Hei. Ajattelin kysyä neuvoa tältä palstalta, koska olette suurin piirtein samanikäisiä äitini kanssa. Hän on syntynyt 1956. Itse olen yli kolmekymppinen mies.
Olen kovin väsynyt äitini käytökseen. Hän on ollut aina hyvin kontrolloiva, mutta pahempaa on jatkuva mollaaminen. Olen ollut hyvin kiltti lapsi ja teini, enkä juossut nuorena pussikaljoilla kuten monet ikäiseni. Hoidin kouluni hyvin ja sain kiitettäviä. Miksi siis saan äidiltäni niin hirveän paljon kurjaa kohtelua? Äiti vähättelee ja moittii kaikkia valintojani. Hän ei pitänyt opiskelupaikastani (teknillinen korkeakoulu), hän ei tykännyt asunnoistani tai sisustusratkaisuistani. Todella loukkaavaa on se, että hän epäilee kavereitani mm. varastamisesta, hyväksikäyttämisestä, milloin mitäkin täysin tuulesta temmattua. Minulla on hyviä, korkeakoulutettuja ystäviä joiden kanssa on aina ollut turvallista olla. Ei heitä ole syytä mollata ja epäillä ties mistä.
Äiti osaa myös syyllistää. Kun teininä aloin olla eri mieltä asioista, hän vaiensi minut milloin raivomalla ja milloin syyllistämällä. Kun aikuisena tajusin ettei hän voi kohdella minua näin, yritin keskustella monta kertaa hänen kanssaan. Vastaukseksi en koskaan saanut muuta kuin marttyyri-itkua ja lisää syyllistämistä, mikä lisäsi pahaa oloani entisestään. En halunnut enää kertoa menemisiäni ja tekemisiäni, koska sain kaikesta aina moitteita ja epäilyä. Olen hoitanut kouluni ja työni hyvin, olen asiantuntijatehtävissä alallani. Koskaan ei mitään hyvää sanaa, mutta kuulin sukulaisilta että heille taas äitini oli ollut oikein maireana kun valmistuin diplomi-insinööriksi ja paistatellut ylpeydestä!
Olen todella väsynyt ja rikki kaikesta. Olen kirjoittanut äidille muutaman kerran kirjeenkin, jossa olen yrittänyt lähestyä ongelmaa rakentavasti ja tuoda esiin ratkaisuehdotuksia, miten voisimme olla hyvissä väleissä. Hän vastasi vain lähettämällä raivonsekaisen syyllistämisviestin. Tuntuu kauhealta, kun hänen kanssaan ei voi keskustella. Haluaisin rakastaa äitiäni ja olla paremmissa väleissä, mutta minulta alkaa olla voimat lopussa. En todellakaan tiedä mitä tehdä enää. Äiti ei kuuntele ketään, ei isääni tai omia siskojaan tässä asiassa.
Olen hyvin väsynyt, tunnen itseni täysin arvottomaksi ja miettinyt itsemurhaakin moneen otteeseen. Naista minulla ei ole, koska en usko että kelpaan kenellekään. Työntekoon sentään voin paeta arkipäivien ajaksi. Olen myös huomannut ihmissuhteissani, että minulla on voimakas miellyttämisen tarve, ja alistun helposti kun joku pyytää tai käskee.
Olen perheeni ainoa lapsi. Isääni minulla on hyvät välit, ja hän on edelleen naimisissa äitini kanssa. Isäni vaan on kovin pihalla ja kyvytön tekemään tälle asialle mitään.
T: Arvoton ja Voimaton
Jaksaminen vähissä äitini kanssa
155
3911
Vastaukset
- Anonyymi
Hei, se mitä kirjoitat on "peruskauraa" minulle ja uskon ymmärtäväni sinua
jonkun verran tai aika paljon...
Äitini on yrittänyt mitätöidä ja nitistää minut lapsuusiästäni alkaen
ja pahemmaksi muuttuu koko ajan, kun hänen ajattelunsa ikää myöten
muuttuu "simppelimmäksi". Hän pystyy olemaan vielä armottomampi,
kun ei pysty eikä ole koskaan halunnutkaan asettautua toisen ihmisen sijaan.
Se kyky on välttämätön hyville ihmissuhteille yleensäkin.
Empaattisuuden puute on tuhonnut monia ihmissuhteita,
jos niitä on päässty edes alkamaankaan.
Epäempaattinen ihminen ei vedä muita puoleensa.
Olisinpa tajunnut suojella itseäni jo nuorena,
mutta nuorena en ymmärtänyt yhtään mistä on kysymys
ja liian myöhään tajusin alkaa pitää puoliani.
En vieläkään ole kaikesta perillä, mutta pääpiirteittäin.
Koko asia on "valtava vyyhti" ja on painanut koko elämäni sisintäni, niinkuin sinullakin, arvaan. Äitini kanssa ei pysty keskustelemaan.
Hän väistää ja tyrmää kaiken.
Äitini ei ole koskaan näyttänyt itse kärsivän ollenkaan asetelmasta.
Olen arvioinut, että äitini kohdalla yksi syy käyttäytymiseen on äitini pettymys
ja tyytymättömyys omaan elämäänsä, mutta luonteessakin on täytynyt olla jotain
"valmiiksi".
Satutko olemaan perheenesikoinen, ensimmäinen lapsi ?
Jatketaan tästä, jos haluat.
"JM"- Anonyymi
"Olen myös huomannut ihmissuhteissani, että minulla on voimakas miellyttämisen tarve,
ja alistun helposti kun joku pyytää tai käskee"
Se on hyväksymistä vaille jääneitten lasten tyypillinen piirre lapsena ja aikuisena, jonka tunnistan myös itsessäni. Tekee melkein mitä vain, että olisi hyväksytty ja saisi mahdollisesti rakkautta/lähimmäisenrakkautta. Se on tiedostamatonta hyväksynnän ja rakkauden kaipuuta. Siksi mitätöityä ja alistettua on helppo manipuloidakin.
JM
PS. Anteeksi huomasinkin, että ole perheen ainoa lapsi.
Palataan siihen. - Anonyymi
Moi JM ja kiitos vastauksesta. Myös minun äitini aina kiistää kaiken tapahtuneen, väittää minun kuvittelevan asioita. Se ajoi minut jossain vaiheessa nuorena melkein mielisairaalaan, kun olin hetken aikaa sekaisin että mikä on todellista ja mikä ei. Onneksi sain apua psykiatrilta ja tein testejäkin, joiden mukaan en ole hullu. Tiedän siis mikä on totta, ja että äiti valehtelee koska ei halua myöntää mitään. Myös minä olen miettinyt, että onko taustalla hänen oma pettymyksensä ja tyytymättömyytensä. Minusta on tuntunut, kuin hän haluaisi että eläisin hänen päätöksiensä mukaan, ja hän on myös huutanut kerran että minun elämäni on yhtä kuin hänen elämänsä. Se oli pelottavaa mutta silmiä avaavaa.
Olen perheeni ainut lapsi.
T: Arvoton ja Voimaton - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Moi JM ja kiitos vastauksesta. Myös minun äitini aina kiistää kaiken tapahtuneen, väittää minun kuvittelevan asioita. Se ajoi minut jossain vaiheessa nuorena melkein mielisairaalaan, kun olin hetken aikaa sekaisin että mikä on todellista ja mikä ei. Onneksi sain apua psykiatrilta ja tein testejäkin, joiden mukaan en ole hullu. Tiedän siis mikä on totta, ja että äiti valehtelee koska ei halua myöntää mitään. Myös minä olen miettinyt, että onko taustalla hänen oma pettymyksensä ja tyytymättömyytensä. Minusta on tuntunut, kuin hän haluaisi että eläisin hänen päätöksiensä mukaan, ja hän on myös huutanut kerran että minun elämäni on yhtä kuin hänen elämänsä. Se oli pelottavaa mutta silmiä avaavaa.
Olen perheeni ainut lapsi.
T: Arvoton ja VoimatonHeipähei Arvoton ja Voimaton !
Aivan käänteentekevä minulle oli lukea Katriina Järvisen kirja
"Kaikella kunnioituksella - irti vanhempien vallasta"
https://www.adlibris.com/fi/e-kirja/kaikella-kunnioituksella-9789522881458
Vaikka olin asioita analysoinut vuosikymmeniä, välillä öin ja päivin mielessäni,
vasta tämä kirja "vapautti" minut.
Se auttoi minua tajuamaan ja uskomaan,
etten ole kelvoton,
etten ole epäonnistunut
etten ole väärässä kaikessa
etten tarvitse kaitsijaa määräämään elämästäni
ja etten ole yksin,
että "henkisesti kuristavia" vanhempia on muillakin,
(mutta useimmat salaavat sen siitä syystä,
ettei siitä oikein kehtaa kertoa kellekään, pelossa että ihmiset voivat ajatella,
että pidetään kiittämättömänä lapsena, joka mustamaalaa vanhempaansa.
On vaikea saada ketään uskomaan, kuinka vaikea/hirveä oma vanhempi voi olla)
En muista itkinkö suorastaan helpotuksesta kirjan luettuani,
"kivi" putosi sydämeltäni ja
ainakin ajattelin, että voi miksi kukaan ei ole kirjoittanut tällaista kirjaa
30 vuotta aikaisemmin niin minunkin elämäni olisi ollut paljon parempaa !
Katriina Järvinen kirjoittaa kirjan alussa omasta ahdistavasta lestadiolaisnuoruudestaan,
joka ei ehkä sinusta ole niin kiinnostavaa, vaikka aiheeseen liittyvää kuitenkin,
mutta loppu on pelkkä "henkistä helpotusta",
kun alkaa sisäistää asioita, suoria neuvoja ei kirjassa ole.
Vaikeimmin vanhempansa väheksymät ja määräysvallassa olleet ovat joutuneet muuttamaan pois Suomesta voidakseen elää omaa elämäänsä.
Kokemuksesta tiedän, että kaikki hyvät suunnitelmat palavat tuhkaksi,
kun tilanne tulee eteen ongelmaisen vanhemman kanssa,
Tuskin mitkään toisten neuvot auttavat pärjäämään ihmisen kanssa, jonka kanssa on mahdotonta edes puhua.
On ollut ihan turhaa harjoitella etukäteen puheita, koska ei voi yhtään tietää,
mitä vastaansa saa.
Koskaan mikään ei ole mennyt niin kuin itse suunnittelin ja toivoin.
Uskon, että löydät neuvoja ja ratkaisuja sinusta itsestäsi kirjan luettuasi.
Saat "otteen" asiasta sillä lailla, ettet ole enää altavastaajan asemassa.
Äitiäsi kirja ei muuta, mutta sinua eli sinun ajatteluasi se muuttaa, uskon.
Siinä on sen "avain".
Kirja antaa rohkeutta ja keinoja, koska se auttaa näkemään asetelman mielettömyyden.
Kirja auttaa irtautumaan ikeestä. Se auttaa mm. vapautumaan syyllisyydentunteesta,
jonka vanhempasi on sinulle aiheuttanut ja saat tervettä itsetuntoasi ja itsevarmuuttasi
takaisin.
Lainasin kirjan kirjastosta ja myöhemmin ostin sen. Se on ostamisen arvoinen ehdottomasti. Voi avata sen aina, kun tarvitsee jonkun "vahvistuksen".
(Tosin lahjoitin sen sitten seuraavalle tarvitsevalle, kun osasin sen jo melkein ulkoa)
Luen paljon, jatkuvasti. Katriina Järvisen kirja on oman elämäni kannalta
ehkä merkittävin kirja. Se on ihan tavallista hyvin ymmärrettävää tekstiä,
ei tarvitse olla psykologiaa lukenut.
Kuulumisiin !
JM
- Anonyymi
Josko opettelisin kovemmaksi. Voisitko käsitellä äitiä asiallisesti, kohteliaasti, mutta viileästi ja laittaa jutut toisesta korvasta ulos. Ei kannata antautua väittelyyn.
Itsesi vahvistamista voisit opetella, onkohan siihen liittyvää ryhmäterapiaa.
Joku voisi sanoa, älä käy ollenkaan, mutta tietenkin haluat käydä kotona kun sinulla ei ole perhettä ja isäkin on siellä. Vaikea uskoa ettet kenellekään kelpaa. Kun löydät naisen, tilanne helpottuu. Voi harventaa kotona käyntejä.
Oletko koskaan ajatellut että pitäisit äidille etukäteen harjoittelemasi puheen. Kysyt suoraan mikä mättää ettei hän voi iloita koulutuksestasi ja sinusta yleensä. Ja sanoisit suorat sanat mitä mieltä olet hänen väheksymisestään.
Tästä taas minulla on kokemusta, kun olin nuorena luonnostani punasteleva ja sanani sekosivat. Mutta pontevasta puheestani oli joskus apua työpaikalla.
Voimia keräämään ja kissa pöydälle, sanon minä.- Anonyymi
Hei ja kiitos ajatuksistasi. Tuota kovempaa luonnetta kyllä tosiaan pitäisi harjoittaa. Helppoa se ei taida olla. Äitini kanssa on vaikeaa olla edes samassa tilassa. Isäkin on yrittänyt neuvoa, että älä antaudu väittelyyn, mutta se on hankalaa jos äiti seisoo vieressä marisemassa kyselee revolverikuulustelulla kysymyksiä.
Olen harventanut käyntejä vanhempieni luona. Siitäkin tietysti äiti syyllistää. Aina kun edellisestä käynnistä on kulunut aikaa, puhelin soi tiuhempaan. On raskasta yrittää aina joko mennä väkisin, tai keksiä jokin tekaistu syy, jota sitäkään ei voi loputtomiin käyttää.
Puheen pitämistä en ole kokeillut, mutta nuo lähettämäni kirjeet ovat hyvin pitkiä ja puhemaisia. Olen tuonut ilmi että hänen käytöksensä tuntuu pahalta. Olen yrittänyt kysyä, mikä häntä vaivaa. Vastaus on joka kerta, että häntä ei vaivaa mikään, vaan saan syyllistävällä äänellä ryöpyn, kun minä kuulemma olen se jota hän yrittää auttaa.
Voimia pitäisi kyllä saada enemmän, sillä henkinen jaksamiseni on aivan loppu. Pitänee ehkä kysyä voisiko terapiasta olla apua.
- Anonyymi
Hei, olen siis äitisi ikäluokkaa ja olen kärsinyt samasta ongelmasta oman äitini suhteen
ja olen liian myöhään tajunnut, että kiltti saa maksaa viulut.
Liiallinen kiltteys voi johtaa moniin ikäviin seuraamuksiin.
Se näkyy itsetunto-ongelmina ja riittämättömyyden tunteina.
Liian kiltti ihminen suorittaa suorittamistaan ja lopulta polttaa itsensä loppuun.
Vaikka oletkin ihan uupunut, olet nuori, voit toipua henkisesti,
sinulla on elämää edessäsi. Asioilla on tapana järjestystä,
kun hoksaa tai saa voimia puuttua niihin. Älä luovuta ! Luota itseesi !
Palataan !
JM- Anonyymi
Lisäys: Minunkin äitini on kontrollifriikki.
JM - Anonyymi
Moi JM.
NIin se taitaa olla, että kiltti ihminen on altis kaltoinkohtelulle. Ja äitini käytös minua kohtaan ei ainakaan itseluottamusta ole rakentanut. Tunnistan nuo itsetunto-ongelmat ja riittämättömyyden tunteet.
