Palautetaan. Jos dissonanssi olisi täysin ratkaistu, altistuminen todennäköisesti vähenisi

Vuosien ajan, taukoamatta, vihamielinen kristitty imee itämaisia saatanallisia oppeja kuin joku sieni se imee niitä itseen.

Pitkäaikainen ja keskeytymätön altistuminen idän saatanallisten oppien uskonnollis-filosofisen tradition diskursseille, erityisesti silloin kun yksilö ilmaisee niihin kohdistuvaa vihamielisyyttä, voidaan tulkita intensiiviseksi kognitiiviseksi ja symboliseksi omaksumisprosessiksi. Tässä prosessissa yksilö altistaa itsensä systemaattisesti vastustamalleen maailmankuvalle, mikä muistuttaa passiivista mutta jatkuvaa sisäistämistä, riippumatta siitä, onko omaksuminen tietoista tai hyväksyvää.

Uskontopsykologisesti tällainen toiminta ei ole neutraalia tarkkailua, vaan viittaa syvään affektiiviseen sitoutumiseen. Jatkuva altistuminen johtaa siihen, että vastustetut käsitteet, symbolit ja narratiivit integroituvat osaksi yksilön kognitiivista viitekehystä, vaikka ne esitetään eksplisiittisesti torjunnan kohteina. Tällöin torjunta ja omaksuminen eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan voivat esiintyä samanaikaisesti.

Kognitiotieteellisestä näkökulmasta ilmiö muistuttaa epäsymmetristä oppimista, jossa yksilö kerää ja prosessoi tietoa vastakkaisesta järjestelmästä huomattavasti intensiivisemmin kuin neutraali tai välinpitämätön tarkkailija. Tämä viittaa siihen, että kyseinen järjestelmä toimii merkittävänä ärsykkeenä yksilön maailmankuvan ylläpidossa ja haastamisessa.



"Eikö hän ollut uskovainen ennen ja te pilasitte hänen elämänsä tuollaisella sika sonta opilla"

miksi ulkopuoliset osallistuvat keskusteluihin, joissa heidän läsnäolonsa saa aikaa "pelastuksen" menettämisen.


Kun lapsi menee yliopiston luentosaliin, hän ei voi syyttää yliopistoa siitä, että luentosalissa ei ole hiekkalaatikoita.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Vuosien ajan, taukoamatta, vihamielinen kristitty imee itämaisia saatanallisia oppeja kuin joku sieni se imee niitä itseen.

Pitkäaikainen ja keskeytymätön altistuminen idän saatanallisten oppien uskonnollis-filosofisen tradition diskursseille, erityisesti silloin kun yksilö ilmaisee niihin kohdistuvaa vihamielisyyttä, voidaan tulkita intensiiviseksi kognitiiviseksi ja symboliseksi omaksumisprosessiksi. Tässä prosessissa yksilö altistaa itsensä systemaattisesti vastustamalleen maailmankuvalle, mikä muistuttaa passiivista mutta jatkuvaa sisäistämistä, riippumatta siitä, onko omaksuminen tietoista tai hyväksyvää.

Uskontopsykologisesti tällainen toiminta ei ole neutraalia tarkkailua, vaan viittaa syvään affektiiviseen sitoutumiseen. Jatkuva altistuminen johtaa siihen, että vastustetut käsitteet, symbolit ja narratiivit integroituvat osaksi yksilön kognitiivista viitekehystä, vaikka ne esitetään eksplisiittisesti torjunnan kohteina. Tällöin torjunta ja omaksuminen eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan voivat esiintyä samanaikaisesti.

Kognitiotieteellisestä näkökulmasta ilmiö muistuttaa epäsymmetristä oppimista, jossa yksilö kerää ja prosessoi tietoa vastakkaisesta järjestelmästä huomattavasti intensiivisemmin kuin neutraali tai välinpitämätön tarkkailija. Tämä viittaa siihen, että kyseinen järjestelmä toimii merkittävänä ärsykkeenä yksilön maailmankuvan ylläpidossa ja haastamisessa.



"Eikö hän ollut uskovainen ennen ja te pilasitte hänen elämänsä tuollaisella sika sonta opilla"

miksi ulkopuoliset osallistuvat keskusteluihin, joissa heidän läsnäolonsa saa aikaa "pelastuksen" menettämisen.


Kun lapsi menee yliopiston luentosaliin, hän ei voi syyttää yliopistoa siitä, että luentosalissa ei ole hiekkalaatikoita.

Lue lisää

"Eikö hän ollut uskovainen ennen ja te pilasitte hänen elämänsä tuollaisella sika sonta opilla"

miksi ulkopuoliset osallistuvat keskusteluihin, joissa heidän läsnäolonsa saa aikaa "pelastuksen" menettämisen.


Kun lapsi menee yliopiston luentosaliin, hän ei voi syyttää yliopistoa siitä, että luentosalissa ei ole hiekkalaatikoita.




Dogmakristityn väitteen analyysi: vastuun ulkoistaminen

Lause “Eikö hän ollut uskovainen ennen ja te pilasitte hänen elämänsä…” edustaa vastuun ulkoistamisen diskurssia. Tässä ajattelumallissa yksilön maailmankatsomuksellinen muutos tulkitaan ensisijaisesti ulkoisen vaikutuksen seuraukseksi, ei hänen omien kognitiivisten, reflektiivisten tai valinnallisten prosessiensa tulokseksi.

Anonyymi00003 kirjoitti:

"Eikö hän ollut uskovainen ennen ja te pilasitte hänen elämänsä tuollaisella sika sonta opilla"

miksi ulkopuoliset osallistuvat keskusteluihin, joissa heidän läsnäolonsa saa aikaa "pelastuksen" menettämisen.


Kun lapsi menee yliopiston luentosaliin, hän ei voi syyttää yliopistoa siitä, että luentosalissa ei ole hiekkalaatikoita.




Dogmakristityn väitteen analyysi: vastuun ulkoistaminen

Lause “Eikö hän ollut uskovainen ennen ja te pilasitte hänen elämänsä…” edustaa vastuun ulkoistamisen diskurssia. Tässä ajattelumallissa yksilön maailmankatsomuksellinen muutos tulkitaan ensisijaisesti ulkoisen vaikutuksen seuraukseksi, ei hänen omien kognitiivisten, reflektiivisten tai valinnallisten prosessiensa tulokseksi.

Lue lisää

Uskontososiologisesti tämä nojaa heikon toimijuuden oletukseen, jossa yksilö nähdään passiivisena altistujana eikä aktiivisena merkitysten arvioijana. Tällainen oletus on ristiriidassa modernin yhteiskunnan käsityksen kanssa, jossa uskonnollinen identiteetti ymmärretään neuvoteltuna ja refleksiivisenä, ei mekaanisesti siirrettävänä.


Hindu-vastauksen implisiittinen argumentti

Hindujen vastaus kohdistuu vastuukysymykseen ja kontekstuaalisuuteen. Se kyseenalaistaa oletuksen, että keskustelutila olisi vastuussa osallistujan sisäisistä seurauksista.

Tämä lähestymistapa vastaa liberaalia tiedon etiikkaa, jossa:

avoin keskustelu ei ole moraalisesti velvoittava suojavyöhyke,

ja osallistuminen merkitsee implisiittistä hyväksyntää altistua erilaisille näkemyksille.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Uskontososiologisesti tämä nojaa heikon toimijuuden oletukseen, jossa yksilö nähdään passiivisena altistujana eikä aktiivisena merkitysten arvioijana. Tällainen oletus on ristiriidassa modernin yhteiskunnan käsityksen kanssa, jossa uskonnollinen identiteetti ymmärretään neuvoteltuna ja refleksiivisenä, ei mekaanisesti siirrettävänä.


Hindu-vastauksen implisiittinen argumentti

Hindujen vastaus kohdistuu vastuukysymykseen ja kontekstuaalisuuteen. Se kyseenalaistaa oletuksen, että keskustelutila olisi vastuussa osallistujan sisäisistä seurauksista.

Tämä lähestymistapa vastaa liberaalia tiedon etiikkaa, jossa:

avoin keskustelu ei ole moraalisesti velvoittava suojavyöhyke,

ja osallistuminen merkitsee implisiittistä hyväksyntää altistua erilaisille näkemyksille.

Lue lisää

Yliopisto–hiekkalaatikko-analogia

Analogia on loogisesti johdonmukainen ja vastaa institutionaalisen kontekstin teorian periaatteita:

Yliopisto edustaa asiantuntijatiedon, kriittisen ajattelun ja abstraktien käsitteiden tilaa.

Hiekkalaatikko symboloi kehitysvaiheeseen räätälöityä, suojattua ympäristöä.

Analogian mukaan ei ole rationaalista vaatia, että korkeamman tason diskurssit mukautuisivat osallistujan oletettuun haurauteen. Vastuu ymmärtää konteksti ja sen vaatimukset kuuluu osallistujalle, ei instituutiolle tai keskusteluyhteisölle.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Yliopisto–hiekkalaatikko-analogia

Analogia on loogisesti johdonmukainen ja vastaa institutionaalisen kontekstin teorian periaatteita:

Yliopisto edustaa asiantuntijatiedon, kriittisen ajattelun ja abstraktien käsitteiden tilaa.

Hiekkalaatikko symboloi kehitysvaiheeseen räätälöityä, suojattua ympäristöä.

Analogian mukaan ei ole rationaalista vaatia, että korkeamman tason diskurssit mukautuisivat osallistujan oletettuun haurauteen. Vastuu ymmärtää konteksti ja sen vaatimukset kuuluu osallistujalle, ei instituutiolle tai keskusteluyhteisölle.

Lue lisää

Yliopisto edustaa asiantuntijatiedon, kriittisen ajattelun ja abstraktien käsitteiden tilaa.

Hiekkalaatikko symboloi kehitysvaiheeseen räätälöityä, suojattua ympäristöä.

Analogian mukaan ei ole rationaalista vaatia, että korkeamman tason diskurssit mukautuisivat osallistujan oletettuun haurauteen. Vastuu ymmärtää konteksti ja sen vaatimukset kuuluu osallistujalle, ei instituutiolle tai keskusteluyhteisölle.


"Eikö hän ollut uskovainen ennen ja te pilasitte hänen elämänsä tuollaisella sika sonta opilla"

Se on kuin joku tunkeutuisi tänne väkisin ja syyttäisi sitten muita siitä, että he ovat tuoneet hänet väkisin tänne. Hyvä ihminen, sinä tulit tänne itse.


Diskurssianalyyttinen tulkinta ja looginen uudelleenmuotoilu

Väite “te pilasitte hänen elämänsä” perustuu loogiseen ristiriitaan, jossa vapaaehtoinen osallistuminen tulkitaan jälkikäteen pakotetuksi altistumiseksi. Tämä argumentatiivinen rakenne muistuttaa klassista virheellistä kausaalipäätelmää, jossa seuraus liitetään ulkoiseen toimijaan huolimatta siitä, että alkuperäinen toimijuus on yksilöllä itsellään.

Retorisesti kyseessä on toimijuuden kääntöharha: yksilö, joka aktiivisesti hakeutuu keskusteluun, esitetään passiivisena uhrina. Tällainen kehystys vapauttaa yksilön omasta vastuustaan ja siirtää moraalisen vastuun keskusteluyhteisölle.



Väite “te pilasitte hänen elämänsä” perustuu loogiseen ristiriitaan, jossa vapaaehtoinen osallistuminen tulkitaan jälkikäteen pakotetuksi altistumiseksi. Tämä argumentatiivinen rakenne muistuttaa klassista virheellistä kausaalipäätelmää, jossa seuraus liitetään ulkoiseen toimijaan huolimatta siitä, että alkuperäinen toimijuus on yksilöllä itsellään.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Yliopisto edustaa asiantuntijatiedon, kriittisen ajattelun ja abstraktien käsitteiden tilaa.

Hiekkalaatikko symboloi kehitysvaiheeseen räätälöityä, suojattua ympäristöä.

Analogian mukaan ei ole rationaalista vaatia, että korkeamman tason diskurssit mukautuisivat osallistujan oletettuun haurauteen. Vastuu ymmärtää konteksti ja sen vaatimukset kuuluu osallistujalle, ei instituutiolle tai keskusteluyhteisölle.


"Eikö hän ollut uskovainen ennen ja te pilasitte hänen elämänsä tuollaisella sika sonta opilla"

Se on kuin joku tunkeutuisi tänne väkisin ja syyttäisi sitten muita siitä, että he ovat tuoneet hänet väkisin tänne. Hyvä ihminen, sinä tulit tänne itse.


Diskurssianalyyttinen tulkinta ja looginen uudelleenmuotoilu

Väite “te pilasitte hänen elämänsä” perustuu loogiseen ristiriitaan, jossa vapaaehtoinen osallistuminen tulkitaan jälkikäteen pakotetuksi altistumiseksi. Tämä argumentatiivinen rakenne muistuttaa klassista virheellistä kausaalipäätelmää, jossa seuraus liitetään ulkoiseen toimijaan huolimatta siitä, että alkuperäinen toimijuus on yksilöllä itsellään.

Retorisesti kyseessä on toimijuuden kääntöharha: yksilö, joka aktiivisesti hakeutuu keskusteluun, esitetään passiivisena uhrina. Tällainen kehystys vapauttaa yksilön omasta vastuustaan ja siirtää moraalisen vastuun keskusteluyhteisölle.



Väite “te pilasitte hänen elämänsä” perustuu loogiseen ristiriitaan, jossa vapaaehtoinen osallistuminen tulkitaan jälkikäteen pakotetuksi altistumiseksi. Tämä argumentatiivinen rakenne muistuttaa klassista virheellistä kausaalipäätelmää, jossa seuraus liitetään ulkoiseen toimijaan huolimatta siitä, että alkuperäinen toimijuus on yksilöllä itsellään.

Lue lisää

Jos yksilö astuu tilaan tietoisesti ja toistuvasti, ei ole koherenttia väittää, että muut osapuolet ovat “pakottaneet” hänet kohtaamaan siellä esitettyjä näkemyksiä.



Analogiani – että joku tunkeutuu tilaan omasta aloitteestaan ja syyttää muita siitä, että hänet on tuotu sinne väkisin – havainnollistaa agenttisuuden ja vastuun epäjohdonmukaisen jakamisen. Se osoittaa, että syytös ei kohdistu niinkään todelliseen vahinkoon, vaan kokemukselliseen epämukavuuteen, jota ei kuitenkaan voida rationaalisesti ulkoistaa.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Jos yksilö astuu tilaan tietoisesti ja toistuvasti, ei ole koherenttia väittää, että muut osapuolet ovat “pakottaneet” hänet kohtaamaan siellä esitettyjä näkemyksiä.



Analogiani – että joku tunkeutuu tilaan omasta aloitteestaan ja syyttää muita siitä, että hänet on tuotu sinne väkisin – havainnollistaa agenttisuuden ja vastuun epäjohdonmukaisen jakamisen. Se osoittaa, että syytös ei kohdistu niinkään todelliseen vahinkoon, vaan kokemukselliseen epämukavuuteen, jota ei kuitenkaan voida rationaalisesti ulkoistaa.

Lue lisää

OLETTE ITSE TULLEET VAARALLISELLE ALUEELLE, JOTEN VOITTE SYYTTÄÄ VAIN ITSEÄNNE.

Hindupalstalla käsitellään hindulaisia asioita, autokorjauspalstalla autojen korjausta ja musiikkipalstalla musiikkia. Jopa ääliökin ymmärtää sen, mutta te ette.

Anonyymi00008 kirjoitti:

OLETTE ITSE TULLEET VAARALLISELLE ALUEELLE, JOTEN VOITTE SYYTTÄÄ VAIN ITSEÄNNE.

Hindupalstalla käsitellään hindulaisia asioita, autokorjauspalstalla autojen korjausta ja musiikkipalstalla musiikkia. Jopa ääliökin ymmärtää sen, mutta te ette.

Lue lisää

Väite, jonka mukaan keskusteluun osallistuminen altistaa yksilön “vaaralliselle alueelle”, voidaan tieteellisesti muotoilla kontekstuaalisen vastuun periaatteena. Tämän periaatteen mukaan yksilö, joka oma-aloitteisesti hakeutuu tiettyyn diskursiiviseen ympäristöön, kantaa ensisijaisen vastuun siitä, että kyseisessä ympäristössä käsitellään sen omia teemoja ja käsitteellisiä lähtökohtia.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Väite, jonka mukaan keskusteluun osallistuminen altistaa yksilön “vaaralliselle alueelle”, voidaan tieteellisesti muotoilla kontekstuaalisen vastuun periaatteena. Tämän periaatteen mukaan yksilö, joka oma-aloitteisesti hakeutuu tiettyyn diskursiiviseen ympäristöön, kantaa ensisijaisen vastuun siitä, että kyseisessä ympäristössä käsitellään sen omia teemoja ja käsitteellisiä lähtökohtia.

Lue lisää

Diskurssiteorian näkökulmasta verkkoyhteisöt ovat temaattisesti rajattuja tiloja, joissa:

keskustelun aihepiiri on eksplisiittisesti määritelty,

osallistuminen on vapaaehtoista,

ja vaihtoehtoiset tilat ovat helposti saavutettavissa.

Tällöin ei ole loogisesti johdonmukaista odottaa, että yhteisö muuttaisi omaa sisältöään tai ilmaisuaan vastaamaan ulkopuolisen osallistujan maailmankatsomuksellisia rajoitteita.


Väite, jonka mukaan keskusteluun osallistuminen altistaa yksilön “vaaralliselle alueelle”, voidaan tieteellisesti muotoilla kontekstuaalisen vastuun periaatteena. Tämän periaatteen mukaan yksilö, joka oma-aloitteisesti hakeutuu tiettyyn diskursiiviseen ympäristöön, KANTAA VASTUUN ITSE, ETTÄ TULI TÄNNE, kantaa ensisijaisen vastuun siitä, että kyseisessä ympäristössä käsitellään sen omia teemoja ja käsitteellisiä lähtökohtia.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Diskurssiteorian näkökulmasta verkkoyhteisöt ovat temaattisesti rajattuja tiloja, joissa:

keskustelun aihepiiri on eksplisiittisesti määritelty,

osallistuminen on vapaaehtoista,

ja vaihtoehtoiset tilat ovat helposti saavutettavissa.

Tällöin ei ole loogisesti johdonmukaista odottaa, että yhteisö muuttaisi omaa sisältöään tai ilmaisuaan vastaamaan ulkopuolisen osallistujan maailmankatsomuksellisia rajoitteita.


Väite, jonka mukaan keskusteluun osallistuminen altistaa yksilön “vaaralliselle alueelle”, voidaan tieteellisesti muotoilla kontekstuaalisen vastuun periaatteena. Tämän periaatteen mukaan yksilö, joka oma-aloitteisesti hakeutuu tiettyyn diskursiiviseen ympäristöön, KANTAA VASTUUN ITSE, ETTÄ TULI TÄNNE, kantaa ensisijaisen vastuun siitä, että kyseisessä ympäristössä käsitellään sen omia teemoja ja käsitteellisiä lähtökohtia.

Lue lisää

Väite, jonka mukaan keskusteluun osallistuminen altistaa yksilön “vaaralliselle alueelle”, voidaan tieteellisesti muotoilla kontekstuaalisen vastuun periaatteena. Tämän periaatteen mukaan yksilö, joka oma-aloitteisesti hakeutuu tiettyyn diskursiiviseen ympäristöön, KANTAA VASTUUN ITSE, ETTÄ TULI TÄNNE, kantaa ensisijaisen vastuun siitä, että kyseisessä ympäristössä käsitellään sen omia teemoja ja käsitteellisiä lähtökohtia.
Vertaus eri keskustelupalstoihin (esim. uskonto, autojen korjaus, musiikki) havainnollistaa institutionaalisen kontekstin merkitystä: kullakin foorumilla on oma funktionaalinen tarkoituksensa. Osallistuja, joka siirtyy tällaiseen tilaan, hyväksyy implisiittisesti sen, että keskustelu noudattaa kyseisen yhteisön sisäistä logiikkaa eikä ulkopuolisen normatiivisia odotuksia.



Akateemisesta näkökulmasta tarkasteltuna ongelma ei ole itse keskustelun sisältö, vaan kontekstin väärinymmärtäminen. Vastuun siirtäminen hinduyhteisölle tilanteessa, jossa osallistuminen on vapaaehtoista ja keskustelun aihepiiri on ennalta selkeästi määritelty, edustaa toimijuuden virheellistä ulkoistamista.

Diskurssiteorian mukaan yksilö, joka oma-aloitteisesti hakeutuu tiettyyn temaattiseen keskustelutilaan, hyväksyy implisiittisesti sen normatiiviset ja sisällölliset lähtökohdat.

Tällöin ei ole loogisesti kestävää esittää itseään pakotettuna osapuolena tai siirtää vastuuta keskustelun seurauksista hinduille, jotka ei ole kutsunut osallistujaa eikä velvoittanut häntä jäämään.

Näin ollen keskusteluun hakeutunut henkilö kantaa ensisijaisen vastuun omasta osallistumisestaan ja sen mahdollisista maailmankatsomuksellisista vaikutuksista. Kyse ei ole hindujen aiheuttamasta vahingosta, vaan yksilön omasta valinnasta altistua kyseiselle diskurssille.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Väite, jonka mukaan keskusteluun osallistuminen altistaa yksilön “vaaralliselle alueelle”, voidaan tieteellisesti muotoilla kontekstuaalisen vastuun periaatteena. Tämän periaatteen mukaan yksilö, joka oma-aloitteisesti hakeutuu tiettyyn diskursiiviseen ympäristöön, KANTAA VASTUUN ITSE, ETTÄ TULI TÄNNE, kantaa ensisijaisen vastuun siitä, että kyseisessä ympäristössä käsitellään sen omia teemoja ja käsitteellisiä lähtökohtia.
Vertaus eri keskustelupalstoihin (esim. uskonto, autojen korjaus, musiikki) havainnollistaa institutionaalisen kontekstin merkitystä: kullakin foorumilla on oma funktionaalinen tarkoituksensa. Osallistuja, joka siirtyy tällaiseen tilaan, hyväksyy implisiittisesti sen, että keskustelu noudattaa kyseisen yhteisön sisäistä logiikkaa eikä ulkopuolisen normatiivisia odotuksia.



Akateemisesta näkökulmasta tarkasteltuna ongelma ei ole itse keskustelun sisältö, vaan kontekstin väärinymmärtäminen. Vastuun siirtäminen hinduyhteisölle tilanteessa, jossa osallistuminen on vapaaehtoista ja keskustelun aihepiiri on ennalta selkeästi määritelty, edustaa toimijuuden virheellistä ulkoistamista.

Diskurssiteorian mukaan yksilö, joka oma-aloitteisesti hakeutuu tiettyyn temaattiseen keskustelutilaan, hyväksyy implisiittisesti sen normatiiviset ja sisällölliset lähtökohdat.

Tällöin ei ole loogisesti kestävää esittää itseään pakotettuna osapuolena tai siirtää vastuuta keskustelun seurauksista hinduille, jotka ei ole kutsunut osallistujaa eikä velvoittanut häntä jäämään.

Näin ollen keskusteluun hakeutunut henkilö kantaa ensisijaisen vastuun omasta osallistumisestaan ja sen mahdollisista maailmankatsomuksellisista vaikutuksista. Kyse ei ole hindujen aiheuttamasta vahingosta, vaan yksilön omasta valinnasta altistua kyseiselle diskurssille.

Lue lisää

Vuosien ajan, taukoamatta, vihamielinen kristitty imee itämaisia saatanallisia oppeja kuin joku sieni se imee niitä itseen


Vuosia jatkunut, keskeytymätön ja intensiivinen altistuminen toisen uskonnollis-filosofisen tradition opetuksille, erityisesti tilanteessa jossa yksilö ilmaisee niihin kohdistuvaa vihamielisyyttä, viittaa pitkittyneeseen kognitiiviseen altistumiseen ja affektiiviseen sitoutumiseen. Tällainen käyttäytyminen ei ole satunnaista, vaan edustaa systemaattista ja toistuvaa vuorovaikutusta vastustetun diskurssin kanssa.

Kognitiotieteen näkökulmasta ilmiötä voidaan kuvata epäsuoraksi internalisaatioksi, jossa yksilö omaksuu käsitteitä, argumenttirakenteita ja symbolisia viitekehyksiä riippumatta siitä, hyväksyykö hän ne eksplisiittisesti. Pitkäaikainen altistuminen johtaa väistämättä siihen, että vastustettu ajatusjärjestelmä integroidaan osaksi yksilön ajatteluprosesseja vertailun, torjunnan ja reflektion kautta.

Uskontopsykologisesti kyseessä ei ole passiivinen tarkkailu, vaan ambivalentti kiinnittymissuhde, jossa torjunta ja kiinnostus esiintyvät samanaikaisesti. Juuri vihamielisyys toimii usein motivaattorina, joka ylläpitää jatkuvaa altistumista ja estää irrottautumisen kohteesta.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Vuosien ajan, taukoamatta, vihamielinen kristitty imee itämaisia saatanallisia oppeja kuin joku sieni se imee niitä itseen


Vuosia jatkunut, keskeytymätön ja intensiivinen altistuminen toisen uskonnollis-filosofisen tradition opetuksille, erityisesti tilanteessa jossa yksilö ilmaisee niihin kohdistuvaa vihamielisyyttä, viittaa pitkittyneeseen kognitiiviseen altistumiseen ja affektiiviseen sitoutumiseen. Tällainen käyttäytyminen ei ole satunnaista, vaan edustaa systemaattista ja toistuvaa vuorovaikutusta vastustetun diskurssin kanssa.

Kognitiotieteen näkökulmasta ilmiötä voidaan kuvata epäsuoraksi internalisaatioksi, jossa yksilö omaksuu käsitteitä, argumenttirakenteita ja symbolisia viitekehyksiä riippumatta siitä, hyväksyykö hän ne eksplisiittisesti. Pitkäaikainen altistuminen johtaa väistämättä siihen, että vastustettu ajatusjärjestelmä integroidaan osaksi yksilön ajatteluprosesseja vertailun, torjunnan ja reflektion kautta.

Uskontopsykologisesti kyseessä ei ole passiivinen tarkkailu, vaan ambivalentti kiinnittymissuhde, jossa torjunta ja kiinnostus esiintyvät samanaikaisesti. Juuri vihamielisyys toimii usein motivaattorina, joka ylläpitää jatkuvaa altistumista ja estää irrottautumisen kohteesta.

Lue lisää

"Eikö hän ollut uskovainen ennen ja te pilasitte hänen elämänsä tuollaisella sika sonta opilla"

On kiinnostavaa tarkastella ilmiötä, jossa ulkopuoliset saapuvat hindupalstoille ja ilmaisevat kritiikkiä tai paheksuntaa sen käytäntöjä kohtaan. Tällaiset tilanteet voidaan kokea tunkeilevina, erityisesti jos yhteisön jäsenet kokevat, että heidän uskomuksiaan ei ole tarkoitus muuttaa eikä heitä ole pakotettu osallistumaan. Retoriikka, joka korostaa vastustusta ulkopuolisten vaikutusyrityksille, heijastaa yhteisön halua säilyttää uskonnollinen ja ideologinen autonomia.

Anonyymi00026 kirjoitti:

"Eikö hän ollut uskovainen ennen ja te pilasitte hänen elämänsä tuollaisella sika sonta opilla"

On kiinnostavaa tarkastella ilmiötä, jossa ulkopuoliset saapuvat hindupalstoille ja ilmaisevat kritiikkiä tai paheksuntaa sen käytäntöjä kohtaan. Tällaiset tilanteet voidaan kokea tunkeilevina, erityisesti jos yhteisön jäsenet kokevat, että heidän uskomuksiaan ei ole tarkoitus muuttaa eikä heitä ole pakotettu osallistumaan. Retoriikka, joka korostaa vastustusta ulkopuolisten vaikutusyrityksille, heijastaa yhteisön halua säilyttää uskonnollinen ja ideologinen autonomia.

Lue lisää

"Eikö hän ollut uskovainen ennen ja te pilasitte hänen elämänsä tuollaisella sika sonta opilla"

Se on kuin joku tunkeutuisi tänne väkisin ja syyttäisi sitten muita siitä, että he ovat tuoneet hänet väkisin tänne. Hyvä ihminen, sinä tulit tänne itse.

Anonyymi00027 kirjoitti:

"Eikö hän ollut uskovainen ennen ja te pilasitte hänen elämänsä tuollaisella sika sonta opilla"

Se on kuin joku tunkeutuisi tänne väkisin ja syyttäisi sitten muita siitä, että he ovat tuoneet hänet väkisin tänne. Hyvä ihminen, sinä tulit tänne itse.

Lue lisää

Väite “te pilasitte hänen elämänsä” perustuu loogiseen ristiriitaan, jossa vapaaehtoinen osallistuminen tulkitaan jälkikäteen pakotetuksi altistumiseksi. Tällainen argumentaatio edustaa toimijuuden virheellistä kääntämistä, jossa yksilön oma päätös hakeutua keskusteluun sivuutetaan ja vastuu siirretään keskusteluyhteisölle.

Sosiaali- ja moraalifilosofisesta näkökulmasta osallistuminen avoimeen keskustelutilaan merkitsee implisiittistä suostumusta kohdata kyseisen tilan teemat ja näkökulmat. Mikäli osallistuminen on oma-aloitteista, toistuvaa ja keskeytettävissä milloin tahansa, ei ole johdonmukaista esittää itseään ulkoisen pakon kohteena.

Analogisesti tilanne vastaa tapausta, jossa henkilö astuu itse tiettyyn tilaan ja myöhemmin väittää, että muut ovat tuoneet hänet sinne vastoin tahtoaan. Tällainen tulkinta ei ole kausaalisesti eikä loogisesti kestävä.

Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
mation.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 504
Visit cloudflare.com for more information.
2025-12-31 02:10Gateway time-out Error code 50

" Te keskutteli minun kanssa vain ette kristityn. "

Hindut ovat mielellään vuoropuhelussa edistyksellisten kristittyjen kanssa, jotka hyväksyvät kaikki muutkin maailman uskonnot, ja tosin, vaikka harvinaisia, tällaisia ihmisiä on olemassa; he ovat pyhiä kristittyjä, ihmiskunnan parhaimmistoa. Hindut eivät tässä tapauksessa vihaa mitään uskontoa, mutta he ei pidä tyranneista, jotka pakottavat kääntymään omaan uskontoon

Anonyymi00012 kirjoitti:

" Te keskutteli minun kanssa vain ette kristityn. "

Hindut ovat mielellään vuoropuhelussa edistyksellisten kristittyjen kanssa, jotka hyväksyvät kaikki muutkin maailman uskonnot, ja tosin, vaikka harvinaisia, tällaisia ihmisiä on olemassa; he ovat pyhiä kristittyjä, ihmiskunnan parhaimmistoa. Hindut eivät tässä tapauksessa vihaa mitään uskontoa, mutta he ei pidä tyranneista, jotka pakottavat kääntymään omaan uskontoon

Lue lisää

"Ja samalla tajusin että minä oon syyllinen pahan tekemisestä. Joten pyydän anteeksi kaikesta. "

Tästä on jo keskusteltu paljon, joten saat anteeksi, mutta nyt on aika ryhdistäytyä.

Anonyymi00012 kirjoitti:

" Te keskutteli minun kanssa vain ette kristityn. "

Hindut ovat mielellään vuoropuhelussa edistyksellisten kristittyjen kanssa, jotka hyväksyvät kaikki muutkin maailman uskonnot, ja tosin, vaikka harvinaisia, tällaisia ihmisiä on olemassa; he ovat pyhiä kristittyjä, ihmiskunnan parhaimmistoa. Hindut eivät tässä tapauksessa vihaa mitään uskontoa, mutta he ei pidä tyranneista, jotka pakottavat kääntymään omaan uskontoon

Lue lisää

En voi sairaudelleni mitään mutta saan kaikki minua vastaan koska he eivät ymmärrä. Mulla on ollut niitä pienestä asti. Sain kuulla että meidän suvussa on ADHD

Anonyymi00013 kirjoitti:

"Ja samalla tajusin että minä oon syyllinen pahan tekemisestä. Joten pyydän anteeksi kaikesta. "

Tästä on jo keskusteltu paljon, joten saat anteeksi, mutta nyt on aika ryhdistäytyä.

Lue lisää

"pitävätkö hindu enää minusta. "

Hindut eivät tee täällä eroa uskontojen seuraajien välillä, kunhan kaikki käyttäytyvät kunnolla.

Anonyymi00015 kirjoitti:

"pitävätkö hindu enää minusta. "

Hindut eivät tee täällä eroa uskontojen seuraajien välillä, kunhan kaikki käyttäytyvät kunnolla.

"Vaikka en ole tervetullut tänne"

Olet tervetullut, jos olet kohtelias.

