Eli kertokaa vaikka kokemuksen äänellä... Olemme olleet yhdessä 7 kk, asumme yhdessä. Minä olen todella rakastunut..arvostan häntä enemmän kuin ketään maailmassa...
Hän on sanonut, ettei ole rakastunut minuun... Mutta haluaa seurustella kanssani. Hän on alusta asti kuitenkin ollut se aloitteentekijä, eli en edes ajatellut seurustelua, kun hän oli jo muuttamassa samaan asuntoon.
Sovimme todella hyvin yhteen, meillä on samat kiinnostuksen kohteet, hauskaa yhdessä, ei kertaakaan seurustelumme aikana tylsää tai hiljaista...En ole koskaan tavannut samanlaista sielunveljeä. Tiedän, että jos eroamme, tulen etsimään loppuikäni vain korvikkeita hänelle. En tiedä kestäisinkö eroa.
Toisaalta haluan erota, koska minulle on aivan liian rankkaa tieto siitä, ettei hän ole rakastunut. Jos minä sanon hänelle rakastavani, hän sanoo kyllä "samoin", mutta tiedän että hän sanoo niin vain pitääkseen minut tyytyväisenä, koska välittää minusta suuresti.
Tuntuu, että jos hänen tunteensa eivät ole tähän mennessä leimahtaneet, ne tuskin sitä enää tekevät.. Välistä tuntuu, että tämä suhde on jo tuhoon tuomittu.
Olen todella epätoivoinen...koko elämäni, aikani ja energiani menee tämän suhteen pohtimiseen. Olen lähes koko seurustelumme ajan kärsinyt masennuskausista, jotka onneksi ovat menneet ohi viimeistään viikossa. Tämä kaikki johtuu vain epävarmuudesta, siitä etten ole tarpeeksi rakastettava hänelle.
Olen hylännyt osan ystävistäni ja muutenkin alkanut olla kireä kavereiden seurassa. Minua ei suoraan sanottuna kiinnosta kenenkään muun kuin poikaystäväni seura!
Ennen seurustelun alkua olin itsevarma ja elinvoimainen. Nyt ihooni on tullut ensimmäiset rypyt ja minulla on jatkuvasti jotain psykosomaattisia vaivoja kehossani. Olen saanut myös paniikkikohtauksia, kerran melkein soitin ambulanssin, kun luulin saavani sydänkohtauksen (hän oli matkoilla tuolloin).
Aiemmissa suhteissani olen aina ollut se vähemmän rakastava osapuoli. Entisenä palvonnan kohteena en ole tottunut tällaiseen, saan maistaa omaa lääkettä... Lisäksi rakkauteni kohde puhui seurustelun alussa paljon existään, jopa heidän seksielämästään..On tosin lopettanut sen huomautettuani asiasta. Nämä exät kuitenkin kummittelevat päässäni, sen verran ihanilta ja kauniilta ja älykkäiltä ja menestyviltä ja seksikkäiltä ja mielenkiintoisilta hän sai heidät kuulostamaan. Kumppanillani on myös kova "visuaalinen nälkä", eli tarvitsee pornon katselua & eroottisia kuvia..Myös tämä saa minut joskus ahdistumaan, mutta ei niin paljon, että kokisin ko. asian ongelmaksi.
Olenko siis vain sairaalloinen narsisti, joka haluaa tulla palvotuksi? Vai normaali rakkautta tarvitseva ihminen? Tiedän, että olen keskivertoa tarvitsevampi ihminen..Siis kaipaan valtavasti hellyyttä ja huomiota, kosketuksia ja kehuja. En kestä olla kaukana kumppanistani. Hän on kuitenkin usein matkoilla, minulla on jatkuvasti oltava tekemistä hänen ollessaan poissa, muuten ahdistun ja menetän toimintakykyni täysin.
En tiedä pitäisikö minun jättää hänet vai antaa hänen tai kohtalon ratkaista asia? Tällä hetkellä kaikki vaihtoehdot tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Voiko tässä käydä niin, että hän jossain vaiheessa lopulta kuitenkin rakastuu minuun? Neuvokaa joku!!
Toivoo nainen 22
mitä tehdä kun seurustelukumppani...
18
2773
Vastaukset
- emämunaus
Kyllä sitä pitää miettiä pitkään.
Mutta, siitä hetkestä lähtien, kun toinen sanoo ettei ole rakastunut, hänen huomionosoituksensa tuntuvat pelkältä sääliltä.
Sitten käy niin, että rupeaa pitämään itseään säälittävänä.
Vastaavaa koin ekassa suhteessani. Jätkä tuntui niin älykkäältä ja tavoittelemisen arvoiselta, että en muka voinut tehdä ratkaisua vaikka tiesin , että niitä on vain yksi.
Hän sanoi, että ei koskaan valehtele. Eikä valehdelluut. Ei varsinkaan valkoisia valheita.
Sanoi suoraan, että en minä suhun oikeastaan ole rakastunut koskaan. Sitten kun hypin seinille, niin sanoi että no ei se nyt niin vakavaa ole, voihan sitä silti vaan olla.
Sitten alkoi riitely, aloin kyseenalaistaa häntä.
Hän alkoi käyttämään enemmän rakastunutta tilaani hyväkseen, ja kysyin , että miksi et ole sitten lähtenyt läiskimään kerran olen niin tyhmä hänen mielestään.
