Mitä kuuluu lukurintamalle ?

Anonyymi

Onko lukeminen maistunut vai hiipunut ? Minkä mukavan kirjan luit viimeksi ?

125

1293

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ei lukuinto pääse hiipumaan, hyviä kirjoja kun löytyy niin uusista kuin vanhoista kirjoista. Viimeisimpänä luin juuri joulun jälkeen Kristiina Vuoren "Samettiin kätketty".

      • Anonyymi

        Minkälainen kirja se on ? Mistä se kertoi ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minkälainen kirja se on ? Mistä se kertoi ?

        Kuvitteellinen tarina kertoo kätilön elämästä 1640-luvun Turussa, siis historiaa ja romantiikkaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuvitteellinen tarina kertoo kätilön elämästä 1640-luvun Turussa, siis historiaa ja romantiikkaa.

        Halaa. Ostin tuon toissa viikolla. Toinen, Viipurin valtiatar on kesken.
        Luin hiljan Ben Kallanderin "Vien sinut kotiin". Ajankohtaisuutta siinä.
        Beng


    • Anonyymi

      Olen kirjojen suurkuluttaja, viimeksi olen lukenut Neuvostoihmisen loppu ja Viisi maailmanloppua sekä Tsaarin ruoska.

      • Anonyymi

        Minua kiinnostaisi tuo Neuvostoihmisen loppu. Minkälainen se oli ? Oliko se kiinnostavan analyyttinen ja uskottava ?
        adilibriksessä on näköjään kirja-ale, sen voisi hankkia sieltä edullisesti,
        mutta kirjastostakin sen saa
        https://www.adlibris.com/fi/kirja/neuvostoihmisen-loppu-9789513198787?gclid=EAIaIQobChMImpaxg8C49QIVVR6tBh2D3wBQEAQYASABEgLomPD_BwE


      • Anonyymi

      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua kiinnostaisi tuo Neuvostoihmisen loppu. Minkälainen se oli ? Oliko se kiinnostavan analyyttinen ja uskottava ?
        adilibriksessä on näköjään kirja-ale, sen voisi hankkia sieltä edullisesti,
        mutta kirjastostakin sen saa
        https://www.adlibris.com/fi/kirja/neuvostoihmisen-loppu-9789513198787?gclid=EAIaIQobChMImpaxg8C49QIVVR6tBh2D3wBQEAQYASABEgLomPD_BwE

        Oli aika yllättävä kirja. Kuva karpasta oli aika vääristynyt meillä, tai annettiin ymmärtää, että hyvä kun neukkula luhistui. Kansalle tapahtuma merkitsi järkyttävää kurjuutta, puutetta kaikesta, vaikka ei leipä ollut kummoinen ennenkään.
        Kirja on tavallisten ihmisten kertomuksia ajasta luhistumisen jäljeen ja oligarkkien noususta. Vain venäjä voi olla noin kaottinen paikka, länsi-ihmisen on vaikea tajuta sellaista yhteiskuntaa.


    • Mukavan kirjan?
      En tiedä mukavuudesta, mutta nyt on aloitteella Gill Thompsonin "Haven som skiljer oss åt" (The Oceans Between Us).
      Faktaan pohjautuvaa fiktiota siitä, kun englantilaisia (kai muualtakin) orpolapsia on pakkosiirretty Austraaliaan valkoisen rodun säilyttämiseksi.

      • Anonyymi

        Huhhuh ! Onko sellaistakin tapahtunut ja milloin ?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Huhhuh ! Onko sellaistakin tapahtunut ja milloin ?

        On ja ihan viime vuosisadallakin vielä.
        Tuo kirja kertoo pojasta, jonka äiti vahingoittui vuonna 1941 pommi-iskussa ja menetti muistinsa. Poika (silloin 5v) odotteli lastenkodissa äitiään, jota ei tullut ... Sieltä hänet siirrettiin Austraaliaan.
        Arviolta noin 150 000 lasta viety sinne ja niistä noin 10 000 vielä vuoden 1947 jälkeen. Ja sitä on tapahtunut 60-luvulle asti. Samaan aikaan on pakkohuostaanotettu siellä aborginien lapsia siinä toivossa, että se alkuperäisväestö saataisiin vähenemään.

        https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/australia-pyytaa-anteeksi-sorretuilta-lapsisiirtolaisilta/


      • Anonyymi
        Tellukka kirjoitti:

        On ja ihan viime vuosisadallakin vielä.
        Tuo kirja kertoo pojasta, jonka äiti vahingoittui vuonna 1941 pommi-iskussa ja menetti muistinsa. Poika (silloin 5v) odotteli lastenkodissa äitiään, jota ei tullut ... Sieltä hänet siirrettiin Austraaliaan.
        Arviolta noin 150 000 lasta viety sinne ja niistä noin 10 000 vielä vuoden 1947 jälkeen. Ja sitä on tapahtunut 60-luvulle asti. Samaan aikaan on pakkohuostaanotettu siellä aborginien lapsia siinä toivossa, että se alkuperäisväestö saataisiin vähenemään.

        https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/australia-pyytaa-anteeksi-sorretuilta-lapsisiirtolaisilta/

        Tamara MC Kinleyltä olen lukenut 3 kirjaa ja niissä on myös rajuakin kuvausta Australian asuttamisesta. Myöhemmin näin dekkarin, joka paljolti vastasi romaaneista lukemaani.
        Beng


      • Anonyymi
        Tellukka kirjoitti:

        On ja ihan viime vuosisadallakin vielä.
        Tuo kirja kertoo pojasta, jonka äiti vahingoittui vuonna 1941 pommi-iskussa ja menetti muistinsa. Poika (silloin 5v) odotteli lastenkodissa äitiään, jota ei tullut ... Sieltä hänet siirrettiin Austraaliaan.
        Arviolta noin 150 000 lasta viety sinne ja niistä noin 10 000 vielä vuoden 1947 jälkeen. Ja sitä on tapahtunut 60-luvulle asti. Samaan aikaan on pakkohuostaanotettu siellä aborginien lapsia siinä toivossa, että se alkuperäisväestö saataisiin vähenemään.

        https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/australia-pyytaa-anteeksi-sorretuilta-lapsisiirtolaisilta/

        Ihminen pystyy kaikkeen, valitettavasti. Olivatko ne myös britit, jotka vankeja lähettivät
        orjiksi Australiaan ?


    • Anonyymi

      Joku täällä haukkui armo turtilaisen puolueen tähteä James Sarvihiirtä
      joka pyrkii piispaksi tms. ja on teologina (teologian maisteri) julkaissut kirjana uraa uurtavan työn jota jatkaa
      http://www.james.pp.fi/valmis kirja - kannet_sm.jpg

      Useimmiten graudutöitä ei julkaista kirjana. Ne kuten väitöksetkään vielä eivät ole usein tutkimuksia vaan oppineisuuden osoituksia. Opetusministeri LiAndersson on vähän kuutamolla tai täysin eli opiskelija eli ei ole edes valmistunut eikä tehnyt gradua joka siis on vähän naurettavaa, että silloin puhua suomalaisesta yliopistosivistyksestä, hänen sijaisensa JussiSaramo on koulujakäymätän koulupudokas eli hupaisaa, tosin sekään ei naurata kuitenkaan

    • Anonyymi

      Ennen olivat laitavasemmiston nokkamiehet pesunkestäviä duunareita ja ammattimiehiä, kuten Aarne piippu Saarinen oli kivimies, talvisodassa konekiväärimiehenä Mannerheim-linjalla.
      Arvo Aalto oli puolestaan muurari.

      Nykyiset eivät ole känsiä tai rakkoja käsiinsä hankkineet. Korkeintaan rupia persuksiin.

      • Anonyymi

        Monet ns. duunariammatit ovat hävinneet.


      • Anonyymi

        Aarne Saarinen annan hänelle 100 pistettä
        kieltäytyi ministeripostista, pyydettiin usein, ei katsonut olevansa sopiva

        isänmaallinen kom
        piti varmaan suurimpana tuloksenaan että kesytti Kuusisen
        ja puhun nyt Hertasta eli tästä tuli eitaistolainen keskitien kulkija Suomessa Saarisen koulussa


    • Anonyymi

      Frederikin muistelmat,mielenkiintoista.

