Mitä teen?

Anonyymi

Olen todella väsynyt tähän. Arki on ollut pitkään ihan sieltä ja syvältä. Mies on etäinen. Töiden jälkeen jumittaa eteisessä älypuhelin kourassa ja juo kaljaa. Vahtaa sähkönkulutusta ja paiskoo ovia kun lapset eivät heti muista panna ovea kiinni. Kotona on ahdistavaa, lapsilla myös. Pari vuotta sitten sammui sohvalle ja näin puhelimessa vieraan naisen kanssa keskustelun.. Tämän jälkeen juttelin naisen kanssa, että mieheni on halunnut erota. Seksiä ei ole juur ollenkaan. Kiukuttelee ja vääntelee asiat aivan toisenlaiseksi, kuin ne sanon. Asiasta olen keskustellut hänen kanssaan, mutta ei tuota tulosta. En ole itsekään mikään kiva enää jaksanut olla. Lopetin miellyttämisen joskus, kun huomasin että itseäni hän ei kohdellut odottamallani tavalla. Ei edes äitienpäivänä minua muista. Isänpäivänä olen ostanut aina jotain ja aamupalaa tehnyt. Viikonloppuisin menee reilusti alkoholia ja silloinkin on kaikki ihan perseestä. Jostain jos on eri mieltä, hän on ajamassa rekan eteen. Selvinpäin vapaapäivinään töllöttää puhelintaan sohvalla, sillävälin kun minä teen ruokaa, tyhjennän astianpesukoneen, pesen pyykit, siivoan. Käy syömässä ja jatkaa töllöttämistä. Tekee kyllä ulkona lumityöt ja muuta. En pidä hänen käytöksestään, muuttunut etäiseksi, samoin kuulemma minä. Ja minä olen masennuksen takia sairaslomalla, enkä kykene töihin erityislastemme vuoksi muutenkaan. Ja minä olen outo kuulemma. Johtuuko siitä, että lopetin miellyttämisen? Hän ei myöskään koskaan ole halunnut osallistua lasten saikkukäynteihin / neuvoloihin/ hammaslääkäri käynteihin. Ja jos se on sattunut hänen vapaapäivälleen, että joutuu meidät viemään, kuuluu "no mikä se on ku aina pitää vapaapäivälle niitä käyntejä sopia". Senkin ajan hän makaisi sohvalla puhelin kourassa. Mitään ei ole pitkään aikaan yhdessä tehty. Olen katkera, surullinen. Etääntynyt, eikä minua enää jaksa kiinnostaa seksikään hänen kanssaan. Läheisyyttä ei ole, eikä mitään kaunista. Luulen että hänellä on joku vieras nainen siellä luurin päässä. Tekisinkö samoin? Näistäkin uteluista on suuttunut. Se on selvä homma. Olen ajatellut, että rupean pikkuhiljaa käymään tavaroita läpi, ja kun olen sen tehnyt, pakannut kaiken tarvittavan. Sanon että lähdetään lasten kanssa asumaan kaupunkiin täältä mörskästä, johon lainaa on jäljellä. Menkööt kaikki. Olen yrittänyt puhua, mutta hän vääntelee asiat, kuin itse haluaa. Ei auta. Mitä lie on suhteellemme tapahtunut..

8

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kuulostaa tutulta😕 mieheni on läppärillä aamuin illoin. Kotitöitä ei ole tehnyt ikinä. Lumitöitä ja ruohon leikkuuta tekee, vastenmielistä on.
      Joskus minulle vittuillaan, että voisin tehdä myös. Olenkin siihen tuumannut useasti , ok tee sä ruoka ni mä teen lumityöt/leikkaan nurmikon. Sitten alkaa se mutina.
      Ruokakaupassa ei käy koskaan. En tiedä kuinka kipeä täytyisi olla että HÄN kävisi kaupassa.
      Kaikki läheisyys on kadonnut. Silloin tällöin istun viereen tai yritän pusua...vastaus on : mitä sä siihen änkeet. Jep, eipä enää huvita mennä likelle.
      Olen ehdottanut eroa muutamia kertoja, mutta aina saa puhuttua minut ympäri. Puhuminen siis sujuu, lähinnä siinä kohtaa kun alkaa ahdistaa- minua.

