Oon tapaillut erästä ihmistä yli puoli vuotta. Tiiviisti, ja mulle oleminen muistuttaa jo seurustelua. Ollaan myös sovittu jo aika varhaisessa vaiheessa, ettei tapailla muita. Hän ei kuitenkaan tahdo puhua seurustelusta, ei tahdo kuulemma kiirehtiä ja hänellä on raskas ero takana, jossa on vielä paljon prosessoitavaa. Sitoutuminen kuulemma pelottaa kaiken jälkeen.
Olen itse jotenkin jatkuvasti ahdistunut tilanteesta ja yritän hahmottaa, mistä se johtuu. Koen, että oon jotenkin altavastaaja, enemmän ihastunut ja enemmän henkisesti sitoutunut toiseen.
Samalla en jotenkin tajua, miksi edes lähtee uuteen suhteeseen, jos vanhassa on yhä niin paljon käsiteltävää ja sitoutuminen uuteen pelottaa. Erosta on kuitenkin jo n. pari vuotta. Musta kuitenkin tuntuu välillä kuin tapailisin kahta ihmistä, häntä ja eksän haamua. Ja tuntuu, että mun suhteessa toistuu taas se, että joudun itse kärsimään siitä, että mun ihastusta on satutettu edellisessä suhteessa. Eikä sillä tunnu olevan merkitystä vaikka olisin itse kuinka huomioonottava ja kunnioittava, tai ainakaan toinen ei sanallista sitä. Välillä mietin, oonko jonkinlainen laastari mutta en usko niin. Tää tilanne on vain tosi kaukana siitä, että toinen olisi varma siitä, että tahtoo just mut ja eikä tahdo menettää mua. Oon sen kokenut ja jotenkin oon surullinen siitä, millaiselta tää tuntuu.
Lähteä en kuitenkaan itse tahdo, koska suhteessa on niin paljon hyvää. Mut miten tää voi samalla olla niin vaikeaa? On muakin satutettu, mutta en koe, että olisin koskaan purkanut sitä toiselle tai se olisi näkynyt mun käytöksessä pelkoina tai muuna. Oon aina käsitellyt asiat itsekseni ja ystävien kanssa.
Jotenkin rastakasta olla tässä tilanteessa, jossa ei aivan hahmota omaa merkitystä toiselle. Toinen on välillä tosi etäinen, välillä lähellä. Ja välillä huomaan, että tahtoisin vain itse lopettaa koko suhteen. Ja sitten en taaskaan tahdo. Raskasta.
Olisi kiinnostavaa kuulla ajatuksia ja jos jollain on ollut jokin samankaltainen kokemus ja siitä olisi syntynytkin hyvä, pitkä suhde. Mietin, tuhlaanko vain aikaa.
Toinen ei tiedä mitä haluaa
10
124
Vastaukset
- Anonyymi
Osalle ihmisistä sanoilla on niin valtavasti merkitystä. Sinulle suuri merkitys on sillä, että pitäisi määrittää juuri seurustelevansa ja hänelle ilmemisesti sillä, että hän ei haluaisi määritellä. Minä taas en ole koskaan, edes 15 vuoden parisuhteessa, määritellyt ede sitä, että "seurustelimme". Ei tainnut tilanteen määritteleminen käydä kummallakaan mielessä.
Ulkopuolisen on oikeasti kovin vaikea lähteä syvällisesti pohtimaan, että miksi tuo toinen ei halua määritellä teidän suhdettanne. Ehkä hänellä on huonoja kokemuksia siitä mitä tapahtuu määrittelemisen jälkeen. Jos hänet on vaikkapa alettu aina ottaa heti tuon jälkeen itsestäänselvyytenä. Tuo on siis ihan vaan heitto, että jos vaikka noin. Et sinä tuohon selvyyttä saa muuten kuin kysymällä oikeasti suoraan ja puhumalla.- Anonyymi
🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑
❤️ Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17720827c
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
- Anonyymi
Sinä haluat parisuhteen, johon haluat molempien sitoutuvan täysillä. Sinulla on oikeus haluta sellaista. Jos se ei toiselle sovi, niin ehkä sitten kannattaa "erota". Voitte ryhtyä parisuhteeseen ehkä sitten joskus myöhemmin, jos siltä tuntuu ja kun toinen on saanut eroprosessinsa käsiteltyä.
