Aihe

Omaishoitoa

Anonyymi

Muistisairaus ei ole ainoa syy omaishoitajaksi/- hoidettavaksi /ryhtymiseen/joutumiseen.
Vaikea sairaus joka rajoittaa liikkumista ja kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, ajaa monet ikääntyneet sairaat kotiin ja omaisen/omaisten hoidettavaksi.
Mielentilan vaihtelu hoidettavalla vaihtuu kuin uutinen Seiskassa, eikä se ole sitä miltä kuulostaa tai näyttää ulkopuolisten silmissä.

Kun hoidettava käyttäytyy erittäin järkevästi ja pyytää päästä auttamaan joissain kotitöissä ja minuutin kuluttua huutaa kuin kauhuelokuvan sankari. kiroaa ja möykkää, uhkaileekin ajoittain.
Hänen mielialansa äkilliset vaihtelut ovat ajaneet muun perheen elämään kuin sukkasillaan, puhumaan vain välttämättömän, senkin usein niin, ettei potilas kuule, koska hän raivostuu.
Hän piilottaa television kaukosäätimen jonka on asettanut johonkin kuvattomaan tilaan, huutaa kun ei näy kuvaa, mutta ei myönnä itse sitä siihen tilaan asettaneensa. Se onkin pienin niistä päivän hankauksista, joita välttääkseen häneen ei uskalla ottaa puhekontaktia.
Laitospaikkaa jonotetaan, mutta kokeilussa ollut laitos ei häntä ota, koska hän käyttäytyy vihamielisesti muita kohtaan.

Nykyisen hoitajan helvetti jatkuu, kestääkö hoitaja, kuka häntä auttaa kun hän väsyy fyysisen väsymyksen ohella vielä henkisesti?
Yö tuo vapautta, aamulla taistelu alkaa.

20

84

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Auttaisiko jos hän kävisi keskustelemassa terapeutin kanssa. Ehkä selviäisi onko kysymys jostakin mielen sairaudesta vai pettymyksestä ja vihasta sairastumisen takia. Kannattaisiko kokeilla rauhoittavaa tai jokin esim. kaksisuuntainen mielialalääkettä, ee ovat täsmälääke, voisi tasoittaa mielialan rajuja muutoksia.
      En ole yhtään lääkäri mutta sairaista vanhuksista on vähän kokemusta.

    • Anonyymi

      Vanhuusiän sairauksia selvittelee geriatri, mutta kysymys on omaishoitajan jaksamisesta. Geriatristen sairauksien takia "epätavallisesti" käyttäytyviä
      vanhuksia on Suomessa paljon ja heille löytyy kyllä hoitopaikkoja.

      Ensimmäinen asia on geriatrin tapaaminen, tutkimukset, diagnoosi ja lääkitys.
      Sekä seuranta.

      Joskus oikean lääkityksen löytäminen voi viedä kuukausia ja
      potilas on sen ajan laitosseurannassa,

      Oikea lääkitys voi auttaa niin paljon, että kotona oleminenkin on mahdollista,
      mikä riippuu tietysti muistisairauden asteesta.

      Jos se on pitkälle edennyt, omaishoitajan olisi oltava koko ajan läsnä,
      ei kauppaankaan pääse. Sellainen elämä ei ole mahdollista,
      ellei ole aina tarvittaessa tuuraajaa.

    • Anonyymi

      alotukseen,,

      ai jaa onko tommosiaki vanhuksia olemassa,

      meikä ei eläissään ole nähnyt tommosia vanhuksia,

      mun vanhukset ovat olleet kilttejä normaalita ihmisiä,
      ovat kyllä olleet sairaita ja kipeitä, mutta kilttejä ihmisiä,
      elämä vaan hiipuu pois pikkuhiljaa lopulta nukkuvat omaan sänkyynsä,
      heitä on aina joku omainen hoitanu luoouun asti,

      ihania rakkaita ihmisiä ovat olleet,
      näitä ole nähny iso- isovanhemissa ja sitä nuoremissa vanhuksissa,

      joten alotuksen kuvaama köytös ihmetyttää suuresti,

      • Anonyymi

        Ei se ole mitenkään kovin harvinaista.


    • Anonyymi

      Kommentti kommentoijille!

