Olen hoitanut lehmiä koko ikäni, jalostuskonsulentti on käynyt vuosikymmenet, tehnyt suunnitelmat jota on melko uskollisesti noudatettu. Mutta lehmät eivät kovin kummoisia ole. Tai no. Mikä on hyvä lehmä?
Olen ajatellut, kun olen saanut sen kauhean laskun, että pärjäisinkö ilmankin suunnitelmia. Konsulentti ei tippaakaan ole kiinnostunut meidän lehmistä. Hän käy ne vilaisemassa ja puhuu niitä näitä. Tekee tietsikalla suunnitelman muutamassa minuutissa. Lasku tuntuu suurelta, kun tulot ovat näin pienet.
Jotenkin tuntuu siltä, että kaikki palvelu ylihinnoitellaan, niin jalostusyhdistyksessä kuin vaikkapa keinosiemennysosuuskunnissa. Kun siementäjää tilaa, kaikki naurettavalta tuntuvat asiat on hinnoiteltu, se täytyy muistaa kun soittaa.
Saako sitä tosiaan vastinetta näille laskuille? Karjanomistaja/maidontuottaja saa yhä vähemmän euroja, mutta kaikki muut tahot kyllä ottavat omansa.
En minä halua kiistää jalostustyön merkitystä. Mutta onko ne vain muutamat harvat karjat, joista ne sonnit otetaan siitokseen?
Meidän tilan taloudellinen tilanne ei ole yhtään parantunut, vaikka olemme noudattaneet suunnitelmia ja käyttäneet huippusonneja, myös ulkomaisia.
Voisiko sitä siirtyä käyttämään kokonaan omaa sonnia? Käytämme jo nyt melko paljon omaa sonnia hiehoille. Omien sonnien jälkeläiset ovat olleet kestävämpiä ja elinvoimaisempia verrattuna esimerkiksi ostettuihin huippuhiehoihin Ainahan karjan kanssa on tuuristakin kysymys. Parhaamme olemme tehneet hoidossa ynnä muussa. Nyt vain on alkanut jotenkin harmittaa kaikki laskut, kun rahat ei riitä, enkä enää tiedä, mitä vastinetta saan kaikista kalliista suunnitelmista.
Sekin vielä, että kaikesta jalostustyöstä huolimatta lehmät eivät kestä mitään. Lehmistä on tehty tuotantovälineitä, koneita, joiden pitäisi vain tuottaa enemmän ja enemmän. Mikään ei riitä kenellekään. Tietysti niitä karjoja ihaillaan, joissa enempi tuotetaan.
Onko koko jalostus ihan pienen piirin intressiä? Mitä se tavallinen karjankasvattaja ajattelee? Mitä hyötyy? Mitä säästää?
Joskus tuntuu siltäkin, että viljelijät ovat kuin pikkulapsia, joille voidaan narrata yhtä sun toista, että ne ovat välttämättömiä hankintoja ja lasku vain perään.
Ei pidä kenenkään loukkaantua kun tuli tätä vuodatusta.
jalostuksesta
8
1196
Vastaukset
- jo oli
korkea aika jonkun avata keskustelu.
Samanlaista se jalostus on muuallakin ei yksistään lehmillä, mitään merkittäviä parannuksia ei huomaa ainoastaan ongelmia eläinten huonosta kestävyydestä.
Pääasiana tuntuu olevan vaan mahdollisimman suuren henkilömäärän ylläpito "jalostuksessa" ja laskuttaminen.
Nykyisin ainakin Pro-Agria harrastaa hörskiä rahastusta, karjantarkkailuun kuulumattomilta peritään kaksinkertaiset maksut onkohan tuo pakkorahastus edes laillista puuhaa, tuntiveloitus pahimmillaan yli sata euroo. - juha.74
No eihän siitä nyt voi mitään hyvää seurata, kun vuosikymmeniä on samat vanhat parrat skjo:n hallinnossa. Ja sitten vielä sattuvat omistamaan ns. huippukarjan.