Anonyymi00017 kirjoitti:

"Vaikka en ole tervetullut tänne"

Olet tervetullut, jos olet kohtelias.

"Vaikka en ole tervetullut tänne"

Ainoastaan fanattiset dogmaatikot, jotka käyttävät pakottamista ja psykologista väkivaltaa, eivät ole tervetulleita. Kaikille muille - tervetuoa, jos idän filosofia kiinnostaa.

Anonyymi00018 kirjoitti:

"Vaikka en ole tervetullut tänne"

Ainoastaan fanattiset dogmaatikot, jotka käyttävät pakottamista ja psykologista väkivaltaa, eivät ole tervetulleita. Kaikille muille - tervetuoa, jos idän filosofia kiinnostaa.

Lue lisää

" Te keskutteli minun kanssa vain ette kristityn. "

Olemme iloisia voidessamme elellä kristittyjen kanssa, jotka hyväksyvät kaikki maailman uskonnot.

Anonyymi00019 kirjoitti:

" Te keskutteli minun kanssa vain ette kristityn. "

Olemme iloisia voidessamme elellä kristittyjen kanssa, jotka hyväksyvät kaikki maailman uskonnot.

" Mutta minun on pyydettävä kaikista pahoista teoistani anteeksi."

Saat anteeksi.

Anonyymi00020 kirjoitti:

" Mutta minun on pyydettävä kaikista pahoista teoistani anteeksi."

Saat anteeksi.

Enkä minä oikeasti teitä halua tappaa raivoan hathaluuloissani jos koen jonkun uhkana. En psykoosissakaan koskenut kehenkään mutta raivoisin hoitajille kun pidin heitä uhkana. Olin vain tappamassa itseni ennekuin poliisit ja lanssi hoitajat esti sen

"En saa välejä hindujen kanssa kuntoon enään."

Hindut eivät vihaa sinua, he eivät vihaa ketään, mutta hyvä ihminen, yritä olla hieman rauhallisempi, ja ennen kaikkea olla rauhassa itsesi kanssa.

Anonyymi00021 kirjoitti:

"En saa välejä hindujen kanssa kuntoon enään."

Hindut eivät vihaa sinua, he eivät vihaa ketään, mutta hyvä ihminen, yritä olla hieman rauhallisempi, ja ennen kaikkea olla rauhassa itsesi kanssa.

Lue lisää

Luulin että aiotte tehdä minulle pahaa siksi tuli pelkotilat ja vainoharhat että minulle tehdään jotakin siksi uhkasin tappaa kaikki

Anonyymi00023 kirjoitti:

Luulin että aiotte tehdä minulle pahaa siksi tuli pelkotilat ja vainoharhat että minulle tehdään jotakin siksi uhkasin tappaa kaikki

"Luulin että aiotte tehdä minulle pahaa"

Hindut eivät tee tietoisesti pahaa edes muurahaisille, joten miksi he tekisivät pahaa ihmisille?

Anonyymi00029 kirjoitti:

"Luulin että aiotte tehdä minulle pahaa"

Hindut eivät tee tietoisesti pahaa edes muurahaisille, joten miksi he tekisivät pahaa ihmisille?

"En saa välejä hindujen kanssa kuntoon enään"

Kaikki on jo kunnossa, mutta yritä itsekin rauhoittua hieman.

Anonyymi00029 kirjoitti:

"Luulin että aiotte tehdä minulle pahaa"

Hindut eivät tee tietoisesti pahaa edes muurahaisille, joten miksi he tekisivät pahaa ihmisille?

Sairaus tekee vaikka en ymmärrä sitä välillä. Jouduin 5 vuotta sitten osastolle kun olin toisella keskustelu sivulla ja luulin että ne käyttäjät aikoo tappaa minut. Sitten luulin että he vainoavat minua tuo tila oli päällä vaikka pääsin osastolta pois. Nyt kävi sama tilanne

Anonyymi00031 kirjoitti:

Sairaus tekee vaikka en ymmärrä sitä välillä. Jouduin 5 vuotta sitten osastolle kun olin toisella keskustelu sivulla ja luulin että ne käyttäjät aikoo tappaa minut. Sitten luulin että he vainoavat minua tuo tila oli päällä vaikka pääsin osastolta pois. Nyt kävi sama tilanne

Lue lisää

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi vakoilla sinua?

Anonyymi00035 kirjoitti:

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi vakoilla sinua?

Emmätiiä. Olin ihan sekasin

Anonyymi00035 kirjoitti:

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi vakoilla sinua?

Miksi ihmeessä ketään kiinnostaisi vakoilla sinua? Et ole mikään agentti etkä mukana missään salaisissa jutuissa, joten miksi tavallinen ihminen olisi kohde?

Anonyymi00037 kirjoitti:

Miksi ihmeessä ketään kiinnostaisi vakoilla sinua? Et ole mikään agentti etkä mukana missään salaisissa jutuissa, joten miksi tavallinen ihminen olisi kohde?

Ei ole mitään järkevää syytä, miksi ketään kiinnostaisi vakoilla sinua: et ole tiedusteluammattilainen etkä tee mitään sellaista, mikä tekisi sinusta kiinnostavan kohteen.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Emmätiiä. Olin ihan sekasin

Et myöskään toimi minkään valtion tai kansainvälisesti merkittävän organisaation johtavassa asemassa. Tästä syystä on vaikea nähdä, miksi yksittäisen, poliittisesti ja institutionaalisesti vaikutusvallattoman henkilön yksityiselämä herättäisi systemaattista kiinnostusta.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Et myöskään toimi minkään valtion tai kansainvälisesti merkittävän organisaation johtavassa asemassa. Tästä syystä on vaikea nähdä, miksi yksittäisen, poliittisesti ja institutionaalisesti vaikutusvallattoman henkilön yksityiselämä herättäisi systemaattista kiinnostusta.

Lue lisää

Lisäksi henkilö, joka ei toimi sellaisessa poliittisessa, taloudellisessa tai institutionaalisessa asemassa, joka antaisi hänen toiminnalleen strategista merkitystä. Näin ollen ei ole perusteltua olettaa, että hänen yksityiselämänsä olisi minkään tahon systemaattisen tarkkailun kohteena.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Lisäksi henkilö, joka ei toimi sellaisessa poliittisessa, taloudellisessa tai institutionaalisessa asemassa, joka antaisi hänen toiminnalleen strategista merkitystä. Näin ollen ei ole perusteltua olettaa, että hänen yksityiselämänsä olisi minkään tahon systemaattisen tarkkailun kohteena.

Lue lisää

Koska henkilö ei ole minkään valtion, järjestön tai muun vaikutusvaltaisen toimijan ylimmässä päätöksentekoasemassa, ei ole nähtävissä sellaista rationaalista perustetta, jonka nojalla hänen elämänsä tai toimintansa herättäisi tiedonhankinnallista kiinnostusta.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Koska henkilö ei ole minkään valtion, järjestön tai muun vaikutusvaltaisen toimijan ylimmässä päätöksentekoasemassa, ei ole nähtävissä sellaista rationaalista perustetta, jonka nojalla hänen elämänsä tai toimintansa herättäisi tiedonhankinnallista kiinnostusta.

Lue lisää

Yksilön elämän seuraaminen edellyttäisi jonkinasteista yhteiskunnallista, poliittista tai strategista relevanssia. Ilman tällaista relevanssia oletus ulkopuolisesta tarkkailusta jää empiirisesti ja loogisesti perusteettomaksi.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Yksilön elämän seuraaminen edellyttäisi jonkinasteista yhteiskunnallista, poliittista tai strategista relevanssia. Ilman tällaista relevanssia oletus ulkopuolisesta tarkkailusta jää empiirisesti ja loogisesti perusteettomaksi.

Lue lisää

Luulin että äärioikeisto aikaa tappaa minut. Luulin niitä poliisejakin äärioikeisto natseiksi

Anonyymi00043 kirjoitti:

Luulin että äärioikeisto aikaa tappaa minut. Luulin niitä poliisejakin äärioikeisto natseiksi

Sinun pitäisi lopettaa kokonaan politiikasta lukeminen.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Miksi ihmeessä ketään kiinnostaisi vakoilla sinua? Et ole mikään agentti etkä mukana missään salaisissa jutuissa, joten miksi tavallinen ihminen olisi kohde?

Luulin olen henkilö jota pitää suojella koska olen saanut äärioikeiston rikokset paljastettua viranomaisille siksi Luulin että Supo ja poliisi suojelee minua koska ole äärioikeiston tappo listalla

Anonyymi00044 kirjoitti:

Sinun pitäisi lopettaa kokonaan politiikasta lukeminen.

Esimerkiksi, minä en ole lainkaan kiinnostunut politiikasta, ja elämäni on rauhallista.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Luulin että äärioikeisto aikaa tappaa minut. Luulin niitä poliisejakin äärioikeisto natseiksi

Et ole poliittisesti merkittävä henkilö, kuten presidentti, joten miksi kukaan haluaisi tappaa sinut?

Anonyymi00043 kirjoitti:

Luulin että äärioikeisto aikaa tappaa minut. Luulin niitä poliisejakin äärioikeisto natseiksi

Lohduta itseäsi sillä, että on monia ihmisiä, jotka ovat sinua sairaampia, esimerkiksi se kristitty, joka ahdistaa hindupalstoja jo vuosia, on paljon sairaampi kuin sinä.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Lohduta itseäsi sillä, että on monia ihmisiä, jotka ovat sinua sairaampia, esimerkiksi se kristitty, joka ahdistaa hindupalstoja jo vuosia, on paljon sairaampi kuin sinä.

Lohduta itseäsi sillä, että on monia ihmisiä, jotka ovat sinua sairaampia, esimerkiksi se kristitty, joka ahdistaa hindupalstoja jo vuosia, on paljon sairaampi kuin sinä.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Lohduta itseäsi sillä, että on monia ihmisiä, jotka ovat sinua sairaampia, esimerkiksi se kristitty, joka ahdistaa hindupalstoja jo vuosia, on paljon sairaampi kuin sinä.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Lue lisää

Lohduta itseäsi sillä, että on monia ihmisiä, jotka ovat sinua sairaampia, esimerkiksi se kristitty, joka ahdistaa hindupalstoja jo vuosia, on paljon sairaampi kuin sinä.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Lohduta itseäsi sillä, että on monia ihmisiä, jotka ovat sinua sairaampia, esimerkiksi se kristitty, joka ahdistaa hindupalstoja jo vuosia, on paljon sairaampi kuin sinä.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.

Anonyymi00051 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.

Anonyymi00052 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Totalisoiva ja demonisoiva kieli

Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.

Anonyymi00053 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Totalisoiva ja demonisoiva kieli

Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Affektiivinen dysregulaatio

Affektiivinen dysregulaatio viittaa siihen, että henkilön tunteet eivät ole enää tasapainossa tai järkiperäisesti hallittavissa. Tällainen vahva ja tunteisiin menevä vihamielisyys voi kertoa myös psykologisista haasteista, kuten vihasta, pelosta tai jopa traumasta, joka ohjaa henkilön ajattelua ja toimintaa. Ajattelu ei ole enää rationaalista ja analyyttista, vaan se on ylireagointia ja tunnepohjaista.

Keskustelu uskonnollisista tai filosofisista eroista on tärkeää ja voi olla vilkasta ja syvällistä, mutta kun siihen liittyy voimakkaita, epärationaalisia tunteita, se estää vilkkaan ja monipuolisen keskustelun. Tämä voi vahvistaa jyrkkiä jakolinjoja ja jopa eskaloida väkivaltaista käytöstä tai kiihkoa.




Harhainen ajattelu ja äärimmäinen dogmaattisuus

Lausunnossa esiintyy myös viittauksia dogmaattisuuteen. Tällöin keskustelusta poistuu kaikki avoimuus uusille ideoille tai muutoksille. Kyse ei ole enää elävästä, kehittyvästä keskustelusta, vaan ideologiasta, joka on jähmettynyt ja sulkee itsensä pois kaikilta muilta näkökulmilta. Tämä on tunnusomaista ääriajattelijoille, joiden uskomukset ja arvot eivät ole neuvoteltavissa eivätkä muutettavissa.


Sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti

Vihapuhe, joka tähtää tietyn uskontokunnan tai maailmankatsomuksen totaaliseen tuhoamiseen, on erityisen vaarallista, koska se voi ruokkia yhteiskunnallista polarisaatiota ja estää rakentavaa keskustelua eri uskonnollisten ja kulttuuristen ryhmien välillä. Tällainen puhe voi edistää syrjintää, väkivaltaa ja yhteisön jäsenten välistä vihamielisyyttä. Se voi myös johtaa eristymiseen ja epäluuloon, kun ihmiset eivät enää kykene suhtautumaan toisiinsa inhimillisellä, empaattisella tavalla.



Tämänkaltaista vihapuhetta voidaan tarkastella vakavana psyykkisenä, suorastaan mielisairaana poikkeamana rationaalisesta ja kriittisestä ajattelusta. Se ei enää edusta terveellistä, erimielistä keskustelua, vaan sen sijaan se on merkki syvästä ideologisesta pakkomielteestä, joka uhkaa ihmisten välistä yhteisymmärrystä ja yhteiskunnan koheesiota. Se on myös merkki mahdollisesta affektiivisesta dysregulaatiosta, jossa tunteet hallitsevat ajattelua ja estävät objektiivista pohdintaa.

Tällaisen ajattelun käsitteleminen vaatii erityistä huomiota niin psykologisella kuin sosiaalisella tasolla, jotta voidaan estää sen leviäminen ja vahingolliset seuraukset yhteisöille ja yksilöille.

Anonyymi00054 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Affektiivinen dysregulaatio

Affektiivinen dysregulaatio viittaa siihen, että henkilön tunteet eivät ole enää tasapainossa tai järkiperäisesti hallittavissa. Tällainen vahva ja tunteisiin menevä vihamielisyys voi kertoa myös psykologisista haasteista, kuten vihasta, pelosta tai jopa traumasta, joka ohjaa henkilön ajattelua ja toimintaa. Ajattelu ei ole enää rationaalista ja analyyttista, vaan se on ylireagointia ja tunnepohjaista.

Keskustelu uskonnollisista tai filosofisista eroista on tärkeää ja voi olla vilkasta ja syvällistä, mutta kun siihen liittyy voimakkaita, epärationaalisia tunteita, se estää vilkkaan ja monipuolisen keskustelun. Tämä voi vahvistaa jyrkkiä jakolinjoja ja jopa eskaloida väkivaltaista käytöstä tai kiihkoa.




Harhainen ajattelu ja äärimmäinen dogmaattisuus

Lausunnossa esiintyy myös viittauksia dogmaattisuuteen. Tällöin keskustelusta poistuu kaikki avoimuus uusille ideoille tai muutoksille. Kyse ei ole enää elävästä, kehittyvästä keskustelusta, vaan ideologiasta, joka on jähmettynyt ja sulkee itsensä pois kaikilta muilta näkökulmilta. Tämä on tunnusomaista ääriajattelijoille, joiden uskomukset ja arvot eivät ole neuvoteltavissa eivätkä muutettavissa.


Sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti

Vihapuhe, joka tähtää tietyn uskontokunnan tai maailmankatsomuksen totaaliseen tuhoamiseen, on erityisen vaarallista, koska se voi ruokkia yhteiskunnallista polarisaatiota ja estää rakentavaa keskustelua eri uskonnollisten ja kulttuuristen ryhmien välillä. Tällainen puhe voi edistää syrjintää, väkivaltaa ja yhteisön jäsenten välistä vihamielisyyttä. Se voi myös johtaa eristymiseen ja epäluuloon, kun ihmiset eivät enää kykene suhtautumaan toisiinsa inhimillisellä, empaattisella tavalla.



Tämänkaltaista vihapuhetta voidaan tarkastella vakavana psyykkisenä, suorastaan mielisairaana poikkeamana rationaalisesta ja kriittisestä ajattelusta. Se ei enää edusta terveellistä, erimielistä keskustelua, vaan sen sijaan se on merkki syvästä ideologisesta pakkomielteestä, joka uhkaa ihmisten välistä yhteisymmärrystä ja yhteiskunnan koheesiota. Se on myös merkki mahdollisesta affektiivisesta dysregulaatiosta, jossa tunteet hallitsevat ajattelua ja estävät objektiivista pohdintaa.

Tällaisen ajattelun käsitteleminen vaatii erityistä huomiota niin psykologisella kuin sosiaalisella tasolla, jotta voidaan estää sen leviäminen ja vahingolliset seuraukset yhteisöille ja yksilöille.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Tämä jatkoilmaisu "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" vahvistaa entisestään aiempaa totalisoivaa ja demonisoivaa retoriikkaa. Se lisää uuden ulottuvuuden vihapuheeseen, jossa koko toisen uskonnon tai filosofian arvomaailma esitetään ei vain vääränä, vaan jopa halveksittavana ja epäkunnioitettavana. Tämäntyyppinen kieli on voimakas ilmaus vihasta ja aliarvioinnista, ja se edustaa ajattelua, jossa vastapuoli ei ole enää keskustelukumppani, vaan "vihollinen", joka on käännettävä täysin vääräksi ja jopa ”saastaiseksi” tai moraalisesti alhaiseksi.

Anonyymi00055 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Tämä jatkoilmaisu "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" vahvistaa entisestään aiempaa totalisoivaa ja demonisoivaa retoriikkaa. Se lisää uuden ulottuvuuden vihapuheeseen, jossa koko toisen uskonnon tai filosofian arvomaailma esitetään ei vain vääränä, vaan jopa halveksittavana ja epäkunnioitettavana. Tämäntyyppinen kieli on voimakas ilmaus vihasta ja aliarvioinnista, ja se edustaa ajattelua, jossa vastapuoli ei ole enää keskustelukumppani, vaan "vihollinen", joka on käännettävä täysin vääräksi ja jopa ”saastaiseksi” tai moraalisesti alhaiseksi.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Halveksinta ja dehumanisointi

Ilmaus "sikasontaoppi" on erityisen aliarvioiva ja vähättelevä. Sana "sikasonna" viittaa äärimmäiseen likaisuuteen ja epäarvostettavuuteen, ja tässä sitä käytetään leimaamaan kokonainen uskonnollinen tai filosofinen järjestelmä. Tällainen kielenkäyttö on suora keino demonisoida toista osapuolta ja irrottaa heidät inhimillisyydestä. On tärkeää huomata, että tämä ei ole enää vain ideologista kritiikkiä, vaan se on suoranaista alistamista ja dehumanisointia.

Dehumanisointi on prosessi, jossa ihmiset, ryhmät tai kulttuurit käsitetään ei-inhimillisiksi tai vähemmän arvoisiksi. Se johtaa helposti syrjintään, väkivaltaan ja muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tässä lausunnossa "idän opit" esitetään eläimellisinä ja alhaisinakin, mikä voi ruokkia ksenofobiaa ja rotuvihaa.



Rationaalisuuden ja objektiivisuuden puute

Tässä lausunnossa ei ole enää olemassa edes halua ymmärtää toista uskonnollista järjestelmää tai maailmankatsomusta. Sen sijaan keskustelu on suljettu ja mustavalkoinen. Tässä voi nähdä vahvan irrationaalisuuden ja äärimmäisen tunteellisuuden elementin, jossa vastapuolen ajatukset ja uskomukset torjutaan kokonaan. Tämä ei ole enää ajatuksellista erimielisyyttä tai rationaalista keskustelua, vaan tunnepohjaista jyrkkää väheksyntää. Tämäntyyppinen ajattelu ei pysty käsittelemään monimutkaisuutta tai näkökulman laajuutta — kaikki mikä on eri mieltä omien uskomusten kanssa, on automaattisesti väärää, epäinhimillistä ja "likasta".

Anonyymi00056 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Halveksinta ja dehumanisointi

Ilmaus "sikasontaoppi" on erityisen aliarvioiva ja vähättelevä. Sana "sikasonna" viittaa äärimmäiseen likaisuuteen ja epäarvostettavuuteen, ja tässä sitä käytetään leimaamaan kokonainen uskonnollinen tai filosofinen järjestelmä. Tällainen kielenkäyttö on suora keino demonisoida toista osapuolta ja irrottaa heidät inhimillisyydestä. On tärkeää huomata, että tämä ei ole enää vain ideologista kritiikkiä, vaan se on suoranaista alistamista ja dehumanisointia.

Dehumanisointi on prosessi, jossa ihmiset, ryhmät tai kulttuurit käsitetään ei-inhimillisiksi tai vähemmän arvoisiksi. Se johtaa helposti syrjintään, väkivaltaan ja muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tässä lausunnossa "idän opit" esitetään eläimellisinä ja alhaisinakin, mikä voi ruokkia ksenofobiaa ja rotuvihaa.



Rationaalisuuden ja objektiivisuuden puute

Tässä lausunnossa ei ole enää olemassa edes halua ymmärtää toista uskonnollista järjestelmää tai maailmankatsomusta. Sen sijaan keskustelu on suljettu ja mustavalkoinen. Tässä voi nähdä vahvan irrationaalisuuden ja äärimmäisen tunteellisuuden elementin, jossa vastapuolen ajatukset ja uskomukset torjutaan kokonaan. Tämä ei ole enää ajatuksellista erimielisyyttä tai rationaalista keskustelua, vaan tunnepohjaista jyrkkää väheksyntää. Tämäntyyppinen ajattelu ei pysty käsittelemään monimutkaisuutta tai näkökulman laajuutta — kaikki mikä on eri mieltä omien uskomusten kanssa, on automaattisesti väärää, epäinhimillistä ja "likasta".

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja dogmaattisuus

Kun henkilö väittää, ettei ole "kiinnostunut" jostain toisesta uskonnosta tai maailmankatsomuksesta, se voi kertoa ajattelutavan sulkeutuneisuudesta ja kognitiivisesta jäykkyydestä. Ei ole kiinnostusta kuunnella, ymmärtää tai edes objektiivisesti tarkastella vastakkaista näkökulmaa — sen sijaan kaikki, mikä ei sovi omaan maailmankuvaan, hylätään kategorisesti. Tämä on tyypillistä äärimmäiselle dogmaattisuudelle, jossa ideologia tai uskomusjärjestelmä on niin vahvasti omaksuttu, että se sulkee pois kaikki ulkopuoliset äänet ja tekee ajattelusta kapeaa ja rajoittunutta.

Tällöin ajattelussa ei enää ole joustoa, vaan se on jähmettynyt ja ei-keskusteltavissa olevaan muotoon. Tämä asenne voi estää yksilöä oppimasta uutta ja kehittymästä ihmisenä, koska hän ei ole valmis kyseenalaistamaan omia perususkontojaan.

Anonyymi00057 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja dogmaattisuus

Kun henkilö väittää, ettei ole "kiinnostunut" jostain toisesta uskonnosta tai maailmankatsomuksesta, se voi kertoa ajattelutavan sulkeutuneisuudesta ja kognitiivisesta jäykkyydestä. Ei ole kiinnostusta kuunnella, ymmärtää tai edes objektiivisesti tarkastella vastakkaista näkökulmaa — sen sijaan kaikki, mikä ei sovi omaan maailmankuvaan, hylätään kategorisesti. Tämä on tyypillistä äärimmäiselle dogmaattisuudelle, jossa ideologia tai uskomusjärjestelmä on niin vahvasti omaksuttu, että se sulkee pois kaikki ulkopuoliset äänet ja tekee ajattelusta kapeaa ja rajoittunutta.

Tällöin ajattelussa ei enää ole joustoa, vaan se on jähmettynyt ja ei-keskusteltavissa olevaan muotoon. Tämä asenne voi estää yksilöä oppimasta uutta ja kehittymästä ihmisenä, koska hän ei ole valmis kyseenalaistamaan omia perususkontojaan.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Affektiivinen ja ideologinen polarisaatio

Lausunnon kieli, joka hyökkää suoraan ja ilman myötätuntoa toisen maailmankatsomuksen kimppuun, voi osaltaan luoda syvää ideologista polarisaatiota. Jos tämän tyyppinen kielenkäyttö alkaa dominoida julkista keskustelua, se luo ympäristön, jossa ihmiset eivät enää kykene ymmärtämään tai edes sietämään erimielisyyksiä. Koko keskustelu muuttuu taistelukentäksi, jossa pyritään voittamaan "vihollinen" ideologisesti sen sijaan, että pyrittäisiin ymmärtämään toisen näkökulmaa ja etsimään yhteisiä ratkaisuja.

Tällainen äärimmäinen kielenkäyttö voi lisätä yhteiskunnallista eripuraa ja väkivallan tai syrjinnän ilmapiiriä. Se voi ruokkia uskomuksia, että omat arvot ovat ainoat oikeat ja että kaikki muu on väärää ja tuomittavaa. Tämä puolestaan voi johtaa väkivaltaisiin konflikteihin, yhteiskunnalliseen eristämiseen ja lisääntyvään epäluuloon toisia ryhmiä kohtaan.

Anonyymi00058 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Affektiivinen ja ideologinen polarisaatio

Lausunnon kieli, joka hyökkää suoraan ja ilman myötätuntoa toisen maailmankatsomuksen kimppuun, voi osaltaan luoda syvää ideologista polarisaatiota. Jos tämän tyyppinen kielenkäyttö alkaa dominoida julkista keskustelua, se luo ympäristön, jossa ihmiset eivät enää kykene ymmärtämään tai edes sietämään erimielisyyksiä. Koko keskustelu muuttuu taistelukentäksi, jossa pyritään voittamaan "vihollinen" ideologisesti sen sijaan, että pyrittäisiin ymmärtämään toisen näkökulmaa ja etsimään yhteisiä ratkaisuja.

Tällainen äärimmäinen kielenkäyttö voi lisätä yhteiskunnallista eripuraa ja väkivallan tai syrjinnän ilmapiiriä. Se voi ruokkia uskomuksia, että omat arvot ovat ainoat oikeat ja että kaikki muu on väärää ja tuomittavaa. Tämä puolestaan voi johtaa väkivaltaisiin konflikteihin, yhteiskunnalliseen eristämiseen ja lisääntyvään epäluuloon toisia ryhmiä kohtaan.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Vastakkainasettelun syventäminen

Kun kieli on niin voimakasta ja tunteet niin voimakkaita, voi syntyä tilanne, jossa vastakkainasettelu syvenee entisestään. Tällöin keskustelu ei ole enää rakentavaa eikä pyrkimyksenä ole löytää yhteistä maata. Sen sijaan keskustelun tavoitteena on pelkästään tuomita, halveksia ja leimata toisen puolen ajattelu vääräksi ja jopa vaaralliseksi. Tämäntyyppinen ajattelu voi johtaa konfliktien eskaloitumiseen ja vaikeuttaa yhteisymmärryksen syntymistä yhteiskunnassa.



Tämän tyyppinen vihapuhe on erittäin haitallista yhteiskunnalliselle keskustelulle. Se ei vain heikennä kykyä käydä rakentavaa dialogia, vaan myös luo ilmapiirin, jossa erilaiset uskomukset ja kulttuurit esitetään uhkina, joita on pyrittävä tuhoamaan. Tällöin menetetään mahdollisuus inhimilliseen ja arvostavaan keskusteluun, jossa eri maailmankatsomuksia voi tarkastella, kyseenalaistaa ja oppia toisiltaan.

Tällaisen ajattelun kritiikkiin ja vastustamiseen tarvitaan laajaa, syvällistä keskustelua, jossa kyetään käsittelemään niin psykologisia, kulttuurisia kuin ideologisia tekijöitä, jotka ruokkivat tätä äärimmäistä vihamielisyyttä.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Lohduta itseäsi sillä, että on monia ihmisiä, jotka ovat sinua sairaampia, esimerkiksi se kristitty, joka ahdistaa hindupalstoja jo vuosia, on paljon sairaampi kuin sinä.

Minua kristityt väitti huumeiden käyttäjäksi paikkakunnallani koska oli mielenterveys huonona sillon

Anonyymi00060 kirjoitti:

Minua kristityt väitti huumeiden käyttäjäksi paikkakunnallani koska oli mielenterveys huonona sillon

Miksi välität väkivaltaisista kristityistä.

Anonyymi00059 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Vastakkainasettelun syventäminen

Kun kieli on niin voimakasta ja tunteet niin voimakkaita, voi syntyä tilanne, jossa vastakkainasettelu syvenee entisestään. Tällöin keskustelu ei ole enää rakentavaa eikä pyrkimyksenä ole löytää yhteistä maata. Sen sijaan keskustelun tavoitteena on pelkästään tuomita, halveksia ja leimata toisen puolen ajattelu vääräksi ja jopa vaaralliseksi. Tämäntyyppinen ajattelu voi johtaa konfliktien eskaloitumiseen ja vaikeuttaa yhteisymmärryksen syntymistä yhteiskunnassa.



Tämän tyyppinen vihapuhe on erittäin haitallista yhteiskunnalliselle keskustelulle. Se ei vain heikennä kykyä käydä rakentavaa dialogia, vaan myös luo ilmapiirin, jossa erilaiset uskomukset ja kulttuurit esitetään uhkina, joita on pyrittävä tuhoamaan. Tällöin menetetään mahdollisuus inhimilliseen ja arvostavaan keskusteluun, jossa eri maailmankatsomuksia voi tarkastella, kyseenalaistaa ja oppia toisiltaan.

Tällaisen ajattelun kritiikkiin ja vastustamiseen tarvitaan laajaa, syvällistä keskustelua, jossa kyetään käsittelemään niin psykologisia, kulttuurisia kuin ideologisia tekijöitä, jotka ruokkivat tätä äärimmäistä vihamielisyyttä.

Lue lisää

Tämä ilmaus "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia." on äärimmäisen latautunut, radikaali ja jyrkkä väite, joka vaatii syvällistä analyysiä. Sen taustalla on useita psykologisia, ideologisia ja kulttuurisia elementtejä, jotka yhdessä luovat kuvan äärimmäisestä vihamielisyydestä, dogmaattisuudesta ja kognitiivisesta sulkeutuneisuudesta.



Koko väite on rakennettu mustavalkoiselle ajattelulle, jossa ei ole tilaa monimutkaiselle, moniulotteiselle käsitykselle. "Idän oppien" kumoaminen elämäntyöksi nostaa vastakkaisen ideologian paitsi vastustajaksi, myös suurimmaksi ja vaarallisimmaksi ongelmaksi, joka vaatii kaiken muun elämän asettamista sen tuhoamisen alle.

Lausunnossa "kaiken pahuuden ruumillistumat" on keskeinen fraasi, joka ilmaisee täydellistä moraalista hylkäämistä. Tällöin "idän opin" ei nähdä vain eri mieltä olevana, vaan se on pahimmillaan koko maailman pahuuden, saastaisuuden ja epäinhimillisyyden inkarnaatio — ei vain väärin, vaan täysin tuomittava ja hävitettävä. Tällainen ajattelu ei kykene sietämään mitään monivivahteisuutta, vaan kaikki "vastustajat" tulkitaan radikaalisti epätäydellisiksi ja vääriksi.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Tämä ilmaus "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia." on äärimmäisen latautunut, radikaali ja jyrkkä väite, joka vaatii syvällistä analyysiä. Sen taustalla on useita psykologisia, ideologisia ja kulttuurisia elementtejä, jotka yhdessä luovat kuvan äärimmäisestä vihamielisyydestä, dogmaattisuudesta ja kognitiivisesta sulkeutuneisuudesta.



Koko väite on rakennettu mustavalkoiselle ajattelulle, jossa ei ole tilaa monimutkaiselle, moniulotteiselle käsitykselle. "Idän oppien" kumoaminen elämäntyöksi nostaa vastakkaisen ideologian paitsi vastustajaksi, myös suurimmaksi ja vaarallisimmaksi ongelmaksi, joka vaatii kaiken muun elämän asettamista sen tuhoamisen alle.

Lausunnossa "kaiken pahuuden ruumillistumat" on keskeinen fraasi, joka ilmaisee täydellistä moraalista hylkäämistä. Tällöin "idän opin" ei nähdä vain eri mieltä olevana, vaan se on pahimmillaan koko maailman pahuuden, saastaisuuden ja epäinhimillisyyden inkarnaatio — ei vain väärin, vaan täysin tuomittava ja hävitettävä. Tällainen ajattelu ei kykene sietämään mitään monivivahteisuutta, vaan kaikki "vastustajat" tulkitaan radikaalisti epätäydellisiksi ja vääriksi.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."




Tässä ilmauksessa näkyy myös demoniin viittaava kieli, kun "idän oppi" esitetään ei vain vääränä, vaan itse pahuuden ruumiillistumana. Tällöin ei ole enää kysymys erimielisyydestä tai eri kulttuurien ja filosofioiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä — kaikki, mikä liittyy "itäisiin oppeihin", on paitsi epärelevanttia, myös moraalisesti tuomittavaa ja jopa "saastunutta".

