Kuulin juuri nuoresta miehestä, joka menetti uskonsa, sekoitti päänsä uskonnonfilosofialla ja palasi uskoon.
Itse asiassa en kuullut tällaista. Kuulin vain nuorukaisesta, joka menetti uskonsa ja nyt vähän vanhempana nuorukaisena palasi uskoon. Uskossaolojen välissä hän oli harjoittanut uskonnonfilosofiaa.
Joka tapauksessa tästä tapauksesta tuli mieleeni, että filosofiaa voitaisiin käyttää hyödyllisesti pään sekoittamiseen.
Tämän nuoren miehen uskoonpaluussa oli ainakin osittain kyse siitä, että filosofiasta hän löysi hyviä argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta. Selvästi filosofia siis toimii myös tällä tavalla, tarjoamalla järkiperusteita uskon puolesta.
Silti ehdotan filosofialle toisenlaistakin käyttöä. Jos joku epäilee teologisia uskonkappaleita, hän saattaa kääntyä filosofian puoleen. Mutta sen sijaan, että epäilijä löytäisi filosofiasta vastauksia, hän löytääkin lisää epäilyksiä ja alkaa nyt epäillä sitäkin, mitä hän aikaisemmin piti varmana.
Mutta mikä parasta, hän alkaa epäillä myös omia epäilyjään. Hän ei enää ole varma, ovatko hänen epäilyksensä aiheellisia. Hän ei enää tiedä, ovatko hänen perustelunsa teologisia uskonkappaleita vastaan hyviä. Hän on sekoittanut päänsä filosofialla: mikään ei enää ole järjestyksessä, hän ei ole enää varma mistään, hänen jalkojensa ei ole enää tukevaa maaperää.
Ja kuitenkin paradoksaalisesti tässä episteemisessä epätoivossa ja juuri tämän epätoivon ansiosta hän ymmärtää, että uskon ovi on aina vähintään raollaan. Sitä hän ei epäile. Mutta hän näkee muitakin ovia, joista hän voisi käydä. Jollakin perusteella hänen pitäisi nyt valita uskon ovi, jotta hän löytäisi elämän. Tässä tilassa hän sanoo itselleen: "Olen iloinen siitä, että sekoitin pääni. En vielä tiedä, mistä ovesta astun vai astunko mistään, ja saattaa olla, että elämäni on tästä lähtien ikuista janoa episteemisessä autiomaassa. Mutta ainakaan en enää koskaan elä väärän varmuuden tilassa, joka ei tarjoa edes pelastuksen mahdollisuutta. Minä voin löytää elävöittävän keitaan."
Sekoita pääsi filosofialla, jos tahdot elää
17
157
Vastaukset 17
- Anonyymi00001
Hienoa. Koetko muuten olevasi se nuori.
En koe olevani enkä ole se nuorukainen. Hän ei ole myöskään mikään henkilökohtainen tuttuni, vaan julkisuuden henkilö, tai oikeammin voisi käyttää termiä "julkinen keskustelija".
Sen sijaan luin kyllä juuri erästä filosofista kirjaa, jonka aiheena on kaksiluonto-oppi ja sain siitä tähän oppiin yllättäviä näkymiä, joita en ole koskaan tullut ajatelleeksi ja joita tuskin olisin edes voinut tulla ajatelleeksi omin päin. Jos joku esimerkiksi on varma, että kaksiluonto-oppi on loogisesti kestämätön, tämän filosofin lukeminen voisi panna hänet epäilemään omaa varmuuttaan. Ehkä hän ajattelisi, että tämän filosofin argumentit eivät tosin vakuuta minua, mutta ne saavat minut näkemään, etten ole ajatellut tätä asiaa kyllin perusteellisesti voidakseni sulkea tämän oven. Niinpä minun on luovuttava varmuudestani ja jätettävä ovi raolleen. Ehkä osin tämän tyyppisen tapahtumakulun kautta tuo mainittu nuori mieskin lopulta päätyi takaisin uskoon.
- Anonyymi00002
Tuossahan oli aamutuimaan hyviä mietteitä ja ajatuksia, ja kun kehumaan ruvettiin, niin kaikki kirjoittajat täällä eivät välttämättä osaa edes kirjoittaa, kuitenkin kirjoittavat.
Eikä siinä mitään huonoa tai pahaa ole. Sanan täytyisi olla aina vapaa, sehän olisi pyrkimys. Voimia! - Anonyymi00003
Jumalan siunausta päivääsi herrens tiggare. Luota Herraan. Hän avaa oikeat ovet, ja sulkee ne, joista ei sinun ole tarkoitus kulkea.
