Kovasti ollaan huolissaan pokien lukemisesta. Toki pojat tietenkin naiskirjailijoidenkin kirjoja lukevat mutta laajalla kuvakulmalla katsottaessa niin kyllä ne naiskirjailijoiden aiheet ovat ehkä vähän vähemmän teini-ikäiseen poikaan osuvia... Jos ajatellaan ihan esimerkinkin kannalta, niin mieskirjoittajat näyttävät loistavan poissaolollaan.
Katsoin esimerkiksi sellaisen suuren suomalaisen kustantamon kuin Otavan viime vuoden julkaisuja, niin noin vajaa 70% oli naiskirjailijoiden tuotantoa. Mieskirjailijoista löytyi sellaisia tuoreita nimiä kuin Westö, Mäki, Tuuri ja Saarikoski.
Veikkaan että muut kustantamot ovat samoilla linjoilla, vaikken asiaa tarkistanutkaan
Missäs kotimaiset mieskirjailijat ovat?
22
113
Vastaukset
- Anonyymi
Ennen kirjailijat olivat miehiä, nykyään naisia... no einyt sentään, mutta kyllä se suhde on muuttunut.
- Anonyymi
Onhan noita. Naiskirjailijoilta julkaistaan enemmän nimikkeitä, mutta mieskirjailijat myyvät keskimäärin paremmin. Vuonna 2019 kolme viidestä eniten myyneestä suomalaiskirjailijasta oli miehiä.
- Anonyymi
Kyllä miehet ovat katalogeissa aika harvassa kaunon puolella, mutta kyllä niitä on. Minua ei kiinnosta sukupuoli vaan enemmän aiheet: omakohtaisia kasvukertomuksia ihmisenä tuppaa olemaan liikaa. Voisin kuvitella, että näitä on luettu jo tarpeeksi.
- Anonyymi
Johan yhdessä viihdeohjelmassakin on kolme, Kyrö, Nousiainen, Hotakainen.
- Anonyymi
Enempää ei löytynyt
- Anonyymi
Gummeruksen 2020 kevät/kesä -katalogissa on kaunokirjailijoista ehkä 15% miehiä. Johtuuko se siitä, että miehet lukevat nykyään vähemmän vai siitä että miehiä ei kiinnosta nykykirjallisuus? Vai johtuuko se siitä, että naispuolisia kustannustoimittajia on enemmän? Onko kyseessä kierre?
- Anonyymi
Kierre? Katso seuraavan vuoden katalogi - yhdellä vuodella mitään kierrettä tule.
- Anonyymi
ehkä se johtuu siitä että naiset kirjoittaa naisille.
- Anonyymi
Naiset rakastavat historiaa enemmän. Miehet eivät siitä välitä, koska eivät tahdo oppia.
- Anonyymi
Natsitouhua.
Kunnon suomalaiset mieskirjailijat ovat jo sanottavansa sanoneet ja heidän kykynsä on haudattuna samaan kuoppaan kuin missä itsekin makaavat.
Nykypojat ja -polvet voivat halutessaan lukea yllämainittujen kirjoittamia teoksia siinä miessä aiemmatkin polvet niitä lukivat, jos vain viitsisivät. Nykyään pojat eivät kuitenkaan enää lue saati sitten kirjoita, he tubettavat.- Anonyymi
Kyllä lukisivat, mutta sanokaapa joku uusi mieskirjailija, jonka tekstit olisivat esikuvia pojille siitä, kuinka maailmaa voi hahmottaa. Ei tarvitsisi olla mitään kielellistä ilotulitusta vaan uppoavaa tarinaa. Se nyt on vaan niin, ettei vihreälle humanistitädille suunnattu kirja osu tietokoneen ja mopoauton välissä elävään alle 18v mieheen.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä lukisivat, mutta sanokaapa joku uusi mieskirjailija, jonka tekstit olisivat esikuvia pojille siitä, kuinka maailmaa voi hahmottaa. Ei tarvitsisi olla mitään kielellistä ilotulitusta vaan uppoavaa tarinaa. Se nyt on vaan niin, ettei vihreälle humanistitädille suunnattu kirja osu tietokoneen ja mopoauton välissä elävään alle 18v mieheen.
No mitä näitä nyt on: Ilkka Remes:)
Suomen suurien kirjoittajien muusana ovat olleet aikojensa tapahtumat. Linna, Päätalo, Ruuth ja Turunen myös kirjoittivat aikansa ja yleisönsä kieltä. He kertoivat jossain määrin lukijan oman tarinan hänen omalla kielellään turhia hienostelematta, mutta kuitenkin taitavasti ja mielenkiinnon vangiten.