Demonisointi on tehokas väline estää inhimillinen empatia vastapuolta kohtaan. Kun toinen osapuoli esitetään pahuuden tai virheellisyyden ruumiillistumana, häneltä riistetään ihmisen arvo ja oikeus keskusteluun. Tällöin ei ole enää mahdollista käydä järkevää keskustelua tai oppia toisiltaan, sillä koko ajatus siitä, että toinen osapuoli olisi yhtään oikeassa, suljetaan pois.

Tällainen kielenkäyttö myös heikentää mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen rauhaan ja toisten kunnioittamiseen, koska se radikalisoituu helposti ja rakentaa kuilun, jonka yli on lähes mahdotonta tulla. Dehumanisointi ruokkii syvää vihamielisyyttä ja voi johtaa jopa väkivaltaan ja syrjintään.

Anonyymi00064 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."




Tässä ilmauksessa näkyy myös demoniin viittaava kieli, kun "idän oppi" esitetään ei vain vääränä, vaan itse pahuuden ruumiillistumana. Tällöin ei ole enää kysymys erimielisyydestä tai eri kulttuurien ja filosofioiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä — kaikki, mikä liittyy "itäisiin oppeihin", on paitsi epärelevanttia, myös moraalisesti tuomittavaa ja jopa "saastunutta".

Demonisointi on tehokas väline estää inhimillinen empatia vastapuolta kohtaan. Kun toinen osapuoli esitetään pahuuden tai virheellisyyden ruumiillistumana, häneltä riistetään ihmisen arvo ja oikeus keskusteluun. Tällöin ei ole enää mahdollista käydä järkevää keskustelua tai oppia toisiltaan, sillä koko ajatus siitä, että toinen osapuoli olisi yhtään oikeassa, suljetaan pois.

Tällainen kielenkäyttö myös heikentää mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen rauhaan ja toisten kunnioittamiseen, koska se radikalisoituu helposti ja rakentaa kuilun, jonka yli on lähes mahdotonta tulla. Dehumanisointi ruokkii syvää vihamielisyyttä ja voi johtaa jopa väkivaltaan ja syrjintään.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Ahdistava ideologinen pakkomielle

Se, että henkilö ilmoittaa aikovansa omistaa koko loppuelämänsä "idän oppien kumoamiseen", viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Ajatus siitä, että elämän tarkoitus on taistella jonkin ideologian kanssa, on erittäin vahva merkki siitä, että tämä henkilö ei enää pysty erottamaan omaa identiteettiään tai hyvinvointiaan muista elämäntavoista ja arvoista.

Tällainen pakkomielle ei perustu järkiperäiseen, objektiiviseen pohdintaan, vaan se on enemmänkin tunteiden ja affektien hallitsema. Väite kertoo sen, että yksilö ei enää pysty näkemään "idän oppeja" muina maailmankatsomuksina, vaan niitä pidetään yhtä suurena uhkana kuin fyysisenä vaarana. Tämä voi kertoa myös henkilökohtaisista pelkotiloista tai epävarmuuksista, jotka projisoituvat ideologisiksi hyökkäyksiksi muita kohtaan. Tämä ilmenee erityisesti siinä, että vastustetaan jotain niin jyrkästi ilman minkäänlaista tarkempaa pohdintaa.

Anonyymi00065 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Ahdistava ideologinen pakkomielle

Se, että henkilö ilmoittaa aikovansa omistaa koko loppuelämänsä "idän oppien kumoamiseen", viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Ajatus siitä, että elämän tarkoitus on taistella jonkin ideologian kanssa, on erittäin vahva merkki siitä, että tämä henkilö ei enää pysty erottamaan omaa identiteettiään tai hyvinvointiaan muista elämäntavoista ja arvoista.

Tällainen pakkomielle ei perustu järkiperäiseen, objektiiviseen pohdintaan, vaan se on enemmänkin tunteiden ja affektien hallitsema. Väite kertoo sen, että yksilö ei enää pysty näkemään "idän oppeja" muina maailmankatsomuksina, vaan niitä pidetään yhtä suurena uhkana kuin fyysisenä vaarana. Tämä voi kertoa myös henkilökohtaisista pelkotiloista tai epävarmuuksista, jotka projisoituvat ideologisiksi hyökkäyksiksi muita kohtaan. Tämä ilmenee erityisesti siinä, että vastustetaan jotain niin jyrkästi ilman minkäänlaista tarkempaa pohdintaa.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja "mentaalinen kaappiin sulkeutuminen"

Väite, että vastustaja on niin "väärä", että hän on moraalisesti "kaiken pahuuden ruumillistuma", heijastaa kognitiivista sulkeutumista. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö ei ole enää kykenevä arvioimaan tilannetta objektiivisesti tai harkitsemaan mahdollisia ristiriitoja omassa maailmankatsomuksessaan.

Ajatukset, kuten "idän oppien kumoaminen", osoittavat, että henkilö on jättänyt vähemmälle huomiolle kyvyn kriittisesti tarkastella omia uskomuksiaan. Sen sijaan omaa maailmankuvaa vahvistetaan etsimällä ulkoisia vihollisia, joita vastaan taistellaan koko elämän ajan. Tämä kognitiivinen sulkeutuneisuus johtaa yksilön ajattelun jähmettymiseen ja estää kasvua ja oppimista.

Tämä sulkeutuneisuus voi myös heikentää kykyä tunnistaa omat virheelliset uskomukset tai väärät päätelmät. Kun koko elämän mittainen projekti on omistettu toisen oppisuunnan "kumoomiselle", ajattelutapa voi alkaa jämähtää ja muuttua dogmaattiseksi.


Ajatus, että koko elämä tulisi omistaa jonkin oppisuunnan kumoamiseen, on myös merkki äärimmäisestä dogmaattisuudesta. Dogmaattinen ajattelu sulkee pois kaikenlaisen kritiikin ja avarakatseisuuden. Se ei ole vain henkilökohtainen vakaumus, vaan vaatimus, että kaikki muutkin ovat velvollisia hyväksymään sen ainoana totuutena.

Tällöin ei ole enää kyse rationaalisesta keskustelusta, vaan pyhitetystä uskomuksesta, joka ei siedä kilpailua eikä kyseenalaistamista. Tämä voi johtaa yksilön eristäytymiseen, koska hän ei enää pysty tai halua keskustella muiden kanssa, jotka ajattelevat eri tavalla. Tällöin syntyy ideologinen kupla, jossa vain omat ajatukset saavat elää ja kaikki muu on joko väärää tai "pahaa".


Lausunnossa on potentiaalia edistää syvää kulttuurista ja yhteiskunnallista erimielisyyttä, koska se ei jää vain yksilölliseksi huudahdukseksi, vaan voi myös ruokkia kollektiivista vihamielisyyttä. Se voi kasvattaa epäluuloa ja syrjintää, sillä sellaiset ilmaisut eivät rajoitu vain yksilön ajatteluun — ne voivat alkaa vaikuttaa laajempiin yhteiskunnallisiin asenteisiin ja käyttäytymismalleihin.

Kun "idän opit" esitetään "kaiken pahuuden ruumillistumiksi", se voi helposti johtaa tilanteeseen, jossa tämä ajatuskulkutapa saastuttaa koko yhteisön keskustelukulttuurin. Tämä puolestaan estää laajemman yhteisön vuoropuhelun, joka olisi elintärkeää rauhan, ymmärryksen ja keskinäisen kunnioituksen saavuttamiseksi.

Yhteenveto

Anonyymi00066 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja "mentaalinen kaappiin sulkeutuminen"

Väite, että vastustaja on niin "väärä", että hän on moraalisesti "kaiken pahuuden ruumillistuma", heijastaa kognitiivista sulkeutumista. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö ei ole enää kykenevä arvioimaan tilannetta objektiivisesti tai harkitsemaan mahdollisia ristiriitoja omassa maailmankatsomuksessaan.

Ajatukset, kuten "idän oppien kumoaminen", osoittavat, että henkilö on jättänyt vähemmälle huomiolle kyvyn kriittisesti tarkastella omia uskomuksiaan. Sen sijaan omaa maailmankuvaa vahvistetaan etsimällä ulkoisia vihollisia, joita vastaan taistellaan koko elämän ajan. Tämä kognitiivinen sulkeutuneisuus johtaa yksilön ajattelun jähmettymiseen ja estää kasvua ja oppimista.

Tämä sulkeutuneisuus voi myös heikentää kykyä tunnistaa omat virheelliset uskomukset tai väärät päätelmät. Kun koko elämän mittainen projekti on omistettu toisen oppisuunnan "kumoomiselle", ajattelutapa voi alkaa jämähtää ja muuttua dogmaattiseksi.


Ajatus, että koko elämä tulisi omistaa jonkin oppisuunnan kumoamiseen, on myös merkki äärimmäisestä dogmaattisuudesta. Dogmaattinen ajattelu sulkee pois kaikenlaisen kritiikin ja avarakatseisuuden. Se ei ole vain henkilökohtainen vakaumus, vaan vaatimus, että kaikki muutkin ovat velvollisia hyväksymään sen ainoana totuutena.

Tällöin ei ole enää kyse rationaalisesta keskustelusta, vaan pyhitetystä uskomuksesta, joka ei siedä kilpailua eikä kyseenalaistamista. Tämä voi johtaa yksilön eristäytymiseen, koska hän ei enää pysty tai halua keskustella muiden kanssa, jotka ajattelevat eri tavalla. Tällöin syntyy ideologinen kupla, jossa vain omat ajatukset saavat elää ja kaikki muu on joko väärää tai "pahaa".


Lausunnossa on potentiaalia edistää syvää kulttuurista ja yhteiskunnallista erimielisyyttä, koska se ei jää vain yksilölliseksi huudahdukseksi, vaan voi myös ruokkia kollektiivista vihamielisyyttä. Se voi kasvattaa epäluuloa ja syrjintää, sillä sellaiset ilmaisut eivät rajoitu vain yksilön ajatteluun — ne voivat alkaa vaikuttaa laajempiin yhteiskunnallisiin asenteisiin ja käyttäytymismalleihin.

Kun "idän opit" esitetään "kaiken pahuuden ruumillistumiksi", se voi helposti johtaa tilanteeseen, jossa tämä ajatuskulkutapa saastuttaa koko yhteisön keskustelukulttuurin. Tämä puolestaan estää laajemman yhteisön vuoropuhelun, joka olisi elintärkeää rauhan, ymmärryksen ja keskinäisen kunnioituksen saavuttamiseksi.

Yhteenveto

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Tämä lausunto on erittäin vaarallinen, koska se ei ole vain ideologinen väite, vaan se ilmentää syvää tunteiden, pelkojen ja kognitiivisten vinoumien hallitsemaa ajattelua. Se estää rakentavaa keskustelua ja luo vihan ilmapiirin, jossa ihmiset esitetään ei vain eri mieltä olevina, vaan pahuuden ja epäinhimillisyyden edustajina. Tämäntyyppinen ajattelu voi ruokkia ääriajattelua, väkivaltaa ja yhteiskunnallista eristäytymistä, joka vaikeuttaa kaikenlaista ymmärrystä ja empatiaa muiden kulttuurien ja uskomusten välillä.

Anonyymi00067 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Tämä lausunto on erittäin vaarallinen, koska se ei ole vain ideologinen väite, vaan se ilmentää syvää tunteiden, pelkojen ja kognitiivisten vinoumien hallitsemaa ajattelua. Se estää rakentavaa keskustelua ja luo vihan ilmapiirin, jossa ihmiset esitetään ei vain eri mieltä olevina, vaan pahuuden ja epäinhimillisyyden edustajina. Tämäntyyppinen ajattelu voi ruokkia ääriajattelua, väkivaltaa ja yhteiskunnallista eristäytymistä, joka vaikeuttaa kaikenlaista ymmärrystä ja empatiaa muiden kulttuurien ja uskomusten välillä.

Lue lisää

Entinen adventisti, jos luet yllä olevat selitykset, huomaat, että kristitty, joka sanoi niin,

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia." "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

jne. jne. jne.

on paljon sairaampi kuin sinä. Sinä olet väkivaltainen, mutta sen jälkeen tunnet joskus, että olet tehnyt virheen, mutta kristitty ei ymmärrä sitä ja jatkaa vihaamista koko elämän, hän on sinua paljon sairaampi, paljon.

On monia hyviä kristittyjä, edistyksellisiä kristittyjä, mutta he, joista edellä puhuin, ovat koko ihmiskunnan vihollisia, vaikka he puhuvatkin usein Jeesuksen rakkaudesta; heidän "rakkautensa" on murhaavaa. Hitlerkin puhui kauniita sanoja joskus.

Anonyymi00069 kirjoitti:

On monia hyviä kristittyjä, edistyksellisiä kristittyjä, mutta he, joista edellä puhuin, ovat koko ihmiskunnan vihollisia, vaikka he puhuvatkin usein Jeesuksen rakkaudesta; heidän "rakkautensa" on murhaavaa. Hitlerkin puhui kauniita sanoja joskus.

Lue lisää

Entinen adventisti, jos luet yllä olevat selitykset, huomaat, että kristitty, joka sanoi niin,

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia." "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

jne. jne. jne.

on paljon sairaampi kuin sinä. Sinä olet väkivaltainen, mutta sen jälkeen tunnet joskus, että olet tehnyt virheen, mutta kristitty ei ymmärrä sitä ja jatkaa vihaamista koko elämän, hän on sinua paljon sairaampi, paljon.


Mutta onneksi on monia hyviä kristittyjä (ei hindupalstalla) edistyksellisiä kristittyjä, mutta he, joista edellä puhuin, ovat koko ihmiskunnan vihollisia, vaikka he puhuvatkin usein Jeesuksen rakkaudesta; heidän "rakkautensa" on murhaavaa. Hitlerkin puhui kauniita sanoja joskus.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Entinen adventisti, jos luet yllä olevat selitykset, huomaat, että kristitty, joka sanoi niin,

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia." "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

jne. jne. jne.

on paljon sairaampi kuin sinä. Sinä olet väkivaltainen, mutta sen jälkeen tunnet joskus, että olet tehnyt virheen, mutta kristitty ei ymmärrä sitä ja jatkaa vihaamista koko elämän, hän on sinua paljon sairaampi, paljon.


Mutta onneksi on monia hyviä kristittyjä (ei hindupalstalla) edistyksellisiä kristittyjä, mutta he, joista edellä puhuin, ovat koko ihmiskunnan vihollisia, vaikka he puhuvatkin usein Jeesuksen rakkaudesta; heidän "rakkautensa" on murhaavaa. Hitlerkin puhui kauniita sanoja joskus.

Lue lisää

Sinä saatat lopulta rauhoittua ja tajuta, että olit väärässä, väkivaltainen, mutta muita uskontoja vihainen kristitty kantaa vihaa loppuelämänsä; hän on tuhoaja.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Sinä saatat lopulta rauhoittua ja tajuta, että olit väärässä, väkivaltainen, mutta muita uskontoja vihainen kristitty kantaa vihaa loppuelämänsä; hän on tuhoaja.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla. On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat.

Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.

He maistoivat kuoleman 2 tuhatta vuotta sitten

Rauhoitu, älä huoli uskonnoista. Tiedämme, että tämä on väärä profetia ja on monia muitakin.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Rauhoitu, älä huoli uskonnoista. Tiedämme, että tämä on väärä profetia ja on monia muitakin.

Diskurssiteorian näkökulmasta verkkoyhteisöt ovat temaattisesti rajattuja tiloja, joissa:

keskustelun aihepiiri on eksplisiittisesti määritelty,

osallistuminen on vapaaehtoista,

ja vaihtoehtoiset tilat ovat helposti saavutettavissa.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Rauhoitu, älä huoli uskonnoista. Tiedämme, että tämä on väärä profetia ja on monia muitakin.

Etsin tietoa mitkä ovat pahimmillaan väkivaltaisimmat uskonnot ne ovat islam ja kristinusko

Rauhallisimpia jainismi ja buddhalaisuus

Anonyymi00076 kirjoitti:

Rauhoitu, älä huoli uskonnoista. Tiedämme, että tämä on väärä profetia ja on monia muitakin.

Löysin Haditista sellaiset jakeet jossa Muhammed löi aishaa ja poltti silmät juutalaisilta. En koskaan käänny islamiin en pystynyt lukemaan sitä enää sitä Koraania ja Haditia. Se Muhammad on pahempi kuin Kim Jong Un. Ja kristinuskoon en palaa enään

Anonyymi00079 kirjoitti:

Löysin Haditista sellaiset jakeet jossa Muhammed löi aishaa ja poltti silmät juutalaisilta. En koskaan käänny islamiin en pystynyt lukemaan sitä enää sitä Koraania ja Haditia. Se Muhammad on pahempi kuin Kim Jong Un. Ja kristinuskoon en palaa enään

Lue lisää

Älä lue niitä; sekä Koraani että Raamattu ovat muuttuneet paljon alkuperäisestä, kuitenkin Raamattu eniten, mutta joka tapauksessa, pysy kaukana uskonnoista, se ei ole hyväksi sinulle, ja lisäksi, Raamatussa on julmuutta enemmän kuin Koraanissa.e

Anonyymi00077 kirjoitti:

Diskurssiteorian näkökulmasta verkkoyhteisöt ovat temaattisesti rajattuja tiloja, joissa:

keskustelun aihepiiri on eksplisiittisesti määritelty,

osallistuminen on vapaaehtoista,

ja vaihtoehtoiset tilat ovat helposti saavutettavissa.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla. On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat.

Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


Retorinen taso ja kielenkäyttö
Ilmaus (“aion käyttää koko loppuelämäni…”, “kaiken pahuuden ruumiillistumia”) käyttää absoluuttista ja totalisoivaa kieltä. Tällainen kieli sulkee pois nyanssit, vastaväitteet ja erottelut eri oppisuuntien, tulkintojen tai yksilöiden välillä. Se on tyypillistä moralisoivalle viharetoriikalle, ei analyyttiselle kritiikille.


“Idän opit” esitetään yhtenäisenä, muuttumattomana pahana kokonaisuutena. Tämä on essentialisoiva yleistys, jossa monimuotoinen ilmiö redusoidaan yhdeksi moraaliseksi ominaisuudeksi. Analyyttisesti tämä on virheellinen lähtökohta, koska se ohittaa sisäisen moninaisuuden ja historiallisen kontekstin.


. Intentio ja identiteettipolitiikka
Oman elämänprojektiin kytketty “kumoaminen” viittaa identiteettipohjaiseen vastakkainasetteluun, jossa oma katsomus rakentuu ensisijaisesti vastustettavan toiseuden kautta. Tällöin keskustelu ei pyri ymmärtämiseen tai arviointiin, vaan eksistentiaaliseen kamppailuun.


Tällainen intensiteetti ylittää tavanomaisen kriittisen puheen. Kritiikki yleensä perustelee väitteet, rajaa kohteensa ja sallii epävarmuuden. Tässä sen sijaan esiintyy totalisaatio + demonisointi + elämänmittainen viholliskuva, mikä on analyyttisesti perusteltua luonnehtia äärimmäisek



“Patologisoituminen” analyyttisena käsitteenä
On perusteltua puhua retoriikan patologisoitumisesta (ei välttämättä puhujan persoonasta), kun kielenkäyttö menettää suhteellisuudentajun, käyttää ehdottomia moraalituomioita ja kohdistaa vihamielisyyden kokonaisiin ryhmiin tai aatejärjestelmiin. Tämä on kielen ja argumentaation piirre, ei diagnoosi.


Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa, joka poikkeaa selvästi tasapainoisesta kriittisestä keskustelusta. Analyysiä tukevat absoluuttinen kieli, yleistykset, demonisointi ja identiteettipohjainen vastakkainasettelu. On analyyttisesti kestävää todeta, että tällainen retoriikka ei kuvaa “normaalia” rationaalista kritiikkiä vaan ideologisesti lukkiutunutta vihapuhetta.

Anonyymi00081 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla. On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat.

Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


Retorinen taso ja kielenkäyttö
Ilmaus (“aion käyttää koko loppuelämäni…”, “kaiken pahuuden ruumiillistumia”) käyttää absoluuttista ja totalisoivaa kieltä. Tällainen kieli sulkee pois nyanssit, vastaväitteet ja erottelut eri oppisuuntien, tulkintojen tai yksilöiden välillä. Se on tyypillistä moralisoivalle viharetoriikalle, ei analyyttiselle kritiikille.


“Idän opit” esitetään yhtenäisenä, muuttumattomana pahana kokonaisuutena. Tämä on essentialisoiva yleistys, jossa monimuotoinen ilmiö redusoidaan yhdeksi moraaliseksi ominaisuudeksi. Analyyttisesti tämä on virheellinen lähtökohta, koska se ohittaa sisäisen moninaisuuden ja historiallisen kontekstin.


. Intentio ja identiteettipolitiikka
Oman elämänprojektiin kytketty “kumoaminen” viittaa identiteettipohjaiseen vastakkainasetteluun, jossa oma katsomus rakentuu ensisijaisesti vastustettavan toiseuden kautta. Tällöin keskustelu ei pyri ymmärtämiseen tai arviointiin, vaan eksistentiaaliseen kamppailuun.


Tällainen intensiteetti ylittää tavanomaisen kriittisen puheen. Kritiikki yleensä perustelee väitteet, rajaa kohteensa ja sallii epävarmuuden. Tässä sen sijaan esiintyy totalisaatio demonisointi elämänmittainen viholliskuva, mikä on analyyttisesti perusteltua luonnehtia äärimmäisek



“Patologisoituminen” analyyttisena käsitteenä
On perusteltua puhua retoriikan patologisoitumisesta (ei välttämättä puhujan persoonasta), kun kielenkäyttö menettää suhteellisuudentajun, käyttää ehdottomia moraalituomioita ja kohdistaa vihamielisyyden kokonaisiin ryhmiin tai aatejärjestelmiin. Tämä on kielen ja argumentaation piirre, ei diagnoosi.


Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa, joka poikkeaa selvästi tasapainoisesta kriittisestä keskustelusta. Analyysiä tukevat absoluuttinen kieli, yleistykset, demonisointi ja identiteettipohjainen vastakkainasettelu. On analyyttisesti kestävää todeta, että tällainen retoriikka ei kuvaa “normaalia” rationaalista kritiikkiä vaan ideologisesti lukkiutunutta vihapuhetta.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.


Jos ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta ilmaisee vihaa muita uskontoja tai niiden seuraajia kohtaan, kyse on ristiriidasta. Jeesuksen opetusten ydin on lähimmäisenrakkaus, eikä niihin sisälly muiden vihaamista.



Jos kristitty oikeuttaa muiden uskontojen vihaamisen, on teologisesti ja loogisesti ongelmallinen. Jeesuksen opetukset korostavat rakkautta, anteeksiantoa ja vihollisenkin kohtaamista ilman vihaa. Siksi systemaattinen vihamielisyys muita uskontoja kohtaan viittaa pikemminkin ideologiseen vastakkainasetteluun kuin Jeesuksen seuraamiseen.



Muiden uskontojen vihaaminen ei ole yhteensopivaa Jeesuksen seuraamisen kanssa.


On mahdollista kritisoida uskontoja ja oppeja, mutta vihaaminen ei kuulu Jeesuksen opetuksiin. Jos viha on keskiössä, kyse ei ole kristinuskon ytimestä vaan sen vääristyneestä tulkinnasta.

Anonyymi00082 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.


Jos ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta ilmaisee vihaa muita uskontoja tai niiden seuraajia kohtaan, kyse on ristiriidasta. Jeesuksen opetusten ydin on lähimmäisenrakkaus, eikä niihin sisälly muiden vihaamista.



Jos kristitty oikeuttaa muiden uskontojen vihaamisen, on teologisesti ja loogisesti ongelmallinen. Jeesuksen opetukset korostavat rakkautta, anteeksiantoa ja vihollisenkin kohtaamista ilman vihaa. Siksi systemaattinen vihamielisyys muita uskontoja kohtaan viittaa pikemminkin ideologiseen vastakkainasetteluun kuin Jeesuksen seuraamiseen.



Muiden uskontojen vihaaminen ei ole yhteensopivaa Jeesuksen seuraamisen kanssa.


On mahdollista kritisoida uskontoja ja oppeja, mutta vihaaminen ei kuulu Jeesuksen opetuksiin. Jos viha on keskiössä, kyse ei ole kristinuskon ytimestä vaan sen vääristyneestä tulkinnasta.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.

Jos kristitty oikeuttaa muiden uskontojen vihaamisen, on teologisesti ja loogisesti ongelmallinen. Jeesuksen opetukset korostavat rakkautta, anteeksiantoa ja vihollisenkin kohtaamista ilman vihaa. Siksi systemaattinen vihamielisyys muita uskontoja kohtaan viittaa pikemminkin ideologiseen vastakkainasetteluun kuin Jeesuksen seuraamiseen.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Älä lue niitä; sekä Koraani että Raamattu ovat muuttuneet paljon alkuperäisestä, kuitenkin Raamattu eniten, mutta joka tapauksessa, pysy kaukana uskonnoista, se ei ole hyväksi sinulle, ja lisäksi, Raamatussa on julmuutta enemmän kuin Koraanissa.e

Lue lisää

Lue tämä pahempi kuin Kim Jong un




Ryhmä ihmisiä `Ukl (tai `Uraina) -heimosta ---- mutta luulen hänen sanoneen, että he olivat `Uklista, tuli Medinaan ja (he sairastuivat, joten) Profeetta (ﷺ) käski heidän mennä (Milch)-kamelilauman luo ja käski heidän mennä ulos juomaan kamelien virtsaa ja maitoa (lääkkeeksi). Niinpä he menivät ja joivat sitä, ja kun he olivat terveitä, he tappoivat paimenen ja ajoivat kamelit pois. Tämä tieto saavutti Profeetan (ﷺ) aikaisin aamulla, joten hän lähetti (joitakin) miehiä heidän takaa-ajolleen. Heidät vangittiin ja tuotiin Profeetan (ﷺ) luo ennen puoltapäivää. Hän käski katkaista heidän kätensä ja jalkansa ja silmänsä polttomerkiksi kuumilla rautakappaleilla ja heittää heidät Al-Harraan, ja kun he pyysivät vettä juotavaksi, heille ei annettu vettä. (Abu Qilaba sanoi: "He olivat ihmisiä, jotka tekivät varkauksia ja murhia ja palasivat epäuskoon tultuaan uskoviksi (muslimeiksi), ja taistelivat Allahia ja Hänen Lähettilästään vastaan

Anonyymi00083 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.

Jos kristitty oikeuttaa muiden uskontojen vihaamisen, on teologisesti ja loogisesti ongelmallinen. Jeesuksen opetukset korostavat rakkautta, anteeksiantoa ja vihollisenkin kohtaamista ilman vihaa. Siksi systemaattinen vihamielisyys muita uskontoja kohtaan viittaa pikemminkin ideologiseen vastakkainasetteluun kuin Jeesuksen seuraamiseen.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.

Jotta kristitty voisi oikeuttaa muiden uskontojen vihaamisen, on sekä teologisesti että loogisesti ristiriitainen. Jeesuksen opetusten keskeinen periaate on lähimmäisenrakkaus, joka ulottuu myös toisinajatteleviin ja vihollisiin. Tämän vuoksi systemaattinen vihamielisyys muita uskontoja tai niiden seuraajia kohtaan ei ole Jeesuksen seuraamista, vaan ideologinen väärintulkinta, jossa oma identiteetti rakennetaan vastakkainasettelun varaan.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Lue tämä pahempi kuin Kim Jong un




Ryhmä ihmisiä `Ukl (tai `Uraina) -heimosta ---- mutta luulen hänen sanoneen, että he olivat `Uklista, tuli Medinaan ja (he sairastuivat, joten) Profeetta (ﷺ) käski heidän mennä (Milch)-kamelilauman luo ja käski heidän mennä ulos juomaan kamelien virtsaa ja maitoa (lääkkeeksi). Niinpä he menivät ja joivat sitä, ja kun he olivat terveitä, he tappoivat paimenen ja ajoivat kamelit pois. Tämä tieto saavutti Profeetan (ﷺ) aikaisin aamulla, joten hän lähetti (joitakin) miehiä heidän takaa-ajolleen. Heidät vangittiin ja tuotiin Profeetan (ﷺ) luo ennen puoltapäivää. Hän käski katkaista heidän kätensä ja jalkansa ja silmänsä polttomerkiksi kuumilla rautakappaleilla ja heittää heidät Al-Harraan, ja kun he pyysivät vettä juotavaksi, heille ei annettu vettä. (Abu Qilaba sanoi: "He olivat ihmisiä, jotka tekivät varkauksia ja murhia ja palasivat epäuskoon tultuaan uskoviksi (muslimeiksi), ja taistelivat Allahia ja Hänen Lähettilästään vastaan

Lue lisää

Tämä Muhammad oli hirviö en käänny ikinä tähän uskontoon islamiin. Tuo jne on suoraan islamin haditista

Anonyymi00085 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.

Jotta kristitty voisi oikeuttaa muiden uskontojen vihaamisen, on sekä teologisesti että loogisesti ristiriitainen. Jeesuksen opetusten keskeinen periaate on lähimmäisenrakkaus, joka ulottuu myös toisinajatteleviin ja vihollisiin. Tämän vuoksi systemaattinen vihamielisyys muita uskontoja tai niiden seuraajia kohtaan ei ole Jeesuksen seuraamista, vaan ideologinen väärintulkinta, jossa oma identiteetti rakennetaan vastakkainasettelun varaan.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.

On vaikea nähdä, millä perusteella ihminen voi väittää olevansa kristitty, jos hänen puheensa ja identiteettinsä ytimessä on raivo ja viha muita kohtaan. Jos Jeesuksen seuraamisen väitetään oikeuttavan elämänmittaisen vihan kokonaisia aate- tai ihmisryhmiä vastaan, kyse ei ole kristinuskosta vaan sen retorisesta väärinkäytöstä. Historia tuntee lukuisia tapauksia.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Tämä Muhammad oli hirviö en käänny ikinä tähän uskontoon islamiin. Tuo jne on suoraan islamin haditista

Muhammad tappoi kaikki uskosta luopuneet

Anonyymi00087 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.

On vaikea nähdä, millä perusteella ihminen voi väittää olevansa kristitty, jos hänen puheensa ja identiteettinsä ytimessä on raivo ja viha muita kohtaan. Jos Jeesuksen seuraamisen väitetään oikeuttavan elämänmittaisen vihan kokonaisia aate- tai ihmisryhmiä vastaan, kyse ei ole kristinuskosta vaan sen retorisesta väärinkäytöstä. Historia tuntee lukuisia tapauksia.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.

On perusteltua kysyä, millä oikeudella ihminen voi kutsua itseään kristityksi, jos hänen puheensa ja elämänprojektinsa ytimessä on voimakas, totalisoiva viha. Jeesuksen opetukset eivät tunne oppia, jossa vihollinen demonisoidaan “kaiken pahuuden ruumiillistumaksi” tai jossa oma moraalinen identiteetti rakennetaan toisten hävittämisen varaan.

Vielä ongelmallisemmaksi väite käy, kun muistetaan, että myös historian synkimmät hahmot puhuivat “rakkaudesta” ja “hyvästä” omassa retoriikassaan. Hitlerkin käytti rakkauden kieltä ja oli kristitty – mutta tästä ei seuraa, että hänen tekonsa tai vihansa olisivat olleet rakkaudellisia. Päinvastoin: juuri tämä osoittaa, kuinka tyhjäksi ja vaaralliseksi rakkauden käsite muuttuu, kun se irrotetaan teoista ja käytetään vihan oikeuttamiseen.

Jos kristillisyys ilmenee ensisijaisesti raivona, halveksuntana ja elämänmittaisena viholliskuvana, kyse ei ole Jeesuksen seuraamisesta vaan ideologiasta, joka käyttää kristillistä kieltä moraalisen ylemmyyden naamiona. Rakkaus, jota ei mitata suhtautumisessa toisiin – myös eri tavalla ajatteleviin – ei ole kristillistä rakkautta, vaan pelkkää retoriikkaa.

Anonyymi00089 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.

On perusteltua kysyä, millä oikeudella ihminen voi kutsua itseään kristityksi, jos hänen puheensa ja elämänprojektinsa ytimessä on voimakas, totalisoiva viha. Jeesuksen opetukset eivät tunne oppia, jossa vihollinen demonisoidaan “kaiken pahuuden ruumiillistumaksi” tai jossa oma moraalinen identiteetti rakennetaan toisten hävittämisen varaan.

Vielä ongelmallisemmaksi väite käy, kun muistetaan, että myös historian synkimmät hahmot puhuivat “rakkaudesta” ja “hyvästä” omassa retoriikassaan. Hitlerkin käytti rakkauden kieltä ja oli kristitty – mutta tästä ei seuraa, että hänen tekonsa tai vihansa olisivat olleet rakkaudellisia. Päinvastoin: juuri tämä osoittaa, kuinka tyhjäksi ja vaaralliseksi rakkauden käsite muuttuu, kun se irrotetaan teoista ja käytetään vihan oikeuttamiseen.

