Aihe

Mielenterveys

Anonyymi

Niin onko mielenterveytesi kunnossa?

65

242

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • JanK

      No on. Joku muu voi olla eri mieltä. :)

      • Anonyymi

        Vähän petrausta. Välillä rauhoittavaa kaipaan


      • JanK
        Anonyymi kirjoitti:

        Vähän petrausta. Välillä rauhoittavaa kaipaan

        Jaa sulle vai mulle petrausta? Mä olen aidoimmillani, kun luova hulluus iskee. Ei sitä saa karsia minusta pois.

        Mä en kemikaaleja kaipaa. Kokeilin kipuun Venlaa ja heittää hyperiksi. Ei kykene enää rauhoittumaan lääkkeillä.


    • Kunnossa on. Fyysisessä terveydessä pientä sanomista.

      • Anonyymi

        Itsestäni puhun


    • Kaipa tuo kunnossa on.. jos ei semmoista ihastunutta hullaantumista lasketa. Sekin kyllä saa tekemään hulluja asioita.

      • JanK

        Se on tilapäistä hulluutta, mikä tasoittuu ajan kanssa. Eli ei lasketa, kuin tilapäiseksi mielenhäiriöksi.


      • JanK kirjoitti:

        Se on tilapäistä hulluutta, mikä tasoittuu ajan kanssa. Eli ei lasketa, kuin tilapäiseksi mielenhäiriöksi.

        No sellainen häiriö kyllä tuntuu hyvältä. Joten mielihyvin otan sellaisen itselleni toistekin.


      • JanK
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        No sellainen häiriö kyllä tuntuu hyvältä. Joten mielihyvin otan sellaisen itselleni toistekin.

        Niinhän se tuntuu, varsinkin jos saa vastakaikua. Muuten siitä voi tulla enemmän kivuliasta ja toivotonta, kun pää on sekaisin ja järki sanoo ettei ikinä mitään.

        Nauti tuosta nyt, se on mahtava fiilis. :)


    • Anonyymi

      Tätä jokaisen hyvä miettiä mielessään. He joilla on jo diagnoosi sen tiedostavat. Itse saanut tämän kokea viime vuonna hyvä uskoisuuttani. Tutustuin tällaiseen, oli meillä ihan hyviäkin juttu tuomioistuin, mut jossain vaiheessa toisen onnistuminen nosti desibelit häiritseviksi ja aloin ottamaan etäisyyttä toiseen ja toinen koki sen sen verta negatiivisena, et jouduin raivon kohteeksi.

      Rauhoitteluni ei paljon tilanteessa auttanut, oli todettava, et tilanne pelotti, jolloin toinenkin alkoi rauhoittumaan, mut itselle jäi jälki mieleen, etten toisen kanssa halua olla jatkossa missään tekemisissä. Frendien kanssa napin kokemustani ja sain sieltä hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen. Ovat olleet hyviä näin jälkeenpäin todettuna. Hyvä uskoisuuteni koki kolauksen, hyvä tahtoisuuttani jaan jatkossa toisaalle. Nämäkin asioita, joissa näkemyseroilla ja väärin ymmärryksellä on sijansa.

      • Anonyymi

        Olipa kirj. virheitä. Innostuminen muuttui onnistumiseksi, tuomioistuin tarkoitus olla aiemminkin, käytin siinä jotain muuta sanaa, koska tätä ei muuttanut muuksi. Napin oli jaoin 😁


    • Olen elämäni aikana kokenut oman osani mielenterveysongelmista. Terapiat olen aikoinaan käynyt ja nykyisellään oireet pysyvät poissa lääkityksen turvin.

    • Onhan se välillä ollut koetuksella ja romahtanutkin, mutta viime aikoina olen voinut oikein hyvin kun on löytynyt toimiva lääkitys eikä ole ollut liikaa kuormitusta pääkopalleni.

      Masennusta multa ei ole koskaan diagnosoitu, mutta luulisin että joskus yläasteiässä ja varhaisaikuisuudessa saatoin kärsiä siitä jonkin verran. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, traumaperäinen stressihäiriö, läpilyövät psykoottiset oireet yms. alkoivat ilmenemään joskus 2015-2016 ja todennäköisesti äitini sairastuminen oli se laukaiseva tekijä noille, jos/kun tuollaisiin on alttiutta.

      Onneksi niitä psykoottisia oireita ei ole enää ollut, ne oli varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna kaikkein ahdistavimpia ja pelottavimpia. Täyttä p4skaahan se Ketipinor on yleisen käsityksen mukaan ja myös munkin mielestä, mutta saattoi olla tuolloin ihan oikea ja hyvä lääke oireisiini. Ahdistuneisuushäiriöön olen syönyt Lyricaa kohta viisi vuotta ja se ainakin omalla kohdallani toimii hyvin. Nostaa mielialaa eikä väsytä päivällä. Ja mahdolliseen panikointiin olen syönyt bentsoja, lähinnä Rivoja, niin ikään viitisen vuotta. Toleranssihan noihin voi nousta ihan kohisten jos hölmöilee, mutta mulla on annostus pysynyt suunnilleen samana enkä ole kokenut että vaikutus olisi mitenkään heikentynyt. Päinvastoin viime aikoina olen syönyt noita jopa hieman vähemmän, varsinkin jos olen ollut vain kotinurkissa. Krapulaanhan nuo toimi petollisen hyvin, mutta niistä kun ei tarvii enää kärsiä, niin ei ole tullut rouskittua mitään korjaussarjoja lääkepurkista.

      • Anonyymi

        Etkös sinä ole varsin nuori vielä? Aikamoinen satsi lääkkeitä... Mikä suhde sinulla on alkoholiin?

        -Sheena


      • Anonyymi kirjoitti:

        Etkös sinä ole varsin nuori vielä? Aikamoinen satsi lääkkeitä... Mikä suhde sinulla on alkoholiin?

        -Sheena

        29v olen. No mun lääkitys on tuo Lyrica 600mg/vrk mutta joskus syön enemmänkin jos sille päälle satun, kuitenkin huolehtien että lääkkeet riittää. Rivatrilin annos sen sijaan on aika pieni, 3-4 kpl 0,5mg tabletteja päivässä, kun niitä myydään myös 2mg tabletteina joita jotkut syövät yhtä paljon määrällisesti päivässä ja ihan lääkärin määräämänä. Ja unilääkkeenä on vanhanaikainen allergialääke Atarax joka vetää vähän hatarax.

        Alkoa en ole käyttänyt viime huhtikuun jälkeen, enkä saa käyttää loppuelämäni aikana, sillä sairastin haimatulehduksen. Se uusii todella herkästi ja yleensä ärhäkkäämpänä jos lähtee läträämään kaljan tai viinan kanssa. Mutta mä kyllä join ja paljon, en usko lääkkeiden vaikuttaneen asiaan. Omien laskujeni mukaan join päivittäin kesäkuusta 2018 siihen viime huhtikuuhun ja joskus viime alkuvuodesta toleranssi oli niin jäätävä että helpostikin joi 24 tölkkiä olutta vuorokaudessa. Enkä koko aikuisikäni aikana ole todellakaan sylkenyt kuppiin, vaan aina tullut juotua enemmän tai vähemmän. Luojan kiitos ei sentään liikenteessä ikinä tapahtunut mitään itselle tai muille. Tosin missään kaatokännissä en ole koskaan ajanut, mutta alkoholistihan voi olla ihan skarppina vaikka promillet olisivat mitä. Mutta ei se silti tee asiasta yhtään sen fiksumpaa tai mitenkään puolusteltavaa.


