Viime viikkoina on tuntunut taas todella raskaalta. Tulevaisuus on musta aukko ja menneisyydestä tuntuu kumpuavan mieleen ikivät asiat ja epäonnistumiset. Olen yrittänyt elää nykyhetkessä, niinkuin monet vuodet tähänkin asti. Olen koittanut etsiä jokaisesta päivästä niitä hyviäkin asioita, niitä joilla jaksaa sen päivän loppuun. Vielä niitä löytyy, mutta ne rupeaa olemaan sellaisia häivähdyksiä jotka hiipuvat pelottavan nopeaan.
Toiset tahtoo kauas pois, tropiikin saarelle jossa ei ole arkisia murheita tai ahdistusta. Tai lapin erämaakämppään, missä voi olla yksin ilman velvoitteita tai vastuuta mistään.
Mulle tällainen paikka on ollut uskonnollisesta kasvatuksestani johtuen taivas. Olen kuullut lapsena että se on paikka jossa ei ole murheita ja kaikki on hyvin.
Kun kuolee, niin pääsee taivaaseen.
Siksi mä ajattelen todella usein itsemurhaa. Kuoleman jälkeen on kaikki hyvin.
Itse suhtaudun uskontoon aika neutraalisti, en ole uskovainen enkä ateisti, siksikin tämä on jotenki huvittavaa.
Järjellä ajateltuna tämä on täysin nurinkurista koska en halua kuolla. Haluan nähdä mahdolliset lapsenlapset, haluan päästä joskus eläkkeelle.
Mutta se tunne on niin vahva, minun pitää taistella joka päivä sitä vastaan.
Se taistelu on ruvennut käymään pelottavan uuvuttavaksi. Hetket jolloin on hiljaista ja väsymys painaa päälle ovat pahimpia, ajatus alkaa kiertää kehää. Se kehä kietoo itsensä kerros kerrokselta tajuntani selkeitä osia omaan tummaan ja utuiseen vaippaansa. Se houkuttelee minua antamaan perkisi. Se kuiskuttelee minulle että kuinka pienellä tämän saisi loppumaan, kuinka yksi teko voisi vapauttaa minut kaikesta.
Aina ja joka kerta olen saanut sen usvan häipymään, sen vaipan löystymään ja katoamaan. Nyt se on ollut todella vaikeaa, tekisi mieli vain luovuttaa. Tahtoisin vaipua jonkin sortin psykoosiin, tuijottaa vain tyhjin silmin eteenpäin ja unohtaa kaiken. Koska henkeäni en pystyisi itseltäni ottamaan, se on liian kallis hinta muille ja ennen kaikkea itselleni.
Mutta. Tämän illan jälkeen tulee aamu, uusi huominen. Sen jälkeen monta muuta huomista.
Jonakin huomisen iltana asiat on taas normaalisti.
Normaalin alapuolella
15
<50
Vastaukset
Hei,
Hyvä, että kirjoitit tänne. Joskus pelkkä kirjoittaminen helpottaa ja selkeyttää ajatuksia.
On olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voit halutessasi olla yhteydessä ja keskustella tilanteestasi. Etenkin itsemurhaan liittyvät ajatukset kannattaa ottaa puheeksi.
- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilön löydät esimerkiksi Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi maanantaista torstaihin klo 15-19 on aikuisten kahdenkeskinen Solmussa-chat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa elämän ongelmatilanteesta. Päivittäin on myös useita ryhmächattejä, joissa voi tavata vertaisia.
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin reksiteröitymistä.
