Siis näitä esimerkkejä olis vaikka kuinka monta, mutta vaikka krapula? Eikö sitä muka keski-ikäisellä ennen ole ollut? Ja eikö tiedä mistä se johtuu?
Mutta oppikin on valikoiva. Jos syöt jotain mistä lentää laatta, niin et varmaan enää syö, mutta entäs sit se alkoholin juominen?
Miksi ihninen jostain oppii, mutta toisesta ei? Onko se sitä, että kun alkoholista saa hetkenkin kivan, mutta herkkusienisössö puklauttaa välittömästi, eikä anna mitään kivaa?
Mutta onhan sellaisia päinvastaisiakin...ihastut johonkin tyyppiin, joka on jopa töykeä sua kohtaan. Sitten toteat lopuksi, että onpas törkeä...et saa mitään hyvää, mutta se saattaa toistua toisen kohdalla.
Tai menet jonnekin salille ostamaan kuukausikortin, vaikka ikinä et ole aiemmistakaan käyttänyt kaikkea hyötyä irti. Rahanhukkaa ja v.tutus. 🤣
Kyllä mä ymmärrän jotkut päätä seinäänhakkaavat tyypit, mutta näitä tulee tavallisimmillekin ihmisille. Tulee mieleen se kielen joka alkutalvi puistelutelineen huuraan työntävä pipopää tai paimenlankaan kuseva teini...
Tätäkö toimintaa jokin tapahtuva evoluutio vaatii? 😁
Mikä estää opin historiasta?
32
234
Vastaukset
Varmaan...ja ihminen nyt kuitenkin vaan on jokseenkin outo olento. Eläin mutta ei sitten taas kuitenkaan kuin mikään muu eläin.🤔😄.
No tavallaan joo, mutta kun se ei päde kaikessa... kyllä joissain asioissa kuka tahaansa voi olla tosi rationaalinen ja uskoo sen kerralla.
Mutta taas toisissa ei sitten millään. 😁
- Anonyymi
Evoluutio ei toimi noin, muuten ei olisi ihmisiä. Ihan sen takia, että jos naiset muistaisivat selkeästi miltä supistukset ja synnytys tuntuu, ei siihen tähdättäisi uudestaan. Se kipu on niin kokonaisvaltaisen tuskallista johon vain naiset pystyy, ja miksi? Koska se onnellisuuden tunne mikä heti jälkeenpäin tulee, pyyhkii koko kipuprosessin pois mielestä.
No mä oon halkoholisti...myönnän. Ja taatusti muistan, miltä helkatin paskalta se kropasta tuntuu, kun nuijin käsin puita halki päivän. Seuraavana päivänäkin tiedän, että jos nyt en vaan mene kasalle, se ei tuu tehtyä ikinä. Ja eikun heilutan kirvestä liki itku kurkussa...mutta auta armias, jos kyse olis salilla käymisestä...sais haulikolla uhata, että lähtisin...
Kyllä se on sitäkin, mitä oikeasti haluaa... ei kyse ole muistista. Jotain haluaa jopa sietää...- Anonyymi
Sen verran täytyy tuohon todeta, että itselläni synnytyskivut eivät olleet keskiverto kuukautiskipuja pahemmat, vaikka en kivunlievitystä halunnut ja raskaana ja imettäessä ei niitä kuukautiskipuja tarvinut kestää. Että siis siinä raskaudessa ja muussa oli omat hyvät puolensa, synnytyksestä huolimatta. Jäi kivun sietämisen puolesta itselläni ehdottomasti roimasti positiivisen kokemuksen puolelle.
Anonyymi kirjoitti:
Sen verran täytyy tuohon todeta, että itselläni synnytyskivut eivät olleet keskiverto kuukautiskipuja pahemmat, vaikka en kivunlievitystä halunnut ja raskaana ja imettäessä ei niitä kuukautiskipuja tarvinut kestää. Että siis siinä raskaudessa ja muussa oli omat hyvät puolensa, synnytyksestä huolimatta. Jäi kivun sietämisen puolesta itselläni ehdottomasti roimasti positiivisen kokemuksen puolelle.
