Kaunista iltaa korvesta, syysaurinko helli tänäänkin vaikka se ei kai olisi kohdallani suotavaa, mutta kuitenkin. Syksy on kauneimmillaan, mitä jos piristäisimme palstatunnelmaa riimeillä. Plus 70-palstalla on jo riimiketju, joten tähän heittämään helmiä 🤗
Tänään
Koivu vielä lehdessä, tikan töitä tehdessä,
kuuntelee ja koputtaa, ötököitä hoputtaa.
Chilipaprikat, tomaatit satoa kantaa,
ei lämpö vielä katoa, metsä marjojaan antaa.
Nurmikolla jo lehtiä, sieniä, nuukahtaneita ja pieniä.
Pilvien välissä raitoja, auringon säteitä kaitoja.
Ruskan väreissä puistot, mielessän kesän muistot.
Mandi 21.09.2021
Tänään
Koivu vielä lehdessä, tikan töitä tehdessä,
kuuntelee ja koputtaa, ötököitä hoputtaa.
Chilipaprikat, tomaatit satoa kantaa,
ei lämpö vielä katoa, metsä marjojaan antaa.
Nurmikolla jo lehtiä, sieniä, nuukahtaneita ja pieniä.
Pilvien välissä raitoja, auringon säteitä kaitoja.
Ruskan väreissä puistot, mielessän kesän muistot.
Mandi 21.09.2021
Vastaukset 40
Vanhimmat
Mielikö matalalla, no syksyisin kai sekin on mahdollista, varsinkin kun järvi lainehtii avoimena. Tulee se talvi,ja jäätyy järvi.
Kurja
Vapaana lainehtii järvien jäät,
kurjaakin kurjemmat syksyiset säät.
Veden vellova pinta ei armoa anna,
poissa on jäät, ne ei kurjaa kanna.
Musta ja liehuinen alla on maa,
kahlittu mieli ei rauhaa saa.
Tiirailee järvelle, kukako seilaa,
purrelta itseään järvestä peilaa.
Kurja, polvilleen nousee, katseen järvelle nostaa,
repii hiuksiaan, meuhkaa, haluaa kostaa.
Menneen varjoja ylös nostaa.
Mitä hyöveijjää.
Mandi 17.02.2020
Kainuussa on hiljainen kansa.
Samalla myös erikoinen ja erillainen.
Kainuulaista ei ymmärrä kukaan muu kuin toinen kainuulainen.
Eikä sekään aina.
Kainuulainen on oman kuplansa vanki.
Yrittää pääsyä ulkomaailmaan.
Keinoja kaihtamatta.
Räksyttää kuin rakkikoira sinne tänne.
Ja miettii, että miksi tämä toimi.
Muut eivät ymmärrä hänen sanomaansa.
Senjälkeen on ja pysyy omassa maailmassaan.
Tätä sanotaan kainuuntaudiksi.
Syyllisiä siihen ei ole ja turha niitä on etsiäkään.
Joko hyväksyy epävarman persoonan mielenmuutokset ja sen ylemmäksi itsensä nostamisen ja kaikki ylikehumiset.
Tai sitten on parempi, että run.
Mikäpä täällä vaarojen päällä.
korkeammalle ei päästä. Täältä näkkyy kauemmaksi selekosellä säällä.
Tiijäppä häntä hiljaisuutta, van linnut ne kaoniisti laolaa.
Oravat kuriittaan käpylöitä heittävät kulkijain kaolaan.
Hiljaiseks se toki vettää
jos kirkolla ei näy kettää.
Toesta se on muualla, kulukijaa,
rähinää riittää.
Kumarrettaan ja pyllistettään muistetaan tyhjästä kiittää.
Meillä ei huutaa räksytetä, ei häiritä luonnon rauhaa. Eletään ihan hiljaa annetaan koskien paohaa.
Kannon nokassa tuumiskellaan mikä taoti kettäin vaevaa. Onko se kovinkin vakavaa vae ikäväkö mieltänsä paenaa.