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Näin korona-aikaan myös etävastaanotto on mahdollista. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata- Anonyymi
En ole aloittaja, mutta toisinaan (lue useimmiten) keskustelu on aivan turhaa. Niin kauan, kuin tällainen ihmisten syrjintä jatkuu, niin kauan minulla ei ole oikeutta elää. Huudan tänne, koska olen joka viranomaiselle papereitani lähettänyt, ja kukaan ei auta. Sen lisäksi mulla ei ole mitään hajua kuka paperini on lukenut ja missä, eli joudun sitäkin häpeilemään. Ei ole ihmisoikeuksia ei ole mitään. Jos silloin kuin olet heikoimmillasi ja kaipaat apua, saat paskamyrskyn päällesi, niin miksi ihmeessä menisit yhtään minnekään loukattavaksi uudelleen, kun joka viranomaisen tapa on sanoa ei kuulu meille. Mutta kun ei kuulu kenellekään muullekaan. Pitäisikö mun esim. Kirjoittaa kelan selvityspyyntöihin, että palaan asiaan 20 vuoden kuluttua, jos saan siihen asti pyörittyä ja kierittyä ja jostain välttämättömän toimeentulon ja asunnon ja vaikka kaksi kertaa ajan lääkärille vuodessa, jotta hän voi kirjoittaa tyhjääkin turhemman lausunnon. Mistään ei voi olla varma, enkä voi olla varma edes ensi kuusta, sillä ketään ei kiinnosta kokonaiskuva. Voin keskustella kriisikeskuksessa tai psykologille, että pahalta tuntuu, mutta niin kauan, kuin puoskarivirkamiehet toimivat noin, mun keskustelut on turhia. Valvonta kusee joka tasolla. Tässä on vuosien aikana mennyt niin helvetin moni asia pieleen alkaen hiekkalaatikkopelleilystä vuodelta 2004, että mun usko yhtään mihinkään on mennyt ihan totaalisesti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole aloittaja, mutta toisinaan (lue useimmiten) keskustelu on aivan turhaa. Niin kauan, kuin tällainen ihmisten syrjintä jatkuu, niin kauan minulla ei ole oikeutta elää. Huudan tänne, koska olen joka viranomaiselle papereitani lähettänyt, ja kukaan ei auta. Sen lisäksi mulla ei ole mitään hajua kuka paperini on lukenut ja missä, eli joudun sitäkin häpeilemään. Ei ole ihmisoikeuksia ei ole mitään. Jos silloin kuin olet heikoimmillasi ja kaipaat apua, saat paskamyrskyn päällesi, niin miksi ihmeessä menisit yhtään minnekään loukattavaksi uudelleen, kun joka viranomaisen tapa on sanoa ei kuulu meille. Mutta kun ei kuulu kenellekään muullekaan. Pitäisikö mun esim. Kirjoittaa kelan selvityspyyntöihin, että palaan asiaan 20 vuoden kuluttua, jos saan siihen asti pyörittyä ja kierittyä ja jostain välttämättömän toimeentulon ja asunnon ja vaikka kaksi kertaa ajan lääkärille vuodessa, jotta hän voi kirjoittaa tyhjääkin turhemman lausunnon. Mistään ei voi olla varma, enkä voi olla varma edes ensi kuusta, sillä ketään ei kiinnosta kokonaiskuva. Voin keskustella kriisikeskuksessa tai psykologille, että pahalta tuntuu, mutta niin kauan, kuin puoskarivirkamiehet toimivat noin, mun keskustelut on turhia. Valvonta kusee joka tasolla. Tässä on vuosien aikana mennyt niin helvetin moni asia pieleen alkaen hiekkalaatikkopelleilystä vuodelta 2004, että mun usko yhtään mihinkään on mennyt ihan totaalisesti.
