Hirvittää vesillä

Kerttulia ei hirvitä mikään. Moiset köyhälistön purtilot voisivat toki pysyä maissa häiritsemästä Kerttulin jahdin kulkua. Kerttulin esteettistä silmää loukkaa syvästi auringossa tirisevä ihrasäkki kylpyammeessaan.

Onko se sitten kauhistus jos teet soppaa?

Se on kyllä perin outo juttu että meloja on moottoriveneestä katsottuna useimmiten näkymätön ellei tähystäjänä ole toinen melonnan harrastaja. Ei millään led-soihdullakaan saa huomiota herätettyä. Haastavaa on arvioida mihin suuntaan väistää ettei melo alle, eikä veneen kurssinmuutoskaan ole tae havainnosta. Parempi vaan säästellä voimia ja jatkaa marssivauhtia poikittaista kurssia koska melan liike näkyy pisimmälle väristä riippumatta. Se todellinen voimannäyte kannattaa jättää viimeisille metreille. Tilanne ei parane sillä yhtään että kauhot kunnes väsähdät vain havaitaksesi että olet edelleen törmäyskurssilla. Jos yliajoa ei voi enää estää on parempi kaataa kajakki, pysyä kajakissa ja toivoa ettei potkuri osu kohdalle. Kajakki toimii suojana, vene painaa sen hetkellisesti syvemmälle ja liukuu yli. Jos yrität pysytellä pystyssä on todennäköistä että pää osuu veneeseen ja kaadut kuitenkin.

Nopeusero ei välttämättä ole se perimmäisin ongelma vaan tähystyksen puute. Häpeäkseni on pakko myöntää että kerran oli hilkulla ettei ajettu purjeveneellä purjejollan yli. Ei taatusti ollut näkymätön se jolla. En ollut kipparina mutta aktiivisena miehistönä kuitenkin, molemmat aloittelijoita. Aiemmin havaittu purjejolla tuli myötäseen rannan tuntumassa ja me luovittiin vastatuuleen merkittyä väylää pitkin. Samalla hetkellä kuin aloitettiin venda kuului purjeen takaa huuto, ja huuli pyöreenä hämmästeltiin miten se jolla sinne oli päätynyt. Ellei oltaisi sillä hetkellä tehty käännöstä niin yli olisi ajettu, ja huuto tuli niin viimeisellä hetkellä ettei siihen olisi ehditty ajoissa reagoimaan. Me oltiin alun alkaenkin väistämisvelvollisia siinä tilanteessa.

Samoilla vesillä meloessani mökkiveneilijä pikkubusterilla ajoi rinnalle huomauttamaan kuinka huonosti näyn muille vesillä liikkujille. Tuolloin minulla oli keltainen kajakki ja punainen mela solas-heijastimilla, keltaiset liivit, valkoinen lippalakki niskaa suojaavalla kangasrievulla joka lepatti tuulessa, sekä kaiken lisäksi lasten polkupyörän huomioviiri jonka keppi oli kasvatettu puolitoistakertaiseksi ja oranssi viiri kolminkertaiseksi. Viiri oli jo kooltaan hankala tuulessa ja riskitekijä mahdollisessa kaatumistilanteessa joten tuon kohtaamisen myötä totesin sen olevan turhake. Mielestäni olin tehnyt kaiken mahdollisen näkyvyyteni parantamiseksi mutta sekään ei riittänyt. Pysyttely metkittyjen väylien ulkopuolella ei riitä sekään koska mökkiveneilijät, kalastajat ja vesijetit ajelevat milloin missäkin. Useimmat veneilijät väistävät kuitenkin väylämerkkejä joten niiden tuntumasta on hyvä aloittaa reipas väylän ylitys seuraavalle merkille. On tosin tullut todistettua sellainenkin tilanne jossa kuutta solmua koneella ajanut purjevene täräytti keskelle raskasta jääpoijua koska oman kertomansa mukaan keulakannella kyykistelleen muijan leveä ahteri peitti näkyvyyden.

Ennen oli hätämerkinantoa varten laskuvarjorakettien ohella yleisessä myynnissä pienien kynärakettien patteristoja jollaisia olisi kajakistakin voinut laukaista kohti ja yli törmäyskurssilla porhaltavan veneen keulan, mutta syystä tai toisesta ne ovat poistuneet markkinoilta.