Hän sanoi, että ei mua voi edes jättää, kun saa pelätä että minusta ei ole yksin mihinkään ja tapan vielä itteni tms.
Se riitti. Huomasin, että teot tekevät ihmisen, eli jos minulle kelpaa pelkkä sääli, niin kyllä minä sitä sitten saan.
Ehkä kannattais lähteä lätkimään, kertoa, että ei enää sääliä. Jos hän tajuaa mistään mitään, ja on oikea ystävä, niin päästää varmaan sut menemään.
Ja heitä ajoissa helvettiin nuo psykosomaattiset oireet.
Saat sinä niillä huomiota, mutta vain sääliä ja lisä vahvistusta säälittävyydelle.- sama
Ja tuo, mitä sanoit ekoista rypyistä.
Tiedän täsmälleen nuo oireet, mulla on ollu sama juttu.
Suhde, joka ei ole molemminpuolinen täysin tekee juuri tuota.
Parikymppinen nainen katsoo peiliiin ja näkee ryppyjä ja paiseita.
Nyt olen melkein 7 vuotta vanhempi kuin suhteen aikana, ja mulla ei ole oikeita ryppyjä vieläkään.
Vituttaa, kun piti olla niin pösilö joskus:)
Se suhde opetti mut vetämäään tupakkaa joka kriisin lääkkeeksi, ja kohta on ryppyjä kyllä. - nainen 22
sama kirjoitti:
Ja tuo, mitä sanoit ekoista rypyistä.
Tiedän täsmälleen nuo oireet, mulla on ollu sama juttu.
Suhde, joka ei ole molemminpuolinen täysin tekee juuri tuota.
Parikymppinen nainen katsoo peiliiin ja näkee ryppyjä ja paiseita.
Nyt olen melkein 7 vuotta vanhempi kuin suhteen aikana, ja mulla ei ole oikeita ryppyjä vieläkään.
Vituttaa, kun piti olla niin pösilö joskus:)
Se suhde opetti mut vetämäään tupakkaa joka kriisin lääkkeeksi, ja kohta on ryppyjä kyllä.Kiitos:)
Vastauksesi auttoi hahmottamaan tämän seurustelusuhteen olemusta...
Puolustelen poikaystäväni rakkaudettomuutta mm. sillä, että hänellä on ollut erittäin rankka lapsuus..että hän sen vuoksi on tunnekylmä (muitakin kuin?) minua kohtaan. Hän myös siirtyi suoraan tähän suhteeseen edellisestä rakkaussuhteestaan ja on itsekin sanonut, että ei pysty rakastamaan minua, kun ei ole käsitellyt vielä entistä suhdetta loppuun. Niinpä olen ajatellut odottaa sitä päivää, kun entinen on unohtunut. Ehkä turhaan.
Keskustelimme asiasta pari päivää sitten, hän uskoo, että rakkaus voi suhteessamme vielä kasvaa ystävyyden ja välittämisen tunteesta ja sanoi pitävänsä tällä tavalla kehittynyttä rakkautta kaikkein hienoimpana. Hän ei siis selvästikään halua luopua minusta ja tavallaan kärsii itsekin siitä, ettei rakasta.
Toisaalta hän ei kuitenkaan anna minulle mitään lupauksia tulevaisuudesta. Ei esimerkiksi siitä, olemmeko enää syksyllä yhdessä. Jos vaadin häneltä tuollaisia lupauksia, hän sanoo, että ollaan nyt vain niin kauan yhdessä, kun tuntu hyvältä...tämä tekee minut hulluksi, sillä kaipaan jatkuvuuden tuomaa turvallisuuden tunnetta.
Samanlainen tapaus kuin sinunkin eksäsi, ei mitään valkoisia valheita, kaikki tulee suoraan päin naamaa. Hän ei hellittele minua sanoin, koska se olisi liian tavanomaista ja ällöttävää ja feikkiä. Minusta se tuntuu vain siltä, että hän ei halua yrittää tehdä minua onnelliseksi. Olen sanonutkin hänelle, että miesten tehtävä on "valehdella" naiselle tämän olevan maailman kaunein etc. hän ei tällaiseen pysty, eli rehellisyys on tärkeämpää kuin minun onnellisuuteni.
Toivottavasti saat vielä tupakoinnin lopetettua, minulle suhteesta on ollut päinvastainen hyöty: lopetin polttamisen hänen vuokseen! eli jotain hyvääkin :)
En muuten ollut ajatellut, että tosiaan kerään sääliä tuolla fyysisellä oirehtimisella.. ajattelin sen vain olevan seurausta masentuneisuudesta, mutta alitajuista avunhuutoahan se on. - emämunaus
nainen 22 kirjoitti:
Kiitos:)
Vastauksesi auttoi hahmottamaan tämän seurustelusuhteen olemusta...
Puolustelen poikaystäväni rakkaudettomuutta mm. sillä, että hänellä on ollut erittäin rankka lapsuus..että hän sen vuoksi on tunnekylmä (muitakin kuin?) minua kohtaan. Hän myös siirtyi suoraan tähän suhteeseen edellisestä rakkaussuhteestaan ja on itsekin sanonut, että ei pysty rakastamaan minua, kun ei ole käsitellyt vielä entistä suhdetta loppuun. Niinpä olen ajatellut odottaa sitä päivää, kun entinen on unohtunut. Ehkä turhaan.