      KO. henkilö on tutkittu ja lääkitty, osaa käyttäytyä joissain tilantreissa niin, ettei hänen psyykkisen tilanteensa häiriöstä ole merkkiäkään.
      Lääkityksellä ei haluta tehdä ihmisestä tsombieta, kaiken hyväksyvää ja omassa maailmassaan elävää "ei ihmistä", koska sekään ei ole elämää jossa olis sisältöä.
      KO. henkilöllä on taustalla erittäin traumaattinen kokemus, jonka oletetaan vaikuttavan taustalla, mutta hän ei suostu asiasta puhummaan ja koko tarinaa siis ei tiedä kukaan muu mkuin hän, niiltä osin, joita ei ole tullut muutoin ilmi.
      Ilmeisesti ja todella iloisena sen sanon, ko. henkilön tyyppisiä vanhuksia on, mutta onneksi harvemmin, kuin niitä kivoja punaposkisia mummoja ja piippu suupielessä istuskelevia vaareja. Osittainen muistinmenetyskin henkilöllä kysessä, mutta tutkimusten mukaan traumaattinen shokkitilakin, josta hän ei avaudu.

      Hoitajan väsymys, henkilö on sijoitettava laitokseen, jossa hänen lääkityksensä ja tilanteensa onkin sitten laitoksen omien sairaanhoitohenkilöiden harkittavissa ja päätettävissä. Kun se laitos löytyy, josta häntä ei lähetetä taksilla kotiin!

      • Anonyymi

        Laitokset on jotenkin ...pelottavia....kun niissä voidaan lääkitä potilas....
        harmittomaksi.... turraksi zombieksi, joka ei tajua todellisuudesta mitään.
        Se on kamalaa ja kamalan surullista. Jonkun läheisen pitäisi aina olla perillä
        läheisensä hoidosta ja lääkityksestä.
        Ihmisen elämän kuuluisi olla elämisen arvoista hoidossakin.


    • Hoidettavasi vaikuttaa erittäin haastavalta.
      Nähtävästi mainitsemasi traumaattinen kokemus on jäänyt täysin purkamatta.
      Mitä kauemmin sellainen tilanne jatkuu, yleensä vaikeammaksi käy.
      Hänkin on näköjään oppinut oman kaavan, millä purkaa pahaa oloaan.
      Ikävä kyllä se ei auta häntä yhtään, johtaa vaan lähellään olevan auttajan /auttajien loppuun palamiseen.
      Joka kunnassa kuuluu olla joku, joka antaa ohjausta vaikeissa tapauksissa.
      Lähinnä tulee mieleen, että terapia olisi se keino, josta apua voisi olla.
      Joskus on niinkin, että hoidettava raivoaa vaan läheisilleen, joten viestiä vaikeasta tilanteesta on vaikempi saada hoitavalle taholle perille.

      • Anonyymi

        Eliaana, vastaat aina jotenkin niin ymmärtävästi. Oletankin sinulla olevan paljon tietoa ja kokemusta monista terveyteen ja sairauteen liittyvästä kysymyksestä.

        Vanhuksissa toden totta löytyy monenlaisia persoonia. Sairaus usein vaikuttaa käytökseen ja moni on minun mielestäni syyntakeeton vaikeaan käytökseensä, jopa väkivaltaan, jos on vielä fyysisesti jotenkin voimissaan.

        Kysyn, onko vanhalla yli 70+ vuotiaalla vielä hyötyä terapiasta? Jos on vaikeita juttuja ollut elämässä ja haluaisi vielä niistä keskustella jonkun terapeutin kanssa, ettei sitten hyvin vanhana, jos edes elää niin kauan, tule itselle samanlaisia ongelmia, kun ei edes ymmärrä oikein käytöstään.
        Tämä nyt poikkeaa aloituksesta. Dementoituneen henkilön omaisen paikka ei todellakaan ole helppo. Voimia aloittajalle ja toivottavasti saat apua!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eliaana, vastaat aina jotenkin niin ymmärtävästi. Oletankin sinulla olevan paljon tietoa ja kokemusta monista terveyteen ja sairauteen liittyvästä kysymyksestä.

        Vanhuksissa toden totta löytyy monenlaisia persoonia. Sairaus usein vaikuttaa käytökseen ja moni on minun mielestäni syyntakeeton vaikeaan käytökseensä, jopa väkivaltaan, jos on vielä fyysisesti jotenkin voimissaan.

        Kysyn, onko vanhalla yli 70+ vuotiaalla vielä hyötyä terapiasta? Jos on vaikeita juttuja ollut elämässä ja haluaisi vielä niistä keskustella jonkun terapeutin kanssa, ettei sitten hyvin vanhana, jos edes elää niin kauan, tule itselle samanlaisia ongelmia, kun ei edes ymmärrä oikein käytöstään.
        Tämä nyt poikkeaa aloituksesta. Dementoituneen henkilön omaisen paikka ei todellakaan ole helppo. Voimia aloittajalle ja toivottavasti saat apua!

