Musiikin ymmärtäminen

Anonyymi

Tällä palstalla on kirjoitettu rohkeasti, että 80 prosenttia sinfonisesta musiikista on "tusinakamaa, täytettä". On kirjoitettu, että laulu on ainoa musiikin muoto, jolla on mitään roolia ihmisten elämässä. On kirjoitettu, että klassisen musiikin "soolot" ja "virtuoosinen kikkailu" ovat saaneet väistyä populaarimusiikin "melodioiden" tieltä. Ja musiikin kehitys on samalla mennyt eteenpäin.

Sinfonia tai pianokonsertto ovat sävellyksiä, joihin ihan jokaisella on pääsy. Mutta se vaatii pikkasen asennoitumista ja kärsivällisyyttä, JOS on kuunnellut vain populaarimusiikkia. Populaarimusiikille voidaan antaa arvoa, silloin kun sillä sitä on, kuten kultaisella 60-luvulla parhaimmillaan esimerkiksi oli, mutta sen paheita ovat yksinkertainen rytminen ilme, lyhyet kappaleet, helppotajuisuus, kansanomaisuus ja nopeasti saatava nautinnollisuus. Tuo paheellisuus kumpuaa vain siitä, että ihminen ei enää kykene klassisen musiikin maailman vastaanottamiseen, kun hän kokee sen musiikin liian pitkänä, mutkikkaana ja epätarttuvana.

Tietysti muutama klassisen musiikin säveltäjä sävelsi aika tarttuvasti ja helposti omaksuttavasti silloinkin, kun sävelsi kuuluisia merkkiteoksia, kuten esimerkiksi Mozart, Tsaikovski ja Händel. Heidän musiikkinsa sisältää paljon tarttumapintaa.

Mutta klassisen musiikin hienous ei lopulta ole siinä, että sitä voi vihellellä - kauniit melodiat ovat plussaa, mutta kappaleet kestävät massiivisen määrän kuuntelukertoja, koska niiden rakenne on niin tyydyttävä, upeat harmoniat ovat niin moninaiset, ettei puhuta mistään viiden soinnun teoksesta, ja moninaiset käänteet takaavat sen, että teokset löytyy aina jotain uutta. Kompleksisuus tuo teokseen vaikeasti saavutettavan elämyksen - täysin kuiviin ei voi puristaa merkkiteoksien sisältöä. Poplaulujakin saattaa jaksaa kuunnella paljon, jos niiden idea on upea ja melodioiden ja sointujen laatu korkea, mutta aika nopeasti poplaulujen rakenne on kuitenkin sisäistetty ja sitten on eräänlaisesta "hedonismista" kyse niitten uudelleenkuuntelemisessa. Nostalginen halu palata samaan kauniiseen kokemukseen, mutta ei mitään uutta.

Klassisessa teoksessa on kerroksia ja luovuutta, tekniikkaa ja taitoa. Samalla siinä on melodista kauneutta. On hyvä ymmärtää, että usein klassiset laulutkin ovat aika monimutkaisia verrattuna kevyen musiikin lauluihin. Toki ei aina, ja jotkut Beatlesinkin laulut ovat vähän kuin säkeistömuotoisia liedejä, esimerkiksi She's Leaving Home, tai esimerkiksi Beach Boysin Don't Talk (Put Your Head on My Shoulder). Mutta klassisen musiikin sointurakenteet ovat keskimäärin äärimmäisen paljon monimutkaisempia kuin parhaatkaan kevyen musiikin osaajien tuottamat laulut. Siksi klassista kannattaa kuunnella - avoimin mielin uusiin asioihin tutustuen.

9

143

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Juuri näin olettaisi asian laajemminkin olevan suomen musiikkikulttuurissa etteivät säveltäjät joutuisi unohduksen synkkään yöhön niin totaalisesti kuin on monien lahjakkaiden säveltäjien kohdalla käynyt. Mutta se historiallisten säveltäjien ryhmä jota edelleen esitetään säännöllisesti kunnallisten sinfoniaorkestereiden konserteissa on äärettömän pieni ja yhden käden sormilla laskettavissa. Ja valitettavasti on niin että juuri se inhokki jonka sinfonioita on vaikea sietää on näistä säveltäjistä maailmanlaajuisesti se kaikkein suosituin suomalainen, Sibelius jonka sinfonioista ei löydy melodista kauneutta kuten usein Melartinilla ja vaikka Tuukkkasen Meri-sinfonian 16 ja puoli minuuttisesta avausosasta lähes impressionistisessa pehmeydessään ja aaltomaisessa melodiikkassaan joka on uutta Tuukkasta mutta jota ei valitettavasti jonkin erehdyksen takia löydy tuubista eikä Spotifysta vaan niissä sinfonian aloittaa esityskestoltaan 3 ja puoli minuuttinen nopeatempoinen ja osin pandiatoninen kevyt intermezzo osa joka soi toistamiseen.

