Putkiradion korjaus?

Hila

Löytyyköhän netistä ohjeita/opasta putkiradion korjaukseen? Mielellään suomeksi. Kiitos.

47

24809

Vastaukset

  • löytyäkin, mutta linkkiä minulla ei ole.
    On syytä muistaa, että putkiradioissa on jännitettä
    noin 300 V ja vanhat yleisvirtavastaanottimet ovat
    suoraan kiinni verkossa, joten niiden rungossa
    saattaa olla vaihejännite. Yleisvirtavastaanottimen
    tunnistaa siitä, että siinä ei ole verkkomuuntajaa.
    Tällaista vehjettä _ei saa_ missään tapauksessa
    kytkeä verkkoon ilman suojaerotusmuuntajaa, jos sen
    kuori on auki. Suojaerotusmuuntajan käyttö on muutenkin
    erittäin suositeltavaa.

    Millälailla radio on kipeä?

    • Ok. Yleisesti ottaen kiinnostaisi kovasti opetella putkiradion korjausta.


    • "Tällaista vehjettä _ei saa_ missään tapauksessa
      kytkeä verkkoon ilman suojaerotusmuuntajaa"

      Siihen aikaan kun niitä vielä korjailtiin oli suojamuuntaja vielä tuntematon käsite, enkä ole koskaan kuullutkaan kenenkään kuolleenkaan niitä korjatessan. Sama koski myös alkuajan televisioita. Se rungon jännitteisyys riipui siitä miten päin pistoke oli seinässä, tosin ei sillä ollut niin väliä miten päin se oli.


    • "Millälailla radio on kipeä?"

      Jos siitä ei kuulu mitään, niin se on kuallut.


    • ..kuten kysyjäkin varmaan tarkoitti, olisi varmasti mielenkiintoista jos ohjeita löytyisi ihan kotimaisella kielellä ja käsitellen meille hiukan kotoisampia E-sarjan putkia. Toki on niin että on helpompi löytää jokin jenkkisivustolle viittaava linkki, jonka kautta pääsee opiskelemaan koko elektroniputkien historian ja
      tieteellisen terminologian. Useimmiten vaan joku kotimainen (siis meidän suomalaisten näkökulmasta) putkitekniikan osaaja voisi helposti selittää komponenttikohtaisesti mitkä komponentit voisivat aiheuttaa minkintyyppisiä vikoja eri vastaanotinmalleissa, siis yleisimmissä suomeen tuoduissa putkiradioissa. Juuri tälläisestä tiedosta on puutetta tämänkin aiheen tiimoilta. Jonkun nykyisin jo varmaan eläkeiässä olevan ammattilaisen tiedot olisivatkin nyt kullanarvoisia, jos vaan joku saisi ongittua alan henkilöiden neuvoja palstalle asti. Toki jenkkiläisten sivujen nippelitieto(kin) on sekin aivan mielenkiintoista, mutta ei aina kovin suomalaisiin ongelmiin sopivaa...johtuen esim. eroista piirrosmerkinnöissä, jännitteissä, sekä käytetyissä komponenteissa.


    • Suomalainen kirjoitti:

      ..kuten kysyjäkin varmaan tarkoitti, olisi varmasti mielenkiintoista jos ohjeita löytyisi ihan kotimaisella kielellä ja käsitellen meille hiukan kotoisampia E-sarjan putkia. Toki on niin että on helpompi löytää jokin jenkkisivustolle viittaava linkki, jonka kautta pääsee opiskelemaan koko elektroniputkien historian ja
      tieteellisen terminologian. Useimmiten vaan joku kotimainen (siis meidän suomalaisten näkökulmasta) putkitekniikan osaaja voisi helposti selittää komponenttikohtaisesti mitkä komponentit voisivat aiheuttaa minkintyyppisiä vikoja eri vastaanotinmalleissa, siis yleisimmissä suomeen tuoduissa putkiradioissa. Juuri tälläisestä tiedosta on puutetta tämänkin aiheen tiimoilta. Jonkun nykyisin jo varmaan eläkeiässä olevan ammattilaisen tiedot olisivatkin nyt kullanarvoisia, jos vaan joku saisi ongittua alan henkilöiden neuvoja palstalle asti. Toki jenkkiläisten sivujen nippelitieto(kin) on sekin aivan mielenkiintoista, mutta ei aina kovin suomalaisiin ongelmiin sopivaa...johtuen esim. eroista piirrosmerkinnöissä, jännitteissä, sekä käytetyissä komponenteissa.

      Radioputki toimii nyt tänäänkin samalla tavalla kuin keksimisensä aikoina - ei siinä ole liialti muutoksia tapahtunut.

      Mitäs 'kotoista' E-sarjan putkissa on? Sekö, että hehku on 6.3V? Minulle kotoisia ovat D-sarjan ja P-sarjan ja .. siinä kuin amerikkalaisetkin ..

