Vakiintunut käytäntö vs. pakottava laki

Oikeuteen on tulossa tapaus, jossa oikeuden päätettäväksi tulee, kumpi määrää: vakiintunut käytäntö vai pakottava laki.

Mitä siitä seuraa, jos tuomio on, että vakiintunut käytäntö määrää tässä kyseisessä tapauksessa?

Anonyymi kirjoitti:

Oikeuteen on tulossa tapaus, jossa oikeuden päätettäväksi tulee, kumpi määrää: vakiintunut käytäntö vai pakottava laki.

Mitä siitä seuraa, jos tuomio on, että vakiintunut käytäntö määrää tässä kyseisessä tapauksessa?

Lue lisää

Jos oikeus päättäisi, että vakiintunut käytäntö voi ohittaa lain, se merkitsisi oikeusvaltion täydellistä romahdusta. Kansalaisten kannalta tämä tarkoittaisi seuraavia asioita:

1. Laki ei enää suojaa kansalaisia – Viranomaiset ja yritykset voisivat vedota "vakiintuneeseen käytäntöön" lain sijasta. Kansalainen ei voisi enää luottaa, että pakottavat lait (kuten työsopimuslaki, kuluttajansuojalaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki) suojaavat hänen oikeuksiaan.
2. Viranomaiset saisivat rajoittamattoman vallan – Rakennusvalvonta, aluehallintovirasto (AVI) ja muut viranomaiset voisivat itse päättää, noudattavatko ne lakia vai vakiintunutta käytäntöä. Tämä avaisi ovet mielivaltaiselle hallinnolle.
3. Oikeusturva katoaisi – Kansalainen ei enää tietäisi, mikä laki häneen pätee, koska viranomaiset ja yritykset voisivat aina vedota "vakiintuneeseen käytäntöön" oikeuttaakseen toimintaansa.
4. Tuomioistuimet eivät enää olisi puolueettomia lain vartijoita – Tuomioistuin ei enää valvoisi lain noudattamista, vaan se voisi hyväksyä viranomaisten mielivaltaisia käytäntöjä. Kansalainen menettäisi mahdollisuuden saada oikeutta tuomioistuimessa.
5.Kansalaisten luottamus oikeusjärjestelmään katoaisi – Ihmiset eivät voisi luottaa oikeuteen, viranomaisiin tai siihen, että laki olisi kaikille sama. Jokainen joutuisi selvittämään, mikä "vakiintunut käytäntö" pätee hänen tilanteessaan.
6. Pakottavien lakien merkitys häviäisi – Pakottavat lait (kuten työsopimuslaki, kuluttajansuojalaki ja rakennuslainsäädäntö) olisivat vain "ohjeita", joita ei tarvitsisi noudattaa, jos viranomaisilla tai yrityksillä on "vakiintunut käytäntö" tehdä toisin.

Jos vakiintunut käytäntö voisi ohittaa lain, laki ei enää sitoisi ketään. Kansalaiset menettäisivät suojansa viranomaisten, yritysten ja oikeuslaitoksen mielivaltaa vastaan. Oikeusvaltion perusta romahtaisi, ja laista tulisi vain suositus, jota ei tarvitse noudattaa.

Pakottavasta laista ei voi sopimuksin poiketa, se on kovin yksinkertaista.

On tunnettua että sopimukset on pidettävä ja että Suomessa vallitsee sopimusvapaus, mutta yksikään sopimus ei voi olla lainvastainen. Yksikään tuomari ei voi tuomita lakia vastaan, jos haluaa säilyttää virkansa.

Anonyymi kirjoitti:

Pakottavasta laista ei voi sopimuksin poiketa, se on kovin yksinkertaista.

On tunnettua että sopimukset on pidettävä ja että Suomessa vallitsee sopimusvapaus, mutta yksikään sopimus ei voi olla lainvastainen. Yksikään tuomari ei voi tuomita lakia vastaan, jos haluaa säilyttää virkansa.