      • Anonyymi

        Minua ei ns. kuuluisuuksien, laulajien ja muiden keposten muistelmat kiinnosta yhtään.
        Virolaisen "Kolme elämää" oli hyvä.

        Pirre


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua ei ns. kuuluisuuksien, laulajien ja muiden keposten muistelmat kiinnosta yhtään.
        Virolaisen "Kolme elämää" oli hyvä.

        Pirre

        laulajilla ja toimittajilla ja näyttelijöillä on yliote pikku-Suomessa mediassa kysyttäessä ydinvoimasta ja koulutuksesta ja idänpolitiikasta
        aivan totta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua ei ns. kuuluisuuksien, laulajien ja muiden keposten muistelmat kiinnosta yhtään.
        Virolaisen "Kolme elämää" oli hyvä.

        Pirre

        Johannes Virolaisenko?


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        olen kaiken saanut puolueelta lorviakseni
        ylioppilaana eduskuntaan
        ja
        muka opiskeli kansanedustajana

        jaha herra professori olen tässä oppilas sdp:stä ja laitoksenne on tarvii rahaa
        muttaa kun se minun tutkintoni on vielä kesken enkä osaa mitään niin eikö me
        tässä kun se jne


      • Anonyymi

        Kerran huomasin että Kodin Kuvalehdessä oli edellisen viikon parhaaksi jutuksi äänestetty juttu tuosta Liikasesta.
        Etsin sitten uteliaana jutun muistaakseni kirjaston koneelta. Pettymyksekseni juttu oli kuitenkin kutakuinkin täysin yhtä hötöhömppää. En enää ihmettele ... no en sano mitä...


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Kummalla on enemmän valtaa Suomessa, poliitikoilla vai virkamiehillä ?
        Siitä kertoo Eero Murron kirja.
        Se on yhä aktuelli, mikään ei ole juuri muuttunut, paitsi että uusia henkilöitä on tullut politiikkaan ja virkamiehistöön.
        https://trepo.tuni.fi/handle/10024/103676


    • Anonyymi

      Väinö Leskinen: "Aika sotia ja aika sopia"

    • Anonyymi

      Koska mielensairaudet ovat kiinnostaneet aina minua luin Lauri Nurmen kirjan
      Jussi Halla-aho. Jäbä on ollut rasisti jo nuoruudessaan ja löysi kanavan toteuttaa rasismiaan PS-puolueessa. Hän myös kuulunut alusta asti etnonationalistiseen (selkosuomella tulkiten uusnatsi) järjestöön
      Suomen Sisuun, jonka hallituksessakin hän on ollut ja jonka järjestön jäseniä hän
      ujutti PS-puolueeseen sen kaikille johtotasoille uusnatsijohtaja Henri Hautamäen avulla.

      • Anonyymi

        Siksi vain na zimieliset rasistit äänestää persuja ja kaikesta tietämättömät hoopot.


      • Anonyymi

        Olet ilmeisen tykästynyt kirjaan, ja lukenut useampaan kertaan. (Kertaus opintojen äiti).


      • Niinhän se on, että useinkin mielisairaat etsivät vertaistukea toisista samanlaisista.


    • Anonyymi

      Kertaan juuri Axworthyn Iranin historiaa. Edellinen kirja oli kertaus sekin, Hollandin Persian tuli ja sitä edellinen kirjakin oli kertaus, Rubrukin Matka Mongoliaan. Sitä rataa...Vähintään kirja viikossa, keskimäärin hieman enemmänkin ja muuta uutisten ja sellaisten seuraamista päälle, ei tarvitse sitä noin 20 vuotta sitten pihan perälle kannettua telkkaria haikailla!

    • Anonyymi

      Kastanjamiehen luin.

    • Anonyymi

      Luin Simon Elon kirjan, missä kerrotaan kuinka mitä ovat mieleltään uus nat si
      mestari on ja hänen uus nat si kollegansa PS-puolueessa.Na zi Immoset ym.

      • Anonyymi

        Elon kirja oli ensimmäinen, joka kertoi alastoman ja ruman totuuden perussuomalaisista.
        Suomessa on hämmästyttävän paljon uusnatsimielisiä, jotka kannattavat etnonationalistista puoluetta, mutta (onneksi) kannatus on nyt romahtanut.


      • Anonyymi

        Mikkelin kirjastosta lainasit?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Elon kirja oli ensimmäinen, joka kertoi alastoman ja ruman totuuden perussuomalaisista.
        Suomessa on hämmästyttävän paljon uusnatsimielisiä, jotka kannattavat etnonationalistista puoluetta, mutta (onneksi) kannatus on nyt romahtanut.

        Ja väestönvaihdon edetessä kannatus varmaan vähenee edelleen. Vantaan nuorisovaaleissakin hiljattain kolme eniten ääniä saanutta oli nimiltään ulkomaalaistaustaisia.
        Kun suomalaistaustaiset näin vaipuvat historian hämärään, jää enemmän ja nopeammin sikiäville runsaammin tilaa kiihdyttää maapallon asukasmäärää ennennäkemättömän runsaaksi entistä nopeammin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja väestönvaihdon edetessä kannatus varmaan vähenee edelleen. Vantaan nuorisovaaleissakin hiljattain kolme eniten ääniä saanutta oli nimiltään ulkomaalaistaustaisia.
        Kun suomalaistaustaiset näin vaipuvat historian hämärään, jää enemmän ja nopeammin sikiäville runsaammin tilaa kiihdyttää maapallon asukasmäärää ennennäkemättömän runsaaksi entistä nopeammin.

        "Anonyymi"

        Kommenttisi saa minulta vihreän numeron.

        H.


    • Anonyymi

      "Maa kuin veri", Katriina Ranne, on kesken.
      Kertoo suomalaisesta siirtokunnasta Colonia Finlandesasta, Pohjois-Argentiinassa viime vuosisadan alussa.
      PM

      • Anonyymi

        Oletko jo kuunnellut "Maa kuin veri" loppuun ? Minkälainen se oli ?


    • Joka päivä kuuntelen äänikirjoja. Siinä voi samalla tehdä käsitöitä.
      Elisalta saa ladata ilmaiseksi klassikoita." Laulu tulipunaisesta kukasta" parani loppua kohti. Olavikin tuli järkiinsä.
      Nyt on toinen vanha kirja menossa. Arthur Conan Doylen" Baskervillen koira." Sherlock Holmes on siinä pääosassa.
      Teksti on vanhanaikaista mutta aika hyvin on mielenkiinto pysynyt vireillä.
      Muistan lapsuudestani kun kirjaa lukivat jatkona radiossa.
      Muuten ostelen Elisalta tai Suomalaisesta kirjakaupasta tarjous äänikirjoja. Niitä on ladattuna kymmeniä.
      Kaihileikkauksen jälkeen silmät väsyvät helposti joten kuuntelu on mukavampaa. Näkö on kyllä hyvä muuten.

    • Anonyymi

      Kuunnelmia radiosta kuunneltiin korva tarkkana 50-ja 60-luvuilla.
      Tutuksi tulivat: Baskervillen koira, Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki, sekä nimeni on Cox.

      Lisäksi olivat hupailuohjelmat kuten Kankkulan kaivolla

      • Anonyymi

        Baskervillen koira tuli tutuksi kun jotkut kaverit kuuntelivat, itse en yhtään. Cox minulle täysin tuntematon. Pekka ja Kalle tulivat tutuiksi. Hupailut eivät kiinnostaneet. Dickie Dick Dickens'iä kuuntelin.


    • Anonyymi

      Viimeksi luin Seppo Zetterbergin "Uusi Viron historia" eli suunnilleen: päivitetty Viron historia lähihistoriaan asti. Siitä näkee, mitä Paasikiven kiroama sijainti merkitsee olevalle tai olemaan haluavalle valtiolle. Kaikki sotilaallisesti voimakkaammat lähimaat jyräsivät Viron yli vuorotellen ja samaan aikaan ja vastakkain maiden silloisista voimavaroista ja liittoutumisista riippuen. Omaa valloittajan järjestelmää sinne kuitenkin tungettiin sen hetkisen oman edun maksimoimiseksi. Ehkä oli parempi, että Suomella oli vain kaksi ei-niin-ystävällistä sotilaallisesti voimakkaampaa rajanaapuria, joita oli vain kaksi.