Olettko tosiaan sitä mieltä, että selviytyminen on vielä mahdollista? Tuntuu ettei tämä umpikuja ja henkinen vankila pääty koskaan, enkä oikein keksi mitään ratkaisua. Olen vain ihan hirveän uupunut ja surullinen.
T: Arvoton ja Voimaton - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Moi JM.
NIin se taitaa olla, että kiltti ihminen on altis kaltoinkohtelulle. Ja äitini käytös minua kohtaan ei ainakaan itseluottamusta ole rakentanut. Tunnistan nuo itsetunto-ongelmat ja riittämättömyyden tunteet.
Olettko tosiaan sitä mieltä, että selviytyminen on vielä mahdollista? Tuntuu ettei tämä umpikuja ja henkinen vankila pääty koskaan, enkä oikein keksi mitään ratkaisua. Olen vain ihan hirveän uupunut ja surullinen.
T: Arvoton ja VoimatonHei, ihan varmasti selviät, vaikka henkinen parantuminen aikaa viekin.
Pyydän, auta itseäsi ja lue suosittelemani kirja. Anna itsellesi mahdollisuus
saada uutta näkökulmaa. Tarvitset sitä päästäksesi henkisen toipumisen alkuun.
Ihminen pystyy ihmeisiin kun toivo herää paremmasta.
Jonkun asian on muututtava. Jos mikään ei muutu tilanne jatkuu samana
ja sinä palat loppuun. Nosta itsesi, kun vielä kykenet ! Kyllä sinä kykenet !
Koska äitisi ei muutu, sinun pitää itse löytää "vapautus" vankilastasi.
Kirja auttaa sinua.
Kuten kerroin, sen alussa on kirjoittajan omasta elämästä ahdistava lestadiolaisvaihe,
sen voi lukea harppoen, jos pitkästyttää. Se on varmaan auttanut monia,
jotka ovat "lestadiolaisvankilassa" ahdistuksissa olleet kuten kirjoittaja,
joka riuhtaisi itsensä irti siitä.
Kirjassa on kertomuksia kuin omasta elämästään ja tunteistaan lukisi.
Silmät jotenkin avautuvat, kun lukee, että muutkin ovat kokeneet samaa
ja päässeet kahleista irti. Kun pääsee, "elämä voittaa" ja suru häipyy pois.
Koita saada levollista unta !
JM - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Moi JM.
NIin se taitaa olla, että kiltti ihminen on altis kaltoinkohtelulle. Ja äitini käytös minua kohtaan ei ainakaan itseluottamusta ole rakentanut. Tunnistan nuo itsetunto-ongelmat ja riittämättömyyden tunteet.
Olettko tosiaan sitä mieltä, että selviytyminen on vielä mahdollista? Tuntuu ettei tämä umpikuja ja henkinen vankila pääty koskaan, enkä oikein keksi mitään ratkaisua. Olen vain ihan hirveän uupunut ja surullinen.
T: Arvoton ja VoimatonKäsittele vihasi ja asiasi äitisi suhteen rehellisesti,sellaisena kuin ne ovat. Itseksesi,ajatuksen kanssa. Äitisi ei voi ymmärtää, ei pysty,joten turhaa on touhua hänelle puhua.. Asia kun on käsitelty,voit ja pystyt hyväksymään ja jättämään asiat taaksesi . Lähteä elämään omaa elämääsi eteenpäin. On paljon hyvää edessä, niin oli minullakin,hylätyllä,vaikka kotona asuin. Sain hyvän,rakastavan miehen,kodin ,ystäviä. Olin myös koulurääkätty henkiseltä puolen 6 vuotta,sekin viha on käsitelty,pois heitetty koko asia.
- Anonyymi
Huhhuh, jopas sinulla on äiti....
Itse kärsin aikoinani samanlaisesta äidistä mutta iän karttuessa ymmärsin, että äitiyteen ei riitä se, että on lapsen synnyttänyt ja panin välit poikki. Ja siitä alkoi eheytymiseni ja elämäni. En rakasta äitiäni enkä välitä siitä, mitä hänelle kuuluu, en toki tiedäkään.
Hän melkein pilasi elämäni ja itsetuntoni mutta onneksi minulla oli sen verran tervettä itsekkyyttä ja voimia, että pyristelin eroon sairaasta ihmissuhteesta, samanlaisesta joka sinulla on äitisi kanssa.
Et ole mitään velkaa äidillesi, et ole kiitollisuuden velassa äidillesi.
Äitisi on ilkeä ja pahansuopa ihminen ja toki jos et arvosta itseäsi ja elämääsi, voit mahdollistaa jatkossakin äitisi inhottavan käyttäytymisen.- Anonyymi
Hei ja kiitos. Kuulostaa todella karulta tuollainen. Tuo ajatus välien poikki panemisesta kuulostaisi tavallaan hyvältä, mutta kun minua on aina syyllistetty niin paljon kaikesta, etten tiedä pystyisinkö kestämään sitä syyllisyydentunnetta mikä välien katkaisusta seuraa.
Toisaalta taas, on kyllä totta että tällä menolla päädyn vielä itsemurhaan jota olen miettinytkin jo muutaman kerran. Voi miksi asiat ovat näin monimutkaisia.
T: Arvoton ja Voimaton - Anonyymi
Täsmälleen näin. Kyllä miehestä pitää sen verran ryhtiä löytyä, että pistää välit poikki hirviöäitiinsä. Ei koko loppu elämää tarvitse pilata hänen vuokseen. Ota tavaksi tavata isää kodin ulkopuolella kaikenlaisen kivan merkeissä. Vai uskaltaako isäkään irrottautua? Järkyttävää elämän tuhlausta.
Ellei sopivaa naista löydy, ryhdy omaksi iloiseksi itseksesi ihan omines ja etsi kivoja harrastepiirejä mielellään kaukana äidistäs. Unohda hänet. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei ja kiitos. Kuulostaa todella karulta tuollainen. Tuo ajatus välien poikki panemisesta kuulostaisi tavallaan hyvältä, mutta kun minua on aina syyllistetty niin paljon kaikesta, etten tiedä pystyisinkö kestämään sitä syyllisyydentunnetta mikä välien katkaisusta seuraa.
Toisaalta taas, on kyllä totta että tällä menolla päädyn vielä itsemurhaan jota olen miettinytkin jo muutaman kerran. Voi miksi asiat ovat näin monimutkaisia.
T: Arvoton ja VoimatonÄitisi on syyllinen välien katkaisuun, et sinä vaikka sen ratkaisun tekisitkin.
- Anonyymi
Äidillä jos on alkoholin kanssa ongelmia, se tekee ilkeäksi, voi juoda salaa. Jotenkin tuo käytös viittaa siihen.
- Anonyymi
Hei. En jaksa uskoa, että alkoholista olisi kyse. Äitini juo vähän, enkä ole koskaan nähnyt häntä humalassa. Tietenkään kaikkea en voi nähdä nyt kun en enää lapsuudenkodissani asu, mutta vaikea uskoa kuitenkaan. Olutta ottaa joskus päivällisellä, mutta usein tölkistä jää puolet juomati.
T: Arvoton ja Voimaton
- Anonyymi
50-lukulaisille oli aika tavanomaista saada autoritäärinen kasvatus.
Siirtyykö siitä jotain eteenpäin, halusi tai ei?
Tavallaan äitisi haluaa sinun parastasi, mutta menettelee väärin.
Takertumista.
Hän ei voi elää sinun elämääsi. Se on sinun. Hänen pitää hankkia oma elämänsä.
Tukehdut.
Vanhemmille voi olla vaikeaa irroittaa napanuora, mutta se vain täytyy.
Ikää sinulla on riittävästi itsenäiseen elämään.
Ota etäisyyttä. Vähennä kontakteja. Ole isäsi kanssa silloin tällöin yhteydessä vain viestittääksesi, että kaikki on ok. Sano suoraan, että tarvitset omaa aikaa nyt.
Kyllä sinun siipesi kantavat.
Seurakunnilla on perhekeskuksia. Voisit edellyttää äitiäsi tulemaan sellaiseen keskustelemaan tai ehdoksi, että tapaat vain siellä häntä.
Hän ei saa sinua kiristää.
Beng
Alison Gopnik: "Puuseppä vai puutarhuri" . Tämän voit lukaista ja antaa äidillesi sen sanoin,.että näinkin asioita voi tarkastella.
Oman kehityksesi ja itsesi kannalta kannattaa ottaa tilaa itsellesi ja vähän nauttiakin nuoruudesta.
Siis: äitipaasto. - Anonyymi
Minä olin isälle ja äidille omaishoitajana yli 11 v. Isää hoidettiin 3 v äidin kanssa sitten hoidin äitiä.
Yhtenä päivänä asiat osuivat kohdalleen, ymmärsin äidin rakkauden lopultakin.
Ainahan niitä riitoja tulee ym. sitten ne unohtuvat. Huomaa todellakin mikä on tärkeintä elämässä.
Näin täältä yöstä. - Anonyymi
Miksi me ihmiset olemme niin älyttömän änkyröitä
vaikka rakastamme omia läheisiämme, meille ei ikinä mikään passa,
aina pitää olla NAPIT VASTAKKAIN ja aina olla toista mieltä,
auta armia kuinka omat vanhemmat ovatkaan ÄRSYTTÄVIÄ
helekutin kaikkitietäviä, aina tietävät kaikki asiat paremmin,
kerranki sanoin MINÄKI TIEDÄN, MINÄKI OLEN IHMINEN
voi olle tettä TIEDÄN ENEMMÄN kuin sinä,
JOOO. semmosia me ihmiset olemme HAAVOTAMME OMIA maailan RAKKAIPIA omia ihmisiämme,
kaikki johtuu ÄNKYRÄSTÄ LUONTEESTA,
aika kaikien pitää olla parempia kuin toinen,
ja aiheutetaan rakkaillemme valtavasti haavoja sieluun ylimielisellä paremmudellamme,,,- Anonyymi
Tuohon voi lisätä
MIKSI ?
miksi me teemme kaikkemme haavoittaaksemme omia maailman rakkaipia ihmisiä
minulla vasta vuosien päästä silmät avautui huomasin oma äidi ja isä olevanki vanhuksia, ja avun tarpeessa
siihen jäi taostelut halusin olla vain avuksi,
mutta oliko LIIAN MYÖHÄÄN,,
IHMIS-ELÄIN
kehittyy aikuseksi ihmiseksi HYVIN HITAASTI
kaikkein hitaimmin eläimistä maanpäällä.
MIKSI ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuohon voi lisätä
MIKSI ?
miksi me teemme kaikkemme haavoittaaksemme omia maailman rakkaipia ihmisiä
minulla vasta vuosien päästä silmät avautui huomasin oma äidi ja isä olevanki vanhuksia, ja avun tarpeessa
siihen jäi taostelut halusin olla vain avuksi,
mutta oliko LIIAN MYÖHÄÄN,,
IHMIS-ELÄIN
kehittyy aikuseksi ihmiseksi HYVIN HITAASTI
kaikkein hitaimmin eläimistä maanpäällä.
MIKSI ?Puhu vain itsestäsi ano 11:18
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puhu vain itsestäsi ano 11:18
Niin puhunki ja sinusta myös,
et vaan huomaa
yhtä änkyrä olet kuin kaikki muutki ihmiset,
voi olla että olet vielä änkyrämpi jos et näe ittessä mitään vikaa, vaan kaikki viat ja syy on aina toisissa,
- Anonyymi
Moi Arvoton ja Voimaton !
Miltä maailma tänään näyttää ? Onko pientä toivon kipinää herännyt ?
Ongelman ratkaisun yksi vaikeus on siinä, että toinen osapuoli on äiti (tai isä)
Meitä eläkeikäisiä opetettiin jo koulussa, että vanhempia pitää kunnioittaa,
ettei vanhempia saa kyseenalaistaa eikä heitä uskalla edes arvostella
syyllistymättä. Vanhemmat on "pyhiä".
Pitää tyytyä kaikkeen mitä vanhemmilta tulee,
koska he ovat aina oikeassa eikä heidän tarvitse perustella sanomisiaan tai tekemisiään, vaikka se tuntuisi lapsesta kuinka epäoikeudenmukaiselta tahansa.
Jos kyseessä olisi kuka tahansa muu ihminen kuin oma vanhempi,
ei häntä tarvitsisi sietää.
Voisi lyödä kantapäät yhteen ja lähteä vastakkaiseen suuntaan.
JM- Anonyymi
Kyllä vanhempien pitää se kunnioitus ansaita, ihan niin kuin kenen tahansa muunkin. Ei pahansuopaa ja ilkeää kohtelua tarvitse sietää kenenkää taholta.
Biologinen vanhemmuus ei oikeuta mihinkään muuhun kun mahdollisuuteen rakastaa lastaan ja elää heidän kanssaan erilaisia elämän vaiheita.
Ilkeää äitiä tai väkivaltaista isää ei todellakaan tarvitse sietää vaan voi hyvällä omalla tunnolla lydä kantapäät yhteen ja lähteä vastakkaiseen suuntaan - itseään on lupa ja oikeus suojella!
- Anonyymi
Hei ap!
Hienoa, että olet tuonut esiin vaikean äitisuhteesi. Olet myös huomannut, ettei äitisi muutu paremmaksi ja usein niin käykin että ne luonteenpiirteet mitä meillä on ne kärjistyvät, kun vanhenemme.
Sinun pitää vain opetella elämään niin, ettet anna äitisi vaikuttaa mihinkään. Oletkin sitä jo tehnyt ja hyvä niin, mutta sinun pitää irrottautua huonosta ilmapiiristä.
Sinulla on perusasiat kunnossa, se on tärkeintä.
Voi olla, että äidilläsi on jokin sairaus, jota ei ole etsitty eikä hoidettu. Viittaan johonkin mielensairauteen. Jos ihminen ei itse hakeudu hoitoa saamaan, ei voi tehdä mitään ja yleensä sairaudentunto puuttuu , jolloin ihminen jatkaa samaa elämänsä loppuun. Tuli mieleen sekin, millainen isäsi asema tuossa liitossa? Onko alisteinen? Pitääkö äitisi isääsi " kynnysmattona " ja määrää kaikesta ? Millainen suhde sinulla isääsi?
Voisitko puhua isäsi kanssa näistä mistä olet avautunut palstalla? Minulle tulee tietynlainen kuva äidistäsi mieleen, joita olen nähnyt ja kuullut oman pitkän elämäni ajan.
Tulet kyllä pärjäämään elämässäsi, siitä olen varma.
Iloitse siitä kaikesta hyvästä mitä sinulla on ja unohda huonot kokemuksesi äidistä. Oletko harkinnut, että hakisit terapiaa, useita se on auttanut, kun pääsee terapiassa purkamaan kaikkia mieltäpainavia ja ahdistavia kokemuksia ja tunteita.
Kaikkea hyvää t. 75v mummi- Anonyymi
Ano 29.7 10:51 kirjoittaa:
"Kyllä miehestä pitää sen verran ryhtiä löytyä, että pistää välit poikki hirviöäitiinsä."
Ohhoh, olipa asenteellisesti kirjoitettu, että oikein "miehinen ryhti" kyseenalaistetaan,
kun kyse on siitä, että ihminen haluaa "vain" elää omaa elämäänsä ja omata normaalisuhteet vanhempiinsa.
