Etä-äidin suru

Samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Vaikka ette olisi ap eronneetkaan niin teinit vaan lähtee vähitellen omiin juttuihin. Mulla toinen on tiiviisti poikakaverinsa kanssa ja toinen kavereidensa, mitä nyt koululta ja harrastuskiireiltä ehtii. Vielä viisi vuotta sitten surin vahvasti sitä, että lapset muuttaa kotoa pois ennenpitkää, nykyään en. Kauheita kiukuttelijoita, toinen loukkaa ja riitelee ihan älyttömästi. Kutsuu itsekkääksi (vaikka on sitä itse), julmuriksi, räyhää ja raivoaa. Ja, kyllä monena päivänä viikossa toivotan hänet mielessäni niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ja tunnen itseni todella epäonnistuneeksi ja huonoksi äidiksi. Asiaa ei yhtään auta, useita vuosi kestänyt huono parisuhde, jota toki on yritetty asiatuntija-avullakin paikata, mutta tuloksetta. Väliin tuntuu, että en todellakaan jaksa,itä mieltä tässä kaikessa on ja kaipaisin edes hiukkasen rakkautta elämään.

No niinpä lähtee. Meillä vanhin lähti 14-vuotiaana töihin - eli aamulla ylös, kouluun, takaisin, töihin. Jossain vaiheessa kun vielä poikakaveri astui kuvioon niin eipä juuri nähty, vaikka saman katon alla asuttiin. Erosin lasten isästä, kun vanhin lapsi oli täyttänyt juuri 18v. Päätettiin, että muuttaa omaan asuntoon ja muutan kahden nuoremman kanssa kolmistaan. Vanhinta näin eron jälkeen enemmän kuin ennen eroa. Hän poikkesi usein kylässä, kun asuttiin lähekkäin. Ylläripylläri, kun hän muutti naapurikaupunkiin ei tapaaminen ollut enää mahdollista niin usein.


Kahteen nuorimmaiseen tutustuin kunnolla vasta eron jälkeen. Mutta onnekseni hekin muuttivat omaan asuntoon alle 20-vuotiaina. Vaikka meillä oli hyvät välit, niin kaipasin omaa rauhaa. Ja etenkin unta. Lasten muuttaessa kotoa parasta todella oli, että sai nukuttua, ei tarvinnut olla huolissaan ja odotella kotiin ja herätä ääniin (joita ei juurikaan ollut, mutta herkkäunisena heräsin pieneenkin risahdukseen).

Lasten kanssa voi tosiaan kommunikoida muutenkin kuin tapaamalla.

Siinä tyypillinen lapsen kautta pätijä. Oletko kuinka paljon kehunut lastesi toista vanhempaa lapsillesi? Jotkut vain ovat henkisesti, empaattisesti köyhiä. Lasten ei IKINÄ pitäisi joutua erotilanteissa kokemaan, sanallisesti eikä sanattomasti, että toinen vanhempi halveksii, lyttää toista vanhempaa, pitää itseään parempana, nostaa itseään jakkaralle (elkei kyse esim. toisen vanhemman päihdeongelmusta tms). Mutta voi että, kuinka pikkusieluisia monet huoltajuustaistoissa ovat. Lapsen etu ja oikeus terveeseen henkiseen kasvuun unohtuu..

dffjhkjlklö kirjoitti:

Siinä tyypillinen lapsen kautta pätijä. Oletko kuinka paljon kehunut lastesi toista vanhempaa lapsillesi? Jotkut vain ovat henkisesti, empaattisesti köyhiä. Lasten ei IKINÄ pitäisi joutua erotilanteissa kokemaan, sanallisesti eikä sanattomasti, että toinen vanhempi halveksii, lyttää toista vanhempaa, pitää itseään parempana, nostaa itseään jakkaralle (elkei kyse esim. toisen vanhemman päihdeongelmusta tms). Mutta voi että, kuinka pikkusieluisia monet huoltajuustaistoissa ovat. Lapsen etu ja oikeus terveeseen henkiseen kasvuun unohtuu..