Sen jälkeen kun olet ollut rämpsä levällään jokaisen ihmisen edessä käymättä suihkussa 2 viikkoon ja huutanut hädissäsi, että auttakaa, mä tarviin vaatteita, ja joka virkamies on kulkenut ohitsesi kahta kertaa miettimättä kuuluuko auttaa vai ei ja maastoutunut kapulakielensä taakse, jolla on pessyt kätensä asiasta ja lisäksi joku puoskari on kirjoittanut susta oman tulkintansa, joka sitten vaikuttaa siihen että miten joku toinen susta toisessa paikassa ajattelee, niin tiedät miltä musta tuntuu. Mistään tästä ei voi edes puhua, koska mulla on asiasta todistustaakka tämän tai näiden jumalien edessä. Ja olen valittanut. Lähes joka päätöksestä lähes joka paikkaan. Nyt en enää pysty.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole aloittaja, mutta toisinaan (lue useimmiten) keskustelu on aivan turhaa. Niin kauan, kuin tällainen ihmisten syrjintä jatkuu, niin kauan minulla ei ole oikeutta elää. Huudan tänne, koska olen joka viranomaiselle papereitani lähettänyt, ja kukaan ei auta. Sen lisäksi mulla ei ole mitään hajua kuka paperini on lukenut ja missä, eli joudun sitäkin häpeilemään. Ei ole ihmisoikeuksia ei ole mitään. Jos silloin kuin olet heikoimmillasi ja kaipaat apua, saat paskamyrskyn päällesi, niin miksi ihmeessä menisit yhtään minnekään loukattavaksi uudelleen, kun joka viranomaisen tapa on sanoa ei kuulu meille. Mutta kun ei kuulu kenellekään muullekaan. Pitäisikö mun esim. Kirjoittaa kelan selvityspyyntöihin, että palaan asiaan 20 vuoden kuluttua, jos saan siihen asti pyörittyä ja kierittyä ja jostain välttämättömän toimeentulon ja asunnon ja vaikka kaksi kertaa ajan lääkärille vuodessa, jotta hän voi kirjoittaa tyhjääkin turhemman lausunnon. Mistään ei voi olla varma, enkä voi olla varma edes ensi kuusta, sillä ketään ei kiinnosta kokonaiskuva. Voin keskustella kriisikeskuksessa tai psykologille, että pahalta tuntuu, mutta niin kauan, kuin puoskarivirkamiehet toimivat noin, mun keskustelut on turhia. Valvonta kusee joka tasolla. Tässä on vuosien aikana mennyt niin helvetin moni asia pieleen alkaen hiekkalaatikkopelleilystä vuodelta 2004, että mun usko yhtään mihinkään on mennyt ihan totaalisesti.
"En ole aloittaja, mutta toisinaan (lue useimmiten) keskustelu on aivan turhaa. Niin kauan, kuin tällainen ihmisten syrjintä jatkuu, niin kauan minulla ei ole oikeutta elää."
"Sen jälkeen kun olet ollut rämpsä levällään jokaisen ihmisen edessä käymättä suihkussa 2 viikkoon ja huutanut hädissäsi, että auttakaa, mä tarviin vaatteita, ja joka virkamies on kulkenut ohitsesi kahta kertaa miettimättä kuuluuko auttaa"
Puhut asiaa.
Olen puolellasi.
anonyymi17.03.2021 15:50 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"En ole aloittaja, mutta toisinaan (lue useimmiten) keskustelu on aivan turhaa. Niin kauan, kuin tällainen ihmisten syrjintä jatkuu, niin kauan minulla ei ole oikeutta elää."
"Sen jälkeen kun olet ollut rämpsä levällään jokaisen ihmisen edessä käymättä suihkussa 2 viikkoon ja huutanut hädissäsi, että auttakaa, mä tarviin vaatteita, ja joka virkamies on kulkenut ohitsesi kahta kertaa miettimättä kuuluuko auttaa"
Puhut asiaa.
Olen puolellasi.
anonyymi17.03.2021 15:50Ja hyvä että tuota noita tärkeitä asioita esiin edes täällä.
- Anonyymi
Jotenkin tulee olo, että sinulla on paljon elämää takana ja edessä, ja ettet saisi heittää sitä hukkaan. Mutta synkille ja toivottomille ajatuksille on syy, sitä ei pidä koskaan vähätellä.
Et kerro mitä sellaista on sinulle tapahtunut mikä on saanut aikaan tuon toivottomuuden. Jos pääsisit puhumaan, asiat voisivat lähteä selviämään ihan toisella tavalla kuin tähän asti.
Kuulostaa siltä, että olet jotenkin urautunut vain KESTÄMÄÄN. Se ei ole hyvä. Kestäminen ei ole hyvä. Pitää jaksaa muuttaa asioita.
- Ja että kannat jotain taakkoja, jotka eivät ole sinun. Jotain varmasti on niissä mitä sinulle on tapahtunut sellaista mistä sinulla on syytä olla vihainen ja katkera. Et puhu mitään sellaisesta, mutta minulle tulee se kuva. Ehkä olet niitä, jotka viimeisenä valittavat omasta osastaan.- Anonyymi
Totta, kilometrejä on takana aika paljon.
