."Jotta uskoisin tuon "keskimäärin" läpän, tarttisin jotain tutkmustietoa taustalle. Tää on nyt tällaista mutukeskustelua, jossa sulla on mielessä sun tutut vähän angstiset(?) uomailijat (ymmärsinköhän nyt oikein) ..."
Ymmärsit väärin. Mulla on oikeasti todella kattava näköala tähän kokonaisuuteen enkä todellakaan puhu vain omista tutuistani. Puhun kaikista ihmisistä. Olen tehnyt henkilökohtaista tutkimustyötä aiheesta jo koko elämäni ajan. Mutusta ei ole kyse.- vähänkiinnostaa
MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:
"Jotta uskoisin tuon "keskimäärin" läpän, tarttisin jotain tutkmustietoa taustalle. Tää on nyt tällaista mutukeskustelua, jossa sulla on mielessä sun tutut vähän angstiset(?) uomailijat (ymmärsinköhän nyt oikein) ..."
Ymmärsit väärin. Mulla on oikeasti todella kattava näköala tähän kokonaisuuteen enkä todellakaan puhu vain omista tutuistani. Puhun kaikista ihmisistä. Olen tehnyt henkilökohtaista tutkimustyötä aiheesta jo koko elämäni ajan. Mutusta ei ole kyse.Millaiset metodit sulla on ollut tähän henkilökohtaiseen tutkimustyöhön kaikista ihmisistä?
NainenRuudunTakaa kirjoitti:
Tunnen pari ja kyllä siinä on tuuria taustalla, että on osuttu oikeaan kohtaan elämässä että on esim. saatu hyvä työpaikka. Samoin se on tuurista kiinni, että on semmoiset aivot, jotka palauttaa tyytyväisyyden tilaan suhteellisen automaattisesti. Sitten voivat elää elämää, jossa joku toinen olisi tyytymättömämpi, esim. kärsisi kovasti yksinäisyydestä, mutta nämä ei. Ja sekin, että kun itsellä ei ole ollut suuria vaikeuksia, niin ei niin helposti stressaa toistenkaan vaikeuksista, joita näkee ympärilläään, vaan helpommin ajattelee, että ei se niin vakavaa tai vaikeaa ole, vaikka toiselle olisikin.
.. Taidat tietää asioista enemmän, kuin äkkiseltään paljastat.. Ja tiedätkin.. ;P
.. Et sä ole ainakaan ihan mikään PerusJästi Persoonaltasi/Luonteeltasi ja Ominaisuuksiltasi.. Ja SydämenSivistystäkin on selvästi kertynyt.. Esim. Monikaan ei osaa/kykene/pysty hyppäämään noin hienosti toisen saappaisiin Oikeasti, kuin sä ainakin parissa kommentissa näytit pystyväsi.. Monella ei herkkyyden&empatian&sydämensivistyksen suhde riitä ja/tai NarsuMarsuutta on liiaksi Veres.. ;Pvähänkiinnostaa kirjoitti:
Millaiset metodit sulla on ollut tähän henkilökohtaiseen tutkimustyöhön kaikista ihmisistä?
Vaikea selittää täysin tyhjentävästi.
Olen pyrkinyt olemaan tarkkaavainen kaikkina aikoina, kerännyt valtavat määrät informaatiota nuppiini, ja siitä sitten vetänyt valistuneita johtopäätöksiä. Ihmiset ovat käytökseltään yllättävän ennalta-arvattavia etenkin silloin, kun he eivät tiedä että heitä tarkkaillaan.
Älkääkä nyt alkako ajattelemaan mitään pervoja tirkistelyjuttuja koska sellaisesta ei todellakaan ole kyse. Puhun ihan yleisistä, inhimillisistä käytösmalleista tilanteessa kuin tilanteessa, joihin kuka tahansa voi joutua aivan sattumalta. En ole koskaan tarkkaillut ihmisiä heidän tietämättään sellaisina ajankohtina, jolloin he eivät missään tapauksessa olisi haluneet joutua tarkkailun kohteeksi.
