Onko jollakin kokemusta ihan pienten vauvojen sijoituksesta? Kuinka usein vauvoja sijoitetaan? Kuinka pitkään vauvat yleensä sijaisperheessä ovat? Jos vauva on esim. ollut sijaisperheessä alle vuoden, eikä tapaamisia biol.vanhempiin ole juuri ollut, voidaanko lapsi tilanteen tullen palauttaa takaisin biol.vanhemmille?
Mietin vain, että eikö se ole vauvalle erittäin rankkaa, jos on kiintynyt sijaisvanhempiin ja sitten palautetaan biol.vanhemmille, joita ei kunnolla edes tunne? Tapahtuuko sellaista?
vauva sijoitettuna
sijaisvanhemmuutta miettivä
26
5263
Vastaukset
- tapaamisia
ole ollut? Eikö niitä ole myönnetty ja minkä takia?
Vai eikö vanhemmat itse ole halunneet?- miettiskä
ei minulla ole tarkemmin tietoa tästä perheestä, olen sivusta vain seurannut.
Mutta tiedän, ettei tapaamisia ole ollut paljon. Ehkä kerran kuukaudessa jonkin aikaa. - FEROZA
miettiskä kirjoitti:
ei minulla ole tarkemmin tietoa tästä perheestä, olen sivusta vain seurannut.
Mutta tiedän, ettei tapaamisia ole ollut paljon. Ehkä kerran kuukaudessa jonkin aikaa.tuo on ihan normaali tapaamisväli tuo kerran kuussa. minulla on poikkeus, kaksi kertaa kuussa.
sitä tässä juuri olen ihmetellyt vauvaikäisten kohdalla miten tapaamiset on noin harvoja. pakosta lapsi vieraantuu omista vanhemmistaan. (vaikka sanotaan ettei lapsi äitiään unohda!) 4-5 vuotias kestää hyvin kahden viikon välein tapahtuvat tapaamiset, mutta tuntuu hurjalta että pienillä vauvoilla se on myös näin harvoin.
- FEROZA
oma poikani sijoitettiin n. 6 kuukauden ikäisenä, eli aika vauvana.
sijoitushan kestää niin kauan (olipa kyse vauvasta tai isommasta lapsesta) kuin on tarvis, eli kun vanhemmat ja koti siinä kunnossa että lapsi voidaan kotiuttaa. vaikea määritellä onko se vuosi vai 18 vuotta.
yhden tapauksen tiedän jossa vauva sijoitettiin heti sairaalasta äidin masennuksen takia. äiti kuitenkin vähillä voimavaroillaan tapasi lasta (kai imettikin), sai käydä esim. perheessä katsomassa lastaan. näin tunneside pikku hiljaa masennuksesta huolimatta kehittyi, äiti kävi tietenkin myös terapiassa ja lapsi palasi kotiin vuoden ikäisenä. äiti kuntoutui! en usko että tuossa tapauksessa vauvalle olisi jäänyt mitään traumoja, äidin ja vauvan yhteydenpito oli niin tiivistä.
en tiedä miksi sinun jutussasi biologiset vanhemmat eivät tapaa lasta, tuntuu kotiutus vähän oudolta. totta, vanhemmat jäävät vieraaksi. taitaa ihan lastensuojelulaissa olla, että jos on kyse vauvaikäisestä sijoituksesta ja esim. 3 vuoden päästä voisi kotiuttaa, niin aina katsotaan onko enää lapsen edun mukaista kotiuttaa, juuri siksi kun lapsi on kiintynyt sijaisvanhempiin ja biologiset vieraampia ja etäisempiä (vaikka tapaisivatkin lasta).
tätä juuri pelkään omalla kohdalla että sijoitus kestää 18 vuotta.- miettiskä
Olipa hienoa lukea sinun tekstiäsi. Toivon sydämeni pohjasta, että sinä joskus vielä saat lapsesi kotiin, jos sinulla on voimia siihen. Toivottavasti lapsellasi on ihana sijaisperhe, ja hän saa siellä hyvää hoitoa. Lapsesi ei varmasti unohda sinua, kun suhtaudut asiaan noin hienosti. Sinunlaisia bio-vanhempia soisi olevan enemmän!
Hyvää jatkoa sinulle! - FEROZA
miettiskä kirjoitti:
Olipa hienoa lukea sinun tekstiäsi. Toivon sydämeni pohjasta, että sinä joskus vielä saat lapsesi kotiin, jos sinulla on voimia siihen. Toivottavasti lapsellasi on ihana sijaisperhe, ja hän saa siellä hyvää hoitoa. Lapsesi ei varmasti unohda sinua, kun suhtaudut asiaan noin hienosti. Sinunlaisia bio-vanhempia soisi olevan enemmän!