      • peris234 kirjoitti:

        29v olen. No mun lääkitys on tuo Lyrica 600mg/vrk mutta joskus syön enemmänkin jos sille päälle satun, kuitenkin huolehtien että lääkkeet riittää. Rivatrilin annos sen sijaan on aika pieni, 3-4 kpl 0,5mg tabletteja päivässä, kun niitä myydään myös 2mg tabletteina joita jotkut syövät yhtä paljon määrällisesti päivässä ja ihan lääkärin määräämänä. Ja unilääkkeenä on vanhanaikainen allergialääke Atarax joka vetää vähän hatarax.

        Alkoa en ole käyttänyt viime huhtikuun jälkeen, enkä saa käyttää loppuelämäni aikana, sillä sairastin haimatulehduksen. Se uusii todella herkästi ja yleensä ärhäkkäämpänä jos lähtee läträämään kaljan tai viinan kanssa. Mutta mä kyllä join ja paljon, en usko lääkkeiden vaikuttaneen asiaan. Omien laskujeni mukaan join päivittäin kesäkuusta 2018 siihen viime huhtikuuhun ja joskus viime alkuvuodesta toleranssi oli niin jäätävä että helpostikin joi 24 tölkkiä olutta vuorokaudessa. Enkä koko aikuisikäni aikana ole todellakaan sylkenyt kuppiin, vaan aina tullut juotua enemmän tai vähemmän. Luojan kiitos ei sentään liikenteessä ikinä tapahtunut mitään itselle tai muille. Tosin missään kaatokännissä en ole koskaan ajanut, mutta alkoholistihan voi olla ihan skarppina vaikka promillet olisivat mitä. Mutta ei se silti tee asiasta yhtään sen fiksumpaa tai mitenkään puolusteltavaa.

        Alkoholisti voi olla skarpin oloinen, mutta reaktionopeus on silti hidastunut. Kännissä voi selvitä tuttua reittiä pitkin ihan hyvin, mutta jos jotain yllättävää tulee vastaan, huonosti käy. Onneksi selvisit ilman onnettomuuksia. Huonoimmassa tapauksessa olisit tappanut jonkun.


      • Palstakamu kirjoitti:

        Alkoholisti voi olla skarpin oloinen, mutta reaktionopeus on silti hidastunut. Kännissä voi selvitä tuttua reittiä pitkin ihan hyvin, mutta jos jotain yllättävää tulee vastaan, huonosti käy. Onneksi selvisit ilman onnettomuuksia. Huonoimmassa tapauksessa olisit tappanut jonkun.

        Tottahan tuo on. En tiedä oliko kyseessä vain ns. juopon tuuri vai se että olen muutenkin aika rauhallinen kuski liikenteessä, oli alla sitten millainen auto tahansa eikä alkoholi tehnyt musta koskaan mitään elvistä muutenkaan. Ja reaktionopeuteni on todennäköisesti keskivertoautoilijaa parempi kun on taustaa kartingissa ja lähestulkoon päivittäin tulee pelattua autosimuja kunnon penkissä, ratilla jne. Vaikkakaan niitä metodeja ei tietenkään tieliikenteessä käytetä, niin kyllähän se tietynlaista silmää ja motoriikkaa kehittää.

        Ja mä tunnen/tiedostan olevani ehkä myös keskivertoa epäempaattisempi ihminen. En tiedä johtuuko se aspergeristä vai mistä, mutta täytyy sanoa että se olisi ollut kyllä aika diippiä shittiä jos olisin tosiaan ollut osallisena jossain onnettomuudessa ja jollekin olisi käynyt huonosti. Sellasta tilannetta tuntuu todella pahalta ajatella, mutta toisaalta ihan turhaan, koska mitään ei käynyt enkä tällä hetkellä koe olevani iso riski liikenteessä kun syön reseptilääkkeeni ohjeiden mukaan vaikkakin niissä se kolmio onkin. Mutta kuten olen lääkärille sanonut, että kyynelten läpi näkee paljon huonommin kuin Lyrican vaikutuksen alaisena.


    • Anonyymi

      On se.

      -Sheena

    • Toistaiseksi on pysynyt kunnossa. Diagnooseina löytyy niin masennusta kuin määrittelemätöntä persoonallisuushäiriötä, mutta ainakin ensimmäinen pysyy lääkkeillä kurissa. Valitettavasti vuosien saatossa on joutunut opettelemaan omat jaksamisen rajat ja tunnistamaan koska ne ovat lähellä, mutta tunnistaessa rajojen lähestyvän, osaa pyytää ajoissa apua, eikä ne silloin pääse ylittymään.

      Toivottavasti mielenterveysongelmat ja sairaudet pääsisivät vihdoin eroon siitä tabun -leimasta joka niillä aikaisempina vuosikymmeninä on ollut, eivätkä olisi enää hävettäviä asioita joita pitää kaikilta piilotella.

      • Anonyymi

        Eikös ne Lyricat oo kipulääkkeitä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eikös ne Lyricat oo kipulääkkeitä.

        Lyrica on hermosärkylääke. Mitä siitä?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eikös ne Lyricat oo kipulääkkeitä.

        Lyrica on itse asiassa alunperin epilepsialääke, mutta kun osoittautui kohtuullisen huonoksi sellaiseksi, niin sille löytyikin yllättävän paljon muita käyttöaiheita. Se on siis epilepsialääke, hermokipulääke, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön lääke, ja olikohan Ameriikassa myös fibromyalkiaan eli jonkinlaiseen kipu-väsymysoireyhtymään.

        Ja menee päähänkin, varsinkin kaljan kanssa 😏 Nimimerkillä: Kaaduin ullakon portaikossa pers edellä neljän viritetyn hiirenloukun päälle sekakäytettyäni niitä alkoholin kanssa.


      • Anonyymi
        peris234 kirjoitti:

        Lyrica on itse asiassa alunperin epilepsialääke, mutta kun osoittautui kohtuullisen huonoksi sellaiseksi, niin sille löytyikin yllättävän paljon muita käyttöaiheita. Se on siis epilepsialääke, hermokipulääke, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön lääke, ja olikohan Ameriikassa myös fibromyalkiaan eli jonkinlaiseen kipu-väsymysoireyhtymään.

        Ja menee päähänkin, varsinkin kaljan kanssa 😏 Nimimerkillä: Kaaduin ullakon portaikossa pers edellä neljän viritetyn hiirenloukun päälle sekakäytettyäni niitä alkoholin kanssa.

        Miten pahasti sulle kävi noiden hiirenloukkujen kanssa?


      • Lauruska kirjoitti:

        Lyrica on hermosärkylääke. Mitä siitä?

        Mullakin on ollut niitä hermosärkyyn. En huomannut sivuvaikutuksia.


      • JanK
        peris234 kirjoitti:

        Lyrica on itse asiassa alunperin epilepsialääke, mutta kun osoittautui kohtuullisen huonoksi sellaiseksi, niin sille löytyikin yllättävän paljon muita käyttöaiheita. Se on siis epilepsialääke, hermokipulääke, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön lääke, ja olikohan Ameriikassa myös fibromyalkiaan eli jonkinlaiseen kipu-väsymysoireyhtymään.