Ja sitten kun vielä jalostetaan vääriä ominaisuuksia, maitoa ja valkuaiskiloja, niin ei siitä hyvä seuraa. Jos kerran maidon hinta määräytyy valkuaisen perusteella, niin mitä sellainen sonni tekee käyttölistalla, jonka valkuaisprosentti-indeksi on 88? Onhan sillä toki maitokilot 120 ja valkuaiskilot 112, mutta minun saamien oppien mukaan se periyttää laskevaa valkuaista. Ai niin, kasvattaja olikin näitä hallintohenkilöitä...- EU-avustaja
voisi laskea, kuinka monta % nuorsonneista on juuri noiden "hallintohenkilöiden" karjoista. Liian paljon varmasti! Toisaalta jalastuksesta kovasti kiinnostuneet sinne luottamushallintoon päätyvät, mutta silti...
JOskus oli omatoimi-Jasu. Ei se niin vaikeaa ole tehdä, mutta kovaa karsintaa pitää valittavissa sonneissa tehdä tiettyjen ominaisuksien suhteen, jos haluaa tiettyä muutosta. Ja ihan parhaista parhaita sonneja voinee olla vaikea saada oman suunnitelman perusteella!
Varmaan nykyisinkin painotetaan tuota maitotuotosta liikaa. Kestävyys kunniaan! Utarerakenteeseen vielä enemmän huomiota, samoin tiineyteen ja jalkojen rakenteeseen! Ja runko leveäksi! Muutamalla sadan kilon maitotuotuksen lisäyksellä ei makseta uudistamiskuluja, jos lehmä poikii noin 2 kertaa! Geneettisesti kaikkien lehmien pitäisi nykyisin pystyä semmoiseen 10-12 000 maitokilon vuosituotoksiin. Mitä ilo on huippuvauhdista, jos vehkeet eivät kestä?? Kuten joskus Räikkösellä?
Hyvä suunnitelman tekijä kuuntelee ja toteuttaa karjanomistajan toiveita, jos kunnolla vaatii? Omia näkökantojaan voi tuoda esille reippaasti!
Kahta lehmän huonoa ominaisuutta voi yhdellä sonnilla korjata, kolme on harvemmin mahdollista. Nuorsonnit pitäisi "valita" siemennyshetkellä niiden isien perusteella, ei ihan sokkona laittaa. vaatii hieman perehtyneisyyttä. Pojista polvi paranee sonneissakin! Ja pääsee halvemmalla!
Lie aikaa reilu 20 vuotta, kun eräs sonniaseman johtajatar - Oulun korkeudella- piti meille käytännön jalostuskurssia. Ja tehtiin suunnitelmia. Kitisi kohta, kun läpi käytiin niitä, että ette käytä riittävästi "huippusonneja", juuri niitä merimiinautaretta perityttävää paljon "vesi"maitoa tuottavia kierosorkkaisia äkäpusseja...
Porukassa oli aika monta "hyvän karjapaikan poikaa ja tyttöä", perusteltiin juuri noilla käytännön asioilla, hermostui aikalailla, kun sanoin, että tuommosella opilla ryhmäjalostukseen riittää 2-3 sonnia, kunhan tietyn ryhmän lehmälle käyttää vain muun kahden ryhmän parasta indeksisonnia.... Ja mitäpä siitä lopulta seuraisi??? Öh- höh.... Viimeiselle lehmälle tarjosin "varamieheksi" intialaista vesipuhvelia yleisen elinvoimaisuuden ja sarven pituuskasvun lisäämiseksi... Eräs kaveri käveli kylmän viileästi ulos ja mutusi mennessään jotain " kiitokset hyvästä opista"...
