Koti turvalliseksi äidille

Otsalohkodementia on varsin ikävä juttu.
Mikäli äitisi ei osaa vanhaa puhelintaan käyttää, ei hän varmaankaan opi mitään muuta käyttämään.

Apuvälineitä kyllä on saatavissa, ja mikäli ne ovat tarpeellisia, kunnat ne maksavat.

Mutta - dementoituneen puolison omahoitajuus vie puolison tarpeettoman usein joko ennenaikaiseen hautaan tai ennenaikaiseen dementiaan. Stressi lisää muistin ja toimintakyvyn heikkenemistä.

Kaikki surullisimmat tapaukset ovat niitä, joissa hoitolaitokseen siirtyminen on jäänyt liian myöhäiseksi. Miehet nimenomaan ovat hyvin lojaaleita, ja pyrkivät hoitamaan yli omien voimiensa. Hoitolaitokseen siirtyminen on rakkaudenosoitus eikä hylkäys.

On myös sellaisia palvelutaloja, joissa on kaksioita, joihin pariskunnat voivat muuttaa yhdessä. Joka tapauksessa, isäsi voi käydä vaimoaan tervehtimässä usein, mikäli matkat ovat ongelmana, kuuluu kuntien järjestää kuljetuspalvelut.

Minkäänlaisia muistilappujärjestelmiä ei afaatikoille kannata järjestää, lukutaidon häviäminen on vain ajan kysymys.

Anteeksi, jos kuulostan tylyltä, mutta äitisi alkaa vähitellen siirtyä omiin dementiamaailmoihinsa, nyt on aika keskittyä isäsi jaksamiseen ja hyvinvointiin.

Etenkin on tärkeää, että jos Sinulla on sisaruksia, yrität saada heidän kanssa aikaan rakentavan keskustelun, mieluiten yhdessä isäsi kanssa. Yleensä näiden dementiatarinoiden surullisin kohta on siinä, että koko perhe riitaantuu asioita järjestellessä.

Enpä osaa kertoa, mikä auttaisi silloin, kun potilaan lukutaito katoaa. Tämä meidän potilas nimittäin osaa lukea vieläkin vaikeassa vaiheessa, vaikka ei tosin aina ymmärrä lukemaansa kuten ei myöskään kuulemaansa. Voisiko kokeilla kuvia, joita hän ymmärtää, siis joita käytetään vaikkapa kehitysvammaisten ohjaamiseen.
Kodin turvallisuudesta tässä vuosien varrella on oppinut yhtä ja toista. Sähkölaitteet kannattaa laittaa niin, että niitä ei voi laittaa itse päälle. Meillä tämä vanhus voi kaataa vaikka kahvit stereon sisään - tarjoaa varmaan sille puhujalle.Mustavalkea tv-kuva voi olla parempi kuin hieno uudenaikainen, hän nimittäin saattaa ymmärtää tv-kuvan ihmiset vieraikseen. Myös peili kannattaa ottaa pois, sillä hän ei ehkä tunne omaa kuvaansa.
Puhelimeksi voi hankkia vaikka ihan yksinkertaisimman ja suurimman matkapuhelimen, mitä markkinoilta löytyy. Siihen voi laittaa pikavalikkoon läheisimpien ihmisten numerot,ehkä hän voi oppia soittamaan sillä. Sitä paitsi useimpiin puhelimiiin voi vastata, vaikka näppäinlukko olisi päälle. Sekin voi riittää, sillä tämä meidän dementikko osasi vastata kännykkään vielä silloin, kun tavallisella puhelimella soittaminen ei enää onnistunut. Eikä ikinä ollut kännykkää siihen mennessä käyttänyt. Taitoa kannattaa tietenkin ahkerasti harjoittaa.
Ovihälyttimenä meillä on autoromun osista ja tavallisesta patterista koottu vehje, joka hälyttää kun ovi on auki.On huomattavan edullinen, vain patterin hinta kun sen osaa tehdä itse.
Kerrot vanhempiesi asuvan kerrostalon vierekkäisissä asunnoissa. Heillekin voisi sopia valvontaan vauvan itkuhälytin. Sen lähetin aktivoituu riittävän kovista äänistä, ja meillä on kontrolliäänenä seinäkello, jonka lyönnit kuuluvat aina kun se on päällä. Sen voi asentaa sellaiseen paikkaan, että kaikki pikku rapinat eivät kuulu, mutta esim. edellä mainitun ovisummerin, palohälyttimen tai vaikkapa auki unohtuvan vesihanan ääni.
En tiedä, miten tämä dementian muuoto vaikuttaa tavaroiden löytämiseen. Meillä ainakin on todettu hyväksi se, että on mahdollisimman vähän hukkaan joutuvaa tavaraa. Teilläkin voisi onnistua samanlainen järjestely siten, että esim. suurin osa vaatteista ym. tärkeät tavarat olisivat isän puolella.

