Masennus

Lapsuudesta asti olen ollut

Ja tästä syystä tietenkin koulu- ja työpaikkakiusattu. Väheksytty, halveksittu, pilkattu, naurettu, hyväksikäytetty ym. Nyt kun työt vähenevät vähenemistään alkaa tulla sellainen olo, että mitä järkeä tässä elämässä oikein on? Miksi kannattaisi jatkaa elämäänsä? Mikä merkitys tällä elämällä ylipäätään oikein on? Miksi tänne pitää syntyä jos elämä on suurimmaksi osaksi pelkkää kärsimyatä? Mitä hyötyä tästä on? Kasvattaako kärsimys minusta muka paremman ihmisen? Ei se kasvata, ei kärsmimys tuota muuta kuin katkeruuta. Tuntuu ettei millään ole mitään merkitystä. Lapsesta lähtien saanut kärsiä. Kauanko tätä pitää vielä jaksaa? Parempi vain tappaa itsensä niin pääsee pois tästä paskamaailmasta :( mistään ei saa apua.

Kerrankin hyvä aamun ajatus;

AAMUN AJATUS Onnellinen on se ihminen, joka pystyy nauramaan itselleen. Häneltä se ei hupi lopu.

Masennuslääkkeet

Eli tosiaan kuinka ootte suhtautuneet omiin masennuslääkkeisiin? Itselläni on Sertralin 25mg alussa oli vähän kaikkia sivuvaikutuksia mutta totuin kuitenkin lääkkeeseen aika nopeasti ja nykyään lääke tekee sen mikä on tarkoituskin eli poistaa pahan olon.