Se on yksinkertainen perusasia, joka ei ole kaikille mahdollista.
Se voi aiheuttaa suunnatonta ahdistusta ja lamata koko elämän
eikä siitäkään "sielunrauhaa" saa, jos "pistää välit poikki hirviöäitiinsä".
Äiti luultavasti terrorisoi myös puolisoaan, joka on ehkä katsonut paremmaksi vaihtoehdoksi sopeutua tilanteeseen siellä kotona, olemalla "hiljaa" kuin alituisessa kaaoksessa.
Joku "keskitie" olisi hyvä löytää.
- Anonyymi
Harmilliselta tilanne vaikuttaa. Tuntuu että äitisi ei ymmärrä miten haitallisesti käytäytyy. Usein on myös turha yrittää neuvoa tällaista henkilöä. Sen sijaan tuli mieleen olisiko sinulle ( ja ehkä isällesi ) apua sellaisesta terapiasta jossa oppisitte pitämään kiinni omista rajoistanne. Esim. neurokirjon ihmiset, aspergerhenkilöt, ovat liian paljon oppineet sopeutumaan ja pienentämään, naamioimaan itseään liian hyväkäytöksisiksi. Tämä ei mikään moite vaan olen huomannut saman itsestäni ja läheisistäni.
En jaksanut lukea kaikkia kirjoituksia mutta asutko vielä kotona isäsi ja äitisi kanssa?
Hyvä jos sinulla on isääsi hyvät välit ja voinet keskustella tuntemuksistasi hänen kanssaan. Äitisi on sellainen kuin lienee aina ollut. Miten oppisit irtautumaan äitisi voimakkaasta vaikutuksesta elämääsi? Äitiäsi et voine muuttaa mutta omaa suhtautumistasi voit. Voisitko ottaa enemmän jonkinlaista etäisyyttä äitiisi, asettaa asioita mittasuhteisiin jotka murehdituttavat sinua vähemmän? Vaikuttaa etä olet kovin riippuvainen äidistäsi ja mielipiteistään vaikka tilanne kirjoituksesi mukaan on kestänyt jo kovin kauan eikä muutosta näy.- Anonyymi
Ei se tarkoita riippuvuutta äidistä, jos äiti on häiriökäyttäytyjä.
- Anonyymi
Aikoinaan sanoin asioihin sotkevalle mutsilleni; pidä turpas kiinni! Jos päälle kävi, niin sai turpaansa takaisin.
Niin sitä ennenkin pidettiin vanhemmat kurissa! Anonyymi kirjoitti:
Ei se tarkoita riippuvuutta äidistä, jos äiti on häiriökäyttäytyjä.
Tarkoitinkin sitä et aloittaja ei ole syystä tai toisesta kyennyt irrottautumaan äitinsä vallasta vaikka selvästi kärsii siitä. Voisiko sitä kutsua läheusriippuvaisuudeksi,m en tiedä kun en ole asiantuntija.
Anonyymi kirjoitti:
Aikoinaan sanoin asioihin sotkevalle mutsilleni; pidä turpas kiinni! Jos päälle kävi, niin sai turpaansa takaisin.
Niin sitä ennenkin pidettiin vanhemmat kurissa!Huhhuh!
- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Huhhuh!
Mitä ”Huhhuh”?
Jotkut ihmiset ovat vain niin agressiivisia ja väkivaltaisia, että vain kovat keinot tepsivät. Minkäänlainen puhe ei auta! Anonyymi kirjoitti:
Mitä ”Huhhuh”?
Jotkut ihmiset ovat vain niin agressiivisia ja väkivaltaisia, että vain kovat keinot tepsivät. Minkäänlainen puhe ei auta!No ehkä minula on ollut ja opn niin hyvä äiti et ei tulisi mieleenkään sanoa hälle et pidä turpas kiinni. Enkä kyllä sanonu isällekään kun eli vaikka joksus olisi ollut aihettakin ja paljon.
Anonyymi kirjoitti:
Ei se tarkoita riippuvuutta äidistä, jos äiti on häiriökäyttäytyjä.
Juu mut se tarkoittaa kun ei osaa iroittautua äidin vaikutusvallasta vaikka se tuo pahaa mieltä itselle ja jopa itsemurha-ajatuksia.
- Anonyymi
Tsemppiä Sinulle!
En pysty neuvomaan vaikka oma äitini oli tuon suuntainen ihminen, ehkei niin paha kuitenkaan. Mt-ongelmiin voisi hakea apua, mutta tuskin äitisi niin tulee tekemään vaan uskoo loppuun asti olevansa erinomainen ihminen. Asia pahenee loppua kohti, tiedän sen. Ehkä hän päätyy joksikin aikaa osastolle, mutta epäilen. - Anonyymi
Äiti oli ihana, kauniit muistot jäi, mutta juopot sisarukset teki elämästä helvetin loppuvaiheessa, kaikille!
- Anonyymi
Häiriökäyttäytyvään ihmiseen ei tepsi mikään, koska hänen kanssaan ei voi keskustella asioista, hän ei kuuntele.
Pieni lapsi tukeutuu luonnonmukaisesti vanhempiinsa, hänen kuuluu saada
vanhemmiltaan hyväksyntää ja turvaa.
Jos hän jää sitä sitä tunnetta paitsi ja tilanne aikaa myöten
vain pahenee eli j os tule koskaan hyväksytyksi, se on vaikea pala ihmiselle,
varsinkin kun sellainen vanhempi osaa syyllistää lapsen,
oli hän minkäikäinen tahansa. Vanhempi siirtää taakan huonosta suhteesta
syyttömän osapuolen kannettavaksi.- Anonyymi
Ihmiselle tulee kalvava ristiriita ja henkinen pahoinvointi, kun pitäisi rakastaa sitä vanhempaansa, joka on koko ikänsä kohdellut häntä huonosti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmiselle tulee kalvava ristiriita ja henkinen pahoinvointi, kun pitäisi rakastaa sitä vanhempaansa, joka on koko ikänsä kohdellut häntä huonosti.
Ei tule mitään ristiriitoja tai muutakaan. Jos vanhempiaan inhoaa tai vihaakin, niin kyllä viimeistään montun äärellä helpottaa ja unohtuu koko juttu.
Anonyymi kirjoitti:
Ei tule mitään ristiriitoja tai muutakaan. Jos vanhempiaan inhoaa tai vihaakin, niin kyllä viimeistään montun äärellä helpottaa ja unohtuu koko juttu.
Olen eri mieltä. Lapsuuden ajan kokemukset ja myöhemmätkin ihmissuhteet jättävät meihin jäljen joka ei unohdu tai anakaan lakkaa vaikuttamasta. Varsinkin vanhempiemme esimerkki ja se miten meitä ovat kohdelleet ja millaisen mallin antaneet ovat meissä aina.
- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Olen eri mieltä. Lapsuuden ajan kokemukset ja myöhemmätkin ihmissuhteet jättävät meihin jäljen joka ei unohdu tai anakaan lakkaa vaikuttamasta. Varsinkin vanhempiemme esimerkki ja se miten meitä ovat kohdelleet ja millaisen mallin antaneet ovat meissä aina.
Siksi ole kylmä sisältä!
- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Olen eri mieltä. Lapsuuden ajan kokemukset ja myöhemmätkin ihmissuhteet jättävät meihin jäljen joka ei unohdu tai anakaan lakkaa vaikuttamasta. Varsinkin vanhempiemme esimerkki ja se miten meitä ovat kohdelleet ja millaisen mallin antaneet ovat meissä aina.
Näin se on. 95% psykiatrien potilaista tulee traumojen takia,
jotka juontavat lapsuudenkodista ja vaikuttavat koko elämän.
Haavat voivat mennä kiinni, mutta arvet jäävät. - Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Olen eri mieltä. Lapsuuden ajan kokemukset ja myöhemmätkin ihmissuhteet jättävät meihin jäljen joka ei unohdu tai anakaan lakkaa vaikuttamasta. Varsinkin vanhempiemme esimerkki ja se miten meitä ovat kohdelleet ja millaisen mallin antaneet ovat meissä aina.
Kyllä sitä joskus miettii, että millaista olisi ollut, jos olisi ollut vanhemmat, jotka olisivat olleet niinkuin normivanhemmat. Jotka olisivat tukeneet, neuvoneet, auttaneet. En tiedä. Ei ole koskaan ollut. Vaikea oikeastaan edes kuvitella.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä sitä joskus miettii, että millaista olisi ollut, jos olisi ollut vanhemmat, jotka olisivat olleet niinkuin normivanhemmat. Jotka olisivat tukeneet, neuvoneet, auttaneet. En tiedä. Ei ole koskaan ollut. Vaikea oikeastaan edes kuvitella.
Minulla oli äiti tukemassa. Tai sanotaanko että tuettiin tavallaan toinen toisiamme.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä sitä joskus miettii, että millaista olisi ollut, jos olisi ollut vanhemmat, jotka olisivat olleet niinkuin normivanhemmat. Jotka olisivat tukeneet, neuvoneet, auttaneet. En tiedä. Ei ole koskaan ollut. Vaikea oikeastaan edes kuvitella.
Normivanhemmat, sitä onnea ei minullakaan ole ollut. Vanhemmat tekivät kotielämästä maanpäällistä helvettiä ihan vain luonteillaan. Ei tarvittu alkoholista kimmoketta.
- Anonyymi
äiti on lainattavissa suomi24.n henkilökunnalta
- Anonyymi
Olen jo mummo😂 En enää tarvitse äitiä. En ole koskaan ennenkään tarvinnut👍🏻
- Anonyymi
Vaikutat koneäijältä. Kannattaa keskittyä parisuhteessakin dynamiikkaan ja termodynamiikkaan
jolloin parisuhdeongelmat äidin tai ystävättären kanssa alkavat kadota
pieniksi pisteiksi entalpian ja hitausmomentin joukossa
Oma elämä käteen älä peilaa muiden kautta- Anonyymi
Siinä sitten seuraava kauhunpaikka!
- Anonyymi
Hei, aloittaja täällä taas. En eilen ehtinyt käymään palstalla. Hämmästyin, miten paljon vastauksia tänne on kertynyt! Lienee helpompaa jos vastaan tähän kaikille.
Jotkut kysyivät isästäni. Isä on naimisissa edelleen äitini kanssa. Monesti kyllä näen, miten inhottavasti äiti kohtelee isääkin. Äiti on monta kertaa puhunut isästä pahaa minulle hänen selkänsä takana, ja se sattuu. Syyttelee olemattomista, nalkuttaa, vaikka isä on hyvä mies. Ei ole väkivaltainen eikä juopottele kuin pari kertaa vuodessa jonkin juhlan yhteydessä. Isänisä kuulemma joi aikoinaan paljon ja oli väkivaltainenkin. Isäni mitä ilmeisimmin ei halunnut siirtää näitä tapoja omaan perheeseensä, mutta jonkinlainen miellyttämisen halu ja kaiken nieleminen on hänessä yhä. Isäni on konfliktikammoinen. Jos äiti kohtelee minua kaltoin, isä vetäytyy tilanteesta eikä koskaan pidä puoliani. Olen kyllä yrittänyt puhua isän kanssa moneen kertaan, mutta hän tuntuu vain olevan vihjeetön ja eikä oikein pysty ottamaan vastaan sellaista käsitystä että hänen vaimonsa olisi niin ilkeä. Isän neuvot ovat aina "älä välitä" tai "älä lähde mukaan", mutta isä ei tajua etteivät nämä neuvot toimi oikeasti.
Minulla ja isälläni on hyvät välit kyllä. Olen välillä tuntenut isääkin kohtaan katkeruutta siitä, että miksei hän auta minua, mutta olen jollain tavoin hyväksynyt sen, että isällä on tässä oma kyvyttömyytensä ja sille en voi mitään. Se tuntuu surulliselta, mutta minkäs teet. Haluan pitää kuitenkin isääni hyvät välit.
Kiitos monista neuvoista tähän asti. Tuo Järvisen kirja pitänee etsiä ja lukea. Terapiaa olen miettinyt itsekin, sillä tätä menoa ajaudun pisteeseen josta ei ole paluuta. En minä halua menettää koko elämääni.
Yllättävän monet ovat jopa suositelleet, että lopettaisin yhteydenpidon äitiini ainakin toistaiseksi. Olen kyllä monesti miettinyt tätä itsekin, ja suoraan sanoen pahimpina hetkinä olen jopa toivonut että äiti kuolisi pian. Tällaisia ajatuksia en vain uskalla sanoa kenellekään, kun tuntuu että omat vanhemmat ovat niin pyhä asia.
Äitini vanhemmat ovat kuolleet jo yli kymmenen vuotta sitten. Kävimme usein mummolassa. Äitini syytti mummoa ja pappaa monta kertaa siitä, etteivät he neuvoneet ammatinvalinnassa. Kun olen kysynyt tätä äidin siskoilta, he ovat sanoneet että moinen syytös on turha, eivätkä he koskaan kokeneet että sellainen olisi edes ollut vanhempien tehtävä vaan jokainen valitsi ammattinsa itse. Äiti kuitenkin kantoi loppuun asti tästä kaunaa. Lisäksi ravasimme mummolassa todella usein, ja äitikin väsyi välillä siihen. Mummo soitteli usein, ja monen monta kertaa äitini tiuskaisi puhelun jälkeen ääneen "että ku mä en jaksais jutella äitin kans!!!" mutta ei koskaan jättänyt vastaamatta ja juttelemattakaan. Mummon ja papan kuoltua äiti itki vuosia, ja poti syyllisyydentuntoja vielä monta vuotta hautajaisten jälkeenkin. En ole varma, että oliko tarkoitus jotenkin kerjätä sääliä vai mistä oli kyse.
Myös isäni vanhemmat ovat jo kuolleet. Heihin pidimme huomattavasti vähemmän yhteyttä. Äiti myös haukkuu ja arvostelee aina isän sukua, vaikka omasta mielestäni isän sukulaiset ovat todella kivoja ja lämpimiä ihmisiä, siinä missä äidin oma suku on riitaisaa paskasakkia (anteeksi että sanon näin rumasti) ja heissä on paljon alkoholin suurkuluttajia. Vasta nyt hiljattain olen tajunnut, että äiti on tietoisesti halunnut eristää minut isäni suvusta ja estää minua saamasta identiteettiä heihin. Se on onnistunutkin: suurimmalti osalti koen olevani äidin suvun jäsen, vaikka nyt itsekin ihmettelen että miksi. Ei minulla ole mitään yhteistä sen sakin kanssa. Tahtoisin paljon enemmän olla isän suvun jäsen. Tuntuu kuin minulta olisi riistetty jotain.
T: Arvoton ja Voimaton- Anonyymi
Minusta tavallaan itse kirjoitat sen, että äitisi ei olisi jaksanut kuunnella oman äitinsä juttuja ja nyt myös sinä vuorostasi ahdistut. Jotain kulkee polvelta toiselle.
Mielestäni olet herkkä, kun punnitset kunkin roolia kuviossasi.
Tuo vanhempieni sukupolvi oli määräilevämpää, vaikka tavallaan hyvää tarkoittivatkin.
Minun sukupolveni lvanhempina ienee taiteillut vapaamman kasvatuksen ja kuitenkin rajojen laittamisen kanssa, mutta tämähän koskee lapsuutta ja teini-ikää.