        Miten terapia voisi olla koskaan myöhäistä ?
        Toivoisi, että joku tai jokin asia saisi hänet avautumaan , edes vähän ensin
        ja vähitellen enemmän. Trauman oireet eivät ala muuten lieventyä,
        ellei niitä käsittele mielessään.
        Olisiko niin, että trauma on ollut jo vuosikymmeniä ja sen voimistunut ikääntymisen myötä ?
        Ymmärrän potilasta, hänellä on henkinen tuska ja hoitajalla vastuu ja tuskansa myös
        kun tuntee itsensä avuttomaksi ja väsyneeksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eliaana, vastaat aina jotenkin niin ymmärtävästi. Oletankin sinulla olevan paljon tietoa ja kokemusta monista terveyteen ja sairauteen liittyvästä kysymyksestä.

        Vanhuksissa toden totta löytyy monenlaisia persoonia. Sairaus usein vaikuttaa käytökseen ja moni on minun mielestäni syyntakeeton vaikeaan käytökseensä, jopa väkivaltaan, jos on vielä fyysisesti jotenkin voimissaan.

        Kysyn, onko vanhalla yli 70+ vuotiaalla vielä hyötyä terapiasta? Jos on vaikeita juttuja ollut elämässä ja haluaisi vielä niistä keskustella jonkun terapeutin kanssa, ettei sitten hyvin vanhana, jos edes elää niin kauan, tule itselle samanlaisia ongelmia, kun ei edes ymmärrä oikein käytöstään.
        Tämä nyt poikkeaa aloituksesta. Dementoituneen henkilön omaisen paikka ei todellakaan ole helppo. Voimia aloittajalle ja toivottavasti saat apua!

        Kyllä ikäihminen terapiasta apua saa, ihan kuin nuoremmatkin. (Tietysti saattaa olla poikkeuksiakin kaikissa ikäryhmissä).
        Varsinkin, jos on itse vastaanottavainen avulle. Vaikeampaa tietysti silloin, jos potilas kertakaikkiaan kietäytyy, saada mieli muuttumaan ja asia toimimaan.
        Raivokohtauksien taustalla saattaa myös piillä masennus, sitä ei aina tulla ajatelleeksi.


    • Anonyymi

      Aivovaurio aiheuttaa samantapaisia oireita. Kaverini sai tapaturmaisesti aivovaurion.
      Siihen liittyy aggressiivisuutta ja arvaamattomuutta. Hän on sama ihminen kuin ennen,
      vaurio vain määrää häntä nyt. Sille hän ei mitään voi.
      Rakastamme häntä paljon edelleenkin, ehkä vielä enemmän.
      Hän on vaurionsa uhri. Vaurion, jota hän ei halunnut, ei pyytänyt.

    • Ei kenenkään omaishoitajan pidä vaarantaa omaa terveyttään, varsinkaan mielenterveyttään hoidettavan takia. Apua pitää hakea ajoissa.
      Yhteiskunnalla on vastuunsa omaishoidettavienkin hoidettavista, vaikka se niin helposti sysää kaiken juuri omaishoitajille.

      Vaikea on kertomasi tilanne, mutta voisiko olla myös trauman ja ehkä myös muiden sairauksien lisäksi kyse myös masennuksesta. Ehkä hoidettavalle hoitamaton trauma aiheuttaa surua ja suuttumusta. Jo pelkkä trauma voi itsessään laukaista masennuksen ja masennuskin voi aiheuttaa muistinmenetystä ja lisätä vaan pahaa oloa, joka sitten ilmenee erilaisina mielialavaihteluina
      Oikealla masennuslääkkeelä estetään tilan kroonistuminen.

      Nykyään tupataan noita virikkeitä joka paikkaan, mutta löytyisikö omaishoidettavalle vaikka päiväsairaalapaikka tai jotain tuttua ystäväpiiriä, kuin vertaisryhmää, jossa voisi vaikka puolipäiväksi piipahtaa ja kertoa elämästään ja kertailla elämänkokemuksiaan, silloin saisi hoitaja hengähdystauon ja hoidettava uuden ympäristön, varsinkin jos olisi vielä viikottainen tapaaminen.