Keskustelimme asiasta pari päivää sitten, hän uskoo, että rakkaus voi suhteessamme vielä kasvaa ystävyyden ja välittämisen tunteesta ja sanoi pitävänsä tällä tavalla kehittynyttä rakkautta kaikkein hienoimpana. Hän ei siis selvästikään halua luopua minusta ja tavallaan kärsii itsekin siitä, ettei rakasta.
Toisaalta hän ei kuitenkaan anna minulle mitään lupauksia tulevaisuudesta. Ei esimerkiksi siitä, olemmeko enää syksyllä yhdessä. Jos vaadin häneltä tuollaisia lupauksia, hän sanoo, että ollaan nyt vain niin kauan yhdessä, kun tuntu hyvältä...tämä tekee minut hulluksi, sillä kaipaan jatkuvuuden tuomaa turvallisuuden tunnetta.
Samanlainen tapaus kuin sinunkin eksäsi, ei mitään valkoisia valheita, kaikki tulee suoraan päin naamaa. Hän ei hellittele minua sanoin, koska se olisi liian tavanomaista ja ällöttävää ja feikkiä. Minusta se tuntuu vain siltä, että hän ei halua yrittää tehdä minua onnelliseksi. Olen sanonutkin hänelle, että miesten tehtävä on "valehdella" naiselle tämän olevan maailman kaunein etc. hän ei tällaiseen pysty, eli rehellisyys on tärkeämpää kuin minun onnellisuuteni.
Toivottavasti saat vielä tupakoinnin lopetettua, minulle suhteesta on ollut päinvastainen hyöty: lopetin polttamisen hänen vuokseen! eli jotain hyvääkin :)
En muuten ollut ajatellut, että tosiaan kerään sääliä tuolla fyysisellä oirehtimisella.. ajattelin sen vain olevan seurausta masentuneisuudesta, mutta alitajuista avunhuutoahan se on.exän kootut lausahdukset suhteen loppuaikoina.
Olin alkanut vaatimaan häneltä kunnioitusta,ja elämään elämääni, vaikka olinkin nolannut itseni aiemmin, kun sain selville, ettei hän rakasta.
"minä en ymmärrä, mitä sulle pitäisi olla"
"mitä sillä on väliä, sanonko minä mitään (tykkäämisestä) vai en, tässähän minä olen?"
"Vitun luuseri, mee ja ammu ittes"
(olin hysteerisenä itkemässä, ja sanoin että en jaksa elää, kun hän vähättelee tarpeitani suhteessa)
"En ole varma kannattaako minun pistää kaikkea peliin, kun Sinä olet tuollainen" (Viitaten psyykkiseen häilyväisyyteeni, kun tiedustelin suhteen tulevaisuutta)
"Ethän sinä koskaan jätä minua?"
(Kun olin kuunnellut tarinaa ankeasta lapsuudesta ja pahoista ex-tyttöystävistä koko yön)
"En tiedä. Mitä väliä sillä on?"
(Kun kysyin, että eihän HÄN puolestaan koskaan jätä minua)
"Vitun juoppo huora." (Kun olin ollut tyttöjen kanssa baarissa pitkästä aikaa.)
"Miksihän kaikki sinun kaverit on sellaisia kusipäitä? Mikähän sinussa on vikana?Minä en jaksaisi katsella tuollaisia idiootteja sekuntiakaan." Kun kerroin pikku riidasta, joka sattui tyttökaverini kanssa. - Tuulikki
nainen 22 kirjoitti:
Kiitos:)
Vastauksesi auttoi hahmottamaan tämän seurustelusuhteen olemusta...
Puolustelen poikaystäväni rakkaudettomuutta mm. sillä, että hänellä on ollut erittäin rankka lapsuus..että hän sen vuoksi on tunnekylmä (muitakin kuin?) minua kohtaan. Hän myös siirtyi suoraan tähän suhteeseen edellisestä rakkaussuhteestaan ja on itsekin sanonut, että ei pysty rakastamaan minua, kun ei ole käsitellyt vielä entistä suhdetta loppuun. Niinpä olen ajatellut odottaa sitä päivää, kun entinen on unohtunut. Ehkä turhaan.
Keskustelimme asiasta pari päivää sitten, hän uskoo, että rakkaus voi suhteessamme vielä kasvaa ystävyyden ja välittämisen tunteesta ja sanoi pitävänsä tällä tavalla kehittynyttä rakkautta kaikkein hienoimpana. Hän ei siis selvästikään halua luopua minusta ja tavallaan kärsii itsekin siitä, ettei rakasta.
Toisaalta hän ei kuitenkaan anna minulle mitään lupauksia tulevaisuudesta. Ei esimerkiksi siitä, olemmeko enää syksyllä yhdessä. Jos vaadin häneltä tuollaisia lupauksia, hän sanoo, että ollaan nyt vain niin kauan yhdessä, kun tuntu hyvältä...tämä tekee minut hulluksi, sillä kaipaan jatkuvuuden tuomaa turvallisuuden tunnetta.