Oli mullai keltane kupla, hyvin se lähti säässä kuin säässä van talavella en ulos nähny kun ikkunat olivat jäässä.
Mandi 22.09. 21
Jotta oli kiva riimifiilis, kävi kuin joskus maalatessani taulua, aika unohtuu enkä huomaa, että on jo yli puoli yö.
Yötä 😴
Joen rannalla saarille mennen
velloo tumma vesi
keväällä siellä pesi
sama joutsenpari kuin aina ennen.
Auringonlaskun jälkeen siellä
yön tumma siipi
pilvet taivaalle hiipi
kurkiaura on etelän tiellä.
Maan musta käsi peittää
koivun lehden
pihan orvoksi tehden
surun harson tienoille heittää.
(Paloma01, 2021)
Kadonnutta ja löydettyä rakkautta.
Tuulee ja myrskyää, laineet sinkoilevat laiturille. Kukkaruukustani puuttuu pelargonia. Etsin en löytänyt, vesi on liian sameaa. Koivun oksia kaikkialla maassa.
Saunankuistilla ollut tyhjä shampanjapullo on kaatunut. Sain sen lahjaksi, säilytin, odotin sinua, kunnes nautin sen toisen kanssa.
Helteet ovat hellittäneet ukkosmyrskyn jälkeen.
Hellettä ja myrskyä, kadonnutta ja löydettyä rakkautta.
Mandi syyskesässa v. 2005
Ja se viinapullo mukana kuvassa tuolloinkin.
Ihana viini 🥂
Viini on tunnettu ikivanha juoma.
Etelästä laivojen tänne mukanaan tuoma.Jeesuskin viiniä naukkaili kun ehtoollisleipää haukkaili.
Lämpimillä keleillä valkkista jäillä,
punkkua lasiin kylmillä säillä.
Valkkislasiin mansikka ja basilikan lehti, siitä on lempijuomani tehty.
Saunan jälkeen janoon kaljan juon. Syysiltana patiolla tuon nautinnon itselle suon.
Kiitos muusa.
Mandi 22.09.21
En mä osaa enkä jaksa omia riimityksiä luoda.
Sen vuoksi laitan toisten riimejä jopa sävellettynä:
https://www.youtube.com/watch?v=wAvr7fcVJBE
Petrus Schroderus on minunkin suosikki. Ehdoton elämäni biisi kysyttäessä olisi Finlandia hymni.
Takaisin riimeihin. Tämän riimin raapustin proosarunokurssilla v. 2005.
Koira ja kirppu.
Koira kiersi ympyrää, yritti purra hampaillaan häntäänsä, tyhmäkö?
Kirppu kauhisteli koiran hampaita. Ne tulivat lähemmäksi ja lähemmäksi.
-Ei hätää kirppu, koira nauroi.
-Saat hampaankolostani uuden aitiopaikan, ihan eturivistä.
-Parempi elämä sinulla edessä on kuin siellä takana.
Mandi 18.11.2005
Korppis
Finlandia on hyvä. On myös minun mielikappaleeni.
Sibelius sävelsi sen Venäjän sortokauden alettua. V.A.Koskenniemi teki siihen myöhemmin sanat.
Ajatelmia ja hajatelmia kun lapset kasvoivat helmoissani 😊
Lapsesi eivät ole sinun. He ovat sinulla lainassa. Kaikki se rakkaus jonka annat heille kantaa heitä pitkälle elämässä. Tulee kuitenkin aika jolloin joudut luopumaan heistä. Toivon, että se hetki on onnellinen.
Menevä esikoiseni
Festarit, juhannus, meno ja vauhti, mosh-pit, mustelmat ja väsymys.
Voi kuinka minulla on ollut työ opetella olemasta huolissani sinusta.
Kuopukseni
Olimme torilla. Halusit lelukauppaan.
Tiesit, sieltä löytyy pienoismalleja joita maalaat ja keräät sotajoukoiksi.