Hyvää jatkoa sinulle!kiitos kannustuksesta =)
tosin oma tilanteeni ei ole niin valoisa mitä tekstistä voisi luulla... oikeuteen on lähtenut koko huostaanotto. (tai kai lautakunnassa vielä)
en tässä sen enempää tilannettani kertaa, mutta olen paljon kirjoitellut täällä joskus maalis-huhtikuussa. etsi vanhat kirjoitukset jos kiinnostaa lisää.
jos sijaisvanhemmaksi itse olet aikomassa, hienoa! se on todella arvokasta työtä. vaikka täällä aina myös sijaisvanhempia mollataan...ne on varmaan ne katkerat biovanhemmat kun mollaa. toki sijaisperheissä on myös "huonoja", se on valitettava totuus ja kaikki sen tietävät.
omasta sijaisperheestä en kauheasti tiedä, kovasti reissaavat lapseni kanssa ja ainakin paria neuvolaa on jouduttu lykkäämään sen takia, samoin yksi minun ja lapseni tapaaminen on siirretty ja yksi peruttu kokonaan! aivan kuin minulla ei olisi mitään omia menoja jotka olen sovittanut tapaamisten kanssa. voidaan kuvitella että olen aina valmis ja jatkuvassa hälytystilassa. - ja muitakin
kiinnostaa, niin siirry MSN-yhteisöt - More Useful Everyday ja sieltä yhteisöön biologiset vanhemmat. Sinne pääsee koti ja perhe - vanhemmuus - Biologiset vanhemmat. Jos siis kiinnostaa kirjoitella omista asioista. Siellä voisi sitä kokeilla, koska joskus tuntuu että sijaisvanhemmat ovat omine mielipiteineen vähän liian jyrkkiä täällä kirjoittaessaan. Olen sen yhteisön valvoja.
- FEROZA
ja muitakin kirjoitti:
kiinnostaa, niin siirry MSN-yhteisöt - More Useful Everyday ja sieltä yhteisöön biologiset vanhemmat. Sinne pääsee koti ja perhe - vanhemmuus - Biologiset vanhemmat. Jos siis kiinnostaa kirjoitella omista asioista. Siellä voisi sitä kokeilla, koska joskus tuntuu että sijaisvanhemmat ovat omine mielipiteineen vähän liian jyrkkiä täällä kirjoittaessaan. Olen sen yhteisön valvoja.
juuri tälläistä palstaa olen etsinyt jo kauan! nyt se sitten löytyi =)
olen ajatellut ettei biologisille vanhemmille löydy palstaa kun useinhan huostaanotosta tulee mieleen alkoholismi, päihteet, mielenterveysongelmat, väkivalta...ja tuskin tälläiset vanhemmat jaksaa kiinnostua omasta lapsesta saati vertaistuesta netissä. omalla kohdalla vain ei ole huostaanottoon mikään noista syistä.
kiitos, lähdempä heti tutkimaan... - pikkunen
FEROZA kirjoitti:
juuri tälläistä palstaa olen etsinyt jo kauan! nyt se sitten löytyi =)
olen ajatellut ettei biologisille vanhemmille löydy palstaa kun useinhan huostaanotosta tulee mieleen alkoholismi, päihteet, mielenterveysongelmat, väkivalta...ja tuskin tälläiset vanhemmat jaksaa kiinnostua omasta lapsesta saati vertaistuesta netissä. omalla kohdalla vain ei ole huostaanottoon mikään noista syistä.
kiitos, lähdempä heti tutkimaan...hei!
eli meillä on pikkuinen sijoituksessa tuli 5,5kk ikäisenä ja aikaisemmin ollut alkuajan 4vkon ikäisestä lähtien vastaanottokodissa....
meillä tosiaan ongelma on muu kuin ferozan , eli päihdeaineet meillä.
Meillä biot tapaavat lasta 3krt kk ainakin toistaiseksi, mutta luultavimmin syksyllä vähenee koska eivät ole sitoutuneet tapaamaan lasta kunnolla, eli saattavat vain kävästä tai eivät ilmaannu ollenkaan ja kun käyvät ovat erittäin hermostuneita.....
Feroza, meillä ei ainakaan tapaamisia siirretä ilman pätevää syytä esim hautajaiset, ja asiasta keskustellaan mikä päivä sitten sopii vaihdoksi ja tapaamiset me perutaan vain ja ainoastaan jos lapsi on sairas... vaadi että saat tilalle uuden tapaamispäivän jos peruvat tapaamisen se mielestä oikeutettua... - miettiskä
pikkunen kirjoitti:
hei!
eli meillä on pikkuinen sijoituksessa tuli 5,5kk ikäisenä ja aikaisemmin ollut alkuajan 4vkon ikäisestä lähtien vastaanottokodissa....
meillä tosiaan ongelma on muu kuin ferozan , eli päihdeaineet meillä.
Meillä biot tapaavat lasta 3krt kk ainakin toistaiseksi, mutta luultavimmin syksyllä vähenee koska eivät ole sitoutuneet tapaamaan lasta kunnolla, eli saattavat vain kävästä tai eivät ilmaannu ollenkaan ja kun käyvät ovat erittäin hermostuneita.....
Feroza, meillä ei ainakaan tapaamisia siirretä ilman pätevää syytä esim hautajaiset, ja asiasta keskustellaan mikä päivä sitten sopii vaihdoksi ja tapaamiset me perutaan vain ja ainoastaan jos lapsi on sairas... vaadi että saat tilalle uuden tapaamispäivän jos peruvat tapaamisen se mielestä oikeutettua...Onko vauva ollut teillä jo pitkään? Onko hän avohuollon sijoitus vai huostaanotettu? Minua kiinnostaa nämä vauvana sijoitetut, koska haluaisimme ,sijaisvanhemmiksi jos alamme, saada mahdollisimman pienen lapsen/vauvan.