- Anonyymi00004
"Tämän nuoren miehen uskoonpaluussa oli ainakin osittain kyse siitä, että filosofiasta hän löysi hyviä argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta."
Ns. filosofiset todistelut Jumalan olemassaolosta ovat järkyttävintä rappiofilosofointia. Ontologiset, kosmologiset jne sepustukset ovat täysin kestämättömiä (jopa epäloogisia) perusteita ja minkä tahansa muun asian perusteeksi vastaavan tasoiset kyhäelmät kuitattaisiin lähinnä säälittäviksi.
Uskontuskissaan sinällään varmasti ihan fiksut filosofitkin ovat sortuneet tuottamaan kamalaa soopaa. Demokritos:
"Asioiden on sovittu olevan makeita, katkeria, kuumia, kylmiä ja värikkäitä; mutta todellisuudessa ne ovat atomeita ja tyhjyyttä".
Tällaisia mielettömlä väitteitä on esitetty jo antiikissa. Nuorukainen ehkä kavahti niitä. Jos uskonnonfilosofiassa tuohon lisätään mieli tai sielu, niin hyvä niin.Tarkoitatko, että hän ehkä kavahti ateismin järjettömyyttä?
Hän on joka tapauksessa ilmeisen lahjakas ja ankarajärkinen filosofi (tuleva filosofian tohtori). Hänen kääntymyksessään varsinaisella filosofialla oli toki vain osarooli, mikä on ymmärrettävää, koska hän palasi nimenomaan kristinuskoon. Tai ainakin minun on vaikea käsittää, että joku voisi filosofoida itsensä kristityksi (vaikka varmaan sellaistakin on tapahtunut, sillä mitäpä tässä maailmassa ei olisi tapahtunut; olihan täälläkin joskus puhetta siitä, voisiko erityinen ilmoitus olla järjentotuus).
Olen itsekin omissa tutkisteluissani todennut, että järki johtaa Jumalaan. Järkijumala tuntuu kuitenkin aika tyhjänpäiväiseltä. Se on ikään kuin vain mykkä tosiasia, josta minun ei tarvitse piitata sen enempää kuin painovoimalaista tai eksoplaneetoista. Voisi kai sanoa, että liikkumaton liikuttaja ei liikuta minua.
Mutta tämä on vain henkilökohtainen kokemus. Yritän olla väheksymättä järkijumalaa. Kyllähän joku intoilee eksoplaneetoistakin, ja onhan niistä syytäkin intoilla. Voi olla niinkin, ainakin joidenkuiden tapauksessa, että kun ihminen hurahtaa Jeesukseen Kristukseen, sen jälkeen kaikki muu tuntuu hänestä joko lähestulkoon mielettömyydeltä (ateismi) tai vähintään riittämättömältä (järkijumala, muut uskonnot), mutta ilman tätä hurahdusta ne tuntuisivat toisenlaisilta, ehkä jopa varteenotettavilta.
Järkijumalasta minulle tulee joskus mieleen Hermann Göring, joka kertoi "uskovansa Jumalaan luojana. Hänen mukaansa Jumala kuitenkin vain kaitsee maailman suuria linjoja, muttei välitä pienistä asioista, 'kuten siitä, mitä Hermann Göringille kuuluu'" https://uusitie.com/natsijohtajat-viimeisella-tuomiolla/
Ajatella, jos Jumala ei välittäisi siitä, mitä Hermann Göringille kuuluu. Ajatella, jos Hermann Göring olisi välittänyt siitä, mitä Jumalalle kuuluu.
"Yhtäkkiä Göring kuitenkin kysyy, voisiko saada ehtoollista, noin varmuuden vuoksi."
Ehtoollista varmuuden vuoksi. Se lienee järki-ihmisen tai pelkurin ajatus. Rakkaus ja uskon intohimo siitä puuttuu. Järkeähän Göringillä tunnetusti oli, tai ainakin älyä, ja pelkurina häntä tuskin voi pitää.
Ilmeisesti muuten tuo Göringin jumalakuva ei ollut deistinen, vaan teistinen, jos hän todella uskoi, että Jumala kaitsee maailman suuria linjoja. Kuuluikohan miljoonien ihmisten tappaminen tuhoamisleireillä Göringin mielestä maailman suuriin linjoihin? Missä pieni linja loppuu ja suuri alkaa?herrens_tiggare kirjoitti:
Tarkoitatko, että hän ehkä kavahti ateismin järjettömyyttä?