Lue lisää

Sopimus siis tarkoittaa myös samaa kuin muodostunut tapa ja tapaoikeus. Tavaksi ei voi muodostua vaikkapa se, että tehdystä työstä ei makseta mitään tai että uusi televisio kestää yhden kuukauden, ja kaikki ovat silti tyytyväisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos oikeus päättäisi, että vakiintunut käytäntö voi ohittaa lain, se merkitsisi oikeusvaltion täydellistä romahdusta. Kansalaisten kannalta tämä tarkoittaisi seuraavia asioita:

1. Laki ei enää suojaa kansalaisia – Viranomaiset ja yritykset voisivat vedota "vakiintuneeseen käytäntöön" lain sijasta. Kansalainen ei voisi enää luottaa, että pakottavat lait (kuten työsopimuslaki, kuluttajansuojalaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki) suojaavat hänen oikeuksiaan.
2. Viranomaiset saisivat rajoittamattoman vallan – Rakennusvalvonta, aluehallintovirasto (AVI) ja muut viranomaiset voisivat itse päättää, noudattavatko ne lakia vai vakiintunutta käytäntöä. Tämä avaisi ovet mielivaltaiselle hallinnolle.
3. Oikeusturva katoaisi – Kansalainen ei enää tietäisi, mikä laki häneen pätee, koska viranomaiset ja yritykset voisivat aina vedota "vakiintuneeseen käytäntöön" oikeuttaakseen toimintaansa.
4. Tuomioistuimet eivät enää olisi puolueettomia lain vartijoita – Tuomioistuin ei enää valvoisi lain noudattamista, vaan se voisi hyväksyä viranomaisten mielivaltaisia käytäntöjä. Kansalainen menettäisi mahdollisuuden saada oikeutta tuomioistuimessa.
5.Kansalaisten luottamus oikeusjärjestelmään katoaisi – Ihmiset eivät voisi luottaa oikeuteen, viranomaisiin tai siihen, että laki olisi kaikille sama. Jokainen joutuisi selvittämään, mikä "vakiintunut käytäntö" pätee hänen tilanteessaan.
6. Pakottavien lakien merkitys häviäisi – Pakottavat lait (kuten työsopimuslaki, kuluttajansuojalaki ja rakennuslainsäädäntö) olisivat vain "ohjeita", joita ei tarvitsisi noudattaa, jos viranomaisilla tai yrityksillä on "vakiintunut käytäntö" tehdä toisin.

Jos vakiintunut käytäntö voisi ohittaa lain, laki ei enää sitoisi ketään. Kansalaiset menettäisivät suojansa viranomaisten, yritysten ja oikeuslaitoksen mielivaltaa vastaan. Oikeusvaltion perusta romahtaisi, ja laista tulisi vain suositus, jota ei tarvitse noudattaa.

Lue lisää

Kirjoittajalta on nyt lähtenyt ns. lapasesta. Common law järjestelmässä vakiintunut kätytäntö on pääsääntö eikä se aiheuta kirjoittajan esittämiä "oikeusturvan katoamista".

Vaikka Suomessa ei olekaan 'common law':ta voimassa, sellainen ratkaisu, jossa vakiintunut käytöntä pysytettäisiin voimassa ei aiheuta kirjoittajan kauhistelemia asioita.

Anonyymi kirjoitti:

Jos oikeus päättäisi, että vakiintunut käytäntö voi ohittaa lain, se merkitsisi oikeusvaltion täydellistä romahdusta. Kansalaisten kannalta tämä tarkoittaisi seuraavia asioita:

1. Laki ei enää suojaa kansalaisia – Viranomaiset ja yritykset voisivat vedota "vakiintuneeseen käytäntöön" lain sijasta. Kansalainen ei voisi enää luottaa, että pakottavat lait (kuten työsopimuslaki, kuluttajansuojalaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki) suojaavat hänen oikeuksiaan.
2. Viranomaiset saisivat rajoittamattoman vallan – Rakennusvalvonta, aluehallintovirasto (AVI) ja muut viranomaiset voisivat itse päättää, noudattavatko ne lakia vai vakiintunutta käytäntöä. Tämä avaisi ovet mielivaltaiselle hallinnolle.
3. Oikeusturva katoaisi – Kansalainen ei enää tietäisi, mikä laki häneen pätee, koska viranomaiset ja yritykset voisivat aina vedota "vakiintuneeseen käytäntöön" oikeuttaakseen toimintaansa.
4. Tuomioistuimet eivät enää olisi puolueettomia lain vartijoita – Tuomioistuin ei enää valvoisi lain noudattamista, vaan se voisi hyväksyä viranomaisten mielivaltaisia käytäntöjä. Kansalainen menettäisi mahdollisuuden saada oikeutta tuomioistuimessa.
5.Kansalaisten luottamus oikeusjärjestelmään katoaisi – Ihmiset eivät voisi luottaa oikeuteen, viranomaisiin tai siihen, että laki olisi kaikille sama. Jokainen joutuisi selvittämään, mikä "vakiintunut käytäntö" pätee hänen tilanteessaan.
6. Pakottavien lakien merkitys häviäisi – Pakottavat lait (kuten työsopimuslaki, kuluttajansuojalaki ja rakennuslainsäädäntö) olisivat vain "ohjeita", joita ei tarvitsisi noudattaa, jos viranomaisilla tai yrityksillä on "vakiintunut käytäntö" tehdä toisin.

Jos vakiintunut käytäntö voisi ohittaa lain, laki ei enää sitoisi ketään. Kansalaiset menettäisivät suojansa viranomaisten, yritysten ja oikeuslaitoksen mielivaltaa vastaan. Oikeusvaltion perusta romahtaisi, ja laista tulisi vain suositus, jota ei tarvitse noudattaa.

Lue lisää

Tuollainen systeemi on jo käytössä.
Kelan perseily jatkuu ja pahenee.
Maailman Onnellisin maa ja sen onnettomat virkamiehet
https://onnellinen-maa.webnode.fi/tilanne/
Surullista on katsoa kun laillisuusvalvojakin nuolee virkanilkkien persausta

https://onnellinen-maa.webnode.fi/tilanne/

Terveisin
®167-176
toimitusjohtaja-perseentervaaja
Murrinperse Oy
😁 😆 😅 😂 🤣

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoittajalta on nyt lähtenyt ns. lapasesta. Common law järjestelmässä vakiintunut kätytäntö on pääsääntö eikä se aiheuta kirjoittajan esittämiä "oikeusturvan katoamista".

Vaikka Suomessa ei olekaan 'common law':ta voimassa, sellainen ratkaisu, jossa vakiintunut käytöntä pysytettäisiin voimassa ei aiheuta kirjoittajan kauhistelemia asioita.

Lue lisää

Vakiintunut käytäntö ei voi syrjäyttää pakottavaa lakia. Suomen oikeusjärjestelmä perustuu säädännäiseen lakiin, ei common law -järjestelmään. Pakottava laki (kuten MRL 153 §) sitoo viranomaisia aina, eikä "vakiintunut käytäntö" voi antaa viranomaiselle toimivaltaa, jota lailla ei ole annettu. Jos viranomainen ylittää toimivaltansa, sen päätös on mitätön, eikä sillä ole oikeusvaikutuksia. Tämä on oikeusvaltioperiaatteen ydin.

Se, mitä edellä kirjoitin, on tosiasia, jos oikeus sallisi viranomaiselle käytää vakiintunutta käytäntöä pakottavan lain sijaan.

Anonyymi kirjoitti:

Vakiintunut käytäntö ei voi syrjäyttää pakottavaa lakia. Suomen oikeusjärjestelmä perustuu säädännäiseen lakiin, ei common law -järjestelmään. Pakottava laki (kuten MRL 153 §) sitoo viranomaisia aina, eikä "vakiintunut käytäntö" voi antaa viranomaiselle toimivaltaa, jota lailla ei ole annettu. Jos viranomainen ylittää toimivaltansa, sen päätös on mitätön, eikä sillä ole oikeusvaikutuksia. Tämä on oikeusvaltioperiaatteen ydin.

Se, mitä edellä kirjoitin, on tosiasia, jos oikeus sallisi viranomaiselle käytää vakiintunutta käytäntöä pakottavan lain sijaan.