Miten moni sukupolveni nuori omaa tahtoaan ilmaistessaan sai kuulla, että sitten kun on jalat oman pöydän alla, niin sitten voi tehdä vapaasti kaikkea. Ja noin se meni.
Ja käsittääkseni elät omillasi, joten nyt sinä saat päättää.
Kyllä sinä pärjäät.
Ei tarvitse sietää kenenkään puuttumista asioihisi.
Toistan: ota etäisyyttä. Muuten sinusta tulee arka ja estynyt ja pyrit vain miellyttämään.
Nauti nuoruudesta.
Toivon, että löydät uutta sisältöä elämään - kenties rakkaan kumppanin.
Uskallusta!
Beng - mummo myös - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta tavallaan itse kirjoitat sen, että äitisi ei olisi jaksanut kuunnella oman äitinsä juttuja ja nyt myös sinä vuorostasi ahdistut. Jotain kulkee polvelta toiselle.
Mielestäni olet herkkä, kun punnitset kunkin roolia kuviossasi.
Tuo vanhempieni sukupolvi oli määräilevämpää, vaikka tavallaan hyvää tarkoittivatkin.
Minun sukupolveni lvanhempina ienee taiteillut vapaamman kasvatuksen ja kuitenkin rajojen laittamisen kanssa, mutta tämähän koskee lapsuutta ja teini-ikää.
Miten moni sukupolveni nuori omaa tahtoaan ilmaistessaan sai kuulla, että sitten kun on jalat oman pöydän alla, niin sitten voi tehdä vapaasti kaikkea. Ja noin se meni.
Ja käsittääkseni elät omillasi, joten nyt sinä saat päättää.
Kyllä sinä pärjäät.
Ei tarvitse sietää kenenkään puuttumista asioihisi.
Toistan: ota etäisyyttä. Muuten sinusta tulee arka ja estynyt ja pyrit vain miellyttämään.
Nauti nuoruudesta.
Toivon, että löydät uutta sisältöä elämään - kenties rakkaan kumppanin.
Uskallusta!
Beng - mummo myösKiitos, Beng-mummo sanoistasi.
Olen epäillytkin että äitini suvussa on jotain ääneen sanomatonta pahaa, jota salaillaan. Tuskin koskaan saan sitä tietää, mutta haluan sanoutua siitä ainakin irti.
Minä tosiaan asun omillani, yli kahdensadan kilometrin päässä vanhemmistani. Äitini henkinen kahle on vain ollut ihan hirveän luja, ja se ulottuu tänne asti. Puhelin voi olla yllättävän voimakas ase. Ja jos olen pari päivää vastaamatta puheluihin saadakseni edes hetken rauhaa, alkaa tulla pommitusta tekstiviesteillä joissa äiti kyselee "miksi olet hiljaa etkä vastaa?" ja jos vastaan tähän että haluaisin omaa rauhaa, niin tulee syyllistämistä takaisin: "enkö ole muka ollut hyvä äiti sinulle, mikset halua puhua oman äitisi kanssa vaikka olen kaikkeni sinun puolestasi aina tehnyt ja antanut" tai muuta vastaavaa. Tämä herättää opitun syyllisyydentunteen, josta pääsen pois vain antamalla periksi. Minä joudun aina pyytämään anteeksi kaikkea. Ja sen jälkeen syyllisyydentunne vaimenee, mutta olo on kuin sielunsa myynyt.
Minä olen jo arka ja estynyt, olen ollut aina. Tunnistan tuon miellyttämisen. Olen aina ajatellut liikaa vanhempiani. Käyn heidän luonaan vain velvollisuudentunteesta.
T: Arvoton ja Voimaton - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos, Beng-mummo sanoistasi.
Olen epäillytkin että äitini suvussa on jotain ääneen sanomatonta pahaa, jota salaillaan. Tuskin koskaan saan sitä tietää, mutta haluan sanoutua siitä ainakin irti.
Minä tosiaan asun omillani, yli kahdensadan kilometrin päässä vanhemmistani. Äitini henkinen kahle on vain ollut ihan hirveän luja, ja se ulottuu tänne asti. Puhelin voi olla yllättävän voimakas ase. Ja jos olen pari päivää vastaamatta puheluihin saadakseni edes hetken rauhaa, alkaa tulla pommitusta tekstiviesteillä joissa äiti kyselee "miksi olet hiljaa etkä vastaa?" ja jos vastaan tähän että haluaisin omaa rauhaa, niin tulee syyllistämistä takaisin: "enkö ole muka ollut hyvä äiti sinulle, mikset halua puhua oman äitisi kanssa vaikka olen kaikkeni sinun puolestasi aina tehnyt ja antanut" tai muuta vastaavaa. Tämä herättää opitun syyllisyydentunteen, josta pääsen pois vain antamalla periksi. Minä joudun aina pyytämään anteeksi kaikkea. Ja sen jälkeen syyllisyydentunne vaimenee, mutta olo on kuin sielunsa myynyt.
Minä olen jo arka ja estynyt, olen ollut aina. Tunnistan tuon miellyttämisen. Olen aina ajatellut liikaa vanhempiani. Käyn heidän luonaan vain velvollisuudentunteesta.
T: Arvoton ja VoimatonKommenteistasi nousee monta ajatusta.
Koska olen vain keityiöpsykologi, en mitään diagnoosia pysty antamaan.
Tempperamenteissanne on eroa, mutta myös samankaltaisuutta.
Jotenkin olet 'allergisoitunut' äidin kontakteista. Mutta. Miettisitkö myös tätä: korona-aika erityisesti voi ahdistaa ja hermostuttaa ikäihmisiä, jotka yrittävät täydellisesti noudattaa ohjeita. Huomaan sen tuomaa huonotuulisuutta ihmisissä. Tämä ei kuitenkaan ole sinun syytäsi.
Toinen asia. Äitisi vaikuttaa yksinäiseltä ja hän roikkuu sinussa. Hänen yksinäisyytensä on hänen ongelmansa, joten harrastus tai jokin muu juttu veisi huomion muualle tai ainakin jakaantuisi. Mutta tämäkään ei ole sinun syytäsi.
Ei äitisi mikään mielipuoli ole. Hän vain menettelee sinua kohtaan tavattoman väärin.
Tiedän tapauksia, joissa aikuinen lapsi on ollut ikääntyvien vanhempien riitojen selvittelijä, mikä on väärin.
Onko vanhempiesi keskinäisissä suhteissa jokin prosessi meneillään?
Beng
Vaikka olet äärettömän kyllästynyt, soisin hieman ymmärrystä.
Äitisi on erilainen kuin sinä. Et voi toista, häntä, muuttaa.
Voit itse muuttaa menettelyäsi riittävästi, jotta saat tilaa hengittää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kommenteistasi nousee monta ajatusta.
Koska olen vain keityiöpsykologi, en mitään diagnoosia pysty antamaan.
Tempperamenteissanne on eroa, mutta myös samankaltaisuutta.
Jotenkin olet 'allergisoitunut' äidin kontakteista. Mutta. Miettisitkö myös tätä: korona-aika erityisesti voi ahdistaa ja hermostuttaa ikäihmisiä, jotka yrittävät täydellisesti noudattaa ohjeita. Huomaan sen tuomaa huonotuulisuutta ihmisissä. Tämä ei kuitenkaan ole sinun syytäsi.
Toinen asia. Äitisi vaikuttaa yksinäiseltä ja hän roikkuu sinussa. Hänen yksinäisyytensä on hänen ongelmansa, joten harrastus tai jokin muu juttu veisi huomion muualle tai ainakin jakaantuisi. Mutta tämäkään ei ole sinun syytäsi.
Ei äitisi mikään mielipuoli ole. Hän vain menettelee sinua kohtaan tavattoman väärin.
Tiedän tapauksia, joissa aikuinen lapsi on ollut ikääntyvien vanhempien riitojen selvittelijä, mikä on väärin.
Onko vanhempiesi keskinäisissä suhteissa jokin prosessi meneillään?
Beng
Vaikka olet äärettömän kyllästynyt, soisin hieman ymmärrystä.
Äitisi on erilainen kuin sinä. Et voi toista, häntä, muuttaa.
Voit itse muuttaa menettelyäsi riittävästi, jotta saat tilaa hengittää.Hei taas Beng-mummo. Valitettavasti tämä ei ole ollut vain korona-ajan ongelma, vaan jatkunut siitä asti kun parikymppisenä armeijan jälkeen läksin kotoa opiskelmaan ja muutin omilleni. Siis jatkunut yli kymmenen vuotta jo. Aluksi vanhempieni luona oli käytävä lähes joka viikonloppu, kunnes sain vähän harvennettua tahtia.
Tuosta yksinäisyydestä sanoisin, että äidillä on aina ollut paljon menoja ja harrastuksia, ollut mm. kahden eri järjestön aktiivitoiminnassa mukana pari vuosikymmentä. Hän myös tuntee paikkakunnaltaan ison määrän ihmisiä ja juttelee paljon myös naapureiden kanssa ja soittelee siskoilleen. Ja hän asuu isäni kanssa. He tekevät joka vuosi ainakin yhden lomamatkakin yhdessä. En usko hänen olevan yksinäinen. Siksikin on vaikea ymmärtää, miksi hän roikkuu minussa niin kovasti, vai haluaako että minä roikkuisin hänessä jotta hänellä olisi vallantunne. En tiedä mitä hänen päässään liikkuu. Olen kyllä yrittänyt ymmärtää ja koettanut liikaakin miettiä, mikä hänellä on. Olen sitä monesti häneltä myös kysynyt, mutta vastaukseksi ei tule muuta kuin huutoa, vaikka asiallisesti kysyn.
Alan kyllä taipua käsitykseesi, että en voi muuttaa häntä. Tämä kierre pitäisi katkaista jotenkin.
T: Arvoton ja Voimaton
- Anonyymi
Omat vanhemmat oli lievästi todeten erittäin ilkeitä ja väkivaltaisia ja toinen yllytti toistaan yhä raaempiin suorituksiin, mistään ei puhuttu. mitään ei kerrottu. lapsuus oli ainaista pelkoa ja todellakin pelkoa. kummallista oli, kun viina ei kuulunut kuvioihin. silloinhan kyse oli jostakin, niin mistä?
vanhemmat oli köyhistä oloista ja puute ja kurjuus se oli läsnä heidän lapsuudessaan ennen sotia ja sodan aikana ja senkin jälkeen.liekkö jotakin tuolloin mennyt vinksalleen..?
Mikäänlaisia välejä ei ole. kirjeisiin ei vastata jne. - Anonyymi
Äitini syytti mummoa ja pappaa monta kertaa siitä, etteivät he neuvoneet ammatinvalinnassa
Ai jaa ketä
sinuako vai äitiäkö vai
ei isovanhemmat voi neuvoa kun ne ovat eri vuosisadalta isovanhempiesi aikana tavoitelluin ammatti oli pehtori
ja
äitisi aikana ehkä agronomi tai pappi
Koneinsinööri ei tietty pärjää näille mutta saa kuitenkin enemmän irti elämästä nyky-yhteiskunnassa
Joo parasta on vain alkaa soitella omia viulunkieliä eikä kysyä äidiltä
lopeta nöyristely heikkoutta ei kunnioita älä uhristu
psykiatri ei voi auttaa sinua vielä vähemmän kirjat
kertoo maailmankuulu
Väinö Dyer https://www.youtube.com/watch?v=CeszBs269VM- Anonyymi
Ano 21:.20 kirjoitat:
"Joo parasta on vain alkaa soitella omia viulunkieliä eikä kysyä äidiltä
lopeta nöyristely heikkoutta ei kunnioita älä uhristu
psykiatri ei voi auttaa sinua vielä vähemmän kirjat"
Haluan ilmaista mielipiteeni, et ehkä ymmärrä asian ydintä, koska tuskin olet ollut samassa tilanteessa samantyyppisen ihmisen kanssa. Kyse ei ole nöyristelystä eikä heikkoudesta.
Ja kyllä, psykiatri voi auttaa !
Ja kyllä, kirjoista voit lukea hyödyllisiä ajatuksia, jotka auttavat ! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ano 21:.20 kirjoitat:
"Joo parasta on vain alkaa soitella omia viulunkieliä eikä kysyä äidiltä
lopeta nöyristely heikkoutta ei kunnioita älä uhristu
psykiatri ei voi auttaa sinua vielä vähemmän kirjat"
Haluan ilmaista mielipiteeni, et ehkä ymmärrä asian ydintä, koska tuskin olet ollut samassa tilanteessa samantyyppisen ihmisen kanssa. Kyse ei ole nöyristelystä eikä heikkoudesta.
Ja kyllä, psykiatri voi auttaa !
Ja kyllä, kirjoista voit lukea hyödyllisiä ajatuksia, jotka auttavat !En sano mitään Dyer sanoo
Väinö Dyer on maailmankuulu psykiatri hoitanut paljon hullujenhuoneessa olevia insinöörejä jotka menevät hullujenhuoneeseen mieluummin kuin ottavat ohjat omiin käsiinsä eli jatkavat nöyristelyä elämässään
hänen suurin kirjansa painos on 100 miljoonaa kappaletta
Dyer sanoo: lopeta nöyristely heikkoutta ei kunnioita älä uhristu
psykiatri ei voi auttaa sinua vielä vähemmän kirjat
kertoo maailmankuulu
Väinö Dyer https://www.youtube.com/watch?v=CeszBs269VM
- Anonyymi
Minä itse tekisin niin, että jättäisin koko äiskän veks elämästäni.
Jatkaisin Omaa elämääni.
On ikävää, jos äitisi on tuollainen, mutta tuollaisia äitejäkin on.
Jatka Omaa elämääsi. Jos et voi jostain syystä äitisi takia, niin suosittelen terapiassa käyntiä.
Heikunkeikku - Anonyymi
Kun pinna palaa, älä hillitse itseäsi. Anna muorille korvamakiaa niin että tuntuu.
- Anonyymi
😂Niin tein minäkin aikoinaan ja kyllä auttoi!
Sinuna hankkiutusin jonkin ammattiauttajan puheille. Saisit hänen kanssaan selviteltyä asiasi oikeisiin mittasuhteisiin. Lisäksi olisi hyvä laittaa äitisi yhteydenpidolle ja elämäsi hallinnalle rajat. Mitä tapahtuisi jos muuttaisit käytöstäsi, pakottaisiko se myös äitiäsi muuttamaan käytöstään kun huomaisi että olet tosissasi ja pidät kiinni siitä mitä olet sanonut.
- Anonyymi
"Mitä tapahtuisi jos muuttaisit käytöstäsi, pakottaisiko se myös äitiäsi muuttamaan käytöstään kun huomaisi että olet tosissasi ja pidät kiinni siitä mitä olet sanonut."
Luonnehäiriöinen ihminen ei muutu.
"Lisäksi olisi hyvä laittaa äitisi yhteydenpidolle ja elämäsi hallinnalle rajat"
Luonnehäiriöinen ihminen ei välitä mistään rajoista, vaikka itse laittaisi rajat.
PS. Miten muuten laitat "elämäsi hallinnalle rajat" ?
Elämä ei ole mikään laidun, minkä voi aidata.