Hän on joka tapauksessa ilmeisen lahjakas ja ankarajärkinen filosofi (tuleva filosofian tohtori). Hänen kääntymyksessään varsinaisella filosofialla oli toki vain osarooli, mikä on ymmärrettävää, koska hän palasi nimenomaan kristinuskoon. Tai ainakin minun on vaikea käsittää, että joku voisi filosofoida itsensä kristityksi (vaikka varmaan sellaistakin on tapahtunut, sillä mitäpä tässä maailmassa ei olisi tapahtunut; olihan täälläkin joskus puhetta siitä, voisiko erityinen ilmoitus olla järjentotuus).
Olen itsekin omissa tutkisteluissani todennut, että järki johtaa Jumalaan. Järkijumala tuntuu kuitenkin aika tyhjänpäiväiseltä. Se on ikään kuin vain mykkä tosiasia, josta minun ei tarvitse piitata sen enempää kuin painovoimalaista tai eksoplaneetoista. Voisi kai sanoa, että liikkumaton liikuttaja ei liikuta minua.
Mutta tämä on vain henkilökohtainen kokemus. Yritän olla väheksymättä järkijumalaa. Kyllähän joku intoilee eksoplaneetoistakin, ja onhan niistä syytäkin intoilla. Voi olla niinkin, ainakin joidenkuiden tapauksessa, että kun ihminen hurahtaa Jeesukseen Kristukseen, sen jälkeen kaikki muu tuntuu hänestä joko lähestulkoon mielettömyydeltä (ateismi) tai vähintään riittämättömältä (järkijumala, muut uskonnot), mutta ilman tätä hurahdusta ne tuntuisivat toisenlaisilta, ehkä jopa varteenotettavilta.
Järkijumalasta minulle tulee joskus mieleen Hermann Göring, joka kertoi "uskovansa Jumalaan luojana. Hänen mukaansa Jumala kuitenkin vain kaitsee maailman suuria linjoja, muttei välitä pienistä asioista, 'kuten siitä, mitä Hermann Göringille kuuluu'" https://uusitie.com/natsijohtajat-viimeisella-tuomiolla/
Ajatella, jos Jumala ei välittäisi siitä, mitä Hermann Göringille kuuluu. Ajatella, jos Hermann Göring olisi välittänyt siitä, mitä Jumalalle kuuluu.
"Yhtäkkiä Göring kuitenkin kysyy, voisiko saada ehtoollista, noin varmuuden vuoksi."
Ehtoollista varmuuden vuoksi. Se lienee järki-ihmisen tai pelkurin ajatus. Rakkaus ja uskon intohimo siitä puuttuu. Järkeähän Göringillä tunnetusti oli, tai ainakin älyä, ja pelkurina häntä tuskin voi pitää.
Ilmeisesti muuten tuo Göringin jumalakuva ei ollut deistinen, vaan teistinen, jos hän todella uskoi, että Jumala kaitsee maailman suuria linjoja. Kuuluikohan miljoonien ihmisten tappaminen tuhoamisleireillä Göringin mielestä maailman suuriin linjoihin? Missä pieni linja loppuu ja suuri alkaa?Raamatun suuri linja taitaa olla, että tulee maailmanloppu ja uskoa ei enää löydy maailmasta. Tuskinpa Jumalan kaitsema suuri linja. Maailma taitaa enemmänkin itseorganisoitua.
inti kirjoitti:
Raamatun suuri linja taitaa olla, että tulee maailmanloppu ja uskoa ei enää löydy maailmasta. Tuskinpa Jumalan kaitsema suuri linja. Maailma taitaa enemmänkin itseorganisoitua.
Pitää kai ruveta akselerationistiksi ja antaa maailmanlopulle vähän lisävauhtia.
Joku tosin voisi luulla, että se tarkoittaa uskon kitkemistä maailmasta.herrens_tiggare kirjoitti:
Pitää kai ruveta akselerationistiksi ja antaa maailmanlopulle vähän lisävauhtia.
Joku tosin voisi luulla, että se tarkoittaa uskon kitkemistä maailmasta.Timo Eskolan narratiivista teologiaa:"Kristuksen temppeli rakennetaan elävistä kivistä. Kristus on tämän temppelin pää ja lakikivi, ja vastaavasti seurakuntaa kuvataan Kristuksen ruumiiksi."
Göringin pää taisi olla Adolf H.
- Anonyymi00005
Minun lukioajan paras kaverini oli palava herätyskristitty. Hän ei koskaan puhunut filosofiasta eikä osoittanut mitään kiinnostusta siihen. Olin yllättynyt, kun hän pari vuotta myöhemmin lähti opiskelemaan filosofiaa. Nyt hän on tehnyt sen parissa elämäntyönsä ja jää kohta eläkkeelle. En ole ollut häneen yhteydessä vuosikymmeniin, mutta se mitä olen kuullut ja lukenut hänen haastattelujaan, hän ei puhu enää mitään uskon asioista.