Ota siis jämäkästi härkää sarvista ja kerro mitä haluat. Ja että mitä sitten haluat, jos hän ei halua samaa. - Anonyymi
Mun mielestä siinä vaiheessa kun sovitaan ettei tapailla muita, samalla sovitaan seurustelusta. Mitä se muuta on kuin seurustelua, koska tapailuhan nimenomaan tarkoittaa, että kumpikin voi tapailla muitakin. Toki tämä pitää sanoittaa selvästi, ettei olla eri käsityksissä. En jatkaisi suhdetta, jos toinen ei suostuisi sopimaan seurustelusta missään vaiheessa. Liian irtonaista.
- Anonyymi
Näköjään kaikilla on omat käsityksensä tapailuista, seurusteluista, parisuhteista jne. Itselläni ei tulisi mieleenkään pyöritellä montaa ihmistä samaan aikaan, jos "tapailen" yhtä. Kyllä se on vain se yksi, one and only.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näköjään kaikilla on omat käsityksensä tapailuista, seurusteluista, parisuhteista jne. Itselläni ei tulisi mieleenkään pyöritellä montaa ihmistä samaan aikaan, jos "tapailen" yhtä. Kyllä se on vain se yksi, one and only.
Kyllähän sitä voi deittailla, käydä treffeillä, tavata eri ihmisiä, eikä siinä ole mitään väärää. Mutta tosiaan sopimus siitä, ettei tavata enää muita, on sitoutumista siihen yhteen. Missä nyt sitten menee tapailun ja seurustelun raja, miten seurustelu eroaa tapailusta, jos ei muita tavata? Kuinka monta vaihetta siinä joidenkin mielestä onkaan?
Omasta mielestäni ensin tapaillaan rennosti, ja voi halutessaan tapailla muitakin. Sitten jos alkaa tuntua siltä, niin voi yhteisestä sopimuksesta sitoutua toisiinsa niin, että ei tapailla muita, vaan keskitytään toisiinsa, seurustellaan. Tutustumista sekin. Vähitellen siinä sitten syvennytään, ja seuraava vaihe olisi sitten kihloihin meno. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllähän sitä voi deittailla, käydä treffeillä, tavata eri ihmisiä, eikä siinä ole mitään väärää. Mutta tosiaan sopimus siitä, ettei tavata enää muita, on sitoutumista siihen yhteen. Missä nyt sitten menee tapailun ja seurustelun raja, miten seurustelu eroaa tapailusta, jos ei muita tavata? Kuinka monta vaihetta siinä joidenkin mielestä onkaan?
Omasta mielestäni ensin tapaillaan rennosti, ja voi halutessaan tapailla muitakin. Sitten jos alkaa tuntua siltä, niin voi yhteisestä sopimuksesta sitoutua toisiinsa niin, että ei tapailla muita, vaan keskitytään toisiinsa, seurustellaan. Tutustumista sekin. Vähitellen siinä sitten syvennytään, ja seuraava vaihe olisi sitten kihloihin meno.Näin tosiaan mustakn. Kuinka heti ensitapaamisella voisi tietää sitoutua, sillä sitähän se on jollei muita saa tavata. Itse ainakin haluan tutustua kunnolla ennen sellaista päätöstä. Eihän siinä tunteitakaan ehdi syntyä muuten, enkä näe mitään mieltä sopia mistään ennen tunnesidettä.
"Välillä mietin, oonko jonkinlainen laastari mutta en usko niin."
Epäilen, että jollain tavalla olet.
Totuus on se, että hän ei ole likimainkaan varma sinusta tai pikemminkin päin vastoin. Häntä luultavasti ahdistaa sinuun sitoutuminen, mutta ei saa sitä sanottua ja luultavasti vaikka kysyisit suoraan, niin ei tunnustaisi.
"!Jotenkin rastakasta olla tässä tilanteessa, jossa ei aivan hahmota omaa merkitystä toiselle. Toinen on välillä tosi etäinen, välillä lähellä. Ja välillä huomaan, että tahtoisin vain itse lopettaa koko suhteen. Ja sitten en taaskaan tahdo. Raskasta."
Kuulostaa, että olet kolmas pyörä. Kenelle en tiedä. Ehkä exälle, ehkä satunnaisille seksikumppaneille, ehkä vapaudentunteelle.- Anonyymi
Juurikin noin. Mikäli jatkaa ns. suhteessa voi jäädä luu käteen.
- Anonyymi
No voeh-eh-eh että. Vasta yli puoli vuotta on tapailtu tiiviisti ja jo siinä vaiheessa -oleminen- muistuttaa jo -seurustelua-.
Tämä tarina aivan varmasti kääntyy siihen suuntaan että mies on huono ja kelvoton.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 894240
Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä1032403Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä
Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?352399Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell972144Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian281917- 321905
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni91587- 291568
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei1881560- 761331