Jos kristillisyys ilmenee ensisijaisesti raivona, halveksuntana ja elämänmittaisena viholliskuvana, kyse ei ole Jeesuksen seuraamisesta vaan ideologiasta, joka käyttää kristillistä kieltä moraalisen ylemmyyden naamiona. Rakkaus, jota ei mitata suhtautumisessa toisiin – myös eri tavalla ajatteleviin – ei ole kristillistä rakkautta, vaan pelkkää retoriikkaa.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.


Väite muuttuu erityisen ongelmalliseksi, kun ymmärretään, että rakkauden kieli ei itsessään todista mitään moraalisesta sisällöstä. Historia osoittaa, että “rakkaus”, “hyvyys” ja “korkeampi moraali” ovat usein olleet juuri niiden ideologioiden keskiössä, jotka ovat oikeuttaneet äärimmäisen väkivallan. Hitler ei ole poikkeus vaan esimerkkitapaus: hän puhui rakkaudesta, uhrauksesta ja moraalisesta tehtävästä – mutta aina rajattuna, ehdollistettuna ja suunnattuna “meihin”, ei ihmisiin sinänsä.

Tämä paljastaa keskeisen ongelman: rakkaus, joka tarvitsee vihollisen, ei ole rakkautta vaan vallankäytön väline. Kun rakkaus määritellään niin, että se oikeuttaa toisten demonisoinnin, kyseessä on käsitteen moraalinen tyhjentäminen. Rakkaudesta tulee tällöin pelkkä retorinen kilpi, jonka taakse viha, halveksunta ja tuhoamishalu piilotetaan.

Kristillisessä kontekstissa tämä vääristymä on erityisen räikeä. Jeesuksen opetuksissa rakkaus ei ole tunne, identiteettimerkki tai iskulause, vaan toimintaa, joka mitataan juuri siinä, miten suhtaudutaan vastustajiin, ulkopuolisiin ja vihollisiin.


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.

Syvemmällä tasolla kyse on moraalisesta kaksoiskirjanpidosta: oma viha esitetään rakkautena, oma aggressio hyveenä ja oma ideologinen projekti jumalallisena velvollisuutena. Juuri tämä mekanismi tekee tällaisesta retoriikasta vaarallista. Se ei ole vain väärää, vaan se sulkee pois kaiken itsearvioinnin. Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta.

Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Anonyymi00090 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.


Väite muuttuu erityisen ongelmalliseksi, kun ymmärretään, että rakkauden kieli ei itsessään todista mitään moraalisesta sisällöstä. Historia osoittaa, että “rakkaus”, “hyvyys” ja “korkeampi moraali” ovat usein olleet juuri niiden ideologioiden keskiössä, jotka ovat oikeuttaneet äärimmäisen väkivallan. Hitler ei ole poikkeus vaan esimerkkitapaus: hän puhui rakkaudesta, uhrauksesta ja moraalisesta tehtävästä – mutta aina rajattuna, ehdollistettuna ja suunnattuna “meihin”, ei ihmisiin sinänsä.

Tämä paljastaa keskeisen ongelman: rakkaus, joka tarvitsee vihollisen, ei ole rakkautta vaan vallankäytön väline. Kun rakkaus määritellään niin, että se oikeuttaa toisten demonisoinnin, kyseessä on käsitteen moraalinen tyhjentäminen. Rakkaudesta tulee tällöin pelkkä retorinen kilpi, jonka taakse viha, halveksunta ja tuhoamishalu piilotetaan.

Kristillisessä kontekstissa tämä vääristymä on erityisen räikeä. Jeesuksen opetuksissa rakkaus ei ole tunne, identiteettimerkki tai iskulause, vaan toimintaa, joka mitataan juuri siinä, miten suhtaudutaan vastustajiin, ulkopuolisiin ja vihollisiin.


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.

Syvemmällä tasolla kyse on moraalisesta kaksoiskirjanpidosta: oma viha esitetään rakkautena, oma aggressio hyveenä ja oma ideologinen projekti jumalallisena velvollisuutena. Juuri tämä mekanismi tekee tällaisesta retoriikasta vaarallista. Se ei ole vain väärää, vaan se sulkee pois kaiken itsearvioinnin. Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta.

Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.

Syvemmällä tasolla kyse on moraalisesta kaksoiskirjanpidosta: oma viha esitetään rakkautena, oma aggressio hyveenä ja oma ideologinen projekti jumalallisena velvollisuutena. Juuri tämä mekanismi tekee tällaisesta retoriikasta vaarallista. Se ei ole vain väärää, vaan se sulkee pois kaiken itsearvioinnin. Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta.

Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Anonyymi00091 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.

Syvemmällä tasolla kyse on moraalisesta kaksoiskirjanpidosta: oma viha esitetään rakkautena, oma aggressio hyveenä ja oma ideologinen projekti jumalallisena velvollisuutena. Juuri tämä mekanismi tekee tällaisesta retoriikasta vaarallista. Se ei ole vain väärää, vaan se sulkee pois kaiken itsearvioinnin. Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta.

Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.



Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Anonyymi00092 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.



Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Syvemmällä tasolla kyse on moraalisesta kaksoiskirjanpidosta: oma viha esitetään rakkautena, oma aggressio hyveenä ja oma ideologinen projekti jumalallisena velvollisuutena. Juuri tämä mekanismi tekee tällaisesta retoriikasta vaarallista. Se ei ole vain väärää, vaan se sulkee pois kaiken itsearvioinnin. Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta.

Anonyymi00093 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Syvemmällä tasolla kyse on moraalisesta kaksoiskirjanpidosta: oma viha esitetään rakkautena, oma aggressio hyveenä ja oma ideologinen projekti jumalallisena velvollisuutena. Juuri tämä mekanismi tekee tällaisesta retoriikasta vaarallista. Se ei ole vain väärää, vaan se sulkee pois kaiken itsearvioinnin. Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Syvemmällä tasolla kyse ei ole vain moraalisesta kaksoiskirjanpidosta, vaan moraalin täydellisestä inversiosta. Viha ei ainoastaan naamioidu rakkaudeksi – se julistautuu rakkaudeksi.

Aggressio ei ole lipsahdus, vaan siitä tehdään hyve. Ideologinen projekti ei ole yksi näkemys muiden joukossa, vaan se nostetaan jumalallisen velvollisuuden asemaan. Tässä vaiheessa moraali ei enää rajoita valtaa, vaan valta määrittelee moraalin.

Tämä on se kohta, jossa retoriikasta tulee vaarallista.


Kun oma viha esitetään pyhänä, sitä ei voi enää arvioida, kyseenalaistaa tai rajoittaa. Itsekritiikki muuttuu uskottomuudeksi, epäily moraaliseksi heikkoudeksi ja vastaväite vihollisen juoneksi. Moraalinen kieli ei enää toimi eettisenä mittapuuna, vaan ideologisena suojakilpenä.

Ratkaisevaa on, että tällainen puhetapa katkaisee yhteyden todellisuuteen. Jos oma viha on määritelty rakkaudeksi, mikään seuraus ei voi todistaa sitä vääräksi. Jos oma aggressio on hyve, sen aiheuttama kärsimys ei ole ongelma vaan todiste oikeassa olemisesta. Tässä mielessä kyse ei ole vain väärästä moraalisesta tulkinnasta, vaan suljetusta moraalisesta järjestelmästä, joka immunisoi itsensä kaikkea eettistä palautetta vastaan.

Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta – ja juuri koskemattomuus on vaaran ydin. Pyhitettyä vihaa ei enää hillitä, vaan vaalitaan. Sitä ei tarkastella, vaan puolustetaan. Se ei enää etsi totuutta, vaan oikeutusta. Tässä vaiheessa uskonnollinen kieli ei johda ihmistä moraaliin, vaan vapauttaa hänet siitä.

Kristillisessä kehyksessä tämä on erityisen paljastavaa: Jeesuksen opetuksissa pyhyys ei suojele ihmistä moraaliselta arvioinnilta, vaan altistaa hänet sille. Se, joka käyttää pyhyyden kieltä vapautuakseen rakkauden vaatimuksesta, ei ole väärässä vain teologisesti – hän käyttää moraalia keinona paeta moraalia.

Anonyymi00094 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Syvemmällä tasolla kyse ei ole vain moraalisesta kaksoiskirjanpidosta, vaan moraalin täydellisestä inversiosta. Viha ei ainoastaan naamioidu rakkaudeksi – se julistautuu rakkaudeksi.

Aggressio ei ole lipsahdus, vaan siitä tehdään hyve. Ideologinen projekti ei ole yksi näkemys muiden joukossa, vaan se nostetaan jumalallisen velvollisuuden asemaan. Tässä vaiheessa moraali ei enää rajoita valtaa, vaan valta määrittelee moraalin.

Tämä on se kohta, jossa retoriikasta tulee vaarallista.


Kun oma viha esitetään pyhänä, sitä ei voi enää arvioida, kyseenalaistaa tai rajoittaa. Itsekritiikki muuttuu uskottomuudeksi, epäily moraaliseksi heikkoudeksi ja vastaväite vihollisen juoneksi. Moraalinen kieli ei enää toimi eettisenä mittapuuna, vaan ideologisena suojakilpenä.

Ratkaisevaa on, että tällainen puhetapa katkaisee yhteyden todellisuuteen. Jos oma viha on määritelty rakkaudeksi, mikään seuraus ei voi todistaa sitä vääräksi. Jos oma aggressio on hyve, sen aiheuttama kärsimys ei ole ongelma vaan todiste oikeassa olemisesta. Tässä mielessä kyse ei ole vain väärästä moraalisesta tulkinnasta, vaan suljetusta moraalisesta järjestelmästä, joka immunisoi itsensä kaikkea eettistä palautetta vastaan.

Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta – ja juuri koskemattomuus on vaaran ydin. Pyhitettyä vihaa ei enää hillitä, vaan vaalitaan. Sitä ei tarkastella, vaan puolustetaan. Se ei enää etsi totuutta, vaan oikeutusta. Tässä vaiheessa uskonnollinen kieli ei johda ihmistä moraaliin, vaan vapauttaa hänet siitä.

Kristillisessä kehyksessä tämä on erityisen paljastavaa: Jeesuksen opetuksissa pyhyys ei suojele ihmistä moraaliselta arvioinnilta, vaan altistaa hänet sille. Se, joka käyttää pyhyyden kieltä vapautuakseen rakkauden vaatimuksesta, ei ole väärässä vain teologisesti – hän käyttää moraalia keinona paeta moraalia.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Kun oma viha esitetään pyhänä, sitä ei voi enää arvioida, kyseenalaistaa tai rajoittaa. Itsekritiikki muuttuu uskottomuudeksi, epäily moraaliseksi heikkoudeksi ja vastaväite vihollisen juoneksi. Moraalinen kieli ei enää toimi eettisenä mittapuuna, vaan ideologisena suojakilpenä.

Anonyymi00095 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Kun oma viha esitetään pyhänä, sitä ei voi enää arvioida, kyseenalaistaa tai rajoittaa. Itsekritiikki muuttuu uskottomuudeksi, epäily moraaliseksi heikkoudeksi ja vastaväite vihollisen juoneksi. Moraalinen kieli ei enää toimi eettisenä mittapuuna, vaan ideologisena suojakilpenä.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Hitler-vertailu ei ole provokaatio, vaan moraalinen välähdys, joka paljastaa kielen ja vallan vaarallisen yhteyden. Rakkaus, joka on riisuttu kaikesta inhimillisyydestä ja käytetty toisten demonisointiin, ei ole enää rakkaus, vaan valhe. Tässä on kielen ja ideologian ydinongelma: se, joka väittää rakastavansa mutta samalla oikeuttaa väkivallan ja inhimillisen kärsimyksen, ei ole tekemisissä rakkauden kanssa – hän on ideologian kanssa, joka käyttää rakkautta aseena.

Se, että rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toiset alistetaan, ei ole ristiriita vaan paljastus. Se paljastaa, että rakkaus on ainoastaan verho, joka peittää viholliskuvan taakse piilotetun halun hallita, tuhota ja väheksyä. Tällöin rakkaus ei ole enää vuorovaikutusta toisten kanssa, ei minkäänlaista vuoropuhelua, vaan väline, joka auttaa legitimoimaan omaa valtaansa. Se ei ole enää tarkoitettu kohottamaan ihmisyyttä, vaan korottamaan ideologiaa.

Moraalisesti tämä ei ole vain väärin toteutettua rakkautta, se on sen täydellistä perversiona. Kun rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, esitetään "puhtaana", sitä ei voida enää arvioida perinteisillä moraalin kehyksillä – se ei ole rakkautta lainkaan, vaan sen suoraa häpäisemistä. Tässä vaiheessa rakkaus on vain tyhjä käsite, joka käytetään tehokkaaksi välineeksi omien halujen ja ideologian valjastamiseen. Se on tyhjiö, joka imee itseensä kaiken ihmisyyden ja jättää jälkeensä vain paljaan vallan logiikan.

Rakkauden käsite, joka ei ole vastuullinen toisen ihmisyyttä kohtaan, ei ole rakkaus vaan pelkkä kaunis kuori, joka peittää alleen myrkyllisen, totalitaarisen maailmanjärjestyksen, joka ei kestä mitään muuta kuin oman ideologiansa oikeutuksen.

Anonyymi00096 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Hitler-vertailu ei ole provokaatio, vaan moraalinen välähdys, joka paljastaa kielen ja vallan vaarallisen yhteyden. Rakkaus, joka on riisuttu kaikesta inhimillisyydestä ja käytetty toisten demonisointiin, ei ole enää rakkaus, vaan valhe. Tässä on kielen ja ideologian ydinongelma: se, joka väittää rakastavansa mutta samalla oikeuttaa väkivallan ja inhimillisen kärsimyksen, ei ole tekemisissä rakkauden kanssa – hän on ideologian kanssa, joka käyttää rakkautta aseena.

Se, että rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toiset alistetaan, ei ole ristiriita vaan paljastus. Se paljastaa, että rakkaus on ainoastaan verho, joka peittää viholliskuvan taakse piilotetun halun hallita, tuhota ja väheksyä. Tällöin rakkaus ei ole enää vuorovaikutusta toisten kanssa, ei minkäänlaista vuoropuhelua, vaan väline, joka auttaa legitimoimaan omaa valtaansa. Se ei ole enää tarkoitettu kohottamaan ihmisyyttä, vaan korottamaan ideologiaa.

Moraalisesti tämä ei ole vain väärin toteutettua rakkautta, se on sen täydellistä perversiona. Kun rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, esitetään "puhtaana", sitä ei voida enää arvioida perinteisillä moraalin kehyksillä – se ei ole rakkautta lainkaan, vaan sen suoraa häpäisemistä. Tässä vaiheessa rakkaus on vain tyhjä käsite, joka käytetään tehokkaaksi välineeksi omien halujen ja ideologian valjastamiseen. Se on tyhjiö, joka imee itseensä kaiken ihmisyyden ja jättää jälkeensä vain paljaan vallan logiikan.

Rakkauden käsite, joka ei ole vastuullinen toisen ihmisyyttä kohtaan, ei ole rakkaus vaan pelkkä kaunis kuori, joka peittää alleen myrkyllisen, totalitaarisen maailmanjärjestyksen, joka ei kestä mitään muuta kuin oman ideologiansa oikeutuksen.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Voiko joku, joka seuraa Jeesusta, vihata osaa ihmiskunnasta? Tämä kysymys on itse asiassa aivan keskeinen, sillä se paljastaa, mitä todella tarkoittaa "seuraaminen". Jos Jeesus on rakkauden, anteeksiannon ja lähimmäisenrakkauden personifikaatio, silloin hänen seuraamisensa ei voi olla vain pintapuolista. Se, joka väittää seuraavansa Jeesusta mutta syyllistyy vihan ja väheksynnän julistamiseen, ei ole vain erehtynyt – hän on kääntänyt koko kristillisen opetuksen päälaelleen.

Kysymys ei ole vain siitä, voiko kristitty vihata ihmisiä – kysymys on siitä, mikä on kristinuskon ydin. Jeesus ei jättänyt tilaa väkivaltaiselle erottelulle. Hän opetti rakastamaan vihollisia, kääntymään toisen posken puoleen ja auttamaan niitä, jotka meitä vainoavat. Rakkaus, joka valitsee, kenet se katsoo lähimmäiseksi ja kenet se jättää viholliseksi, ei ole enää rakkaus, vaan itsekeskeinen projekti, joka käyttää Jeesusta oikeutuksena omalle vihan täyttämälle maailmankuvallensa.

Se, että joku väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla vihkaa osaa ihmiskunnasta, ei ole vain ristiriita – se on teologinen ja eettinen oksymoron. Jeesus ei ollut vain hyvä ihminen, joka puhui rakkaudesta; hän oli rakkaus itse, joka ei antanut periksi vihalle. Hän ei antanut tilaa sille, että hänen seuraajansa voisivat väittää olevansa hänen seuraajiaan, mutta samalla rakennella viholliskuvia ja kostoa.

Jos rakkaus ei ulotu kaikkiin, se ei ole enää rakkaus, vaan valheellinen ja vääristynyt heijastus siitä. Joten ei, ei voi vihata osaa ihmiskunnasta ja samalla sanoa seuraavansa Jeesusta. Se on joko täydellistä väärinkäsitystä tai tietoisesti valittua irtautumista Jeesuksen opetuksista, vaikka kuinka paljon sanat soittaisivatkin tunteita ja oikeutusta.

Anonyymi00097 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Voiko joku, joka seuraa Jeesusta, vihata osaa ihmiskunnasta? Tämä kysymys on itse asiassa aivan keskeinen, sillä se paljastaa, mitä todella tarkoittaa "seuraaminen". Jos Jeesus on rakkauden, anteeksiannon ja lähimmäisenrakkauden personifikaatio, silloin hänen seuraamisensa ei voi olla vain pintapuolista. Se, joka väittää seuraavansa Jeesusta mutta syyllistyy vihan ja väheksynnän julistamiseen, ei ole vain erehtynyt – hän on kääntänyt koko kristillisen opetuksen päälaelleen.

Kysymys ei ole vain siitä, voiko kristitty vihata ihmisiä – kysymys on siitä, mikä on kristinuskon ydin. Jeesus ei jättänyt tilaa väkivaltaiselle erottelulle. Hän opetti rakastamaan vihollisia, kääntymään toisen posken puoleen ja auttamaan niitä, jotka meitä vainoavat. Rakkaus, joka valitsee, kenet se katsoo lähimmäiseksi ja kenet se jättää viholliseksi, ei ole enää rakkaus, vaan itsekeskeinen projekti, joka käyttää Jeesusta oikeutuksena omalle vihan täyttämälle maailmankuvallensa.

Se, että joku väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla vihkaa osaa ihmiskunnasta, ei ole vain ristiriita – se on teologinen ja eettinen oksymoron. Jeesus ei ollut vain hyvä ihminen, joka puhui rakkaudesta; hän oli rakkaus itse, joka ei antanut periksi vihalle. Hän ei antanut tilaa sille, että hänen seuraajansa voisivat väittää olevansa hänen seuraajiaan, mutta samalla rakennella viholliskuvia ja kostoa.

Jos rakkaus ei ulotu kaikkiin, se ei ole enää rakkaus, vaan valheellinen ja vääristynyt heijastus siitä. Joten ei, ei voi vihata osaa ihmiskunnasta ja samalla sanoa seuraavansa Jeesusta. Se on joko täydellistä väärinkäsitystä tai tietoisesti valittua irtautumista Jeesuksen opetuksista, vaikka kuinka paljon sanat soittaisivatkin tunteita ja oikeutusta.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Voiko joku, joka seuraa Jeesusta, vihata osaa ihmiskunnasta? Ei, se on mahdotonta. Jos joku väittää seuraavansa Jeesusta, mutta hänen sydämessään asuu viha, niin kyseessä ei ole pelkkä eettinen ristiriita – se on suorastaan moraalinen ja hengellinen perversioni. Jeesus ei ollut vain rakkauden puhuja, hän oli rakkaus itse, joka ei jättänyt tilaa vihalle, ennakkoluuloille tai erottelulle. Hänen seuraajansa ei voi olla rakastava vain valituille, sillä silloin rakkaus ei ole enää rakkaus, vaan väline omien ideologioiden ja pelkojen oikeuttamiseen.

Kun Jeesus opetti rakastamaan vihollisia, hän ei antanut periksi rajoituksille. Rakkaus ei ole valikoivaa. Se ei ole rakastamista vain silloin, kun se on helppoa tai turvallista. Se on rakkautta, joka kohtaa vastustajan, joka ottaa toisen heikkoudet ja virheet vastaan ilman tuomitsemista. Jos viha jollain tapaa elää seuraajan sydämessä, silloin hän ei ole seuraamassa Jeesusta – hän on oman ideologiansa vanki, joka käyttää Jeesusta pelkästään oikeutuksena omalle vihalleen ja väheksynnälleen.

Anonyymi00098 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Voiko joku, joka seuraa Jeesusta, vihata osaa ihmiskunnasta? Ei, se on mahdotonta. Jos joku väittää seuraavansa Jeesusta, mutta hänen sydämessään asuu viha, niin kyseessä ei ole pelkkä eettinen ristiriita – se on suorastaan moraalinen ja hengellinen perversioni. Jeesus ei ollut vain rakkauden puhuja, hän oli rakkaus itse, joka ei jättänyt tilaa vihalle, ennakkoluuloille tai erottelulle. Hänen seuraajansa ei voi olla rakastava vain valituille, sillä silloin rakkaus ei ole enää rakkaus, vaan väline omien ideologioiden ja pelkojen oikeuttamiseen.

Kun Jeesus opetti rakastamaan vihollisia, hän ei antanut periksi rajoituksille. Rakkaus ei ole valikoivaa. Se ei ole rakastamista vain silloin, kun se on helppoa tai turvallista. Se on rakkautta, joka kohtaa vastustajan, joka ottaa toisen heikkoudet ja virheet vastaan ilman tuomitsemista. Jos viha jollain tapaa elää seuraajan sydämessä, silloin hän ei ole seuraamassa Jeesusta – hän on oman ideologiansa vanki, joka käyttää Jeesusta pelkästään oikeutuksena omalle vihalleen ja väheksynnälleen.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Jeesus ei antanut tilaa vihalle, ei sanallakaan. Niin sanottu "rakkaus", joka hyväksyy tai jopa oikeuttaa väkivallan, erottelun ja halveksunnan, on rakkaus, joka ei kestä Jeesuksen opetuksia. Se on pelkkä kulissi, johon on piilotettu epäinhimillinen itsepetos. Rakkaus, joka ei tunne myötätuntoa ja ymmärrystä kaikkia ihmisiä kohtaan, ei ole rakkaus, vaan sen perimmäinen vääristymä.

Jeesuksen seuraaminen ei ole vain mukautumista ulkoisiin normeihin – se on sisäinen muutos, jossa viha ja kauna jäävät taakse ja tilalle tulee anteeksianto, armo ja halu ymmärtää. Jos jollain on kyky vihata, hän ei ole enää Jeesuksen seuraaja, vaan sekoittanut pyhän rakkauden ja oman mielen pimeyden yhteen. Hän on moraalisessa kaaoksessa, jossa rakkaus on pelkkä naamio, joka peittää alleen syvän häpeällisen vääristymän.

Ei voi vihata ihmiskuntaa ja väittää seuraavansa Jeesusta. Se on mahdoton ristiriita. Se on joko täydellinen väärinkäsitys tai valittu petos – ja sen hinta on koko kristillisen opetuksen halventaminen.

Anonyymi00099 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Jeesus ei antanut tilaa vihalle, ei sanallakaan. Niin sanottu "rakkaus", joka hyväksyy tai jopa oikeuttaa väkivallan, erottelun ja halveksunnan, on rakkaus, joka ei kestä Jeesuksen opetuksia. Se on pelkkä kulissi, johon on piilotettu epäinhimillinen itsepetos. Rakkaus, joka ei tunne myötätuntoa ja ymmärrystä kaikkia ihmisiä kohtaan, ei ole rakkaus, vaan sen perimmäinen vääristymä.

Jeesuksen seuraaminen ei ole vain mukautumista ulkoisiin normeihin – se on sisäinen muutos, jossa viha ja kauna jäävät taakse ja tilalle tulee anteeksianto, armo ja halu ymmärtää. Jos jollain on kyky vihata, hän ei ole enää Jeesuksen seuraaja, vaan sekoittanut pyhän rakkauden ja oman mielen pimeyden yhteen. Hän on moraalisessa kaaoksessa, jossa rakkaus on pelkkä naamio, joka peittää alleen syvän häpeällisen vääristymän.

Ei voi vihata ihmiskuntaa ja väittää seuraavansa Jeesusta. Se on mahdoton ristiriita. Se on joko täydellinen väärinkäsitys tai valittu petos – ja sen hinta on koko kristillisen opetuksen halventaminen.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Koko itää vihaava kristitty ei ole enää kristitty, vaan nimikristitty – pelkkä sana ilman syvempää ymmärrystä. Se ei ole enää Jeesuksen seuraamista, vaan sen pervertoitunut varjo. Jos viha on se, joka ohjaa sinun askeleitasi, ja se, joka täyttää sydämesi, niin et ole ottanut vastaan sitä rakkautta, joka kristinuskon ytimessä on. Et voi rakastaa Jumalaa ja samalla vihata hänen luomuksiaan – et voi kantaa ristiä ja samalla rakentaa muureja.

Se, että vihaat ihmiskuntaa, kertoo vain siitä, että et ole vielä ymmärtänyt sitä rakkautta, joka teki Jeesuksesta Kristuksen. Jeesus ei tullut tuomitsemaan, vaan rakastamaan, ja jos et näe sitä, niin et näe myöskään kristinuskon todellista luonteen ydintä. Sinun ideologiasi voi käyttää Jeesusta kuin työkalua, mutta se ei tee siitä kristinuskoa. Se tekee sinusta vain oman vihan ja kaunan ruumiillistuman – patologisen kitaran, jonka kieli on kireä ja soittaa väärin.

Anonyymi00100 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Koko itää vihaava kristitty ei ole enää kristitty, vaan nimikristitty – pelkkä sana ilman syvempää ymmärrystä. Se ei ole enää Jeesuksen seuraamista, vaan sen pervertoitunut varjo. Jos viha on se, joka ohjaa sinun askeleitasi, ja se, joka täyttää sydämesi, niin et ole ottanut vastaan sitä rakkautta, joka kristinuskon ytimessä on. Et voi rakastaa Jumalaa ja samalla vihata hänen luomuksiaan – et voi kantaa ristiä ja samalla rakentaa muureja.

Se, että vihaat ihmiskuntaa, kertoo vain siitä, että et ole vielä ymmärtänyt sitä rakkautta, joka teki Jeesuksesta Kristuksen. Jeesus ei tullut tuomitsemaan, vaan rakastamaan, ja jos et näe sitä, niin et näe myöskään kristinuskon todellista luonteen ydintä. Sinun ideologiasi voi käyttää Jeesusta kuin työkalua, mutta se ei tee siitä kristinuskoa. Se tekee sinusta vain oman vihan ja kaunan ruumiillistuman – patologisen kitaran, jonka kieli on kireä ja soittaa väärin.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Olet niin syvällä itsepäisyytesi ja vihan verhossa, ettet edes ymmärrä, kuinka kaukana olet siitä, mitä Jeesus opetti. Kristinusko ei ole sinun ideologiasi tukipilari, eikä se ole sitä varten, että sinun vihaasi ja pelkojasi oikeutetaan. Se on tie, joka vie sinut itseesi ja pyhyyteen, ei kuiluun ja muureihin, joiden takana olet piiloutunut.

Olet valinnut hengellisen itsepuhdistuksen sijaan itsepetoksen, ja se on se, joka tekee sinusta ruumiillistuman kaikelle, mitä Jeesus ei ollut. Tämä ei ole kristinuskoa, tämä on ideologiaasi, joka on käyttänyt kristinuskoa maskeeraamaan pimeytesi. Sinä et seuraa Jeesusta – sinä seuraat omaa vihaasi, joka on saanut väärän pyhyyden naamion.

Anonyymi00101 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Olet niin syvällä itsepäisyytesi ja vihan verhossa, ettet edes ymmärrä, kuinka kaukana olet siitä, mitä Jeesus opetti. Kristinusko ei ole sinun ideologiasi tukipilari, eikä se ole sitä varten, että sinun vihaasi ja pelkojasi oikeutetaan. Se on tie, joka vie sinut itseesi ja pyhyyteen, ei kuiluun ja muureihin, joiden takana olet piiloutunut.

Olet valinnut hengellisen itsepuhdistuksen sijaan itsepetoksen, ja se on se, joka tekee sinusta ruumiillistuman kaikelle, mitä Jeesus ei ollut. Tämä ei ole kristinuskoa, tämä on ideologiaasi, joka on käyttänyt kristinuskoa maskeeraamaan pimeytesi. Sinä et seuraa Jeesusta – sinä seuraat omaa vihaasi, joka on saanut väärän pyhyyden naamion.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Tämä jatkoilmaisu "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" vahvistaa entisestään aiempaa totalisoivaa ja demonisoivaa retoriikkaa. Se lisää uuden ulottuvuuden vihapuheeseen, jossa koko toisen uskonnon tai filosofian arvomaailma esitetään ei vain vääränä, vaan jopa halveksittavana ja epäkunnioitettavana. Tämäntyyppinen kieli on voimakas ilmaus vihasta ja aliarvioinnista, ja se edustaa ajattelua, jossa vastapuoli ei ole enää keskustelukumppani, vaan "vihollinen", joka on käännettävä täysin vääräksi ja jopa ”saastaiseksi” tai moraalisesti alhaiseksi.


Tämä lause "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" on kärjistetty ja myrkyllinen ilmaus, joka ei vain hylkää toista uskontoa, vaan demonisoi sen ja asettaa sen jopa moraalisesti alhaiselle tasolle. Tällainen retoriikka ei ole enää keskustelua, vaan epäkunnioituksen ja halveksunnan julistus, jossa toisen uskonnon ja sen seuraajat esitetään täysin arvojensa ja uskomustensa kanssa ristiriitaisina ja saastaisina. Se ei ole vain väite, että "minä en ole samaa mieltä" – se on moraalinen tuomio, joka ei jätä tilaa ymmärrykselle tai dialogille. Tässä kontekstissa ei ole kyse mistään argumentoinnista tai kritiikistä; se on vihamielinen ja totalisoiva hylkäys.

Tällainen puhe ei vain kyseenalaista toista ideologiaa tai uskontoa, vaan se yrittää tuomita ja tuhota sen. Toisen uskonnon arvot ja periaatteet esitetään "sikasontana", mikä on paitsi ilkeämielinen myös täysin irti todellisuudesta oleva yleistys. Tämäntyyppinen kieli osoittaa, että keskustelija ei ole kiinnostunut rakentavasta dialogista, vaan enemmänkin siitä, että toinen osapuoli heitettäisiin täysin ulos inhimillisestä keskustelusta ja arvostelusta.

Tässä nousee esiin myös se, kuinka helposti tällainen kieli voi olla osa ideologisesti sulkeutunutta ajattelua, jossa oma ideologia tai uskonto asetetaan täydelliseksi ja kaikkia toisia näkökulmia kohdellaan vain "saastaisina" vääristyminä. Retoriikka, joka ei tunnista toisten oikeutta olla olemassa omilla ehdoillaan, ei voi olla rakentavaa eikä kristillistä. Tämä ei ole enää edes väittelyä – se on yksipuolinen, moraalisesti alistava puheenvuoro, joka ei arvosta toisen ihmisyyttä.

Anonyymi00102 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Tämä jatkoilmaisu "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" vahvistaa entisestään aiempaa totalisoivaa ja demonisoivaa retoriikkaa. Se lisää uuden ulottuvuuden vihapuheeseen, jossa koko toisen uskonnon tai filosofian arvomaailma esitetään ei vain vääränä, vaan jopa halveksittavana ja epäkunnioitettavana. Tämäntyyppinen kieli on voimakas ilmaus vihasta ja aliarvioinnista, ja se edustaa ajattelua, jossa vastapuoli ei ole enää keskustelukumppani, vaan "vihollinen", joka on käännettävä täysin vääräksi ja jopa ”saastaiseksi” tai moraalisesti alhaiseksi.