        Ja menee päähänkin, varsinkin kaljan kanssa 😏 Nimimerkillä: Kaaduin ullakon portaikossa pers edellä neljän viritetyn hiirenloukun päälle sekakäytettyäni niitä alkoholin kanssa.

        Myös suomessa fibromyalgiaan käytetään Lyricaa. Olen sitä siihen saanut, mutta en voinut käyttää ko. lääkettä. Tuli oireita.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miten pahasti sulle kävi noiden hiirenloukkujen kanssa?

        Siihen ne jäivät roikkumaan collegehousuihin ja vähän nipistivät, kai 😁 Onneksi kaaduin noin päin, ettei tarvinnut soittaa hätäkeskukseen että "joo ei tässä muuta hätää, mutta mulla taitaa olla penismurtuma" 😂

        Tosin tällaisenkin tarinan olen kuullut Varissuon suunnalta, että Bicky Royal mies oli pyrkinyt Ennätystehdas-ohjelmaan muutama vuosi sitten, aikeinaan laukaista mahdollisimman monta viritettyä hiirenloukkua penislihasvarrellaan. Mutta ohjelman formaatti ilmeisesti kielsi moisen eikä häntä hyväksytty 😊


      • Frouva kirjoitti:

        Mullakin on ollut niitä hermosärkyyn. En huomannut sivuvaikutuksia.

        Jouduin 10 vuotta sitä syömään, ilman muuta vaikutusta kuin ruokahalun kasvu, ja sitä myöten painon reipas nousu -yli 20kg. Kipuun ei mitään vaikutusta, vaikka sen 10 vuoden aikana jokainen annosmäärä tuli käytyä läpi. Lisäksi hemmetin kallis lääke pienituloisille, ja kun kysyin saanko lopettaa sen niin vastaus oli kieltävä.

        Kolme vuotta sitten lopetin ilman lupaa, enkä muuta muutosta huomannut, kuin että ruokahalu väheni puolella sille tasolle mitä se nyt on. Kivut eivät lisääntyneet, joten kirjaimellisesti söin turhaan kyseistä lääkettä vuosia.

        Valitettavasti kuulun siihen harvalukuiseen ryhmään, jolle yhdestäkään lääkkeestä tai lääkkeettömästä hoidosta ei ole mitään apua ristiselän hermosäryn lievittämiseksi....ei yhtään, vaan tilanne on sama kuin kiskoisi karkkia kipuun. Siinä vaiheessa kun joku toinen ottaa kipulääkettä lievittääkseen kipua, on itsellä ainoa vaihtoehto purra hampaat yhtään ja kestää....päivä toisensa jälkeen. Mulla on ollu fentanyylistä lähtien lähes kaikki maailman kipulääkkeet kokeilussa, ja viimeinen kokeilematon tuli testattua alkusyksystä...tuloksella ei apua.

        Joten olkaa onnellisia te, joilla kipulääkkeet auttavat. Itse pysyn hengissä vain ja ainoastaan siksi, että saan nukuttua öisin, vaikkakin huonosti. Unessa olo on ainoa hetki vuorokaudesta, jolloin mieli ja kroppa lepää ilman helvetillistä kipua. Ilman unta mun pää ei kestä. Valitettavasti.


      • peris234 kirjoitti:

        Siihen ne jäivät roikkumaan collegehousuihin ja vähän nipistivät, kai 😁 Onneksi kaaduin noin päin, ettei tarvinnut soittaa hätäkeskukseen että "joo ei tässä muuta hätää, mutta mulla taitaa olla penismurtuma" 😂

        Tosin tällaisenkin tarinan olen kuullut Varissuon suunnalta, että Bicky Royal mies oli pyrkinyt Ennätystehdas-ohjelmaan muutama vuosi sitten, aikeinaan laukaista mahdollisimman monta viritettyä hiirenloukkua penislihasvarrellaan. Mutta ohjelman formaatti ilmeisesti kielsi moisen eikä häntä hyväksytty 😊

        😂🤣😂

        Hei, mä voin pistää paremmaksi, olen onnistunut murtamaan häntäluuni sairaalan sängyssä 24/7 siinä maatessa. Sitä ei kuvattu, mutta moneen kuukauteen en pystynyt olemaan selällään paria minuuttia pitempään.

        Kerran olen tullu baarin jyrkät portaat pää edellä alas. Seuraavana päivänä, kun ihmettelin miksi mulla on toisessa kankussa kämmenen kokonen mustanvioletti mustelma, sain tietää syyn ja sen, että olin tullut muutamalla kuperkeikalla ne portaat alas.

        Sitähän sanotaan että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Mulla se taitaa olla toi lentäminen, sillä samana päivänä kun täytin vuoden, tulin pää edellä portaat alas ensimmäistä kertaa.

        Joten.... 😂🤣😂😇


      • Lauruska kirjoitti:

        Jouduin 10 vuotta sitä syömään, ilman muuta vaikutusta kuin ruokahalun kasvu, ja sitä myöten painon reipas nousu -yli 20kg. Kipuun ei mitään vaikutusta, vaikka sen 10 vuoden aikana jokainen annosmäärä tuli käytyä läpi. Lisäksi hemmetin kallis lääke pienituloisille, ja kun kysyin saanko lopettaa sen niin vastaus oli kieltävä.

        Kolme vuotta sitten lopetin ilman lupaa, enkä muuta muutosta huomannut, kuin että ruokahalu väheni puolella sille tasolle mitä se nyt on. Kivut eivät lisääntyneet, joten kirjaimellisesti söin turhaan kyseistä lääkettä vuosia.

        Valitettavasti kuulun siihen harvalukuiseen ryhmään, jolle yhdestäkään lääkkeestä tai lääkkeettömästä hoidosta ei ole mitään apua ristiselän hermosäryn lievittämiseksi....ei yhtään, vaan tilanne on sama kuin kiskoisi karkkia kipuun. Siinä vaiheessa kun joku toinen ottaa kipulääkettä lievittääkseen kipua, on itsellä ainoa vaihtoehto purra hampaat yhtään ja kestää....päivä toisensa jälkeen. Mulla on ollu fentanyylistä lähtien lähes kaikki maailman kipulääkkeet kokeilussa, ja viimeinen kokeilematon tuli testattua alkusyksystä...tuloksella ei apua.

        Joten olkaa onnellisia te, joilla kipulääkkeet auttavat. Itse pysyn hengissä vain ja ainoastaan siksi, että saan nukuttua öisin, vaikkakin huonosti. Unessa olo on ainoa hetki vuorokaudesta, jolloin mieli ja kroppa lepää ilman helvetillistä kipua. Ilman unta mun pää ei kestä. Valitettavasti.

        Mäkin söin sitä vuosia.. Mulla kyllä auttoi kipuun, mutta kun koitin lopettaa välillä, niin kivut pahenivat. Sitten sattui yksi lääkäri, joka sanoi että ne kivut pahenevat Hetkellisesti lopettamisen jälkeen, mutta asettuvat sitten. Ja just noin mulle kävikin, kun annoin mennä noin kaksi viikkoa. Oli myös unettomuutta ja levotonta oloa vieroitusoireina.. Edelleen on hermokipuja, mutta ei ne mulla kestämättömiä ole.