Matkalla on tullut opittua aika paljon omista mielenliikkeistä. Ja muidenkin.
Monenlaista on tapahtunut, vanhemman kuolemaa teini-iässä, avioero, jonkin sortin narsistista ihmissuhdetta. Ja paljon muuta. Asioita joista voisi katkeroitua ja olla vihainen.
Vihan osaan kyllä sisältäni purkaa turvallisesti, katkeroituminen vain lisää sitä vihaa ja turhautumista.
Siksi koitan katkeroitumista välttää, ilman että tyydyn asioiden "sellaisuuteen".
Olen oppinut kestämään asioita, aiemmin pyrin kaikki ikävät ja ahdistavat asiat painamaan syrjään.
Nykyään en enää toimi tunteen mukaan, en lähde muuttamaan asioita ja käyttäytymistä ahdistuksen takia. Ahdistus on kuin varoitusmerkki ihmiselle. Siitä tietää että kannataa olla tarkka tekemisissään, siihen pitää saada järki väliin.
Terapiaa olen koittanut, mielialalääkitystä olen koittanut. Niistä olen oppinut sen että jokaisella on oman onnen avaimet taskussa.
Silti huonoja aikoja tulee, minulle ainakin.
Silti pitäisi jaksaa kuunnella itseään, kyseenalaistaa ja pohtia sisimpäänsä ikäänkuin ulkopuolelta.
Tämä toimii paremmin kuin terapia omalla kohdallani.
Vois sanoa että tasaisuus ilman mitään kemiallisia yhdisteitä auttaa eniten minua siihen uuteen aamuun.
Ja se että kirjoittaa pahaa oloaan pois ja julkaisee sen vaikka tänne auttaa minua käsittelemmään sitä pahaa oloa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Totta, kilometrejä on takana aika paljon.
Matkalla on tullut opittua aika paljon omista mielenliikkeistä. Ja muidenkin.
Monenlaista on tapahtunut, vanhemman kuolemaa teini-iässä, avioero, jonkin sortin narsistista ihmissuhdetta. Ja paljon muuta. Asioita joista voisi katkeroitua ja olla vihainen.
Vihan osaan kyllä sisältäni purkaa turvallisesti, katkeroituminen vain lisää sitä vihaa ja turhautumista.
Siksi koitan katkeroitumista välttää, ilman että tyydyn asioiden "sellaisuuteen".
Olen oppinut kestämään asioita, aiemmin pyrin kaikki ikävät ja ahdistavat asiat painamaan syrjään.
Nykyään en enää toimi tunteen mukaan, en lähde muuttamaan asioita ja käyttäytymistä ahdistuksen takia. Ahdistus on kuin varoitusmerkki ihmiselle. Siitä tietää että kannataa olla tarkka tekemisissään, siihen pitää saada järki väliin.
Terapiaa olen koittanut, mielialalääkitystä olen koittanut. Niistä olen oppinut sen että jokaisella on oman onnen avaimet taskussa.
Silti huonoja aikoja tulee, minulle ainakin.
Silti pitäisi jaksaa kuunnella itseään, kyseenalaistaa ja pohtia sisimpäänsä ikäänkuin ulkopuolelta.
Tämä toimii paremmin kuin terapia omalla kohdallani.
Vois sanoa että tasaisuus ilman mitään kemiallisia yhdisteitä auttaa eniten minua siihen uuteen aamuun.
Ja se että kirjoittaa pahaa oloaan pois ja julkaisee sen vaikka tänne auttaa minua käsittelemmään sitä pahaa oloa.Nimenomaan puhuminen tai kirjoittaminen auttaa, minua ainakin on auttanut. Oletko varma että se terapeutti joka sinulla oli oikea sinulle? Sitä tarjoaisin neuvoksi, oman kokemukseni perusteella, että lähde hakemaan uudelleen terapiaa. Terapeutit ovat vain ihmisiä, ja suhde joka siitä voi syntyä, jos ihminen on oikea, on se mikä auttaa muuttamaan asioita.