Eikö teitä pelota, jos vauva yhtäkkiä palaakin takaisin kotiin? Eikö siihen vauvaan kiinny niin paljon, että häntä on hankala antaa takaisin?
Kuinka pitkään vauvan pitäisi olla teillä, että häntä ei enää palautetakaan takaisin kotiin, kun se olisi lapsen edun vastaista...Haluan miettiä kaikkia tunteita jo etukäteen, ettei tule sitten yllätyksiä... - adobtio
miettiskä kirjoitti:
Onko vauva ollut teillä jo pitkään? Onko hän avohuollon sijoitus vai huostaanotettu? Minua kiinnostaa nämä vauvana sijoitetut, koska haluaisimme ,sijaisvanhemmiksi jos alamme, saada mahdollisimman pienen lapsen/vauvan.
Eikö teitä pelota, jos vauva yhtäkkiä palaakin takaisin kotiin? Eikö siihen vauvaan kiinny niin paljon, että häntä on hankala antaa takaisin?
Kuinka pitkään vauvan pitäisi olla teillä, että häntä ei enää palautetakaan takaisin kotiin, kun se olisi lapsen edun vastaista...Haluan miettiä kaikkia tunteita jo etukäteen, ettei tule sitten yllätyksiä...tai muuten oma lapsi, kysymyksesi ovat outoja. Mitkä mahtaa olla faktasi koko sijaishuoltajuudelle?
- miettiskä
adobtio kirjoitti:
tai muuten oma lapsi, kysymyksesi ovat outoja. Mitkä mahtaa olla faktasi koko sijaishuoltajuudelle?
Olen lukenut paljon palstan kirjoituksia, ja minulle on tullut tuntuma, että sijaislapsiin kiintyy todella voimakkaasti. Tämän vuoksi haluaisin saada tietoa, millaisia tunteita vauvana sijoitetut voivat tuoda sijaisvanhemmille. Meillä on oma lapsi, joten adoptioon ei ole tarvetta... Haluaisimme antaa kodin jollekin pienelle ja rakastaa häntä paljon. Olemme hyvin lapsirakkaita. Haluan kuitenkin ymmärtää myös bio-vanhempia...ja heidän tunteitaan, sillä niitä olen myös lukenut tältä palstalta.
Minulla on halu olla sijaisäiti, joka pyrkii lapsen ja bio-vanhemman yhteyksien ylläpitoon ja tukemiseen. Siksi näen erittäin tärkeänä valmistaa itseäni erilaisiin tunteisiin, joita sijaislapset voivat tuoda tullessaan. Olemme mieheni kanssa käyneet Pride-koulutuksen, mutta siellä ei tätä asiaa käyty mielestäni tarpeeksi kattavasti. En halunnut kirjoituksellani saada karvoja pystyyn... - miettiskä
adobtio kirjoitti:
tai muuten oma lapsi, kysymyksesi ovat outoja. Mitkä mahtaa olla faktasi koko sijaishuoltajuudelle?
Olen lukenut tapauksista, joissa lasta ei olla palautettu takaisin bio-vanhemmille, vaikka tilanne kotona olisikin ollut hyvä. Tällaiset tilanteet arvioidaan tietysti tapauskohtaisesti, mutta ihmettelen vain, millaisia PERUSTEITA asioiden päättämisessä suuntaan tai toiseen on. Tuntuu niin sekavalta tämä sijaisvanhemmuus...
- todella
miettiskä kirjoitti:
Olen lukenut tapauksista, joissa lasta ei olla palautettu takaisin bio-vanhemmille, vaikka tilanne kotona olisikin ollut hyvä. Tällaiset tilanteet arvioidaan tietysti tapauskohtaisesti, mutta ihmettelen vain, millaisia PERUSTEITA asioiden päättämisessä suuntaan tai toiseen on. Tuntuu niin sekavalta tämä sijaisvanhemmuus...
monimutkaista, ilmeisesti. Mitä siellä koulutuksessa sitten käsiteltiin, jos ei kiintymyksestä ollut mitään keskustelua?
Onhan selvää, että vauvaan kiintyy ja varsinkin silloin kun todella paljon tykkää lapsista.
En itse ainakaan voisi kuvitella, että hoitaisin jonkun lasta ja sitten hän lähtisi pois. Sijoitettu lapsi on lainalapsi!
Tavoitehan on, että lapsi palaa omaan kotiinsa. - todella
miettiskä kirjoitti:
Olen lukenut tapauksista, joissa lasta ei olla palautettu takaisin bio-vanhemmille, vaikka tilanne kotona olisikin ollut hyvä. Tällaiset tilanteet arvioidaan tietysti tapauskohtaisesti, mutta ihmettelen vain, millaisia PERUSTEITA asioiden päättämisessä suuntaan tai toiseen on. Tuntuu niin sekavalta tämä sijaisvanhemmuus...
se niin on, että lapsi sinne kotiinsa palaa jossain vaiheessa kun asiat ovat tolallaan ja vanhemmat näin haluavat.
- miettiskä
todella kirjoitti:
monimutkaista, ilmeisesti. Mitä siellä koulutuksessa sitten käsiteltiin, jos ei kiintymyksestä ollut mitään keskustelua?