No mun exä unohti täysin synnytykset taas. Mutta mä hälle niitä selvitin jälkeenpäin. Tytön kohdalla hällä ei ollut mitään kivunlievitystä sattumuksien summana ja hän huusi minulle silmät ulos päästä pullistuen hädissään, että kuolee. Ikävä kyllä mä muistan hetken aikas hyvin, kun koitin rauhoitella ja pitää kädestä. (En mä tiennyt kuoleeko hän siinä tilanteessa)
Mutta tuskin exän muksujen haluaminen maailmaan siihen tyssäsi.. ihan muut syyt.
Kipukin tai jokin epämiellyttävyys on niin henkilökohtaista. Mä voisin kääntää jalasta eturistisiteet mielummin kuin oksentaa milloin vaan. 🤣 Taju lähti hetkeks kun käänsin eturistisiteeni poikki, mutta lopulta aika iisiä...oksentaminen taas on niin ällöä. 🤢- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No mun exä unohti täysin synnytykset taas. Mutta mä hälle niitä selvitin jälkeenpäin. Tytön kohdalla hällä ei ollut mitään kivunlievitystä sattumuksien summana ja hän huusi minulle silmät ulos päästä pullistuen hädissään, että kuolee. Ikävä kyllä mä muistan hetken aikas hyvin, kun koitin rauhoitella ja pitää kädestä. (En mä tiennyt kuoleeko hän siinä tilanteessa)
Mutta tuskin exän muksujen haluaminen maailmaan siihen tyssäsi.. ihan muut syyt.
Kipukin tai jokin epämiellyttävyys on niin henkilökohtaista. Mä voisin kääntää jalasta eturistisiteet mielummin kuin oksentaa milloin vaan. 🤣 Taju lähti hetkeks kun käänsin eturistisiteeni poikki, mutta lopulta aika iisiä...oksentaminen taas on niin ällöä. 🤢Mä taas muistan oikein hyvinkin, kun odotin helvetillisiä kipuja kaikkien tarinoiden pelottelemana ja sitten mietin, että tässäkö se nyt kaikki sitten oli. Ei yllä itselläni edes top viiteen kipukokemuksena. 🤔
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sen verran täytyy tuohon todeta, että itselläni synnytyskivut eivät olleet keskiverto kuukautiskipuja pahemmat, vaikka en kivunlievitystä halunnut ja raskaana ja imettäessä ei niitä kuukautiskipuja tarvinut kestää. Että siis siinä raskaudessa ja muussa oli omat hyvät puolensa, synnytyksestä huolimatta. Jäi kivun sietämisen puolesta itselläni ehdottomasti roimasti positiivisen kokemuksen puolelle.
Yleisesti ottaen se kuitenkin on noin, se on biologista että geneettistä ja sen pitääkin sattua. Hormoonit kuitenkin sitä lievittävät ja pyyhkivät kivun tunteen miltei heti. Omat kokemukset olleet kuin mallioppaasta ja näin sanoi kätilökin
Anonyymi kirjoitti:
Mä taas muistan oikein hyvinkin, kun odotin helvetillisiä kipuja kaikkien tarinoiden pelottelemana ja sitten mietin, että tässäkö se nyt kaikki sitten oli. Ei yllä itselläni edes top viiteen kipukokemuksena. 🤔
Niinhän se on... mä mietin vaikka tuossa korona-aikaan, että entäs jos jotkut oireettomat vaan ei koe sitä niin...
Ja tuohon lapsihommaan... mä muistan kun joutui valvomaan ja oli vähän ongelmia alkuun, niin oli se raskasta...mutta tuttavilla oli koliikkilapsi...🤯
Siis se oli ihan järkyttävää, kun kävi heillä...olihan ne paskana...mutta parin vuoden päästä hslusivat toisen...🙄
Kyllä oppi pitää tulla muusta kuin kokemuksista...se pitää ymmärtää? Voisko olla noin? 🤔Disseisback kirjoitti:
Niinhän se on... mä mietin vaikka tuossa korona-aikaan, että entäs jos jotkut oireettomat vaan ei koe sitä niin...