      Suosittelen lukemaan Viron (Eeestin) historiaa, se on erittäin mielenkiintoinen aihe, kun sitä vertaa (tai ei vertaa) Suomen historiaan.

      • Anonyymi

        Kiitos vinkistä. Viro on kiinnostava. Olen lukenut Virosta jonkun verran.
        Yksi mielenkiintoisimmista oli Viron tasavallan "uusi syntyminen",
        josta kertoo ent. pääministeri Mart Laar kirjassa "Vuosi nolla" .


      • Anonyymi

        Oletko lukenut Ville Hytösen Viro-kirjoja ? Ne kertovat nykyajasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko lukenut Ville Hytösen Viro-kirjoja ? Ne kertovat nykyajasta.

        En ole lukenut, täytyy etsiä.


    • Anonyymi

      alottajalle:

      paha luki-häiriö,


      lukeminen onnistuu vielä jotenkuten,
      mutta kirijooottaaaminen on kauheeta söhellystä,

      kirjaimia jää pois ja välliin ne on väärässä järjestyksessä,

      sitä kuuluu lukurintamalle ny,,

      • Anonyymi

        Hyvä, että lukeminen vielä onnistuu ja kyllä kirjoittaminenkin vielä sinulta.
        Nykyään on kirjoja isolla tekstilläkin ja äänikirjoja, joita en ole kokeillut, en osaa,
        kun en tiedä mitä laitteita niitä varten pitäisi olla.
        Kirja kädessä tuntuu sitä paitsi mukavammalta.


    • Anonyymi

      Luin Tasavallan v. 2022 Almanakkaa pytyllä istuessani. Mitä häntä lie ollut siinä 09 seutuja aamulla.
      Että minnuu harmittaa. Ostin sen Allakan lähimarketista. Siinä kannessa on kaksi suomenlippua. Ihan syvältä koko teos.

      Aurinkonnousu palstoja vähemmän kuin perinteisessä keltaisessa yliopiston Almanakassa. En men enää, jos elän samaan retkuun.
      Haukun sen liikkeen henkilön pataluhaksi kun muutti hyvän allakan tasavallaksi...kele.

    • Anonyymi

      Naapuripalstalta lainaan tänne lukuvinkin.
      Saattaa olla mielenkiintoinen uutuuskirja, tietokirja pakanallekin.
      https://www.adlibris.com/fi/kirja/raamattu-ja-raha-9789522525062?gclid=EAIaIQobChMIqKDa373F9QIVzu5RCh25QgsgEAQYASABEgK5TPD_BwE

      • Anonyymi

        Katsoin uteliaisuudesta sanan "pakana" alkuperää.

        Sana pakana on johdettu latinan adjektiivista paganus, joka tarkoittaa maalaista tai kyläläistä. Nimitys johtuu siitä, että kristinusko oli sen varhaisina aikoina erityisesti kaupunkilaisten uskonto, maaseudulla asuvien ollessa vanhojen uskontojen kannattajia. ... Suomeen sana on tullut venäjän kautta.


    • Viimeksi tutustuin eduskunnan entisen talouspäällikön Pertti J. Rosilan muistelmiin.
      Tosi mielnkiintoista tekstiä ja perustuu tarkkoihin muistiinpanoihin, eikä ole mkirjoitettu "kostoksi" kuten hän itse asian ilmaisee

      Arkadianmäem kirstunvartija ja Herrahissin vauhdissa.

      Niissä ilmineerattan hyvin miten valta turmelee kansanedustajia,
      millaisia omanedun tavoittelijoita heistä voi tulla kun pääsevät niille jakarandajakkaroille istumaan.
      Monta arvostamaani kansanedustajaa katselen nyt ihan eri kulmasta kun
      luin heistä juttuja eduskunnan kulissien takaa.

      • Anonyymi

        Tietämättä jonkun Rosilan omia tarkoitusperiä, puoluekantaa tms. totean että politiikassa eteenpäin pääseminen edellyttää kaikkein ensimmäisenä kovaa pyrkyryyttä. Kun entiset urheilijat jätetään sivuun, muuten enin osa kansanedustajista on aloittanut kunnallispolitiikasta ja osa tietysti on siellä ahneesti mukana yhä, pääministeriä myöten ja ihan aluksi on yleensä toimittu superaktiiveina nuorisopolitiikassa ja/tai AY- liikkeessä kuten esim. Rinne jne.
        Härski pyrkyryys on avu jota ilman ei mennä yhtään mihinkään, rehellisyys ja yleinen reiluus tms. ovat kaunista sanahelinää!


      • Anonyymi

        Rosilan kirjat ovat mielenkiintoisia ja Rosila antaa kirjoissaan myös tunnustusta hyville kansanedustajille.

        Luinpa tänään Hesarista, että Jetro Rostedt pääsi läpi Turun alueen valtuustoon
        ja aikoo olla tarkkana mihin sote-rahat käytetään.
        Miten hän soveltuu päättämään soterahoista, kun hänellä itsellä on ulosottovelkaa
        3,8 miljoonaa ?


      • Anonyymi

        Rosilan kirjat on antoisia ja sen verransanon , että niin paljon kuin olen lukenut
        politiikasta kirjoja, muutamia poliitikkoja ei ole koskaan kehuttu,
        päinvastoin ja niihin kuuluu esim. Heinäluoma, josta toivottavasti ei tule
        demareitten pressaehdokasta. Hänellä on hinku korkealle, mutta kykyjä ei kehu kukaan.
        Tässä Rosilan kirjaesittelyä
        https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/arkadianmaen-kirstunvartija/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rosilan kirjat on antoisia ja sen verransanon , että niin paljon kuin olen lukenut
        politiikasta kirjoja, muutamia poliitikkoja ei ole koskaan kehuttu,
        päinvastoin ja niihin kuuluu esim. Heinäluoma, josta toivottavasti ei tule
        demareitten pressaehdokasta. Hänellä on hinku korkealle, mutta kykyjä ei kehu kukaan.
        Tässä Rosilan kirjaesittelyä
        https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/arkadianmaen-kirstunvartija/

        Kepun ent. puoluesihteeri ja historioitsija kirjoittaa myös hyvin politiikasta.
        https://www.tammi.fi/kirja/jarmo-korhonen/maan-tapa/9789513184728


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rosilan kirjat ovat mielenkiintoisia ja Rosila antaa kirjoissaan myös tunnustusta hyville kansanedustajille.

        Luinpa tänään Hesarista, että Jetro Rostedt pääsi läpi Turun alueen valtuustoon
        ja aikoo olla tarkkana mihin sote-rahat käytetään.
        Miten hän soveltuu päättämään soterahoista, kun hänellä itsellä on ulosottovelkaa
        3,8 miljoonaa ?

        Huithapeli koko Jetro.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Rosilan kirjat on antoisia ja sen verransanon , että niin paljon kuin olen lukenut
        politiikasta kirjoja, muutamia poliitikkoja ei ole koskaan kehuttu,
        päinvastoin ja niihin kuuluu esim. Heinäluoma, josta toivottavasti ei tule
        demareitten pressaehdokasta. Hänellä on hinku korkealle, mutta kykyjä ei kehu kukaan.
        Tässä Rosilan kirjaesittelyä
        https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/arkadianmaen-kirstunvartija/

        Itselleni jäi Heinäluomasta mielikuva "kiusaajana".
        Totta kirjoitat, että toivottavasti SDP stä löytyy aikanaan
        parempi ehdokas presidentitikisaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietämättä jonkun Rosilan omia tarkoitusperiä, puoluekantaa tms. totean että politiikassa eteenpäin pääseminen edellyttää kaikkein ensimmäisenä kovaa pyrkyryyttä. Kun entiset urheilijat jätetään sivuun, muuten enin osa kansanedustajista on aloittanut kunnallispolitiikasta ja osa tietysti on siellä ahneesti mukana yhä, pääministeriä myöten ja ihan aluksi on yleensä toimittu superaktiiveina nuorisopolitiikassa ja/tai AY- liikkeessä kuten esim. Rinne jne.
        Härski pyrkyryys on avu jota ilman ei mennä yhtään mihinkään, rehellisyys ja yleinen reiluus tms. ovat kaunista sanahelinää!