Tää muuten olisi mun ala, jos rupeasin töitä ulkopuolelta etsimään. Matikkapää kunnossa, titokonetaidot riittävät ja käytännön kokemus lehmien hoidosta... Palkka on vaan niin saatanan huono, sinne organisaation pyörittämiseen ne maksut hupenevat. - mielenkintoista
EU-avustaja kirjoitti:
voisi laskea, kuinka monta % nuorsonneista on juuri noiden "hallintohenkilöiden" karjoista. Liian paljon varmasti! Toisaalta jalastuksesta kovasti kiinnostuneet sinne luottamushallintoon päätyvät, mutta silti...
JOskus oli omatoimi-Jasu. Ei se niin vaikeaa ole tehdä, mutta kovaa karsintaa pitää valittavissa sonneissa tehdä tiettyjen ominaisuksien suhteen, jos haluaa tiettyä muutosta. Ja ihan parhaista parhaita sonneja voinee olla vaikea saada oman suunnitelman perusteella!
Varmaan nykyisinkin painotetaan tuota maitotuotosta liikaa. Kestävyys kunniaan! Utarerakenteeseen vielä enemmän huomiota, samoin tiineyteen ja jalkojen rakenteeseen! Ja runko leveäksi! Muutamalla sadan kilon maitotuotuksen lisäyksellä ei makseta uudistamiskuluja, jos lehmä poikii noin 2 kertaa! Geneettisesti kaikkien lehmien pitäisi nykyisin pystyä semmoiseen 10-12 000 maitokilon vuosituotoksiin. Mitä ilo on huippuvauhdista, jos vehkeet eivät kestä?? Kuten joskus Räikkösellä?
Hyvä suunnitelman tekijä kuuntelee ja toteuttaa karjanomistajan toiveita, jos kunnolla vaatii? Omia näkökantojaan voi tuoda esille reippaasti!
Kahta lehmän huonoa ominaisuutta voi yhdellä sonnilla korjata, kolme on harvemmin mahdollista. Nuorsonnit pitäisi "valita" siemennyshetkellä niiden isien perusteella, ei ihan sokkona laittaa. vaatii hieman perehtyneisyyttä. Pojista polvi paranee sonneissakin! Ja pääsee halvemmalla!
Lie aikaa reilu 20 vuotta, kun eräs sonniaseman johtajatar - Oulun korkeudella- piti meille käytännön jalostuskurssia. Ja tehtiin suunnitelmia. Kitisi kohta, kun läpi käytiin niitä, että ette käytä riittävästi "huippusonneja", juuri niitä merimiinautaretta perityttävää paljon "vesi"maitoa tuottavia kierosorkkaisia äkäpusseja...
Porukassa oli aika monta "hyvän karjapaikan poikaa ja tyttöä", perusteltiin juuri noilla käytännön asioilla, hermostui aikalailla, kun sanoin, että tuommosella opilla ryhmäjalostukseen riittää 2-3 sonnia, kunhan tietyn ryhmän lehmälle käyttää vain muun kahden ryhmän parasta indeksisonnia.... Ja mitäpä siitä lopulta seuraisi??? Öh- höh.... Viimeiselle lehmälle tarjosin "varamieheksi" intialaista vesipuhvelia yleisen elinvoimaisuuden ja sarven pituuskasvun lisäämiseksi... Eräs kaveri käveli kylmän viileästi ulos ja mutusi mennessään jotain " kiitokset hyvästä opista"...
Tää muuten olisi mun ala, jos rupeasin töitä ulkopuolelta etsimään. Matikkapää kunnossa, titokonetaidot riittävät ja käytännön kokemus lehmien hoidosta... Palkka on vaan niin saatanan huono, sinne organisaation pyörittämiseen ne maksut hupenevat.Joskus nuoruudessa jalostussuunnitelmaa toteuti vuosia. Kylästyin, muutakin tekemistä tuntui olevan. Nyt mennyt yli kaksikymentä vuotta seuraavasti; parhaille lehmille paras sonni ja huonoimille lehmille ja hiehoille oma sonni. Samana aikana keskituotos on noussu 2000 kg/vuosi. Oman sonnin valintaan kanattaa kiinittä huomiota, tavoiteet?