      • Frouva kirjoitti:

        Mäkin söin sitä vuosia.. Mulla kyllä auttoi kipuun, mutta kun koitin lopettaa välillä, niin kivut pahenivat. Sitten sattui yksi lääkäri, joka sanoi että ne kivut pahenevat Hetkellisesti lopettamisen jälkeen, mutta asettuvat sitten. Ja just noin mulle kävikin, kun annoin mennä noin kaksi viikkoa. Oli myös unettomuutta ja levotonta oloa vieroitusoireina.. Edelleen on hermokipuja, mutta ei ne mulla kestämättömiä ole.

        Mulla on ollu edellinen hermokivuton päivä 6.4.20. Helteillä kivut tippu ehkä nelosen tasolle, ja nautin kun pystyin monen viikon jälkeen liikkumaan vähän enemmän.

        Kun helteet loppu, on kivut ollu joka päivä siinä 7-9, 5/10. Siis monta kertaa oon ollu päivystyskunnossa, mutta en ole sinne mennyt hermokipujen takia sitten 2013, koska en saa sieltä mitään apua.

        Kolmesti oon ollu kahden eri kipupolin asiakkaana, ja kolmesti on nostettu kädet pystyyn että kaikki tehty ja kokeiltu mitä keinoja heillä on.

        Nää kivut pysyy kuolemaani asti aviopuolisona, ja ne ovat vaikeiden selän ja lantion murtumien jälkitilana, joilla mitään ei voi tehdä.

        Korona ei ollut viime keväänä, eikä ole tai tule olemaan se syy miksi joudun istumaan pääosin neljän seinän sisällä suurimman osan ajastani.

        Liikunta pahentaa mulla kipua sen lieventämisen sijaan, ja joudun käyttämään ulkona rollaa, koska muutaman kymmenen metrin kävelymatkan aikana ristiselkään alkaa kerääntyä painetta niin kauan, kunnes pääsen istumaan ja saan painon selän päältä pois, tai kunnes tulee tunne siitä, kumpi lähtee ensin: jalat alta vai taju.


      • Lauruska kirjoitti:

        Mulla on ollu edellinen hermokivuton päivä 6.4.20. Helteillä kivut tippu ehkä nelosen tasolle, ja nautin kun pystyin monen viikon jälkeen liikkumaan vähän enemmän.

        Kun helteet loppu, on kivut ollu joka päivä siinä 7-9, 5/10. Siis monta kertaa oon ollu päivystyskunnossa, mutta en ole sinne mennyt hermokipujen takia sitten 2013, koska en saa sieltä mitään apua.

        Kolmesti oon ollu kahden eri kipupolin asiakkaana, ja kolmesti on nostettu kädet pystyyn että kaikki tehty ja kokeiltu mitä keinoja heillä on.

        Nää kivut pysyy kuolemaani asti aviopuolisona, ja ne ovat vaikeiden selän ja lantion murtumien jälkitilana, joilla mitään ei voi tehdä.

        Korona ei ollut viime keväänä, eikä ole tai tule olemaan se syy miksi joudun istumaan pääosin neljän seinän sisällä suurimman osan ajastani.

        Liikunta pahentaa mulla kipua sen lieventämisen sijaan, ja joudun käyttämään ulkona rollaa, koska muutaman kymmenen metrin kävelymatkan aikana ristiselkään alkaa kerääntyä painetta niin kauan, kunnes pääsen istumaan ja saan painon selän päältä pois, tai kunnes tulee tunne siitä, kumpi lähtee ensin: jalat alta vai taju.

        Joku on sanonut, että ihmiselle ei anneta sen enempää mitä tämä voi kestää.. tjsp. Tarkoitus on kai tuossa ajatuksessa ollut, että vain henkisesti vahvoille tulisi pahimmat kivut, mikä on persiistä..


      • Lauruska kirjoitti:

        😂🤣😂

        Hei, mä voin pistää paremmaksi, olen onnistunut murtamaan häntäluuni sairaalan sängyssä 24/7 siinä maatessa. Sitä ei kuvattu, mutta moneen kuukauteen en pystynyt olemaan selällään paria minuuttia pitempään.

        Kerran olen tullu baarin jyrkät portaat pää edellä alas. Seuraavana päivänä, kun ihmettelin miksi mulla on toisessa kankussa kämmenen kokonen mustanvioletti mustelma, sain tietää syyn ja sen, että olin tullut muutamalla kuperkeikalla ne portaat alas.

        Sitähän sanotaan että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Mulla se taitaa olla toi lentäminen, sillä samana päivänä kun täytin vuoden, tulin pää edellä portaat alas ensimmäistä kertaa.

        Joten.... 😂🤣😂😇

        Mä olen loppujen lopuksi telonut itseäni todella vähän (koputtaa puista tietokonepöytää) siihen nähden kuinka paljon olen juonut tai sekakäyttänyt kaikkea. Tuo hiirenloukku-case oli ihan ensimmäisiä kertoja kun vedin kännit Lyrica-lääkityksen alettua, ja toinen oli kun kaaduin eteisen ikkunaa päin niin ikään lääkekännissä eikä haavan haavaa. Silloin en ollut pahasti kännissä, mutta hiukan kuitenkin, ja olin maastopyöräilemässä. Ajoin alamäkeä yhdellä kädellä, pitelin toisessa oluttölkkiä, ja yhtäkkiä huomasin että tiellä oli joku puukapula ja painoin vasemmalla kädelläni jarrua joka oli etujarru ja lensin tangon yli. Naarmuja tuli pyörän vaihdekahvaan ja rannekellooni. Niin ja osa kaljasta valui hukkaan 😒

        Ja kartingissa mulla taisi olla vähintään yhdeksän henkeä. Tuntui että varsinkin muutamassa ekassa kisassa olin aina jossain kolarissa osallisena tai ajoin ulos. Kerrankin eräs kuski mun edellä onnistui kaatamaan karting-autonsa pienessä osumassa aika kovassa vauhdissa ja väistin sen ihan viime hetkellä. Häneltä murtui muistaakseni käsi siinä. Välillä joltain irtosi rengas joka pomppi radalla mua kohti mutta ei osunut. Kaiken huippu oli kerran Kaanaan radalla, joka on todella nopea, niin ajoin noin 90km/h vauhdista vähän sellasella Maldonadon syöksyllä suoraan parin muun auton sekaan jotka olivat pyörähtäneet. Runkoputki meni astetolkulla mutkalle, lasikuituinen penkki repesi irti rungon kiinnityksistä jne. mutta ei käynyt mitään. Tosin vähitellen kun pelisilmä kehittyi enkä yliyrittänyt liikoja, niin aloin olemaan sellainen saalistaja joka hyödynsi muiden virheitä ja onnistuin sittemmin välttämään isompia kolareita. Tai no kerran pyörähdin Hangossa aika kovaa ja liu'uin kohti jotain pikkupoikaa ja tämän autoa, joka oli ajanut ulos samassa kohdassa. Onneksi ei siinäkään käynyt mitään kummallekaan. Ja se tietenkin on sanomattakin selvää, että silloin kun ajoin kilpaa niin en missään nimessä ollut juonut saati edes krapulassa. Se ongelma paheni vasta paljon myöhemmin. Mutta kunhan kerroin tollasista läheltä piti tilanteista.


      • Frouva kirjoitti:

        Joku on sanonut, että ihmiselle ei anneta sen enempää mitä tämä voi kestää.. tjsp. Tarkoitus on kai tuossa ajatuksessa ollut, että vain henkisesti vahvoille tulisi pahimmat kivut, mikä on persiistä..