Anonyymi kirjoitti:

Se on kyllä perin outo juttu että meloja on moottoriveneestä katsottuna useimmiten näkymätön ellei tähystäjänä ole toinen melonnan harrastaja. Ei millään led-soihdullakaan saa huomiota herätettyä. Haastavaa on arvioida mihin suuntaan väistää ettei melo alle, eikä veneen kurssinmuutoskaan ole tae havainnosta. Parempi vaan säästellä voimia ja jatkaa marssivauhtia poikittaista kurssia koska melan liike näkyy pisimmälle väristä riippumatta. Se todellinen voimannäyte kannattaa jättää viimeisille metreille. Tilanne ei parane sillä yhtään että kauhot kunnes väsähdät vain havaitaksesi että olet edelleen törmäyskurssilla. Jos yliajoa ei voi enää estää on parempi kaataa kajakki, pysyä kajakissa ja toivoa ettei potkuri osu kohdalle. Kajakki toimii suojana, vene painaa sen hetkellisesti syvemmälle ja liukuu yli. Jos yrität pysytellä pystyssä on todennäköistä että pää osuu veneeseen ja kaadut kuitenkin.

Nopeusero ei välttämättä ole se perimmäisin ongelma vaan tähystyksen puute. Häpeäkseni on pakko myöntää että kerran oli hilkulla ettei ajettu purjeveneellä purjejollan yli. Ei taatusti ollut näkymätön se jolla. En ollut kipparina mutta aktiivisena miehistönä kuitenkin, molemmat aloittelijoita. Aiemmin havaittu purjejolla tuli myötäseen rannan tuntumassa ja me luovittiin vastatuuleen merkittyä väylää pitkin. Samalla hetkellä kuin aloitettiin venda kuului purjeen takaa huuto, ja huuli pyöreenä hämmästeltiin miten se jolla sinne oli päätynyt. Ellei oltaisi sillä hetkellä tehty käännöstä niin yli olisi ajettu, ja huuto tuli niin viimeisellä hetkellä ettei siihen olisi ehditty ajoissa reagoimaan. Me oltiin alun alkaenkin väistämisvelvollisia siinä tilanteessa.

Samoilla vesillä meloessani mökkiveneilijä pikkubusterilla ajoi rinnalle huomauttamaan kuinka huonosti näyn muille vesillä liikkujille. Tuolloin minulla oli keltainen kajakki ja punainen mela solas-heijastimilla, keltaiset liivit, valkoinen lippalakki niskaa suojaavalla kangasrievulla joka lepatti tuulessa, sekä kaiken lisäksi lasten polkupyörän huomioviiri jonka keppi oli kasvatettu puolitoistakertaiseksi ja oranssi viiri kolminkertaiseksi. Viiri oli jo kooltaan hankala tuulessa ja riskitekijä mahdollisessa kaatumistilanteessa joten tuon kohtaamisen myötä totesin sen olevan turhake. Mielestäni olin tehnyt kaiken mahdollisen näkyvyyteni parantamiseksi mutta sekään ei riittänyt. Pysyttely metkittyjen väylien ulkopuolella ei riitä sekään koska mökkiveneilijät, kalastajat ja vesijetit ajelevat milloin missäkin. Useimmat veneilijät väistävät kuitenkin väylämerkkejä joten niiden tuntumasta on hyvä aloittaa reipas väylän ylitys seuraavalle merkille. On tosin tullut todistettua sellainenkin tilanne jossa kuutta solmua koneella ajanut purjevene täräytti keskelle raskasta jääpoijua koska oman kertomansa mukaan keulakannella kyykistelleen muijan leveä ahteri peitti näkyvyyden.

Ennen oli hätämerkinantoa varten laskuvarjorakettien ohella yleisessä myynnissä pienien kynärakettien patteristoja jollaisia olisi kajakistakin voinut laukaista kohti ja yli törmäyskurssilla porhaltavan veneen keulan, mutta syystä tai toisesta ne ovat poistuneet markkinoilta.

Lue lisää

Tai no - ei pelkästään moottoriveneestä vaan veneistä yleensäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Tai no - ei pelkästään moottoriveneestä vaan veneistä yleensäkin.

Silmän ja aivojen yhteistyö ei ole täydellistä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun kokonaista junaa ei ole havaittu, vaikka sitä on tähystetty. Motivaatiosta se ei voi olla kiinni koska oma henki on silloin kyseessä.

Näkyvyyttä voi parantaa loputtomiin, mutta se ei poista virheitä. Pimeällä heijastimesta on hyötyä, jos kohde muuttuu sillä näkyväksi, mutta se ei takaa, että se oikeasti havaitaan.

On aika lapsellista yrittää keksi suurempai rangaistuksia tai seurauksia sille, että ei havaitse jotain asiaa koska rangaistus ei milään tavalla paranna havainnon syntymistä. Jos ei havaitse, ei havaitse ja sillä sipuli.

Vesiliikenteessä ja liikenteessä yleensä onnettomuus sattuu, kun kaksi ihmistä tekee virheen riippumatta siitä kuka on lain mukaan syyllinen. Toinen ei havaitse ja toinen ei välitä.