Samanlainen tapaus kuin sinunkin eksäsi, ei mitään valkoisia valheita, kaikki tulee suoraan päin naamaa. Hän ei hellittele minua sanoin, koska se olisi liian tavanomaista ja ällöttävää ja feikkiä. Minusta se tuntuu vain siltä, että hän ei halua yrittää tehdä minua onnelliseksi. Olen sanonutkin hänelle, että miesten tehtävä on "valehdella" naiselle tämän olevan maailman kaunein etc. hän ei tällaiseen pysty, eli rehellisyys on tärkeämpää kuin minun onnellisuuteni.
Toivottavasti saat vielä tupakoinnin lopetettua, minulle suhteesta on ollut päinvastainen hyöty: lopetin polttamisen hänen vuokseen! eli jotain hyvääkin :)
En muuten ollut ajatellut, että tosiaan kerään sääliä tuolla fyysisellä oirehtimisella.. ajattelin sen vain olevan seurausta masentuneisuudesta, mutta alitajuista avunhuutoahan se on.Poikakaverisi sanoi, että ollaan yhdessä niin kauan kuin tuntuu hyvältä. Hän taisi antaa sinulle parhaimman mahdollisen neuvon. Sinusta ei tunnu hyvältä tässä suhteessa, miksi siis jatkaa?
- Laura
Miehesi se on narsisti!
Ja sitten sellainen juttu, että jos toinen ei rakasta niin et sinä saa sitä asiaa muutettua. Mitä rakastettavampi ja miellyttävämpi yrität olla, sen enemmän miehen huomio kiinnittyy omaan napaansa, ei sinuun.
Minun exäni ei rakastanut. Onneksi suhde loppui. Isäni sanoi minulle, että ei se ole mikään suhde jossa "rakkaudesta tapellaan". Itselläni siitä tuli kaikkien ongelmien syy ja seuraus: kun tuo ei rakasta.
Ehkä sinäkin seuraavassa suhteessa osaat arvostaa rakkauden lahjaa (vrt. aiemmat suhteesi).
Rakkaudeton suhde synnyttää lopulta sinussa ääretöntä epävarmuutta, katkeruutta, vihaa, itsen kohtuutonta vertailua muihin, masennusta, itsetunto-ongelmia. Kun nämä tunteet ovat pinnassa on sinun vaikea rakastaa. Minulle kävi näin. Ja edelleen olen aika hajalla ja pelkoa täynnä.
Lähde, ennen kuin oma kykysi rakastaa kuolee!- Platy
Narsisti on kaiken elinvoimasi itseensä imevä kumppani, syytät itseäsi turhaan hänen virheistään. Tunnista narsisiti osoitteessa: www.narsistienuhrientuki.info äläkä pilaa enempää elämääsi, sulla on vain yksi.
- nainen22
Olet oikeassa. Teen kaikkeni ollakseni viehättävä ja hellä ja hyväsydäminen häntä kohtaan. Ts. Yritän rakastaa hänen tunnekylmyytensä pois. Tietysti mieheni pysyy näin käyttäytyessäni hyvällä tuulella. Tämä taas aiheuttaa sen, etten uskalla näyttää negatiivisia tunteita hänelle.. Usein ne pulpahtavat kuitenkin pintaan, ja silloin poikaystäväni osoittaa kyllä miten ankea ja kurja ihminen olen..viimeksi kun sain ahdistuskohtauksen ja vetäydyin kuoreeni, hän sanoi että käyttäydyn kuin kehitysvammainen. Hänellä ei riitä ollenkaan sympatiaa tai empatiaa tai halua auttaa, kun olen huonolla tuulella. Olen hänen mielestään tuolloin niin ärsyttävä, ettei huono käytökseni ansaitse minkäänlaista palkitsemista. Joskus tuntuu, että hän kouluttaa minua kuin koiraa. Olen sanonut, että pelkkkä halauskin riittäisi parantamaan oloni, ja on hän hieman tullut tässä asiassa vastaan...mutta silti..
En enää uskalla käyttää alkoholia, koska saan nykyään aivan kamalia hysteerisyyskohtauksia, jos olen humalassa..itken ja raivoan hänelle. Tätä hän ei siedä ollenkaan ja on ojentanut minua myös fyysisin keinoin ollessani näin sekaisin.
Edellinen poikaystävä todella palvoi minua, sain kuulla jatkuvaa ylistystä..se teki todella hyvää itseluottamukselleni ja olen siitä hyvin kiitollinen, vaikken sitä suhdetta enää kaipaakaan.
Tiedän, että seuraavalta suhteelta (en näköjään usko, että tämä on everlasting!:) haen nimenomaan rakkautta ja tasapainoa ja olen varma, kuten sanoit, että tällä kertaa arvostan sitä! - nainen22
Platy kirjoitti:
Narsisti on kaiken elinvoimasi itseensä imevä kumppani, syytät itseäsi turhaan hänen virheistään. Tunnista narsisiti osoitteessa: www.narsistienuhrientuki.info äläkä pilaa enempää elämääsi, sulla on vain yksi.
Kävin katsomassa linkin. En ole koskaan ajatellut hänen olevan narsisti, yleensä ottaenkin narsismin määritteleminen ihmisissä on vaikeata. Mikä on tervettä ihailun ja huomion kaipuuta ja mikä on narsismia..? Löydän kyllä itsestänikin narsistisia piirteitä..ja miehestäni toki myös. Tunnekylmyyttä minussa ei kyllä ole tippaakaan, tosin kyky empatiaan on alkanut tämän suhteen myötä katoamaan..sen huomaan juuri suhteessa ystäviin, en enää huomioi heitä kuten ennen, olen niin itsekkään keskittynyt omiin ongelmiini.