      • Anonyymi

        Hyvä että en ole yksin! Meillä siivosi ennen.. Sekä laittoi ruokaa mutisematta. Oli läsnä iltapalan laitossa. Sehän tässä ahdistaa, kun on muuttunu ja tietysti itsekin muuttunut, sen verran että en enää passaa, koska ei minuakaan passata. Ennen istuttiin yhdessä Keittiön puolella, kuunneltiin musiikkia ja juteltiin ja oli kivaa, myös viikonloppuisin.. Nyt on kaikki ihan päälaellaan.. Nykyään minä myös olen se joka hoitaa puulämmityksen usein, hän valittaa että kun ovissa rampataan niin lämmöt karkaa.. Vanhassa talossa karkaa muutenkin, lattian raja on kylmä. Ja sieltä kyllä myös vetää... Ja se on nyt syy miksi hän ei lämmitä täällä kun rampataan ovissa, lapset 7-12...Ja tojottaa eteisessä, ei tule minun kanssani enää lasten iltapalaakaan auttamaan. Olen käytännössä yksinhuoltaja, olen hoitanut raha asiatkin yksin.. Laskut.. Eli mihin tarvitsen tommosta miestä, kun en hänen silmissään enää ole nainenkaan.. En anna hellyyttä enää, koska en sitä itsekään saa. En seksiä, koska minun nautinto on monen vuoden ajan sivuutettu.. Enkä halua siksikään enää häntä, minulla on hylätty olo joka asiassa. En myöskään hänen mielestään nykyään osaa tehdä mitään oikein. "minäpä tulen tähä ovelle ihan seisomaan ja katsomaan miten se ruokailu lapsilla onnistuu", "et sinä voi leipomoa perustaa, kun kissa hyppii pöydällä", "itsestäänkö ne valot menee kiinni" ja eteisessä kun tojottaa, ja olen menossa vaikka tupakalle, kysyy "oonko edessä häh," lapset on vallanneet sohvan ja isi tulee, he etsivät, mihin kukakin menee, että isi mahtuu istumaan niin:"taas tulin väärään aikaan katsomaan telkkaria" ja kun jotain yhdessä yritetään katsoa, niin vähän väliä laittaa pausen, kun kukaan ei ole hiljaa ja "hänet halutaan pois" tämä on niin lapsellista. Miksi miehestä tulee tämmöinen. Onko kyse oikeasti siitä että olen lopettanut passaamisen ja ruvennut ajattelemaan enemmän myös omaa itseä?? , koska kaikki olen tukahduttanut ennen ja nyt on stoppi tullut, mitta täynnä. Olen yrittänyt liikaakin, mutta en enää. Enkä tee enää ikinä mitään toisen miellyttämiseksi. Vaan ihan silleen että on oikeasti aihetta olla ystävällinen ja kunnioittaa, kuulla ja tulla kuulluksi. Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Tämä suhde ei ole yhtään tasapainoinen, terve, eikä kunnioittava.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä että en ole yksin! Meillä siivosi ennen.. Sekä laittoi ruokaa mutisematta. Oli läsnä iltapalan laitossa. Sehän tässä ahdistaa, kun on muuttunu ja tietysti itsekin muuttunut, sen verran että en enää passaa, koska ei minuakaan passata. Ennen istuttiin yhdessä Keittiön puolella, kuunneltiin musiikkia ja juteltiin ja oli kivaa, myös viikonloppuisin.. Nyt on kaikki ihan päälaellaan.. Nykyään minä myös olen se joka hoitaa puulämmityksen usein, hän valittaa että kun ovissa rampataan niin lämmöt karkaa.. Vanhassa talossa karkaa muutenkin, lattian raja on kylmä. Ja sieltä kyllä myös vetää... Ja se on nyt syy miksi hän ei lämmitä täällä kun rampataan ovissa, lapset 7-12...Ja tojottaa eteisessä, ei tule minun kanssani enää lasten iltapalaakaan auttamaan. Olen käytännössä yksinhuoltaja, olen hoitanut raha asiatkin yksin.. Laskut.. Eli mihin tarvitsen tommosta miestä, kun en hänen silmissään enää ole nainenkaan.. En anna hellyyttä enää, koska en sitä itsekään saa. En seksiä, koska minun nautinto on monen vuoden ajan sivuutettu.. Enkä halua siksikään enää häntä, minulla on hylätty olo joka asiassa. En myöskään hänen mielestään nykyään osaa tehdä mitään oikein. "minäpä tulen tähä ovelle ihan seisomaan ja katsomaan miten se ruokailu lapsilla onnistuu", "et sinä voi leipomoa perustaa, kun kissa hyppii pöydällä", "itsestäänkö ne valot menee kiinni" ja eteisessä kun tojottaa, ja olen menossa vaikka tupakalle, kysyy "oonko edessä häh," lapset on vallanneet sohvan ja isi tulee, he etsivät, mihin kukakin menee, että isi mahtuu istumaan niin:"taas tulin väärään aikaan katsomaan telkkaria" ja kun jotain yhdessä yritetään katsoa, niin vähän väliä laittaa pausen, kun kukaan ei ole hiljaa ja "hänet halutaan pois" tämä on niin lapsellista. Miksi miehestä tulee tämmöinen. Onko kyse oikeasti siitä että olen lopettanut passaamisen ja ruvennut ajattelemaan enemmän myös omaa itseä?? , koska kaikki olen tukahduttanut ennen ja nyt on stoppi tullut, mitta täynnä. Olen yrittänyt liikaakin, mutta en enää. Enkä tee enää ikinä mitään toisen miellyttämiseksi. Vaan ihan silleen että on oikeasti aihetta olla ystävällinen ja kunnioittaa, kuulla ja tulla kuulluksi. Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Tämä suhde ei ole yhtään tasapainoinen, terve, eikä kunnioittava.