Jokainen voi omalta kohdaltaan vähentää onnettomuusriskiä tekemällä asioita niin, ettei vaaratilanteita synny. Ja omalle kohdalle tulee arviointivirhe, pitää toivoa ettei sama tapahdu toiselle samaan aikaan.

Einsteinin mukaan tyhmyyttä on, jos odottaa eri lopputulosta kun asia tehdään samalla tavalla kuin ennenkin. Turvallisuus ei lisäänny sillä, että käytetään samoja välineitä ja samoja toimintamalleja kuin ennekin. Jos ne eivät tähän mennessä ole poistaneet onnettomuuksia, on tyhmää olettaa, että ne tekisivät sitä jatkossakaan. Jeesustelustakaan ei ole ollut apua eikä se johdu ainakaan sen puutteesta.

Yhtälöön pitää tuoda uusia elementtejä, jos halutaan uusia tuloksia. Elektroniikasta voi olla apua. Akkutoiminen lähettävä AIS voi auttaa ja aktiivinen tutkaheijastin myös. NE edellyttävät toki sitä, että tutkaa ja AISia käytetään.

Lähettävä AIS on melko halpa väline ja sen voisi jopa tehdä pakolliseksi kaikkiin rekisteröityihin veneisiin. Silloin melojakin voisi ottaa mukaan akkulaitteen ja kytkeä sen päälle tarvittaessa ja näkyisi paremmin. Se ei poistaisi kaikkia onnettomuuksia, mutta olisi taas pieni askel oikeaan suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Silmän ja aivojen yhteistyö ei ole täydellistä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun kokonaista junaa ei ole havaittu, vaikka sitä on tähystetty. Motivaatiosta se ei voi olla kiinni koska oma henki on silloin kyseessä.

Näkyvyyttä voi parantaa loputtomiin, mutta se ei poista virheitä. Pimeällä heijastimesta on hyötyä, jos kohde muuttuu sillä näkyväksi, mutta se ei takaa, että se oikeasti havaitaan.

On aika lapsellista yrittää keksi suurempai rangaistuksia tai seurauksia sille, että ei havaitse jotain asiaa koska rangaistus ei milään tavalla paranna havainnon syntymistä. Jos ei havaitse, ei havaitse ja sillä sipuli.

Vesiliikenteessä ja liikenteessä yleensä onnettomuus sattuu, kun kaksi ihmistä tekee virheen riippumatta siitä kuka on lain mukaan syyllinen. Toinen ei havaitse ja toinen ei välitä.

Jokainen voi omalta kohdaltaan vähentää onnettomuusriskiä tekemällä asioita niin, ettei vaaratilanteita synny. Ja omalle kohdalle tulee arviointivirhe, pitää toivoa ettei sama tapahdu toiselle samaan aikaan.

Einsteinin mukaan tyhmyyttä on, jos odottaa eri lopputulosta kun asia tehdään samalla tavalla kuin ennenkin. Turvallisuus ei lisäänny sillä, että käytetään samoja välineitä ja samoja toimintamalleja kuin ennekin. Jos ne eivät tähän mennessä ole poistaneet onnettomuuksia, on tyhmää olettaa, että ne tekisivät sitä jatkossakaan. Jeesustelustakaan ei ole ollut apua eikä se johdu ainakaan sen puutteesta.

Yhtälöön pitää tuoda uusia elementtejä, jos halutaan uusia tuloksia. Elektroniikasta voi olla apua. Akkutoiminen lähettävä AIS voi auttaa ja aktiivinen tutkaheijastin myös. NE edellyttävät toki sitä, että tutkaa ja AISia käytetään.

Lähettävä AIS on melko halpa väline ja sen voisi jopa tehdä pakolliseksi kaikkiin rekisteröityihin veneisiin. Silloin melojakin voisi ottaa mukaan akkulaitteen ja kytkeä sen päälle tarvittaessa ja näkyisi paremmin. Se ei poistaisi kaikkia onnettomuuksia, mutta olisi taas pieni askel oikeaan suuntaan.

Lue lisää

Ollaan aika kaukana siitä ettämelojan kannattaisi aisiin koska niin pieni vähemmistö veneilijöistä käyttää sitä. Minkään yksisuuntaisen kommunikaation mahdollistamaan lisääntyneesen turvallisuuden tunteeseen ei pidä tuudittautua. AISin todellinen hyödyntäminen edellyttäisi lisäksi että sitä mahdollisesti törmäyskurssilla lähestyvää pitäisi kutsua radiolla aikeiden varmistamiseksi mutta siitä ei vilkkaalla vesialueella tulisi yhtään mitään. Jos kaikki ajaisivat autopilotilla voisivat autopilotit keskenään nopeasti kommunikoida sijaintinsa ja reittisuunnitelmansa.