- htfhfjuhjh
Kiitos tästä! Todella mielenkiintoinen aloitus!
Olen itse kai tyytymätön projektinvetäjä. Aina on miljoona asiaa, joiden toivoisin olevan paremmin. , Työ tekijäänsä kiittää, joten olen myös tyytyväinen moniin saavuttamiini asioihin. Tyytyväisyys luultavasti pysäyttäisi kehityksen. - sisäkumi-simeoni
Päivän eka Vodka Martini nautittu.
Olen päättänyt ettei väkeviä ennen puoltapäivää. - trollikka
Jep, onhan noita muutama meneillään... toiset vyöryy hiljalleen eteenpäin, jotkut vähän takkuileekin ... ja silloin mä narisen varmasti täälläkin.
Osa niistä tavoitteistani on jo tavoitettu ja osa pian loppusuoralla, silloin mä löydän kyllä uuden kohteen jota alan työstään... se on mun tapani elää.
Toisiin suorituksiini olen tyytyväinen... joitain oisin voinut paremminkin hoitaa ehkä, joustavammalla luonteella... mutt mä olen mä, enkä hevillä muuksi muutu. Epäilen ainakin.
Mutt eipä mulla oikeastaan asiat huonosti ole! ... Kaikkea haluamaansa kun jokainen ei saa, enkä mä siis ole mikään poikkeus, tässäkään kohtaa.
Pitää vaan ottaa elämä sellaisena kun se on ja nauttia siitä mitä on saanut. Vaikka sitt punaisesta tukastaan... jota ei monellekaan ole suotu. Prrr.kele Eiköhän se koko ihmisen elämä tulisi olla alusta loppuun jos jonkinmoista (elämän[kin]parannus)projektia. Kun taas sellainen "uomassakelluja", ajopuu virran vietävänä, kuulostaa joltain eläimeltä, jolla ei suuremmassa mittakaavassa ole kontrollia kohtaloonsa.
Minä tulkitsen aloittajan kärjistyksen siten, että jos et lukeudu tuohon ensimmäiseen ryhmään, olet jollain tasolla jo luovuttanut. Jossakin uomassa kelluminen kuulostaa minusta aivan helvetin, jopa epäinhimillisen tylsältä tavalta elää!
Itse asiassa, mun vanhemmat on juuri tuollaisia uomassa kellujia. He minusta määrittävät koko tuon käsitteen. Ei ole kiva joutua seuraamaan lähietäisyydeltä sitä touhua :(- NainenRuudunTakaa
Jos on omasta mielestä hyvä ja miellyttävä uoma, niin mikäs siinä kelluessa. Joku toinen voi viihtyä sellaisessa uomassa, mikä ulkoa päin näyttää ihan kamalalta.
- NainenRuudunTakaa
Mikäs siinä, jos on miellyttävä uoma, jossa kellua. Ja eri ihmisille toimii eri asiat, ei voi omalla mittapuulla katsoa toisten elämää.
- NainenRuudunTakaa
Kas, tuplavastasin, kun sivu jumitti hetkeksi.
NainenRuudunTakaa kirjoitti:
Mikäs siinä, jos on miellyttävä uoma, jossa kellua. Ja eri ihmisille toimii eri asiat, ei voi omalla mittapuulla katsoa toisten elämää.
Niin, mutta entä jos vaan yrittääkin uskotella tätä kaikille muille? Eli entä jos se uoma ei oikeasti olekaan niin miellyttävä kuin mitä yritetään antaa ymmärtää?
Oikeasti todella harva ihminen voi täysin rehellisesti väittää olevansa täysin tyytyväinen totaaliseen uomailuelämään.- NainenRuudunTakaa
MiesJokaTietääMitäHaluaa kirjoitti:
Niin, mutta entä jos vaan yrittääkin uskotella tätä kaikille muille? Eli entä jos se uoma ei oikeasti olekaan niin miellyttävä kuin mitä yritetään antaa ymmärtää?