Omaa kokemusta ei varsinaisesti ole dementiasta muuta kuin työni kautta, mutta äitini sairasti aivosyöpää ja samanlaisia oireita oli. Tein niin, että otin lieden sulakkeen pois, jotta ei voisi tehdä siinä ruokaa ja se toimi. Monta kertaa olevinaan lämmitteli ruokaa siinä, eikä sitten huomannut ettei liesi toimi. Ovivahti oli ainakin palvelutalossa, jossa olin töissä, hyvä, sillä se rupesi heti piipittämään, kun asiakas poistui ovesta. Kannattaa kysellä oman lääkärin tai kuntanne vanhusten kotihoidon kautta, sieltä saa varmasti tietoa ko. asioista. Pärjäilemisiä!

Ota yhteys vanhempiesi kotipaikkakunnan toimintaterapeuttiin, hän osaa kartoittaa kodin ongelmakohdat ja sen miten äitisi toimii kotona sekä tietää sen perusteella mitä apuvälineitä tarvitaan, osan saa lainaksi fysioterapian kautta ja kodin muutotöihin saa myös taloudellista apua.

Nopeasti etenevä takoittaa käytännössä sitä, että kotona pärjääminen voi tulla tiensä päähän hyvinkin pian. Vuorokauden ajat, vuoden ajat jne sekoittuvat. Hyviä kokemuksia liesivahdeista, ovivahdeista jne, pidemmän päälle ei ole. Liedestä sulake pois päältä on paras vaihtoehto.
Jos äitisi jotenkin oppii käyttämään puhelinta, tarkoittaa se myös sitä, että sinullakin voi puhelin soida monta kertaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Olen pahoillani, etten löydä äitisi sairaudesta johtuen mitään hyviä tulevaisuuden näkymiä. Kokemuksia minulla on ammattini puolesta, että myös oman läheiseni sairastumisen myötä. Äitisi elämään saat kyllä hyviä kauniita hetkiä aina tilanteen mukaan. Sinulle ja isällesi tämä kaikki tulee varmasti olemaan henkisiä voimavaroja kuluttavaa aikaa. Toivon teille jaksamista ja kaikki mahdolliset avut ja tuet mitä vain voi saada. Kirjoittelehan joskus miten kaikki on järjestynyt. Hyvää kesää sinulle ja omaisillesi.

Kun ajattelen oman isäni otsalohkodementian etenemistä, tulee mieleen että melko turhaa on ruveta uusimaan asuntoa mitenkään kovasti turvallisemmaksi, sillä kauaa EI omaishoitaja jaksa sairastunutta hoivata. Vielä viime kesänä oltiin porukalla Kreikanmatkalla, mutta nyt isä jo elelee hoitolaitoksessa (sairaalassa). Mitä äidin vuoden aikaisessa hoitajanroolissa tuli selväksi - se, että se oli todella raskasta, iso voimakas mies, joka ei puhu, säntäilee puolipukeissa sinne tänne, myös ulos, nukkuu päivät, vaeltelee yöt ja lopuksi tuli aggressiivisuus, nyrkit pystyssä äitiä kohti (ei vielä ehtinyt lyödä). Sydän syrjälläni aina odottelin, mitähän äiti seuraavaksi soittelee, mitä isä on tehnyt. Kaikenkukkuraksi äitiä ei hyväksytty virallisesti omaishoitajaksi, oli kuulemma paljon vaikeampiakin tapauksia hoidettavina. En tosin vähättelee kenenkään sairauksia, mutta kyllä tällaisen ihmisen hoitaminen on rankka juttu. Eräänä yönä äiti vain oli sitten päättänyt soittaa aamulla lääkärille, ja sitten taksilla sairaalaan ja sille tielle isä jäi. Tuntuu vain, että kaikki sielläkin hoitohenkilöstöstä ovat ihan ymmällään tämän otslohkodementian kanssa. Se on kuulemma perinnöllistä, jos se minuun on tullakseen, olenkin jo miehelleni sanonut, että alkaa hyvissä ajoin selvittää minulle ”turvapaikkaa”.
Valoisaa syksyä kuitenkin kaikille

Tervehdys Nasu! Kuinka äidilläsi menee tällä hetkellä? Minun isäni on ainakin samalla asteella kuin syksylläkin, vaipat on ja aggressiivisuutta. Kun menee sairaalaan katsomaan, ehkä hän juuri meidät tunnistaa, mutta heti vaipuu johonkin omaan maailmaansa. Käymme kyllä vielä kävelemässä puistossa. Hän tykkää istua siinä tuolissansa, johonka sidotaan, että pysyy rauhallisena, mutta sitten rämplää koko ajan tuolin nauhoja (pakkotekoja).
Terveisiä vain sinulle