Olit varuillasi, kumpa kukaan ei näkisi.
Ihanaa puhua poikieni kanssa asiat suoraan, ei tarvitse teeskennellä äitiä
Saunan jälkeen mökillä
Molemmat poikani järvessä kumirenkailla kellumassa ihan kuin ennen vanhaan.
💞
Kirjoittajaseminaarissa. 2006
Tehtävä, kirjoita kerronnallinen runo, jossa esiintyy sanat, suo ja napa.
Suon napa.
Kontiosaapas upposi veteen, läiskäytti pisaroita ympärilleni.
Sateenkaarin värit, kuin pienet enkelit, ajattelin. Haluavat suojella tietäni matkalla napakalliolle.
On ylitettävä suo, reppu painaa selkääni, suutani kuivaa.
Katseeni etsii sammalikkoa, löysin, istahdan, ihailen tätä ylenpalttista väriskaalaa. 🎨
Olen onnellinen.
Korppis moi
Olen 2lesken 60 palstalta.
Pakko avautua.
Ollaan joskus keskusteltu ja melkoisen suorasanaisesti.
Kirjoitin eilen vastalauseen Eliaanan liverryksille, ketjussa unettomuudesta jne.
Ottaa nuppiin tämän nikin opettavaisuus.
Sain tällaisen viestin sinne väliin:
" No voi voi!
Eikö korppiksen rökittäminen sulle enää riitä?
Eliaana ei montaa kertaa paltoilla ole ollut koko kesänä.
Otappa huomenna kunnon tuju Koskenkorvaa tai jos pelottaa, niin ota Valeriaanaa"
Voinen kertoa että jos minulla on asiaa tai muuta ,kirjoitan sen omalla nikilläni ja suoraan.
Tällaiset heitot minulle ovat älyttömiä.
Tämä Eliaana, ent. eppu2 on no jaa, jätän kirjoittamatta.
Päivänjatkoja
2 lesken
No, kiva, että otit yhteyttä nikilläsi, arvostan avoimuutta. En ole käynyt aikoihin plus 60-palstalla, joten en tiedä mistä siellä keskustellaan.
Eliaana on mielestäni objektiivisimpiä ja miellyttävimpiä kirjoittajia. Arvostan häntä paljon. Koen hänet samanlaiseksi arjen puurtajaksi kuin itsekin olen. Ei hän ketään loukkaa tahallaan.
Palasin juuri kotiin keramiikan teosta kaksi valmista keramiikkakissaa kainalossani.
Hyvää illan jatkoa, eletään kaikki ihmisiksi.
Korpik
Kiitos että vastasit.
Vuonna 2005 olen kirkoittanut ehkä eniten runoja, novelleja ja ajatelmia.
Olin irtautumassa työelämästä, lapseni olivat aikuistumassa, minulla jäi aikaa itselleni. Olin vuosikymmeniä elänyt muiden ehdoilla.
Löysin rakkauden, hän myös kirjoitti. Se suhde oli vaikea eikä olisi kestänyt arkea. Se oli viikonloppujen lastuaikasuhde.
Täydenkuun rapu.
Olen täydenkuun aikana syntynyt apu.
Tunnen sen sisälläni on tulivuori.
Mandi 30.06.2005
Mitä helevattia tänne kuuluu kenenkään aataminaikaset laStuaikasuhteet. Niinkö on jo surkeassa jamassa itsekunnioitus?
Tätä on toivottu, blogiani, jossa kirjoittelen omia höpinöitäni.
Mitä tulee osallistujien naakin aikaisiin suuttumuksiin vuonna 2006 kirjoittamistani kielikukkasista, ne ei todellakaan enää kuulu 2021-vuosiluvulle.
Tässä mielessä olen kanssasi samaa mieltä
Kun elämä koskettaa ja tekee pahaa,
se opettaa olemaan nöyrä.
Se opettaa olemaan aito ja rehellinen.