        Hei, meillä minä koin myös olevani yksinhuoltaja, kun lapsi oli pieni. Perustarpeet tietenkin hoidin lapselle, mutta myös luistellut, hiihdot, pyöräilyt, leikit kaiken.
        Olihan siinä miehellä opetteleminen kun lapsi itsenäistyi ja minä aloin harrastamaan liikuntaa.
        En ollutkaan enää ns.passaamassa.
        Hän on se joka ei niin piittaa liikunnasta(ei ole koskaan tykännyt) ja on nykyään lähes aina kotona- läppärin ääressä ja TV päällä . Siitäkin huolimatta ISO AIKUINEN mies ei saa ittellensä ruokaa laitettua. ..aikaa on kyllä koneella olla. Joskus laitan ruokaa, en aina ja tyytyy leipään yms. helppoon evääseen.
        On pilkunviilaajan vikaa täälläkin...enemmän viilailee sanomisia. Ärsyttävyyteen asti. Miten joku voi ollakin niin saatanan pedantti.
        Äh, nyt rupee PRKELE v***n oikeen kunnolla kun näitä tänne kirjoittaa.
        Miksi en lähtenyt , viimeksi?
        Hmmm...tuumasta toimeen!
        TEE SINÄKIN NIIN?!


    • Anonyymi

      Erotkaa!!!

    • Anonyymi

      ns. Ruuhka vuodet?
      Milloin viimeksi olette olleet yhdessä ja KAHDESTAAN leffassa, syömässä,kävely lenkillä tms.

      Nyt jos koskaan teidän pitäisi puhua asiat selväksi. Lapset hoitoon sukulaisille ja "kissa pöydälle"
      Tulkoon ero tai ei, asiat pitää pystyä puhumaan!