Tämä lause "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" on kärjistetty ja myrkyllinen ilmaus, joka ei vain hylkää toista uskontoa, vaan demonisoi sen ja asettaa sen jopa moraalisesti alhaiselle tasolle. Tällainen retoriikka ei ole enää keskustelua, vaan epäkunnioituksen ja halveksunnan julistus, jossa toisen uskonnon ja sen seuraajat esitetään täysin arvojensa ja uskomustensa kanssa ristiriitaisina ja saastaisina. Se ei ole vain väite, että "minä en ole samaa mieltä" – se on moraalinen tuomio, joka ei jätä tilaa ymmärrykselle tai dialogille. Tässä kontekstissa ei ole kyse mistään argumentoinnista tai kritiikistä; se on vihamielinen ja totalisoiva hylkäys.

Tällainen puhe ei vain kyseenalaista toista ideologiaa tai uskontoa, vaan se yrittää tuomita ja tuhota sen. Toisen uskonnon arvot ja periaatteet esitetään "sikasontana", mikä on paitsi ilkeämielinen myös täysin irti todellisuudesta oleva yleistys. Tämäntyyppinen kieli osoittaa, että keskustelija ei ole kiinnostunut rakentavasta dialogista, vaan enemmänkin siitä, että toinen osapuoli heitettäisiin täysin ulos inhimillisestä keskustelusta ja arvostelusta.

Tässä nousee esiin myös se, kuinka helposti tällainen kieli voi olla osa ideologisesti sulkeutunutta ajattelua, jossa oma ideologia tai uskonto asetetaan täydelliseksi ja kaikkia toisia näkökulmia kohdellaan vain "saastaisina" vääristyminä. Retoriikka, joka ei tunnista toisten oikeutta olla olemassa omilla ehdoillaan, ei voi olla rakentavaa eikä kristillistä. Tämä ei ole enää edes väittelyä – se on yksipuolinen, moraalisesti alistava puheenvuoro, joka ei arvosta toisen ihmisyyttä.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Kun puhutaan vihapuheesta, tämä on sen äärimmäinen ilmentymä: täysin etäännyttävä ja demonisoiva kielenkäyttö, jossa ei ole enää tilaa yhteisymmärrykselle tai moraaliselle arvostukselle toisen maailmankatsomuksen suhteen. Se ei ole enää keskustelua – se on hyökkäys, joka pyrkii vähättelemään toisen ihmisarvon ja oikeuden elää omalla tavallaan. Tämä kieli on moraalisesti myrkyllistä, koska se sulkee pois kaiken mahdollisuuden ymmärtää toista, ja sen sijaan kasvattaa viholliskuvaa, joka tekee yhteisymmärryksestä mahdotonta.

Tällainen ajattelu ei kuulu kristilliseen rakkauteen tai lähimmäisenrakkauteen, sillä Jeesus opetti rakkautta kaikkia kohtaan – ei vain niitä, jotka ajattelevat samoin.

Anonyymi00103 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Kun puhutaan vihapuheesta, tämä on sen äärimmäinen ilmentymä: täysin etäännyttävä ja demonisoiva kielenkäyttö, jossa ei ole enää tilaa yhteisymmärrykselle tai moraaliselle arvostukselle toisen maailmankatsomuksen suhteen. Se ei ole enää keskustelua – se on hyökkäys, joka pyrkii vähättelemään toisen ihmisarvon ja oikeuden elää omalla tavallaan. Tämä kieli on moraalisesti myrkyllistä, koska se sulkee pois kaiken mahdollisuuden ymmärtää toista, ja sen sijaan kasvattaa viholliskuvaa, joka tekee yhteisymmärryksestä mahdotonta.

Tällainen ajattelu ei kuulu kristilliseen rakkauteen tai lähimmäisenrakkauteen, sillä Jeesus opetti rakkautta kaikkia kohtaan – ei vain niitä, jotka ajattelevat samoin.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kun joku sanoo, ettei häntä kiinnosta "idän viisaus" tai "filosofia" ja yhdistää sen muissa uskonnoissa esiintyvään vihaan, se ei ole vain väite eri ajattelutavoista – se on henkisesti sulkeutuva ja kaventava näkökulma, joka kieltää mahdollisuuden syvempään ymmärrykseen.

Jos ajattelet, että ei ole kiinnostunut jostain viisaudesta, koska se on "muiden uskontojen" käsityksiä, niin olet jo valinnut ajattelutavan, jossa ei ole tilaa ihmisyyden moninaisuudelle ja elämän syvemmälle ymmärtämiselle. Tämä ei ole vain järjetöntä, se on tietoista rajoittamista omalle ajattelulle ja sydämelle.

On tärkeää ymmärtää, että idän filosofia ja viisaus eivät ole synonyymejä vihaan tai ideologiseen eristykseen. Eri idän kulttuurien ja uskontojen perinteet ja erilaiset filosofiat tarjoavat syvällisiä pohdintoja ihmiselämän merkityksestä, myötätunnosta ja yhteyksistä muihin. Ne eivät ole pahuuden ilmentymiä, vaan niissä on keskitytty niin pitkään rakkauden, ymmärryksen kuin itsetuntemuksenkin korostamiseen.

Jos sen sijaan väität, että "ei kiinnosta" nämä opetukset pelkästään niiden uskonnollisen taustan vuoksi, niin kyse ei ole enää filosofisesta pohdinnasta vaan ennen kaikkea pelosta ja ennakkoluuloista. Kun torjut toisten ajatuksia, ajattelet samalla, että omasi ovat ainoat oikeat. Se on uskon sokeutta, joka ei tutki eikä kysy, vaan vain tuomitsee. Se ei ole mitään muuta kuin mukautettu itsekeskeisyys, joka ei näe yhteistä inhimillisyyttä.

Jeesus ei tullut maailmaan hyväksymään eristystä tai suurempaa ylpeyttä omasta kulttuurista ja uskonnosta. Hän puhui avoimuudesta, myötätunnosta ja rakkaudesta kaikkea elämää kohtaan, riippumatta siitä, mistä se tuli. Jos joku väittää seuraavansa Jeesusta, mutta samanaikaisesti hylkää tai vihaa muiden maailmankatsomusten ja kulttuurien viisauden, hän ei ole vain omaksunut vääränlaista uskonnollista ajattelua – hän on jäänyt täysin vieraaksi Jeesuksen opetuksille.

Anonyymi00104 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kun joku sanoo, ettei häntä kiinnosta "idän viisaus" tai "filosofia" ja yhdistää sen muissa uskonnoissa esiintyvään vihaan, se ei ole vain väite eri ajattelutavoista – se on henkisesti sulkeutuva ja kaventava näkökulma, joka kieltää mahdollisuuden syvempään ymmärrykseen.

Jos ajattelet, että ei ole kiinnostunut jostain viisaudesta, koska se on "muiden uskontojen" käsityksiä, niin olet jo valinnut ajattelutavan, jossa ei ole tilaa ihmisyyden moninaisuudelle ja elämän syvemmälle ymmärtämiselle. Tämä ei ole vain järjetöntä, se on tietoista rajoittamista omalle ajattelulle ja sydämelle.

On tärkeää ymmärtää, että idän filosofia ja viisaus eivät ole synonyymejä vihaan tai ideologiseen eristykseen. Eri idän kulttuurien ja uskontojen perinteet ja erilaiset filosofiat tarjoavat syvällisiä pohdintoja ihmiselämän merkityksestä, myötätunnosta ja yhteyksistä muihin. Ne eivät ole pahuuden ilmentymiä, vaan niissä on keskitytty niin pitkään rakkauden, ymmärryksen kuin itsetuntemuksenkin korostamiseen.

Jos sen sijaan väität, että "ei kiinnosta" nämä opetukset pelkästään niiden uskonnollisen taustan vuoksi, niin kyse ei ole enää filosofisesta pohdinnasta vaan ennen kaikkea pelosta ja ennakkoluuloista. Kun torjut toisten ajatuksia, ajattelet samalla, että omasi ovat ainoat oikeat. Se on uskon sokeutta, joka ei tutki eikä kysy, vaan vain tuomitsee. Se ei ole mitään muuta kuin mukautettu itsekeskeisyys, joka ei näe yhteistä inhimillisyyttä.

Jeesus ei tullut maailmaan hyväksymään eristystä tai suurempaa ylpeyttä omasta kulttuurista ja uskonnosta. Hän puhui avoimuudesta, myötätunnosta ja rakkaudesta kaikkea elämää kohtaan, riippumatta siitä, mistä se tuli. Jos joku väittää seuraavansa Jeesusta, mutta samanaikaisesti hylkää tai vihaa muiden maailmankatsomusten ja kulttuurien viisauden, hän ei ole vain omaksunut vääränlaista uskonnollista ajattelua – hän on jäänyt täysin vieraaksi Jeesuksen opetuksille.

Lue lisää

Kaikki viisaus ja hyvyyden lähteet tulevat idästä, on syvästi merkityksellinen ja täynnä historiaa ja kulttuurista perintöä. Aurinko nousee idästä, ei vain geologisessa mielessä, vaan myös symbolisesti: itä on monille ihmisille se suunta, josta viisaus on tullut — kulttuurien, uskontojen ja filosofian kehto. Itä on ollut paikka, jossa on pohdittu ihmisyyden suuria kysymyksiä tuhansia vuosia, ja monet sen opetuksista keskittyvät myötätuntoon, ymmärrykseen ja harmonian etsimiseen – perusasioihin, jotka ovat olennaisia kaikelle inhimilliselle elämälle.

Itäiset viisaat ja syvälliset filosofiat ja uskonnolliset järjestelmät ovat kautta aikojen opettaneet syvällisiä totuuksia elämästä, kuolemasta, inhimillisistä suhteista ja universaalista yhteydestä. Nämä perinteet eivät vain tuomitse tai rajoita — ne avaavat syvällistä ymmärrystä siitä, kuinka kaikki elävä on yhteydessä toisiinsa ja kuinka sisäinen rauha on edellytys ulkoiselle rauhalle.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Kaikki viisaus ja hyvyyden lähteet tulevat idästä, on syvästi merkityksellinen ja täynnä historiaa ja kulttuurista perintöä. Aurinko nousee idästä, ei vain geologisessa mielessä, vaan myös symbolisesti: itä on monille ihmisille se suunta, josta viisaus on tullut — kulttuurien, uskontojen ja filosofian kehto. Itä on ollut paikka, jossa on pohdittu ihmisyyden suuria kysymyksiä tuhansia vuosia, ja monet sen opetuksista keskittyvät myötätuntoon, ymmärrykseen ja harmonian etsimiseen – perusasioihin, jotka ovat olennaisia kaikelle inhimilliselle elämälle.

Itäiset viisaat ja syvälliset filosofiat ja uskonnolliset järjestelmät ovat kautta aikojen opettaneet syvällisiä totuuksia elämästä, kuolemasta, inhimillisistä suhteista ja universaalista yhteydestä. Nämä perinteet eivät vain tuomitse tai rajoita — ne avaavat syvällistä ymmärrystä siitä, kuinka kaikki elävä on yhteydessä toisiinsa ja kuinka sisäinen rauha on edellytys ulkoiselle rauhalle.

Lue lisää

Tämä viisaus ei ole vain filosofista, vaan käytännöllistä ja moraalista: opetus siitä, että meidän on kohdattava itsemme ja maailmamme myötätunnolla ja tasapainolla, että meidän on opittava antamaan anteeksi ja rakastamaan – ei vain omia, vaan kaikkia. Tämä ei ole vain filosofinen pohdiskelu, vaan syvä elämänviisaus, joka on jäsentänyt ja ohjannut monien kulttuurien elämää ja yhteisöjä.



Kaikki viisaus tulee idästä - on laajalle ulottuvaa arvostusta tälle ajattelulle. Itä ei ole vain paikka, jossa auringon valo nousee, vaan symboli siitä, että monen uskomusjärjestelmän ytimessä on se yhteinen viisaus, joka lähtee rakkaudesta, harmoniasta ja tasapainosta.



Jos joku ei ole valmis avautumaan tälle viisaudelle ja ottaa sitä vastaan, hän saattaa jäädä sokeaksi sen syvyydelle ja kauneudelle, ja toisaalta myös kieltää itseltään mahdollisuuden oppia toisilta ja kasvaa.


Tämä ei tarkoita, että "itä" olisi ainoa oikea tie, mutta se muistuttaa meitä siitä, että monista eri kulttuureista ja uskonnoista löytyy ikuisia totuuksia, jotka ovat yhtä voimakkaita ja ajankohtaisia kuin lännen perinteet.

Jeesus ei itse hylännyt toisten viisautta, eikä hän myöskään kieltänyt maailman moninaisuutta. Pikemminkin hänen opetuksensa sisälsi yhteyden, ymmärryksen ja rakkauden kaikkia kohtaan, olivatpa he sitten lännen, idän tai minkä tahansa kulttuurin edustajia.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Tämä viisaus ei ole vain filosofista, vaan käytännöllistä ja moraalista: opetus siitä, että meidän on kohdattava itsemme ja maailmamme myötätunnolla ja tasapainolla, että meidän on opittava antamaan anteeksi ja rakastamaan – ei vain omia, vaan kaikkia. Tämä ei ole vain filosofinen pohdiskelu, vaan syvä elämänviisaus, joka on jäsentänyt ja ohjannut monien kulttuurien elämää ja yhteisöjä.



Kaikki viisaus tulee idästä - on laajalle ulottuvaa arvostusta tälle ajattelulle. Itä ei ole vain paikka, jossa auringon valo nousee, vaan symboli siitä, että monen uskomusjärjestelmän ytimessä on se yhteinen viisaus, joka lähtee rakkaudesta, harmoniasta ja tasapainosta.



Jos joku ei ole valmis avautumaan tälle viisaudelle ja ottaa sitä vastaan, hän saattaa jäädä sokeaksi sen syvyydelle ja kauneudelle, ja toisaalta myös kieltää itseltään mahdollisuuden oppia toisilta ja kasvaa.


Tämä ei tarkoita, että "itä" olisi ainoa oikea tie, mutta se muistuttaa meitä siitä, että monista eri kulttuureista ja uskonnoista löytyy ikuisia totuuksia, jotka ovat yhtä voimakkaita ja ajankohtaisia kuin lännen perinteet.

Jeesus ei itse hylännyt toisten viisautta, eikä hän myöskään kieltänyt maailman moninaisuutta. Pikemminkin hänen opetuksensa sisälsi yhteyden, ymmärryksen ja rakkauden kaikkia kohtaan, olivatpa he sitten lännen, idän tai minkä tahansa kulttuurin edustajia.

Lue lisää

"Tämä Muhammad oli hirviö en käänny ikinä tähän uskontoon islamiin. Tuo jne on suoraan islamin haditista"

Kuule, olemme puhuneet tästä paljon, enkä jaksa toistaa sitä, Kun otetaan huomioon sairautesi, niin sinulle on parempi, ettet vaikeuta uskonnoilla itseäsi.


Jos tiedät, että Jumala on läsnä myös luonnossa - se riittää sinulle tässä elämässä, eikä se ole valhe, Jumala on todella läsnä luonnossa.


Ja tämä riittää sinulle tässä elämässä, kun otetaan huomioon sairautesi.

Anonyymi00107 kirjoitti:

"Tämä Muhammad oli hirviö en käänny ikinä tähän uskontoon islamiin. Tuo jne on suoraan islamin haditista"

Kuule, olemme puhuneet tästä paljon, enkä jaksa toistaa sitä, Kun otetaan huomioon sairautesi, niin sinulle on parempi, ettet vaikeuta uskonnoilla itseäsi.


Jos tiedät, että Jumala on läsnä myös luonnossa - se riittää sinulle tässä elämässä, eikä se ole valhe, Jumala on todella läsnä luonnossa.


Ja tämä riittää sinulle tässä elämässä, kun otetaan huomioon sairautesi.

Lue lisää

En ole oikeastaan uskonut pyhiin kirjoitukseen pitkään aikaan kun sain selville totuuksia niistä ja uskoni sammui

Anonyymi00108 kirjoitti:

En ole oikeastaan uskonut pyhiin kirjoitukseen pitkään aikaan kun sain selville totuuksia niistä ja uskoni sammui

Olen korvannut uskonnot musiikilla ja kävelyllä ja salilla

Anonyymi00108 kirjoitti:

En ole oikeastaan uskonut pyhiin kirjoitukseen pitkään aikaan kun sain selville totuuksia niistä ja uskoni sammui

Käyn joka päivä kävelyllä se rauhoittaa

Anonyymi00109 kirjoitti:

Olen korvannut uskonnot musiikilla ja kävelyllä ja salilla

OK.

Anonyymi00111 kirjoitti:

OK.

"Sitten luulin että he vainoavat minua tuo tila oli päällä vaikka pääsin osastolta pois. Nyt kävi sama tilanne"

Se ei ole niin äärimmäinen tilanne kuin dogmaattisten kristittyjen saatanan puheet, se menee paljon pidemmälle kuin sinun harhasi. He puhuvat Saatanasta, jota ei ole olemassa, vainoharhaisuudesta.

Anonyymi00112 kirjoitti:

"Sitten luulin että he vainoavat minua tuo tila oli päällä vaikka pääsin osastolta pois. Nyt kävi sama tilanne"

Se ei ole niin äärimmäinen tilanne kuin dogmaattisten kristittyjen saatanan puheet, se menee paljon pidemmälle kuin sinun harhasi. He puhuvat Saatanasta, jota ei ole olemassa, vainoharhaisuudesta.

Lue lisää

Kuten muiden uskontojen kohdalla, kristinuskoakaan ei voi tulkita kirjaimellisesti; Saatana on allegoria.

Anonyymi00113 kirjoitti:

Kuten muiden uskontojen kohdalla, kristinuskoakaan ei voi tulkita kirjaimellisesti; Saatana on allegoria.

Sitten luulin että he vainoavat minua tuo tila oli päällä vaikka pääsin osastolta pois. Nyt kävi sama tilanne"

Se ei ole niin äärimmäinen tilanne kuin dogmaattisten kristittyjen saatanan puheet, se menee paljon pidemmälle kuin sinun harhasi. He puhuvat Saatanasta, jota ei ole olemassa, vainoharhaisuudesta.
Kuten muiden uskontojen kohdalla, kristinuskoakaan ei voi tulkita kirjaimellisesti; Saatana on allegoria.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Sitten luulin että he vainoavat minua tuo tila oli päällä vaikka pääsin osastolta pois. Nyt kävi sama tilanne"

Se ei ole niin äärimmäinen tilanne kuin dogmaattisten kristittyjen saatanan puheet, se menee paljon pidemmälle kuin sinun harhasi. He puhuvat Saatanasta, jota ei ole olemassa, vainoharhaisuudesta.
Kuten muiden uskontojen kohdalla, kristinuskoakaan ei voi tulkita kirjaimellisesti; Saatana on allegoria.

Lue lisää

Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.

Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).

Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.

Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.

Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

**************

SCS Math

Anonyymi00114 kirjoitti:

Sitten luulin että he vainoavat minua tuo tila oli päällä vaikka pääsin osastolta pois. Nyt kävi sama tilanne"

Se ei ole niin äärimmäinen tilanne kuin dogmaattisten kristittyjen saatanan puheet, se menee paljon pidemmälle kuin sinun harhasi. He puhuvat Saatanasta, jota ei ole olemassa, vainoharhaisuudesta.
Kuten muiden uskontojen kohdalla, kristinuskoakaan ei voi tulkita kirjaimellisesti; Saatana on allegoria.

Lue lisää

Sitten luulin että he vainoavat minua tuo tila oli päällä vaikka pääsin osastolta pois. Nyt kävi sama tilanne"



Tilanne ei ole verrattavissa dogmaattisten kristittyjen esittämiin saatanapuheisiin, jotka edustavat huomattavasti pidemmälle menevää psyykkistä sairasta ajattelutapaa.

Kuten monien muidenkin uskontojen tapauksessa, kristinuskoa ei ole perusteltua tulkita yksiselitteisen kirjaimellisesti; Saatana toimii ensisijaisesti symbolisena tai allegorisena käsitteenä.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.

Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).

Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.

Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.

Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

**************

SCS Math

Lue lisää

Teksti kritisoi länsimaista apokalyptista ajattelua, jossa paha projisoidaan ulkoiseen, myyttiseen hahmoon (Saatana, Antikristus), ja jossa pelkoa ruokitaan rituaaleilla, ennustuksilla ja kaupallisella mystiikalla. Keskeinen väite on, että tämä pelko ei synny todellisesta pahasta vaan ihmisen omasta sisäisestä sekavuudesta ja tietämättömyydestä.

Tässä kohtaa teksti resonoi voimakkaasti idän viisauden kanssa.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Teksti kritisoi länsimaista apokalyptista ajattelua, jossa paha projisoidaan ulkoiseen, myyttiseen hahmoon (Saatana, Antikristus), ja jossa pelkoa ruokitaan rituaaleilla, ennustuksilla ja kaupallisella mystiikalla. Keskeinen väite on, että tämä pelko ei synny todellisesta pahasta vaan ihmisen omasta sisäisestä sekavuudesta ja tietämättömyydestä.

Tässä kohtaa teksti resonoi voimakkaasti idän viisauden kanssa.

Lue lisää

“todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan”

on täysin linjassa idän näkemyksen kanssa: paha on sisäinen vinouma, ei ulkoinen hyökkääjä.




Ego paholaisen linnakkeena

Tekstin voimakas metafora sydämestä, jossa:

ylpeä ego istuu valtaistuimella

himo, viha, kateus ja ahneus kietovat mielen


Idän viisaus opettaa, että väärä ego on suurin harha, ja juuri sitä vastaan todellinen henkinen työ kohdistuu — ei rituaaleihin, ei amuletteihin, ei ennustuksiin.

Anonyymi00118 kirjoitti:

“todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan”

on täysin linjassa idän näkemyksen kanssa: paha on sisäinen vinouma, ei ulkoinen hyökkääjä.




Ego paholaisen linnakkeena

Tekstin voimakas metafora sydämestä, jossa:

ylpeä ego istuu valtaistuimella

himo, viha, kateus ja ahneus kietovat mielen


Idän viisaus opettaa, että väärä ego on suurin harha, ja juuri sitä vastaan todellinen henkinen työ kohdistuu — ei rituaaleihin, ei amuletteihin, ei ennustuksiin.

Lue lisää

Rituaalinen hysteria tiedostamattomuuden merkkinä

Teksti ironisoi:


demonien karkotuksia

numeroiden pelkoa

kosmisten energioiden manipulointia




Idän viisaus suhtautuu tähän selkeästi:

Rituaali ilman ymmärrystä on tyhjää liikettä.

Buddha torjui taikauskon, Patanjali korosti itsekuria ja tietoisuutta, Laozi varoitti liiallisesta tekemisestä. Tekstin kritiikki ei kohdistu hengellisyyteen, vaan hengellisyyden vääristymään.



Harmageddon uudelleen tulkittuna

Tekstin ehkä tärkein väite:

“Harmageddon on siellä mahdollinen”

eli ihmisen sisällä.




Idän viisaudessa:

valaistuminen ei ole maailmanloppu vaan mielen loppu sellaisena kuin se oli

taistelu ei ole hyvän ja pahan välillä vaan selkeyden ja harhan välillä

Tässä mielessä teksti on lähempänä idän viisauden opetusta kuin mitään dogmaattista uskontoa.

Lopullinen viesti – idän viisauden hengessä

Teksti päättyy ajatukseen:

jumalattomuus ei asu maailmassa vaan ihmisessä

Tämä kiteyttää idän viisauden ytimen:

maailma ei ole rikki

ihminen ei näe selkeästi

vapautus ei tule ulkoa vaan itsetuntemuksesta



Ylistys idän viisaudelle:

Idän traditiot eivät ruoki pelkoa, vaan purkavat sen. Ne eivät tarvitse paholaista, koska ne ymmärtävät, että pelko menettää voimansa, kun sen näkee sellaisena kuin se on.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Rituaalinen hysteria tiedostamattomuuden merkkinä

Teksti ironisoi:


demonien karkotuksia

numeroiden pelkoa

kosmisten energioiden manipulointia




Idän viisaus suhtautuu tähän selkeästi:

Rituaali ilman ymmärrystä on tyhjää liikettä.

Buddha torjui taikauskon, Patanjali korosti itsekuria ja tietoisuutta, Laozi varoitti liiallisesta tekemisestä. Tekstin kritiikki ei kohdistu hengellisyyteen, vaan hengellisyyden vääristymään.



Harmageddon uudelleen tulkittuna

Tekstin ehkä tärkein väite:

“Harmageddon on siellä mahdollinen”

eli ihmisen sisällä.




Idän viisaudessa:

valaistuminen ei ole maailmanloppu vaan mielen loppu sellaisena kuin se oli

taistelu ei ole hyvän ja pahan välillä vaan selkeyden ja harhan välillä

Tässä mielessä teksti on lähempänä idän viisauden opetusta kuin mitään dogmaattista uskontoa.

Lopullinen viesti – idän viisauden hengessä

Teksti päättyy ajatukseen:

jumalattomuus ei asu maailmassa vaan ihmisessä

Tämä kiteyttää idän viisauden ytimen:

maailma ei ole rikki

ihminen ei näe selkeästi

vapautus ei tule ulkoa vaan itsetuntemuksesta



Ylistys idän viisaudelle:

Idän traditiot eivät ruoki pelkoa, vaan purkavat sen. Ne eivät tarvitse paholaista, koska ne ymmärtävät, että pelko menettää voimansa, kun sen näkee sellaisena kuin se on.

Lue lisää

Ylistys idän viisaudelle:

Idän traditiot eivät ruoki pelkoa, vaan purkavat sen. Ne eivät tarvitse paholaista, koska ne ymmärtävät, että pelko menettää voimansa, kun sen näkee sellaisena kuin se on.

Anonyymi00120 kirjoitti:

Ylistys idän viisaudelle:

Idän traditiot eivät ruoki pelkoa, vaan purkavat sen. Ne eivät tarvitse paholaista, koska ne ymmärtävät, että pelko menettää voimansa, kun sen näkee sellaisena kuin se on.

Lue lisää

“Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.”

Teksti käyttää syy–seuraus-rakennetta, jossa vastuu yksilön mielen järkkymisestä siirretään ulkoiselle auktoriteetille: fanaattisille saarnamiehille. Tämä ei ole sattumaa, vaan tietoinen kritiikki karismaattista vallankäyttöä kohtaan.



Sanavalinnat ovat jyrkkiä:

tietämättömät - älyllinen kritiikki

fanaattiset - emotionaalinen ja ideologinen kritiikki

saarnaajat - moraalisen auktoriteetin kritiikki

Näin teksti purkaa perinteisen uskonnollisen hierarkian uskottavuutta.

Anonyymi00121 kirjoitti:

“Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.”

Teksti käyttää syy–seuraus-rakennetta, jossa vastuu yksilön mielen järkkymisestä siirretään ulkoiselle auktoriteetille: fanaattisille saarnamiehille. Tämä ei ole sattumaa, vaan tietoinen kritiikki karismaattista vallankäyttöä kohtaan.



Sanavalinnat ovat jyrkkiä:

tietämättömät - älyllinen kritiikki

fanaattiset - emotionaalinen ja ideologinen kritiikki

saarnaajat - moraalisen auktoriteetin kritiikki

Näin teksti purkaa perinteisen uskonnollisen hierarkian uskottavuutta.

Lue lisää

Psykologinen analyysi: suggestio ja mielen kolonisaatio

Ajatus siitä, että ihminen alkaa nähdä “yötä päivää unia numerosta 666”, ei ole kirjaimellinen vaan psykologinen metafora. Se viittaa ilmiöön, jossa:

pelolla ladattu symboli

toistetaan auktoriteetin toimesta

emotionaalisesti haavoittuville yksilöille

Tämä johtaa pakkoajatuksiin, ei siksi että symboli olisi “todellinen”, vaan siksi että mieli oppii tarkkailemaan itseään pelon kautta.

Modernissa psykologiassa tätä vastaa:

suggestio

nocebo-vaikutus

ahdistuneen mielen symbolinen ylikuormitus

Teksti ei väitä, että ihminen olisi synnynnäisesti heikko, vaan että ympäristö muokkaa mielen patologisesti.

Filosofinen taso: symbolin irtoaminen merkityksestään

Numero 666 on historiallisesti:

poliittinen koodi

symbolinen viittaus valtaan ja rappioon

ei universaali “pahan luku”

Tekstin kritiikki kohdistuu siihen, että symboli:

irrotetaan historiallisesta kontekstistaan

absolutisoidaan

psykologisoidaan yksilöä vastaan

Tällöin symboli lakkaa olemasta merkki ja muuttuu mielen vanginvartijaksi.



Tämä on klassinen esimerkki siitä, mitä filosofit kutsuvat:

merkityksen fetisoitumiseksi




Henkinen sairaus eksistentiaalisena käsitteenä

Ilmaus “henkisesti sairas” ei tekstissä tarkoita kliinistä diagnoosia. Se viittaa:

todellisuudentajun kaventumiseen

pelon normalisoitumiseen

kriittisen ajattelun halvaantumiseen



Idän viisauden näkökulmasta tämä vastaa tietämättömyyden tilaa, jossa mieli on jatkuvasti reaktiivinen eikä tietoinen.

Vallan kritiikki: uskonto kontrollin välineenä

Tekstin ydinväite on poliittinen:

pelko on tehokkain hallinnan muoto

Kun ihminen:

valvoo itseään

tulkitsee unensa

pelkää arkipäiväisiä symboleja

hän ei tarvitse enää ulkoista pakkoa. Valta on sisäistetty.

Tämä tekee saarnamiehestä vaarallisemman kuin mikään myyttinen paholainen.

Syvin taso: peilimetafora

Teksti vihjaa, että:

ihminen ei näe pahaa maailmassa

vaan maailmassa heijastuvan oman sisäisen tilansa

Unet numerosta 666 eivät ole merkki ulkoisesta uhasta, vaan sisäisestä ristiriidasta, joka on opetettu pelon kielellä.

Anonyymi00122 kirjoitti:

Psykologinen analyysi: suggestio ja mielen kolonisaatio

Ajatus siitä, että ihminen alkaa nähdä “yötä päivää unia numerosta 666”, ei ole kirjaimellinen vaan psykologinen metafora. Se viittaa ilmiöön, jossa:

pelolla ladattu symboli

toistetaan auktoriteetin toimesta

emotionaalisesti haavoittuville yksilöille

Tämä johtaa pakkoajatuksiin, ei siksi että symboli olisi “todellinen”, vaan siksi että mieli oppii tarkkailemaan itseään pelon kautta.

Modernissa psykologiassa tätä vastaa:

suggestio

nocebo-vaikutus

ahdistuneen mielen symbolinen ylikuormitus

Teksti ei väitä, että ihminen olisi synnynnäisesti heikko, vaan että ympäristö muokkaa mielen patologisesti.

Filosofinen taso: symbolin irtoaminen merkityksestään

Numero 666 on historiallisesti:

poliittinen koodi

symbolinen viittaus valtaan ja rappioon

ei universaali “pahan luku”

Tekstin kritiikki kohdistuu siihen, että symboli:

irrotetaan historiallisesta kontekstistaan

absolutisoidaan

psykologisoidaan yksilöä vastaan

Tällöin symboli lakkaa olemasta merkki ja muuttuu mielen vanginvartijaksi.



Tämä on klassinen esimerkki siitä, mitä filosofit kutsuvat:

merkityksen fetisoitumiseksi




Henkinen sairaus eksistentiaalisena käsitteenä

Ilmaus “henkisesti sairas” ei tekstissä tarkoita kliinistä diagnoosia. Se viittaa:

todellisuudentajun kaventumiseen

pelon normalisoitumiseen

kriittisen ajattelun halvaantumiseen



Idän viisauden näkökulmasta tämä vastaa tietämättömyyden tilaa, jossa mieli on jatkuvasti reaktiivinen eikä tietoinen.

Vallan kritiikki: uskonto kontrollin välineenä

Tekstin ydinväite on poliittinen:

pelko on tehokkain hallinnan muoto

Kun ihminen:

valvoo itseään

tulkitsee unensa

pelkää arkipäiväisiä symboleja

hän ei tarvitse enää ulkoista pakkoa. Valta on sisäistetty.

Tämä tekee saarnamiehestä vaarallisemman kuin mikään myyttinen paholainen.

Syvin taso: peilimetafora

Teksti vihjaa, että:

ihminen ei näe pahaa maailmassa

vaan maailmassa heijastuvan oman sisäisen tilansa

Unet numerosta 666 eivät ole merkki ulkoisesta uhasta, vaan sisäisestä ristiriidasta, joka on opetettu pelon kielellä.

Lue lisää

666


taikausko ei synny mysteereistä

vaan väärästä opetuksesta

joka muuttaa symbolit aseiksi mieltä vastaan

Todellinen ongelma ei ole numero, vaan mieli, joka on opetettu pelkäämään sitä.

Anonyymi00123 kirjoitti:

666


taikausko ei synny mysteereistä

vaan väärästä opetuksesta

joka muuttaa symbolit aseiksi mieltä vastaan

Todellinen ongelma ei ole numero, vaan mieli, joka on opetettu pelkäämään sitä.