        Rosila on kokoomuksen kannattaja, mutta ei sitä korosta kirjassaan ja läimii kyllä
        kokoomuslaisiakin tasapauolisesti. Kirja ei kuitenkaan ole mikään sensaatiota hakeva.
        Se on hyvin asiallinen.


      • Anonyymi
        maissiii kirjoitti:

        Itselleni jäi Heinäluomasta mielikuva "kiusaajana".
        Totta kirjoitat, että toivottavasti SDP stä löytyy aikanaan
        parempi ehdokas presidentitikisaan.

        Jokaisesta lukemastani kirjasta, jossa hänet mainitaan saa kuvan, että hän on suuria itsestään luuleva, ehkä ylimielinenkin ihminen, jota ei koskenut samat säännöt kuin muut noudattavat eduskunnassa ja nythän hän on Brysselissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rosilan kirjat ovat mielenkiintoisia ja Rosila antaa kirjoissaan myös tunnustusta hyville kansanedustajille.

        Luinpa tänään Hesarista, että Jetro Rostedt pääsi läpi Turun alueen valtuustoon
        ja aikoo olla tarkkana mihin sote-rahat käytetään.
        Miten hän soveltuu päättämään soterahoista, kun hänellä itsellä on ulosottovelkaa
        3,8 miljoonaa ?

        "Jetroja" ei aluevaltuustoissa tarvittaisi.


      • Anonyymi

        Molemmat kirjat olen lukenut, ja todennut, että henkilökohtaiset suhteet vaikuttavat jopa Rosilan muistiinpanoihin. Tuskin ketään yllättäen sieltä löytyy "hyvikset" ja "pahikset", joista Rosila kirjoittaa omasta näkökulmastaan. Tietysti suuri osa kirjoista on aivan oikeaa asiaa, mutta lukijan kannattaa säilyttää kriittinen katsantokanta niin kuin aina muistelmia lukiessa.


      • Anonyymi

        Todella hieno kirja. Huumorilla faktaa, en ollut uskoa että, politiikasta saa niin mielenkiintoisen kirjan. Valtava tietoteos, joka näyttää kulissien takaisen elämän.
        Tiitinen on henkilö jonka toilailut kannatti tuoda julkisuuteen. Jospa saataisiin Tiitisen listakin joku päivä julkisuuteen, löytyykö sieltä itse Tiitinen sekä toverit Halonen ja Tuomioja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rosilan kirjat on antoisia ja sen verransanon , että niin paljon kuin olen lukenut
        politiikasta kirjoja, muutamia poliitikkoja ei ole koskaan kehuttu,
        päinvastoin ja niihin kuuluu esim. Heinäluoma, josta toivottavasti ei tule
        demareitten pressaehdokasta. Hänellä on hinku korkealle, mutta kykyjä ei kehu kukaan.
        Tässä Rosilan kirjaesittelyä
        https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/arkadianmaen-kirstunvartija/

        Heinäluoma on varmasti tyrkyllä pressaksi, mutta toivottavasti tämän kirjan paljastukset osoittavat, ettei ole siihen sopiva henkilö. Kuvaus hänestä oli todella karua luettavaa, pikkusieluinen kusipää suoraan sanottuna.


    • En juuri lue, mutta kuuntelen kirjoja sitäkin enemmän.
      Viimeksi kuunteli Ashley Audrainin "Lapsi rakas".
      Kertoo äidistä ja tyttärestä. Tytär pysyy etäisenä äidilleen ja äidin pahimmat epäilykset alkavat toteutua.
      Ilmaisen kirjana Elisalta latasin Pekka Haaviston elämänkerran. Hän kertoo itsestään kuinka on homo, kasvissyöjä, sivari ja mamun kanssa parisuhteessa. Nämä ovat kirjan esittelyssä hänen omia sanojaan.
      Minulla on varmaan lähes sata äänikirjaa ladattuna, lisänä CD levyjä.

    • Anonyymi

      Tunneksettomat sotilaat miehittävät Gotlannin.
      Kriisi johtaa sotaan Suomen maaperällä.
      Operaatio Punainen kettu on alkanut.
      Vauhdikasta kerrontaa . Helena Immosen kirja tuli luettua, jossa tapahtumien kulku muistutti Ilkka
      Remeksen kirjoja.
      Pari vuotta sitten julkaistu kirja sopisi, vaikka par'aikaa olevaan Euroopan tilanteeseen.

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Kirjan nimi on siis "Huipputuloiset"

        "Huipputuloiset" on kirja Suomen suurituloisimmasta promillesta. Se kertoo, mitä rikkaat ajattelevat itsestään ja muista. Mikä innostaa suuryrityksen johtajaa, mikä ajaa eteenpäin rikasta yrittäjää? Entä mitä ajattelee Suomesta ja veroista vanhan omistajasuvun nuori perillinen?

        Teos kuvaa 2000-luvun vaurasta yläluokkaa ja sen irtoamista suomalaisesta yhteiskunnasta. Se perustuu laajaan tutkimukseen, jossa on selvitetty, ketkä kuuluvat Suomen suurituloisimpaan promilleen, ja haastatteluihin, joissa promille kertoo ajatuksiaan. Kantola ja Kuusela kuvaavat Suomessa käynnissä olevaa myllerrystä, kun varallisuus on kasautunut yhteiskuntien huipulle ympäri maailman. Kirjassa seikkaillaan menestyneiden yrittäjien, innokkaiden ammattijohtajien ja sukuyrityksiään vaalivien perijöiden maailmassa. Siinä kuvataan rikkaiden arkista loistoa ja heidän tapojaan oikeuttaa vahvistunutta asemaansa.

        Käsissä ei ole paljastus- eikä tirkistelykirja, vaan kuvaus siitä, miten suomalaisen yhteiskunnan kompromissit murtuvat, kun ääneen pääsevät kaikkein vauraimmat. Huipputuloiset näyttää, miten talouselämän optimistiset menestyjät muuttuvat yhteiskunnan pessimistiseksi eliitiksi, jota harmittavat jäykkyydet, työttömät ja laiskistava yhteiskunta.

        ”Nyt on korkea aika romuttaa kaikki.”

        Kirjoittajista Anu Kantola on professori Helsingin yliopistossa ja Hanna Kuusela yliopistotutkija Tampereen yliopistossa.

        Teos on vertaisarvioitu.

        Puolet kirjasta sisältää rikkaitten haastatteluja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjan nimi on siis "Huipputuloiset"

        "Huipputuloiset" on kirja Suomen suurituloisimmasta promillesta. Se kertoo, mitä rikkaat ajattelevat itsestään ja muista. Mikä innostaa suuryrityksen johtajaa, mikä ajaa eteenpäin rikasta yrittäjää? Entä mitä ajattelee Suomesta ja veroista vanhan omistajasuvun nuori perillinen?

        Teos kuvaa 2000-luvun vaurasta yläluokkaa ja sen irtoamista suomalaisesta yhteiskunnasta. Se perustuu laajaan tutkimukseen, jossa on selvitetty, ketkä kuuluvat Suomen suurituloisimpaan promilleen, ja haastatteluihin, joissa promille kertoo ajatuksiaan. Kantola ja Kuusela kuvaavat Suomessa käynnissä olevaa myllerrystä, kun varallisuus on kasautunut yhteiskuntien huipulle ympäri maailman. Kirjassa seikkaillaan menestyneiden yrittäjien, innokkaiden ammattijohtajien ja sukuyrityksiään vaalivien perijöiden maailmassa. Siinä kuvataan rikkaiden arkista loistoa ja heidän tapojaan oikeuttaa vahvistunutta asemaansa.

        Käsissä ei ole paljastus- eikä tirkistelykirja, vaan kuvaus siitä, miten suomalaisen yhteiskunnan kompromissit murtuvat, kun ääneen pääsevät kaikkein vauraimmat. Huipputuloiset näyttää, miten talouselämän optimistiset menestyjät muuttuvat yhteiskunnan pessimistiseksi eliitiksi, jota harmittavat jäykkyydet, työttömät ja laiskistava yhteiskunta.

        ”Nyt on korkea aika romuttaa kaikki.”

        Kirjoittajista Anu Kantola on professori Helsingin yliopistossa ja Hanna Kuusela yliopistotutkija Tampereen yliopistossa.

        Teos on vertaisarvioitu.

        Puolet kirjasta sisältää rikkaitten haastatteluja.