"kokemusta on" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mitä tapahtuisi jos muuttaisit käytöstäsi, pakottaisiko se myös äitiäsi muuttamaan käytöstään kun huomaisi että olet tosissasi ja pidät kiinni siitä mitä olet sanonut."
Luonnehäiriöinen ihminen ei muutu.
"Lisäksi olisi hyvä laittaa äitisi yhteydenpidolle ja elämäsi hallinnalle rajat"
Luonnehäiriöinen ihminen ei välitä mistään rajoista, vaikka itse laittaisi rajat.
PS. Miten muuten laitat "elämäsi hallinnalle rajat" ?
Elämä ei ole mikään laidun, minkä voi aidata.
"kokemusta on"Ajattelin myös vastata siilin ”hyvään ehdotukseen”, mutta tulin tulokseen, ettei kannata. Kokemusta on ihan riittämiin tyypistä, jolla on ”luonnehäiriö” ja tiedän, ettei mikään ”normaali” käsittely auta.
Anonyymi kirjoitti:
"Mitä tapahtuisi jos muuttaisit käytöstäsi, pakottaisiko se myös äitiäsi muuttamaan käytöstään kun huomaisi että olet tosissasi ja pidät kiinni siitä mitä olet sanonut."
Luonnehäiriöinen ihminen ei muutu.
"Lisäksi olisi hyvä laittaa äitisi yhteydenpidolle ja elämäsi hallinnalle rajat"
Luonnehäiriöinen ihminen ei välitä mistään rajoista, vaikka itse laittaisi rajat.
PS. Miten muuten laitat "elämäsi hallinnalle rajat" ?
Elämä ei ole mikään laidun, minkä voi aidata.
"kokemusta on"Mistä päättelet että tarinan äìti on luonnehäiriöinen. Ja aloittaja ei voi muuttaa kuin omaa käytöstään ja katsoa mitä tapahtuu sen jälkeen äidin käytöķselle. Ja jos mitään ei tapahdu vetää siitä sitten omat johtopäätöksensä. Auna voi vetää rajat sille miten antaa itseään kohdella.
Sinun kokemuksesi on sinun kokemiksesi jota et voi yleistää.Anonyymi kirjoitti:
Ajattelin myös vastata siilin ”hyvään ehdotukseen”, mutta tulin tulokseen, ettei kannata. Kokemusta on ihan riittämiin tyypistä, jolla on ”luonnehäiriö” ja tiedän, ettei mikään ”normaali” käsittely auta.
Alouttaja voi kuitenkin auttaa itseään.
- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Alouttaja voi kuitenkin auttaa itseään.
Niin monta kertaa törmännyt samaan ongelmaan, missä vanhempi tai vanhemmat alistavat, nöyryyttävät ja pitävät jotenkin ”vallassaan” lastaan tai lapsiaan.
Toisille käy paremmin ja toisille huonommin elämässään. Riippuu siitä, miten pääsee irtautumaan vanhempien otteesta. Vaikka kyseessä ei nyt ihan ”luonnehäiriö” ehkä olekaan, muttei kaukana siitä, niin turha sitä on kuvitella muuttavansa.
Itsensä voi vain irrottaa epäterveestä suhteesta! Anonyymi kirjoitti:
Niin monta kertaa törmännyt samaan ongelmaan, missä vanhempi tai vanhemmat alistavat, nöyryyttävät ja pitävät jotenkin ”vallassaan” lastaan tai lapsiaan.
Toisille käy paremmin ja toisille huonommin elämässään. Riippuu siitä, miten pääsee irtautumaan vanhempien otteesta. Vaikka kyseessä ei nyt ihan ”luonnehäiriö” ehkä olekaan, muttei kaukana siitä, niin turha sitä on kuvitella muuttavansa.
Itsensä voi vain irrottaa epäterveestä suhteesta!No sitähän minnäi. Vain itseään voi muuttaa, ei toista. Olemma siis samaa mieltä😄
- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
No sitähän minnäi. Vain itseään voi muuttaa, ei toista. Olemma siis samaa mieltä😄
Ei tarvitse itseään muuttaa. Tapojaan voi esimerkiksi vähentämällä yhteydenpitoa.
Anonyymi kirjoitti:
Ei tarvitse itseään muuttaa. Tapojaan voi esimerkiksi vähentämällä yhteydenpitoa.
No tuollainen kiltti ihminen joka on alistunut äitinsä valtaan koko ikänsä ja ominut tietyt toimintamallit joutuu kyllä itseään muuttamaan että pääsee irrottautumaan. Yhteydenpidon vähentäminen ei ole niin itsestään selvyys jotta siihen kykenee, jos olet kirjoituksiaan tässä lukenut.
siilivain kirjoitti:
No tuollainen kiltti ihminen joka on alistunut äitinsä valtaan koko ikänsä ja ominut tietyt toimintamallit joutuu kyllä itseään muuttamaan että pääsee irrottautumaan. Yhteydenpidon vähentäminen ei ole niin itsestään selvyys jotta siihen kykenee, jos olet kirjoituksiaan tässä lukenut.
Lisään vielä että googletas läheisriippuvaisuuden hoito.
- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
No tuollainen kiltti ihminen joka on alistunut äitinsä valtaan koko ikänsä ja ominut tietyt toimintamallit joutuu kyllä itseään muuttamaan että pääsee irrottautumaan. Yhteydenpidon vähentäminen ei ole niin itsestään selvyys jotta siihen kykenee, jos olet kirjoituksiaan tässä lukenut.
Olen lukenut ja kokenut saman. Ei ole kysymys läheisriippuvuudesta ym.
vaan toinen ihminen terrorisoi käytöksellään toista. Anonyymi kirjoitti:
Olen lukenut ja kokenut saman. Ei ole kysymys läheisriippuvuudesta ym.
vaan toinen ihminen terrorisoi käytöksellään toista.Läheisriippuvaisuus onkin sitä että toinen suistuu terroridoitavaksi ja pyrkii miellyttämään unohtaen itsensä.
- Anonyymi
Hei. Tässä on tullut monta viestiä, joiden sisältöä pohdin viime päivinä. Olen varmastikin jollain tavoin yhä riippuvainen äidistäni, vaikken sitä ehkä itse tajunnut. Mutta näin se taitaa olla. Olen yhä henkisesti hänen napanuorassaan kiinni, vaikka haluaisin irti. Ja negatiiviset tunteet kasvavat vuosi vuodelta, koska en ole päässyt irti tilanteesta. Olen myös liian kiltti. Syyllistäminen on kamala ase, jota äitini on tottunut käyttämään.
En oikein tiedä miten rajoja asetetaan niin että ne myös pitäisivät. Olen kyllä yrittänyt sanoa, ettei hänen tarvitsisi siivota aina kun hän tulee luokseni käymään. Kerran jopa asetuin häntä vastaan ja totesin, että olen siivonnut täällä ja sinun ei pidä täällä siivota. Seurauksena oli jälleen ankara raivoaminen, itkeminen ja syyllistäminen. Hän mm. ulvoi niin että seinät raikuivat "enkö muka ole hyvä äiti, mä oon vaan halunnu tulla tänne auttamaan sua, mitä varten mä en saa auttaa" jne. ja antoi minun kuulla kunniani. Isä ei osallistu näihin sanallakaan. Isä oli kiltisti putsaamassa hellaani ja uuniani samaan aikaan kun äitini huusi minulle olohuoneessani.
T: Arvoton ja Voimaton Anonyymi kirjoitti:
Hei. Tässä on tullut monta viestiä, joiden sisältöä pohdin viime päivinä. Olen varmastikin jollain tavoin yhä riippuvainen äidistäni, vaikken sitä ehkä itse tajunnut. Mutta näin se taitaa olla. Olen yhä henkisesti hänen napanuorassaan kiinni, vaikka haluaisin irti. Ja negatiiviset tunteet kasvavat vuosi vuodelta, koska en ole päässyt irti tilanteesta. Olen myös liian kiltti. Syyllistäminen on kamala ase, jota äitini on tottunut käyttämään.
En oikein tiedä miten rajoja asetetaan niin että ne myös pitäisivät. Olen kyllä yrittänyt sanoa, ettei hänen tarvitsisi siivota aina kun hän tulee luokseni käymään. Kerran jopa asetuin häntä vastaan ja totesin, että olen siivonnut täällä ja sinun ei pidä täällä siivota. Seurauksena oli jälleen ankara raivoaminen, itkeminen ja syyllistäminen. Hän mm. ulvoi niin että seinät raikuivat "enkö muka ole hyvä äiti, mä oon vaan halunnu tulla tänne auttamaan sua, mitä varten mä en saa auttaa" jne. ja antoi minun kuulla kunniani. Isä ei osallistu näihin sanallakaan. Isä oli kiltisti putsaamassa hellaani ja uuniani samaan aikaan kun äitini huusi minulle olohuoneessani.
T: Arvoton ja VoimatonAika vaikea tapaus. Äitisi ei ymmärrä että olet jo aikamies ja kuulostaa siltä et myös isäsi on äitisi tossun alla. Yritätte olla mieliksi välttääksenne konfliktit äitisi kanssa. Et raski sanoa äidillesi että tarkoitat mitä sanot ,mieluumin kärsit itse. ...
Ammattiauttaja voisi yhdessä kanssasi miettiä keinoja miten pääsisit irti ja itsenäistymään äitìstäsi ja katkaisemaan napanuoran.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei. Tässä on tullut monta viestiä, joiden sisältöä pohdin viime päivinä. Olen varmastikin jollain tavoin yhä riippuvainen äidistäni, vaikken sitä ehkä itse tajunnut. Mutta näin se taitaa olla. Olen yhä henkisesti hänen napanuorassaan kiinni, vaikka haluaisin irti. Ja negatiiviset tunteet kasvavat vuosi vuodelta, koska en ole päässyt irti tilanteesta. Olen myös liian kiltti. Syyllistäminen on kamala ase, jota äitini on tottunut käyttämään.
En oikein tiedä miten rajoja asetetaan niin että ne myös pitäisivät. Olen kyllä yrittänyt sanoa, ettei hänen tarvitsisi siivota aina kun hän tulee luokseni käymään. Kerran jopa asetuin häntä vastaan ja totesin, että olen siivonnut täällä ja sinun ei pidä täällä siivota. Seurauksena oli jälleen ankara raivoaminen, itkeminen ja syyllistäminen. Hän mm. ulvoi niin että seinät raikuivat "enkö muka ole hyvä äiti, mä oon vaan halunnu tulla tänne auttamaan sua, mitä varten mä en saa auttaa" jne. ja antoi minun kuulla kunniani. Isä ei osallistu näihin sanallakaan. Isä oli kiltisti putsaamassa hellaani ja uuniani samaan aikaan kun äitini huusi minulle olohuoneessani.
T: Arvoton ja VoimatonEihän tuo nyt ihan kivaa ole, jos vanhempasi tulevat ja alkavat siivota.
Kotisi on sinun kotisi.
(Onhan noita juttuja lehdissä, kun vuokralainen on jättänyt asunnon karmeaan kuntoon, joten ehkä äitisi pelkää turhaan jotain tällaista. En tiedä.)
En ole tarjoutunut siivomaan lapseni kodissa.
Olen tosin pariin otteeseen 'hotellilomaillut' hänen asunnossaan sovitusti vieraassa (opiskelu)kaupungissa hänen ollessaan muualla. Silloin olen imuroinut ja siistinyt.
Opiskelijalla on ollut 'menoja' ja 'kovin kiire'. Olen suhtautunut asiaan hirtehisellä huumorilla, kun hiekka on rahissut.
Oletko sanonut, että rakastat heitä, mutta turha hössöttäminen asioistasi rasittaa.
Oletko yrittänyt kääntää asioita äitiisi: millaista noissa harrasteryhmissä on tai ovatko suunnitelleet lomaa. Pyri kääntämään jutut häneen itseensä.
Minusta vaikuttaa siltä, että kaikesta huolimatta sinulla on hyvä tausta.
Edelleen toistan: olisi hyvä mennä keskustelemaan äitisi kanssaan asiantuntijalle.
Tämä voisi evästää, miten välinne olisivat paremmat ja tavoittaisit itsenäisyytesi ja sinua arvostettaisiin sellaisena kuin olet.
Vanhemmat yrittävät yleensä mahdollistaa paremman elämän lapsilleen kuin mitä (he/me) pula-ajan lapset olemme kokeneet.
Toivon, että jaksat ajatella, että tahtovat parastasi.
Ehkä tuo tyttöystävä/lapset on jokin ongelma hänelle: vertaileeko muihin? Mutta se on hänen ongelmansa.
Nykyisin lapsia tehdään myöhemmin. Tyttö/poikaystävä voi rysäyttää tulla sydämeesi, kun vähiten yrität. Nämä ovat omia valintojasi, omaa elämääsi. Mutta olet myös oikeutettu olemaan sinkku. Lapsettomuuskin on yksi valinta.
Harva valitsee isänsä tai äitinsä kaltaista miestä tai vaimoa.
Beng
Muistutus: olemme täällä ventovieraita ihmisiä. Ajatuksenjuoksu voi olla epäjohdonmukaista, ristiriitaistakin.
Veikkaan, että useilla meistä mummoista ja papoista on nuorena ollut sanomisia vanhempiensa kanssa. - Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Läheisriippuvaisuus onkin sitä että toinen suistuu terroridoitavaksi ja pyrkii miellyttämään unohtaen itsensä.
Voi ola läheisriippuvainen vaikkei toinen "terrorisoisikaan".
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei. Tässä on tullut monta viestiä, joiden sisältöä pohdin viime päivinä. Olen varmastikin jollain tavoin yhä riippuvainen äidistäni, vaikken sitä ehkä itse tajunnut. Mutta näin se taitaa olla. Olen yhä henkisesti hänen napanuorassaan kiinni, vaikka haluaisin irti. Ja negatiiviset tunteet kasvavat vuosi vuodelta, koska en ole päässyt irti tilanteesta. Olen myös liian kiltti. Syyllistäminen on kamala ase, jota äitini on tottunut käyttämään.
En oikein tiedä miten rajoja asetetaan niin että ne myös pitäisivät. Olen kyllä yrittänyt sanoa, ettei hänen tarvitsisi siivota aina kun hän tulee luokseni käymään. Kerran jopa asetuin häntä vastaan ja totesin, että olen siivonnut täällä ja sinun ei pidä täällä siivota. Seurauksena oli jälleen ankara raivoaminen, itkeminen ja syyllistäminen. Hän mm. ulvoi niin että seinät raikuivat "enkö muka ole hyvä äiti, mä oon vaan halunnu tulla tänne auttamaan sua, mitä varten mä en saa auttaa" jne. ja antoi minun kuulla kunniani. Isä ei osallistu näihin sanallakaan. Isä oli kiltisti putsaamassa hellaani ja uuniani samaan aikaan kun äitini huusi minulle olohuoneessani.
T: Arvoton ja VoimatonÄitisi on myös kontrollifriikki. Hän ei halua päästää irti sinusta.
JM Anonyymi kirjoitti:
Voi ola läheisriippuvainen vaikkei toinen "terrorisoisikaan".