        Niinhän se on. Edelleen vaan mietin mikä tarkoitus mun henkiin jäämisellä oikein oli, ja vielä kahdesti. Ehkä se selviää aikanaan.

        Jokaisella on omat ongelmansa ja sairastelut. Jokaisella on oikeus priorisoida itsensä ja jaksamisensa, mutta ainakin mulla on se raja että empatiaa osoitan ja kuuntelen toisen murheita auttaen omalta osaltani sen minkä pystyn, mutta jos sääliä hakee niin silloin on kääntynyt väärän ihmisen puoleen. Vihaan sääliä, enkä sitä koskaan anna kenellekään.

        Niin Peris, JanK ja muutama muu itseni lisäksi on kertonut elämäntarinaansa, ja sitä mistä kaikesta on selviytynyt matkan varrella. Itse kerron siksi, että tällä hetkellä omien ongelmiensa kanssa kamppailijat voivat nähdä, että vaikeistakin asioista voi selvitä. Jokaisen kamppailu on elämän pituinen, etenkin silloin kun terveys on mennyt, ja on asioita jotka eivät lopu, mutta jotka eivät kuitenkaan ole se joka määrää tahdin ihmisen sijaan.

        Masennus, alkoholismi, krooniset kivut, oma identiteetti on etsinnässä, ja mitä kaikkea nyt eri tilanteita on, ne ovat elämässä mukana, mutta niiden ei pidä olla ainoita, vaan näistä asioista huolimatta kannattaa ja pitää yrittää nähdä sen kauneus ja ilon mitä elämässä voi saada, ja yrittää elää jos ei samanlaista elämää kuin aiemmin, niin ainakin niin hyvää kuin pystyy omat rajoitteet huomioiden.

        Ite oon oppinu vuosien saatossa nauttimaan elämästä, ja tehdä niitä asioita mistä nauttii, silloin kun on se hyvä päivä.


      • peris234 kirjoitti:

        Mä olen loppujen lopuksi telonut itseäni todella vähän (koputtaa puista tietokonepöytää) siihen nähden kuinka paljon olen juonut tai sekakäyttänyt kaikkea. Tuo hiirenloukku-case oli ihan ensimmäisiä kertoja kun vedin kännit Lyrica-lääkityksen alettua, ja toinen oli kun kaaduin eteisen ikkunaa päin niin ikään lääkekännissä eikä haavan haavaa. Silloin en ollut pahasti kännissä, mutta hiukan kuitenkin, ja olin maastopyöräilemässä. Ajoin alamäkeä yhdellä kädellä, pitelin toisessa oluttölkkiä, ja yhtäkkiä huomasin että tiellä oli joku puukapula ja painoin vasemmalla kädelläni jarrua joka oli etujarru ja lensin tangon yli. Naarmuja tuli pyörän vaihdekahvaan ja rannekellooni. Niin ja osa kaljasta valui hukkaan 😒

        Ja kartingissa mulla taisi olla vähintään yhdeksän henkeä. Tuntui että varsinkin muutamassa ekassa kisassa olin aina jossain kolarissa osallisena tai ajoin ulos. Kerrankin eräs kuski mun edellä onnistui kaatamaan karting-autonsa pienessä osumassa aika kovassa vauhdissa ja väistin sen ihan viime hetkellä. Häneltä murtui muistaakseni käsi siinä. Välillä joltain irtosi rengas joka pomppi radalla mua kohti mutta ei osunut. Kaiken huippu oli kerran Kaanaan radalla, joka on todella nopea, niin ajoin noin 90km/h vauhdista vähän sellasella Maldonadon syöksyllä suoraan parin muun auton sekaan jotka olivat pyörähtäneet. Runkoputki meni astetolkulla mutkalle, lasikuituinen penkki repesi irti rungon kiinnityksistä jne. mutta ei käynyt mitään. Tosin vähitellen kun pelisilmä kehittyi enkä yliyrittänyt liikoja, niin aloin olemaan sellainen saalistaja joka hyödynsi muiden virheitä ja onnistuin sittemmin välttämään isompia kolareita. Tai no kerran pyörähdin Hangossa aika kovaa ja liu'uin kohti jotain pikkupoikaa ja tämän autoa, joka oli ajanut ulos samassa kohdassa. Onneksi ei siinäkään käynyt mitään kummallekaan. Ja se tietenkin on sanomattakin selvää, että silloin kun ajoin kilpaa niin en missään nimessä ollut juonut saati edes krapulassa. Se ongelma paheni vasta paljon myöhemmin. Mutta kunhan kerroin tollasista läheltä piti tilanteista.

        Sun elämällä on kanssa joku suurempi merkitys, kun olet noinkin pahoista tilanteista hengissä selvinnyt.

        Mullahan taustalla on kaksi itsariyritystä, joista kummastakin selvisin juuri ja juuri. On ollu pari vakavaa sairautta, jossa kuolema olisi voinut tulla.
        Mulla oli aikanaan päin vastoin että aina kun kaaduin tai liukastuin, mulla polvi hajos niin että syy mistä johtui, löytyi neljä vuotta ensimmäisen liukastumisen jälkeen. Kännissä taas ei tapahtunut mustelmia tai tikit vaatinutta auennutta leukaa kummempaa. Onneksi.

        Mutta olisin voinut aiheuttaa jonkun kuoleman kun lähdin kännissä kerran ajamaan. Onneksi kaverit ilmiantoi mut poliisille, eikä mitään ehtinyt sattua. Otin oppia siitä kerrasta, enkä toiste ole humalassa tai edes krapulassa rattiin hypännyt sen jälkeen. Oli karua viettää uudenvuoden yö putkassa. Kortti jäi kuivamaan muutamaksi kuukaudeksi, ja sakot jouduin maksamaan oikeudenkäynnin jälkeen.

        Tuon tuomion lisäksi en ole saanut elämäni aikana kuin kaksi parkkisakkoa. Mutta siinäkin on tarpeeksi. Oon aatellu että jos ei virheistään opi, silloin ei välitä mistään. Voihan olla että samoja virheitä toistaa, mutta ainakin on yrittänyt jotain muuta.


      • Lauruska kirjoitti:

        Sun elämällä on kanssa joku suurempi merkitys, kun olet noinkin pahoista tilanteista hengissä selvinnyt.

        Mullahan taustalla on kaksi itsariyritystä, joista kummastakin selvisin juuri ja juuri. On ollu pari vakavaa sairautta, jossa kuolema olisi voinut tulla.
        Mulla oli aikanaan päin vastoin että aina kun kaaduin tai liukastuin, mulla polvi hajos niin että syy mistä johtui, löytyi neljä vuotta ensimmäisen liukastumisen jälkeen. Kännissä taas ei tapahtunut mustelmia tai tikit vaatinutta auennutta leukaa kummempaa. Onneksi.

        Mutta olisin voinut aiheuttaa jonkun kuoleman kun lähdin kännissä kerran ajamaan. Onneksi kaverit ilmiantoi mut poliisille, eikä mitään ehtinyt sattua. Otin oppia siitä kerrasta, enkä toiste ole humalassa tai edes krapulassa rattiin hypännyt sen jälkeen. Oli karua viettää uudenvuoden yö putkassa. Kortti jäi kuivamaan muutamaksi kuukaudeksi, ja sakot jouduin maksamaan oikeudenkäynnin jälkeen.

