Ortodoksisuus

Kuopiosta Uuteen Valamoon

tässä dokkarinpätkässä ylellä https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/29/lahde-viikon-jarviristeilylle-kuopiosta?fbclid=IwAR3YnoFRTfWRI_5Vd5HbIeZDmq7czX4Tc5aZE37ZruiNPlr6UxitQOa57Pk Kuopiosta Uuteen Valamoon Julkaistu: 1955

Kun mikään ei riitä

Nyt se on entiselle protestantille selvinnyt, mikä ortodoksisuudessa on parasta: pasha. Sitä kun voisi syödä monta kiulullista. Oikeastaan ympäri vuoden. Noh, ystävä tykkää joulusta niin kovin, että laittaa joulukoristeet ja -jutut jo lokakuussa ja pitää niitä maaliskuuhun saakka.

Korkea taiteellinen taso pilannut kirkkolaulun

Nuoruudessani pappeja oli vähän, jumalanpalveluksia vähän ja vajain voimin. Papilla oli avustajaan kanttori, joka oli diakoninvirkaa odotteleva. Jos kuoro oli, se oli muodostettu tavallisista ihmisistä, jotka jotenkin osasivat laulun, muttä äänsivät selvästi. Kun kanttorina on nykyisin korkeatasoisia musiikkimiehiä ja kuoroon tulijoina oppineita laulajia. Kuoron valmennus on korkeatasoista. Hiljaisemmat kohdat lauletaan ylihiljaisesti. Musiikin opetus on vaikuttanut negatiivisesti normaaliin ääntämykseen. Kuoro noudattaa oppineen muusikon kummallista ääntämystä, joka poikkeaa merkittävästi normaaliääntämyksestä. Varsinkin vokaalit ääntyvät toisin. Kuoron osuudesta saa enää harvoin selvää. Muutos on tapahtunut niin vähitellen, etteivät useimmat ole sitä huomanneet. Kuoron muminaa pidetään ikiaikaisena. Minusta pitäisi palata menneeseen. Kuoro on juuri siksi, että se laulaa kirkkokansan osuuden, johon paljojen kirkkolaulujen takia kansa ei enää pysty. Kuoron siis tulee laulaa kansan puolesta kansalle ymmärrettävästi.