Wiki sannoo näin:
Läheisriippuvuus (sanatarkka käännös englannista on kanssariippuvuus) on läheisen ihmisen riippuvuuden (tyypillisesti päihderiippuvuus) aiheuttamaa häiriökäyttäytymistä [1][2]. Läheisriippuvainen vähättelee omia tarpeitaan ja pyrkii huolehtimaan muista ihmisistä. Toimintamalli syntyy tyypillisesti lapsena vanhemman alkoholin väärinkäytön seurauksena: Lapsi joutuu ottamaan vastuuta vanhemmastaan ja joutuu siksi torjumaan omat tarpeensa. [3][4]- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Wiki sannoo näin:
Läheisriippuvuus (sanatarkka käännös englannista on kanssariippuvuus) on läheisen ihmisen riippuvuuden (tyypillisesti päihderiippuvuus) aiheuttamaa häiriökäyttäytymistä [1][2]. Läheisriippuvainen vähättelee omia tarpeitaan ja pyrkii huolehtimaan muista ihmisistä. Toimintamalli syntyy tyypillisesti lapsena vanhemman alkoholin väärinkäytön seurauksena: Lapsi joutuu ottamaan vastuuta vanhemmastaan ja joutuu siksi torjumaan omat tarpeensa. [3][4]Aikuinen voi olla läheisriippuvainen toisesta aikuisesta esim. parisuhteessa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aikuinen voi olla läheisriippuvainen toisesta aikuisesta esim. parisuhteessa.
Alkoholilla ei tarvitse olla mitään osuutta.
Anonyymi kirjoitti:
Aikuinen voi olla läheisriippuvainen toisesta aikuisesta esim. parisuhteessa.
Nii-i. Suhteessa ku suhteessa.
Anonyymi kirjoitti:
Alkoholilla ei tarvitse olla mitään osuutta.
Ei tarvi. Päihderiippuvuus on vain yksi esimerkki.
- Anonyymi
Pohdittuani alottajan ongelmaa,,,,
tulin tulokseen,,,,
ihmisen pitää oppia olemaan myös joltain osin i t s e k ä s ,,,
muuta neuvoa en osaa antaa,,
itselläki aikoinaan oli omat taistelut omien vanhempieni kanssa
siinä oltiin a i n a napit vastakkain, sanasota oli ainainen,
mutta taisin pitää sinnikkäästi itsekyydestäni kiinni,
he olivat silti minulle maailman rakkaippia olentoja,
ovat edeleen raikkaita muistoissani siellä ikuisuuden karatanoissa,
vaikka joskus päähän ottiki ,,- Anonyymi
Miun äitill ei ollut minkäänsorttista rakkautta eikä riippuvuutta, ko pan miut asummaa isän ja uuden naisen knassa, antoi vielä tehtäviä miten kiusata heitä.
Mikään siintä ei unohu. - Anonyymi
Hei. Tässähän tämä ongelma onkin, kun haluaisin kuitenkin rakastaa vanhempiani. Alan vain kertakaikkiaan olla lopussa äidin käytökseen. Hän tekee rakastamisesta koko ajan vaikeampaa, ja alan todella väsyä tähän kaikkeen. Kurjaa jos tämä jatkuu siihen asti että he kuolevat. Olisin halunnut oman perheen, ja tuoda pieniä lapsiani isovanhemmilleni kylään. Mutta olen vain aivan lopussa, enkä edes jaksa ajatella omaa perhettä tässä tilanteessa. Äiti tietenkin jatkuvasti painostaa löytämään tyttöystävän ja tekemään vauvoja, mutta minkäs teet kun itseluottamusta naisten kanssa ei ole, kiitos hänen antamansa huonon naiskuvan. Tahtoisin omaa vapautta enkä sotkea tähän vielä naistakin. Tosin en tiedä jaksaisiko kukaan nainen moista anoppia.
T: Arvoton ja Voimaton
- Anonyymi
Kyllä tossatilaanteessa ottaisin etäisyyttä ei tartte kuunnella vaikka on äiti! Ystävät ja hyvä parisuhde !!!. Terapiakaan ei pahajuttu varmasti puhuminen auttais ja saisit neuvoja miten suhtautua äitiin!!. Vaikka tuntuu sille et sun äiti tartteis apua omaan käytökseen joku siellä täytyy olla takana! Mut semppiä sinulle🧡!
- Anonyymi
Aloittaja tässä hei. Tänne on tullut taas monta viestiä, joita olen lukenut useaan kertaan. Minusta alkaa tuntua, että oli ihan oikea päätös tulla kysymään neuvoa. Täällä on paljon ihmisiä, jotka sanovat suoraan että äitini tekee väärin ja että tätä ei pidä sietää.
Yritän koota ja rohkaista itseäni, jos saisin laitettua kovan kovaa vastaan äidilleni. Helppoa se ei tule olemaan. Pahin ase on syyllisyydentunteen herättäminen, jota äitini käyttää paljon. Sitä vastaan on vaikea taistella, sillä mitä voi sanoa "olemme tehneet kaikkemme sinun eteesi isän kanssa" kun eikö se nyt tottakin ole. En oikein osaa sanoa tällaiseen mitään.
T: Arvoton ja Voimaton- Anonyymi
"Sitä vastaan on vaikea taistella, sillä mitä voi sanoa "olemme tehneet kaikkemme sinun eteesi isän kanssa" kun eikö se nyt tottakin ole. En oikein osaa sanoa tällaiseen mitään"
Olet itsekin tehnyt kaikkesi, mitä äitisi vielä vaatii ? Tärkeintähän on, että sinä olet tyytyväinen
elämääsi eikä se, että se olisi sellaista kuin äitisi haluaa sen olevan.
terv. JM - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Sitä vastaan on vaikea taistella, sillä mitä voi sanoa "olemme tehneet kaikkemme sinun eteesi isän kanssa" kun eikö se nyt tottakin ole. En oikein osaa sanoa tällaiseen mitään"
Olet itsekin tehnyt kaikkesi, mitä äitisi vielä vaatii ? Tärkeintähän on, että sinä olet tyytyväinen
elämääsi eikä se, että se olisi sellaista kuin äitisi haluaa sen olevan.
terv. JMHei aloittaja ! Jatkan vielä vähän 18:02 kommenttiani.
Minusta ei koskaan tullut sellainen kuin äitini halusi.
Hän on aina ollut tyytymätön minuun. En ole täyttänyt hänen toiveitaan,
mitä ikinä hän on minusta halunnutkaan tulevan tai minkälainen olevan,
en edes tiedä, mutta itse olen tullut siihen tulokseen,
että vaikka olisin minkälainen, äitini ei olisi silti koskaan tyytyväinen minuun.
Niinpä mietin asian niin, että koska olen itse elämääni ihan tyytyväinen,
jätän äitini marinat ja moitteet sikseen. Ei hänen kanssaan voi siitäkään asiasta puhua.
Hän väistää kaikki aiheet tai vääntää asiat ihan muuksi kuin ne alunperin on olleet.
Ei sitä jaksa. "Keskustelut" eivät ole koskaan johtaneet minkäänlaiseen tulokseen,
mikä helpottaisi minun oloani. Päinvastoin, saan uuden ongelman entisten päälle,
jota en saa pois mielestäni. "Vyyhti" sen kun kasvaa.
Aina joskus on vetäydyttävä takaisin, kuoreensa, olla välittämättä.
Siihen harjaantuu :)
Yritä voida hyvin ja toivottavasti kuulen sinusta, miten menee !
JM - Anonyymi
Vanhemmuuteen kuuluu tehdä kaikkensa lapsen hyvinvoinnin eteen. Jos kaikkensa tekemistä käyttää lyömäaseena tai "marttyyrikorttina", niin se on alhaista ja jopa sairasta käytöstä.
Kirjoituksiasia luettuani voin ainakin todeta, että äitisi on tehnyt kaikkensa tuhotakseen itsetuntosi ja saadakseen sinut tuntemaan itsesi arvottomaksi.
Arvoton et ole.
Olet opiskellut, sinulla on asunto, työpaikka ja ystäviä, joten elämässäsi on paljon hyvää.
Sinun kannattaisi lukea kirja, jota nimim. JM suositteli. Terapeutin kanssa keskustelemisestakin saattaisi löytyä tietoa, joka auttaisi ratkaisemaan äitisi ja sinun välillä vallitsevan vaikean tilanteen.
kylmätotuus - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vanhemmuuteen kuuluu tehdä kaikkensa lapsen hyvinvoinnin eteen. Jos kaikkensa tekemistä käyttää lyömäaseena tai "marttyyrikorttina", niin se on alhaista ja jopa sairasta käytöstä.
Kirjoituksiasia luettuani voin ainakin todeta, että äitisi on tehnyt kaikkensa tuhotakseen itsetuntosi ja saadakseen sinut tuntemaan itsesi arvottomaksi.
Arvoton et ole.
Olet opiskellut, sinulla on asunto, työpaikka ja ystäviä, joten elämässäsi on paljon hyvää.
Sinun kannattaisi lukea kirja, jota nimim. JM suositteli. Terapeutin kanssa keskustelemisestakin saattaisi löytyä tietoa, joka auttaisi ratkaisemaan äitisi ja sinun välillä vallitsevan vaikean tilanteen.
kylmätotuusMiun äitill ei ollut minkäänsorttista rakkautta eikä riippuvuutta, ko pan miut asummaa isän ja uuden naisen knassa, antoi vielä tehtäviä miten kiusata heitä.
Mikään siintä ei unohu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miun äitill ei ollut minkäänsorttista rakkautta eikä riippuvuutta, ko pan miut asummaa isän ja uuden naisen knassa, antoi vielä tehtäviä miten kiusata heitä.
Mikään siintä ei unohu.Otan osaa, nautitko kiusaamisesta sinäkin?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Otan osaa, nautitko kiusaamisesta sinäkin?
???
- Anonyymi
Sehän on luonnollista, että vanhemmat tekevät kaikkensa lastensa eteen.
Miksiköhän jotkut (aika monetkin ?) vanhemmat tuntevat tarvetta muistuttaa siitä
vielä kauan sen jälkeen, kun lapset on jo kotoa lähteneet ? Mitä silläkin ajetaan takaa ?
Tarkoittaako se, että lapsi ei ole ymmärtänyt osoittaa tarpeeksi kiitollisuutta ?
Onko sillä sanomisella tarkoitus pitää aikuinen lapsi nöyränä, alistettuna ja kiitollisuudenvelassa hamaan hautaan asti ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sehän on luonnollista, että vanhemmat tekevät kaikkensa lastensa eteen.
Miksiköhän jotkut (aika monetkin ?) vanhemmat tuntevat tarvetta muistuttaa siitä
vielä kauan sen jälkeen, kun lapset on jo kotoa lähteneet ? Mitä silläkin ajetaan takaa ?
Tarkoittaako se, että lapsi ei ole ymmärtänyt osoittaa tarpeeksi kiitollisuutta ?
Onko sillä sanomisella tarkoitus pitää aikuinen lapsi nöyränä, alistettuna ja kiitollisuudenvelassa hamaan hautaan asti ?Minusta kaikkensa tekemisestä muistuttamisen tarkoitus on saada lapsi tuntemaan kiitollisuudenvelkaa vielä aikuisenakin. En vaan ymmärrä, mistä hänen pitäisi olla kiitollinen vanhemmilleen koko ikänsä, joten esim. tässä tapauksessa aloittajan äidin käyttäytyminen ei ole tervettä.
Tämä Apulannan kappale sopii kohtuullisen hyvin tähän aloitukseen.
https://www.youtube.com/watch?v=oEk4-E5eGpg
kylmätotuus
- Anonyymi
Hei aloittaja, äitisi saattaa olla myös kontrollifriikki, jolla pitää olla joku ketä kontrolloida, muuten ei tunne omaa oloaan turvalliseksi.
Hän ei halua päästää irti sinusta, aikuisesta lapsesta ja sittenhän ei jää enää muita
ketä kontrolloida kuin puoliso eli isäsi.
Äitini oli samanlainen niin kauan kun jaksoi. Muun muassa kun olin lomalla,
hän tunkeutui kotiini siivoamaan, vaikka olin nimenomaan monesti sanonut,
että anna olla, minä siivoan kyllä itse niin hyvin, että se minulle riittää.
Kyse ei olekaan siivouksesta vaan toisen (aikuisen !) elämän kontrolloimisesta.
Hyvää päivänjatkoa sinulle !
toivottaa JM- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Miksi annoit äidillesi avaimet kotiisi?
On minullakin avain lapseni kotiin🗝😂
Anonyymi kirjoitti:
On minullakin avain lapseni kotiin🗝😂
Juu mut oletko tietty kontrolkifriikki joka menee hänen kotiinsa lupaa kysymättä siivoamaan ja urkkimaan paikkoja kun hän ei ole kotona?😄. Ymmärrän et vara-avaimet voi olla jos sattuu niille tarvetta.
- Anonyymi
Meillä on avaimet puolin ja toisin, mutta kunnioitamme toistemme yksityisyyttä, soitamme ovikelloa silti ja tietysti, emme koskaan mene avaimilla sisään
toistemme asuntoon. - Anonyymi
En voi mitään muuta kuin luulen et Ap : n äidillä on jokin persoonallisuushäiriö.
Ne ovat aika tavallisia ja käytös kaikkineen puhuu niiden puolesta. Ensimmäiseksi tulee mieleen epäluuloinen persoonallisuus. Siitä kertoo mm se, että äiti epäilee että pojan kaverit varastavat. Tulee mieleen myös tyyppi, joka sanoo usein et minä kyllä tiedän miten asiat ovat ja minä olen oikeassa. Lyttää muiden mielipiteet. Noillekin löytyy varmaan sopiva häiriöolettama.
Kaiken kaikkiaan on vaikea ja raskas persoona kaikessa kommunikoinnissa.
Voimia tarvitsee jokainen hänen lähellään.
Elämä sellaisen ihmisen lähellä kuluttaa voimavaroja ja ainoa keino lienee,että opettelee " luovimaan". Käytettyysamoin kuin dementiaa sairastavan kans on viisasta, niin ettei takerru yksityiskohtiin vaan oikoo ja luovii eteenpäin. Toivottavasti tästä on jotain apua. t. Konkariesh - Anonyymi
tai ottaa etäisyyttä, kukaan ei ole velvollinen pilaamaan omaa elämäänsä sukulaisten takia
- Anonyymi
Onhan myös mahdollisuus koko perheen mennä perheneuvojalle. Joskus ulkopuolinen perheestä riippumaton taho voi antaa uusia näkökulmia perheen sisäisiin suhteisiin.
- Anonyymi
Fundeerasin: onko aloittaja todella 30-vuotias nuori mies?
Ettei vain olisi jonkun mummon idea kehitellä tällainen ketju; jakautua kahtia pojaksi ja äidiksi.
Voi kirjoittaa vuotopuhelua.
Luulisi, että nuori kysyisi neuvoja ikäistensä palstalta.
Terv. Skeptikko - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Fundeerasin: onko aloittaja todella 30-vuotias nuori mies?
Ettei vain olisi jonkun mummon idea kehitellä tällainen ketju; jakautua kahtia pojaksi ja äidiksi.
Voi kirjoittaa vuotopuhelua.
Luulisi, että nuori kysyisi neuvoja ikäistensä palstalta.
Terv. SkeptikkoMuistisairauden ensi oireita voi olla epäluuloisuus kaikkea kohtaan :))))
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Fundeerasin: onko aloittaja todella 30-vuotias nuori mies?
Ettei vain olisi jonkun mummon idea kehitellä tällainen ketju; jakautua kahtia pojaksi ja äidiksi.