        Tuon tuomion lisäksi en ole saanut elämäni aikana kuin kaksi parkkisakkoa. Mutta siinäkin on tarpeeksi. Oon aatellu että jos ei virheistään opi, silloin ei välitä mistään. Voihan olla että samoja virheitä toistaa, mutta ainakin on yrittänyt jotain muuta.

        Joo tiedä sitten onko ollut juopon tuuria vaiko suojelusenkeleitä matkassa. Todennäköisesti molempia. Olen mä myös pudonnut vanhan navetan haurastuneen tiilikaton läpi, sammunut saunaan, ollut muutamia kertoja todella lähellä peurakolaria, sain alakoulussa aivotärähdyksen kun leikittiin Smackdownia vähän liian kovalla alustalla eli jäällä jne. 😁 Mutta tosiaan yhtään luuta en ole elämäni aikana murtanut.

        Itsetuhoisuutta mulla ei koskaan ole ollut ja hyvä niin. Eikä varsinkaan viime aikoina, kun on oikein miettinyt minkä kaiken läpi on elänyt. Hullun hommaahan se olisi päättää päivänsä itse, nyt kun koko elämä on käytännössä vasta alussa. Äitini kun on poissa, oma alkoholismi hallinnassa, koronan jälkeen eletään vähintäänkin mielenkiintoista "uutta normaalia" jne.


      • peris234 kirjoitti:

        Joo tiedä sitten onko ollut juopon tuuria vaiko suojelusenkeleitä matkassa. Todennäköisesti molempia. Olen mä myös pudonnut vanhan navetan haurastuneen tiilikaton läpi, sammunut saunaan, ollut muutamia kertoja todella lähellä peurakolaria, sain alakoulussa aivotärähdyksen kun leikittiin Smackdownia vähän liian kovalla alustalla eli jäällä jne. 😁 Mutta tosiaan yhtään luuta en ole elämäni aikana murtanut.

        Itsetuhoisuutta mulla ei koskaan ole ollut ja hyvä niin. Eikä varsinkaan viime aikoina, kun on oikein miettinyt minkä kaiken läpi on elänyt. Hullun hommaahan se olisi päättää päivänsä itse, nyt kun koko elämä on käytännössä vasta alussa. Äitini kun on poissa, oma alkoholismi hallinnassa, koronan jälkeen eletään vähintäänkin mielenkiintoista "uutta normaalia" jne.

        Eli aina sattuu ja tapahtuu. 😁

        Mulla ekat murtumat tuli vasta sen parvekkeelta hypyn yhteydessä. Muutoin selvinny säikähdyksellä tai eturistisiteen vammalla. Alkoholi mulla jäi moneksi vuodeks kokonaan pois, kun yksinomaan ei enää tehnyt mieli. Onneksi jäi, koska jouduin kolmisen vuotta käyttämään fentanyylilaastaria, enkä edes olisi saanut juoda.

        Viis vuotta olin täysin raitis, ja sen jälkeen saatoin yhden siiderin juoda poikkeustilanteissa -festarit, häät- parin vuoden välein. Viime vuonna alkoholi tuli taas mukaan useammin, mutta se jäi siihen yhteen breezeriin per kerta. Edellinen on tullu juotua syys-lokakuun vaihteessa.

        Ei mua haittaa jos toiset ottaa seurassa, mut örvellystä en enää jaksa kattoa. Toisaalta tiedän mitä on kun jostain aineesta riippuvainen. Olinhan itse yli kaks vuosikymmentä riippuvainen nikotiinista, ja kolmesti olen vierottanut itseni opiaateista. Viimeisen vierotuksen ajan olin 5 viikkoa Taysissa yleispsykiatrisella osastolla, ja lisäksi pari päivää keskussairaalan suljetulla osastolla, kun en luottanut että pärjään kotona.

        Elämällä on paljon annettavaa, ja kyllä siitä osaa myös nauttia. On hyvä että pystyt puhumaan noista ajoista ja siitä mitä oot käyny läpi. Enkä tarkoita että vellot niissä, vaan kuten itse teen oman menneisyyteni suhteen, eli ne tapahtumat ovat menneisyyttä ja nyt on nyt. Pyrkien siihen, etteivät ne enää toistu. Niiden läpikäymisen johdosta on tällä hetkellä se kuka on. Vahvempi, kuin ehkä muutoin olisi.

        Mä en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni tilanteesta missä olen nyt. Pyrin kuitenkin olemaan niin tekemättä, sillä se että olen käynyt ne asiat mielessäni läpi, olen pystynyt hyväksymään että se mitä tein, oli sairaan mielen tekemiä päätöksiä. Kun oppii tuntemaan itsensä ja omat rajansa, pystyy silloin pitämään huolta ettei tilanteet toistu. Se ei kuitenkaan estä sitä, että välillä pahimmalla hetkellä itsesäälin iskiessä sitä toivoo ettei olisi selvinnyt.


      • Lauruska kirjoitti:

        Eli aina sattuu ja tapahtuu. 😁

        Mulla ekat murtumat tuli vasta sen parvekkeelta hypyn yhteydessä. Muutoin selvinny säikähdyksellä tai eturistisiteen vammalla. Alkoholi mulla jäi moneksi vuodeks kokonaan pois, kun yksinomaan ei enää tehnyt mieli. Onneksi jäi, koska jouduin kolmisen vuotta käyttämään fentanyylilaastaria, enkä edes olisi saanut juoda.

        Viis vuotta olin täysin raitis, ja sen jälkeen saatoin yhden siiderin juoda poikkeustilanteissa -festarit, häät- parin vuoden välein. Viime vuonna alkoholi tuli taas mukaan useammin, mutta se jäi siihen yhteen breezeriin per kerta. Edellinen on tullu juotua syys-lokakuun vaihteessa.

        Ei mua haittaa jos toiset ottaa seurassa, mut örvellystä en enää jaksa kattoa. Toisaalta tiedän mitä on kun jostain aineesta riippuvainen. Olinhan itse yli kaks vuosikymmentä riippuvainen nikotiinista, ja kolmesti olen vierottanut itseni opiaateista. Viimeisen vierotuksen ajan olin 5 viikkoa Taysissa yleispsykiatrisella osastolla, ja lisäksi pari päivää keskussairaalan suljetulla osastolla, kun en luottanut että pärjään kotona.

        Elämällä on paljon annettavaa, ja kyllä siitä osaa myös nauttia. On hyvä että pystyt puhumaan noista ajoista ja siitä mitä oot käyny läpi. Enkä tarkoita että vellot niissä, vaan kuten itse teen oman menneisyyteni suhteen, eli ne tapahtumat ovat menneisyyttä ja nyt on nyt. Pyrkien siihen, etteivät ne enää toistu. Niiden läpikäymisen johdosta on tällä hetkellä se kuka on. Vahvempi, kuin ehkä muutoin olisi.

        Mä en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni tilanteesta missä olen nyt. Pyrin kuitenkin olemaan niin tekemättä, sillä se että olen käynyt ne asiat mielessäni läpi, olen pystynyt hyväksymään että se mitä tein, oli sairaan mielen tekemiä päätöksiä. Kun oppii tuntemaan itsensä ja omat rajansa, pystyy silloin pitämään huolta ettei tilanteet toistu. Se ei kuitenkaan estä sitä, että välillä pahimmalla hetkellä itsesäälin iskiessä sitä toivoo ettei olisi selvinnyt.