Ja tuohon lapsihommaan... mä muistan kun joutui valvomaan ja oli vähän ongelmia alkuun, niin oli se raskasta...mutta tuttavilla oli koliikkilapsi...🤯
Siis se oli ihan järkyttävää, kun kävi heillä...olihan ne paskana...mutta parin vuoden päästä hslusivat toisen...🙄
Kyllä oppi pitää tulla muusta kuin kokemuksista...se pitää ymmärtää? Voisko olla noin? 🤔Ei kyllä ymmärryskään riitä, pitää olla halukin...🤔
Anonyymi kirjoitti:
Yleisesti ottaen se kuitenkin on noin, se on biologista että geneettistä ja sen pitääkin sattua. Hormoonit kuitenkin sitä lievittävät ja pyyhkivät kivun tunteen miltei heti. Omat kokemukset olleet kuin mallioppaasta ja näin sanoi kätilökin
Hormoonitkin vaikuttavat yksilöllisesti...jotkuthan eivät kipujen vuoksi halua toista lasta mm. 🤔
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Hormoonitkin vaikuttavat yksilöllisesti...jotkuthan eivät kipujen vuoksi halua toista lasta mm. 🤔
Niinpä ja synnytykseen liittyy paljon muutakin kuin se mahdollinen kipukokemus. Synnytys voi olla kokemuksena fyysisesti suht kivuton, mutta henkisesti kiduttava. Se fyysinen puoli on vain osa siitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleisesti ottaen se kuitenkin on noin, se on biologista että geneettistä ja sen pitääkin sattua. Hormoonit kuitenkin sitä lievittävät ja pyyhkivät kivun tunteen miltei heti. Omat kokemukset olleet kuin mallioppaasta ja näin sanoi kätilökin
Yleisesti ottaen ... mä tiedän hyvin monta synnytystä, joissa ensimmäinenkin on tullut suorastaan syöksysynnytyksenä, ilman sen kummempaa kipua. Synnytys tuntuu olevan monille jokin selviytymiskertomus, jota pitää jakaa, jos se on ollut mahdollisimman vaikea ja kivulias. Sen sijaan he, joilla on ollut helppoa, monesti miettivät, että kehtaako sitä mainitakaan, kun toisilla on ollut niin kamalaa. Se on asia, jota pitäisi suorastaan pyytää anteeksi, että sori kun synnytykseni oli helppo ja vielä enemmän anteeksi, kun kehtaan sanoa sen. Ilmeisesti liian helpoista synnytyksistä kertominen jotenkin himmentää yleistä synnyttäjän sädekehää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleisesti ottaen ... mä tiedän hyvin monta synnytystä, joissa ensimmäinenkin on tullut suorastaan syöksysynnytyksenä, ilman sen kummempaa kipua. Synnytys tuntuu olevan monille jokin selviytymiskertomus, jota pitää jakaa, jos se on ollut mahdollisimman vaikea ja kivulias. Sen sijaan he, joilla on ollut helppoa, monesti miettivät, että kehtaako sitä mainitakaan, kun toisilla on ollut niin kamalaa. Se on asia, jota pitäisi suorastaan pyytää anteeksi, että sori kun synnytykseni oli helppo ja vielä enemmän anteeksi, kun kehtaan sanoa sen. Ilmeisesti liian helpoista synnytyksistä kertominen jotenkin himmentää yleistä synnyttäjän sädekehää.
Vähän turhaa vastakkainasettelua tuossakin. Ei voi sanoa kuin että katsotaan n 7kk päästä taas kuin käy
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vähän turhaa vastakkainasettelua tuossakin. Ei voi sanoa kuin että katsotaan n 7kk päästä taas kuin käy
Onnea ja toivottavasti kaikki menee hyvin.
Anonyymi kirjoitti:
Niinpä ja synnytykseen liittyy paljon muutakin kuin se mahdollinen kipukokemus. Synnytys voi olla kokemuksena fyysisesti suht kivuton, mutta henkisesti kiduttava. Se fyysinen puoli on vain osa siitä.
No vaikka sivusta seuraajana ei tunne fyysisiä kipuja, voi silti elää mukana ja voisin jopa väittää, että moni isä ei haluaisi sitä enää kokea sivusta...tukena.
Minusta sinakin toisen, rakkaan kipu on myös minun. Varmaan olen jossain kohti nostanutkin käteni pystyyn, että ei enää tätä.