On hyvä kysymys, onko nykyään yllämainitulla tavalla tekstinsä kautta omalle sukupolvelleen kommunikoivia mieskirjailijoita.
Suomalainen (kansan)kirjallisuus oli pitkään politisoitunutta, sillä koska yllämainitut kirjailijat olivat tavallista (köyhää) kansaa, saivat he mainetta juurikin kansankirjailijoina, joilla tarkoitettiin työväenluokkaa. Jossain määrin näiden kirjailijoiden nostaminen esiin oli siten poliittisesti tarkoituksellista, mutta siitä huolimatta heidän kirjansa möivät.
Nykyään ei ole mitään todellista työväenluokkaa, tai ainakin monella nuorella on hyvin vaikea löytää mitään yhtymäpintaa siihen työelämäkokemuksen vähäisyyden vuoksi. Minä en ole enää nuori, ja jos minun sukupolvestani nousisi varteenotettavia suuria kirjoittajia, eivät hekään kertoisi nuorisoon vetoavista kokemuksista nykynuorison maailmankulisseissa, vaan ne tarinat sijoittuisivat maailmaan, mikä sai alkunsa 70-luvulla ja koki huippunsa 90-luvun lamassa.
Maailma on muuttunut paljon 30 vuodessa. Kenties niin paljon, etteivät nykynuoret kykene enää samaistumaan aikaan ilman nettiä ja sosiaalista mediaa. Heihin vetoavat tarinat saattavat yksinkertaisesti jo olla netissä, jolloin heillä ei ole mitään tarvetta vanhalle tarinankertomusalustalle nimeltä kirja. Ja tämä olisi tietysti monessa mielessä hyvin surullista.- Anonyymi
rytmimunat kirjoitti:
No mitä näitä nyt on: Ilkka Remes:)
Suomen suurien kirjoittajien muusana ovat olleet aikojensa tapahtumat. Linna, Päätalo, Ruuth ja Turunen myös kirjoittivat aikansa ja yleisönsä kieltä. He kertoivat jossain määrin lukijan oman tarinan hänen omalla kielellään turhia hienostelematta, mutta kuitenkin taitavasti ja mielenkiinnon vangiten.
On hyvä kysymys, onko nykyään yllämainitulla tavalla tekstinsä kautta omalle sukupolvelleen kommunikoivia mieskirjailijoita.
Suomalainen (kansan)kirjallisuus oli pitkään politisoitunutta, sillä koska yllämainitut kirjailijat olivat tavallista (köyhää) kansaa, saivat he mainetta juurikin kansankirjailijoina, joilla tarkoitettiin työväenluokkaa. Jossain määrin näiden kirjailijoiden nostaminen esiin oli siten poliittisesti tarkoituksellista, mutta siitä huolimatta heidän kirjansa möivät.
Nykyään ei ole mitään todellista työväenluokkaa, tai ainakin monella nuorella on hyvin vaikea löytää mitään yhtymäpintaa siihen työelämäkokemuksen vähäisyyden vuoksi. Minä en ole enää nuori, ja jos minun sukupolvestani nousisi varteenotettavia suuria kirjoittajia, eivät hekään kertoisi nuorisoon vetoavista kokemuksista nykynuorison maailmankulisseissa, vaan ne tarinat sijoittuisivat maailmaan, mikä sai alkunsa 70-luvulla ja koki huippunsa 90-luvun lamassa.
Maailma on muuttunut paljon 30 vuodessa. Kenties niin paljon, etteivät nykynuoret kykene enää samaistumaan aikaan ilman nettiä ja sosiaalista mediaa. Heihin vetoavat tarinat saattavat yksinkertaisesti jo olla netissä, jolloin heillä ei ole mitään tarvetta vanhalle tarinankertomusalustalle nimeltä kirja. Ja tämä olisi tietysti monessa mielessä hyvin surullista.Jotenkin tuntuu, että liikkuva kuva korvaa yhä enemmän lukemista kaikkialla: niin käyttöohjeissa kuin kaunokirjallisuudessakin. Liikkuva kuva tappaa sen mielikuvituksen, jonka kaunokirjallisuuden lukeminen puolestaan herättäisi. Mutta millä edes oikeasti kilpailla netin videotulvaa vastaan, jos kustantamot suoltavat liian korkealentoista tekstiä, joka on suunnattu lukemaan tottuneille. Jotenkin tuntuu, että on sellainen kuilu lastenkirjojen ja vakavan - kielellisesti ilotulittavan - kaunon välissä.