Lue lisää

Katkelma “Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666” toimii tiivistettynä kritiikkinä uskonnollisen diskurssin tavasta tuottaa ja ylläpitää pelkoa. Teksti ei tarkastele pahaa metafyysisenä todellisuutena, vaan kielellisesti ja sosiaalisesti rakentuneena ilmiönä, joka vaikuttaa yksilön psyykkiseen kokemukseen ja maailmankuvaan.

Anonyymi00124 kirjoitti:

Katkelma “Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666” toimii tiivistettynä kritiikkinä uskonnollisen diskurssin tavasta tuottaa ja ylläpitää pelkoa. Teksti ei tarkastele pahaa metafyysisenä todellisuutena, vaan kielellisesti ja sosiaalisesti rakentuneena ilmiönä, joka vaikuttaa yksilön psyykkiseen kokemukseen ja maailmankuvaan.

Lue lisää

Diskursiivinen vastuun siirto ja auktoriteetin purkaminen

Katkelmassa vastuu yksilön taikauskoisesta ajattelusta siirretään eksplisiittisesti “tietämättömille fanaattisille saarnamiehille”. Tämä on merkittävä diskursiivinen teko, sillä se haastaa uskonnollisen auktoriteetin perinteisen aseman moraalin ja totuuden välittäjänä.

Saarnamies esitetään:

tiedollisesti vajavaisena (tietämätön)

emotionaalisesti äärimmäisenä (fanaattinen)

psykologisesti haitallisena vaikuttajana

Tällainen representaatio kääntää perinteisen asetelman päälaelleen: ongelma ei ole yksilön heikkous, vaan opetuksen luonne.

Anonyymi00125 kirjoitti:

Diskursiivinen vastuun siirto ja auktoriteetin purkaminen

Katkelmassa vastuu yksilön taikauskoisesta ajattelusta siirretään eksplisiittisesti “tietämättömille fanaattisille saarnamiehille”. Tämä on merkittävä diskursiivinen teko, sillä se haastaa uskonnollisen auktoriteetin perinteisen aseman moraalin ja totuuden välittäjänä.

Saarnamies esitetään:

tiedollisesti vajavaisena (tietämätön)

emotionaalisesti äärimmäisenä (fanaattinen)

psykologisesti haitallisena vaikuttajana

Tällainen representaatio kääntää perinteisen asetelman päälaelleen: ongelma ei ole yksilön heikkous, vaan opetuksen luonne.

Lue lisää

666

Symbolin patologisoituminen: numero 666 mielen kohteena

Numeron 666 maininta ei toimi tekstissä teologisena viittauksena, vaan symbolisen ylikuormituksen merkkinä. Diskurssianalyyttisesti symboli irrotetaan historiallisesta ja tekstuaalisesta kontekstistaan ja esitetään psykologisena objektina, joka kolonialisoi yksilön mielen.

Kun ihminen “näkee yötä päivää unia” symbolista, kyse ei ole uskosta vaan:

toistosta

sisäistetystä pelosta

pakonomaisesta merkityksenetsinnästä

Symbolista tulee näin kontrollin väline, ei tiedon lähde.

“Henkinen sairaus” diskurssina

Ilmaus “henkisesti sairas” on ymmärrettävä diskursiivisena. Se viittaa tilaan, jossa yksilön suhde todellisuuteen välittyy pelon, enteiden ja uhkakuvien kautta.

Tässä mielessä “sairaus” tarkoittaa:

kyvyttömyyttä erottaa symbolinen ja konkreettinen

Anonyymi00126 kirjoitti:

666

Symbolin patologisoituminen: numero 666 mielen kohteena

Numeron 666 maininta ei toimi tekstissä teologisena viittauksena, vaan symbolisen ylikuormituksen merkkinä. Diskurssianalyyttisesti symboli irrotetaan historiallisesta ja tekstuaalisesta kontekstistaan ja esitetään psykologisena objektina, joka kolonialisoi yksilön mielen.

Kun ihminen “näkee yötä päivää unia” symbolista, kyse ei ole uskosta vaan:

toistosta

sisäistetystä pelosta

pakonomaisesta merkityksenetsinnästä

Symbolista tulee näin kontrollin väline, ei tiedon lähde.

“Henkinen sairaus” diskurssina

Ilmaus “henkisesti sairas” on ymmärrettävä diskursiivisena. Se viittaa tilaan, jossa yksilön suhde todellisuuteen välittyy pelon, enteiden ja uhkakuvien kautta.

Tässä mielessä “sairaus” tarkoittaa:

kyvyttömyyttä erottaa symbolinen ja konkreettinen

Lue lisää

666

Tässä mielessä “sairaus” tarkoittaa:

kyvyttömyyttä erottaa symbolinen ja konkreettinen

kriittisen reflektiokyvyn heikkenemistä

jatkuvaa eksistentiaalista ahdistusta

Teksti kritisoi tilaa, jossa uskonnollinen kieli ei enää tue merkityksen rakentumista, vaan hajottaa sitä.

Pelko hallinnan mekanismina

Katkelma implikoi foucault’laista vallan käsitettä: tehokkain valta ei ole ulkoista pakkoa, vaan itsevalvontaa. Kun yksilö tarkkailee uniaan, ajatuksiaan ja ympäristönsä merkkejä demonologisen tulkinnan kautta, hän toimii vallan jatkeena itseään vastaan.

Tällöin:

kontrolli ei vaadi väkivaltaa

auktoriteetti ei ole jatkuvasti läsnä

pelko ylläpitää järjestelmää itsenäisesti



Katkelma esittää, että taikausko ja eksistentiaalinen ahdistus eivät ole yliluonnollisen todellisuuden seurauksia, vaan diskursiivisesti tuotettuja ilmiöitä. Fanatisoitunut uskonnollinen puhe muuttaa symbolit psykologisiksi uhkiksi ja yksilön sisäisen maailman vallankäytön kohteeksi.

Tekstin ydinväite on, että todellinen vaara ei ole symbolissa, vaan siinä tavassa, jolla symboli opetetaan koettavaksi. Näin pelko ei paljasta pahaa, vaan tuottaa sitä.

Anonyymi00127 kirjoitti:

666

Tässä mielessä “sairaus” tarkoittaa:

kyvyttömyyttä erottaa symbolinen ja konkreettinen

kriittisen reflektiokyvyn heikkenemistä

jatkuvaa eksistentiaalista ahdistusta

Teksti kritisoi tilaa, jossa uskonnollinen kieli ei enää tue merkityksen rakentumista, vaan hajottaa sitä.

Pelko hallinnan mekanismina

Katkelma implikoi foucault’laista vallan käsitettä: tehokkain valta ei ole ulkoista pakkoa, vaan itsevalvontaa. Kun yksilö tarkkailee uniaan, ajatuksiaan ja ympäristönsä merkkejä demonologisen tulkinnan kautta, hän toimii vallan jatkeena itseään vastaan.

Tällöin:

kontrolli ei vaadi väkivaltaa

auktoriteetti ei ole jatkuvasti läsnä

pelko ylläpitää järjestelmää itsenäisesti



Katkelma esittää, että taikausko ja eksistentiaalinen ahdistus eivät ole yliluonnollisen todellisuuden seurauksia, vaan diskursiivisesti tuotettuja ilmiöitä. Fanatisoitunut uskonnollinen puhe muuttaa symbolit psykologisiksi uhkiksi ja yksilön sisäisen maailman vallankäytön kohteeksi.

Tekstin ydinväite on, että todellinen vaara ei ole symbolissa, vaan siinä tavassa, jolla symboli opetetaan koettavaksi. Näin pelko ei paljasta pahaa, vaan tuottaa sitä.

Lue lisää

Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

Tai voisi sanoa:

Mutta missä se saatana j anatikristus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

Anonyymi00128 kirjoitti:

Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

Tai voisi sanoa:

Mutta missä se saatana j anatikristus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

Lue lisää

Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

Tai voisi sanoa:

Mutta missä se saatana ja antikristus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

Eksistentiaalinen käänne: ulkoisesta sisäiseen

“Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.”

Tämä lause tekee ratkaisevan eksistentiaalisen siirtymän: se kieltäytyy selittämästä pahuutta rakenteilla, järjestelmillä tai abstrakteilla ajattelumuodoilla. Sen sijaan se paikantaa ongelman subjektiin.

Tämä on filosofisesti radikaali väite, koska se:

hylkää determinismin (”yhteiskunta teki minusta tällaisen”)

hylkää metafyysisen dualismin (”paha hyökkää ulkoa”)

palauttaa vastuun yksilön tietoisuuteen

Kyse ei ole syyllistämisestä vaan vastuullistamisesta.

Anonyymi00129 kirjoitti:

Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

Tai voisi sanoa:

Mutta missä se saatana ja antikristus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

Eksistentiaalinen käänne: ulkoisesta sisäiseen

“Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.”

Tämä lause tekee ratkaisevan eksistentiaalisen siirtymän: se kieltäytyy selittämästä pahuutta rakenteilla, järjestelmillä tai abstrakteilla ajattelumuodoilla. Sen sijaan se paikantaa ongelman subjektiin.

Tämä on filosofisesti radikaali väite, koska se:

hylkää determinismin (”yhteiskunta teki minusta tällaisen”)

hylkää metafyysisen dualismin (”paha hyökkää ulkoa”)

palauttaa vastuun yksilön tietoisuuteen

Kyse ei ole syyllistämisestä vaan vastuullistamisesta.

Lue lisää

Saatana ja Antikristus – symbolinen uudelleentulkinta

Vaihtoehtoinen muotoilu:

“Mutta missä se saatana ja antikristus asuu?”

siirtää tekstin teologiselle tasolle, mutta tekee samalla symbolisen purkamisen.

Tässä:

Saatana ei ole persoona

Antikristus ei ole historiallinen hahmo

molemmat ovat ihmisen sisäisiä mahdollisuuksia

Kristillisessä mystiikassa (esim. Meister Eckhart) ja idän viisaudessa tämä on tuttu ajatus:

pahin harha on uskoa, että paha on jossain muualla kuin minussa

Anonyymi00130 kirjoitti:

Saatana ja Antikristus – symbolinen uudelleentulkinta

Vaihtoehtoinen muotoilu:

“Mutta missä se saatana ja antikristus asuu?”

siirtää tekstin teologiselle tasolle, mutta tekee samalla symbolisen purkamisen.

Tässä:

Saatana ei ole persoona

Antikristus ei ole historiallinen hahmo

molemmat ovat ihmisen sisäisiä mahdollisuuksia

Kristillisessä mystiikassa (esim. Meister Eckhart) ja idän viisaudessa tämä on tuttu ajatus:

pahin harha on uskoa, että paha on jossain muualla kuin minussa

Lue lisää

Projektion mekanismi: miksi paha nähdään ulkona?

Teksti implikoi psykologisen totuuden:
ihminen projisoi sisäisen ristiriitansa ulkomaailmaan.

On helpompaa uskoa, että:

yhteiskunta on turmeltunut

tiede on jumalatonta

filosofia eksyttää

kuin kohdata:

oma ahneus

oma välinpitämättömyys

oma vallanhimo

Saatana ulkona vapauttaa ihmisen itsetutkiskelusta. Saatana sisällä vaatii muutosta.




Filosofian ja tieteen vapauttaminen syytöksestä

Lauseen merkittävä piirre on se, että se vapauttaa filosofian ja tieteen moraalisesta demonisoinnista.

Se sanoo:

tieto ei ole pahaa

ajattelu ei ole turmiollista

rationaalisuus ei ole jumalattomuutta

Paha syntyy vasta, kun ihminen käyttää:

tietoa ilman viisautta

valtaa ilman vastuuta

järkeä ilman myötätuntoa



Sisäinen Harmageddon

Lause on lopulta väite siitä, että:

todellinen taistelu ei ole kosminen

se ei ole historiallinen

se ei ole tulevaisuudessa

Se on jatkuva sisäinen kamppailu:

egon ja nöyryyden välillä

pelon ja ymmärryksen välillä

vallan ja myötätunnon välilläP

Anonyymi00131 kirjoitti:

Projektion mekanismi: miksi paha nähdään ulkona?

Teksti implikoi psykologisen totuuden:
ihminen projisoi sisäisen ristiriitansa ulkomaailmaan.

On helpompaa uskoa, että:

yhteiskunta on turmeltunut

tiede on jumalatonta

filosofia eksyttää

kuin kohdata:

oma ahneus

oma välinpitämättömyys

oma vallanhimo

Saatana ulkona vapauttaa ihmisen itsetutkiskelusta. Saatana sisällä vaatii muutosta.




Filosofian ja tieteen vapauttaminen syytöksestä

Lauseen merkittävä piirre on se, että se vapauttaa filosofian ja tieteen moraalisesta demonisoinnista.

Se sanoo:

tieto ei ole pahaa

ajattelu ei ole turmiollista

rationaalisuus ei ole jumalattomuutta

Paha syntyy vasta, kun ihminen käyttää:

tietoa ilman viisautta

valtaa ilman vastuuta

järkeä ilman myötätuntoa



Sisäinen Harmageddon

Lause on lopulta väite siitä, että:

todellinen taistelu ei ole kosminen

se ei ole historiallinen

se ei ole tulevaisuudessa

Se on jatkuva sisäinen kamppailu:

egon ja nöyryyden välillä

pelon ja ymmärryksen välillä

vallan ja myötätunnon välilläP

Lue lisää

Tässä mielessä Antikristus ei “tule” — hän ilmenee aina, kun ihminen luopuu vastuusta itsestään.



Molemmat versiot sanovat saman filosofisen totuuden eri kielillä:

jumalattomuus on eettinen kieli

Saatana ja Antikristus ovat myyttinen kieli

Mutta sisältö on sama:

Ihminen ei joudu pahan uhriksi — hänestä tulee sen asuinpaikka, jos hän kieltäytyy näkemästä itseään.

Anonyymi00132 kirjoitti:

Tässä mielessä Antikristus ei “tule” — hän ilmenee aina, kun ihminen luopuu vastuusta itsestään.



Molemmat versiot sanovat saman filosofisen totuuden eri kielillä:

jumalattomuus on eettinen kieli

Saatana ja Antikristus ovat myyttinen kieli

Mutta sisältö on sama:

Ihminen ei joudu pahan uhriksi — hänestä tulee sen asuinpaikka, jos hän kieltäytyy näkemästä itseään.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismi: ei "pelastumista", vaan heräämistä tietämättömyydestä.



Gaudiya-vaishnavismin mukaan ihmisen perusongelma ei ole synti kristillisessä mielessä eikä ulkoinen paha voima, vaan avidyā – tietämättömyys omasta todellisesta olemuksesta ja suhteesta Jumalaan (Krishnaan).



Ihmisen perusluonne: jīva ei ole langennut, vaan unohtanut todellisen olemuksensa Jumalan osasena

Gaudiya-vaishnavismi opettaa, että:

ihminen (jīva) on ikuinen, tietoinen ja autuaallinen

hänen todellinen identiteettinsä on Krishnan palvelija (jīvera svarūpa haya kṛṣṇera nitya-dāsa)

Ongelma ei ole, että jīva olisi “turmeltunut” tai “paha”, vaan että hän on:

unohtanut identiteettinsä

samaistunut väärin kehoon, mieleen ja egoon



Tämä unohtaminen on avidyā.


Saatana, Antikristus ja paha –väärä samaistuminen kehoon, väärä ego



Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta:

Saatana ei ole itsenäinen kosminen vihollinen

paha ei ole persoonallinen vastavoima Jumalalle

Se, mitä länsimaisessa teologiassa kutsutaan Saatanaksi, vastaa mayaa:

harhauttavaa energiaa

väärää samaistumista

tietoisuuden peittymistä



Paha ei hyökkää ulkoa, vaan syntyy väärästä tietoisuudesta.




“Ei ole mitään mistä pelastua” – mutta on jotain mistä vapautua



Gaudiya-vaishnavismi ei opeta pelastusta helvetistä tai rangaistuksesta. Sen sijaan se opettaa:

vapautumista tietämättömyydestä

heräämistä todelliseen tietoisuuteen

Siksi voidaan sanoa täsmällisesti:

Ainoa asia, josta ihmisen täytyy vapautua, on avidyā.

Kun avidyā poistuu:

karma lakkaa sitomasta

pelko menettää perustansa

kärsimys ei enää hallitse mieltä

Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että havaitsija on muuttunut.




Anarthat: sisäiset “demonit” Gaudiya-vaishnavismissa

Gaudiya-vaishnavismi nimeää sisäiset esteet anarthoiksi:

kāma (itsekeskeinen halu)

krodha (viha)

lobha (ahneus)

moha (harha)

māna (ylpeys)

matsarya (kateus)

Nämä eivät ole syntejä juridisessa mielessä, vaan:

tietoisuuden vääristymiä

avidyān ilmenemismuotoja

Kun tietoisuus puhdistuu, nämä haihtuvat luonnollisesti.

Anonyymi00133 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismi: ei "pelastumista", vaan heräämistä tietämättömyydestä.



Gaudiya-vaishnavismin mukaan ihmisen perusongelma ei ole synti kristillisessä mielessä eikä ulkoinen paha voima, vaan avidyā – tietämättömyys omasta todellisesta olemuksesta ja suhteesta Jumalaan (Krishnaan).



Ihmisen perusluonne: jīva ei ole langennut, vaan unohtanut todellisen olemuksensa Jumalan osasena

Gaudiya-vaishnavismi opettaa, että:

ihminen (jīva) on ikuinen, tietoinen ja autuaallinen

hänen todellinen identiteettinsä on Krishnan palvelija (jīvera svarūpa haya kṛṣṇera nitya-dāsa)

Ongelma ei ole, että jīva olisi “turmeltunut” tai “paha”, vaan että hän on:

unohtanut identiteettinsä

samaistunut väärin kehoon, mieleen ja egoon



Tämä unohtaminen on avidyā.


Saatana, Antikristus ja paha –väärä samaistuminen kehoon, väärä ego



Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta:

Saatana ei ole itsenäinen kosminen vihollinen

paha ei ole persoonallinen vastavoima Jumalalle

Se, mitä länsimaisessa teologiassa kutsutaan Saatanaksi, vastaa mayaa:

harhauttavaa energiaa

väärää samaistumista

tietoisuuden peittymistä



Paha ei hyökkää ulkoa, vaan syntyy väärästä tietoisuudesta.




“Ei ole mitään mistä pelastua” – mutta on jotain mistä vapautua



Gaudiya-vaishnavismi ei opeta pelastusta helvetistä tai rangaistuksesta. Sen sijaan se opettaa:

vapautumista tietämättömyydestä

heräämistä todelliseen tietoisuuteen

Siksi voidaan sanoa täsmällisesti:

Ainoa asia, josta ihmisen täytyy vapautua, on avidyā.

Kun avidyā poistuu:

karma lakkaa sitomasta

pelko menettää perustansa

kärsimys ei enää hallitse mieltä

Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että havaitsija on muuttunut.




Anarthat: sisäiset “demonit” Gaudiya-vaishnavismissa

Gaudiya-vaishnavismi nimeää sisäiset esteet anarthoiksi:

kāma (itsekeskeinen halu)

krodha (viha)

lobha (ahneus)

moha (harha)

māna (ylpeys)

matsarya (kateus)

Nämä eivät ole syntejä juridisessa mielessä, vaan:

tietoisuuden vääristymiä

avidyān ilmenemismuotoja

Kun tietoisuus puhdistuu, nämä haihtuvat luonnollisesti.

Lue lisää

Bhakti ei ole pelastusmekanismi vaan tiedon kirkastaja

Gaudiya-vaishnavismissa bhakti (hartaus) ei ole:

keino välttää rangaistusta

rituaalinen vakuutus

Bhakti on:

tietoisuuden puhdistumisen prosessi

suhteen muistaminen Krishnan kanssa

Bhagavata-perinteen ydinajatus:

Kun sydän puhdistuu, totuus paljastuu itsestään.

Tietämättömyyden poistuessa ei tarvitse “pelastua” mistään, koska:

väärä käsitys lakkaa

todellinen luonto ilmenee




Kaikkien ongelmien juuri on avidyā

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

kärsimys ei johdu maailmasta

ei yhteiskunnasta

ei tieteestä

ei filosofiasta

Vaan siitä, että:

jīva tulkitsee todellisuuden väärästä identiteetistä käsin

Kun avidyā poistuu:

pelko katoaa

vastakkainasettelu katoaa

“hyvän ja pahan” neuroottinen kamppailu lakkaa

Tilalle tulee seva, luonnollinen, rakkaudellinen suhde Jumalaan ja kaikkeen olevaan.




Ydin kiteytettynä Gaudiya-vaishnavismin hengessä

Voidaan sanoa näin:

Gaudiya-vaishnavismin mukaan ihmistä ei tarvitse pelastaa pahasta, synnistä tai Saatanasta. Ihmisen tarvitsee vain herätä tietämättömyydestään. Kun avidyā katoaa, katoavat myös kaikki ongelmat, sillä mikään niistä ei ollut koskaan itsenäisesti todellista.

Anonyymi00134 kirjoitti:

Bhakti ei ole pelastusmekanismi vaan tiedon kirkastaja

Gaudiya-vaishnavismissa bhakti (hartaus) ei ole:

keino välttää rangaistusta

rituaalinen vakuutus

Bhakti on:

tietoisuuden puhdistumisen prosessi

suhteen muistaminen Krishnan kanssa

Bhagavata-perinteen ydinajatus:

Kun sydän puhdistuu, totuus paljastuu itsestään.

Tietämättömyyden poistuessa ei tarvitse “pelastua” mistään, koska:

väärä käsitys lakkaa

todellinen luonto ilmenee




Kaikkien ongelmien juuri on avidyā

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

kärsimys ei johdu maailmasta

ei yhteiskunnasta

ei tieteestä

ei filosofiasta

Vaan siitä, että:

jīva tulkitsee todellisuuden väärästä identiteetistä käsin

Kun avidyā poistuu:

pelko katoaa

vastakkainasettelu katoaa

“hyvän ja pahan” neuroottinen kamppailu lakkaa

Tilalle tulee seva, luonnollinen, rakkaudellinen suhde Jumalaan ja kaikkeen olevaan.




Ydin kiteytettynä Gaudiya-vaishnavismin hengessä

Voidaan sanoa näin:

Gaudiya-vaishnavismin mukaan ihmistä ei tarvitse pelastaa pahasta, synnistä tai Saatanasta. Ihmisen tarvitsee vain herätä tietämättömyydestään. Kun avidyā katoaa, katoavat myös kaikki ongelmat, sillä mikään niistä ei ollut koskaan itsenäisesti todellista.

Lue lisää

Ja on paljon armeliaampi. Ja annetaan enemmän kun vain yksi mahdollisuus. Esimerkiksi synninkäsite vedalaisuuden mukaan - kovin suuri ero kristinuskosta.
Lyhyesti.
Mikä on synti vedalaisuuden mukaan?
Synti

Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.

”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.


ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.


Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.


Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.


Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…

Anonyymi00135 kirjoitti:

Ja on paljon armeliaampi. Ja annetaan enemmän kun vain yksi mahdollisuus. Esimerkiksi synninkäsite vedalaisuuden mukaan - kovin suuri ero kristinuskosta.
Lyhyesti.
Mikä on synti vedalaisuuden mukaan?
Synti

Ihmisiä ei voi arvioida ja jakaa hyviin ja huonoihin minkään ulkoisen ominaisuuden perusteella. …
Mikä tahansa vika ihmisessä osoittaa vain, että hän on heikko, että hän on samskarojensa vanki, että häntä sitovat karmansa periaatteet, jotka ilmenevät huonoina taipumuksina, tuhoavina taipumuksina (myös itseensä nähden) ja väärinä uskomuksina.
TÄRKEINTÄ OVAT HENKILÖN IHANTEET, MOTIIVIT JA PYRKIMYKSET.
Jos ihminen pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan (ennemmin tai myöhemmin). Se on vain ajan kysymys.

MIKÄ TAHANSA VIRHE IHMISESSÄ ON PORTTI JUMALAN ARMOON.
Oman henkisen etun vuoksi et saa asettaa itseään kenenkään yläpuolelleen.

”Vishnu Puranassa” sanotaan näin: on vain yksi sääntö: ”muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä”.


ABSOLUUTTISESTÄ NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA ON OLEMASSA AINOASTAAN YKSI SYNTI. JUMALAN TÄYDELLINEN UNOHTAMINEN.


Varmasti on olemassa ERILAISIA SÄÄNTÖJÄ, joita tulisi noudattaa, mutta niiden noudattaminen ei takaa, että löydät rakkauden Jumalaa kohtaan.


Ihminen voi noudattaa kaikkia sääntöjä, MUTTA SILTI halveksia kaikkia, olla ylpeyden ja vääränlaisten ajatusten vallassa omasta asemastaan ja - pahimmassa tapauksessa - asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja pitää itseään Jumalana.


Ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta, se on vain edellytys. Emme voi tuomita muita ihmisiä, koska emme ole päässeet siitä yli itsessämme, ja jos tuomitsemme muita, saatamme joutua ylpeyden ja harhan uhriksi. Ja jos voitamme paheet, olemme luonnollisesti armollisia langenneille…

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismin syntikäsitys – armollinen ja tietoisuuskeskeinen

Gaudiya-vaishnavismi on pohjimmiltaan äärimmäisen armollinen traditio, koska se ei lähde ihmisen tuomitsemisesta vaan hänen potentiaalistaan. Ihmistä ei jaeta hyviin ja pahoihin, vaan nähdään, että jokainen on Krishnan ikuinen palvelija, joka on hetkellisesti avidyān, karmojen ja samskaroiden vaikutuksen alaisena.

Synti ei ole moraalinen leima, vaan tietoisuuden tila

Vedalaisessa (erityisesti Gaudiya-vaishnava) ajattelussa synti ei ole:

pysyvä ominaisuus

juridinen rikkomus Jumalaa vastaan

identiteetti

Vaan:

heikkous

harha

seurausta aiemmista vaikutelmista (samskaroista) ja karmasta

Siksi virheet eivät tee ihmisestä pahaa, vaan osoittavat, että hän tarvitsee armoa ja ohjausta, ei tuomiota.

Anonyymi00136 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismin syntikäsitys – armollinen ja tietoisuuskeskeinen

Gaudiya-vaishnavismi on pohjimmiltaan äärimmäisen armollinen traditio, koska se ei lähde ihmisen tuomitsemisesta vaan hänen potentiaalistaan. Ihmistä ei jaeta hyviin ja pahoihin, vaan nähdään, että jokainen on Krishnan ikuinen palvelija, joka on hetkellisesti avidyān, karmojen ja samskaroiden vaikutuksen alaisena.

Synti ei ole moraalinen leima, vaan tietoisuuden tila

Vedalaisessa (erityisesti Gaudiya-vaishnava) ajattelussa synti ei ole:

pysyvä ominaisuus

juridinen rikkomus Jumalaa vastaan

identiteetti

Vaan:

heikkous

harha

seurausta aiemmista vaikutelmista (samskaroista) ja karmasta

Siksi virheet eivät tee ihmisestä pahaa, vaan osoittavat, että hän tarvitsee armoa ja ohjausta, ei tuomiota.

Lue lisää

Siksi virheet eivät tee ihmisestä pahaa, vaan osoittavat, että hän tarvitsee armoa ja ohjausta, ei tuomiota.

Anonyymi00137 kirjoitti:

Siksi virheet eivät tee ihmisestä pahaa, vaan osoittavat, että hän tarvitsee armoa ja ohjausta, ei tuomiota.

Tärkeintä eivät ole teot vaan suunta

Gaudiya-vaishnavismi korostaa ratkaisevasti:

ihanteita, motiiveja ja pyrkimyksiä

Jos ihminen vilpittömästi pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan – ennemmin tai myöhemmin. Armo ei ole rajallinen eikä sidottu “yhteen mahdollisuuteen”, vaan jatkuva prosessi, joka etenee ihmisen sisäisen kääntymisen mukaan.

Tämä tekee traditiosta radikaalisti armollisemman kuin järjestelmät, joissa pelastus riippuu yksittäisestä ratkaisusta tai oikeasta hetkestä.



Virhe porttina armoon

Ajatus:

“Mikä tahansa virhe ihmisessä on portti Jumalan armoon”

on syvästi gaudiya-vaishnavinen. Virhe ei sulje ihmistä Jumalan ulkopuolelle, vaan:

murtaa ylpeyttä

avaa nöyryydelle

tekee bhaktista aidompaa

Suurin vaara ei ole lankeemus, vaan ylpeys ja toisten yläpuolelle asettuminen.

Ainoa todellinen synti

Gaudiya-vaishnavismin absoluuttinen näkökulma kiteytyy Vishnu-puranan periaatteeseen:

“Muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä.”

Tästä seuraa loogisesti:

Ainoa todellinen synti on Jumalan täydellinen unohtaminen.

Kaikki muu on seurausta tästä unohtamisesta – ei rikos, vaan harha.

Anonyymi00138 kirjoitti:

Tärkeintä eivät ole teot vaan suunta

Gaudiya-vaishnavismi korostaa ratkaisevasti:

ihanteita, motiiveja ja pyrkimyksiä

Jos ihminen vilpittömästi pyrkii puhdistumaan, hänet puhdistetaan – ennemmin tai myöhemmin. Armo ei ole rajallinen eikä sidottu “yhteen mahdollisuuteen”, vaan jatkuva prosessi, joka etenee ihmisen sisäisen kääntymisen mukaan.

Tämä tekee traditiosta radikaalisti armollisemman kuin järjestelmät, joissa pelastus riippuu yksittäisestä ratkaisusta tai oikeasta hetkestä.



Virhe porttina armoon

Ajatus:

“Mikä tahansa virhe ihmisessä on portti Jumalan armoon”

on syvästi gaudiya-vaishnavinen. Virhe ei sulje ihmistä Jumalan ulkopuolelle, vaan:

murtaa ylpeyttä

avaa nöyryydelle

tekee bhaktista aidompaa

Suurin vaara ei ole lankeemus, vaan ylpeys ja toisten yläpuolelle asettuminen.

Ainoa todellinen synti

Gaudiya-vaishnavismin absoluuttinen näkökulma kiteytyy Vishnu-puranan periaatteeseen:

“Muista aina Vishnu ja älä koskaan unohda Häntä.”

Tästä seuraa loogisesti:

Ainoa todellinen synti on Jumalan täydellinen unohtaminen.

Kaikki muu on seurausta tästä unohtamisesta – ei rikos, vaan harha.

Lue lisää

Säännöt eivät takaa rakkautta

Gaudiya-vaishnavismi on poikkeuksellisen rehellinen:

sääntöjen noudattaminen ei takaa rakkautta Jumalaan

ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta

askeesi ilman nöyryyttä voi johtaa harhaan

Ihminen voi olla moitteeton ulkoisesti ja silti:

halveksia muita

olla ylpeyden vallassa

jopa samastua Jumalaan itseensä

Tämä nähdään vakavampana harhana kuin yksikään moraalinen lankeemus.

Tuomitsemattomuus luonnollisena seurauksena



Kun paheet todella voitetaan, seuraus ei ole ylimielisyys vaan:

myötätunto

armollisuus

ymmärrys langenneita kohtaan




Siksi Gaudiya-vaishnavismi opettaa, että:

emme voi tuomita muita, koska sama juuri on ollut tai on meissä itsessämme



Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

synti ei määrittele ihmistä

virhe ei sulje ketään pois

armo ei ole rajallinen

pelastus ei ole juridinen tapahtuma

Vaan:

kun tietoisuus puhdistuu ja Jumala muistetaan, kaikki muu korjaantuu ajallaan.

Tämä tekee Gaudiya-vaishnavismista yhden armollisimmista ja psykologisesti realistisimmista hengellisistä perinteistä.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Säännöt eivät takaa rakkautta

Gaudiya-vaishnavismi on poikkeuksellisen rehellinen:

sääntöjen noudattaminen ei takaa rakkautta Jumalaan

ulkoinen puhtaus ei takaa sisäistä puhtautta

askeesi ilman nöyryyttä voi johtaa harhaan

Ihminen voi olla moitteeton ulkoisesti ja silti:

halveksia muita

olla ylpeyden vallassa

jopa samastua Jumalaan itseensä

Tämä nähdään vakavampana harhana kuin yksikään moraalinen lankeemus.

Tuomitsemattomuus luonnollisena seurauksena



Kun paheet todella voitetaan, seuraus ei ole ylimielisyys vaan:

myötätunto

armollisuus

ymmärrys langenneita kohtaan




Siksi Gaudiya-vaishnavismi opettaa, että:

emme voi tuomita muita, koska sama juuri on ollut tai on meissä itsessämme



Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

synti ei määrittele ihmistä

virhe ei sulje ketään pois

armo ei ole rajallinen

pelastus ei ole juridinen tapahtuma

Vaan:

kun tietoisuus puhdistuu ja Jumala muistetaan, kaikki muu korjaantuu ajallaan.