        Kirja rikkaista paljastaa hätkähdyttävää vieraantumista
        https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/9911058d-baf6-4d4f-b341-e6902c6b1bfd


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko UPM:n Pesonen huipputuloinen kyykyttäjä?

        Huipputuloinen toimitusjohtaja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirja rikkaista paljastaa hätkähdyttävää vieraantumista
        https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/9911058d-baf6-4d4f-b341-e6902c6b1bfd

        Jotkut huipputuloiset ovat varmaan jo ennen syntymäänsä valinneet ja määritelleet geenit ja dna:n itsellensä. Samoin he ovat aina ennakoineet liikkumisensa niin ettei mikään rattijuoppo ole päässyt ajamaan heidän päälleen, ynnä muuta vastaavaa....


    • Urheilua mielellään seuraavana ,
      kuuntelin joku aika sitten kolme urheilukirjaa.
      Petra Ollin painikirjan ja
      Minna kaupin suunnistusurastaan kertovan.
      Molemmat olivat mielenkiintoisia kirjoja urheilijan intohimoista.
      Perheessäni on painijoita ja suunnistajia
      ja itsekin olen nuoruudessani suunnistanut.
      Kirjojen aiheet tulivat sillai lähelle.

      Äskön lopetin Hotakaisen kirjoittaman kirjan Kimi Räikkösestä.
      Siitä pidin erityisesti ja jouduin tekstiin välillä palaamaan,
      Hotakainen osuu niin sanoissaan.
      Ei ole ihme, että kirjaa on ulkomaillakin paljon luettu,
      yli kymmeneen maahan oikeudet myyty.
      Jossain haastattelussa paljastivat Hotakainen ja Räikkönen,
      että ovat sielunveljiä, jotenkin sen aistii tekstistä.

      • Anonyymi

        Minä luin Hotakaisen kirjan Räikkösestä pian ilmestymisen jälkeen, ja tykkäsin.
        Holopainen kirjoitti omalla tyylillään, poiketen monista perinteisistä urheiluidoleista , tehdyistä hieman luettelomaisista teoksista.


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Miksi muuten palstalla sallitaan rasismi, mutta ei ihmisoikeuksien puolustaminen ?
        Ihmisoikeuksien ja ihmisarvon puolustamista koskevat aloitukset poistetaan muutamissa minuuteissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi muuten palstalla sallitaan rasismi, mutta ei ihmisoikeuksien puolustaminen ?
        Ihmisoikeuksien ja ihmisarvon puolustamista koskevat aloitukset poistetaan muutamissa minuuteissa.

        Ehkä joku luotsi on asialla, kun ihmisarvoa puolustavat kommentit poistetaan.
        En kukaan usko, että ylläpito on rasismin kannattaja vaan ihmisoikeuksien kannattaja.

        SK:n artikkeli on mielenkiintoinen, vaikka se ei ole uutta, että rotuja ei ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä joku luotsi on asialla, kun ihmisarvoa puolustavat kommentit poistetaan.
        En kukaan usko, että ylläpito on rasismin kannattaja vaan ihmisoikeuksien kannattaja.

        SK:n artikkeli on mielenkiintoinen, vaikka se ei ole uutta, että rotuja ei ole.

        Väännät mustaa valkoiseksi, vai päinvastoin?
        Ei pidä lähteä kaikkiin kuoroihin mukaan.


      • Anonyymi

        Huomionarvoinen artikkeli.

        "Käytännössä siis kahden helsinkiläisen kerrostalonaapurin keskinäiset geneettiset erot voivat olla suurempia kuin helsinkiläisen ja mogadishulaisen väliset erot."


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi muuten palstalla sallitaan rasismi, mutta ei ihmisoikeuksien puolustaminen ?
        Ihmisoikeuksien ja ihmisarvon puolustamista koskevat aloitukset poistetaan muutamissa minuuteissa.

        Joku persusheriffi moderoi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomionarvoinen artikkeli.

        "Käytännössä siis kahden helsinkiläisen kerrostalonaapurin keskinäiset geneettiset erot voivat olla suurempia kuin helsinkiläisen ja mogadishulaisen väliset erot."

        22:27
        Aiheutit rasistille shokin :DDD


    • Anonyymi

      Sitä kuuluu,,,, lukihäiriö pahenee ijän myötä,
      näyttää päivä päivältä huonomalta,,

    • Anonyymi

      Minä luin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä osa 7

      • Kadonnutta aikaa etsimässä on ilmaisina äänikirjoina Yle areenassa. Olen kuunnellut muutaman osan.


    • Anonyymi

      alottajalle :

      mitä tuota aina kyselee
      luki-häiriötä kuuluu
      se pahenee vanhemmuute vaan,
      joko meni perille,,

    • Anonyymi

      Vietin viikonlopulla kirjan eli ensimmäisen kuunnelmakirjan parissa 'joitain tunteja'.
      "Onnellisten saari" -dekkari, mikä sijoittuu Laruun.
      Ehkä seuraavaksi pitää olla oheispuuhaa esim. neulominen tai ruokajutskien laitto.
      Tähän mennessä olen lukenut aitoja kirjoja ja niinpä tilan jatkossakin tehdä.
      Beng

      • Anonyymi

        Pakkasen kirja?


    • Eeva Kilpi on ollut iät ja ajat yksi suosikkikirjailijoistani.
      Sieltä "Laulu rakkaudesta" se aikoinaan alkoi.

      Olen kuunnellut hänen viimeisimpiä päiväkirjojaan
      Valkoista- Sinistä ja Punaista muistikirjaa ja Kuolinsiivousta.
      Sinisien muistikirjan hän sai lapsenlapseltaan ja
      toista vuotta hän kirjoitti ajatuksiaa ja aforismejaan yms siihen.
      Nuo kaikki kirjat käsittelevät monissa kohtaa vanhuutta ja vanhenemista
      mielenkiintoisellla tavalla. Eeva Kilpi on jo 93 vuotias.
      Hänellä on ainakin perspektiiviä vanhuuteen ja
      luonto on tietysti aina mukana kuten rakkauskin.
      Äänikirjoina olen niitä kuunnellut ja
      Eija Ahvon ääni sopii erinomaisesti näihin teksteihin.

      Perhonen ylittää tien on Eeva Kilven kootut runot nimeltään ja jos haluaan yksittäiseen runoon palata , aukaisen tuon kirjan.

      • Anonyymi

        Etsin Bb:stä runoja. En löytänyt. Runot sopisivat kuunteluun.
        Beng
        Olen Kilpeä lukenut vuosia sitten.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Etsin Bb:stä runoja. En löytänyt. Runot sopisivat kuunteluun.
        Beng
        Olen Kilpeä lukenut vuosia sitten.

        En tunne Bb ja sen kategorioita.
        KuuntelenSublaa ja siellä on yhtenä osiona Runous.
        Kirjailija nimellä voi tietysti hakea.

        Äänirunoissa vaikuttaa ehkä enemmän lukijan ääni ja rytmi
        kuin suorassa tekstissä. Tosin onhan meitä kuuntelijoillakin monen laisia kuuntelevia korvia.
        Perinteistä Eino Leinoa oikein lausujan äänellä en voi kuunnella.
        Runpja voi lukea ilman paatosta.


      • Anonyymi
        maissiii kirjoitti:

        En tunne Bb ja sen kategorioita.
        KuuntelenSublaa ja siellä on yhtenä osiona Runous.
        Kirjailija nimellä voi tietysti hakea.

        Äänirunoissa vaikuttaa ehkä enemmän lukijan ääni ja rytmi
        kuin suorassa tekstissä. Tosin onhan meitä kuuntelijoillakin monen laisia kuuntelevia korvia.
        Perinteistä Eino Leinoa oikein lausujan äänellä en voi kuunnella.
        Runpja voi lukea ilman paatosta.

        Veikko Sinisalo oli hyvä lausuja.
        Beng


    • Anonyymi

      Yksityinen päiväkirja, sitä luin keski-iässä usein, siinä oli jotain samaa kuin omassa elämässäni, johtuikoha vaihdevuosistani.

    • Anonyymi

      tarkoitin : Naisen päiväkirja.