        Joo mulla noita Pat & Mat tilanteita sattuu aina välillä, mutta onneksi ei ole tosiaan koskaan sattunut pahemmin. Ja loppujen lopuksi mäkin olen aika tarkka esim. työturvallisuuden suhteen, eli esim. rälläkkään en koske ilman suojalaseja, auton alle ei mennä pelkän tunkin varassa jne. Hieman välinpitämättömämmällä (hui mikä sana) asenteella olisi voinut sattua joskus pahemminkin.

        Mulla tosiaan se pisin juomaputki kesti melkein pari vuotta ja kuten sanoinkin, niin noin vuosi sitten toleranssi oli sitä luokkaa että 20-30 annosta join vuorokaudessa. Ja se oli paljon, todella paljon. Ei ihme että paino nousi ja lopulta iski se haimatulehdus. Omin voimin en olisi sitä pystynyt katkaisemaan eikä se olisi ollut edes turvallista. Sairaalassa kun annettiin vuorotellen oxyja ja vuorotellen diatsepaamia niin siinähän ne ekat päivät meni yllättävänkin mukavasti 😁

        Mä olen aiemmin tupakoinut hyvin vähän ja satunnaisesti, mutta tuli aloitettua tuokin inhottava tapa viime kesänä. Mutta oli pakko keksiä jotain niiden "taukokaljojen" tilalle, kun kahville olen sen verran herkkä ettei liikaa voi litkiä pitkin päivää. Tosin pyöräytän sätkäni itse ja poltan niitä ehkä kymmenkunta päivässä, niin eipä se tässä kohtaa ole maailmanloppu jos ei fiksuakaan.

        Oxyja sain tosiaan sairaalassa, ja Tramaleja ja Panacodeja olen muutamia kertoja kokeillut viihdekäyttää, mutta sittemmin olen ihan tietoisesti kieltäytynyt opiaateista ja kahvia ja tupakkaa vahvemmista piristeistä (joita en ole edes kokeillut) jne. Ei kiitos uusia ongelmia tai riippuvuuksia juuri nyt. Mitä olen lukenut, niin opiaattireflat voivat olla pahempia kuin joku maailmanlopun kankkunen ja ne vaan jatkuu viikkokausia.

        Toi on ihan totta, että moni kokemani tai läpikäymäni asia on ollut vaikea, mutta kaipa ne jollain tavalla ovat kasvattaneet mua ihmisenä. Kaikkihan virheitä tekee elämässään, mutta koitan olla toistamatta omia ja muiden sellaisia. Muutama vuosi sitten multahan meinasi hajota pää sen takia kun pyörittelin päässäni kaikkia vaihtoehtoskenaarioita miten elämä olisi voinut mennä. Edesmenneellä äidilläni kun oli peliriippuvuutta ja hyvin impulsiivista rahankäyttö muutenkin, niin puolisen miljoonaa euroa perittyä omaisuutta taisi mennä vuosien saatossa parempiin käsiin. En nyt muista mistä tällaisen mietelauseen tms. luin mutta se meni jotenkin näin "Asiat ovat nyt näin, ne eivät ole toisin". Tuon kun oikeasti sisäistää ja muistaa että vain tulevaisuuteen voi vaikuttaa jotenkuten, niin kyllä tuonkin asian kanssa on oppinut elämään.

        Itse olen aina ollut paljon harkitsevampi rahankäytössä, mutta eipä se karting-harrastuskaan ilmaista ollut, puhumattakaan juomisharrastuksesta, omistin muutama vuosi sitten sen Jaguarin jne. Tottakai nekin rahat olisi voinut laittaa vaikkapa jonkun varastorakennuksen remontointiin lämpimäksi työtilaksi tai liittyä kaupungin vesijohtoverkkoon tms. mutta kyllä munkin mielestä elämässä pitää jotain iloakin olla kaikkien arkijuttujen vastapainoksi. Ja aina puskurirahasto. Eikös Jere Karalahtikin hiljattain kuitannut jossain haastattelussa puheet hänen alisuoriutumisestaan ja hukkaanheitetystä potentiaalista jotenkin että "jääkiekon pelaaminen on ollut vain yksi osa mun elämää".


    • Anonyymi

      Ei ole. En kuulu mihinkään.

    • Anonyymi

      Kelläpä nyt ei pientä häikkää ois, diagnoosit näitä tukiverkkoja varten. Lääkärit kirjoittelee, että ihmiset pääsee pois oravanpyörästä. Ennen vittumaisesta työpaikasta päästiin eroon selkäkipuja teeskentelemällä, nykyään on hyväksyttävää sanoa hermojen prakaavan. Kumpikin yhtä vähän todistettavissa.

    • Anonyymi

      Ei tietenkään. Enhän minä tänne kirjoittelisi, jos olisin täysipäinen.

    • Anonyymi

      On se ihan muuten ookoo mutta liian kauan jatkunut, voisiko sanoa kummallinen viestintä aiheuttaa tietynlaista oireilua. Hyvää tarkoittava toiminta on saanut aikaan rikkoutumista, millaista ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Siksi se on hyvin kyseenalainen keino ns. auttaa erityispiirteistä.

      • Anonyymi

        Kerro lisää. Mikä viestintä aiheuttaa mitä oireita? Mistä hyvästä toiminnasta seuraa rikkoutumista?


    • Voiko sitä jossain mitata?

      Noh, ainakin mulla on iso pää.

    • Anonyymi

      Vähän samaa vaivaa kuin Aleksis Kivellä eli krooninen melankolia. On pakko kuunnella Moody Bluesia ja hörppiä alkoholijuomia koska ilo on hyvin kaukainen asia ja johonkin täytyy saada kosketus. Parempi pysytellä kiinni surussa kuin lähteä ajelehtimaan ihan holtittomasti.

      • Anonyymi

        Alkoholi aiheuttaa masennusta, melankoliaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Alkoholi aiheuttaa masennusta, melankoliaa.

        Selvinpäin elämä taas on pelkkää ankeutta tähän aikaan vuodesta. Ei ole oikein mitään muita iloja kuin juopottelu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Selvinpäin elämä taas on pelkkää ankeutta tähän aikaan vuodesta. Ei ole oikein mitään muita iloja kuin juopottelu.

        Olet alkoholisti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet alkoholisti.

        Pitäisi olla kiva nainen joka parantaisi alkoholismin...ei siihen suuria tekoja tarvittaisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitäisi olla kiva nainen joka parantaisi alkoholismin...ei siihen suuria tekoja tarvittaisi.

        Ei nainen paranna alkoholismiasi. Sinä tai ei kukaan. Ota vastuu itsestäsi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei nainen paranna alkoholismiasi. Sinä tai ei kukaan. Ota vastuu itsestäsi.

        Ihan helposti parantaa...eihän sitä toisen seurassa juuri tule juotua. Melkoisia ihmeparantumisia siis...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan helposti parantaa...eihän sitä toisen seurassa juuri tule juotua. Melkoisia ihmeparantumisia siis...

        Ei varmasti paranna. Se on nähnyt monet kerrat.

        Lisäksi seura tekee kaltaisekseen. Jos toinen on juoppo ja toinen ei - ei juoppo alkaa juopottelemaan. Tai jos molemmat ovat juoppoja, on toisen mahdotonta luopua alkoholista, jos toinen jatkaa juomistaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Selvinpäin elämä taas on pelkkää ankeutta tähän aikaan vuodesta. Ei ole oikein mitään muita iloja kuin juopottelu.