Anonyymi kirjoitti:

Se on kyllä perin outo juttu että meloja on moottoriveneestä katsottuna useimmiten näkymätön ellei tähystäjänä ole toinen melonnan harrastaja. Ei millään led-soihdullakaan saa huomiota herätettyä. Haastavaa on arvioida mihin suuntaan väistää ettei melo alle, eikä veneen kurssinmuutoskaan ole tae havainnosta. Parempi vaan säästellä voimia ja jatkaa marssivauhtia poikittaista kurssia koska melan liike näkyy pisimmälle väristä riippumatta. Se todellinen voimannäyte kannattaa jättää viimeisille metreille. Tilanne ei parane sillä yhtään että kauhot kunnes väsähdät vain havaitaksesi että olet edelleen törmäyskurssilla. Jos yliajoa ei voi enää estää on parempi kaataa kajakki, pysyä kajakissa ja toivoa ettei potkuri osu kohdalle. Kajakki toimii suojana, vene painaa sen hetkellisesti syvemmälle ja liukuu yli. Jos yrität pysytellä pystyssä on todennäköistä että pää osuu veneeseen ja kaadut kuitenkin.

Nopeusero ei välttämättä ole se perimmäisin ongelma vaan tähystyksen puute. Häpeäkseni on pakko myöntää että kerran oli hilkulla ettei ajettu purjeveneellä purjejollan yli. Ei taatusti ollut näkymätön se jolla. En ollut kipparina mutta aktiivisena miehistönä kuitenkin, molemmat aloittelijoita. Aiemmin havaittu purjejolla tuli myötäseen rannan tuntumassa ja me luovittiin vastatuuleen merkittyä väylää pitkin. Samalla hetkellä kuin aloitettiin venda kuului purjeen takaa huuto, ja huuli pyöreenä hämmästeltiin miten se jolla sinne oli päätynyt. Ellei oltaisi sillä hetkellä tehty käännöstä niin yli olisi ajettu, ja huuto tuli niin viimeisellä hetkellä ettei siihen olisi ehditty ajoissa reagoimaan. Me oltiin alun alkaenkin väistämisvelvollisia siinä tilanteessa.

Samoilla vesillä meloessani mökkiveneilijä pikkubusterilla ajoi rinnalle huomauttamaan kuinka huonosti näyn muille vesillä liikkujille. Tuolloin minulla oli keltainen kajakki ja punainen mela solas-heijastimilla, keltaiset liivit, valkoinen lippalakki niskaa suojaavalla kangasrievulla joka lepatti tuulessa, sekä kaiken lisäksi lasten polkupyörän huomioviiri jonka keppi oli kasvatettu puolitoistakertaiseksi ja oranssi viiri kolminkertaiseksi. Viiri oli jo kooltaan hankala tuulessa ja riskitekijä mahdollisessa kaatumistilanteessa joten tuon kohtaamisen myötä totesin sen olevan turhake. Mielestäni olin tehnyt kaiken mahdollisen näkyvyyteni parantamiseksi mutta sekään ei riittänyt. Pysyttely metkittyjen väylien ulkopuolella ei riitä sekään koska mökkiveneilijät, kalastajat ja vesijetit ajelevat milloin missäkin. Useimmat veneilijät väistävät kuitenkin väylämerkkejä joten niiden tuntumasta on hyvä aloittaa reipas väylän ylitys seuraavalle merkille. On tosin tullut todistettua sellainenkin tilanne jossa kuutta solmua koneella ajanut purjevene täräytti keskelle raskasta jääpoijua koska oman kertomansa mukaan keulakannella kyykistelleen muijan leveä ahteri peitti näkyvyyden.

Ennen oli hätämerkinantoa varten laskuvarjorakettien ohella yleisessä myynnissä pienien kynärakettien patteristoja jollaisia olisi kajakistakin voinut laukaista kohti ja yli törmäyskurssilla porhaltavan veneen keulan, mutta syystä tai toisesta ne ovat poistuneet markkinoilta.

Lue lisää

"Nopeusero ei välttämättä ole se perimmäisin ongelma vaan tähystyksen puute."
Tämä on tietysti tärkeää, mutta erityisen tärkeää on myös näyttää selvästi ja ajoissa oma tekeminen. Eli jos sinulla on vauhtia paljon ja huomaat esim. melojan. Muuta kurssia SELVÄSTI ja ajoissa, jotta ohitettava tai sivuutettava kanssaveneilijä/-meloja huomaa tilanteen . näin vältytään turhalta epäröinniltä. Nopealle veneelle toimenpide ei aiheuta juurikaan muutosta, jos hetkeksi muuttaa kurssia 15-20 astetta.