Lue lisää

Siinä tyypillinen Suomi24- palstan kirjoittaja, joka tekee henkilöhyökkäyksen ihan ilman mitään perusteita.

Minun ei ole tarvinnut eksääni haukkua tai itseäni nostaa alustalle. Exä on ihan itse toiminut niin, että lapset ovat valintansa tehneet.

dffjhkjlklö kirjoitti:

Siinä tyypillinen lapsen kautta pätijä. Oletko kuinka paljon kehunut lastesi toista vanhempaa lapsillesi? Jotkut vain ovat henkisesti, empaattisesti köyhiä. Lasten ei IKINÄ pitäisi joutua erotilanteissa kokemaan, sanallisesti eikä sanattomasti, että toinen vanhempi halveksii, lyttää toista vanhempaa, pitää itseään parempana, nostaa itseään jakkaralle (elkei kyse esim. toisen vanhemman päihdeongelmusta tms). Mutta voi että, kuinka pikkusieluisia monet huoltajuustaistoissa ovat. Lapsen etu ja oikeus terveeseen henkiseen kasvuun unohtuu..

Lue lisää

Ei ollut Yogamiehen kirjoituksessa kyse huoltajuustaistosta. Eikä muutenkaan kannata hyökkäillä toista ihmistä vastaan, ei edes täällä suomi24:ssa.

"Lasten ei IKINÄ pitäisi joutua erotilanteissa kokemaan, sanallisesti eikä sanattomasti, että toinen vanhempi halveksii, lyttää toista vanhempaa, pitää itseään parempana, nostaa itseään jakkaralle"

Lapset tietävät itse miten heidän vanhempansa toimii ja millaisia he ovat. Niin erotilanteessa kuin liiton aikanakin. Ja etenkin sanattomassa viestinnässä lapset ovat hyviä. On pähkähullu oletus, ettei lasten täydy kokea sanatonta viestintää.

Monesti huomaa, etteivät ihmiset halua antaa arvoa perheenä sen itseisarvona. Siltikin, ihmisen verisiteet merkitsevät paljon enemmän kuin uskotaan. Vain vanhemmat yhdessä voivat antaa lapselle mielikuvan elämän turvallisesta vakaudesta, vaikkei heidän suhde olisi intohimoinen ja ylen rakastava toisiaan kohtaan. Siitä huolimatta ihmisille luvataan mielikuvan keinoin, että heidän elämänsä laatu paranee jättäessä vanhan rasitteena olevan puolisonsa. Näin jää ne tarpeet tyydyttämättä, jotka meillä kuitenkin pohjimmiltaan olisivat tärkeitä.

Voi varmaan tuntua ajatuksen tasolla, että uusista mis/nais-ystävissä on turva parempi, mutta ei kukaan ilman aviovelvollisuutta ole oikeasti vastuussa, eikä edes kannata, koska kannattaa ajatella omia lapsia ja perillisiä. Tuo edellinen opitaan vähintää avioeron pakollisissa selvityksissä.

Ei näitä vanhemmuuteen liittyviä pohjimpia tarpeita aina ymmärrä ammattiauttajatkaan. Minultakin kysyttiin, mitä sitten haluaisin tehdä aikuisen lapseni kanssa, kun menetin kodin. Täytyi oikein hämmästellä kysymyksen yksinkertaista tyhmyyttä ?! En minä mitään tekemistä halua poikani kanssa. Haluaisin olla vaan läsnä, laittaa ruokaa kun tulee käymään ja kuulla äänensä sorinaa huoneestaa, kun ystäviään käymässä tai pelaamassa tietokoneella. En minä haluaisi tavata missään tavaratalon kahviossa, on vaan pakko koska työtä en saanut kotipaikkakunnaltani. Aina sisäelimeni kääntyvät nurin ja paha mieli pitkään kun näin teen, mutta edes se ainoa mahdollisuus.