    • Willis Wayde
      John P. Marquand
      Vilpittömästi teidän.
      -
      Lukeminen kuuluu kasvavan ihmisen rituaaleihin.
      Aikaan, jolloin tunteet ovat alkaneet tulvia.
      Ei lukeminen ole enää 70 asia.
      Korkeintaan enää kirjojen hyllyjen suojelua.
      Lapsen-Lapsemmekin jo valitsevat näyttelijän, joka Kuulokkeisiin sanoja kuvailevat.
      -
      Mekin usein tänne palstallemme muistelmiamme jaamme.
      Muste kun on Ballografissa jo kuivunut.

      H.

    • Anonyymi

      Älä höpötä joutavia. Lukemista harrastavat hyvin iäkkäätkin.
      Vain 2 % persuista on sitä mieltä, että lukeminen kuuluu sivistykseen.
      Sinähän huruksz olet kai persu ?

      • "Anonyymi"

        En ole persu.
        Äänestän kyllä Perus-Suomalaista puoluetta.
        Sellaiseksi kun olen syntynytkin.
        Ehkä siksi että olen jo nuoresta alkaen lukenut paljon.
        Isän-Maani historiastakin.

        H.


    • Anonyymi

      Tietokone kun tuli talouteeni v. 2010 ollessani 49 v. , niin siihen jäivät lukuhalut.

    • Anonyymi

      Tykkään vapaalla tyylillä kirjoitetuista runoista, en loppusointujankkaamisesta.
      Viimeksi luin Bo Carpelanin runoja.

    • Anonyymi

      en lue oikeita kirjoja, kyllä se lukeminen tapahtuu tietokoneen kautta, sama lehtien kans

    • Anonyymi

      Yrjö Jyrinkoskea oli kiva kuunnella. Jäi mieleen, kun esitti höyryjunan kulkua.

    • Anonyymi

      Onko joku lukenut Maria Mustrannan Äidin tehtävä? Varasin kirjastosta, oli parikymmentä ennen minua, joten josko juhannuksena.
      Sama kirjoittaja joka HS kk-liitteeseen kirjoittaa Alasti-sarjaa.

      • Anonyymi

        Maria Mustaranta ei ole tuttu kirjankirjoittajana. Alasti-juttuja luen.
        Onko kirja romaani vai joku muun tyyppinen ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maria Mustaranta ei ole tuttu kirjankirjoittajana. Alasti-juttuja luen.
        Onko kirja romaani vai joku muun tyyppinen ?

        Pikku detalji, nimi on ilman a:ta. Romaani on, ymmärtääkseni. Siitä oli esittely jossakin lehdessä ja sattuu olemaan yhden entisen työkaverin tytär. Siksi kiinnostuin. Kirjastossa selvisi pitkästä varaaja-jonosta, etten ollut ainut kiinnostuja, tuskin heillä kaikilla jotain työkaveri-yhteyttä on.
        Pidän alasti-sarjasta.


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Remeksen lohikäärmeen isku tuossa on lukemista vailla.

      • Anonyymi

        Kyllä Remes on hyvä kirjailija. Jos ette usko, niin lukekaa asiasta Suomen Kuvalehdestä joku numero sitten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä Remes on hyvä kirjailija. Jos ette usko, niin lukekaa asiasta Suomen Kuvalehdestä joku numero sitten.

        Tarkemmin sanottuna numero 2/2022.


    • Vaikuttavin teos pitkään aikaan oli Johanna Venhon kirja Anne Brunilasta. "Kuka olisi uskonut" muistikuvia. Ei siis varsinainen elämäkerta.
      Katselin joskus telkkarista Anne Brunilan haastattelun (Flinkkilä & Kellomäki) ja kiinnostukseni heräsi. Sitä ennen media oli tietysti ehtinyt mässäillä Brunilan kokemuksilla perheväkivallasta, mikä hänen haastattelussaan ja kirjassa oli vain eräänlainen sivujuonne, hänen"vuosisadan rakkaustarinaansa" liittyvä varjo, joka ei vähentänyt suhteen merkitystä hänelle, mutta syvensi kyllä mielestäni hänen omaa henkilökuvaansa, kuten myöskin toinen elämänmittainen haaste: aivokuumeen seurauksena ainoa lapsi sai sellaisia henkisiä vauriota, ettei hän välttämättä pysty itsenäisesti selviämään.
      Kun Anne Brunila kirjan alussa kuvasi omaa laatuaan, muistui mieleen Veikko Ennalan muistelmien ensi lehdellä oleva toteamus: "Lahjakkaitten ihmisten tapaan hänellä oli huono käsitys itsestään". Onhan Brunila katsonut, että hänellä on jopa muodikas "Huijarisydrooma", mikä pistää ihmisen aina epäilemään itseään, vaikka tosiasiat ja saavutukset todistaisivat muuta. Näin Brunilankin kohdalla: huippupaikkoja Suomen pankissa, Euroopan komissiossa, valtiovarainministeriössä ja lopulta johtajanpaikalla liike-elämän palveluksessa Metsäteollisuudessa ja Fortumissa. Yhteenkään paikkaan ei tarvinnut hakea, niihin kutsuttiin. Tuntui myös siltä, että Brunilalla ei ollut kunnianhimoa perinteisessä mielessä vaan kiinnostus asiaan ja halu palvella, tuotta hyvää "joukoille".
      Buddhalaista elämänkatsomusta ja hänen omaa henkistä polkua esiteltiin kirjan viimeisessä luvussa mutta yhtä raikkaasti ja kiihkottomasti kuin muutakin elämää, aseteella "nyt antaudun tälle ja teen parhaani" vaikka olisi sitten ollut kyse porkkanoiden kuorimisesta ja pilkkomisesta, joita luostarikoulutuksessa myös "jouduttiin"tekemään.
      Huomasin, että tässä osiossa mainittiin myös Sogyal Rinpochen teos "Tiibettiläinen kirja elämästä ja kuolemasta", jonka Tuula Saarikoski on kääntänyt ja joka minulla sattuu olemaan hyllyssäni aikaisemman kiinnostukseni pohjalta. Pitää varmasti tutustua uudelleen..))

      • Anonyymi

        Hei D, toisesta kirjaketjusta löysin vinkin tänne.
        Mielenkiintoinen ajatus miten maksimaalista voittoa tavoittelevan business-maailman
        huipulla voi toteuttaa buddhalaista elämänkatsomusta tai mikä johti siihen ?
        Kävikö niin, että Anne Brunila jätti "bisnekset" ja meni luostarikoulutukseen ?
        Ihmiset otsikoissa vaihtuvat, en tiedä hänestä mitään sen jälkeen kun hän on hävinnyt uutisotsikoista.
        M


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hei D, toisesta kirjaketjusta löysin vinkin tänne.
        Mielenkiintoinen ajatus miten maksimaalista voittoa tavoittelevan business-maailman
        huipulla voi toteuttaa buddhalaista elämänkatsomusta tai mikä johti siihen ?
        Kävikö niin, että Anne Brunila jätti "bisnekset" ja meni luostarikoulutukseen ?
        Ihmiset otsikoissa vaihtuvat, en tiedä hänestä mitään sen jälkeen kun hän on hävinnyt uutisotsikoista.
        M

        M @
        Anne Brunila ei käsittääkseni ole kiinnostunut julkisuudesta, ei ole hakeutunut sinne vapaaehtoisesti vaan tavallaan joutunut sinne näiden isompien asioiden vuoksi, jotka ovat vaatineet näkyvyyttä ja ulostuloja.
        Ymmärsin kirjasta niin, ettei hän pahimman pyörityksen ja paineiden aikana juurikaan voinut keskittyä tähän henkiseen puoleen, vaikka se hänellä aina oli pohjimmaisena omassa olemisessaan. "Luostarikoulutus" oli ehkä väärä sana kuvaamaan hänen henkistä polkuaan. Kai se oli ensin suuntautumista ja harrastuneisuutta ja kun sille löytyi elämästä tilaa se johti syvemmälle buddhalaisuuden, johon sitten sisältyi myös tätä kilvoittelua luostarissa.

        En minäkään aktiivisesti seurannut Brunilan uraa, mutta tuo haastattelu ja kirja kyllä avasivat minulle myös bisnesmaailmaa sisältä käsin. Ainakaan Brunilan kuvaamana se oli sittenkin inhimillisempää ja vastuullisempaa kuin olin kuvitellut. Ei siis (pelkästään) veristä kilpailua ja selkään puukottamista vaan myös sopuisaa yhteistyötä isojen tavoitteiden puolesta. Uskon, että tuossa täällä esittelemässäsi Herlin elämäkerrassa löytyy samantyyppistä painotusta.


