Olen henkisesti loppu ja rikki.
En pysty enää kiinnostumaan kenestäkään
Anonyymi-ap
29435
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kiinnostu itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi? Sinä olet tärkeä. <3
Olen yrittänyt tätä, välillä se onnistuu. Mutta niissä tilanteissa joissa tajuaa että on muille ilmaa parisuhdemarkkinoilla niin se saa joka kerta masentumaan syvästi. Tämä on sivusta.
Höpsisköpsis. Se on kätevää kun ei pyöri ympärillä turhia tyyppejä. Se oikea on kuitenkin vaan se yksi, niin sinulle on tehty asiat helpoksi, ettei tarvitse etsiä väärien kautta sitä. Älä nyt niin näe asiaa että et olisi kiinnostava, se ei ole totta. <3
Sivusta. Huomannut itsessä sen, että jollei koe onnistumisia vaan kohtaa enemmän vain ikäviä asioita, vastoinkäymisiä, pettymyksiä ym. Silloin on vaikeampi kiinnostua juuri mistään sellaisesta, mihin on vaikea uskoa kaiken kokeman jälkeen. Työtön, jonka elämää kurjistetaan ja vaikeutetaan monilla tavoin harvemmin nauttii arjestaan.
Töitä ei ole tarjolla ja tulevaisuus eläkkeineen huolestuttaa, et miten pärjäät tulevaisuudessa, jos tulee sairauksia ym. ikävää, jotka vaatii säästöjä, varallisuutta. Lähtökohtaisesti tällainen tilanne voi olla passivoivaa ja tällainen voi kadottaa toivon paremmasta tulevasta? Silloin vastuullinen ei halua olla riippana kenellekään. Luottamus, kiinnostuksen herättäminen??
Ymmärrän oikein hyvin, mitä puhut. Mutta voitko ajatella niin, että et identifioidu kaikille työttömänä, vaan aitona ihmisenä. Säilytä se syke mikä sinulla on ollut aina. Älä kadota sitä, vaikka tiukkaa tekee. Muista, et ole yksin.
Kiitokset tästä, ennakoin vähän kaikkea elämässä olevaa ja tulevaa ja siksi minulle on merkityksellistä nähdä valoa tunnelin päässä, mut jollei sitä näy niin olen epävarmempi tulevasta ym. Olen aktiivinen liikkuja, sen koen vähän kuin terapiana itselleni.
Suurin virheeni on se, että jättäydyn helposti ulkopuolelle asioissa/ tilanteissa, joissa koen toisarvoisuutta. Riittävyyden merkitys on suuri ja ilman sitä jättäydyn helposti taka-alalle. Tästä on kiittäminen isääni, joka ei ollut mikään maailman paras isä.
Luottamuksen puute muita kohtaan on ongelmani (isäni synnyttämä heikkous). Valitettava tosiasia, josta en ole ylpeä. Tämä vaikuttaa moneen seikkaan arjessani. Tunnollinen olen ollut töissäni, siitä pari burn outtia todisteena. Kelpaanko enää työelämään? Epäilen sitäkin?
Kyllä sinä kelpaat työelämäänkin, jos vaan itse haluat kelvata. Varmasti tiedät myös paremmin kokemuksesta, missä oman jaksamisesi raja kulkee. Omasta kokemuksestani olen saanut todeta, että burn outit uusii helposti myöhemmin, jos ei ole tarkkana. Olisi monissa asioissa pitänyt toimia toisin, muttei ole osannut. Jälkikäteen vasta tajunnut.
Liikunta on kyllä se, mikä itsellenikin on tärkeää. Nyt jäänyt vähemmälle, kun sairastin influenssan vähän aikaa sitten. Mielestäni on hieno juttu, että olet tiedostanut, mitkä asiat ovat vaikuttaneet omaan persoonasi. Varmasti monillakin on haavoja lapsuudesta, kaikki vaan eivät niitä uskalla tai osaa kohdata. Mutta silloin kun tietää mistä mikäkin johtuu, on niille asioille myös jotain tehtävissä. Vaikka yrittää purkaa sitä ohjelmointia, mitä on lapsuudenkodissa ja koulussa pakkosyötetty.
Kyllä se taas siitä, kun vaan jaksaa säilyttää pienen uteliaisuuden elämää kohtaan. Ja yrittää kiinnostua asioista. Ollaan riittäviä, muista se.
Sivusta myös, mutta silloinhan vasta pyöriikin vääriä tyyppejä ympärillä, jos unohtaa/ ei jaksa juuri sillä hetkellä huolehtia hyvinvoinnistaan ja arvostaa itseään.