- koristekrassi
mielenkintoista kirjoitti:
Joskus nuoruudessa jalostussuunnitelmaa toteuti vuosia. Kylästyin, muutakin tekemistä tuntui olevan. Nyt mennyt yli kaksikymentä vuotta seuraavasti; parhaille lehmille paras sonni ja huonoimille lehmille ja hiehoille oma sonni. Samana aikana keskituotos on noussu 2000 kg/vuosi. Oman sonnin valintaan kanattaa kiinittä huomiota, tavoiteet?
mikä on keskituotoksesi, jos se on parinkymmenen vuoden ajan noussut 2000/vuosi????
Mutta muuten ihan hyvä ajatus. Omista sonneista olen ajatellut, että yhtä sonnia käyttäisi vain muutamalle lehmälle/hieholle. Kun kerran sonneja on, niin vaihtaa, ettei tarvitse kenenkään valittaa siitä, että jokin huono ominaisuus on periytynyt, kun ei ole ymmärretty jalostuksesta.
Ihan suosiolla kyllä tunnustan, että jalostuskurssia tarvitsisin. Vaikka olen käyttänyt kalliita sonneja, niin sieltäkin on tullut riippu-utareita ja kierresorkkia. Jostakin toiselta puolen Suomea on rahjattu huippu odotusarvoilla olevia hiehoja, eivätkä ne ole olleet sen kummemmpia kuin omatkaan. Olenko tehnyt aivan turhaa työtä? Takaako huippusonni myös huippujälkeläiset.
Aina keskustelu käännetään tässä tilanteessa siihen, miten elukoita hoidetaan ja ruokitaan. No, hyvin hoidetaan ja ruokitaan. Yksilöllisesti passataan ja lajinmukaisesti saavat käyttäytyä. Meillä on keskituotos vähän yli 8000, jotkut lypsävät 11 000 kiloa, jotkut hiehot 7500 jne.
Minulle riittäisi se 7500, kun ei tarvitsisi käyttää eläinlääkäriä ja eläimet porskuttaisivat monta vuotta. Mitä järkeä on panna lehmä teuraaksi kun se on lypsänyt vasta pari vuotta, niin kuin nykyään näyttää keskimäärin olevan.
Mielenkiintoinen on myös se väite, joka tuli esille jossain täälläkin viesteissä, että nykylehmällä olisi kapasiteettia tuottaa helposti se 11 000- 15 000. Voisiko joku viisaampi valistaa minua, miten tähän tulokseen tullaan? Lehmähän ei puhu, niin että ihminen ei sen puoleen tiedä, miltä siitä tuntuu sen rehumäärän käsitteleminen ja maitomäärän tuottaminen. Ehkä tämä perustuu siihen oletukseen, että jotkut yksilöt yltävät tähän tuotokseen ja näyttävät siitä huolimatta pysyvän hengissä, niin kaikilla lehmillä olisi tämä mahdollisuus jos joku osaisi hoitaa oikein ja (huom) antaa OIKEAN REHUTEHTAAN rehua???? - Maatiaanen
koristekrassi kirjoitti:
mikä on keskituotoksesi, jos se on parinkymmenen vuoden ajan noussut 2000/vuosi????
Mutta muuten ihan hyvä ajatus. Omista sonneista olen ajatellut, että yhtä sonnia käyttäisi vain muutamalle lehmälle/hieholle. Kun kerran sonneja on, niin vaihtaa, ettei tarvitse kenenkään valittaa siitä, että jokin huono ominaisuus on periytynyt, kun ei ole ymmärretty jalostuksesta.
