Isäntä purskahti itkuun

Savossa sanotaan, että mitä kovempaan joku koittaa rajata porukkaa, sitä enemmän se kertoo siitä omasta mittarista kuin muista.

Hyvin erikoinen kommentti .

Savossa sanotaan, että kun aletaan arvioida ihmisen paikkaa nimittelyllä, niin itse mittari on yleensä vähän pielessä.

No voehan tokkiinsa… aina löytyy joku, joka luulee tietävänsä, kuka täyttää minkäkin paikan ja kuka ei. Mutta miepä sanon näin savolaisittain, että jokaisella meistä on joskus semmonen päivä, että naama vääntyy ja elämä kans. Se ei oo mikään synti eikä häpeä, vaan ihan sitä tavallista elämää, kun tuuli käy vasten ja maailma tuntuu vähän vinolta.

Ja vaikka joku tuolla huuteleekin tuommosia, niin mie arvelen, että se ‘nuamanviäntäjä’ on selvinny elämässä semmosista mutkista, joista moni muu ois jo heittäny hanskat järveen ja soutanu perässä. Elämä ei jaa kaikille niitä sileimpiä peltoja kyntöön — toiselle sattuu multamaa, toiselle kivipelto, ja joku saa vielä sen ojanpohjan, missä traktori jää joka kevät kiinni. Mutta kummasti ne, jotka on joutunu kyntämään sen kivisimmän lohkon, oppii myös sen sitkeimmän askeleen.

Että annettakoon nyt toisten puhua mitä puhuvat. Ne ei tiijä puoliakaan siitä, mitä ihminen on joutunu kantamaan. Ja jos joku on joutunu elämässään vähän enemmän vääntämään, niin se ei tee siitä ihmisestä huonompaa — monesti se tekee siitä vaan vahvemman, vaikka kaikki ei sitä ymmärrä.

Anonyymi00016 kirjoitti:

No voehan tokkiinsa… aina löytyy joku, joka luulee tietävänsä, kuka täyttää minkäkin paikan ja kuka ei. Mutta miepä sanon näin savolaisittain, että jokaisella meistä on joskus semmonen päivä, että naama vääntyy ja elämä kans. Se ei oo mikään synti eikä häpeä, vaan ihan sitä tavallista elämää, kun tuuli käy vasten ja maailma tuntuu vähän vinolta.

Ja vaikka joku tuolla huuteleekin tuommosia, niin mie arvelen, että se ‘nuamanviäntäjä’ on selvinny elämässä semmosista mutkista, joista moni muu ois jo heittäny hanskat järveen ja soutanu perässä. Elämä ei jaa kaikille niitä sileimpiä peltoja kyntöön — toiselle sattuu multamaa, toiselle kivipelto, ja joku saa vielä sen ojanpohjan, missä traktori jää joka kevät kiinni. Mutta kummasti ne, jotka on joutunu kyntämään sen kivisimmän lohkon, oppii myös sen sitkeimmän askeleen.

Että annettakoon nyt toisten puhua mitä puhuvat. Ne ei tiijä puoliakaan siitä, mitä ihminen on joutunu kantamaan. Ja jos joku on joutunu elämässään vähän enemmän vääntämään, niin se ei tee siitä ihmisestä huonompaa — monesti se tekee siitä vaan vahvemman, vaikka kaikki ei sitä ymmärrä.

Lue lisää

Pään jatkuva paukuttelu kiviin elämänpolullaan tekee jostakin ihmisestä tosiaan vahvemman. Tekee paksunahkaisen ihmisen joka ei välitä kenestäkään yhtään mitäään. On kuspiä kaikille muille, uhoaa ja haluaa kaikissa tilanteessa ainoastaan omaa etua palvelevia ratkaisuja. Jyrää normaalit keskustelemaan ja sopimaan oppineet ihmiset nurin mielipiteillään ja norsun tyylillään. Semmoisen ihmisen luota kaikkoaa niin ystävät, kyläläiset ja tuttavat. Sit on pakko hiipiä ihmisiä pakoon jonnekkin risukkoiseen kauheaan korpeen. Loppusijoituksessa ei ruusut kuki eikä heleä aurinko päivää kirkasta. Lapset ei juokse syliin ja halaamaan.

Haluan yhtyä sinuun

Ajattelitko tosissais että kaupunnin petoniloutan asukas ei osaa kysyä, jos ei jotain tiedä? Petoniloutan asukkaan lähipiirissä asuu paljon mukavia ihmisiä, joiden kanssa voi jutella asioista ihan naamakkain ja pohtia sitä kumpi puupää edeltä hellanuuniin. Maailma avartuu kummasti kun juttelee naamakkain ihmisten kanssa.