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        M @
        Anne Brunila ei käsittääkseni ole kiinnostunut julkisuudesta, ei ole hakeutunut sinne vapaaehtoisesti vaan tavallaan joutunut sinne näiden isompien asioiden vuoksi, jotka ovat vaatineet näkyvyyttä ja ulostuloja.
        Ymmärsin kirjasta niin, ettei hän pahimman pyörityksen ja paineiden aikana juurikaan voinut keskittyä tähän henkiseen puoleen, vaikka se hänellä aina oli pohjimmaisena omassa olemisessaan. "Luostarikoulutus" oli ehkä väärä sana kuvaamaan hänen henkistä polkuaan. Kai se oli ensin suuntautumista ja harrastuneisuutta ja kun sille löytyi elämästä tilaa se johti syvemmälle buddhalaisuuden, johon sitten sisältyi myös tätä kilvoittelua luostarissa.

        En minäkään aktiivisesti seurannut Brunilan uraa, mutta tuo haastattelu ja kirja kyllä avasivat minulle myös bisnesmaailmaa sisältä käsin. Ainakaan Brunilan kuvaamana se oli sittenkin inhimillisempää ja vastuullisempaa kuin olin kuvitellut. Ei siis (pelkästään) veristä kilpailua ja selkään puukottamista vaan myös sopuisaa yhteistyötä isojen tavoitteiden puolesta. Uskon, että tuossa täällä esittelemässäsi Herlin elämäkerrassa löytyy samantyyppistä painotusta.

        Kaikkien lukemieni Herlinien kirjat tai elämänkerrat on antaneet paljon.
        En ihan osannut odottaa sitä, yllätyin.
        Niissä on ihminen läsnä. Ihminen pääosassa. Ei asema eikä raha.
        M


    • Anonyymi

      Veikko Ennala legendaarinen lehtimies , jonka kirjoitukset tulivat kaikelle kansalle tutuiksi , Hymy lehden kukoistuksen vuosina.
      Muistaakseni hänen hautakivessään lukee nimen lisäksi: syntyi ja kuoli , ilman vuosilukuja.

      • Apu-lehti taisi kertoa noista Ennalan ja Matti Jämsän tempauksista. Keksivät milloin mitäkin.
        Vain hämärästi muistan niitä seuranneeni..))
        Apu-lehteen päättyi minun seuraamiseni Ennalan kohdalla, mutta viestisi sai minut googlaamaan lisätietoa hänestä. Antisankari, mutta olisiko ollut legenda jo eläessään ?
        Elämään tuomittu kuitenkin. Ei ole tainnut ilmestyä toista Ennalaa mediataloihin..))


    • Anonyymi

      Sallittakoon lievä vuosien tuoma lisäys Ennalan kohdalta, mutta nuorena miehenä tuli luettua Hymyä ja Ennalan kirjoituksia, jotka poikkesivat yleisestä linjasta, kuten Hymy-lehti yltäen parhaimmillaan puolen miljoonan numeron myyntiin.

    • Anonyymi

      Sain juuri kirjastosta lainattua Antonio Iturben Auschwitzin kirjastonhoitaja. Olen vasta alussa, mutta karua kerrontaa on ja vielä totta. On mielenkiintoista lukea millaisista olosuhteista jotkut sentään selvisivät, vaikkakin raskasta luettavaa. Kyllä tuon rinnalla nykymurheet tuntuvat suorastaan naurettavilta.

      • Anonyymi

        Todella mielenkiintoista, mutta raskasta luettavaa. Persut haluaa jatkoa sille linjalle.


    • Anonyymi

      Tutkailen Irina Takalan: Taistelua ja Kuolemaa
      Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920 ja 1930 -luvuilla.
      Raskaan tuntuista luettavaa Stalinin terrorista ja teloituksista.

      • Anonyymi

        Ano 14:50
        Mielenkiintoni kirjaa kohtaan heräsi, laitan esittelyn siitä tännekin.


        Irina Takala, Taistelua ja kuolemaa: Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920- ja 1930-luvuilla

        ”Tuloksena on kaikessa vakuuttavassa objektiivisuudessaan hätkähdyttävä kertomus erään ihmisryhmän uutta ja parempaa maailmaa koskevista unelmista ja niiden traagisesta murskaamisesta totalitaarisen
        terrorin keinoin.” Professori emeritus Timo Vihavainen

        Taistelua ja kuolemaa keskittyy Neuvostoliittoon 1920- ja 1930-luvulla muuttaneiden suomalaisten traagiseen historiaan. Unelmissaan maahanmuuttajilla oli valoisa tulevaisuus ja oikeudenmukainen maailma. He olivat valmiit rakentamaan tämän tulevaisuuden omin käsin ja saavuttivat paljon erityisesti Karjalan autonomiassa, jota punaiset suomalaiset johtivat vuosina 1920-1935. Heidän avullaan Karjalassa kehitettiin teollisuus, rakennettiin taloja ja teitä sekä modernisoitiin paikallistalouden eri osa-alueita. Suomalaiset loivat ainutlaatuisen kulttuurin, joka perustui suomen kieleen, vallankumoustoiveisiin sekä yhteiskunnallisiin ihanteisiin. Tämä hädin tuskin muotoutunut kulttuuri joutui edustajineen stalinistisen valtion harjoittaman julman sortopolitiikan uhreiksi.

        Yli puolet venäjänsuomalaisista asui Neuvosto-Karjalassa 1930-luvulla. Teos kertoo eri maahanmuuttajaryhmien kohtaloista: ”punaiset” pakolaiset vuonna 1918, loikkarit 1930-luvun alussa ja pohjoisamerikkalaiset uudisasukkaat. Bolsevikkien sortopolitiikka ja sen erityispiirteet Karjalassa saavat erityisen paljon huomiota. Pienen, mutta aktiivisen suomalaisdiasporan läsnäolo valtakunnan rajalla johti Stalinin vainojen suunnattomiin mittasuhteisiin ja julmuuteen Karjalassa 1937-1938.

        Teos perustuu laajaan arkistoaineistoon mukaan lukien FSB:n asiakirjoihin Karjalan tasavallassa, kirjoitettuihin lähteisiin, haastatteluihin, muistelmiin ja tieteelliseen tutkimukseen. Tämän ansiosta kirja sopii laajalle yleisölle.

        Kirjoittajasta: Irina Takala on filosofian tohtori, Petroskoin valtionyliopiston dosentti, Karjalan tiedekeskuksen Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutin tutkijatohtori, Suomalaisen Tiedeakatemian ulkomainen jäsen, Suomen Historiallisen Seuran kirjeenvaihtajajäsen ja Nordic and Baltic Studies Review-lehden päätoimittaja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ano 14:50
        Mielenkiintoni kirjaa kohtaan heräsi, laitan esittelyn siitä tännekin.


        Irina Takala, Taistelua ja kuolemaa: Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920- ja 1930-luvuilla

        ”Tuloksena on kaikessa vakuuttavassa objektiivisuudessaan hätkähdyttävä kertomus erään ihmisryhmän uutta ja parempaa maailmaa koskevista unelmista ja niiden traagisesta murskaamisesta totalitaarisen
        terrorin keinoin.” Professori emeritus Timo Vihavainen

        Taistelua ja kuolemaa keskittyy Neuvostoliittoon 1920- ja 1930-luvulla muuttaneiden suomalaisten traagiseen historiaan. Unelmissaan maahanmuuttajilla oli valoisa tulevaisuus ja oikeudenmukainen maailma. He olivat valmiit rakentamaan tämän tulevaisuuden omin käsin ja saavuttivat paljon erityisesti Karjalan autonomiassa, jota punaiset suomalaiset johtivat vuosina 1920-1935. Heidän avullaan Karjalassa kehitettiin teollisuus, rakennettiin taloja ja teitä sekä modernisoitiin paikallistalouden eri osa-alueita. Suomalaiset loivat ainutlaatuisen kulttuurin, joka perustui suomen kieleen, vallankumoustoiveisiin sekä yhteiskunnallisiin ihanteisiin. Tämä hädin tuskin muotoutunut kulttuuri joutui edustajineen stalinistisen valtion harjoittaman julman sortopolitiikan uhreiksi.