Olisin halunnut, että lapsellani olisi ollut samanlaiset vanhemmat kuin minulla ja puolisollani. Aina välittivät, aina pystyi luottamaan. Olivat olemassa, se oli hyvin tärkeää. Nyt ei mieheni halua pitää minuun mitään yhteyttä, kun pelkää että nostan syytteen niistä petoksista, joita tehtaili liitoomme aikana kakkosensa kanssa. Tai että kakkoselle paljastuu valheen määrä, jota mieheni viljeli. Muuta syytä en pysty ymmärtämään, kuin syyllisyydentuntonsa ja pelkonsa ikävien asioiden paljastumisesta.

Pettämisen jättämät jäljet ovat niin kuvottavia. Kukaan ei ikinä voi edes kuvitella, mikä mädän löyhkä näissä pettämisen seurauksena aiheutuneista eroista löyhkää. Jos tämäkin nainen jätti puolisonsa toisen ihmisen takia, niin ei voi sanoa muuta kuin voi voi, vaikka se kirjollekin olisi sopivaa.

Mistä diakoni pieras että murrosikään liittyy suru ja luopumisen tuska?

"sinä moitit miestäsi ja mollaat häntä isänä"

Jos lasten isä on hieman jyrkkä ja tiuskiva tapaus niin varmasti se on myös teinipoikien tiedossa, vaikkei äiti olisi asiasta heille hiiskunutkaan. Erittäin usein ihmisen persoona näyttäytyy läheisille samankaltaisena. Hyvin mahdollista että isä itsekin tiedostaa jyrkkyyden ja tiuskaisunsa itsessään.

Tuo säännöllinen ruokailuhetki on hyvä idea.

dfjd kirjoitti:

"sinä moitit miestäsi ja mollaat häntä isänä"

Jos lasten isä on hieman jyrkkä ja tiuskiva tapaus niin varmasti se on myös teinipoikien tiedossa, vaikkei äiti olisi asiasta heille hiiskunutkaan. Erittäin usein ihmisen persoona näyttäytyy läheisille samankaltaisena. Hyvin mahdollista että isä itsekin tiedostaa jyrkkyyden ja tiuskaisunsa itsessään.

Tuo säännöllinen ruokailuhetki on hyvä idea.

Lue lisää

Lapset ovat jääneet vapaasta tahdostaan isänsä kanssa asumaan, joten eiköhän ne tasan tarkkaan tiedä millainen isä on luonteeltaan. Ei sitä isän roolia enää tarvitsisi keskustelupalstoilla vähätellä ja mitätöidä.
Kannattaa miettiä miten itse lapsiaan kohtelee, pitääkö pumpulissa vai onko asettanut jotain rajoja. Teinien kanssa voi viettää aikaa yhdessä, esim. urheilun parissa. Itse olen seissyt satoja tunteja futiskentän reunalla ja kuljetellut niin pienenä kuin teininäkin poikaa ympäri Suomea.
Ollaan käyty vaikka minkälaisissa aktiviteeteissa, laskettelemassa ja hiihtämässä. Myös mökillä vietetään kimpassa aikaa esim. lautapelien parissa, heitetään tikkaa, liitokiekkoa yms.
Siskoni pelaa roolipelejä kersojensa kanssa ja siellä jos missä sitä aikaa kuluu.
Ei muuta kuin miettimään mitä yhteistä tekemistä sitä voisi olla.

kekseliäisyyskunniaan kirjoitti:

Lapset ovat jääneet vapaasta tahdostaan isänsä kanssa asumaan, joten eiköhän ne tasan tarkkaan tiedä millainen isä on luonteeltaan. Ei sitä isän roolia enää tarvitsisi keskustelupalstoilla vähätellä ja mitätöidä.
Kannattaa miettiä miten itse lapsiaan kohtelee, pitääkö pumpulissa vai onko asettanut jotain rajoja. Teinien kanssa voi viettää aikaa yhdessä, esim. urheilun parissa. Itse olen seissyt satoja tunteja futiskentän reunalla ja kuljetellut niin pienenä kuin teininäkin poikaa ympäri Suomea.
Ollaan käyty vaikka minkälaisissa aktiviteeteissa, laskettelemassa ja hiihtämässä. Myös mökillä vietetään kimpassa aikaa esim. lautapelien parissa, heitetään tikkaa, liitokiekkoa yms.
Siskoni pelaa roolipelejä kersojensa kanssa ja siellä jos missä sitä aikaa kuluu.
Ei muuta kuin miettimään mitä yhteistä tekemistä sitä voisi olla.