Näin on menetelty👍

Savossa sitä aatellaan, että “aina” on aika vahva sana.
Välillä sekin joutuu vähän joustamaan.

Kyllähän sitä maailmalla paasataan, että tyvi edellä pitää puut koneeseen syöttää, mutta meillä Savossa se on aina menny vähän niin kuin elämä yleensäkin: rennosti, omalla painollaan ja justiinsa siitä päästä, mikä sattuu olemaan lähempänä kättä – tai mikä ei tipu varpaille.
Jos rupeaa liikaa miettimään, kumpi pää on oikea, niin kohta pitää jo pitää työmaakokous pöllin kanssa ja kysyä siltä itseltään, että ‘kumpi pääs se nyt haluais mennä edellä’. Ja jos pölli ei vastaa, niin sehän on selvä merkki siitä, että sillä ei oo mielipidettä, joten syötetään se koneeseen just niin päin kuin sattuu.
Meilläpäin on klapit menneet koneeseen tyvi edellä, latva edellä, kylki edellä ja kerran tais mennä naapurin koirankin keppi väärinpäin, eikä kone oo vielä kertaakaan soittanu hätäkeskukseen. Kyllä se kone kestää, kunhan käyttäjä ei oo niin jäykkä kuin se pakkasessa haljennut koivupölli.
Ja jos joku alkaa viisastella, että ‘tyvi edellä tai ei tuu mittään’, niin sanonpa vaan, että kyllä se klapi lämpöö antaa, vaikka sen syöttäis takaperin, silmät kiinni ja toinen jalka suossa. Pääasia, että kone laulaa, mies ei kiroa ja tupa lämpenee.
Että annetaan nyt niiden tyvien ja latvojen olla, ja pannaan puut koneeseen niin kuin savolainen pannoo: rennosti, hymyssä suin ja vähän sinnepäin – ja hyvin toimii.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Näin on menetelty👍

Eli ootte tehneet väärinpäin sen

Oli puuta pukittu taikka pökitty niin aina se on latva edeltä laitteisiin syötetty.

Niinhän se vertaus menee, vuan kaikki ei oo ihan samaa lajia.
Savossa sitä tuumataan, että puut ja kalat toimii vähän eri säännöillä.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Niinhän se vertaus menee, vuan kaikki ei oo ihan samaa lajia.
Savossa sitä tuumataan, että puut ja kalat toimii vähän eri säännöillä.

Jooo

Ei mee

Ihan perusteltuja huomioita, enkä kyseenalaista tuota osaamista – noinhan se menee, kun tehdään myyntiin tasalaatuista ja mittatarkkaa polttopuuta.

Oma kommenttini oli kuitenkin enemmän huumorilla heitetty, eikä tarkoitettu ohjeeksi. Olen itsekin katkonut polttopuita tuollaisella sirkkelillä, eli tekeminen on tuttua.

Pointti oli lähinnä se, että käytännössä, varsinkin omaan käyttöön tehdessä, työ ei ole aina niin yhdestä “oikeasta” tavasta kiinni.

Eli enemmän näkökulmaero kuin varsinainen erimielisyys.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Ihan perusteltuja huomioita, enkä kyseenalaista tuota osaamista – noinhan se menee, kun tehdään myyntiin tasalaatuista ja mittatarkkaa polttopuuta.

Oma kommenttini oli kuitenkin enemmän huumorilla heitetty, eikä tarkoitettu ohjeeksi. Olen itsekin katkonut polttopuita tuollaisella sirkkelillä, eli tekeminen on tuttua.

Pointti oli lähinnä se, että käytännössä, varsinkin omaan käyttöön tehdessä, työ ei ole aina niin yhdestä “oikeasta” tavasta kiinni.

Eli enemmän näkökulmaero kuin varsinainen erimielisyys.

Lue lisää

Ei tässä olla etu-eikä takamiehen asialla vaan altaottajan.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Ei tässä olla etu-eikä takamiehen asialla vaan altaottajan.

Joo, hyvä että tarkennettiin. Meillä päin kun on totuttu siihen, että omaan käyttöön tehty klapi saa olla semmonen ‘kunhan mahtuu pesään’ ‑mallia. Mutta onhan se toki hienoa, että joillakin on mittaviivain aina valmiiksi lämmitettynä.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Joo, hyvä että tarkennettiin. Meillä päin kun on totuttu siihen, että omaan käyttöön tehty klapi saa olla semmonen ‘kunhan mahtuu pesään’ ‑mallia. Mutta onhan se toki hienoa, että joillakin on mittaviivain aina valmiiksi lämmitettynä.