Sen olen kyllä huomannut, kuten sanoit, että elinvoimani hän imee täysin..mietin usein jopa itsemurhaa, vaikka en koskaan sitä uskaltaisi tehdä..Täytyy tutustua närsismi-aiheeseen vielä tarkemmin, kiitos paljon!
- Tiedän mistä puhun
itse juuri täsmälleen samanlaisessa suhteessa kuin sinä ja siinä meni kymmenen vuotta elämästäni suurin piirtein hukkaan. Suhde uuvutti minut niin perinpohjaisesti kaikkine miettimisineen miksi hän ei voi rakastaa ja epätoivo oli joka päiväistä. Tuli ihan tosissaan paha olla kuin luin kirjoituksesi. Nyt olen nelikymppinen ja neuvoni sulle on että lopeta suhde vaikka kuinka kipeää tekisi. Elät siinä vain omassa kuvitelmassasi siitä, minkälainen teidän suhteenne pitäisi olla. Itsetunto murenee, eikä pysty enää edes kuvittelemaan muita kumppaneita. Itselläni oli henkinen romahdus lähellä. Välitin vain hänestä ja tein kaikkeni suhteen eteen. Mikään ei siinä auttanut, kyllä hän oli valmis olemaan kanssani silloin kun hänelle sopi. Reissasi myöskin paljon ja teki niillä reissuillaan ihan mitä huvitti. Ja takuulla oli muitakin naisia, joista en vaan saanut mitään todellisia todisteita. Toipumiseen meni vuosia, enkä voinut solmia kehenkään suhdetta vuosiin. Eroaminen oli vaikeaa, mutta niinkään en olisi enää hengissä pysyen voinut jatkaa. Oli pakko erota. Myös hän kertoi rehellisesti että ei rakasta jne. Valehtelusta en häntä voinut syyttää.
Mitä lyhyemmäksi tämänkaltainen suhde jää, sitä parempi sinun kannaltasi. Tällainen yksipuolinen suhde vie ihmiseltä kaikki voimat, psyykkiset ja ennen pitkää myös fyysiset. Älä tee niin kuin minä ja toivo turhaan. Ei se mies tule koskaan rakastamaan sinua ja todennäköistä on ettei ketään. Etsin minäkin syitä hänen lapsuudestaan tunnekylmyyteen yms. mutta eipä se sinua auta, vaikka syyt olisivat missä. Hän elää edelleen samanlaista elämää, eikä ole pystynyt solmimaan pitkäaikaista suhdetta kenenkään kanssa ja tuskin haluaakaan. Lähde tai kärsi. Se kärsimys ei lopu.- tyttö
Hei sinä viestin aloittaja! Uskomaton olo lukea viestejäsi. Tilanne suhteessani on lähes täysin samanlainen...Suhdetta takana puoli vuotta, eikä mies edelleen rakasta. Itse olen rakastunut ja valmis, jopa etenemään suhteessamme vakavampaan suuntaa. Miksi?? Jos toinen ei kerta rakasta!! Viihdymme yhdessä, vietämme paljon aikaa yhdessä ja hauskaa on...Mies sanoo tykkäävänsä kauheasti ja osoittaakin sen mutta se ei vaan riitä! Olen todella loppu ja miettinyt myös eroa. En silti ole valmis luopumaan tästä suhteesta. En tiedä mitä tekisin...
- nainen 22
...kun jaoit kokemuksesi!:)
Kiinnostaisi tietää, jos tätä vielä luet, että minkä takia olit suhteessa niinkin kauan...10 vuotta on pitkä aika.
Minusta tuntuu vielä tällä hetkellä, että olen myös saanut mieheltäni todella paljon. Hän on avartanut maailmaani ja näkemyksiäni. Tuntuu, että hyviä hetkiä hänen kanssaan ja hyviä puolia hänessä on niin paljon, etten millään raaskisi luopua hänestä...Olikohan Sinullakin samat syyt jatkaa noinkin pitkään suhteessasi..?
Mieheni on todella miellyttävä ja mielenkiintoinen persoona, kaikki kaverini pitävät hänestä..ja varmasti ihmettelisivät, jos jättäisin hänet. Kysyin tänään ystävältäni neuvoa ja hän oli sitä mieltä, että meillä on niin hyvä suhde, että kannattaa miettiä tarkkaan..ja että kyllähän hän on huomaavainen minua kohtaan..
ja onhan hänessä todella paljon hyvää. Pelottaa, että jos liian hätiköidysti teen eropäätöksen, tulen katumaan sitä loppuikäni. Pitää siis kai odottaa, että mitta täyttyy:(
Nämä saamani vastaukset kuitenkin selventävät ajatuksiani, helpottavat tätä tietä ja lievittävät TODELLA omaa huonommuuden tunnettani. Kiitos siitä:) - nainen22
tyttö kirjoitti:
Hei sinä viestin aloittaja! Uskomaton olo lukea viestejäsi. Tilanne suhteessani on lähes täysin samanlainen...Suhdetta takana puoli vuotta, eikä mies edelleen rakasta. Itse olen rakastunut ja valmis, jopa etenemään suhteessamme vakavampaan suuntaa. Miksi?? Jos toinen ei kerta rakasta!! Viihdymme yhdessä, vietämme paljon aikaa yhdessä ja hauskaa on...Mies sanoo tykkäävänsä kauheasti ja osoittaakin sen mutta se ei vaan riitä! Olen todella loppu ja miettinyt myös eroa. En silti ole valmis luopumaan tästä suhteesta. En tiedä mitä tekisin...