        Jopa on köyhää elämäsi. Kannattaisi pitää itsensä kanssa hauskaa ilman viinaa.


    • Anonyymi

      On , ja aika hyvässä kuosissa muukin terveys. Ei valittamista.

      Jonkun verran täällä näkyy olevan sairauksia 😬. No onneksi ollaan Suomessa, hoitoa, ja lääkkeitä saa. Moni ihmettelee mikä suomalaisia nykyisin masentaa. Sanoisin, että se on lisääntynyt hillitön alkoholin käyttö.

    • Anonyymi

      No ei varmaan, mielialalääkkeet ollut jo
      n.9 v, olen yrityänyt lopettaa monest mie-
      liala lääkkeet.
      Mutta aina sattuu jotain hermoja raastavaa
      ja joudun aloittamaan uudestaan.
      Mutta tupakoinnin olen lopetanut sitä
      kesti n.4 vuotta joulukuun alkupuolella
      se loppui vihdinkin
      Ja olen ruvennut kävelemään
      Kaikki on ollut tiukan takana.
      Kuulin että ne tupakpinnin harjoituslopetukset kuuluu kuvioon ja vahvistaa sitä todellista lopetushetkeä
      Meniköhän nyt ohi asiasta🤔

    • Kyllä ja ei. Kun psykologia ei ole tiede, niin kuka voi määritellä kunnossa olevan mielenterveyden kriteerit? Ainoastaan henkilö itse. Eli analysoitava on samalla kertaa määrittäjä ja analysoija. Nyt on vahva lähtötilanne...

      Kyllä ja ei. Jos kysyt keneltä tahansa muulta, niin vastaus on kyllä. Minulta, vastaus on kyllä. Kunnossa on määrittelynä niin lavea, että muun vastaaminen ei ole mahdollista, koska mielenterveyden täytyy olla kunnossa, jos sen tilannetta pystyy itse tulkitsemaan. Vaikka päätyisi omassa tulkinnassaan siihen, ettei se ole kunnossa, jolloin on automaattisesti väärässä.

      Kyllä ja ei. En tunne yhtään täyspäistä ihmistä enkä tiedä koskaan sellaista kohdanneeni, en myöskään usko sellaista ikinä kohtaavani. Mielenterveydet sinällään ovat olleet kliinisesti kunnossa, mutta omat neuroosinsa tai muut toiminnalliset häiriönsä ovat olleet ilmeisiä hyvin lyhyenkin tutustumisen myötä. Mieletään terveitä ihmisiä tuskin on tai vastavuoroisesti liki kaikki meistä ovat sitä.

      Kyllä ja ei. Olen vahvasti sitä mieltä, että en ole mieleltäni terve ja olen suorastaan hullu, mutta toisaalta en erotu massasta, koska kaikki muut hullut pitävät minua normaalina. Onko hullun mielestä normaali ihminen normaali vai hullu?

      Tarkenna kysymystä, kiitos.

      • Anonyymi

        Mielenterveys. Mielenterveyden häiriöt/mielisairaus.

        Hyvä mielenterveys on hyvinvoinnin perusta. Se auttaa sietämään ajoittaista ahdistusta, ja auttaa sietämään elämään kuuluvia vaikeita asioita.

        Mielenterveyden häiriöt voivat olla ohimeneviä - tai sitten ei. Ne voivat olla mielisairauksia, jotka pysyvät elämässä mukana lopun ikää, kuten skitsofrenia.

        Tärkeää olisikin itse tunnistaa oman mielen liikkeitä, mistä johtuu, miten niitä hoitaa. Ja ottaa myös vakavasti läheisen/läheisten arvio.

        Minusta täyspäinen, mieleltään terve ihminen on tasapainoinen, eli hän voi hyvin; hän käy töissä/opiskelee, harrastaa, hänellä on toimivat ihmissuhteet - yksinkertaisesti, tulee toimeen itsensä ja muiden kanssa. Tasapaino saattaa joskus tai usemminkin järkkyä, elämä olla vaikeaa, mutta kuten jo sanottu, se ei järkytä mielenterveyttä kokonaisvaltaisesti, koska erilaiset ikävät ja haasteelliset asiat kuuluvat ihmiselämään. Mieleltään terve pyrkiikin aina häiriöitä kohdatessaan tasapainottamaan tilanteen.


    • Anonyymi

      Ei tietenkään ole. Kuten ei kenelläkään, joka näille palstoille kirjoittaa tai näitä juttuja lukee.

    • Anonyymi

      Mielenterveyteni on tasapainossa.

    • Kuvittelisin näin, mutta entäs jos kuvitelmani onkin harhaa?

    • "Sairas mieli terveessä ruumiissa", laulo Kosmonauts aikoinaan...

      • Kunnes se menee toisin päin. Terve mieli sairaassa ruumiissa. Eipä sekään ole kivaa. Mutta tekojensa seuraukset on hyväksyttävä, ja elettävä niiden kanssa. Kun tästä huolimatta pystyy nauttimaan elämästä, on kaikki hyvin. Mieluummin näin päin, kuin aikaisemmin, jolloin sai pelätä itseään.


      • Anonyymi

        Kosmonauts ei tiennyt... Mieli sijaitsee ihmisen aivoissa. Aivot on osa ruumista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kosmonauts ei tiennyt... Mieli sijaitsee ihmisen aivoissa. Aivot on osa ruumista.

        Ei se kai ihan tiedosta ollu kiinni. Mieli ja ruumis ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa.

        Mutta vaikka kroppa toimisi täysin, pää ei välttämättä ole ihan terve.
        Hyvä on jos sen itse tietää.

        Tämä ole niitä parhaita kappaleita tällä levyllä, mutta laitan silti kun tuli puheeksi. https://www.youtube.com/watch?v=UUasy_IGOXE


    • Anonyymi

      On.entä sinun?

    • Anonyymi

      Mielenterveys liittyy oleellisesti muuhun terveyteen ja ihmisen hyvinvointiin. Yleensäkin jos mielenterveydessä on häikkää, niin on kropassakin - ellei heti niin jonkin ajan kuluttua. Tai sitten toisinpäin.

      Vastaus: kyllä on. Samoin terveyteni muutkin osa-alueet.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kohujulkkis Maisa Torppa ja erosekoilu räjäytti somen: "Valehtelee viimeiseen asti" "Työtön äiti..."

      Maisa Torpan ja Mikko-rakkaan erospekulointi saa tunteet kuumenemaan: https://www.suomi24.fi/viihde/kohujulkkis-maisa-torppa-ja-erosekoilu-rajaytti-so
      Kotimaiset julkkisjuorut
      36
      3592
    2. Kohusopassa keitetty Roope Salminen palaa itsevarmana julkisuuteen: "Olen erittäin hypeissä"

      Mitäs mieltä olet Roopen paluusta? https://www.suomi24.fi/viihde/kohusopassa-keitetty-roope-salminen-palaa-itsevarmana-julkisuuteen-olen-erittain-hype
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      2548
    3. Johanna Tukiainen menetti vauvansa Solnan sosiaalihuollolle - myös vuokra-asunto liipasimella!

      Tänään 4.3. ilmestynyt Seiska tietää kertoa saman minkä näädät ovat tienneet jo 3 viikon ajan. Näätien tiedothan koskivat Tukiaisen vauvan huostaanot
      Kotimaiset julkkisjuorut
      277
      2338