Lue lisää

"Lapset ovat jääneet vapaasta tahdostaan isänsä kanssa asumaan, joten eiköhän ne tasan tarkkaan tiedä millainen isä on luonteeltaan. Ei sitä isän roolia enää tarvitsisi keskustelupalstoilla vähätellä ja mitätöidä. "

Mitäs tuo nyt oli? Lapset asuvat siellä miten vanhemmat päättävät, ei vapaasta tahdostaan.He eivät voivat muuttaa poismuuttaneen vanhempansa kanssa yksiöön. Toki lapset silti tietävät millaisia vanhemmat ovat luonteeltaan. Jos ap.n ex, lasten isä on sellainen kuin on, jyrkkä ja tiuskiva, niin sitten on. Ei se ole isien eikä tämän ko. isän vähättelyä ja mitätöintiä. Aivan varmasti isä on muutakin kuin jyrkkä ja tiuskiva. Kaksi adjektiivia ei ole koko ihminen.

Hyvä kirjoitus

Lasten paras kuitenkaan harvoin on rakenteet, vaan tunneside vanhempaan, jonka luokse jäävät. Vanhemmat valitettavasti ajattelevat liikaa rakenteita.

Ap kuten jo ehdotettukin; pidä lapsiin yhteyttä, kutsu kylään ja syökää säännöllisesti yhdessä.

Eihän ap.n äidin tarvitse yksin olla, vaan juuri nyt on oikea aika hoitaa muita ihmissuhteita sekä harrastuksia.
Lapset eivät aikuistuttuaan tarvitse vanhempiaan, mutta siitä huolimatta vanhempiin pidetään yhteyttä. Tietysti myös päinvastoin.

una kirjoitti:

Eihän ap.n äidin tarvitse yksin olla, vaan juuri nyt on oikea aika hoitaa muita ihmissuhteita sekä harrastuksia.
Lapset eivät aikuistuttuaan tarvitse vanhempiaan, mutta siitä huolimatta vanhempiin pidetään yhteyttä. Tietysti myös päinvastoin.

Lue lisää

Eron alussa moni joutuu asumaan yksin enimmäkseen miehet, koska yleensä lapset jää äitille, sitte eri asia ,jos on jo suhde olemassa.

Yksinyksiössä kirjoitti:

Eron alussa moni joutuu asumaan yksin enimmäkseen miehet, koska yleensä lapset jää äitille, sitte eri asia ,jos on jo suhde olemassa.

Asiahan on juuri niin kuten siihen itse suhtautuu. Eron alussa tai kauan jälkeenkin "joutuu " asumaan tai "saa" asua yksin. Harvemmin etävanhempi ei pidä lapsiinsa mitään yhteyksiä, viettää heidän kanssaan aikaa enemmän tai vähemmän. Normaalikin on aika paljon (esim. jokatoinen vkl ja yksi ilta viikossa), jos niin ajattelee. Joillekin jopa aivan liikaa.

erillissuhteessa kirjoitti:

Asiahan on juuri niin kuten siihen itse suhtautuu. Eron alussa tai kauan jälkeenkin "joutuu " asumaan tai "saa" asua yksin. Harvemmin etävanhempi ei pidä lapsiinsa mitään yhteyksiä, viettää heidän kanssaan aikaa enemmän tai vähemmän. Normaalikin on aika paljon (esim. jokatoinen vkl ja yksi ilta viikossa), jos niin ajattelee. Joillekin jopa aivan liikaa.

Lue lisää

Näinhän se menee.