Lue lisää

"Joo, hyvä että tarkennettiin. Meillä päin kun on totuttu siihen, että omaan käyttöön tehty klapi saa olla semmonen ‘kunhan mahtuu pesään’ ‑mallia. Mutta onhan se toki hienoa, että joillakin on mittaviivain aina valmiiksi lämmitettynä."


Minä uskon, että teillä päin ei ole millään mitoilla mitän väliä, eikä myöskään osaamisella.

Suomessa eniten myydyt klapikoneet ovat 200-300 euron hintaisia kiinalaisia parin kilowatin sähkömoottorin ja hydrauliikan voimin halkovia laitteita joiden tehokas ja sujuva käyttö edellyttää tarkasti mittaan katkottuja pulikoita. Yleinen suurin halkaistavan puun mitta (kitaväli) kiinalaisissa halkojissa on 52 cm joka on melko yleinen uunipuun mitta.
Eli metrin mittainen halko keskeltä poikki.
Toinen yleinen perinteinen mitta on 33 cm, metrin mittainen halko kolmeen osaan.

Anonyymi00031 kirjoitti:

"Joo, hyvä että tarkennettiin. Meillä päin kun on totuttu siihen, että omaan käyttöön tehty klapi saa olla semmonen ‘kunhan mahtuu pesään’ ‑mallia. Mutta onhan se toki hienoa, että joillakin on mittaviivain aina valmiiksi lämmitettynä."


Minä uskon, että teillä päin ei ole millään mitoilla mitän väliä, eikä myöskään osaamisella.

Suomessa eniten myydyt klapikoneet ovat 200-300 euron hintaisia kiinalaisia parin kilowatin sähkömoottorin ja hydrauliikan voimin halkovia laitteita joiden tehokas ja sujuva käyttö edellyttää tarkasti mittaan katkottuja pulikoita. Yleinen suurin halkaistavan puun mitta (kitaväli) kiinalaisissa halkojissa on 52 cm joka on melko yleinen uunipuun mitta.
Eli metrin mittainen halko keskeltä poikki.
Toinen yleinen perinteinen mitta on 33 cm, metrin mittainen halko kolmeen osaan.

Lue lisää

Joo, hyvä että toit nuo halkojien speksit esiin. Meillä päin kun ei oo totuttu siihen, että osaaminen mitataan kiinalaisen halkojan käyttöohjeen mukaan. Silti ne puut on palaneet joka talvi, vaikka kitaväli ei olis siunannut.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Joo, hyvä että tarkennettiin. Meillä päin kun on totuttu siihen, että omaan käyttöön tehty klapi saa olla semmonen ‘kunhan mahtuu pesään’ ‑mallia. Mutta onhan se toki hienoa, että joillakin on mittaviivain aina valmiiksi lämmitettynä.

Lue lisää

......ja vieraille tehty on silppua ja höttöä. Rangat sittes ranteen vahvuisia, ei phoon.

Anonyymi00034 kirjoitti:

......ja vieraille tehty on silppua ja höttöä. Rangat sittes ranteen vahvuisia, ei phoon.

Joo, hyvä että speksit ja ranganvahvuudet tuli esiin. Meillä päin kun ei oo totuttu mittaamaan osaamista sillä, kuinka monta ranteenpaksuista pulikkaa kiinalainen halkoja suostuu nielemään. Silti ne puut on palaneet joka talvi, vaikka ei olis vieraille tehty silppua eikä höttöä — ihan tavallista klapia vaan, joka mahtuu pesään ja tekee sen mitä pitää.

En oo missään vaiheessa kyseenalaistanut metrejä, mittoja enkä sitä, etteikö myyntiin tehtävän klapin pidä olla tasalaatuista — tai etteikö omaankin käyttöön tehty voisi olla. Ainoa pointti oli se, että meillä päin ei oo totuttu mittaamaan osaamista sillä, kuinka monta kertaa pitää selittää sama perusasia uudelleen.
Mutta hyvä, että sait purettua tuon koko kansakoulun mittaopin tähän väliin.

Jaa niin, kun itse asiaan ei enää löytynyt uutta sanottavaa, niin piti siirtyä siihen kuka vastaa.
Minä puhuin edelleen niistä metreistä ja tasalaatuisuudesta — sinä toit tähän tekoälyn ja heinänteon.
Mutta hyvä jos helpotti.

Viisaus ei yleensä näy siinä paljonko jaksaa kantaa, vaan siinä paljonko kantamista pystyy välttämään.

Kyllä se päällekkäin asuminen vakavasti viittaa sellaiseen!