      • Anonyymi

        Minusta Sibeliuksen sinfoniat ovatkin melkoisessa määrin tusinakamaa ja mikä säälittävintä niistä puuttuu ratkaisevassa määrin emotionaalinen syvyys ja voima eivätkä ne millään muotoa ansaitse sitä turhanpäiväistä suitsutusta mikä niiden osaksi on tullut sillä ne edustavat pitkälti pintailmiötä koskematta olemusta sinänsä ja voidaan sanoa että Sibeliuksen seurakunta on suurelta osin harhaanjohdettu. Sibeliuksen pikkukappaleet kestävät aikaa sinfonioita paremmin sillä Sibeliusta ei ollut luotu laajamuotoisten teosten säveltäjäksi eikä hänen inspiraationsa kanna koko sinfonista kaarta alusta loppuun saakka kun hänen sinfonioistaan puuttuu voimallinen jännite.


    • Itse en kauheasti ajattele musiikin rakennetta, kun kuuntelen musiikkia, mulle musiikki on vain musiikkia. Jos pidän jostain kappaleesta, niin se on siinä. En kauheasti analysoinnut musiikkia silloinkaan, kun kuuntelin pääsääntöisesti klassista.

      Nyt kuuntelen Whitesnakea ja hienoja kappaleita tällakin bändillä. Nyt soi mun yks Snake suosikeista "Guilty of love". Osaan nauttia monenlaisesta musiikista.

      • Anonyymi

        Ei sitä musiikillista rakennetta silloin pidä ajatellakaan tietoisesti kun eläydytään syvästi johonkin musiikkiteokseen jolloin syvin tunne joka on kätkettynä teokseen täyttää kuulijan tajunnan.


    • Anonyymi

      "Toki ei aina, ja jotkut Beatlesinkin laulut ovat vähän kuin säkeistömuotoisia liedejä, esimerkiksi She's Leaving Home, tai esimerkiksi Beach Boysin Don't Talk (Put Your Head on My Shoulder).

      Mutta klassisen musiikin sointurakenteet ovat keskimäärin äärimmäisen paljon monimutkaisempia kuin parhaatkaan kevyen musiikin osaajien tuottamat laulut. Siksi klassista kannattaa kuunnella - avoimin mielin uusiin asioihin tutustuen."

      Olen huomannut ihan saman ja siksi aina kun laulattaa laulan Beethovenin 9 sinfonian alusta loppuun. Tosin miten yksin laulaessa kun mitään instrumentti säestystä ei ole paitsi että voin toki jalalla rytmiä tarvittaessa naputtaa voisin Beethovenin pitkälle sofistikoituneita sointurakenteita tuoda esiin on vielä ratkaisematon pulma.

      Toisaalta jotain vähän lyhyempää sävellystä ehkä pitäisi tuohon tarpeeseen löytää, nimittäin minua laulattaa vain silloin kun käyn suihkussa ja tuon Beethovenin 9 sinfonian suihkussa laulamisen myötä veden kulutus on noussut ihan älyttömiin kun nyt pitää toista tuntia yhteen menoon laulaa loilottaa siellä suihkun alla.

      Siksi olenkin ihan vastoin parempaa tietoa tuuminut että jospa kumminkin laulaisin aina siellä suihkussa käydessä "O sole mio" laulua, se kun laulettuna kestää sopivasti juuri saman ajan mitä suihkussa käynti normaalisti tapasi aikaa viedä.

      • Anonyymi

        Klassisessa musiikissa mm. ne 'sointurakenteiden monimutkaisuudet' ovat itsetarkoitus, siksi ne eivät toimi vaan ovat tylsiä. Siksi pitkät sinfoniat ovat niin tylsiä, kun tekijällä ei ole oikeita ideoita, vaan joutuu väkisin tekohengityksellä pitämään teostaan elossa. Ei toimi.
        Beatles toimii aina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Klassisessa musiikissa mm. ne 'sointurakenteiden monimutkaisuudet' ovat itsetarkoitus, siksi ne eivät toimi vaan ovat tylsiä. Siksi pitkät sinfoniat ovat niin tylsiä, kun tekijällä ei ole oikeita ideoita, vaan joutuu väkisin tekohengityksellä pitämään teostaan elossa. Ei toimi.
        Beatles toimii aina.

        Beethovenin tarkoitus oli luoda efektejä eikä viljellä akateemista kontrapunktia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Beethovenin tarkoitus oli luoda efektejä eikä viljellä akateemista kontrapunktia.