Epäsopiva terapeutti voi pahentaa asioita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nimenomaan puhuminen tai kirjoittaminen auttaa, minua ainakin on auttanut. Oletko varma että se terapeutti joka sinulla oli oikea sinulle? Sitä tarjoaisin neuvoksi, oman kokemukseni perusteella, että lähde hakemaan uudelleen terapiaa. Terapeutit ovat vain ihmisiä, ja suhde joka siitä voi syntyä, jos ihminen on oikea, on se mikä auttaa muuttamaan asioita.
Epäsopiva terapeutti voi pahentaa asioita.Luuletko todella, että minulla on ollut VAAN yksi LAILLISTETTU terapeutti? Ei, mulla on ollut niitä useita, mutta kukaan ei ole halunnut mua kuunnella.
- Anonyymi
Kuuntelee, kyseenalaistaa, pohtii, itseään.
Tuossa on oikeastaan se ydin asioihin, jotka ihmistä voivat auttaa jaksamaan.
Niin moni asia lähtee ihmisestä itsestään, miten hän itse suhtautuu erilaisiin asioihin, miten hän asiat käsittelee, mitä hän niistä ajattelee.
Jotkut ovat sellaisia, että kasaavat kaiken sisäänsä, ehkä jopa syyllistävät itseään turhan herkästi, toiset ovat enemmän sellaisia hällä väliä-tyyppejä, joita eivät kaikki asiat saa pois raiteiltaan.
Kaikilla on joskus huonoja päiviä, joskus parempia, niin on minullakin.
Aloituksen kirjoittaja on hyvä kirjoittamaan, asiaa tulee tavallaan kovin kauniisti, vaikka asia itsessään ei ole niin hyvä eikä kaunis ( masennus ).
Mutta tuolla tavalla kirjoittaminen, että samalla pohtii itseään ja ajatuksiaan, on juuri hyvä tapa purkaa mieltään ja niitä ahdistavia ajatuksia.
On totta, jos puhuminen on vaikeaa, niin kirjoittamisesta voi olla apua.- Anonyymi
Niin on, hän on hyvä kirjoittamaan.
- Anonyymi
Heipsan! Täällä mt-syillä eläkkeellä oleva keski-ikäinen nainen. Ei eläke poistanut oireita, mutta tasoitti vähän elämää, kun on hieman vähemmän sinniteltävää, ainakin pieni toimeentulo on nyt vähän varmempi. Korona on ollut eristävyytensä vuoksi rasittavaa aikaa ja koettanut mieltä.
Mutta haluan puuttua vain yhteen ajatukseen kirjoituksessasi, jota toivon sinun miettivän eteenpäin. Sanoit, että sinulle ajatuksissasi pois matkustamispaikka on taivas. Siitä sain ajatuksen, että oletko kokeillut meditaatiota tai jotain mindfullness-tyyppisiä harjoituksia? Tavallaan kehittämällä tätä puolta itsessäsi, voisit löytää jonkin keinotekoisen taivaan, jonne voisit tarvittaessa paeta. Meditaviiviseen tilaan (tai flow-tilaan) pääsee hyvin monin eri keinoin. Syksyllä itse tavoitin tilan pitkillä pyöräretkillä tylsän suoralla tieosuudella. Kieltämättä se oli koukuttavaa, mutta nyt talviseen aikaan en ole voinut kokeilla, kun en muiden terveysjuttujen vuoksi voi ottaa kaatumisriskiä. - Anonyymi
mene töihin ja hanki toimeentulosi itte niin ei tartte viranomaisilta kerjätä.
pummilla ei on koskaan kivaa niiko olet huomannu. mieti viikko että mikä olis ratkasu niin kyllä sä keksit . - Anonyymi
Minä olen normaali ihminen ja toivon, että te saisitte onnellisia hetkiä elämäänne.
- Anonyymi
Eikös jokaiselle ihmiselelle se syvin oma luontainen ajatus/käytösmalli ole omasta mielestään normaalia?
Minulla (AP) on paljon hyviä hetkiä elämässäni, ne huonot vaan tuntuu omaan pääkoppaan todella raskailta. Koen kuitenkin olevani normaali ja samalla aika hyväosainen. Sinun mielestäsi ehkä epänormaali ja päinvastoin. 😊
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 904322
Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?422685Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1122480Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1082258Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian281947- 321945
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2111632Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91607- 291598
- 791416