        Yli puolet venäjänsuomalaisista asui Neuvosto-Karjalassa 1930-luvulla. Teos kertoo eri maahanmuuttajaryhmien kohtaloista: ”punaiset” pakolaiset vuonna 1918, loikkarit 1930-luvun alussa ja pohjoisamerikkalaiset uudisasukkaat. Bolsevikkien sortopolitiikka ja sen erityispiirteet Karjalassa saavat erityisen paljon huomiota. Pienen, mutta aktiivisen suomalaisdiasporan läsnäolo valtakunnan rajalla johti Stalinin vainojen suunnattomiin mittasuhteisiin ja julmuuteen Karjalassa 1937-1938.

        Teos perustuu laajaan arkistoaineistoon mukaan lukien FSB:n asiakirjoihin Karjalan tasavallassa, kirjoitettuihin lähteisiin, haastatteluihin, muistelmiin ja tieteelliseen tutkimukseen. Tämän ansiosta kirja sopii laajalle yleisölle.

        Kirjoittajasta: Irina Takala on filosofian tohtori, Petroskoin valtionyliopiston dosentti, Karjalan tiedekeskuksen Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutin tutkijatohtori, Suomalaisen Tiedeakatemian ulkomainen jäsen, Suomen Historiallisen Seuran kirjeenvaihtajajäsen ja Nordic and Baltic Studies Review-lehden päätoimittaja.

        Suhtautuisin erittäin kriittisesti kirjaan, jota T. Vihavai nen kehuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ano 14:50
        Mielenkiintoni kirjaa kohtaan heräsi, laitan esittelyn siitä tännekin.


        Irina Takala, Taistelua ja kuolemaa: Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920- ja 1930-luvuilla

        ”Tuloksena on kaikessa vakuuttavassa objektiivisuudessaan hätkähdyttävä kertomus erään ihmisryhmän uutta ja parempaa maailmaa koskevista unelmista ja niiden traagisesta murskaamisesta totalitaarisen
        terrorin keinoin.” Professori emeritus Timo Vihavainen

        Taistelua ja kuolemaa keskittyy Neuvostoliittoon 1920- ja 1930-luvulla muuttaneiden suomalaisten traagiseen historiaan. Unelmissaan maahanmuuttajilla oli valoisa tulevaisuus ja oikeudenmukainen maailma. He olivat valmiit rakentamaan tämän tulevaisuuden omin käsin ja saavuttivat paljon erityisesti Karjalan autonomiassa, jota punaiset suomalaiset johtivat vuosina 1920-1935. Heidän avullaan Karjalassa kehitettiin teollisuus, rakennettiin taloja ja teitä sekä modernisoitiin paikallistalouden eri osa-alueita. Suomalaiset loivat ainutlaatuisen kulttuurin, joka perustui suomen kieleen, vallankumoustoiveisiin sekä yhteiskunnallisiin ihanteisiin. Tämä hädin tuskin muotoutunut kulttuuri joutui edustajineen stalinistisen valtion harjoittaman julman sortopolitiikan uhreiksi.

        Yli puolet venäjänsuomalaisista asui Neuvosto-Karjalassa 1930-luvulla. Teos kertoo eri maahanmuuttajaryhmien kohtaloista: ”punaiset” pakolaiset vuonna 1918, loikkarit 1930-luvun alussa ja pohjoisamerikkalaiset uudisasukkaat. Bolsevikkien sortopolitiikka ja sen erityispiirteet Karjalassa saavat erityisen paljon huomiota. Pienen, mutta aktiivisen suomalaisdiasporan läsnäolo valtakunnan rajalla johti Stalinin vainojen suunnattomiin mittasuhteisiin ja julmuuteen Karjalassa 1937-1938.

        Teos perustuu laajaan arkistoaineistoon mukaan lukien FSB:n asiakirjoihin Karjalan tasavallassa, kirjoitettuihin lähteisiin, haastatteluihin, muistelmiin ja tieteelliseen tutkimukseen. Tämän ansiosta kirja sopii laajalle yleisölle.

        Kirjoittajasta: Irina Takala on filosofian tohtori, Petroskoin valtionyliopiston dosentti, Karjalan tiedekeskuksen Kielen, kirjallisuuden ja historian instituutin tutkijatohtori, Suomalaisen Tiedeakatemian ulkomainen jäsen, Suomen Historiallisen Seuran kirjeenvaihtajajäsen ja Nordic and Baltic Studies Review-lehden päätoimittaja.

        "Teos kertoo eri maahanmuuttajaryhmien kohtaloista: ”punaiset” pakolaiset vuonna 1918, loikkarit 1930-luvun alussa ja pohjoisamerikkalaiset uudisasukkaat."

        Kirja kertoo siis kommunismiin uskoneitten tarinaa ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suhtautuisin erittäin kriittisesti kirjaan, jota T. Vihavai nen kehuu.

        Mitä poliittista kantaa T. Vihavainen edustaa ?


    • Kuuntelin juuri fiktiivisen sotaromaanin,
      18 vuotias ylioppilas Raakel haluaa jättää Helsingin
      ja lähteä lotaksi jatkosotaan, tekemään omaa osaansa sodassa.

      Silja-Elisa Laitosen esikoisromaani Valinta
      laventaa päähenkilö Raakelin avulla naisten roolia jatkosodassa.
      Sodassa naisia toimi monissa muissakin rooleissa kuin kotirinramalla tai lottana.
      Kukaan sodassa ollut ei tule sieltä entisellään, se muuttaa jokaista.
      Eräällä merkittävällä henkilöhahmolla on todellinen esikuva
      ollen yksi Suomen ensimmäisistä naisteekkareista .

      Kirjan yhteydessä puhutaan Suviranta romaanisarjasta, ehkä saamme jatkoa kirjalle.
      Kirjailija on nuori käsikirjoittaja ja entinen poliisi.
      Ihan kuunneltava kirja.

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olisiko sinulla mitään toiveita?

      Miten sinä toivoisit minun sinua lähestyvän? Mitään mitä olisi tosi hyvä tietää ennen sitä? Jos ei sen kummempia, niin
      Ikävä
      104
      2942
    2. Turun tunnin juna toteutetaan

      Köyhiltä viedään mutta tunnin juna Turkuun viedään läpi. Puhaltakaa PS nyt tämä poikki! https://www.hs.fi/politiikka/ar
      Perussuomalaiset
      312
      2240
    3. Oletko kertonut tästä

      Meidän oudosta jutusta kenellekään? Olen kertonut ystävälleni, että olet saanut minut sekaisin…, mutta tästä hän ei tied
      Ikävä
      125
      2075
    4. Miksi miehet kohtelevat mua huonosti

      Oon nyt tapaillut kolmea ihmistä. Ensimmäisen kanssa nähtiin kolme kertaa, ja meidän oli tarkoitus mennä leffaan tiettyn
      Sinkut
      152
      2039
    5. huono vai hyvä juttu

      Miten ulkopuoliset reagoisivat jos olisit kaivattusi kanssa yhdessä....?
      Ikävä
      93
      1450
    6. Poliisi etsii Leif Lindemannia

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/poliisi-etsii-leif-lindemania-julkaisi-kuvan/8982310#gs.cec6zf Onko nähty jo tarhar
      Kokkola
      28
      1173
    7. Mitä mielestäsi on aito

      rakkaus? Miten sen kuvailisit?
      Ikävä
      115
      1113
    8. Hitsi että olet tyylikäs!

      Sinulla on upea näkemys ja oikeaa värisilmää. Hyvä etten melkein pudonnut polvilleni eteesi kun hämmästytit minut jällee
      Ikävä
      38
      1057
    9. Minä haluun vaa oikeesti kuulla

      Että sulla on kaikki hyvin. Ihan oikeasti haluan. Ehkä meitä ei sit ollu tarkotettu yhteen, mut oot mulle äärettömän tär
      Ikävä
      59
      1014
    10. Ensi kerralla aion ottaa sinun kanssa

      Tuijotus kisan ja mitäs sitten tapahtuu jää nähtäväksi 🤩😃 Voi olla vähän hankalaa jos muita ihmisiä mutta odotelkoot s
      Ikävä
      46
      868
    Aihe