Ihan suosiolla kyllä tunnustan, että jalostuskurssia tarvitsisin. Vaikka olen käyttänyt kalliita sonneja, niin sieltäkin on tullut riippu-utareita ja kierresorkkia. Jostakin toiselta puolen Suomea on rahjattu huippu odotusarvoilla olevia hiehoja, eivätkä ne ole olleet sen kummemmpia kuin omatkaan. Olenko tehnyt aivan turhaa työtä? Takaako huippusonni myös huippujälkeläiset.
Aina keskustelu käännetään tässä tilanteessa siihen, miten elukoita hoidetaan ja ruokitaan. No, hyvin hoidetaan ja ruokitaan. Yksilöllisesti passataan ja lajinmukaisesti saavat käyttäytyä. Meillä on keskituotos vähän yli 8000, jotkut lypsävät 11 000 kiloa, jotkut hiehot 7500 jne.
Minulle riittäisi se 7500, kun ei tarvitsisi käyttää eläinlääkäriä ja eläimet porskuttaisivat monta vuotta. Mitä järkeä on panna lehmä teuraaksi kun se on lypsänyt vasta pari vuotta, niin kuin nykyään näyttää keskimäärin olevan.
Mielenkiintoinen on myös se väite, joka tuli esille jossain täälläkin viesteissä, että nykylehmällä olisi kapasiteettia tuottaa helposti se 11 000- 15 000. Voisiko joku viisaampi valistaa minua, miten tähän tulokseen tullaan? Lehmähän ei puhu, niin että ihminen ei sen puoleen tiedä, miltä siitä tuntuu sen rehumäärän käsitteleminen ja maitomäärän tuottaminen. Ehkä tämä perustuu siihen oletukseen, että jotkut yksilöt yltävät tähän tuotokseen ja näyttävät siitä huolimatta pysyvän hengissä, niin kaikilla lehmillä olisi tämä mahdollisuus jos joku osaisi hoitaa oikein ja (huom) antaa OIKEAN REHUTEHTAAN rehua????"Minulle riittäisi se 7500, kun ei tarvitsisi käyttää eläinlääkäriä ja eläimet porskuttaisivat monta vuotta. Mitä järkeä on panna lehmä teuraaksi kun se on lypsänyt vasta pari vuotta, niin kuin nykyään näyttää keskimäärin olevan"
Väittäisin, että suomenkarjalla juuri nuo mainitsemasi ja haluamasi seikat toteutuisivat. Taitaa olla niin, että maitokiloja tavoitellessa muut ominaisuudet ovat unohtuneet. Eikä niillä maitokiloillakaan kuulemma ole juurikaan eroa, mutta terveys on aivan eri luokkaa. Mitä tehdä isolla maitotilillä, jos tulee uusi eläinlääkärilasku ennenkuin vanha on edes ehtinyt erääntymään? - juha.74
koristekrassi kirjoitti:
mikä on keskituotoksesi, jos se on parinkymmenen vuoden ajan noussut 2000/vuosi????
Mutta muuten ihan hyvä ajatus. Omista sonneista olen ajatellut, että yhtä sonnia käyttäisi vain muutamalle lehmälle/hieholle. Kun kerran sonneja on, niin vaihtaa, ettei tarvitse kenenkään valittaa siitä, että jokin huono ominaisuus on periytynyt, kun ei ole ymmärretty jalostuksesta.
Ihan suosiolla kyllä tunnustan, että jalostuskurssia tarvitsisin. Vaikka olen käyttänyt kalliita sonneja, niin sieltäkin on tullut riippu-utareita ja kierresorkkia. Jostakin toiselta puolen Suomea on rahjattu huippu odotusarvoilla olevia hiehoja, eivätkä ne ole olleet sen kummemmpia kuin omatkaan. Olenko tehnyt aivan turhaa työtä? Takaako huippusonni myös huippujälkeläiset.