Oikeasti todella harva ihminen voi täysin rehellisesti väittää olevansa täysin tyytyväinen totaaliseen uomailuelämään.Oikeasti harva voi myös sivusta sanoa toisten onnellisuudesta ja tyytyväisyydestä - varsinkin suhteessa toisten perimmäisiin arvoihin jos ne eroaa omista.
NainenRuudunTakaa kirjoitti:
Oikeasti harva voi myös sivusta sanoa toisten onnellisuudesta ja tyytyväisyydestä - varsinkin suhteessa toisten perimmäisiin arvoihin jos ne eroaa omista.
No mä satun sit olemaan sellainen oikeasti tosi harva. Näen suoraan ihmisten paskapuheiden läpi, kunhan pääsen tutustumaan heihin riittävän hyvin.
- Erittäin
NainenRuudunTakaa kirjoitti:
Oikeasti harva voi myös sivusta sanoa toisten onnellisuudesta ja tyytyväisyydestä - varsinkin suhteessa toisten perimmäisiin arvoihin jos ne eroaa omista.
oleellinen huomio.
Mun seuraavaan, uunituoreeseen projektiin sisältyy nyt hetken tauon pitäminen palstalta ja lähteä ajelulle. Syömään, kiertelemään kauppoja.
Ei oo, ainoo parannus on enemmän fyysistä huomiota miehelle. Sen sijaan, että annan olla rauhassa, ahdistelen enemmän.
Muuten mun elämä onkin pääasiassa vuodesta toiseen samojen rutiinien toistoa. Joskus jotakin uutta, mutta eipä mitään isoja muutoksia sitten perheen perustamisen jälkeen ole tapahtunut.
Opiskelua en laske tässä nyt miksikään, kun olen opiskellut monta kertaa ennenkin. Se ei ole niinkään uusi projekti, vaikka uutta opinkin.😊
Pyrin kyllä aina henkisesti kasvamaan ja tulemaan itseni mielestä paremmaksi ihmiseksi. ☺️ Se on ikuisuus projekti...- Ananias
Luonnehtisin itseäni hybridiversioksi noista kahdesta ihmistyypistä.
En tykkää projekteilemisesta enkä epätyydyttävistä asioista elämässäni, joten pyrin muuttamaan huonoina pitämiäni rutiineja parempiin rutiineihin ja ottamaan ne kiinteäksi osaksi elämääni. Koulu nyt on sellainen projekti jolla vahvistan ammatillista osaamista. Muuten en tietoisesti projektiluonteisesti elä koska projekteillehan määritellään alku ja loppu.
Sitä nyt on jo sen veraan aikaa syntymästä että kaikki elämäntapaani tekemäni muutokset eivät nyt lähtökohtaisesti ole suunnattu parantamaan elämänlaatua vaan ylläpitämään sitä. Toki jos sitä elämänlaadun parantamista tulee niin se on mukava lisä. Liikuntaa harrastan monipuolisesti mutta sen toivon palvelevan sitten myöhemmällä iällä terveytenä ja arjesta selviytymisessä. Sama oikeastaan koskee myös ruokailua sekä muita terveellisiä elämäntapoja.
Parisuhdemielessä taidan olla tuollainen uomailija mutta minun poukamassani ei hirveästi ole vettä koska siellä minun statuksella ei mitenkään pysty kellumaan vaan yritetään pysyä vain pinnalla käsipohjaa polskien.- Walkabout
Huomannut, että projektinvetäjillä on jonkinlainen tarve todistella itselleen saavuttavansa jotakin, ja mikseivät saavutakin. Mutta näkyy myös samanaikainen tarve hakea hyväksyntää ympäristöltä. Ovat hyvin laumasieluisia. Voivat myös puhua muiden saavutuksista vähintään yhtä paljon, kuin omistaan. Olisiko aasinsilta voimakkaaseen kilpailuviettiin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pekka Aittakumpu ja Jenni Simula kiistävät väitetyn aviorikoksen
"Yleisessä tiedossa oleva asia”, sanovat Kalevan lähteet https://www.kaleva.fi/pekka-aittakumpu-ja-jenna-simula-ki1765167- 1004959
Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?944444Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1182723Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1412718- 442247
Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian322164Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2281913- 911848
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni121821