Onhan selvää, että vauvaan kiintyy ja varsinkin silloin kun todella paljon tykkää lapsista.
En itse ainakaan voisi kuvitella, että hoitaisin jonkun lasta ja sitten hän lähtisi pois. Sijoitettu lapsi on lainalapsi!
Tavoitehan on, että lapsi palaa omaan kotiinsa.Tietysti koulutuksessa käsiteltiin kiintymyssuhdetta, monipuolisestikin. Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja "tosi elämän" tarinoille - tunteille ja aidoille kokemuksille.
mielestäni kaikkien sijaisvanhempien olisi hyvä miettiä sijaisvanhemmuutta hyvin tarkasti vaikka Pride olisi käytykin. Kyseessä on kuitenkin jonkun/joidenkin lasten ELÄMÄ, joka ei ole pieni asia. Eli kaikille parhaaksi kääntyy varmasti sijaisvanhempien halua kouluttaa ja kasvattaa itseään vaativaan tehtävään :)! - todella
miettiskä kirjoitti:
Tietysti koulutuksessa käsiteltiin kiintymyssuhdetta, monipuolisestikin. Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja "tosi elämän" tarinoille - tunteille ja aidoille kokemuksille.
mielestäni kaikkien sijaisvanhempien olisi hyvä miettiä sijaisvanhemmuutta hyvin tarkasti vaikka Pride olisi käytykin. Kyseessä on kuitenkin jonkun/joidenkin lasten ELÄMÄ, joka ei ole pieni asia. Eli kaikille parhaaksi kääntyy varmasti sijaisvanhempien halua kouluttaa ja kasvattaa itseään vaativaan tehtävään :)!olen täällä välillä toitottanutkin. Hyvä että pohdit asiaa näin, asia on todella tärkeä koska on ihmislapsista kysymys.
Varmasti on sijaisvanhempia, joilla ei ole puhtaasti vaan lapsen hyvinvointi päällimmäisenä. Tarkoitan siis rahaa ym.... - sijaisäitiliini
miettiskä kirjoitti:
Olen lukenut tapauksista, joissa lasta ei olla palautettu takaisin bio-vanhemmille, vaikka tilanne kotona olisikin ollut hyvä. Tällaiset tilanteet arvioidaan tietysti tapauskohtaisesti, mutta ihmettelen vain, millaisia PERUSTEITA asioiden päättämisessä suuntaan tai toiseen on. Tuntuu niin sekavalta tämä sijaisvanhemmuus...
me saimme aivan pienen vauvan. Aluksi hän tapasi äitiään muutaman kerran viikossa, mutta äidin kunto ei ollut hyvä ja niitä harvennettiin.
Äiti on saanut tavata lähes kuinka usein on halunnut, mutta nyt lapsi on jo kuusivuotias eikä äitistä ole kuulunut mitään aikoihin.
Pienellä vauvalla ei ole varhaislapsuuden traumoja niin että ne eivät hankaloita asioita. Vauvassa on vain se vaikeus, ettei heistä heti tiedä pienenä ovatko mahdollisesti fas tai fae syndroom. Pienenä otettuun sijaiskotilapseen kiintyy aivan erilailla kuin sellaisiin, jotka tuleva suurempana. Aivan kuin oma!
Suosittelen, jos saatte. Kysykää vain tarkkaan, mitkä ovat olleet huostaanoton syyt. Jos alkoholiongelmia äidillä, miettikää uudestaan. Voi olla fas-lapsi.
Sellaiset jotka sijoitetaan vauvana, olen kuullut joskus, että viisivuotta olisi sellainen, että sen jälkeen ei enään kovin helpolla kotiututeta. - FEROZA
miettiskä kirjoitti:
Onko vauva ollut teillä jo pitkään? Onko hän avohuollon sijoitus vai huostaanotettu? Minua kiinnostaa nämä vauvana sijoitetut, koska haluaisimme ,sijaisvanhemmiksi jos alamme, saada mahdollisimman pienen lapsen/vauvan.
Eikö teitä pelota, jos vauva yhtäkkiä palaakin takaisin kotiin? Eikö siihen vauvaan kiinny niin paljon, että häntä on hankala antaa takaisin?
Kuinka pitkään vauvan pitäisi olla teillä, että häntä ei enää palautetakaan takaisin kotiin, kun se olisi lapsen edun vastaista...Haluan miettiä kaikkia tunteita jo etukäteen, ettei tule sitten yllätyksiä...ensinnäkin: lapsi ei IKINÄ palaa kotiin YHTÄ ÄKKIÄ. kun vanhempien tilanne sen sallii, tapaamisia aletaan pidentää ja koti- ja yölomia myös. tästä voit alkaa päätellä että kotiutusta aletaan suunnittelemaan pikku hiljaa, ja näin voit alkaa tekemään omaa surutyötäsi. ja kyllähän sossut kertoo sijaisvanhemmille mihin suuntaan lapsen kanssa ollaan menossa, ei se kotiutus yllätyksenä tule. ja puhu sossuille myös tästä omasta tunne ja kiintymys asiasta.