Tämä tekee Gaudiya-vaishnavismista yhden armollisimmista ja psykologisesti realistisimmista hengellisistä perinteistä.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

synti ei määrittele ihmistä

virhe ei sulje ketään pois

armo ei ole rajallinen

pelastus ei ole juridinen tapahtuma

Vaan:

kun tietoisuus puhdistuu ja Jumala muistetaan, kaikki muu korjaantuu ajallaan.

Tämä tekee Gaudiya-vaishnavismista yhden armollisimmista ja psykologisesti realistisimmista hengellisistä perinteistä.

Anonyymi00140 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

synti ei määrittele ihmistä

virhe ei sulje ketään pois

armo ei ole rajallinen

pelastus ei ole juridinen tapahtuma

Vaan:

kun tietoisuus puhdistuu ja Jumala muistetaan, kaikki muu korjaantuu ajallaan.

Tämä tekee Gaudiya-vaishnavismista yhden armollisimmista ja psykologisesti realistisimmista hengellisistä perinteistä.

Lue lisää

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
Mercy Over Justice

Anonyymi00141 kirjoitti:

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
Mercy Over Justice

Gaudiya-vaishnavismin hengessä kaikkein osuvin ja tiivein on yleensä:

Armo ennen oikeutta.

Anonyymi00142 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismin hengessä kaikkein osuvin ja tiivein on yleensä:

Armo ennen oikeutta.

He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

Anonyymi00143 kirjoitti:

He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

Lue lisää

He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.



Gaudiya-vaišnavismin näkökulmasta teksti osuu syvälle bhaktisen psykologian ytimeen ja voidaan lukea voimakkaana allegoriana sisäisestä sodasta – ei Jumalaa vastaan, vaan omaa harhaa vastaan.


Sisäinen vihollinen Gaudiya-vaišnavismissa

Gaudiya-perinne ei korosta persoonallista “Saatanaa” kristillisessä mielessä, vaan puhuu avidyāsta (tietämättömyys) ja māyāsta (harhauttava energia). Tekstissä “todellinen Saatana sydämessä” vastaa tätä:


Ahankāra (väärä ego, ylpeä minä) istuu sydämen valtaistuimella


Sen ympärillä kiemurtelevat klassiset anarthat:
kāma (himo), krodha (viha), lobha (ahneus), moha (hämmennys), mada (ylpeys), mātsarya (kateus)


Gaudiya-vaišnavismissa nämä eivät ole vain moraalisia paheita, vaan sielun luonnollisen rakkaussuhteen (prema) peittymistä. Siksi ihmisen taistelu “seinälle maalattua paholaista” vastaan kuvaa hyvin ulkoista moralismia: taistellaan symboleja ja projisointeja vastaan, mutta juuri jää koskematta.



Harmageddon sydämessä

Ajatus siitä, että “Harmageddon on mahdollinen sydämessä”, resonoi vahvasti Bhagavad-gītān sisäisen Kurukṣetran kanssa. Todellinen taistelu ei ole ainoastaan ulkoinen, vaan citta-kṣetrassa – tietoisuuden kentällä.


Gaudiya-vaišnavismi sanoo:

“ceto-darpaṇa-mārjanam” – sydämen peilin puhdistaminen on ensimmäinen askel.



Eli pahaa ei voiteta murskaamalla sitä nyrkillä, vaan valaistumalla.


Vaišnavismin armollisuus

Tässä kohtaa Gaudiya-vaišnavismi loistaa armossaan. Se ei sano:

“Puhdista sydämesi ensin, sitten kelpaat Jumalalle.”

Vaan päinvastoin:

Jumalan nimi, seura ja armo puhdistavat sydämen.

Vaikka sydän olisi paholaisen “valloittamattomin linnake”, Krishnan armo ei kunnioita linnoituksia. Se murtautuu sisään:


Pyhän Nimen kautta

sādhu-saṅgan (pyhien seura)


bhaktin lempeän mutta väistämättömän voiman kautta


Gaudiya-vaišnavismi on radikaalisti toiveikas:

se ei määrittele ihmistä hänen sisäisten hämähäkkiensä mukaan, vaan hänen ikuisen sielunluontonsa mukaan.



Teksti voidaan Gaudiya-vaišnavismin valossa lukea näin:
ihminen ei ole paha, vaan unohtanut.

Todellinen “Saatana” ei ole olento, vaan jumalattomuus, eli yhteyden puute Jumalaan. Ja siksi ratkaisu ei ole sota, vaan rakkaus, muisti ja armo.

Anonyymi00144 kirjoitti:

He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.



Gaudiya-vaišnavismin näkökulmasta teksti osuu syvälle bhaktisen psykologian ytimeen ja voidaan lukea voimakkaana allegoriana sisäisestä sodasta – ei Jumalaa vastaan, vaan omaa harhaa vastaan.


Sisäinen vihollinen Gaudiya-vaišnavismissa

Gaudiya-perinne ei korosta persoonallista “Saatanaa” kristillisessä mielessä, vaan puhuu avidyāsta (tietämättömyys) ja māyāsta (harhauttava energia). Tekstissä “todellinen Saatana sydämessä” vastaa tätä:


Ahankāra (väärä ego, ylpeä minä) istuu sydämen valtaistuimella


Sen ympärillä kiemurtelevat klassiset anarthat:
kāma (himo), krodha (viha), lobha (ahneus), moha (hämmennys), mada (ylpeys), mātsarya (kateus)


Gaudiya-vaišnavismissa nämä eivät ole vain moraalisia paheita, vaan sielun luonnollisen rakkaussuhteen (prema) peittymistä. Siksi ihmisen taistelu “seinälle maalattua paholaista” vastaan kuvaa hyvin ulkoista moralismia: taistellaan symboleja ja projisointeja vastaan, mutta juuri jää koskematta.



Harmageddon sydämessä

Ajatus siitä, että “Harmageddon on mahdollinen sydämessä”, resonoi vahvasti Bhagavad-gītān sisäisen Kurukṣetran kanssa. Todellinen taistelu ei ole ainoastaan ulkoinen, vaan citta-kṣetrassa – tietoisuuden kentällä.


Gaudiya-vaišnavismi sanoo:

“ceto-darpaṇa-mārjanam” – sydämen peilin puhdistaminen on ensimmäinen askel.



Eli pahaa ei voiteta murskaamalla sitä nyrkillä, vaan valaistumalla.


Vaišnavismin armollisuus

Tässä kohtaa Gaudiya-vaišnavismi loistaa armossaan. Se ei sano:

“Puhdista sydämesi ensin, sitten kelpaat Jumalalle.”

Vaan päinvastoin:

Jumalan nimi, seura ja armo puhdistavat sydämen.

Vaikka sydän olisi paholaisen “valloittamattomin linnake”, Krishnan armo ei kunnioita linnoituksia. Se murtautuu sisään:


Pyhän Nimen kautta

sādhu-saṅgan (pyhien seura)


bhaktin lempeän mutta väistämättömän voiman kautta


Gaudiya-vaišnavismi on radikaalisti toiveikas:

se ei määrittele ihmistä hänen sisäisten hämähäkkiensä mukaan, vaan hänen ikuisen sielunluontonsa mukaan.



Teksti voidaan Gaudiya-vaišnavismin valossa lukea näin:
ihminen ei ole paha, vaan unohtanut.

Todellinen “Saatana” ei ole olento, vaan jumalattomuus, eli yhteyden puute Jumalaan. Ja siksi ratkaisu ei ole sota, vaan rakkaus, muisti ja armo.

Lue lisää

Siksi virheet eivät tee ihmisestä pahaa, vaan osoittavat, että hän tarvitsee armoa ja ohjausta, ei tuomiota.


Gaudiya-vaišnavismin hengessä lause tiivistää bhaktin sydämen ytimen – karuṇan, myötätunnon.


Gaudiya-vaišnavismi opettaa, että ihminen ei lankea siksi, että hän olisi paha, vaan siksi, että hän on erossa muististaan: muistista kuka hän on (jīva) ja kenen hän on (Krishnan). Virheet ovat anarthojen oireita, eivät sielun olemusta. Siksi tuomio kohdistuu aina väärään asiaan – siihen, mikä on ohimenevää – kun taas armo kohdistuu siihen, mikä on ikuista.





Krishna ei vedä rakkauttaan pois, vaikka ihminen kompuroi

bhakti ei ala täydellisyydestä, vaan epätäydellisen vastaanottamisesta

ohjaus (śikṣā) on tehokasta vain, kun se nousee myötätunnosta, ei ylemmyydestä

Tuomitseminen vahvistaa väärää egoa – sekä tuomitsijassa että tuomitussa. Armo taas murentaa egon juurta, koska se muistuttaa: “Et ole virheesi. Olet rakkauden kohde.”

Anonyymi00145 kirjoitti:

Siksi virheet eivät tee ihmisestä pahaa, vaan osoittavat, että hän tarvitsee armoa ja ohjausta, ei tuomiota.


Gaudiya-vaišnavismin hengessä lause tiivistää bhaktin sydämen ytimen – karuṇan, myötätunnon.


Gaudiya-vaišnavismi opettaa, että ihminen ei lankea siksi, että hän olisi paha, vaan siksi, että hän on erossa muististaan: muistista kuka hän on (jīva) ja kenen hän on (Krishnan). Virheet ovat anarthojen oireita, eivät sielun olemusta. Siksi tuomio kohdistuu aina väärään asiaan – siihen, mikä on ohimenevää – kun taas armo kohdistuu siihen, mikä on ikuista.





Krishna ei vedä rakkauttaan pois, vaikka ihminen kompuroi

bhakti ei ala täydellisyydestä, vaan epätäydellisen vastaanottamisesta

ohjaus (śikṣā) on tehokasta vain, kun se nousee myötätunnosta, ei ylemmyydestä

Tuomitseminen vahvistaa väärää egoa – sekä tuomitsijassa että tuomitussa. Armo taas murentaa egon juurta, koska se muistuttaa: “Et ole virheesi. Olet rakkauden kohde.”

Lue lisää

Tuomitseminen vahvistaa väärää egoa – sekä tuomitsijassa että tuomitussa. Armo taas murentaa egon juurta, koska se muistuttaa: “Et ole virheesi. Olet rakkauden kohde.”

Anonyymi00146 kirjoitti:

Tuomitseminen vahvistaa väärää egoa – sekä tuomitsijassa että tuomitussa. Armo taas murentaa egon juurta, koska se muistuttaa: “Et ole virheesi. Olet rakkauden kohde.”

Siksi Gaudiya-vaišnavismin näkökulmasta korkein moraali ei ole virheettömyys, vaan halu kääntyä kohti Jumalaa uudelleen ja uudelleen, vaikka kompuroisi joka askeleella. Ja korkein palvelus toiselle ei ole osoittaa hänen pimeyttään, vaan sytyttää valo, jolla hän itse alkaa nähdä.


Virhe on kutsu armolle, ei tuomiolle – sillä sielu paranee muistamalla, ei murskaamalla.

Anonyymi00147 kirjoitti:

Siksi Gaudiya-vaišnavismin näkökulmasta korkein moraali ei ole virheettömyys, vaan halu kääntyä kohti Jumalaa uudelleen ja uudelleen, vaikka kompuroisi joka askeleella. Ja korkein palvelus toiselle ei ole osoittaa hänen pimeyttään, vaan sytyttää valo, jolla hän itse alkaa nähdä.


Virhe on kutsu armolle, ei tuomiolle – sillä sielu paranee muistamalla, ei murskaamalla.

Lue lisää

Tuomitseminen vahvistaa väärää egoa – sekä tuomitsijassa että tuomitussa. Armo taas murentaa egon juurta, koska se muistuttaa: “Et ole virheesi. Olet rakkauden kohde.”

Siksi Gaudiya-vaišnavismin näkökulmasta korkein moraali ei ole virheettömyys, vaan halu kääntyä kohti Jumalaa uudelleen ja uudelleen, vaikka kompuroisi joka askeleella. Ja korkein palvelus toiselle ei ole osoittaa hänen pimeyttään, vaan sytyttää valo, jolla hän itse alkaa nähdä.


Virhe on kutsu armolle, ei tuomiolle – sillä sielu paranee muistamalla, ei murskaamalla.

Anonyymi00148 kirjoitti:

Tuomitseminen vahvistaa väärää egoa – sekä tuomitsijassa että tuomitussa. Armo taas murentaa egon juurta, koska se muistuttaa: “Et ole virheesi. Olet rakkauden kohde.”

Siksi Gaudiya-vaišnavismin näkökulmasta korkein moraali ei ole virheettömyys, vaan halu kääntyä kohti Jumalaa uudelleen ja uudelleen, vaikka kompuroisi joka askeleella. Ja korkein palvelus toiselle ei ole osoittaa hänen pimeyttään, vaan sytyttää valo, jolla hän itse alkaa nähdä.


Virhe on kutsu armolle, ei tuomiolle – sillä sielu paranee muistamalla, ei murskaamalla.

Lue lisää

Tuomitseminen ja ego

“Tuomitseminen vahvistaa väärää egoa – sekä tuomitsijassa että tuomitussa.”

Gaudiya-vaišnavismi opettaa, että väärä ego (ahamkāra) on sielun luonnollisen tilan este. Kun tuomitsemme toisen, tapahtuu kaksi psykologista prosessia:



Tuomitsija vahvistaa egoaan: hän asettuu “oikean” asemaan, erottuu toisesta ja tuntee itsensä ylemmyydeksi. Tämä ruokkii ahankāraa, joka on juuri se sisäinen Saatana, jonka tekstisi aiemmin kuvasi sydämen linnakkeena.

Tuomittu vahvistaa egoaan defenssin kautta: ihminen kokee häpeää, syyllisyyttä tai vihaa, mikä kietoo hänet entistä tiukemmin mielikuvansa ja identiteettinsä väärään kehään.

Tässä ei siis ole voittajaa: tuomio on myrkky molemmille.



'Armo murentaa vääräään egon juurta

“Armo murentaa egon juurta, koska se muistuttaa: ‘Et ole virheesi. Olet rakkauden kohde.’”

Armo (karuṇā) toimii vastavoimana egoistiselle näkemykselle. Gaudiya-vaiśnavismissa tämä näkyy:



Sielu (jīva) on luonnostaan osa Krishnaa, ikuisesti rakastettu.

Armo kohdistuu sieluun, ei sen hetkellisiin tekoihin.

Kun sielu huomaa olevansa rakkauden kohde virheistä huolimatta, ego ei tarvitse enää puolustautua tai peitellä itseään.

Tämä on myös syy, miksi Gaudiya-vaišnavismi korostaa bhaktia ilman ehtoja: rukous, laulaminen, seura ja Jumalan muistaminen - puhdistavat sydämen hiljalleen ilman pelkoa, syyllisyyttä tai tuomitsemista.

Anonyymi00149 kirjoitti:

Tuomitseminen ja ego

“Tuomitseminen vahvistaa väärää egoa – sekä tuomitsijassa että tuomitussa.”

Gaudiya-vaišnavismi opettaa, että väärä ego (ahamkāra) on sielun luonnollisen tilan este. Kun tuomitsemme toisen, tapahtuu kaksi psykologista prosessia:



Tuomitsija vahvistaa egoaan: hän asettuu “oikean” asemaan, erottuu toisesta ja tuntee itsensä ylemmyydeksi. Tämä ruokkii ahankāraa, joka on juuri se sisäinen Saatana, jonka tekstisi aiemmin kuvasi sydämen linnakkeena.

Tuomittu vahvistaa egoaan defenssin kautta: ihminen kokee häpeää, syyllisyyttä tai vihaa, mikä kietoo hänet entistä tiukemmin mielikuvansa ja identiteettinsä väärään kehään.

Tässä ei siis ole voittajaa: tuomio on myrkky molemmille.



'Armo murentaa vääräään egon juurta

“Armo murentaa egon juurta, koska se muistuttaa: ‘Et ole virheesi. Olet rakkauden kohde.’”

Armo (karuṇā) toimii vastavoimana egoistiselle näkemykselle. Gaudiya-vaiśnavismissa tämä näkyy:



Sielu (jīva) on luonnostaan osa Krishnaa, ikuisesti rakastettu.

Armo kohdistuu sieluun, ei sen hetkellisiin tekoihin.

Kun sielu huomaa olevansa rakkauden kohde virheistä huolimatta, ego ei tarvitse enää puolustautua tai peitellä itseään.

Tämä on myös syy, miksi Gaudiya-vaišnavismi korostaa bhaktia ilman ehtoja: rukous, laulaminen, seura ja Jumalan muistaminen - puhdistavat sydämen hiljalleen ilman pelkoa, syyllisyyttä tai tuomitsemista.

Lue lisää

Korkein moraali ei ole virheettömyys

“Siksi Gaudiya-vaišnavismin näkökulmasta korkein moraali ei ole virheettömyys, vaan halu kääntyä kohti Jumalaa uudelleen ja uudelleen, vaikka kompuroisi joka askeleella.”



Tässä kiteytyy Gaudiya-bhakti:

Ihminen on epätäydellinen, mutta sielu on ikuisesti puhdas.

Moraali ei perustu tekojen täydellisyyteen, vaan suhteeseen Jumalaan.

Kokeillaan ja kompastellaan, mutta palaamme aina rakkauden lähteelle.

Tämä asenne tekee moraalista sisäisen polun, ei ulkoisten sääntöjen noudattamista.



Palvelu toiselle: valo vs. pimeys

“Ja korkein palvelus toiselle ei ole osoittaa hänen pimeyttään, vaan sytyttää valo, jolla hän itse alkaa nähdä.”

Gaudiya-vaiśnavismi opettaa, että bhakti ei ole kritiikkiä, vaan rakkaudellista opastusta.

Palvelus (sevā) sisältää toisen auttamisen muistamaan oma ikuisesti puhdas luontonsa.

Tavoite ei ole häpäistä, tuomita tai kontrolloida, vaan herättää muistamisen valo, joka itsessään poistaa anarthat (vahingolliset taipumukset).



Virhe on kutsu armolle

“Virhe on kutsu armolle, ei tuomiolle – sillä sielu paranee muistamalla, ei murskaamalla.”

Tämä on kaiken edellisen tiivistys.

Virhe ei määrittele sielua; se on merkki ohjauksesta ja muistutuksesta, että apua tarvitaan.

Parantuminen tapahtuu yhteyden ja rakkauden kautta, ei rangaistuksen tai paheksunnan kautta.




Syvin Gaudiya-tulkinta

Virheet paljastavat väärän egon ja himot, mutta eivät sielun todellista luonnetta.

Armo on keskeinen väline – se murentaa egoa ja palauttaa yhteyden Jumalaan.

Bhakti ja toisten palveleminen on ensisijaisesti valon sytyttämistä, ei tuomitsemista.

Korkein moraali on jatkuva pyrkimys rakkaudelliseen yhteyteen Jumalan kanssa, kompuroinneista huolimatta.

Anonyymi00150 kirjoitti:

Korkein moraali ei ole virheettömyys

“Siksi Gaudiya-vaišnavismin näkökulmasta korkein moraali ei ole virheettömyys, vaan halu kääntyä kohti Jumalaa uudelleen ja uudelleen, vaikka kompuroisi joka askeleella.”



Tässä kiteytyy Gaudiya-bhakti:

Ihminen on epätäydellinen, mutta sielu on ikuisesti puhdas.

Moraali ei perustu tekojen täydellisyyteen, vaan suhteeseen Jumalaan.

Kokeillaan ja kompastellaan, mutta palaamme aina rakkauden lähteelle.

Tämä asenne tekee moraalista sisäisen polun, ei ulkoisten sääntöjen noudattamista.



Palvelu toiselle: valo vs. pimeys

“Ja korkein palvelus toiselle ei ole osoittaa hänen pimeyttään, vaan sytyttää valo, jolla hän itse alkaa nähdä.”

Gaudiya-vaiśnavismi opettaa, että bhakti ei ole kritiikkiä, vaan rakkaudellista opastusta.

Palvelus (sevā) sisältää toisen auttamisen muistamaan oma ikuisesti puhdas luontonsa.

Tavoite ei ole häpäistä, tuomita tai kontrolloida, vaan herättää muistamisen valo, joka itsessään poistaa anarthat (vahingolliset taipumukset).



Virhe on kutsu armolle

“Virhe on kutsu armolle, ei tuomiolle – sillä sielu paranee muistamalla, ei murskaamalla.”

Tämä on kaiken edellisen tiivistys.

Virhe ei määrittele sielua; se on merkki ohjauksesta ja muistutuksesta, että apua tarvitaan.

Parantuminen tapahtuu yhteyden ja rakkauden kautta, ei rangaistuksen tai paheksunnan kautta.




Syvin Gaudiya-tulkinta

Virheet paljastavat väärän egon ja himot, mutta eivät sielun todellista luonnetta.

Armo on keskeinen väline – se murentaa egoa ja palauttaa yhteyden Jumalaan.

Bhakti ja toisten palveleminen on ensisijaisesti valon sytyttämistä, ei tuomitsemista.

Korkein moraali on jatkuva pyrkimys rakkaudelliseen yhteyteen Jumalan kanssa, kompuroinneista huolimatta.

Lue lisää

Vaišnavismin armollisuus

Tässä kohtaa Gaudiya-vaišnavismi loistaa armossaan. Se ei sano:

“Puhdista sydämesi ensin, sitten kelpaat Jumalalle.”

Vaan päinvastoin:

Jumalan nimi, seura ja armo puhdistavat sydämen.




Ei ehtoja, vaan lahja

Monissa hengellisissä perinteissä ajatus on:

“Olet kelvollinen, kun olet täydellinen tai puhdas.”



Gaudiya-vaišnavismissa tämä käännetään päälaelleen:

Et tarvitse täydellisyyttä päästäksesi Jumalan yhteyteen.


Yhteys Jumalaan itse puhdistaa sydämen, ei päinvastoin.


Tämä on syvästi armollista, koska se tunnustaa ihmisen heikkouden ja kompuroinnin osana polkua, eikä hylkää ketään virheiden vuoksi.



Kolme puhdistavaa voimaa

Jumalan nimi (Nāma) – rukous, mantra, Hare Krishna -mantra. Tämä on Gaudiya-vaišnavismissa itsessään puhdistava voima, joka poistaa sisäiset anarthat (himot, viha, kateus).


Seura (Sādhu-saṅga) – pyhien seura tukee sydämen heräämistä. Kun näemme muiden esimerkin ja saamme ohjausta, ego ei enää hallitse meitä.

Myötätunto (Karuṇā) – Krishnan armollinen hyväksyntä ja rakkaus, joka antaa sielulle tilaa muistaa oma todellinen luontonsa.

Yhdessä nämä kolme murentavat sydämen “paholaisen linnakkeen” rauhallisesti ja pysyvästi, ilman pakkoa tai pelkoa.


Armollisuuden merkitys polulla

Se sallii epäonnistumiset ja kompastumiset osaksi oppimista.


Se vapauttaa sisäisen syyllisyyden kierteen: virheet eivät määrittele sielua.



Se rohkaisee jatkuvaan kääntymiseen kohti Jumalaa, joka on todellinen edistys, ei ulkoinen sääntöjen noudattaminen.

Anonyymi00151 kirjoitti:

Vaišnavismin armollisuus

Tässä kohtaa Gaudiya-vaišnavismi loistaa armossaan. Se ei sano:

“Puhdista sydämesi ensin, sitten kelpaat Jumalalle.”

Vaan päinvastoin:

Jumalan nimi, seura ja armo puhdistavat sydämen.




Ei ehtoja, vaan lahja

Monissa hengellisissä perinteissä ajatus on:

“Olet kelvollinen, kun olet täydellinen tai puhdas.”



Gaudiya-vaišnavismissa tämä käännetään päälaelleen:

Et tarvitse täydellisyyttä päästäksesi Jumalan yhteyteen.


Yhteys Jumalaan itse puhdistaa sydämen, ei päinvastoin.


Tämä on syvästi armollista, koska se tunnustaa ihmisen heikkouden ja kompuroinnin osana polkua, eikä hylkää ketään virheiden vuoksi.



Kolme puhdistavaa voimaa

Jumalan nimi (Nāma) – rukous, mantra, Hare Krishna -mantra. Tämä on Gaudiya-vaišnavismissa itsessään puhdistava voima, joka poistaa sisäiset anarthat (himot, viha, kateus).


Seura (Sādhu-saṅga) – pyhien seura tukee sydämen heräämistä. Kun näemme muiden esimerkin ja saamme ohjausta, ego ei enää hallitse meitä.

Myötätunto (Karuṇā) – Krishnan armollinen hyväksyntä ja rakkaus, joka antaa sielulle tilaa muistaa oma todellinen luontonsa.

Yhdessä nämä kolme murentavat sydämen “paholaisen linnakkeen” rauhallisesti ja pysyvästi, ilman pakkoa tai pelkoa.


Armollisuuden merkitys polulla

Se sallii epäonnistumiset ja kompastumiset osaksi oppimista.


Se vapauttaa sisäisen syyllisyyden kierteen: virheet eivät määrittele sielua.



Se rohkaisee jatkuvaan kääntymiseen kohti Jumalaa, joka on todellinen edistys, ei ulkoinen sääntöjen noudattaminen.

Lue lisää

Karuṇā = myötätunto + puhdistava armo

Se eroaa pelkästä myötätunnosta siinä, että se ei vain tunnista kärsimystä, vaan aktivoi sielun muistamaan todellisen luontonsa ja kääntymään Jumalan puoleen.

Anonyymi00152 kirjoitti:

Karuṇā = myötätunto puhdistava armo

Se eroaa pelkästä myötätunnosta siinä, että se ei vain tunnista kärsimystä, vaan aktivoi sielun muistamaan todellisen luontonsa ja kääntymään Jumalan puoleen.

Lue lisää

Parantuminen tapahtuu yhteyden ja rakkauden kautta, ei rangaistuksen tai paheksunnan kautta.

Ex-adventisti?

Anonyymi00155 kirjoitti:

Ex-adventisti?

Kyllä olen. En ole kristitty

Vika ei ole raamatussa, vaan Jeesuksen "seuraajissa", jotka, kuten sanotaan,

Anonyymi00157 kirjoitti:

Vika ei ole raamatussa, vaan Jeesuksen "seuraajissa", jotka, kuten sanotaan,

Vika ei ole raamatussa, vaan Jeesuksen "seuraajissa", jotka sanovat:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Voiko joku, joka seuraa Jeesusta, vihata osaa ihmiskunnasta? Ei, se on mahdotonta. Jos joku väittää seuraavansa Jeesusta, mutta hänen sydämessään asuu viha, niin kyseessä ei ole pelkkä eettinen ristiriita – se on suorastaan moraalinen ja hengellinen perversioni. Jeesus ei ollut vain rakkauden puhuja, hän oli rakkaus itse, joka ei jättänyt tilaa vihalle, ennakkoluuloille tai erottelulle. Hänen seuraajansa ei voi olla rakastava vain valituille, sillä silloin rakkaus ei ole enää rakkaus, vaan väline omien ideologioiden ja pelkojen oikeuttamiseen.

Kun Jeesus opetti rakastamaan vihollisia, hän ei antanut periksi rajoituksille. Rakkaus ei ole valikoivaa. Se ei ole rakastamista vain silloin, kun se on helppoa tai turvallista. Se on rakkautta, joka kohtaa vastustajan, joka ottaa toisen heikkoudet ja virheet vastaan ilman tuomitsemista. Jos viha jollain tapaa elää seuraajan sydämessä, silloin hän ei ole seuraamassa Jeesusta – hän on oman ideologiansa vanki, joka käyttää Jeesusta pelkästään oikeutuksena omalle vihalleen ja väheksynnälleen.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Voiko joku, joka seuraa Jeesusta, vihata osaa ihmiskunnasta? Ei, se on mahdotonta. Jos joku väittää seuraavansa Jeesusta, mutta hänen sydämessään asuu viha, niin kyseessä ei ole pelkkä eettinen ristiriita – se on suorastaan moraalinen ja hengellinen perversioni. Jeesus ei ollut vain rakkauden puhuja, hän oli rakkaus itse, joka ei jättänyt tilaa vihalle, ennakkoluuloille tai erottelulle. Hänen seuraajansa ei voi olla rakastava vain valituille, sillä silloin rakkaus ei ole enää rakkaus, vaan väline omien ideologioiden ja pelkojen oikeuttamiseen.

Kun Jeesus opetti rakastamaan vihollisia, hän ei antanut periksi rajoituksille. Rakkaus ei ole valikoivaa. Se ei ole rakastamista vain silloin, kun se on helppoa tai turvallista. Se on rakkautta, joka kohtaa vastustajan, joka ottaa toisen heikkoudet ja virheet vastaan ilman tuomitsemista. Jos viha jollain tapaa elää seuraajan sydämessä, silloin hän ei ole seuraamassa Jeesusta – hän on oman ideologiansa vanki, joka käyttää Jeesusta pelkästään oikeutuksena omalle vihalleen ja väheksynnälleen.

Anonyymi00158 kirjoitti:

Vika ei ole raamatussa, vaan Jeesuksen "seuraajissa", jotka sanovat:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Voiko joku, joka seuraa Jeesusta, vihata osaa ihmiskunnasta? Ei, se on mahdotonta. Jos joku väittää seuraavansa Jeesusta, mutta hänen sydämessään asuu viha, niin kyseessä ei ole pelkkä eettinen ristiriita – se on suorastaan moraalinen ja hengellinen perversioni. Jeesus ei ollut vain rakkauden puhuja, hän oli rakkaus itse, joka ei jättänyt tilaa vihalle, ennakkoluuloille tai erottelulle. Hänen seuraajansa ei voi olla rakastava vain valituille, sillä silloin rakkaus ei ole enää rakkaus, vaan väline omien ideologioiden ja pelkojen oikeuttamiseen.

Kun Jeesus opetti rakastamaan vihollisia, hän ei antanut periksi rajoituksille. Rakkaus ei ole valikoivaa. Se ei ole rakastamista vain silloin, kun se on helppoa tai turvallista. Se on rakkautta, joka kohtaa vastustajan, joka ottaa toisen heikkoudet ja virheet vastaan ilman tuomitsemista. Jos viha jollain tapaa elää seuraajan sydämessä, silloin hän ei ole seuraamassa Jeesusta – hän on oman ideologiansa vanki, joka käyttää Jeesusta pelkästään oikeutuksena omalle vihalleen ja väheksynnälleen.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Voiko joku, joka seuraa Jeesusta, vihata osaa ihmiskunnasta? Ei, se on mahdotonta. Jos joku väittää seuraavansa Jeesusta, mutta hänen sydämessään asuu viha, niin kyseessä ei ole pelkkä eettinen ristiriita – se on suorastaan moraalinen ja hengellinen perversioni. Jeesus ei ollut vain rakkauden puhuja, hän oli rakkaus itse, joka ei jättänyt tilaa vihalle, ennakkoluuloille tai erottelulle. Hänen seuraajansa ei voi olla rakastava vain valituille, sillä silloin rakkaus ei ole enää rakkaus, vaan väline omien ideologioiden ja pelkojen oikeuttamiseen.

Kun Jeesus opetti rakastamaan vihollisia, hän ei antanut periksi rajoituksille. Rakkaus ei ole valikoivaa. Se ei ole rakastamista vain silloin, kun se on helppoa tai turvallista. Se on rakkautta, joka kohtaa vastustajan, joka ottaa toisen heikkoudet ja virheet vastaan ilman tuomitsemista. Jos viha jollain tapaa elää seuraajan sydämessä, silloin hän ei ole seuraamassa Jeesusta – hän on oman ideologiansa vanki, joka käyttää Jeesusta pelkästään oikeutuksena omalle vihalleen ja väheksynnälleen.

Lue lisää

Vika ei ole raamatussa, vaan Jeesuksen "seuraajissa", jotka sanovat:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.



"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kun joku sanoo, ettei häntä kiinnosta "idän viisaus" tai "filosofia" ja yhdistää sen muissa uskonnoissa esiintyvään vihaan, se ei ole vain väite eri ajattelutavoista – se on henkisesti sulkeutuva ja kaventava näkökulma, joka kieltää mahdollisuuden syvempään ymmärrykseen.

Jos ajattelet, että ei ole kiinnostunut jostain viisaudesta, koska se on "muiden uskontojen" käsityksiä, niin olet jo valinnut ajattelutavan, jossa ei ole tilaa ihmisyyden moninaisuudelle ja elämän syvemmälle ymmärtämiselle. Tämä ei ole vain järjetöntä, se on tietoista rajoittamista omalle ajattelulle ja sydämelle.