        Itse olen vannoutunut klassisen musiikin fani jolle ei tästä huolimatta sentään maistu kaikki mahdollinen länsimainen taidemusiikki vaan suhtaudun siihen hyvin valikoivasti nautintoindeksini korostaessa pitkään suomalaista Sibeliuksen sinfonioista riisuttua suomalaista säveltaidetta kuten Melartinia, Tuukkasta, Saikkolaa, Aaltosta, Rantaa, leiviskää, Madetojaa, Karjalaista, Ringbomia, Pesolaa, Pylkkästä, Launista jne. vaikka esim. viime aikoina Haydnin musiikki on tehnyt ohjelmistossani uuden tulemisen ja astunut pitkästä aikaa kuvaan mukaan vaikka länsimaisen musiikin suurimpina neroina olenkin usein pitänyt Mozartia, Schubertia ja Beethovenia joiden musiikista kokemani katharsikset ovat vertaansa vaikka omassa kokemuspiirissäni. juuri nyt kuuntelen Haydnin Esterhazan kauden koomista oopperaa L'infedelta delusa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse olen vannoutunut klassisen musiikin fani jolle ei tästä huolimatta sentään maistu kaikki mahdollinen länsimainen taidemusiikki vaan suhtaudun siihen hyvin valikoivasti nautintoindeksini korostaessa pitkään suomalaista Sibeliuksen sinfonioista riisuttua suomalaista säveltaidetta kuten Melartinia, Tuukkasta, Saikkolaa, Aaltosta, Rantaa, leiviskää, Madetojaa, Karjalaista, Ringbomia, Pesolaa, Pylkkästä, Launista jne. vaikka esim. viime aikoina Haydnin musiikki on tehnyt ohjelmistossani uuden tulemisen ja astunut pitkästä aikaa kuvaan mukaan vaikka länsimaisen musiikin suurimpina neroina olenkin usein pitänyt Mozartia, Schubertia ja Beethovenia joiden musiikista kokemani katharsikset ovat vertaansa vaikka omassa kokemuspiirissäni. juuri nyt kuuntelen Haydnin Esterhazan kauden koomista oopperaa L'infedelta delusa.

        L'infedeltà delusa (Rauennut uskottomuus, 1773), burletta per musica, oli ooppera, jonka esityksen nähtyään Maria Theresia lausui: Kun haluan kuulla hyvää oopperaa, menen Esterházyyn. Oopperassa on viisi roolihenkilöä: neuvokas nuori nainen Vespina (sopraano), Mozartin Despinan esihahmo, joka saa tahtonsa läpi ja haluamansa äveriään miehen, talonpoika Nencion (tenori), vaikka Sandrinan (sopraano) isä, vanha talonpoika Filippo (tenori) havittelee Nenciota tyttärelleen; lisäksi Vespinan ansiosta talonpoika Nanni (basso) saa Sandrinan. Oopperassa on hyvät ensemblet finaaleissa ja mainioita aarioita.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mies, näen sinua hetken

      ja olet mielessä ikuisuuden. Toisia näen ikuisuuden ja he eivät jää mieleen hetkeksikään. Muistan jokaisen kohtaamisen
      Ikävä
      19
      3913
    2. Riikan perintö: ennätysvelka, ennätystyöttömyys ja ennätysverotus

      Tavallisen keskituloisen suomalaisen verotus on kireintä vuosikymmeniin, ja ensi vuonna palkansaajien käteen jää vieläki
      Maailman menoa
      223
      3724
    3. Riikka Purra on ihana, jämpti

      Hän yrittää saada Suomen taas kuntoon. Sanoo asiat suoraan, eikä piiloudu kapulakielen taakse. Riikan kaltaisia päättä
      Maailman menoa
      97
      2669
    4. SDP haluaa LISÄÄ veroja bensa-autoille!

      Sdp:n vaihtoehtobudjetti esittää polttomoottoriautoille lisää veroja Sdp esittää tuoreessa vaihtoehtobudjetissaan verot
      Maailman menoa
      22
      2613
    5. Antti Lindtman kiitti valtiovarainministeri Purraa

      Ministeri Purra kertoi ottavasa vastuun EU:n alijäämämenettelyyn joutumisesta. Hän myös sanoi tietävänsä, että Lindtman
      Perussuomalaiset
      20
      2402
    6. "Purra löylytti oppositiota", sanoi naistoimittaja Pöllöraadissa

      Kyllä, Purra tekee juuri sitä työtä mitä hänen tuossa asemassa pitää tehdä, hän antaa oppositiolle takaisin samalla mita
      Maailman menoa
      33
      2339
    7. Henkilökohtaisia paljastuksia Dubaista - Kohujulkkis Sofia Belorf on äitipuoli ja puoliso!

      Tiesitkö, että Sofia on äitipuoli ja rakastava puoliso? Sofia Belorf saa oman sarjan, jossa seurataan hänen Bling Bling
      Kotimaiset julkkisjuorut
      64
      2276
    8. Suomalaisten enemmistö on (ateisteja / fiksuja / sosialisteja)

      Tai jokin noiden yhdistelmä, koska S-ryhmän markkinaosuus päivittäistavarakaupasta on yli 50 prosenttia.
      Maailman menoa
      13
      2136
    9. Sorsa: kuvaputki - Lipponen: kaasuputki - Marin: ryppyputki

      Nuo kolme demaria ovat poikkeuksia Suomen poliittisessa historiassa. Ovat ainoita, jotka ovat kyenneet nostamaan puolue
      61
      1801
    10. Mitä ajattelet

      Siitä henkilöstä jota kaipaat? Sana vapaa!
      Ikävä
      90
      1621
    Aihe