Työelämään pääsy on tehty vaikeaksi. Hakenut olen jo kuusi vuotta eli satoja hakemuksia, sellaisiakin, joissa ei suuria vaatimuksia mm. harjoittelijan paikkoja, vaikka koulutus ym. Ovat siihen jo pohjana, samoin paikkoja, joista on 10+ vuoden työkokemus.
Olen laskenut rimaani paljon, mut sekään ei ole auttanut. Yhteen sain vastauksen, että hakijoita oli ollut lähes 700 paikkaan? Et tällainen on työttömän arki Suomessa. Uskoa koetellaan sen jälkeen, kun toivoa on jo mennyt?
Merkonomi pohjalta vaikea ponnistaa, tradenomiksi olisi pitänyt näköjään vähintään opiskella, et työllistyisi nykyisin? Toki on heitä akateemisiakin paljon työttömänä. Suhteet taitavat olla se paras keino työllistyä, mut harvassa taitaa olla rekryfirmatkin, joissa tarvetta senioreille?
Kasvattaa kuorta ja hajottaa korvinväliä kun hoitaa tarpeitaan yhdenillan jutuilla.
En harrasta yhden illan juttuja en ole koskaan harrastanut inhoan niitä. Aloittaja.
Mistä tämä tällainen tulkinta aloittajan (joka on palstaäijä) elämäntyyleistä tuli, wanhurskas? Naiselta sivusta
Samaa mieltä. Ei pysty ei kykene.
Samoin. En todellakaan käsitä mikä tämän kaiken tarkoitus on ollut sillä ei tästä nyt ainakaan mitään hyvää ole seurannut. Väsynyt pettymyksiin, huonoihin vaihtoehtoihin ja kontrolloiviin paskoihin, joilla on mielessään ainoastaan heidän oma etunsa. Enkä nyt tarkoita miehiä vaaan ihmisiä yleisesti. Huvittavinta on kuitenkin, että jos minä edes julkean ajatella mikä olisi minulle hyväksi tai ilmaisen mitä haluan ja mitä tarvitsen niin voi sentään. Kyllä on itsekästä ja kiittämätöntä, kun en ole onnellinen tässä tilanteessa.
Pitäisiköhän sun pyrkiä saamaan sitä hyvää sellaisilla tavoilla että se ei sodi muita ihmisiä vastaan.
Tämä viesti ei ole aloittajalta.
Ylempi viesti ei aloittajalta.
Tämä oli viisas neuvo ihan kaikille. Ihmiset on luotu olemaan toistensa kanssa. Tekemällä hyviä ja positiivisia asiota toisille ja itselleen pääsee elämässä paljon pidemmälle. Arvosta ihmisiä ympärilläsi ja näytä se sanoilla ja teoilla, niin saat samaa takaisin.
Millähän tavoin olen sotinut muitaa ihmisisä vastaan? Työnhaku, opiskelu tai halu alöytää parisuhdekumppani tuskin sotivat kenenkään tavoitteita vastaan. En minä enäää suostu väistymään puolituttujen ja ventovieraiden takia, koska aivan samalla tavoin minulla on vapaus tavoitteisiin ja onnellisuuteen ja merkityksellisyyteen, kuin kenellä tahansa toisellakin.
Kokemukseni perusteella noin ei todellakaan ole ja arvostaminen ei tuo arvostamista. Tosin niinhän minäkin aiemmin luulin, mutta ei ilmeisesti pidä paikkaansa.
Eipä tämä sinunkaan ns sodankäynti tämän naista esittävän hahmon kanssa hyvältä näytä. TT
” Huvittavinta on kuitenkin, että jos minä edes julkean ajatella mikä olisi minulle hyväksi tai ilmaisen mitä haluan ja mitä tarvitsen niin voi sentään. ” Oliko tämä kappale tästä palstaäijän avauksesta esimerkiksi sellaista julkeaa itsekkyyttä, omien etujen ajamista jne? Lisäys edelliseen ja lol. T
Olen täysin samaa mieltä. Auttamisesta saa hyvän mielen.
Antaa olla. Rikki olen täysin enkä ehjäksi tule koskaan. Ei ole mulle ketään tarkoitettu. Tarjotin ihmisiä on ollut useita mutta aina kun olen ojentanut käteni tarttuakseni niihin ne on vedetty pois.
Oletko kasvotusten kertonut avuntarpeestasi?
ota kossua, niin me muutki hallituksen/virasto mafian uhrit joudutaa tekemään, ei tätä muuten kestä..Asunnottomaksi viel
ä pitäisi sairaana ryhtyä.
"Ei elämästä selviä hengissä"
Tarkoitatko aloittajaäijä ettei asumisasiat ole kunnossa- oletko karjunut liikaa rappukäytävässä eli hylätty liiat laukat?
sama surullinen tarina alusta loppuun
Minulla ei ole tarvetta rakastua keneenkään. Ystävyyssuhde riittää minulle.