Voi kirjoittaa vuotopuhelua.
Luulisi, että nuori kysyisi neuvoja ikäistensä palstalta.
Terv. SkeptikkoEtpä tainnut edes ymmärtää aloitusta ano 10:54
Selkeitä syitä mennä muistitestiin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Fundeerasin: onko aloittaja todella 30-vuotias nuori mies?
Ettei vain olisi jonkun mummon idea kehitellä tällainen ketju; jakautua kahtia pojaksi ja äidiksi.
Voi kirjoittaa vuotopuhelua.
Luulisi, että nuori kysyisi neuvoja ikäistensä palstalta.
Terv. SkeptikkoEt ole mikään skeptikko, ehkä olet luulosairas tai vainoharhainen tai skitsofrenikko
tai sinulla on alkava muistisairaus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et ole mikään skeptikko, ehkä olet luulosairas tai vainoharhainen tai skitsofrenikko
tai sinulla on alkava muistisairaus.Lesken ei ole kommentoinut lainkaan....
Skeptikko
Hihityttää
- Anonyymi
Aloittajan pitää mennä lääkäriin.
Tilanteensa alkaa olla vaarallinen jo.- Anonyymi
Samaa mieltä, psykiatrille nyt ja kiireesti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samaa mieltä, psykiatrille nyt ja kiireesti.
Saitko sinäkin avun psykiatrilta😬
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samaa mieltä, psykiatrille nyt ja kiireesti.
So so, älähän hättäile. Aloittajalla on homma hanskassa, etsii ratkaisua ongelmaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samaa mieltä, psykiatrille nyt ja kiireesti.
Mene itse psykaitrille. Aloittajalla on tilanne hallunssa,
hän etsii ongelmaan ratkaisua.
- Anonyymi
Miten minä taas pitkän ajan päästä koko ajan kuvittelin lukiessani että kyseessä on nainen...? Teksti ei vaikuta miehen kirjoittamalta mitenkään. Tai eihän sukupuolella väliä. Kauhean mielellään täällä jaellaan diagnooseja ja ohjeita. Niitäkö hän kaipasi?
- Anonyymi
Hei Arvoton & Voimaton,
Kokemuksesi kuulostavat erittäin samanlaisilta kuin minun. Paitsi äitisi käytöksen osalta, myös sen osalta, miten vaikeaa on löytää keinoja vapautua, keinoja suhtautua, tunnistaa omaa elämäänsä tai ylipäätään edes itseään. Olen kymmenisen vuotta sinua vanhempi ja minulla on takana pitkä historia kamppailua asian parissa. Vasta viimeisen vuoden aikana olen vihdoin saanut kiinni reitistä ja näkökulmista (tunnekulmista...?), jotka aidosti vievät minua kohti vahvuutta ja vapautta. Olen saanut paljon apua trauman hoitoon liittyvistä näkökulmista. Kun oma sisin ja oma ääni vahvistuu ja hahmottuu kasvavassa määrin kokonaisuutena, alkaa myös huomata mitkä suhteet ja ylipäätään asiat elämässä ovat itselle vahingollisia. Oma tasapaino, turva ja rauha nousevat luonteviksi prioriteeteiksi ilman tarvetta taistelemiseen ja irrottautuminen itselle vahingollisista suhteista tapahtuu vääjäämättä ja kestävin keinoin. Netistä löytyy paljon viisasta asiaa traumoihin liittyen. Ja esim. lääkäri Gabor Maté puhuu todella hienosti trauman rakentumisen mekanismeista ja vaikutuksista. Koeta kääntää valokeila äidistä, hänen ymmärtämisestään ja välienne tasapainottamisen yrityksistä vain itseesi ja siihen, mikä sinua rauhoittaa. Nimenomaan rauhoittaa. Ja vilkaise termi "gaslighting". Sillä ei ole väliä, miksi äitisi toimii niin kuin toimii. Sillä on väliä, miten sinä voit voida paremmin. - Anonyymi
...jatkan vielä kommentilla tuohon "olemme tehneet kaikkemme vuoksesi" - ehkäpä se "kaikki", johon vedotaan ei alun perinkään ollut sinun vuoksesi, vaan tarkoitettu palvelemaan äitisi tarvetta kontrolloida. Hän on luonut yksiehtoisen "sopimuksen", jossa sinun tehtäväsi on olla kiitollisuudenvelassa. Kun alat kyseenalaistaa tuota "sopimusta" sinua on sitten helppo syyttää. Ja - mitä se "kaikki" on? - jos vanhempi pyrkii ohjailemaan lastaan, syyttää, pilkkaa, vähättelee, epäilee, ulottaa epäilyn vielä hänen ystäviinsäkin, ei lapsen eteen tosiaankaan olla tehty sitä "kaikkea", joka oikeasti tukee lapsen minuutta, itseluottamusta ja persoonaa. "Kaikki" on vanhemman tarpeista lähtöisin. Kun hahmotat mitä ne asiat ovat, joita oikeasti olisit tarvinnut ollaksesi rauhallisesti itsesi ja riippumaton vielä aikuisenakin kontrolloivan äitisi hyväksynnästä huomaat, että se "kaikki" ei ehkä ollutkaan sitä laatua joka olisi tukenut sinua. Jos oikein todella räikeästi kärjistän, niin jos kannat koiran eteen kilokaupalla hiekkaa, legoja ja irtokarkkeja, et vie sitä koskaan ulos ja koira alkaa sairastua ravinnon ja liikunnan puutteesta, alat sitten syyttää koiraa kiittämättömyydestä, kun kauheasti olet nähnyt vaivaa ja legojakin on eri värisiä. Korostan vielä kerran - sillä ei ole välilä miksi äitisi toimii niin kuin toimii, sillä syy ei ole sinun. Sinun ainoa tehtäväsi on suunnata katseesi omaan rauhaasi. Kaikkeen, mikä sitä tukee. Terv. Gabor Matéa suositellut, otanpa vaikka nimimerkikseni KH
- Anonyymi
Sinulla on vielä helppoa, mutta mieti mitä se on meillä äitisi ikäisillä jotka olemme huolehtineet itsekkäistä kiukkuisista äideistämme sinun ikäisestäsi asti. Olisinpa älynnyt muuttaa johonkin kauas jo 30 vuotta sitten.
- Anonyymi
Samat sanat. Häijyn ja pahansuopaisenb ihmisen haukuttavana oleminen on ihan kamalaa
ja se on lievästi sanottu.
- Anonyymi
Enpä usko että kenelläkään näissä tilanteissa olevilla on helppoa.
- Anonyymi
Ei ole niin, kun se on oma äiti, ehkä joskus isä.
Vieraammalle voisi sanoa "Hyvästi!" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole niin, kun se on oma äiti, ehkä joskus isä.
Vieraammalle voisi sanoa "Hyvästi!"Jouduin loppujen lopuksi psyykenlääkkeitä syömään neuroottisen äitini takia.
Henkistä väkivaltaa ei kestä loputtomiin sairastumatta itse. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jouduin loppujen lopuksi psyykenlääkkeitä syömään neuroottisen äitini takia.
Henkistä väkivaltaa ei kestä loputtomiin sairastumatta itse.Henkisellä väkivallalla tai pienelläkin kidutuksella saadaan eräitten maiden vankilloissa ihmisen mieli murrettua ja tunnustamaan ihan mitä vain pienessä ajassa.
- Anonyymi
Vaikeaa on kun toista ei voi muuttaa, eikä kykene täysin pysymään erossakaan. Toki heitäkin on, jotka ovat katkaisseet kaikki siteensä vanhempiinsa tai yhteen vanhempaansa. Kuka mistäkin syystä.
- Anonyymi
En itse aikoinaan katkaissut, koska oli kaikinpuolin hoidettava, vaikka oli hyvin agressiivinen ja väkivaltainen. Psyykkisesti myös hyvin alistava ja dominoiva.
Pidin vain hänet kovassa kurissa. Päälle kun kävi, niin takaisin sai samalla mitalla.
Niin ne vain vuodet menivät ja aikoinaan psykogeriatrisella osastolla ihmeteltiin, kuinka tyyppi oli niin väkivaltainen ollut. Sanoin siihen, että kun ruokinta ja lääkitys on säännöllistä, eikä enää odoteta tyypin pärjäävän, niin mielikin rauhoittuu.
Ei kyllä hänen monttubileissään kyyneltäkään herahtanut. Ei ollut mitään syytä. Menimme vain ravintolaan hyvin syömään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En itse aikoinaan katkaissut, koska oli kaikinpuolin hoidettava, vaikka oli hyvin agressiivinen ja väkivaltainen. Psyykkisesti myös hyvin alistava ja dominoiva.
Pidin vain hänet kovassa kurissa. Päälle kun kävi, niin takaisin sai samalla mitalla.
Niin ne vain vuodet menivät ja aikoinaan psykogeriatrisella osastolla ihmeteltiin, kuinka tyyppi oli niin väkivaltainen ollut. Sanoin siihen, että kun ruokinta ja lääkitys on säännöllistä, eikä enää odoteta tyypin pärjäävän, niin mielikin rauhoittuu.
Ei kyllä hänen monttubileissään kyyneltäkään herahtanut. Ei ollut mitään syytä. Menimme vain ravintolaan hyvin syömään.Geriatriset sairaudet voivat olla piilevinä vuosia ennenkuin saa diagnoosin.
Jos läheisen käyttäytyminen muuttuu merkittävästi, on syytä hoitaa hänet lääkäriin,
tutkimuksiin.
Aggressiivinen käytös on aika usein ensimmäisiä geriatristen sairauksien merkkejä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Geriatriset sairaudet voivat olla piilevinä vuosia ennenkuin saa diagnoosin.
Jos läheisen käyttäytyminen muuttuu merkittävästi, on syytä hoitaa hänet lääkäriin,
tutkimuksiin.
Aggressiivinen käytös on aika usein ensimmäisiä geriatristen sairauksien merkkejä.Hän oli skitso, jonka odotettiin ”pärjävän” avohoidossa lastensa hoitamana. Ei tietenkään ”pärjännyt”, kun eihän hän ollut sairas ja niinollen lääkityskin oli turhaa, eikä hän lääkkeitä sitten ottanutkaan.
Mitä se ”diaknoosi” auttaa kroonisella skitsolla, kun ei kuitenkaan laitoksessa, nykymuodin mukaan, hoideta?
- Anonyymi
Hei vielä kerran, aloittaja tässä vielä kertaalleen. Olen viettänyt kesälomaa välissä ja miettinyt.
Ensinnäkin suuret kiitokset kaikille, olen yllättynyt että aloitukseni keräsi näin paljon asiallisia vastauksia! Koen saaneeni paljon ymmärrystä ja kannustusta, sekä useita hyviä vinkkejä. Pyrin tutustumaan mainittuihin kirjallisuuteen yms.
Totuus on, että tarvitsen ammattiauttajaa. Olen ollut nyt yhteydessä työterveyden kautta jo psyk-sairaanhoitajalle, ja ensi kuulle on varattu aika myös psykiatrille. Onneksi työterveys otti asian vakavasti ja laittoi homman eteenpäin. Olen harkinnut terapiaa yhä enemmän, ja keskustelen asiasta psykiatrin kanssa tarkemmin. Sisälläni on hirveä määrä rikkinäisyyttä ja muuta pahaa. On surua, vihaa, kaltoinkohdelluksi tulemisen tunnetta ja turhautumista. Minä tosiaan tarvitsen apua kaiken tämän käsittelemiseen.
Mitä tulee suhteeseeni äitiin, olen alkanut avata silmiäni enemmän, mistä iso kiitos tämän keskustelun ihmisille. Erityisesti erilaiset pohdinnat persoonallisuushäiriöistä tai muista luonteeseen vaikuttavista sairauksista ovat mielenkiintoisia. Mutta kuten joku totesi: nyt minun ei pidä enää huolehtia äitini asioista, vaan omistani. Olen tajunnut, että jos hautaan itseni äidin ongelmilla, saan jatkaa sitä hänen kuolemaansa asti ja varmaan vielä sen jälkeenkin. Se ei käy. Olen ihan liian kauan kestänyt tätä enkä halua enää.
Joka tapauksessa olen jo tehnyt päätöksen, että tämän on loputtava. Elämäni menee hukkaan tuon ihmisen sekoilun takia. Kai minullakin on oikeus nauttia elämästäni ja tuntea tehneeni jotain oikein? En minä ole vastuuton tai taitamaton; päinvastoin, olen tehnyt elämässäni parempia päätöksiä. Miksi en saisi olla niistä ylpeä? En halua enää tulla yliajetuksi kerta toisensa jälkeen.
Olen jo pitempään sisimmässäni ajatellut, että voi kun voisin vain pistää välit poikki. Nyt kun ajattelen asiaa tarkemmin, taitaa olla niin että olen sisimmässäni tehnyt jo vuosia jonkinlaista hiljaista välien poikkipanemista, vaikken olekaan sitä toteuttanut. Nyt tämän keskustelun myötä alan ihmetellä, miksi en tosiaan ole jo tehnytkin sitä.
Saa nyt nähdä mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu. Tuntuu kuin sisimmässäni olisi vaikea kamppailu. Luulen että yritän silti vielä antaa äidilleni tilaisuuden keskustella. Helppoa tämä ei tule olemaan, eikä isästäni ole mitään apua. Tärkeintä on kuitenkin, että olen tehnyt päätöksen. Taisteluhan tästä tulee, ja minua pelottaa kuinka käy. Entäs jos oloni pahenee entisestään? Päästääkö äiti edes irti? Tämmöisestä valta-asetelmasta poispyrkiminen on vaikeaa. Sehän on käytännössä kapina vallitsevaa diktaattoria vastaan. Ja yksikään diktaattori ei luovu vallastaan helpolla. Synkkä ajatus on, etten onnistu vaan päinvastoin tämä johtaa lopulliseen tuhooni. Mutta en jaksa enää nykyistäkään menoa. Jotain on tapahduttava. Nyt juttelen ensin työterveydelle ja siitä sitten katsotaan asiaa eteenpäin.
Vastaan vielä pariin kommenttiin:
-Se joka ihmetteli miksen kirjoittaisi oman ikäisille näistä: olen kyllä kavereille puhunutkin asiasta, mutta tarvitsin ihan aidosti sellaisten ihmisten näkökulmaa jotka ovat vanhempieni ikäisiä. Sukupolvierot jne. Ja oli todella hyvä että tulin, sillä täällähän tuntui että minusta välitettiin aivan aidosti. Voi olla, että sisimmässäni olen kaivannut lohdutusta sekä äidillisiä ja isällisiä sanoja, ja siksikin halusin tulla juuri tälle palstalle. Olen kovin kiitollinen että suhtauduitte minuun niin lämpimästi! Meinaa tulla kyyneliä silmiin. Saisinpa halata teitä kaikkia.
-Se joka mietti että olenko nainen: olen mies, mutta olen todella herkkä ja tunteellinen. Lisäksi osaan monien mielestä kirjoittaa kauniisti, elävästi ja ehkä jopa runollisesti. En varmaan edes osaisi kirjoittaa kovin karskisti. En vain ole ilmaisultani macho. Se ei tee silti minusta naista, tai homoa. Homoksikin minua kerran on epäilty, mutta olen kyllä tavallinen hetero mies. Sisimmässäni on vain iso annos feminiinisiä piirteitä. Toivon että joskus löytyy rinnalleni nainen, joka arvostaa tämmöisiä piirteitä miehessä.