Se opettaa rakastamaan niitä päiviä, joita meillä vielä on jäljellä.
Se opettaa rakastamaan ihmisiä, jotka ovat oikeasti vierellä.
Mandi joskus kauan sitten.
Kuvastaan päätellen ketjun aloittajalla on pituutta 155 senttiä.
Tonttujensa näköinen pitkissä kalsareissa.
Metsään on tullut jo syys
https://www.youtube.com/watch?v=mNSOJtoW3ng
Pelargonit
Toin pelargoniat ulkoa suojaan.
Ne ovat täynnä pinkkejä nuppuja.
Täysikuu, taivas kirkas, edessä hallayö.
Avasin haĺlin ison ikkunan salekaihtimet, valoa rakkaille suojateilleni, pelargonioille.
Mandi 22.9.2021
Ihan tuli mieleen tuosta Kari Kuuva ja tango Pelargonia.
Pelargonia on kiitollinen kasvi eri olosuhteissa. Äidilläni oli kesät talvet niitä ikkunalaudoilla. Viime syksynä laitoin pari pelargoniaa pimeään tilaan odottamaan keä. Eivät selvinneet, mutta ikkunalleni jättämä selvisi ja kukki koko kesän. Nyt olen ottanut kaikki sisään mökin pirttiin ja tänne kaupunkikodin ikkunoille.
Pelargoniat talvehtivat viileässä ja valoisassa. Minä perin edeltäjäni pelargoniakokoelman ja suurin osa on edelleen hengissä. Muutaman englanninpelargonian olen hankkinut lisää. Minusta ne jopa tuoksuvat ihanalle. Minä mitään ymmärtänyt niiden päälle kun tapasimme miehen kanssa; hän on minua opettanut miten niitä pätkitään, kastellaan säästäväisesti ja säilytetään talvella viileän ruokasalin ikkunalla.
Kaupunkikodeissa on vaikeampaa, kunkaikki huoneet pidetään tasalämpöisinä; eteisen ikkuna on usein hyvä paikka myös.
Tango Pelargonia
https://www.youtube.com/watch?v=OuO2qFGahdo
Kaunista on myös kivikylässä,kerrostalo lähiöissä Itä-Helsinki. Juuri tulin kivikon metsästä yksin kävelemästä.Ruskaa alkaa tekemään,auriko pilvien raosta kuitenkin näkyi. Kuin kaunis on metsämme täällä lähiössä .Saa olla kitolinen,on metsää säästetty.
Elefanttikoira
Merenrannan
hiekkatyyneillä vaellan
simpukoita nuuhkin,
suurkaupungin ihmisvilinässä
väistelen, törmäilen,
kahvilassa penkin alla makoilen
ohikulkevia katselen.
Nukahdan...unelmoin
herään...
Kaipaan viiniä raikasta hellettä kuumaa,
onnen humalassa lasini tyhjäksi juon.
Tahdon tanssia, tanssia niin, että huumaa,
Kylmän keskeltä tarvon tuon unelman luon.
Mandi 23.3.2011 (muunneltua)
Ei mikään runo, mutta aikaan sopivia aatoksia.
Totuuksia
Luonto tekee kuolemaa,
ei sure, ei kapinoi,
nöyränä suostuu tulevaan.
Vanhus oottaa vuoroaan
tyynenä istuu, ulos katselee.
Muistot nuoruuteen asti liitää,
vuodet vaihtui tuli kevät, kesä, syksy, talvi,
aina sama uudelleen.
Löytyi puoliso, syntyi lapset,
heidät maailma vei ,
kumppanin myös, jossain hän odottaa.
Valmiina olen lähtöön minäkin,
nurkumatta kuten syksyinen luonto,
kaiken sen olen kokenut,
mitä elämällä on ollut tarjolla.
Kiitos elämälle!
Kaunis kuvaus skillan.