en halua minäkään mitään kiivasta keskustelua nyt aikaiseksi, mutta jotenkin tuntuu ettet ole sittenkään valmis sijaisäidiksi omien tunteidesi kanssa. kuullostaa että sinusta voisi tulla juuri sellainen sijaisvanhempi joka kynsin ja hampain pitää sijoitetusta lapsesta kiinni eikä näin mahdollista ja tue lapsen kotiutusta. näitäkin sijaisvanhempiahan kuulemma on, esim. lapsettomuudesta kärsivät. (eli yrittävät "omia" lapsen itselleen.) he usein antavat myös sossuille sellaista palautetta että bioäidillä ja lapsella ei yhteistyö suju. (kun esim. bio tapaa lastaan sijaisperheessä niin siitähän sijaisvanhemmat kertovat oman näkemyksen sossuille, jotkut kertovat räikeitäkin tarinoita lapsen ja bion kanssakäymisestä.)
en ymmärrä kuinka tuetaan lapsen kiintymystä vain sijaisvanhempiin, mutta ei biologiseen äitiin. tietysti riippuen äidistä, jos päihdeongelmainen, ei kai kiintymystä tarvitse hirveästi muodostuakaan. biologian merkityksestä on paljon puhuttu, onko se yliarvostettu? mutta uskallan väittää että vaikka olisi 18 vuoden sijoitus, se tulee vaikuttamaan lapseen. aikuisena lapsi miettii miksi äiti hylkäsi, miltä äiti näyttää jne. MIKSI? vaikka lapsella olisi rakastava sijaisperhe, silti lapsi miettii biologiaansa. usein adobtoidutkin lapset etsivät vanhempiaan vaikka heillä olisi loistava elämä. se vain menee niin.
ja vielä noista tunteista. voiko kukaan edes yrittää ymmärtää mitä tämä tunne mylläkkä on biologisen äidin kannalta? itse olen mustasukkainen sijaisvanhemmille koska saavat hoitaa ja olla lapseni kanssa niin paljon. kun on yhden tunnin tapaaminen, olen aivan rikki sen jälkeen, koska seuraava tapaaminen on vasta kahden viikon päästä. miten sen ikävän kanssa pystyy elämään? itse ainakin huonosti. ei kai se ole mielenterveysongelma jos ikävöi omaa lastaan?! yritä siinä sitten elää "normaalia" ja hyvää elämää kunnes on taas seuraava tapaaminen. sossuille pitäisi olla näyttöjä että elämä menee hyvin. itsellä on alkanut nyt ihan viime aikoina mennä elämä huonompaan suuntaan. pian olen varmaan masentunut, tämä ikävä ja itkeminen on henkisesti hirveän raskasta. alkoholia en käytä, nyt olen sitäkin alkanut maistelemaan. tämäkö on tarkoitus? - FEROZA
ja muitakin kirjoitti:
kiinnostaa, niin siirry MSN-yhteisöt - More Useful Everyday ja sieltä yhteisöön biologiset vanhemmat. Sinne pääsee koti ja perhe - vanhemmuus - Biologiset vanhemmat. Jos siis kiinnostaa kirjoitella omista asioista. Siellä voisi sitä kokeilla, koska joskus tuntuu että sijaisvanhemmat ovat omine mielipiteineen vähän liian jyrkkiä täällä kirjoittaessaan. Olen sen yhteisön valvoja.
en tiedä miksi en päässyt tuonne MSN:ään.
laita tuo linkki muillekin biovanhemmille tiedoksi.(kannattaako laittaa ihan uusi viesti jossa otsikko biovanhemmille) - ymmärrän
FEROZA kirjoitti:
ensinnäkin: lapsi ei IKINÄ palaa kotiin YHTÄ ÄKKIÄ. kun vanhempien tilanne sen sallii, tapaamisia aletaan pidentää ja koti- ja yölomia myös. tästä voit alkaa päätellä että kotiutusta aletaan suunnittelemaan pikku hiljaa, ja näin voit alkaa tekemään omaa surutyötäsi. ja kyllähän sossut kertoo sijaisvanhemmille mihin suuntaan lapsen kanssa ollaan menossa, ei se kotiutus yllätyksenä tule. ja puhu sossuille myös tästä omasta tunne ja kiintymys asiasta.
en halua minäkään mitään kiivasta keskustelua nyt aikaiseksi, mutta jotenkin tuntuu ettet ole sittenkään valmis sijaisäidiksi omien tunteidesi kanssa. kuullostaa että sinusta voisi tulla juuri sellainen sijaisvanhempi joka kynsin ja hampain pitää sijoitetusta lapsesta kiinni eikä näin mahdollista ja tue lapsen kotiutusta. näitäkin sijaisvanhempiahan kuulemma on, esim. lapsettomuudesta kärsivät. (eli yrittävät "omia" lapsen itselleen.) he usein antavat myös sossuille sellaista palautetta että bioäidillä ja lapsella ei yhteistyö suju. (kun esim. bio tapaa lastaan sijaisperheessä niin siitähän sijaisvanhemmat kertovat oman näkemyksen sossuille, jotkut kertovat räikeitäkin tarinoita lapsen ja bion kanssakäymisestä.)