Täytyy varmaankin vain kypsytellä ja mietiskellä näitä asioita rauhassa..se selventänee ajatuksia ja näyttää suuntaa kohti oikeaa ratkaisua...ja nopeuttaa ratkaisun löytymistä, olipa ratkaisuna ero tai sitten...itse taidan olla niin luupää, että vieläkin minussa kytee toivo hänen rakkaudestaan..huoh:/
Voimia sinulle näiden asioiden kanssa taistelemiseen ja yritetään silti nauttia kesästä:) - lähteä vai jäädä
nainen 22 kirjoitti:
...kun jaoit kokemuksesi!:)
Kiinnostaisi tietää, jos tätä vielä luet, että minkä takia olit suhteessa niinkin kauan...10 vuotta on pitkä aika.
Minusta tuntuu vielä tällä hetkellä, että olen myös saanut mieheltäni todella paljon. Hän on avartanut maailmaani ja näkemyksiäni. Tuntuu, että hyviä hetkiä hänen kanssaan ja hyviä puolia hänessä on niin paljon, etten millään raaskisi luopua hänestä...Olikohan Sinullakin samat syyt jatkaa noinkin pitkään suhteessasi..?
Mieheni on todella miellyttävä ja mielenkiintoinen persoona, kaikki kaverini pitävät hänestä..ja varmasti ihmettelisivät, jos jättäisin hänet. Kysyin tänään ystävältäni neuvoa ja hän oli sitä mieltä, että meillä on niin hyvä suhde, että kannattaa miettiä tarkkaan..ja että kyllähän hän on huomaavainen minua kohtaan..
ja onhan hänessä todella paljon hyvää. Pelottaa, että jos liian hätiköidysti teen eropäätöksen, tulen katumaan sitä loppuikäni. Pitää siis kai odottaa, että mitta täyttyy:(
Nämä saamani vastaukset kuitenkin selventävät ajatuksiani, helpottavat tätä tietä ja lievittävät TODELLA omaa huonommuuden tunnettani. Kiitos siitä:)Olen toipumisvaiheessa samankaltaisesta suhteesta. Mies piti minut lähellään mutta myös suorasti sanoi ettei rakasta. Minäkin yritin ymmärtää lapsuuden traumoja ja entisiä suhteita joista on jäänyt pahoja arpia, ajan kanssa kaikki järjestyy ajattelin.
Voin kertoa että aloin olemaan henkisesti täysin loppu ikuiseen epävarmuuteen. Jaksoin aika kauan, ihan vaan silläkin etten voinut käsittää miksi mies sitten on kanssani jos ei kerta välitä? Täytyyhän sen! Totuus on, että voin pahoin siinä suhteessa. Ei ollut hyvä hänen kanssaan eikä yksin. Lopulta päätin suhteen, edelleenkin rakastaen häntä.
Elo hänen kanssaan ei ollut helppoa, mutta koen tämän eronkin niin vaikeana. Lopenuupuneena ajattelin että vihdoin tämä tuska loppuu, pitää vaan ensin surra. Kovin vaikeaa silti, vielä kuukausienkin hiljaiselon jälkeen pasmat menee sekaisin jos ex ottaa yhteyttä. Pelkään että hän piinaa minua olemassaolollaan ikuisesti.
En osaa sanoa muuta kuin että miehesi kuluttaa sinut loppuun rakkaudettomuudellaan. Minäkin olin kerran vahva ja luottavainen, nykyään unettomuudesta kärsivä,pelokas ja sulkeutunut ihminen. Toivon vaan, ettei hän ole jättänyt pysyviä vammoja sieluuni.
Voimia sinne, - edelliseen
lähteä vai jäädä kirjoitti:
Olen toipumisvaiheessa samankaltaisesta suhteesta. Mies piti minut lähellään mutta myös suorasti sanoi ettei rakasta. Minäkin yritin ymmärtää lapsuuden traumoja ja entisiä suhteita joista on jäänyt pahoja arpia, ajan kanssa kaikki järjestyy ajattelin.
Voin kertoa että aloin olemaan henkisesti täysin loppu ikuiseen epävarmuuteen. Jaksoin aika kauan, ihan vaan silläkin etten voinut käsittää miksi mies sitten on kanssani jos ei kerta välitä? Täytyyhän sen! Totuus on, että voin pahoin siinä suhteessa. Ei ollut hyvä hänen kanssaan eikä yksin. Lopulta päätin suhteen, edelleenkin rakastaen häntä.
Elo hänen kanssaan ei ollut helppoa, mutta koen tämän eronkin niin vaikeana. Lopenuupuneena ajattelin että vihdoin tämä tuska loppuu, pitää vaan ensin surra. Kovin vaikeaa silti, vielä kuukausienkin hiljaiselon jälkeen pasmat menee sekaisin jos ex ottaa yhteyttä. Pelkään että hän piinaa minua olemassaolollaan ikuisesti.