Tässä kohtaa toivotan kaikille keskustelijoille kaikkea hyvää elämään. Keskustelu jää varmaan osaltani tähän. On kuitenkin mahdollista, että tulen vielä jonain päivänä tulen kertomaan kuulumisia, kun aikaa kuluu ja katsotaan mihin suuntaan elämä menee. Kommentteja luen kyllä vielä monta kertaa uudelleen ja uudelleen, sillä niin paljon olette tukeneet ja antaneet ajattelemisen aihetta ja neuvoja.
Hyvää jatkoa kaikille, ehkä jopa myös minulle!
T: Arvoton ja Voimaton, ehkä jonain päivänä vielä Arvokas ja Voimakas?- Anonyymi
Mahtavaa, että olet jaksanut hakeutua ja päässyt ammattiavun piiriin.
Olet ylittänyt ensimmäisen esteen kohti ongelmasi ratkaisua.
Toivon sinulle voimia tuleviin koitoksiin ja kaikkea hyvää eämääsi!
https://www.youtube.com/watch?v=g9wCISwdzDk
kylmätotuus Tsemppiä. Muutos aiheuttaa aina ahdistusta ja vaatii voimia ja rohkeutta. Hyvä että olet ottanut ensimmäisen askeleen ja hakeutunut avun piiriin sillä sinun ei tarvitse olla asian kanssa yksin.
Kuten olet aiemminkin saanut palautetta, kirjoitat selkeästi ja analyyttisesti. Kaikkea hyvää elämääsi ja ennen kaikkea voimia muutokseen. Sinä olet arvokas ja ansaitset parasta. Olet oman elämäsi tärkein hénkilö.- Anonyymi
Arvoisa Arvoton ja Voimaton,
ihan huippu tyyppi olet, siitä olen varma!
Panosta kaikki työn ulkopuolinen elämä itseesi ja ehkä kumppaniisi, jos sellainen sattuu kohdalle. Terapia on ihan huikea kokemus, sitä se oli itsellenikin kun yli kuusikymppisenä uskaltauduin penkkiin. Siellä oli selvät sävelet, sain puhua omat asiani ja asiantuntijan kommentit ihan suoraan avasivat mielessä pyörivät asiat. Voin sanoa, ihan turhaan olin niitä pyöritellyt vuosikausia.
Ehdotan, ettet katkaise välejä, mutta rehellisesti kerrot, ettet vastaa puheluihin kuin esimerkiksi lauantaisin, koska työt /projektit vievät aikaa. Tarvittaessa käytä puheluestoa. Käytejä rajoitat ja etenkin niiden kestoa, maksimi pari tuntia, mieluiten tunti. - Toisinsanoen annat vähemmän aikaa äidille.
Tunnistan itsenikin kontrolloivaksi äidiksi ja silloin pidän tietoisesti taukoa tapaamisista, soitoista, yhteydenotoista. Kun tuntuu, että häiritsenn perhe-elämää, siirryn kauemmaksi. Kun olin kesälomalla, niin sen jälkeen poika kertoi, että on ikävä. Voi, miten mukavalta tuntui.
Tsemppiä elämään! Elämä on ihanaa.
- Anonyymi
Toivon Siunausta ja Voimia, enkä yhtään epäile, ettetkö saisi tätä asiaa hoidetuksi juuri sellaiseksi kuin sen kuuluu olla.
- Anonyymi
Aloittajalle. Tottakai saat sen hoidetuksi ! Kaikkea hyvää sinulle !
JM
- Anonyymi
Tekisit nyt jo päätöksen suuntaan tai toiseen
ei se täällä jauhaamisella mihinkään edisty.
Siullakaan ei ole kuin yksi elämä elä ja anna
toistenkin elää - Anonyymi
Joku viisas sanoi, että aikuiseksi tullaan sitten, kun osataan antaa anteeksi vanhemmilleen. Hekin ovat omista lähtökohdistaan eläneet tätä maailmaa ensimmäistä kertaa.
Ole oma itsesi. Seiso päätöstesi takana. Ole vahva ja oikeudenmukainen. Kasva ihmisenä ja pidä hyvät välit vanhempiisi - omilla ehdoillasi.- Anonyymi
Hieno ja viisas kommentti. - Nm. Kiitos
Miten yhtäkkiä tulla vahvaksi ja oikeudenmukaiseksi. Tuollaiset kommentit ovat asiasta huolimatta teoreettista sananhelinää joka ei aloittajankaan tapauksessa liene noin vaan sormia napsauttamalla mahdollista. Kauniita sanoja mutta usein käytännössä tarvitsevat aikaa ja vaivaa.
- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Miten yhtäkkiä tulla vahvaksi ja oikeudenmukaiseksi. Tuollaiset kommentit ovat asiasta huolimatta teoreettista sananhelinää joka ei aloittajankaan tapauksessa liene noin vaan sormia napsauttamalla mahdollista. Kauniita sanoja mutta usein käytännössä tarvitsevat aikaa ja vaivaa.
On asioita, joita ei todellakaan voi ”vahvuudella ja oikeudenmukaisuudella” anteeksi antaa, vaikka kuinka ”kasvaisi aikuisuuteen”.
Eikö niiden vanhempien olisi pitänyt itse aikoinaan ”kasvaa aikuisuuteen” ja ottaa vastuu omasta elämästään? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On asioita, joita ei todellakaan voi ”vahvuudella ja oikeudenmukaisuudella” anteeksi antaa, vaikka kuinka ”kasvaisi aikuisuuteen”.
Eikö niiden vanhempien olisi pitänyt itse aikoinaan ”kasvaa aikuisuuteen” ja ottaa vastuu omasta elämästään?Samaa mieltä. Miksi uhrin pitäisi antaa anteeksi, jos vanhemmat ovat niin kehittymättömiä tai vinksahtaneita, että tuhoavat lapsensa elämän ? Voisipa unohtaa, se on hartain toiveeni.
Unohtamalla saisi taakan pois sieluaan kalvamasta.
Ihminen oppii muistamaan, mutta ei opi unohtamaan, vaikka kuinka yrittäisi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samaa mieltä. Miksi uhrin pitäisi antaa anteeksi, jos vanhemmat ovat niin kehittymättömiä tai vinksahtaneita, että tuhoavat lapsensa elämän ? Voisipa unohtaa, se on hartain toiveeni.
Unohtamalla saisi taakan pois sieluaan kalvamasta.
Ihminen oppii muistamaan, mutta ei opi unohtamaan, vaikka kuinka yrittäisi.Väärin. Kyllä oppii. Se on tahtomis- ja haluamiskysymys. - Nm. Tahtotila
- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Miten yhtäkkiä tulla vahvaksi ja oikeudenmukaiseksi. Tuollaiset kommentit ovat asiasta huolimatta teoreettista sananhelinää joka ei aloittajankaan tapauksessa liene noin vaan sormia napsauttamalla mahdollista. Kauniita sanoja mutta usein käytännössä tarvitsevat aikaa ja vaivaa.
Eihän siinä sanottukaan, että asia tapahtuisi "sormia napsauttamalla". Sillä tavalla ei tapahdu myöskään aikuiseksi kasvaminen, joka sekin vaatii "aikaa ja vaivaa". - Nm, Kasvamisen käsittämätön kipu
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän siinä sanottukaan, että asia tapahtuisi "sormia napsauttamalla". Sillä tavalla ei tapahdu myöskään aikuiseksi kasvaminen, joka sekin vaatii "aikaa ja vaivaa". - Nm, Kasvamisen käsittämätön kipu
Miksi pitää ”kasvaa aikuiseksi” suhteessa vanhempiinsa, jotka haluaa unohtaa?
Helpottaa, kun unohtaa. Ei tarvitse teeskennellä. - Anonyymi
Ei ole mikään selitys. Jokainen elää tätä maailmaa ensimmäistä kertaa.
Itsekasvatus, itsensäkehittäminen ja oppiminen ei ole kiellettyä keltään.
Ei kellään ole oikeutta pilata kenenkään elämää, koska "elän tätä ensimmäistä kertaa".
Niin elää sekin, jonka elämän joku toinen pilaa ja toista elämää ei tule sillekään
jonka elämä tärvääntyy tyhmien itsekkäitten ihmisten takia. Anonyymi kirjoitti:
Eihän siinä sanottukaan, että asia tapahtuisi "sormia napsauttamalla". Sillä tavalla ei tapahdu myöskään aikuiseksi kasvaminen, joka sekin vaatii "aikaa ja vaivaa". - Nm, Kasvamisen käsittämätön kipu
Onko sinun mielestäsi aloittajan tilanteessa kyse siitä että hän ei ole kasvanut aikuiseksi? Ja mikähän siihen on syynä. Vinksahtanut äiti-lapsisuhdeko on aiheuttannut sen että lapsi ei pääse aikuistumaan koska häntä ei tueta siihen?
- Anonyymi
siilivain kirjoitti:
Onko sinun mielestäsi aloittajan tilanteessa kyse siitä että hän ei ole kasvanut aikuiseksi? Ja mikähän siihen on syynä. Vinksahtanut äiti-lapsisuhdeko on aiheuttannut sen että lapsi ei pääse aikuistumaan koska häntä ei tueta siihen?
Olen kyllä lukenut aloituksen, mutten tee arvioita ihmisten asioista kertomusten perusteella. Sen lisäksi en ole kommentoinut aloitusta, vaan tämä ketju ketjussa liittyy kommenttiin 24.8.21 klo 21:59.
Elämä on hlvt:n kova koulu, jossa joutuu tukemaan itse itseään siinä vaiheessa, kun lapsuus ja nuoruus ovat ohi ja täytyy alkaa tallomaan tietään omin voimin ja toimin. - Nm. Itseohjaus & -kasvatus
- Anonyymi
Asutko lapsuus koti? Kasva aikuiseksi,muuta heti pois. Tee rajat oma kotisi. menen lyhyt terapiaan puhuman asiasta,saat työkalut elämän.Ettet sirrä tuntemuksia sylistämistä omille lapsillesi,jos sinulla nitä tulevaisuus joskus on? Voit myös puhua tuntemuksesi äidille SUORAN KASVOTUSTEN. NOSTAA KISSA PÖYDÄLLE.Sylistämällä tilanne ei parane ja isää motimalla lapatosuksi,joka ei puutu asiaan siis. Perhe terapia on mahtavaa,aukaisee myös lukot.
- Anonyymi
Aloittajalle.
Äitisi jatkaa sitä kulttuuria, missä on itse elänyt ja uskoo, että se on ihan OK, ja niin hänen mielestään pitää ollakin. Aika vaikee kyseenalaistaa sellaista asennetta. En itsekään saanut omaa äitiäni tajuamaan vastaavia asioita. Olen vuosimallia 1957. En hommannut lapsia. Äitini toki unelmoi minun tulostamista lapsista. Jos olisin hankkinut lapsia, niin äitiini en olisi niitä ikinä tutustuttanut. Osa äideistä on aivan hanurista.- Anonyymi
Mummo / isoäiti saattaa olla aivan eri ihminen kuin äiti. - Nm. Eri roolit
- Anonyymi
Olen aikuinen ihminen ja silti äidin silmissä olen/ollut "lapsi tottelee vanhempiaan" "olen auttanut sinua siinä ja siinä ym. olen hyvä äiti eli kunnioitusta" "olen rakastava äiti kun pidän sinusta huolta vieläkin ym" eli äiti on tehnyt itsestään marttyyrin.
Me olemme erilaisia, aina olleet.Olen aina ollut ns. isän tyttö. Isä vei minua paikkoihin kun olin lapsi, äiti ei ikinä eikä ollut kiinnostunut mistään tekemisistäni.
Meillä oli kuitenkin hyvät välit varsinkin kun ikää tuli ja monet naurut naurettiin ym. kun olin nuorempi ja kävimme laulamassa karaokea jne.
Vanhemmiten hän muuttui. Isäkin huomasi sen.Hän arvosteli, vähätteli ja sai ns. raivarit miltein heti eli tervettä keskustelua ei juurikaan ollut. Veljeäni hän rakasti alusta saakka vaikka vaikea olikin, kaikenlaista rötöstelyä muunmuassa mutta äiti kuittasi asian että "koska ***on niin vaikea niin siksi se on mulle niin tärkeä". Isä oli eri mieltä mutta ei ikinä sanonut mitään.
Tilanne meni niin, että veli kuoli huumeisiin ja isä agressiiviseen syöpään.
Isän menetys oli ennen kaikkea vaikea.
Nyt äiti jatkaa samalla kaavalla kuin isällekin : Jatkuvaa arvostelua, jos ei miten parkkeeraan auton niin miksi värjään hiuksiani ja miksi en laihduta ym.
Tänään kärsivällisyyteni loppui.
Puhelimessa kun taas aloitti huutamisen huusin takaisin. Sanoin, että olen totaalisesti kyllästynyt sinun huutamiseesi ja vähättelyyn ja lopeta se. Hän paiskasi luurin korvaan.
Ei haittaa. Pääasia, että sain sen ulos itsestäni. Olen ollut niin kärsivällinen, niin oli isäkin.
On kevyt olla. Takaisin en ole soittanut. Enkä soita.- Anonyymi
Hyvä kun sanoit. Kaiken patoaminen sisälleen on pahaksi itselleen.
Minunkin olisi pitänyt sanoa eikä sairastua itse vihaan, jota sain osakseni. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä kun sanoit. Kaiken patoaminen sisälleen on pahaksi itselleen.
Minunkin olisi pitänyt sanoa eikä sairastua itse vihaan, jota sain osakseni.Viha voi sairastuttaa uhrinsa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2004383
Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin?
Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin? Shokki!422026- 631713
Ymmärrätköhän nainen
Etten halua että ottaisit sitä suuhusi. Minusta se on ällöttävää, vaikka kivalta se kai tuntuisi, mutta vain minusta. Mi1331373Martina on käynyt puhumassa viisauksia
Iltalehden artikkelissa Martinan viisaudet.3581347Ajattelen sinua iltaisin, aamulla, päivittäin
Ehkä siinä jo pientä vinkkiä. Oot jäänyt pahasti mieleen. Sun katse on niin syvä ja oot niin lempeä. Hyvä olla sun kanss93969SDP:läinen lähettiläs Titta Maja-Luoto RAIVOAA lähetystössä -?
SDP:n puolueen Maja-Luoto on Portugalissa noussut Median otsikoihin, koska RAIVOAA työntekijöille ja pitää Heitä lähinnä26933Mitä alkoholijuomaa on myyty sekä Linda Lampeniuksen että Matti Nykäsen nimellä? Testaa tietosi!
Mikähän alkoholijuoma se mahtoi olla…? Tule pelaamaan kivaa Testerin Juomavisaa! Kuinka monta saat oikein? Tästä pääse10899Sinkkujen lapset ja kesäloman pituus
Tuli mieleeni kysyä oletteko huolissanne lasten ja nuorten tulevaisuudesta, tai siitä mitä he nyt joutuvat kokemaan yhte170818Voiko vauva uskoa ?
Lohkoissa väitetään ettei vauva voi uskoa. Tässä näet vauvan uskon. https://youtube.com/shorts/QhFbPSdjpnA?si=Zb2BCRST9186706