Anonyymi kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että liikkuva kuva korvaa yhä enemmän lukemista kaikkialla: niin käyttöohjeissa kuin kaunokirjallisuudessakin. Liikkuva kuva tappaa sen mielikuvituksen, jonka kaunokirjallisuuden lukeminen puolestaan herättäisi. Mutta millä edes oikeasti kilpailla netin videotulvaa vastaan, jos kustantamot suoltavat liian korkealentoista tekstiä, joka on suunnattu lukemaan tottuneille. Jotenkin tuntuu, että on sellainen kuilu lastenkirjojen ja vakavan - kielellisesti ilotulittavan - kaunon välissä.
Saatat olla oikeassa.
Aikoinaan ala-asteella opettaja luki meille kirjoja ääneen luokan edessä. En tiedä tekevätkö opettajat enää sellaista, mutta olisi sääli jos kaikki se mielikuvitus ja elävöityminen tarinaan annettaisiin valmiina kuvina ja animaationa, saati sitten elokuvana. Eräässä mielessä sellainen riistää lapsilta heidän rikkaimman lahjansa, oman mielen vapauden kuvittaa ja värittää maailmaa kuten haluavat.
Toisaalta lasten ja nuorten kirjoja on hyllymetreittäin kirjastoissa ja kirjakaupoissa. Itse en ole niihin perehtynut, paitsi joskus lapsena. Kolme Etsivää oli minun suosikki kirjasarjani, taisin lukea ne kaikki.
Sittemmin kymmenennen ikävuoteni tienovilla alkoivat Kolme Etsivää vaikuttaa lapsellisilta ja pääsin sisälle agenttipokkarien maailmaan, kuten Modesty Blaise ja Nick Carter. Myöhemmin kuvaan tulivat länkkärit kuten Morgan Kane, mutta oli joukossa joskus ihan kirjallisuuttakin, vaikkakin harvemmin.
- Anonyymi
Sama ilmiö on ihan kaikissa länsimaissa, että pojat ja miehet eivät lue niin kuin ennen. Sitä on yritetty selittääkin sillä, että pelaaminen koukuttaa poikia enemmän kuin tyttöjä biologisista syistä. En muista perusteluja tarkasti, mutta liittyi siihen, että pojat ovat alttiimpia riipuvuuteen. Jos pojat lukevat, niin sitten lukevat fantasiaa ja scifiä mieluiten.
Lisäksi tuohon vaikuttaa koulutus- ja tulotaso. Vähän koulutetut ja köyhät miehet eivät ole lukeneet muualla Euroopassa koskaan, mutta Suomessa on ollut pienet tulo- ja koulutuserot, joten mieslukijoita on ennen ollut enemmän. Nyky-Suomessa on valtava joukko syrjäytyneitä miehiä ja poikia, kun taas tytöt kouluttautuvat ja lukevat entiseen tapaan. Kustantamot ratkaisevat kustannuspäätöksen sen mukaan, millaiselle kirjallisuudelle on kysyntää ja toisaalta sen perusteella, mitä tarjotaan.
Jos tavallisen arjen kuvauksista puhutaan, niin miesten maailmaa ei enää ole kirjallisuudessa samalla tavalla kuin ennen, vaan lukevat ja kirjoittavat miehet työskentelevät samoissa ammateissa kuin naisetkin. Sen takia ei ole kuvauksia asfalttityömaiden ja rahtarien elämästä muuten kuin vaikkapa viihdekirjallisuuden miljöönä. - Anonyymi
Sivumennen sanoen keskustelun aloittajat voisivat vähän enemmän miettiä aloituksiaan ennen kuin kirjoittavat ne tänne. Tämäkin aloitus on todella sekava eikä väitteissä oikein ole päätä eikä häntää. Kuka nyt on ollut huolissaan poikien lukemisesta ja miksi? Naisten kirjoittamia romaaneja ei ole teini-ikäisille pojille koskaan suunnattukaan. Jne. Jos tarkoitus on väittää, että miehille ei julkaista kirjallisuutta, niin mihin ovat unohtuneet ne genret, joita miehet ja pojat lukevat eniten.
- Anonyymi
Eihän tässä väitteessä ole päätä eikä häntää: kuka näissä keskusteluissa lataa pohjaksi tilastoja tai lehtiartikkeleita aiheesta, joka on yleisesti tiedossa. Tässä nyt kuitenkin yksi linkki
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006329590.html
- Anonyymi
Kun nainen ottaa eron hän ehkä alkaa kirjoittamaan.
- Anonyymi
Kyllä uusia mieskirjailijoitakin löytyy - omakustanteista...
- Anonyymi
Minun novelleja voi lukea ilmaiseksi sivulta lukuelämys.fi ja kirjatkin saa halvalla Elisakirjasta.
- Anonyymi
Turha kenenkään alkaa enää ''mieskirjailijaksi'', pitää alkaa tubettaan...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.2132300Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin691756Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä831575- 531482
En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin147144790-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1381203Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke2271074- 1731007
Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja56899Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat61821