en ymmärrä kuinka tuetaan lapsen kiintymystä vain sijaisvanhempiin, mutta ei biologiseen äitiin. tietysti riippuen äidistä, jos päihdeongelmainen, ei kai kiintymystä tarvitse hirveästi muodostuakaan. biologian merkityksestä on paljon puhuttu, onko se yliarvostettu? mutta uskallan väittää että vaikka olisi 18 vuoden sijoitus, se tulee vaikuttamaan lapseen. aikuisena lapsi miettii miksi äiti hylkäsi, miltä äiti näyttää jne. MIKSI? vaikka lapsella olisi rakastava sijaisperhe, silti lapsi miettii biologiaansa. usein adobtoidutkin lapset etsivät vanhempiaan vaikka heillä olisi loistava elämä. se vain menee niin.
ja vielä noista tunteista. voiko kukaan edes yrittää ymmärtää mitä tämä tunne mylläkkä on biologisen äidin kannalta? itse olen mustasukkainen sijaisvanhemmille koska saavat hoitaa ja olla lapseni kanssa niin paljon. kun on yhden tunnin tapaaminen, olen aivan rikki sen jälkeen, koska seuraava tapaaminen on vasta kahden viikon päästä. miten sen ikävän kanssa pystyy elämään? itse ainakin huonosti. ei kai se ole mielenterveysongelma jos ikävöi omaa lastaan?! yritä siinä sitten elää "normaalia" ja hyvää elämää kunnes on taas seuraava tapaaminen. sossuille pitäisi olla näyttöjä että elämä menee hyvin. itsellä on alkanut nyt ihan viime aikoina mennä elämä huonompaan suuntaan. pian olen varmaan masentunut, tämä ikävä ja itkeminen on henkisesti hirveän raskasta. alkoholia en käytä, nyt olen sitäkin alkanut maistelemaan. tämäkö on tarkoitus?täysin ikäväsi.tiedän,että se on pakahduttavaa. suosittelisin ettet kuitenkaan alkaisi juomaan.siitä ei hyvä seuraa.pahentaa vain asioita yritä kaikkesi,vaikka välillä tuntuu,ettet jaksaisi.en minäkään ole saanut mistään tukea.en sossusta,kuin muualtakaan.kuitenkin lapsen tapaaminen on tärkeintä elämässäni.yritän,että saisin hänet kotiin.en edes tiedä onko mitään tahoa edes olemassa,missä voisi jutella tälläisistä asioista.toivon sinulle voimia ja älä luovuta milloinkaan
- pikkunen
miettiskä kirjoitti:
Onko vauva ollut teillä jo pitkään? Onko hän avohuollon sijoitus vai huostaanotettu? Minua kiinnostaa nämä vauvana sijoitetut, koska haluaisimme ,sijaisvanhemmiksi jos alamme, saada mahdollisimman pienen lapsen/vauvan.
Eikö teitä pelota, jos vauva yhtäkkiä palaakin takaisin kotiin? Eikö siihen vauvaan kiinny niin paljon, että häntä on hankala antaa takaisin?
Kuinka pitkään vauvan pitäisi olla teillä, että häntä ei enää palautetakaan takaisin kotiin, kun se olisi lapsen edun vastaista...Haluan miettiä kaikkia tunteita jo etukäteen, ettei tule sitten yllätyksiä...heips
meillä pikkunen on ollut nyt suunnilleen puol vuotta, parista vuodesta on meille puhuttu et sen jälkeen palautusta ei luultavimminkaan enään tehdä.
Lapsi on pakkohuostaanotettu n.4vkon iässä. tottahan toki pelotti alussa aivan kauheasti ja vieläkin pelottaa hieman lapsen palautus bio kotiin mutta taas toisaalta olemme tiedostaneet asian että on meillä toistaiseksi ja se mahdollisuun on aina olemassa että palautuu biokotiin.
Ollaan kyllä kiinnytty todella paljon vauveliin ja tuleehan se olemaan jos palutuu niin erittäin vaikeaa...
Tunteen oon saanut vastaavan jo siinä tilanteessa kun mielestämme "riistimme" vauvan vastaanottokodista jossa oli n. 5,5kk ja se tunne oli aivan kauhea sydämmestä otti ja itku tuli kaikilla.... Ja se tunne ehkä sit helpotti sitä että pidämme tähän paikkaan yhteyttä joka kuukausi melkein ja kyläilemme heillä ja toisin päin... - FEROZA
ymmärrän kirjoitti:
täysin ikäväsi.tiedän,että se on pakahduttavaa. suosittelisin ettet kuitenkaan alkaisi juomaan.siitä ei hyvä seuraa.pahentaa vain asioita yritä kaikkesi,vaikka välillä tuntuu,ettet jaksaisi.en minäkään ole saanut mistään tukea.en sossusta,kuin muualtakaan.kuitenkin lapsen tapaaminen on tärkeintä elämässäni.yritän,että saisin hänet kotiin.en edes tiedä onko mitään tahoa edes olemassa,missä voisi jutella tälläisistä asioista.toivon sinulle voimia ja älä luovuta milloinkaan
ihanaa että on muitakin äitejä samassa tilanteessa. huomasitko, tuossa oli linkki tuonne MSN-yhteisön sivulle, jossa olisi kai muitakin bio vanhempia. itse en sinne jostain syystä kuitenkaan päässyt. olisi todella hyvä jutella muidenkin bio äitien kanssa. vertaistuki paras tuki!