      • Anonyymi

        Siinäpä vasta pähkinää purtavaksi. Viimeksi kun lapset oli sukulaisilla, ei saatu puhuttua. Riita siitä tulee. Vaikka en halua riidellä, asiat hän kääntää niin, että joudun puolustamaan... Niin vaikka monta kertaa yrittänyt, että voitaisiin vaan jutella, niinku aikuiset.. Se on yksipuolista, eli minä puhun ja hän tulkitse asiat, kuin itse haluaa.. Hän ei lähde keskustelemaan, vaan vetäytyy ja sain taas "pilattua kaiken"... Se on ollut tätä oravanpyörää koko ajan noin pari vuotta... Läheisyyttä ei ole, enkä uskalla enää mennä mitään ehdottamaan, enkä kyllä tiedä, kun ei enää haluta muutenkaan ... kun ehdotan, niin vaan hymähdetään, että mitä sitä enää mitään seksiä... V... Olen 30 ja todellakaan en halunnut tämmöstä elämää itselleni, enkä lapsilleni. Kun asioita jaksais vaan ruveta järjestämään.. Tässä on nyt kuitenkin 14 vuotta takana. Taidan ruveta elämään "omaa" elämään, niin että rupean liikkumaan, koska haluan. Lähden kylään, koska haluan. Tilanne on mikä on ja jotain muutosta on tapahduttava.. Ehkä aloitan sen muutoksen itsestäni, kun toista ei voi muuttaa... Kun olen tarpeeksi kerännyt voimia, jos ei saada puhuttua, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä rakentamaan omaa sellaista elämää, jota itse haluan. Näin se on. Kiitos kovasti vastauksista. Toivottavasti ensi vuosi on kaikkea kivaa täynnä..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinäpä vasta pähkinää purtavaksi. Viimeksi kun lapset oli sukulaisilla, ei saatu puhuttua. Riita siitä tulee. Vaikka en halua riidellä, asiat hän kääntää niin, että joudun puolustamaan... Niin vaikka monta kertaa yrittänyt, että voitaisiin vaan jutella, niinku aikuiset.. Se on yksipuolista, eli minä puhun ja hän tulkitse asiat, kuin itse haluaa.. Hän ei lähde keskustelemaan, vaan vetäytyy ja sain taas "pilattua kaiken"... Se on ollut tätä oravanpyörää koko ajan noin pari vuotta... Läheisyyttä ei ole, enkä uskalla enää mennä mitään ehdottamaan, enkä kyllä tiedä, kun ei enää haluta muutenkaan ... kun ehdotan, niin vaan hymähdetään, että mitä sitä enää mitään seksiä... V... Olen 30 ja todellakaan en halunnut tämmöstä elämää itselleni, enkä lapsilleni. Kun asioita jaksais vaan ruveta järjestämään.. Tässä on nyt kuitenkin 14 vuotta takana. Taidan ruveta elämään "omaa" elämään, niin että rupean liikkumaan, koska haluan. Lähden kylään, koska haluan. Tilanne on mikä on ja jotain muutosta on tapahduttava.. Ehkä aloitan sen muutoksen itsestäni, kun toista ei voi muuttaa... Kun olen tarpeeksi kerännyt voimia, jos ei saada puhuttua, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä rakentamaan omaa sellaista elämää, jota itse haluan. Näin se on. Kiitos kovasti vastauksista. Toivottavasti ensi vuosi on kaikkea kivaa täynnä..

        Vastasin sinulle klo:10.15
        Kuulostaa minusta siltä, että miehesi vain odottaa sinun tekevän ero päätöksen. Ja liekö sitten toinen nainen kun olet yhteystietojakin löytänyt puhelimesta.
        Ei muuta kuin erohakemus vetämään, katselet vuokra asunnon ja alat järjestellä tavaroita.
        Mies saattaa kuvitella; ei se lähde kuitenkaan, eihän se pärjää yksin yms.
        Nyt vaan ROHKEASTI askel kohti OMAA elämää !
        Lasten ei tarvitse olla varpaillaan.
        Helppoahan ero ei tule olemaan, mutta uskon että elämästäsi tulee lasten kanssa rennompaa.
        KAIKKEA HYVÄÄ vuodelle 2021 🙏 Tsemppiä
        "Kohtalon toveri"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vastasin sinulle klo:10.15
        Kuulostaa minusta siltä, että miehesi vain odottaa sinun tekevän ero päätöksen. Ja liekö sitten toinen nainen kun olet yhteystietojakin löytänyt puhelimesta.
        Ei muuta kuin erohakemus vetämään, katselet vuokra asunnon ja alat järjestellä tavaroita.
        Mies saattaa kuvitella; ei se lähde kuitenkaan, eihän se pärjää yksin yms.
        Nyt vaan ROHKEASTI askel kohti OMAA elämää !
        Lasten ei tarvitse olla varpaillaan.
        Helppoahan ero ei tule olemaan, mutta uskon että elämästäsi tulee lasten kanssa rennompaa.
        KAIKKEA HYVÄÄ vuodelle 2021 🙏 Tsemppiä
        "Kohtalon toveri"

        Kiitos viestistäsi. Juu, näinhän se on. Kyllä voin sanoa, että se on mun mies joka katuu vielä. Avuton reppana, kun ei ole mitään asioita yksin hoitanut. Minä kyllä pärjään lastenkin kanssa , mut hänestä en ole varma. Ehkä hän ajattelee, että olen tyhmä, enkä ole lähdössä, mutta en ole niin tyhmä, ettenkö sitä lähtis jo pian. Ei tämä tästä paremmaksikaan muutu, se on jo nähty. Hyvää uutta vuotta 2021.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1565
    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1204
    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1127
    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1036
    5. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      580
      985
    6. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      1
      967
    7. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      892
    8. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      20
      870
    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      9
      714
    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      8
      670
    Aihe