Enkä ehkä lähtisikään seuraamaan toisen kipuilua ihan vähästä. 🙄- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vähän turhaa vastakkainasettelua tuossakin. Ei voi sanoa kuin että katsotaan n 7kk päästä taas kuin käy
Vastakkainasettelua tai ei, mutta noin se silti usein menee. Tietäisitpä vaan sen pahojen katseiden määrän, jos menet (tietysti vain kysyttäessä, kun ei sitä muuten todellakaan kehtaisi) siinä kaikkien kauhutarinoiden keskelle kertomaan, että no mulla oli helppo raskaus, ei pahoinvointia, ei kipuja, ei mitään häikkää veriarvoissa, eikä synnytyskään sen kummemmin sattunut ja en revenyt ja mitään muutakaan hirveää ei tapahtunut ja imetyskin onnistui heti helposti, maitoakin riitti ja lapsenikin nukkuin alusta saakka hyvin ja meillä meni se koko vauva-aika erinomaisen helposti. Tuon kertominen tuntuu monien mielestä olevan suorastaan rikollista tai ainakin vähintään erinomaisen arveluttavaa toiminta.
Anonyymi kirjoitti:
Yleisesti ottaen ... mä tiedän hyvin monta synnytystä, joissa ensimmäinenkin on tullut suorastaan syöksysynnytyksenä, ilman sen kummempaa kipua. Synnytys tuntuu olevan monille jokin selviytymiskertomus, jota pitää jakaa, jos se on ollut mahdollisimman vaikea ja kivulias. Sen sijaan he, joilla on ollut helppoa, monesti miettivät, että kehtaako sitä mainitakaan, kun toisilla on ollut niin kamalaa. Se on asia, jota pitäisi suorastaan pyytää anteeksi, että sori kun synnytykseni oli helppo ja vielä enemmän anteeksi, kun kehtaan sanoa sen. Ilmeisesti liian helpoista synnytyksistä kertominen jotenkin himmentää yleistä synnyttäjän sädekehää.
Monikohan synnyttäjistä, jotka ovat pitäneet sitä iisinä, on suhtautuneet siihen "luonnollisena asiana" eikä "mörkönä"?
Jos mä pelkäisin hammaslääkärissä oloa, en olisi rento, vaan olisin stressaantunut ja odottaisin kipua...🤔- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Monikohan synnyttäjistä, jotka ovat pitäneet sitä iisinä, on suhtautuneet siihen "luonnollisena asiana" eikä "mörkönä"?
Jos mä pelkäisin hammaslääkärissä oloa, en olisi rento, vaan olisin stressaantunut ja odottaisin kipua...🤔Tuossakin voi olla ihan perää. Itse esim. jätin kaikki synnytysvalmennukset ja muut kokonaan väliin. En ottanut siitä mitään paineita ja kyllä se sieltä ulos tulee.
Anonyymi kirjoitti:
Vähän turhaa vastakkainasettelua tuossakin. Ei voi sanoa kuin että katsotaan n 7kk päästä taas kuin käy
No sinussa ei näy huolta. Otat rennosti ja taatusti luotat ammattilaisiin. 😊
Kokenut kätilö joka tietää homnan on muuten Jumalasta seuraava. Ugh!- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuossakin voi olla ihan perää. Itse esim. jätin kaikki synnytysvalmennukset ja muut kokonaan väliin. En ottanut siitä mitään paineita ja kyllä se sieltä ulos tulee.
Ja mä lisään tähän nyt heti perään, ennen kun joku vetää herneen nenään, että ei en vähänttele toisten kipukokemusta. Vaan pelko ja ylenmääräinen jännitys ei ainakaan helpota sitä asiaa.
Anonyymi kirjoitti:
Tuossakin voi olla ihan perää. Itse esim. jätin kaikki synnytysvalmennukset ja muut kokonaan väliin. En ottanut siitä mitään paineita ja kyllä se sieltä ulos tulee.
Ekan muksun kohdalla käytiin kaikki mahdollinen. Toinen meni sivussa..
Ehkä synnytyksestä on tehty liikaa numero ja siitä lapsenhoidostakin, jopa kasvatuksesta....
Mukanaelämistä se on...
Liikaa säädetään...🤔 unohdetaan pointti, minkä apinatkin osaa.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Ekan muksun kohdalla käytiin kaikki mahdollinen. Toinen meni sivussa..
Ehkä synnytyksestä on tehty liikaa numero ja siitä lapsenhoidostakin, jopa kasvatuksesta....
Mukanaelämistä se on...
Liikaa säädetään...🤔 unohdetaan pointti, minkä apinatkin osaa.No siis ainakin sen pelottelun ja kauhutarinoiden kertomisen voisi jättää vähemmälle, sekä kasvotusten, että populaarikulttuurissa. Tiedossa ja faktoissa ei ole mitään vikaa. Ne varmasti auttavat monia ja hälventävät pelkojakin, mutta turhan pelottelun voisi oikeasti jättää pois.