En osaa sanoa muuta kuin että miehesi kuluttaa sinut loppuun rakkaudettomuudellaan. Minäkin olin kerran vahva ja luottavainen, nykyään unettomuudesta kärsivä,pelokas ja sulkeutunut ihminen. Toivon vaan, ettei hän ole jättänyt pysyviä vammoja sieluuni.
Voimia sinne,koen että hänestä tuli minulle pakkomielle. Menin niin sekaisin ristiriitaisista viesteistä joita hän lähetti. Ja vieläkin olen niin itsetunto romuna, että vatvon sairaita ajatuksia päässäni hänestä. Suhde on siis loppunut jo ajat sitten, mutta en ole vieläkään päässyt pakkomielteestäni eroon. Ei terveellistä, pirun kuluttavaa enkä toivo samanlaista ahdistusta edes pahimmalle vihamiehelleni!
- nainen22
lähteä vai jäädä kirjoitti:
Olen toipumisvaiheessa samankaltaisesta suhteesta. Mies piti minut lähellään mutta myös suorasti sanoi ettei rakasta. Minäkin yritin ymmärtää lapsuuden traumoja ja entisiä suhteita joista on jäänyt pahoja arpia, ajan kanssa kaikki järjestyy ajattelin.
Voin kertoa että aloin olemaan henkisesti täysin loppu ikuiseen epävarmuuteen. Jaksoin aika kauan, ihan vaan silläkin etten voinut käsittää miksi mies sitten on kanssani jos ei kerta välitä? Täytyyhän sen! Totuus on, että voin pahoin siinä suhteessa. Ei ollut hyvä hänen kanssaan eikä yksin. Lopulta päätin suhteen, edelleenkin rakastaen häntä.
Elo hänen kanssaan ei ollut helppoa, mutta koen tämän eronkin niin vaikeana. Lopenuupuneena ajattelin että vihdoin tämä tuska loppuu, pitää vaan ensin surra. Kovin vaikeaa silti, vielä kuukausienkin hiljaiselon jälkeen pasmat menee sekaisin jos ex ottaa yhteyttä. Pelkään että hän piinaa minua olemassaolollaan ikuisesti.
En osaa sanoa muuta kuin että miehesi kuluttaa sinut loppuun rakkaudettomuudellaan. Minäkin olin kerran vahva ja luottavainen, nykyään unettomuudesta kärsivä,pelokas ja sulkeutunut ihminen. Toivon vaan, ettei hän ole jättänyt pysyviä vammoja sieluuni.
Voimia sinne,..Sinulle myös, toivottavasti kokemuksesi kääntyvät vielä joku päivä vahvistukseksi ja voitoksi!
Olisipa kiva tietää millaisia tyyppejä tällaiset rakastamiseen kykenemättömät miehet ovat keskimäärin... Mietin sellaista, että tällainen "rakkauden panttaaminen" on yksi hyvin tehokas keino alistaa sellaista, joka rakastaa ja tekisi mitä vain ollakseen rakastettu. Luulen, että oman mieheni kohdalla on kyse myös tästä...Hänellä on taipumusta naisten alistamiseen, vaikka ei mielestäni ole silti mikään sovinisti -hänellä on paljon naisia ystävänä, kohtelee kaikkia samanarvoisina. Lähinnä tämä alistaminen kohdistuukin minuun, mm. esineellistämisenä..kommentoi suoraan ja usein mitkä vaatteistani näyttävät hyviltä ja mitkä eivät ja miltä naisen pitää näyttää ja miten käyttäytyä ollakseen naisellinen. Tällaisia keskusteluja käydään TODELLA usein..ja minä idiootti noudatan näitä "sääntöjä".. muutenkin tuntuu, ettei ole tilaa olla oma itsensä ja näyttää tunteitaan.
Ihanaa, kun alkaa "näkö palautua" hänen suhteensa, enää en aio olla sokea rakkaudesta..Hän on saanut minut täysin palvomaan itseään ja uskomaan hänen ajatuksiensa ja elämäntyylinsä olevan parempia kuin muiden..vaikka ei hän tätä todellakaan tietoisesti tee, tiedän, että hän on pohjimmiltaan hyvä ihminen ja pyrkii hyvyyteen.
Voisipa ihmisen rakastaa ehjäksi.. :'/ - jääkaappimiehistä
nainen22 kirjoitti:
..Sinulle myös, toivottavasti kokemuksesi kääntyvät vielä joku päivä vahvistukseksi ja voitoksi!
Olisipa kiva tietää millaisia tyyppejä tällaiset rakastamiseen kykenemättömät miehet ovat keskimäärin... Mietin sellaista, että tällainen "rakkauden panttaaminen" on yksi hyvin tehokas keino alistaa sellaista, joka rakastaa ja tekisi mitä vain ollakseen rakastettu. Luulen, että oman mieheni kohdalla on kyse myös tästä...Hänellä on taipumusta naisten alistamiseen, vaikka ei mielestäni ole silti mikään sovinisti -hänellä on paljon naisia ystävänä, kohtelee kaikkia samanarvoisina. Lähinnä tämä alistaminen kohdistuukin minuun, mm. esineellistämisenä..kommentoi suoraan ja usein mitkä vaatteistani näyttävät hyviltä ja mitkä eivät ja miltä naisen pitää näyttää ja miten käyttäytyä ollakseen naisellinen. Tällaisia keskusteluja käydään TODELLA usein..ja minä idiootti noudatan näitä "sääntöjä".. muutenkin tuntuu, ettei ole tilaa olla oma itsensä ja näyttää tunteitaan.