Lue lisää

Saat toki pitää käsityksesi "oikeusvaltiosta", mutta myös Suomessa oikeuskäytännöllä on suuri merkitys siihen, mikä on "oikeuden" sisältö. Pelkästään lakia lukemalla ei "oikeuden" sisältö selviä, olipa kyseessä common law-järjestelmä tai suomalainen oikeusjärjestys.

Anonyymi kirjoitti:

Saat toki pitää käsityksesi "oikeusvaltiosta", mutta myös Suomessa oikeuskäytännöllä on suuri merkitys siihen, mikä on "oikeuden" sisältö. Pelkästään lakia lukemalla ei "oikeuden" sisältö selviä, olipa kyseessä common law-järjestelmä tai suomalainen oikeusjärjestys.

Lue lisää

Vastauksesi on virheellinen, koska sekoitat vakiintuneen hallintokäytännön ja oikeuskäytännön. Nämä ovat täysin eri asioita.

Pakottava laki sitoo aina viranomaisia – Vakiintunut käytäntö ei koskaan voi syrjäyttää pakottavaa lakia (esim. MRL 153 §), koska viranomaisen toimivalta perustuu laillisuusperiaatteeseen (PL 2 §) ja hallintolailliseen toimivaltarajoitukseen. Viranomainen ei voi luoda itselleen toimivaltaa pelkän toistuvan käytännön perusteella.

Toimivallan ylitys johtaa mitättömyyteen – Jos viranomainen ylittää toimivaltansa, päätös on mitätön. Tämä tarkoittaa, ettei päätöksellä ole oikeusvaikutuksia, eikä se sido ketään. Vakiintunut käytäntö ei "pelasta" mitätöntä päätöstä.

Vakiintunut käytäntö ei ole sama kuin oikeuskäytäntö – Oikeuskäytäntö (KHO:n tai KKO:n ratkaisut) voi täsmentää, miten lakia sovelletaan, mutta sekään ei voi syrjäyttää pakottavaa lakia. Vakiintunut hallintokäytäntö (viranomaisen toistuvat päätökset) ei koskaan voi korvata lakia.

Lyhyesti: Vakiintunut hallintokäytäntö ei voi luoda viranomaiselle uutta toimivaltaa, eikä se voi syrjäyttää pakottavaa lakia. Jos viranomainen ylittää toimivaltansa, päätös on mitätön.

Anonyymi kirjoitti:

Vastauksesi on virheellinen, koska sekoitat vakiintuneen hallintokäytännön ja oikeuskäytännön. Nämä ovat täysin eri asioita.

Pakottava laki sitoo aina viranomaisia – Vakiintunut käytäntö ei koskaan voi syrjäyttää pakottavaa lakia (esim. MRL 153 §), koska viranomaisen toimivalta perustuu laillisuusperiaatteeseen (PL 2 §) ja hallintolailliseen toimivaltarajoitukseen. Viranomainen ei voi luoda itselleen toimivaltaa pelkän toistuvan käytännön perusteella.

Toimivallan ylitys johtaa mitättömyyteen – Jos viranomainen ylittää toimivaltansa, päätös on mitätön. Tämä tarkoittaa, ettei päätöksellä ole oikeusvaikutuksia, eikä se sido ketään. Vakiintunut käytäntö ei "pelasta" mitätöntä päätöstä.

Vakiintunut käytäntö ei ole sama kuin oikeuskäytäntö – Oikeuskäytäntö (KHO:n tai KKO:n ratkaisut) voi täsmentää, miten lakia sovelletaan, mutta sekään ei voi syrjäyttää pakottavaa lakia. Vakiintunut hallintokäytäntö (viranomaisen toistuvat päätökset) ei koskaan voi korvata lakia.

Lyhyesti: Vakiintunut hallintokäytäntö ei voi luoda viranomaiselle uutta toimivaltaa, eikä se voi syrjäyttää pakottavaa lakia. Jos viranomainen ylittää toimivaltansa, päätös on mitätön.

Lue lisää

Kommenttisi kommentistani on virheellinen, koska en ole kirjoittanut mitään hallintokäytännöstä.