Aina keskustelu käännetään tässä tilanteessa siihen, miten elukoita hoidetaan ja ruokitaan. No, hyvin hoidetaan ja ruokitaan. Yksilöllisesti passataan ja lajinmukaisesti saavat käyttäytyä. Meillä on keskituotos vähän yli 8000, jotkut lypsävät 11 000 kiloa, jotkut hiehot 7500 jne.
Minulle riittäisi se 7500, kun ei tarvitsisi käyttää eläinlääkäriä ja eläimet porskuttaisivat monta vuotta. Mitä järkeä on panna lehmä teuraaksi kun se on lypsänyt vasta pari vuotta, niin kuin nykyään näyttää keskimäärin olevan.
Mielenkiintoinen on myös se väite, joka tuli esille jossain täälläkin viesteissä, että nykylehmällä olisi kapasiteettia tuottaa helposti se 11 000- 15 000. Voisiko joku viisaampi valistaa minua, miten tähän tulokseen tullaan? Lehmähän ei puhu, niin että ihminen ei sen puoleen tiedä, miltä siitä tuntuu sen rehumäärän käsitteleminen ja maitomäärän tuottaminen. Ehkä tämä perustuu siihen oletukseen, että jotkut yksilöt yltävät tähän tuotokseen ja näyttävät siitä huolimatta pysyvän hengissä, niin kaikilla lehmillä olisi tämä mahdollisuus jos joku osaisi hoitaa oikein ja (huom) antaa OIKEAN REHUTEHTAAN rehua????Niin, jalostusneuvojissa on todella paljon eroja, kannattaisi käyttää eri henkilöitä mikäli mahdollista. Eräältä mieshenkilöltä meni suunnitelman tekoon vajaa kaksi tuntia, seuraavana vuonna nuorehko naisihminen käytti pelkkään eläimien läpikäymiseen navetassa kolme tuntia ja toiset kolme tuntia meni suunnitelman laadintaan. Siinä jo tunsi saavansa vastinetta rahoilleen.
Eipä nuo maitomäärät taida kovin hirveästi kehittyä, nimittäin jo 70-luvulla on friisiläiset lypsäneet 11000 kiloa, tosin ruotsissa. Isovanhempani ovat aikoinaan ostaneet kaksi hiehoa ruotsista, niistä mainoskirjeistä löytyi tuo tieto.
Meillä on tähän asti paras vuosituotos 15900, isokokoinen friisiläinen. Herui parhaimmillaan 70 kiloon, sen jälkeen tasaista viidenkymmenen kilon tahtia. Väkirehut kahdeksassa erässä, säilörehua vapaasti ja välillä kuivaaheinää. Lisäksi annettiin kivennäistä, energiaa ja vitamiineja. Sitä en tiedä, oliko kuinka kannattavaa, mutta pysyi terveenä. - koristekrassi
Maatiaanen kirjoitti:
"Minulle riittäisi se 7500, kun ei tarvitsisi käyttää eläinlääkäriä ja eläimet porskuttaisivat monta vuotta. Mitä järkeä on panna lehmä teuraaksi kun se on lypsänyt vasta pari vuotta, niin kuin nykyään näyttää keskimäärin olevan"
Väittäisin, että suomenkarjalla juuri nuo mainitsemasi ja haluamasi seikat toteutuisivat. Taitaa olla niin, että maitokiloja tavoitellessa muut ominaisuudet ovat unohtuneet. Eikä niillä maitokiloillakaan kuulemma ole juurikaan eroa, mutta terveys on aivan eri luokkaa. Mitä tehdä isolla maitotilillä, jos tulee uusi eläinlääkärilasku ennenkuin vanha on edes ehtinyt erääntymään?juu, suomenkarjalla on monia hyviä ominaisuuksia...minulla on niitä monta. Tosi hyvin pärjäävät. Harmi, että monilla ihmisillä on aivan käsittämättömiä luuloja suomenkarjasta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.315326- 363701
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1833263- 112505
- 292102
- 121987
- 1631866
- 1051352
- 141298
- 1371144