onko lapsesi minkä ikäinen? kauanko sijoitus jo kestänyt?
en todellakaan halua alkaa ryypätä, se nyt ei johda mihinkään. tai pahentaa vain asiaa. mutta jotenkin kaikki tuntuu yhtä äkkiä niin merkityksettömältä. paitsi oma poika. ja hänhän ei ole nyt katsomassa kun juon. ryhdistäydyin kyllä jo elämässäni, ero lapsen juoppoon isään, vähän töissäkin, päivärytmi säännöllinen, etsin itselleni tietoa tästä kaikesta, hankin kunnollisia ystäviä...mutta mikään ei riitä sossuille. he vain eivät halua nähdä muuttunutta tilannetta. - tule
FEROZA kirjoitti:
ensinnäkin: lapsi ei IKINÄ palaa kotiin YHTÄ ÄKKIÄ. kun vanhempien tilanne sen sallii, tapaamisia aletaan pidentää ja koti- ja yölomia myös. tästä voit alkaa päätellä että kotiutusta aletaan suunnittelemaan pikku hiljaa, ja näin voit alkaa tekemään omaa surutyötäsi. ja kyllähän sossut kertoo sijaisvanhemmille mihin suuntaan lapsen kanssa ollaan menossa, ei se kotiutus yllätyksenä tule. ja puhu sossuille myös tästä omasta tunne ja kiintymys asiasta.
en halua minäkään mitään kiivasta keskustelua nyt aikaiseksi, mutta jotenkin tuntuu ettet ole sittenkään valmis sijaisäidiksi omien tunteidesi kanssa. kuullostaa että sinusta voisi tulla juuri sellainen sijaisvanhempi joka kynsin ja hampain pitää sijoitetusta lapsesta kiinni eikä näin mahdollista ja tue lapsen kotiutusta. näitäkin sijaisvanhempiahan kuulemma on, esim. lapsettomuudesta kärsivät. (eli yrittävät "omia" lapsen itselleen.) he usein antavat myös sossuille sellaista palautetta että bioäidillä ja lapsella ei yhteistyö suju. (kun esim. bio tapaa lastaan sijaisperheessä niin siitähän sijaisvanhemmat kertovat oman näkemyksen sossuille, jotkut kertovat räikeitäkin tarinoita lapsen ja bion kanssakäymisestä.)
en ymmärrä kuinka tuetaan lapsen kiintymystä vain sijaisvanhempiin, mutta ei biologiseen äitiin. tietysti riippuen äidistä, jos päihdeongelmainen, ei kai kiintymystä tarvitse hirveästi muodostuakaan. biologian merkityksestä on paljon puhuttu, onko se yliarvostettu? mutta uskallan väittää että vaikka olisi 18 vuoden sijoitus, se tulee vaikuttamaan lapseen. aikuisena lapsi miettii miksi äiti hylkäsi, miltä äiti näyttää jne. MIKSI? vaikka lapsella olisi rakastava sijaisperhe, silti lapsi miettii biologiaansa. usein adobtoidutkin lapset etsivät vanhempiaan vaikka heillä olisi loistava elämä. se vain menee niin.
ja vielä noista tunteista. voiko kukaan edes yrittää ymmärtää mitä tämä tunne mylläkkä on biologisen äidin kannalta? itse olen mustasukkainen sijaisvanhemmille koska saavat hoitaa ja olla lapseni kanssa niin paljon. kun on yhden tunnin tapaaminen, olen aivan rikki sen jälkeen, koska seuraava tapaaminen on vasta kahden viikon päästä. miten sen ikävän kanssa pystyy elämään? itse ainakin huonosti. ei kai se ole mielenterveysongelma jos ikävöi omaa lastaan?! yritä siinä sitten elää "normaalia" ja hyvää elämää kunnes on taas seuraava tapaaminen. sossuille pitäisi olla näyttöjä että elämä menee hyvin. itsellä on alkanut nyt ihan viime aikoina mennä elämä huonompaan suuntaan. pian olen varmaan masentunut, tämä ikävä ja itkeminen on henkisesti hirveän raskasta. alkoholia en käytä, nyt olen sitäkin alkanut maistelemaan. tämäkö on tarkoitus?nyt sinne palstalle juttelemaan, josta (MSN) eilen kerroin tai siis jos haluat!
- kyllä
FEROZA kirjoitti:
ihanaa että on muitakin äitejä samassa tilanteessa. huomasitko, tuossa oli linkki tuonne MSN-yhteisön sivulle, jossa olisi kai muitakin bio vanhempia. itse en sinne jostain syystä kuitenkaan päässyt. olisi todella hyvä jutella muidenkin bio äitien kanssa. vertaistuki paras tuki!
onko lapsesi minkä ikäinen? kauanko sijoitus jo kestänyt?
en todellakaan halua alkaa ryypätä, se nyt ei johda mihinkään. tai pahentaa vain asiaa. mutta jotenkin kaikki tuntuu yhtä äkkiä niin merkityksettömältä. paitsi oma poika. ja hänhän ei ole nyt katsomassa kun juon. ryhdistäydyin kyllä jo elämässäni, ero lapsen juoppoon isään, vähän töissäkin, päivärytmi säännöllinen, etsin itselleni tietoa tästä kaikesta, hankin kunnollisia ystäviä...mutta mikään ei riitä sossuille. he vain eivät halua nähdä muuttunutta tilannetta.sinä pääset. Menet vaan MSN yhteisöt - perhe ja koti - vanhemmuus ja sitten on toisella sivulla biologiset vanhemmat-yhteisö. Sinun täytyy vaan ensin kirjautua jne. Kyllä sieltä ohjeet pitäisi tulla ja sitten minä vaan valvojana hyväksyn jäsenet.