On tärkeää ymmärtää, että idän filosofia ja viisaus eivät ole synonyymejä vihaan tai ideologiseen eristykseen. Eri idän kulttuurien ja uskontojen perinteet ja erilaiset filosofiat tarjoavat syvällisiä pohdintoja ihmiselämän merkityksestä, myötätunnosta ja yhteyksistä muihin. Ne eivät ole pahuuden ilmentymiä, vaan niissä on keskitytty niin pitkään rakkauden, ymmärryksen kuin itsetuntemuksenkin korostamiseen.

Jos sen sijaan väität, että "ei kiinnosta" nämä opetukset pelkästään niiden uskonnollisen taustan vuoksi, niin kyse ei ole enää filosofisesta pohdinnasta vaan ennen kaikkea pelosta ja ennakkoluuloista. Kun torjut toisten ajatuksia, ajattelet samalla, että omasi ovat ainoat oikeat. Se on uskon sokeutta, joka ei tutki eikä kysy, vaan vain tuomitsee. Se ei ole mitään muuta kuin mukautettu itsekeskeisyys, joka ei näe yhteistä inhimillisyyttä.

Jeesus ei tullut maailmaan hyväksymään eristystä tai suurempaa ylpeyttä omasta kulttuurista ja uskonnosta. Hän puhui avoimuudesta, myötätunnosta ja rakkaudesta kaikkea elämää kohtaan, riippumatta siitä, mistä se tuli. Jos joku väittää seuraavansa Jeesusta, mutta samanaikaisesti hylkää tai vihaa muiden maailmankatsomusten ja kulttuurien viisauden, hän ei ole vain omaksunut vääränlaista uskonnollista ajattelua – hän on jäänyt täysin vieraaksi Jeesuksen opetuksille.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Syvemmällä tasolla kyse ei ole vain moraalisesta kaksoiskirjanpidosta, vaan moraalin täydellisestä inversiosta. Viha ei ainoastaan naamioidu rakkaudeksi – se julistautuu rakkaudeksi.

Aggressio ei ole lipsahdus, vaan siitä tehdään hyve. Ideologinen projekti ei ole yksi näkemys muiden joukossa, vaan se nostetaan jumalallisen velvollisuuden asemaan. Tässä vaiheessa moraali ei enää rajoita valtaa, vaan valta määrittelee moraalin.

Tämä on se kohta, jossa retoriikasta tulee vaarallista.


Kun oma viha esitetään pyhänä, sitä ei voi enää arvioida, kyseenalaistaa tai rajoittaa. Itsekritiikki muuttuu uskottomuudeksi, epäily moraaliseksi heikkoudeksi ja vastaväite vihollisen juoneksi. Moraalinen kieli ei enää toimi eettisenä mittapuuna, vaan ideologisena suojakilpenä.

Ratkaisevaa on, että tällainen puhetapa katkaisee yhteyden todellisuuteen. Jos oma viha on määritelty rakkaudeksi, mikään seuraus ei voi todistaa sitä vääräksi. Jos oma aggressio on hyve, sen aiheuttama kärsimys ei ole ongelma vaan todiste oikeassa olemisesta. Tässä mielessä kyse ei ole vain väärästä moraalisesta tulkinnasta, vaan suljetusta moraalisesta järjestelmästä, joka immunisoi itsensä kaikkea eettistä palautetta vastaan.

Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta – ja juuri koskemattomuus on vaaran ydin. Pyhitettyä vihaa ei enää hillitä, vaan vaalitaan. Sitä ei tarkastella, vaan puolustetaan. Se ei enää etsi totuutta, vaan oikeutusta. Tässä vaiheessa uskonnollinen kieli ei johda ihmistä moraaliin, vaan vapauttaa hänet siitä.

Kristillisessä kehyksessä tämä on erityisen paljastavaa: Jeesuksen opetuksissa pyhyys ei suojele ihmistä moraaliselta arvioinnilta, vaan altistaa hänet sille. Se, joka käyttää pyhyyden kieltä vapautuakseen rakkauden vaatimuksesta, ei ole väärässä vain teologisesti – hän käyttää moraalia keinona paeta moraalia.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Kun oma viha esitetään pyhänä, sitä ei voi enää arvioida, kyseenalaistaa tai rajoittaa. Itsekritiikki muuttuu uskottomuudeksi, epäily moraaliseksi heikkoudeksi ja vastaväite vihollisen juoneksi. Moraalinen kieli ei enää toimi eettisenä mittapuuna, vaan ideologisena suojakilpenä.

Anonyymi00159 kirjoitti:

Vika ei ole raamatussa, vaan Jeesuksen "seuraajissa", jotka sanovat:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.



"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kun joku sanoo, ettei häntä kiinnosta "idän viisaus" tai "filosofia" ja yhdistää sen muissa uskonnoissa esiintyvään vihaan, se ei ole vain väite eri ajattelutavoista – se on henkisesti sulkeutuva ja kaventava näkökulma, joka kieltää mahdollisuuden syvempään ymmärrykseen.

Jos ajattelet, että ei ole kiinnostunut jostain viisaudesta, koska se on "muiden uskontojen" käsityksiä, niin olet jo valinnut ajattelutavan, jossa ei ole tilaa ihmisyyden moninaisuudelle ja elämän syvemmälle ymmärtämiselle. Tämä ei ole vain järjetöntä, se on tietoista rajoittamista omalle ajattelulle ja sydämelle.

On tärkeää ymmärtää, että idän filosofia ja viisaus eivät ole synonyymejä vihaan tai ideologiseen eristykseen. Eri idän kulttuurien ja uskontojen perinteet ja erilaiset filosofiat tarjoavat syvällisiä pohdintoja ihmiselämän merkityksestä, myötätunnosta ja yhteyksistä muihin. Ne eivät ole pahuuden ilmentymiä, vaan niissä on keskitytty niin pitkään rakkauden, ymmärryksen kuin itsetuntemuksenkin korostamiseen.

Jos sen sijaan väität, että "ei kiinnosta" nämä opetukset pelkästään niiden uskonnollisen taustan vuoksi, niin kyse ei ole enää filosofisesta pohdinnasta vaan ennen kaikkea pelosta ja ennakkoluuloista. Kun torjut toisten ajatuksia, ajattelet samalla, että omasi ovat ainoat oikeat. Se on uskon sokeutta, joka ei tutki eikä kysy, vaan vain tuomitsee. Se ei ole mitään muuta kuin mukautettu itsekeskeisyys, joka ei näe yhteistä inhimillisyyttä.

Jeesus ei tullut maailmaan hyväksymään eristystä tai suurempaa ylpeyttä omasta kulttuurista ja uskonnosta. Hän puhui avoimuudesta, myötätunnosta ja rakkaudesta kaikkea elämää kohtaan, riippumatta siitä, mistä se tuli. Jos joku väittää seuraavansa Jeesusta, mutta samanaikaisesti hylkää tai vihaa muiden maailmankatsomusten ja kulttuurien viisauden, hän ei ole vain omaksunut vääränlaista uskonnollista ajattelua – hän on jäänyt täysin vieraaksi Jeesuksen opetuksille.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Syvemmällä tasolla kyse ei ole vain moraalisesta kaksoiskirjanpidosta, vaan moraalin täydellisestä inversiosta. Viha ei ainoastaan naamioidu rakkaudeksi – se julistautuu rakkaudeksi.

Aggressio ei ole lipsahdus, vaan siitä tehdään hyve. Ideologinen projekti ei ole yksi näkemys muiden joukossa, vaan se nostetaan jumalallisen velvollisuuden asemaan. Tässä vaiheessa moraali ei enää rajoita valtaa, vaan valta määrittelee moraalin.

Tämä on se kohta, jossa retoriikasta tulee vaarallista.


Kun oma viha esitetään pyhänä, sitä ei voi enää arvioida, kyseenalaistaa tai rajoittaa. Itsekritiikki muuttuu uskottomuudeksi, epäily moraaliseksi heikkoudeksi ja vastaväite vihollisen juoneksi. Moraalinen kieli ei enää toimi eettisenä mittapuuna, vaan ideologisena suojakilpenä.

Ratkaisevaa on, että tällainen puhetapa katkaisee yhteyden todellisuuteen. Jos oma viha on määritelty rakkaudeksi, mikään seuraus ei voi todistaa sitä vääräksi. Jos oma aggressio on hyve, sen aiheuttama kärsimys ei ole ongelma vaan todiste oikeassa olemisesta. Tässä mielessä kyse ei ole vain väärästä moraalisesta tulkinnasta, vaan suljetusta moraalisesta järjestelmästä, joka immunisoi itsensä kaikkea eettistä palautetta vastaan.

Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta – ja juuri koskemattomuus on vaaran ydin. Pyhitettyä vihaa ei enää hillitä, vaan vaalitaan. Sitä ei tarkastella, vaan puolustetaan. Se ei enää etsi totuutta, vaan oikeutusta. Tässä vaiheessa uskonnollinen kieli ei johda ihmistä moraaliin, vaan vapauttaa hänet siitä.

Kristillisessä kehyksessä tämä on erityisen paljastavaa: Jeesuksen opetuksissa pyhyys ei suojele ihmistä moraaliselta arvioinnilta, vaan altistaa hänet sille. Se, joka käyttää pyhyyden kieltä vapautuakseen rakkauden vaatimuksesta, ei ole väärässä vain teologisesti – hän käyttää moraalia keinona paeta moraalia.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Kun oma viha esitetään pyhänä, sitä ei voi enää arvioida, kyseenalaistaa tai rajoittaa. Itsekritiikki muuttuu uskottomuudeksi, epäily moraaliseksi heikkoudeksi ja vastaväite vihollisen juoneksi. Moraalinen kieli ei enää toimi eettisenä mittapuuna, vaan ideologisena suojakilpenä.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Hitler-vertailu ei ole provokaatio, vaan moraalinen välähdys, joka paljastaa kielen ja vallan vaarallisen yhteyden. Rakkaus, joka on riisuttu kaikesta inhimillisyydestä ja käytetty toisten demonisointiin, ei ole enää rakkaus, vaan valhe. Tässä on kielen ja ideologian ydinongelma: se, joka väittää rakastavansa mutta samalla oikeuttaa väkivallan ja inhimillisen kärsimyksen, ei ole tekemisissä rakkauden kanssa – hän on ideologian kanssa, joka käyttää rakkautta aseena.

Se, että rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toiset alistetaan, ei ole ristiriita vaan paljastus. Se paljastaa, että rakkaus on ainoastaan verho, joka peittää viholliskuvan taakse piilotetun halun hallita, tuhota ja väheksyä. Tällöin rakkaus ei ole enää vuorovaikutusta toisten kanssa, ei minkäänlaista vuoropuhelua, vaan väline, joka auttaa legitimoimaan omaa valtaansa. Se ei ole enää tarkoitettu kohottamaan ihmisyyttä, vaan korottamaan ideologiaa.

Moraalisesti tämä ei ole vain väärin toteutettua rakkautta, se on sen täydellistä perversiona. Kun rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, esitetään "puhtaana", sitä ei voida enää arvioida perinteisillä moraalin kehyksillä – se ei ole rakkautta lainkaan, vaan sen suoraa häpäisemistä. Tässä vaiheessa rakkaus on vain tyhjä käsite, joka käytetään tehokkaaksi välineeksi omien halujen ja ideologian valjastamiseen. Se on tyhjiö, joka imee itseensä kaiken ihmisyyden ja jättää jälkeensä vain paljaan vallan logiikan.

Rakkauden käsite, joka ei ole vastuullinen toisen ihmisyyttä kohtaan, ei ole rakkaus vaan pelkkä kaunis kuori, joka peittää alleen myrkyllisen, totalitaarisen maailmanjärjestyksen, joka ei kestä mitään muuta kuin oman ideologiansa oikeutuksen.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla. On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat.

Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


Retorinen taso ja kielenkäyttö
Ilmaus (“aion käyttää koko loppuelämäni…”, “kaiken pahuuden ruumiillistumia”) käyttää absoluuttista ja totalisoivaa kieltä. Tällainen kieli sulkee pois nyanssit, vastaväitteet ja erottelut eri oppisuuntien, tulkintojen tai yksilöiden välillä. Se on tyypillistä moralisoivalle viharetoriikalle, ei analyyttiselle kritiikille.


“Idän opit” esitetään yhtenäisenä, muuttumattomana pahana kokonaisuutena. Tämä on essentialisoiva yleistys, jossa monimuotoinen ilmiö redusoidaan yhdeksi moraaliseksi ominaisuudeksi. Analyyttisesti tämä on virheellinen lähtökohta, koska se ohittaa sisäisen moninaisuuden ja historiallisen kontekstin.


. Intentio ja identiteettipolitiikka
Oman elämänprojektiin kytketty “kumoaminen” viittaa identiteettipohjaiseen vastakkainasetteluun, jossa oma katsomus rakentuu ensisijaisesti vastustettavan toiseuden kautta. Tällöin keskustelu ei pyri ymmärtämiseen tai arviointiin, vaan eksistentiaaliseen kamppailuun.


Tällainen intensiteetti ylittää tavanomaisen kriittisen puheen. Kritiikki yleensä perustelee väitteet, rajaa kohteensa ja sallii epävarmuuden. Tässä sen sijaan esiintyy totalisaatio + demonisointi + elämänmittainen viholliskuva, mikä on analyyttisesti perusteltua luonnehtia äärimmäisek



“Patologisoituminen” analyyttisena käsitteenä
On perusteltua puhua retoriikan patologisoitumisesta (ei välttämättä puhujan persoonasta), kun kielenkäyttö menettää suhteellisuudentajun, käyttää ehdottomia moraalituomioita ja kohdistaa vihamielisyyden kokonaisiin ryhmiin tai aatejärjestelmiin. Tämä on kielen ja argumentaation piirre, ei diagnoosi.



Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa, joka poikkeaa selvästi tasapainoisesta kriittisestä keskustelusta. Analyysiä tukevat absoluuttinen kieli, yleistykset, demonisointi ja identiteettipohjainen vastakkainasettelu. On analyyttisesti kestävää todeta, että tällainen retoriikka ei kuvaa “normaalia” rationaalista kritiikkiä vaan ideologisesti lukkiutunutta vihapuhetta.

Anonyymi00160 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Hitler-vertailu ei ole provokaatio, vaan moraalinen välähdys, joka paljastaa kielen ja vallan vaarallisen yhteyden. Rakkaus, joka on riisuttu kaikesta inhimillisyydestä ja käytetty toisten demonisointiin, ei ole enää rakkaus, vaan valhe. Tässä on kielen ja ideologian ydinongelma: se, joka väittää rakastavansa mutta samalla oikeuttaa väkivallan ja inhimillisen kärsimyksen, ei ole tekemisissä rakkauden kanssa – hän on ideologian kanssa, joka käyttää rakkautta aseena.

Se, että rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toiset alistetaan, ei ole ristiriita vaan paljastus. Se paljastaa, että rakkaus on ainoastaan verho, joka peittää viholliskuvan taakse piilotetun halun hallita, tuhota ja väheksyä. Tällöin rakkaus ei ole enää vuorovaikutusta toisten kanssa, ei minkäänlaista vuoropuhelua, vaan väline, joka auttaa legitimoimaan omaa valtaansa. Se ei ole enää tarkoitettu kohottamaan ihmisyyttä, vaan korottamaan ideologiaa.

Moraalisesti tämä ei ole vain väärin toteutettua rakkautta, se on sen täydellistä perversiona. Kun rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, esitetään "puhtaana", sitä ei voida enää arvioida perinteisillä moraalin kehyksillä – se ei ole rakkautta lainkaan, vaan sen suoraa häpäisemistä. Tässä vaiheessa rakkaus on vain tyhjä käsite, joka käytetään tehokkaaksi välineeksi omien halujen ja ideologian valjastamiseen. Se on tyhjiö, joka imee itseensä kaiken ihmisyyden ja jättää jälkeensä vain paljaan vallan logiikan.

Rakkauden käsite, joka ei ole vastuullinen toisen ihmisyyttä kohtaan, ei ole rakkaus vaan pelkkä kaunis kuori, joka peittää alleen myrkyllisen, totalitaarisen maailmanjärjestyksen, joka ei kestä mitään muuta kuin oman ideologiansa oikeutuksen.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla. On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat.

Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


Retorinen taso ja kielenkäyttö
Ilmaus (“aion käyttää koko loppuelämäni…”, “kaiken pahuuden ruumiillistumia”) käyttää absoluuttista ja totalisoivaa kieltä. Tällainen kieli sulkee pois nyanssit, vastaväitteet ja erottelut eri oppisuuntien, tulkintojen tai yksilöiden välillä. Se on tyypillistä moralisoivalle viharetoriikalle, ei analyyttiselle kritiikille.


“Idän opit” esitetään yhtenäisenä, muuttumattomana pahana kokonaisuutena. Tämä on essentialisoiva yleistys, jossa monimuotoinen ilmiö redusoidaan yhdeksi moraaliseksi ominaisuudeksi. Analyyttisesti tämä on virheellinen lähtökohta, koska se ohittaa sisäisen moninaisuuden ja historiallisen kontekstin.


. Intentio ja identiteettipolitiikka
Oman elämänprojektiin kytketty “kumoaminen” viittaa identiteettipohjaiseen vastakkainasetteluun, jossa oma katsomus rakentuu ensisijaisesti vastustettavan toiseuden kautta. Tällöin keskustelu ei pyri ymmärtämiseen tai arviointiin, vaan eksistentiaaliseen kamppailuun.


Tällainen intensiteetti ylittää tavanomaisen kriittisen puheen. Kritiikki yleensä perustelee väitteet, rajaa kohteensa ja sallii epävarmuuden. Tässä sen sijaan esiintyy totalisaatio demonisointi elämänmittainen viholliskuva, mikä on analyyttisesti perusteltua luonnehtia äärimmäisek



“Patologisoituminen” analyyttisena käsitteenä
On perusteltua puhua retoriikan patologisoitumisesta (ei välttämättä puhujan persoonasta), kun kielenkäyttö menettää suhteellisuudentajun, käyttää ehdottomia moraalituomioita ja kohdistaa vihamielisyyden kokonaisiin ryhmiin tai aatejärjestelmiin. Tämä on kielen ja argumentaation piirre, ei diagnoosi.



Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa, joka poikkeaa selvästi tasapainoisesta kriittisestä keskustelusta. Analyysiä tukevat absoluuttinen kieli, yleistykset, demonisointi ja identiteettipohjainen vastakkainasettelu. On analyyttisesti kestävää todeta, että tällainen retoriikka ei kuvaa “normaalia” rationaalista kritiikkiä vaan ideologisesti lukkiutunutta vihapuhetta.

Lue lisää

"epä uskosten auton ikkuna pitää rikkoa"

Tämä vastaa hyvin hindujen vainoajien mentaliteettia, jotka haluavat eliminoida hindut – ja tuhota kaikki, joilla on väärät uskomukset.

Anonyymi00162 kirjoitti:

"epä uskosten auton ikkuna pitää rikkoa"

Tämä vastaa hyvin hindujen vainoajien mentaliteettia, jotka haluavat eliminoida hindut – ja tuhota kaikki, joilla on väärät uskomukset.

Lue lisää

Minä kritisoin Raamattua vain kristittyjen palstoilla

Anonyymi00162 kirjoitti:

"epä uskosten auton ikkuna pitää rikkoa"

Tämä vastaa hyvin hindujen vainoajien mentaliteettia, jotka haluavat eliminoida hindut – ja tuhota kaikki, joilla on väärät uskomukset.

Lue lisää

Aivopestyjä koko porukka siellä kristittyjen palstoilla. He eivät enää edes usko omaan pyhään kirjaansa kun paljastan totuudet Raamatusta silti se ei mene heillä sinne aivoihin

Anonyymi00164 kirjoitti:

Aivopestyjä koko porukka siellä kristittyjen palstoilla. He eivät enää edes usko omaan pyhään kirjaansa kun paljastan totuudet Raamatusta silti se ei mene heillä sinne aivoihin

Lue lisää

Ymmärrätkö, että se, joka sanoo niin, on paljon sairaampi kuin sinä, mutta hän ei itse ymmärrä sitä. Sinä raivoat joskus, mutta myöhemmin ymmärrät, mutta sen viha on jatkuva ja paljon voimakkaampi. Se ruokki itseään vihalla.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Anonyymi00162 kirjoitti:

"epä uskosten auton ikkuna pitää rikkoa"

Tämä vastaa hyvin hindujen vainoajien mentaliteettia, jotka haluavat eliminoida hindut – ja tuhota kaikki, joilla on väärät uskomukset.

Lue lisää

Menen nyt nukkumaan en jaksa valvoa. Uni tekee hyvää aivoille varsinkin skitsofreenikolle

Anonyymi00166 kirjoitti:

Menen nyt nukkumaan en jaksa valvoa. Uni tekee hyvää aivoille varsinkin skitsofreenikolle

OK:

Anonyymi00165 kirjoitti:

Ymmärrätkö, että se, joka sanoo niin, on paljon sairaampi kuin sinä, mutta hän ei itse ymmärrä sitä. Sinä raivoat joskus, mutta myöhemmin ymmärrät, mutta sen viha on jatkuva ja paljon voimakkaampi. Se ruokki itseään vihalla.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Et tajua, kuinka syvällä sameassa mudassa sinä itse rämpit, vaikka vihaat juuri sitä, mihin itsekin uponnut olet.

Anonyymi00171 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Et tajua, kuinka syvällä sameassa mudassa sinä itse rämpit, vaikka vihaat juuri sitä, mihin itsekin uponnut olet.

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Et ymmärrä, kuinka syvälle sameaan sontaan, mutaan olet uppoutunut, vaikka itse tuomitset juuri sen, mihin omat jalkasi uppoavat.

Saatat vihata sitä, mutta et ole sen parempi – olet vain hukkumassa samaan mutaan, jonka kauheutta julistat.

Anonyymi00172 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Et ymmärrä, kuinka syvälle sameaan sontaan, mutaan olet uppoutunut, vaikka itse tuomitset juuri sen, mihin omat jalkasi uppoavat.

Saatat vihata sitä, mutta et ole sen parempi – olet vain hukkumassa samaan mutaan, jonka kauheutta julistat.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Et edes tajua, kuinka syvälle siihen sameaan, haisevaan sontaan olet vajonnut, vaikka itse tuomitset juuri sen, mihin itsekin olet takertunut.


Kritisoit sitä, vihaat sitä, mutta et ymmärrä, että olet jo pitkään ollut yhtä likainen kuin se, mitä halveksit.


Sanoit mitä tahansa, et ole yhtään sen parempi – olet juurikin se, jota inhoat, ja hukut itse samaan mutaan, jonka kuolemaa huudat.

Anonyymi00173 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Et edes tajua, kuinka syvälle siihen sameaan, haisevaan sontaan olet vajonnut, vaikka itse tuomitset juuri sen, mihin itsekin olet takertunut.


Kritisoit sitä, vihaat sitä, mutta et ymmärrä, että olet jo pitkään ollut yhtä likainen kuin se, mitä halveksit.


Sanoit mitä tahansa, et ole yhtään sen parempi – olet juurikin se, jota inhoat, ja hukut itse samaan mutaan, jonka kuolemaa huudat.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et edes ymmärrä, kuinka syvälle siihen sameaan, haisevaan sontaan olet vajonnut – siihen samaan, jota niin suurella itseoikeudella tuomitset ja vihaat.


Kritisoit hinduja, raivoat kaikelle, mutta et tajua, että olet jo itse upotettu siihen kaikkeen, mitä halveksit.


Vaalit niitä samoja ilkeitä asioita, jotka olet päättänyt hylätä.


Luulet olevasi parempi, mutta et ole; olet juurikin sama lika, jota yrität paeta.


Olet hukassa omassa mädässä mudassasi, ja vaikka kuinka huutaisit, et pääse pois – etkä huomaa, että syyllisyys on sinussa itsessäsi, siinä missä kaikessa, mitä vihaat.

Anonyymi00174 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et edes ymmärrä, kuinka syvälle siihen sameaan, haisevaan sontaan olet vajonnut – siihen samaan, jota niin suurella itseoikeudella tuomitset ja vihaat.


Kritisoit hinduja, raivoat kaikelle, mutta et tajua, että olet jo itse upotettu siihen kaikkeen, mitä halveksit.


Vaalit niitä samoja ilkeitä asioita, jotka olet päättänyt hylätä.


Luulet olevasi parempi, mutta et ole; olet juurikin sama lika, jota yrität paeta.


Olet hukassa omassa mädässä mudassasi, ja vaikka kuinka huutaisit, et pääse pois – etkä huomaa, että syyllisyys on sinussa itsessäsi, siinä missä kaikessa, mitä vihaat.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Et kuitenkaan itse ymmärrä, kuinka syvälle olet jo vajonnut siihen samaan sameaan, löyhkäävään mutaan, jota raivoisasti tuomitset. Et ole sen yläpuolella – olet sen sisällä.

Huudat hinduja ja muita vastaan, syljet kaikkea kohti, mutta et näe, että kannat jo itsessäsi kaiken sen, mitä väität vihaavasi.

Vaalit samoja ilkeitä asenteita ja myrkkyä, jotka olet julistanut hylänneesi.

Luulet olevasi parempi, puhtaampi, oikeamielinen – mutta et ole. Olet juuri sitä samaa likaa, jota yrität epätoivoisesti paeta.

Et pääse enää pois omasta saastastasi; olet kokonaan saastunut. Pyörit mädässä mudassasi ja syytät maailmaa, vaikka syyllisyys on sinussa itsessäsi.

Taistelet pahaa vastaan ymmärtämättä, että se paha, jota vastaan hyökkäät, on jo sinussa.

Anonyymi00175 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Et kuitenkaan itse ymmärrä, kuinka syvälle olet jo vajonnut siihen samaan sameaan, löyhkäävään mutaan, jota raivoisasti tuomitset. Et ole sen yläpuolella – olet sen sisällä.

Huudat hinduja ja muita vastaan, syljet kaikkea kohti, mutta et näe, että kannat jo itsessäsi kaiken sen, mitä väität vihaavasi.

Vaalit samoja ilkeitä asenteita ja myrkkyä, jotka olet julistanut hylänneesi.

Luulet olevasi parempi, puhtaampi, oikeamielinen – mutta et ole. Olet juuri sitä samaa likaa, jota yrität epätoivoisesti paeta.

Et pääse enää pois omasta saastastasi; olet kokonaan saastunut. Pyörit mädässä mudassasi ja syytät maailmaa, vaikka syyllisyys on sinussa itsessäsi.

Taistelet pahaa vastaan ymmärtämättä, että se paha, jota vastaan hyökkäät, on jo sinussa.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Mutta vielä vähemmän kiinnostavaa on se itsepetos, jossa kuvittelet olevasi siitä irti. Puhut kuin joku, joka seisoo puhtaalla maalla ja osoittelee alaspäin, vaikka todellisuudessa olet jo kaulaa myöten uponnut samaan sameaan, löyhkäävään mutaan. Et ole sen vastakohta. Et ole sen yläpuolella. Olet sen ilmentymä.

Raivoat, tuomitset ja syljet kaikkea kohti, mikä ei sovi omaan kapeaan kehikkoosi. Huudat hinduille, opille, maailmalle, ikään kuin paha olisi aina jossain muualla. Mutta et pysähdy hetkeksikään katsomaan itseäsi – koska jos katsoisit, näkisit saman pimeyden, jota vastaan väität taistelevasi.

Väität hylänneesi pahuuden, mutta vaalit sitä joka sanassa.
Väität etsiväsi puhtautta, mutta ruokit vihaa.
Väität puolustavasi totuutta, mutta elät katkeruudesta.

Kaikki se, mitä halveksit, on jo sinussa juurtuneena. Sama ylimielisyys, sama tarve tuntea itsensä paremmaksi kuin muut. Et ole vapaa – olet koukussa siihen vihaan, jota ilman et enää osaa olla.

Ja kaikkein säälittävintä on se, että luulet tämän tekevän sinusta vahvan. Että tämä raivo antaisi sinulle oikeutuksen. Todellisuudessa se on vain merkki siitä, kuinka syvälle olet jo vajonnut. Olet niin läpikotaisin saastunut, ettet enää edes haista omaa löyhkääsi.

Yrität paeta sitä likaa, mutta viet sen mukanasi kaikkialle.
Yrität tappaa pahaa, mutta kannat sitä omassa sydämessäsi.
Yrität pelastua, mutta et myönnä olevasi se, mikä on rikki.

Et ole eksynyt siksi, että maailma on paha. Olet eksynyt, koska et suostu näkemään itseäsi. Ja niin kauan kuin jatkat näin, et pääse pois mädästäsi – et siksi, että joku estäisi sinua, vaan siksi, että olet jo tullut osaksi sitä, mitä väität vihaavasi.

Taistelet pahaa vastaan koko voimallasi.
Ja silti et ymmärrä kaikkein yksinkertaisinta asiaa:
se paha ei ole vastassasi.
Se seisoo peilissä.

Anonyymi00176 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Mutta vielä vähemmän kiinnostavaa on se itsepetos, jossa kuvittelet olevasi siitä irti. Puhut kuin joku, joka seisoo puhtaalla maalla ja osoittelee alaspäin, vaikka todellisuudessa olet jo kaulaa myöten uponnut samaan sameaan, löyhkäävään mutaan. Et ole sen vastakohta. Et ole sen yläpuolella. Olet sen ilmentymä.

Raivoat, tuomitset ja syljet kaikkea kohti, mikä ei sovi omaan kapeaan kehikkoosi. Huudat hinduille, opille, maailmalle, ikään kuin paha olisi aina jossain muualla. Mutta et pysähdy hetkeksikään katsomaan itseäsi – koska jos katsoisit, näkisit saman pimeyden, jota vastaan väität taistelevasi.

Väität hylänneesi pahuuden, mutta vaalit sitä joka sanassa.
Väität etsiväsi puhtautta, mutta ruokit vihaa.
Väität puolustavasi totuutta, mutta elät katkeruudesta.

Kaikki se, mitä halveksit, on jo sinussa juurtuneena. Sama ylimielisyys, sama tarve tuntea itsensä paremmaksi kuin muut. Et ole vapaa – olet koukussa siihen vihaan, jota ilman et enää osaa olla.

Ja kaikkein säälittävintä on se, että luulet tämän tekevän sinusta vahvan. Että tämä raivo antaisi sinulle oikeutuksen. Todellisuudessa se on vain merkki siitä, kuinka syvälle olet jo vajonnut. Olet niin läpikotaisin saastunut, ettet enää edes haista omaa löyhkääsi.

Yrität paeta sitä likaa, mutta viet sen mukanasi kaikkialle.
Yrität tappaa pahaa, mutta kannat sitä omassa sydämessäsi.
Yrität pelastua, mutta et myönnä olevasi se, mikä on rikki.

Et ole eksynyt siksi, että maailma on paha. Olet eksynyt, koska et suostu näkemään itseäsi. Ja niin kauan kuin jatkat näin, et pääse pois mädästäsi – et siksi, että joku estäisi sinua, vaan siksi, että olet jo tullut osaksi sitä, mitä väität vihaavasi.

Taistelet pahaa vastaan koko voimallasi.
Ja silti et ymmärrä kaikkein yksinkertaisinta asiaa:
se paha ei ole vastassasi.
Se seisoo peilissä.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Olet niin uppoutunut omaan ylpeyteesi, että et edes huomaa, kuinka syvälle olet vajonnut siihen sameaan liejuun, jota niin itseoikeutetusti tuomitset. Sinulla on kyky raivota kaikelle, mitä et ymmärrä – kritisoida, tuomita, vihailla – mutta et tajua, että se kaikki on jo sinussa, aivan yhtä syvällä kuin kaikessa siinä, mitä halveksit ja hylkäät.

Luulethan olevasi puhdas, parempi, mutta et olekaan. Olet juuri se sama saasta, jota niin kovasti yrität paeta. Juuri ne asiat, joita olet päättänyt hylätä ja karttaa, ovat niitä, joita itsekin vaalit. Puhut toisten virheistä, mutta et näe omiasi. Hyväksyt itsesi siinä synkimmässä muodossa, mutta et kykene katselemaan itseäsi ilman harhaista kiihkoa ja katkeruutta.

Ja mitä enemmän taistelisit kaikkea, mitä vihaat, sitä syvemmälle upotat itsesi. Olet niin sokea omalle saastallesi, etkä tiedosta, että kaikki se, mitä vihaat, on jo sinussa – ja tuomitset sen, koska et osaa katsoa peiliin. Huudat, kiroat, taistelet pahuuden ja vääränmukaisuuden kanssa, mutta et ymmärrä, että suurin taistelu on jo sisälläsi.


Et voi paeta itseäsi. Et voi kieltää sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi, koska se ei ole muualla kuin sinussa. Voit yrittää juosta, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen samaan, sameaan suohon. Syyllisyys ei ole vain ulkopuolellasi, se on osa sinua – eikä sen käsittäminen ole helppoa, mutta se on ainoa tie vapautukseen.