Ihanaa, kun alkaa "näkö palautua" hänen suhteensa, enää en aio olla sokea rakkaudesta..Hän on saanut minut täysin palvomaan itseään ja uskomaan hänen ajatuksiensa ja elämäntyylinsä olevan parempia kuin muiden..vaikka ei hän tätä todellakaan tietoisesti tee, tiedän, että hän on pohjimmiltaan hyvä ihminen ja pyrkii hyvyyteen.
Voisipa ihmisen rakastaa ehjäksi.. :'/Olemme kehitelleet kaveriemme kanssa termin "jääkaappimiehet". He ovat juuri poikakaverisi kaltaisia tunnekylmiä miehiä. Yksi kavereistani on huomannut, että juuri tämän kaltaiset jääkaappimiehet, joiden rakkaudesta on taisteltava loputtomiin (ja turhaan) vetoavat häneen.
Kerroit, että sinua on aiemmissa suhteissasi jumaloitu - juuri nuo jumaloijat on helppo dumpata. Jääkaappimiehet sen sijaan toimivat päinvastoin. He tietävät, että juuri vaikeastitavoiteltavuus tekee heistä tavoiteltavia. He tarjoavat pieniä armonpaloja, jotta pysyt lähettyvillä - mutta totuus on, etteivät he koskaan voi avautua sinulle täysin ja rakastaa sinua pyyteettömästi.Silloin heistä tulisi haavoittuvaisia ja he ovat sulamisvaarassa. Kun myöntää toiselle rakastavansa, ottaa suunnattoman riskin. Toisella on tällöin mahdollisuus satuttaa.
Pelkään pahoin, että sinun ei kannata yrittää rakastaa miestäsi ehjäksi - hän lähentelee jo pakastinmiestä. Kulutat aivan liikaa omaa energiaasi.
- Mirkku
Aivan uskomatonta, miten samankaltaiselta suhteesi kuulostaa kuin mitä omani on. Paitsi että meillä on takana jo yli 1 1/2 vuotta. Muutoin suhteessamme toistuvat kaikki nuo mainitsemasi piirteet rakkaudettomuudesta ex:istä puhumiseen ja pornon katseluun.
Olen myös itse pohtinut noita samoja asioita, mitä tuolla monet jo vastasivatkin. Eli pelkään kovasti, mitä tämä tekee minulle itselleni. Olen jo nyt huomannut, että olen paljon epävarmempi kuin ennen, itseluottamukseni on laskenut roimasti, vertaan itseäni koko ajan muihin naisiin jne. kaikkea, mitä en ennen tehnyt.
Järjen tasolla tiedän tasan tarkkaan, että minun kannattaisi jättää hänet ja että suhteellamme ei ole mitään tulevaisuutta, mutta jotenkin en vain saa käytännössä tehtyä mitään asian eteen. Nyt alan olla jo niin kyllästynyt tilanteeseen, että heittäydyn usein tahallani vaikeaksi hänen seurassaan, jotta hän tekisi päätöksen ja lopettaisi suhteemme.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Toiko Helen laivalastillisen vieraslajeja Suomeen?
Loviisan satamaan tuotiin laivalastillinen pähkinänkuoria Norsunluurannikolta Loviisan satamaan kiinnittyi vapun al962395Elikkä Riikka Purra ei kannusta Suomea edes euroviisuissa
Sellaista on persujen "isänmaallisuus", oma kansa viimeiseksi ja ulkomaalaiset ensimmäisiksi. https://www.iltalehti.fi/251870Koulujen kesälomien siirto
Koulujen kesälomaa voitaisiin siirtää viikon verran. Se voisi olla hyvä kompromissi. Pääsiäsiseen voitaisiin lisätä muut1271633- 1091397
Perussuomalaisten onnistunut vappumarssi nostaa kannatusta
Rauhanmarssilla olleiden kimppuun hyökänneiden vassareiden kannatus sen sijaan romahtaa. Kaikki näyttää hyvältä vuoden181316- 1271199
Nainen, mistä johtuu että joskus et vain ymmärrä?
Älä sitä, älä tätä. Ei niitä varoituksia turhaan sanota. Älä laita sormeasi sirkkeliin. Älä hengaile sen murhaaja poruka136946"UKRAINA HYÖKKÄÄ LATVIAN ÖLJYVARASTOON JA JUNAAN"!!!
"MATKUSTAJAJUNA SAI UKRAINALAISLENNOKEISTA VAKAVIA VAURIOITA"!!!48928Victoria-tytär, 16, vertaa Martina Aitolehteä ja Esko Eerikäistä: "Iskä on enemmän..."
Martina Aitolehti ja Esko Eerikäinen ovat ex-pari ja heillä on yksi yhteinen tytär, Victoria. Eerikäinen oli Huomenta Su80866Yhä pyörit mielessä,
ja tällä kertaa huomasin yhden asian: Sinusta välittyi sellaista lempeyttä ja välittämisen tunnetta, jota ei voi unohtaa29847