- Anonyymi
Mä tiedän ihmisiä, jotka kuulemma jopa pitävät krapulasta. Ei siis siinä mielessä, että se tuntuisi jotekin hyvältä, mutta mulle on selitetty, että se jotenkin "puhdistaa mieltä". Eli siis kun vetää päänsä täyteen ja sitten elää läpi sen krapulan, niin siitä tulee jotenkin puhdistunut olo. En tiedä mikä kieroutunut logiikka tuossa on takana, mutta näin olen antanut itselleni kertoa.
Minusta krapula olisi oikeastaan helvetin oikein. Oikein kunnon pääkipu ja oksentais perkeleesti.
Jos mä otan enemmänkin, niin ei mainittavaa olotilaa... ehkä vähän laiskuus iskee ja se siinä. 🙄
Mutta krapulassa ja väsyneenä tulee esiin elämän hyviä kysymyksiä. Tänään tämän aloituksen sai aikaan väsymys. Ihsn kuin krapula... ei jaksa tehdä mitään, mut pää takoo ajatuksia, kyssäreitä jne. 😄
Eli jonkinlsinrn tarve vst tilalle...- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Minusta krapula olisi oikeastaan helvetin oikein. Oikein kunnon pääkipu ja oksentais perkeleesti.
Jos mä otan enemmänkin, niin ei mainittavaa olotilaa... ehkä vähän laiskuus iskee ja se siinä. 🙄
Mutta krapulassa ja väsyneenä tulee esiin elämän hyviä kysymyksiä. Tänään tämän aloituksen sai aikaan väsymys. Ihsn kuin krapula... ei jaksa tehdä mitään, mut pää takoo ajatuksia, kyssäreitä jne. 😄
Eli jonkinlsinrn tarve vst tilalle...Itse en ole kokenut krapulaa yli kymmeneen vuoteen, mutta väsyneenä tosiaan olotila on joskun hyvinkin krapulaisen oloinen.
Anonyymi kirjoitti:
Itse en ole kokenut krapulaa yli kymmeneen vuoteen, mutta väsyneenä tosiaan olotila on joskun hyvinkin krapulaisen oloinen.
Jokin yhteys niillä on..
Mutta mikä lie, jää tilaa miettimiselle...kroppa ei jaksa, mut mieli vasta jaksaakin...saako tilaa?
En tiiä, kun tuntuu että oppii aika kähveläänkin kaikesta ikävästä.
Krapula on niin hirveää, etten siksi joisi vaikka tulis miten hilpee olo hetkeksi. Tuntuu et kuolee 2 päivän ajan. Migreeni on megalomaaninen ja oksentaa suoletkin. Naama on verenpurkaumia täynnä.
Rehkimisestä en oo luopunu, vaikka tulee kipuja. Sillä ne lähtee millä tulikin. 😃
Hyvät yöt. Työaamu, niin meen maate. Ettei oo ihan tööt.Mulla menee sen krapulan jälkeen kymmene vuotta ennen seuraavaa kertaa. Mutta krapulasta paranee. Mutta se meidän pitää oppia, ettei osteta enää kiinalaista vaan kotimaista. Eikä myöskään erdoganin tekemää, eikä ketään muutakaan yksinvaltiasta. Ihme kyllä noi diktaattorit kovasti mielyttää kun muistetaan Nokia renkaita ja Putinia. Vaikka se ois kuinka halpaa, niin raha loppuu jossain vaiheessa, niin kuin kanssntaloudessa nyt loppuu ja on velkaannuttu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1642137
Kun viimeksi kohtasitte/näitte
Mitä olitte tekemässä? Millainen ympäristö oli? Löydetään toisemme...1361835Olet kyllä vaarallisen himokas
Luova, kaunis, määrätietoinen, pervo, mielenkiintoinen, kovanaama, naisellinen ja erikoinen.1021597- 721290
Anna vielä vähän vihreää valoa
Teen sitten siirtoni, nainen. Tiedän, että olet jo varovaisesti yrittänyt lähestyä, mutta siitä on jo aikaa. Jos tunnet191274- 711244
- 2291041
- 72853
- 45760
Miksi homous puhuttaa konservatiiveja vuodesta toiseen?
Kysymykseen on vastattukin Kansanlähetyksen osalta: "Miksi sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat konserv194743