      • Anonyymi

        Päiväsairaalat ovat tarkoitetut erilaisiin tarkoituksiin. Päivätoimintakeskukset ovat kuntien tm. järjestämiä 'päivähoitopaikkoja', joissa käydään kerran, pari viikossa ohjatussa toiminnassa. - Nm. Yhteys oman kunnan vanhuspalveluun


    • Anonyymi

      On siinäkin syy olla ottamatta hoitoon, tekosyy, koska laitokset ovat täynnä agressiivisia vanhuksia. Viha, raivo, väkivalta, yms. tunteitten purkaukset kuuluvat sairauteen.

      Kotona(kin) kannattaa panna töllöttimen kaukosäädin kiinni johonkin ketjulla tai vaikka vanhalla sukkahousulla sillä tavalla, ettei piilottelija saa sitä liikkeelle, irti ja hävitettyä. - Nm. Konstit on monet, sanoi akka ...

    • Anonyymi

      Ns. intervallihoitoon voi potilas päästä viikoksikin.

      • Anonyymi

        Virallisen omaishoitajan vapaapäivien ajaksi oli se muutama päivä, viikko tai pari. - Nm. Tapauskohtainen harkinta


    • Anonyymi

      Turvallisuudentunne ja elämän vakaus ilman yllätyksiä on tärkeää ihmiselle,
      jolla on traumoja, hänen ajatuksiensa vastapainoksi.
      Mietin joskus miten ihminen, joka ei voi henkisesti hyvin,
      kokee ihan uuden ympäristön, jossa kukaan ei tiedä eikä tunne häntä.
      Jossa hän on hoidettava, potilas, ei tavallaan yksilö.
      Vieraassa paikassa, jossa hänellä ei ole mitään ikiomaa.
      Henkisessä epävakaudessa ei pysty orientoitumaan uusiin paikkoihin
      ja harva laitokseen koskaan kotiutuu - vaan laitostuu,
      ja menettää vähänkin persoonallisuutensa.

      Vanhuusiän psykiatrejakin on olemassa, vaikka ei ongelma varsinaisesti olisi
      ikääntymisen aiheuttama.

    • Anonyymi

      Kiitos myötätunnosta ja ohjeista.

      Uskotteko ettei kaikki tiet olisi jo läpikäyty ja koettu.
      KO. henkilö on todettu erilaisilla tautinimikkeillä ja numeroilla sairaaksi, ei ole keinoja hellään hoitoon.
      Vain tarpeeksi kovat, turruttavat lääkkeet voisivat olla jatkuva hoitotapa.
      Näistä asioista puhutaan liian vähän, mutta tämän, yhden ihmisen kohtalonsta ja tulevasta hoidosta jätän lisäkommenteitta. Talojen suljettujen ovien takana on piilossa monia ihmiskohtaloita ja niistä kärsivien auttajista/hoitajista.
      Traumaattista kokemusta ei kukaan pura, ellei kokenut ihminen itse avaudu ja halua apua! Ei pääse toisen aivoihin peukaloimaan ruuveilla asioita mieleisekseen.
      Ps. Liika lääkitys on ongelma sekin.
      Hoitaja väsyy.

      • Anonyymi

        Hoitajako joutuu ottamaan liikaa lääkkeitä ?


    • Anonyymi

      Jos ihminen on erittäin passiivinen, ei osaa puhua ongelmastaan,
      on vastentahtoinen puhumaan siitä,
      on hyvä yrittää auttaa kyselemällä.
      On esitettävä niin monta varovaista ja ystävällistä
      kysymystä, että henkilö johonkin vastaa jotain. Ja niin kauan, että vastaa,
      kiusaamatta ja jankuttamatta kuitenkaan.
      Kysymykset on osattava hioa helposti vastattaviksi
      ja mieluummin vaihtoehdoilla varustetuiksi,
      vaihtoehtoihin on helpompi vastata kuin suoriin kysymyksiin.
      Vaikeaa on. Melkein mahdotonta. Tiedän. Kokemuksesta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Riinan oudot selitykset

      Riina sanoo iltiksen haastattelussa että avioliiton ongelmat johtuvat siitä ettei häntä katsottu tai hänestä kiinnostuttu kun liikkuivat Kallen kanssa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      122
      11132
    2. Elina Lepomäen vetäytyminen kova isku

      "Petteri Orpon joukkueen epäonni jatkuu – Elina Lepomäen vetäytyminen kova isku". https://www.uusisuomi.fi/uutiset/us/0c6c716d-c8eb-4c01-aaf7-3626832
      Maailman menoa
      130
      4920
    3. Sofian kylpylämaksut ulosottoon

      Voi Stefu parkaa. Sofian hemmottelu on käynyt kalliiksi, niin kalliiksi että rahat on loppu, ja hemmoteltava on siltikin, vaikka laskulla, joka jätetä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      89
      1656