Siis koita vielä uudelleen!
- Sijaisäiti kahdelle
Meille ensimäinen sijoitettu tuli 9 kk:n iässä ja toinen 6 vrk:n iässä suoraan synnytyssairaalasta.
Valitettavasti kummankaan vanhemmat eivät pidä yhteyttä, joten aika epätodennäköiseltä tuntuu, että nyt jo kouluikäiset lapset koskaan muuttavat meiltä muuten kuin itsenäistyttyään omaan asuntoon.
Käsittääkseni suoraan synnytyssairaalasta sijoitukset ovat harvinaisia, mutta puolivuotiaita sijoitetaan jo enemmän.
Nämä nuorimmat sijoitetut ovat usein alkoholisti/sekakäyttäjävanhempien lapsia ja tavallista on myös, että pienellä sijoitettavalla on vanhempia sisarruksia, joiden hoidossa perhettä on tuettu erinäisin avohuollon tukitoimin, mutta huonoin tuloksin.
Äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön seurauksena näillä lapsilla usein on FAS/FAE/ARND ja/tai myöhemmällä iällä ilmeneviä oppimisvaikeuksia, tarkkaavaisuushäiriötä jne.
Näissä tapauksissa, kuten meillekin sijoitettujen kohdalla on kysymys lapsen perheeseen sijoittamisesta toistaiseksi, kuten sopimusteksti kuuluu. Joskus tällaisetkin vanhemmat muuttavat elämäntapojaan radikaalisti ja jos ovat pitäneet yhteyttä lapsiinsa on heillä tietenkin mahdollisuus päästä lastensa lähivanhemmaksi, mutta harvoin näin tapahtuu.
Aivan eri asiasta on kysymys, kun vauva sijoitetaan perheeseen esim. äidin masennuksen takia - silloin on tarkoituksena tarjota lapselle tilapäiskoti siihen asti, kun äiti on toipunut riittävästi kyetäkseen kokoaikaiseen vastuuseen lapsestaan. Aikaisemmin ja vieläkin joissakin kaupungeissa vauvat sijoitettiin vastaanottokotiin, mutta nykyisin tiedetään, että vauvallekin olisi kehityksen kannalta edullisempaa päästä yhden pääasiallisesti hoitavan henkilön hoitoon, joten on sijaisperheitä, jotka ovat "erikoistuneet" tällaisten vauvojen hoitamiseen l. alusta asti on selväää, että vauva palaa ensisijaisesti biovanhemmalleen.
Viimeiseen kysymykseesi vastaisin, että tapahtuu valitettavasti - ja valitettavaa on nimenomaan se, että lapsen kokemusta ei oteta todesta. Toinen näissä tapauksissa oleva ikävä piirre on se, että nimenomaan nämä biovanhemmat ovat usein niin katkeria, etteivät huostaanoton purkauduttua ja lapsen muutettua heidän luokseen asumaan anna tämän enää pitää yhteyttä entiseen sijaisperheeseensä. Tänäänkin kuulin juuri tällaisesta tapuksesta, jossa ihan pieninä tulleet sisarrukset (nuorin siis sijoituksen alussa vauva) olivat kouluiässä siirtyneet takaisin biologisten vanhempien luokse ja siteet entiseen elämään pantiin heti poikki.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Työsuhdepyörän veroetu poistuu
Hallituksen veropoliittisen Riihen uutisia: Mitä ilmeisimmin 1.1.2026 alkaen työsuhdepyörän kuukausiveloitus maksetaan463030Ruumis kanavassa
Mikä juttu eilen ollut poliisit palokunta ambulanssi ja ruumis auto sillalla. Tekikö itsemurhan272854- 1212306
Onko tässä paljon lääkettä..
Keski-ikäselle 43v Ketipinor 100mg Brintellix 10mg Venlafaxin 75mg Xanor 1mg Propral 40mg Xatral CR 10mg Esomepratsol 42281432Ei mitään menetettävää
Arvostin ja kunnioitin sun tunteita. Menit nyt liian pitkälle. Mulla ei ole enää mitään menetettävää ja sä tulet sen huo1631326- 111276
Oi! Jorma Uotinen ja Helena Lindgren paljastivat yllätysuutisen: "Rakkaudella"
Professori, tanssija, koreografi, Tanssii Tähtien Kanssa -tuomari Jorma Uotinen ja Suomen meikkitaiteen pioneeri, laulaj121073- 74979
Pakko tulla tänne
jälleen kertomaan kuinka mahtava ja ihmeellinen sekä parhaalla tavalla hämmentävä nainen olet. En ikinä tule kyllästymää39912Riittäisi juoruakkoille puhumista tässä kylässä
On mennyt mahottomaksi touhut. Taksi renki kuskaa akkaansa töihin lienekkö mitään lupaa yrittäjältä tähän touhuun. Kylän13792