- Anonyymi00006
Menikö nämä antiikin herratkin sekaisin, Sokrates, Platon, Aristoteles.?
"Ajattele siis olet"Eikö Sokrates ainakin sanonut, että hän tietää, ettei tiedä? Hän oli siis sekoittanut päänsä täydellisesti. Ja koska hän sekoitti myös nuorison pään, yhteiskunnan piti tappaa hänet. Eihän yhteiskunta kestä sitä, että sen jäsenet alkavat epäillä sen perustavia arvoja.
Koska Platon oli lopettanut epäilyn ja ruvennut totalitaristiksi, hän saattoi mennä tyrannin hoviin rakentamaan valtiota, jonka perustavia arvoja ei saa epäillä.
Aristoteles sekoitti katolisten teologien pään sadoiksi vuosiksi.
- Anonyymi00007
"Lukemalla liikaa on helppo saada päänsä sekaisin."
Oli se sitten filosofiset opukset tai Raamattu. Tällöinhän vaarana on jotta filosofiasta tulee itsetarkoitus ja elämän ohjenuora.
Tutkailkaa ja katsokaa mitä täällä maailmassa tapahtuu nykyään.
Kutsuttuja on paljon. Vähemmän pelastujia.
Herra siunatkoon tätäkin päivää. Kaksiluonto-oppi ja sovitusoppi. Kaikki muu on merkityksetöntä mölinää.
- Anonyymi00008
Jeesus rakasti ja arvosti SOFIAA. Hän ilmaisi sen vain Gnostilaisten kautta sillä kristityillä hän oli Paavalin kautta kieltänyt viisauden ja ymmärryksen ja salli ainoastaan kärsimyksen ja ristin.
Mitä siitä tulisi jos jokainen heittäisi ristinsä ojaan. Mikään ei yhteiskunnassa toimisi.
Jumala kieltää ihmisiltä monia asioita joita itse rakastaa ja hallinnoi. Hän on ainoa nauttija kaiken Krishnojen mukaan. Mutta pienille ihmisille hän on asettanut monia kieltäymyksiä.
Jumalan tunteminen täydellisesti ja aikuistuminen maito tason lapsille tarkoitetusta sanasta pitää olla hallittua, jotta ei tapahtuisi uskosta luopumista.
Filosofia on tarkoitettu aikuisille ja paluu maitojunalla takaisin lasten mieliseen alkeissanaan on kyllä ihan o.k. Jeesuksen sanat kun ovat Henki ja Elämä. Sofian kanssa seurustelu ei toki sekään ole Kristukselle ainoa intohimo. Sen ylittää ymmärrys ja tieto.
Jeesus Siirakin kirja ja Viisauden kirja kuuluu katoliseen Raamattuun. Siirakissa on paljon ennalta olevaa profetiaa Messiaan tuloon ja toimintaan liittyvää. - Anonyymi00009
Jos Raamatun sanomasta haluaa irti enemmän pitäisi tutkia sen salaista puolta. Teosofisen seuran kirja myymälästä voi löytyä alan kirjallisuutta
Esim Pekka Ervastin ,"tietäjän Aarteisto" ja paljon muuta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olivia Oras kuollut
Taidepariskunta Reijo Oraksen ja Johanna Oraksen ihana päivänsade. Liian nuorena lähti. Osanotto läheisille 🥲 IS1192940Kajaanissa on kadoksissa 27vuotias nainen.
Poliisin tiedoteessa on ,että 1.9.2026 katosi kajaanissa 27vuotias nainen. Kuva löytyy ja tiedot pituudesta ,iästä yms.161061Mies sun käytös satutti...
Mahdatko sitä ymmärtää...😔 Olisipa kaikki mennyt hyvin. Vaikea tästä on enää mitään ihanaa rakentaa.63883Onko ankeampaa kyläpahasta kuin Haapavesi?
Koiria kidutetaan, mustalaiset vie invaparkit, makkarakastike on finedining, kylät kuolee pois, nuoret häipyy pois ja ke51836- 52799
- 47684
Haluatko mies mennä naimisiin melko pian, ku ollaan kohdattu?
Mä haluaisin mennä mahdollisimman nopeesti....💍79655- 80626
- 50625
Tönölän hukkaputki
Tönölään rakennettiin kunnon hukkaputki verorahoilla. Ihmettelin tätä mökki sekamelskaa jo alunperin, Eikö tuollainen le35614