Uskon meidän useimpien iän karttuessa alkavan muistelemaan menneitä. Myös kuolema on tullut osaksi elämäämme. Jo hyvin moni läheisemme on siirtynyt taivaan tähtisumuun.. En ole esim. halukas enää matkustamaan Hollantiin. Liian moni ystäväpiiristämme on kuollut. Kumppanini on saavuttanut kunnioitettavan iän, suru näkyy ajottain hänen kasvoiltaan kun hän muistelee väheneviä ystäviään.
Jatkamme kuitenkin matkustelua, se on kumppanini tahto, vaikka päiviämme emme tiedä, uudet kokemukset kiehtovat, välillä pelon sekavin tuntein. Miniä kävi opastamassa minua digimatkalippujen ja hotellimajoitusten seurantaan. Aina ennen matka-asiakirjat hoiti kumppanini, joka johti ja minä tulin perässä. Nyt osat ovat vaihtuneet. Vastuuni kasvaa päivä päivältä isommaksi joskus jopa ahdistaa kuinka selviän jatkossa kaikesta. No, kuokka käteen ja mökille maata myöräämään, tapani rentoutua.
ÄLÄ ELÄMÄÄ PELKÄÄ
Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.
Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.
Älä koskaan sano:
"Tämä on iäti minun."
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.
Kaarlo Sarkia
Laitoin vähän Sarkiaa, kun enitse osaa runoilla. Sarkialle oli kuolemanportti aina avoin, mutta hän eli loppuun saakka.
Erittäin surullinen epätoivoinen koskettava runo,
kuin omasta tämänhetkisestä elämästä,
epätoivoisesti tartun hetkeen tähän,
kuvittelen
olen vielä elossa ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
en tiedä kiittääkö
vai surra mukana,,
kuoleman portti kun on kokoajan ammollaan avoinna
odottaa loppuun elänyttä tulijaa,,,,,,,
Minä taas koen runon lohdullisena ja kannustavana.
Lopun me kaikki tiedämme; se portti on aina avoin, kaikille.
Jokainen elää loppuun saakka! Kuolema on elämän loppu.
juu
se vaan on toisilla lähempänä kuin toisilla,
siihen tyytykäämme,
ja
olkaamme kiitollisia että olemme saaneet näin vanhaksi elää,
moni moni moni kaveri, sukulainen, tuttava on kuollu
paljon paljon nuorempana,
se olkoon heidän onnensa,
ovat säästyneet paljolta mahollisesti pahalta ja elämän tuomilta murheilta,
sillä elämä on pettymyksiä ja tuskaa täynnä,,,
Joo, se vetää vähän haikeeksi, kun syksy tulee ja muuttolinnut lähtee ja rivimme harvenevat.
Minä yritin vain sanoa että yritetään nyt kuitenkin elää ihan loppuun saakka, vaikka ei se niin kivaa olisikaan. Omasta puolestani voin sanoa vain että vaöoa ja varjoa, molempia on ollut, mutta Violeta Parran tavoin voin sanoa kiitos elämälle. Paljon olen saanut.
Ja sitä mitä en ole saanut en kait ole niin kauheesti tarvinnutkaan.
Eilen meren rannalla kuuntelin syystuulen lempeää huminaa,
ihalin kaunista maisemaa
nautin meren tuoksusta,
yllättäin hiljaisuuden rikkoi yksi / yhden linnun ääni,
heristin korviani,
kuulinko oikein,
käänsin katseen taivaalle, ensin ei nähny muuta kuin sinistä taivasta pilvenriekalitten harhaillessa etsien suuntaa,
kuului ääni uudelleen,
näin kurkiauran lentävän " yli pääni pois" kuten eräässä laulussa lauletaan,
" mukaansa ne ei mua ottaneet, maihin kaukaisiin "
oi kuinka ihana oli se hetki
syksyn ihanuus ja k a u ne u s täydellisenä
ympäröi lempeän tuulen hyväillessä hiuksiani,
Onko syksy viimeinen,,,, jää nähtäväksi,,,,,,,,,,,,