      Pitää ymmärtää perusteet vaikka ne saattavat tuntua 'nippelitiedolta' - muuten on turvallisempaa unohtaa korjailut.

      http://www.wps.com/archives/tube-datasheets/

      TULEE TIETÄÄ MITEN RADIOPUTKI TOIMII - kytkentä ratkaisee sitten mitä sillä tehdään ja se on taas tavallista elektroniikkaa - tosin kovemmilla jännitteillä kuin puolijohdekikkuloilla nysvääminen.

      Mitä sellaisella tyyppivialla tekee kuin, että joku oheiskomponentti ei toimi? Kykentäkaavio ja sopiva mittariarsenaali on se kättäpidempi jolla viat selvitetään - ei mikään kädestäpitäen ohjeistus. Tuon tukemna on sitten se KOKEMUS.


    • Joko Taas? kirjoitti:

      Radioputki toimii nyt tänäänkin samalla tavalla kuin keksimisensä aikoina - ei siinä ole liialti muutoksia tapahtunut.

      Mitäs 'kotoista' E-sarjan putkissa on? Sekö, että hehku on 6.3V? Minulle kotoisia ovat D-sarjan ja P-sarjan ja .. siinä kuin amerikkalaisetkin ..

      Pitää ymmärtää perusteet vaikka ne saattavat tuntua 'nippelitiedolta' - muuten on turvallisempaa unohtaa korjailut.

      http://www.wps.com/archives/tube-datasheets/

      TULEE TIETÄÄ MITEN RADIOPUTKI TOIMII - kytkentä ratkaisee sitten mitä sillä tehdään ja se on taas tavallista elektroniikkaa - tosin kovemmilla jännitteillä kuin puolijohdekikkuloilla nysvääminen.

      Mitä sellaisella tyyppivialla tekee kuin, että joku oheiskomponentti ei toimi? Kykentäkaavio ja sopiva mittariarsenaali on se kättäpidempi jolla viat selvitetään - ei mikään kädestäpitäen ohjeistus. Tuon tukemna on sitten se KOKEMUS.

      http://www.mif.pg.gda.pl/homepages/frank/


    • lisänä kirjoitti:

      http://www.mif.pg.gda.pl/homepages/frank/

      En tiedä löytyykö netistä korjausoppaita. Kirjojahan kyllä on, mutta niistä ei paljoa iloa ole ellei ymmärrä radiotekniikan perusteita. Jos taas riittävästi hallitsee tekniikan, ei noita "korjausoppaita" juuri tarvitse.
      Radiotekniikkaa oppii paitsi lukemalla, niin harrastamalla rakentelua, alkaen kidekoneesta ja jatkaen suoriin- ja edelleen supervastaanottimiin.
      Suomenkielistä kirjallisuutta kyllä löytyy ja eihän vanhat kirjat tunnekaan muuta kuin putkitekniikan.
      Vianhaussa on paras edetä järjestelmällisesti: aste asteelta. Kunnollisista mittalaitteista on suuri apu, mutta vaatimattomillakin pärjää.
      Vian esiintymisen perusteella ei yleensä voi päätellä sitä tietyn komponentin aiheuttamaksi.
      Harrastus putkiradioita kohtaan on mielestäni erinomainen tapa opiskella radiotekniikkaa. Vaikka laitteet ovat vanhentuneita, eivät tekniikan perusteet ole.
      Harrastus on niin hieno asia, että sitä ei pitäisi tyrmätä tarjoamalla heti alkuun turhan vaikeaselkoisia teorioita.


    • hilailmaisin kirjoitti:

      En tiedä löytyykö netistä korjausoppaita. Kirjojahan kyllä on, mutta niistä ei paljoa iloa ole ellei ymmärrä radiotekniikan perusteita. Jos taas riittävästi hallitsee tekniikan, ei noita "korjausoppaita" juuri tarvitse.
      Radiotekniikkaa oppii paitsi lukemalla, niin harrastamalla rakentelua, alkaen kidekoneesta ja jatkaen suoriin- ja edelleen supervastaanottimiin.
      Suomenkielistä kirjallisuutta kyllä löytyy ja eihän vanhat kirjat tunnekaan muuta kuin putkitekniikan.
      Vianhaussa on paras edetä järjestelmällisesti: aste asteelta. Kunnollisista mittalaitteista on suuri apu, mutta vaatimattomillakin pärjää.
      Vian esiintymisen perusteella ei yleensä voi päätellä sitä tietyn komponentin aiheuttamaksi.
      Harrastus putkiradioita kohtaan on mielestäni erinomainen tapa opiskella radiotekniikkaa. Vaikka laitteet ovat vanhentuneita, eivät tekniikan perusteet ole.
      Harrastus on niin hieno asia, että sitä ei pitäisi tyrmätä tarjoamalla heti alkuun turhan vaikeaselkoisia teorioita.

      http://koti.mbnet.fi/~ijl/tekniikka.html

      Tämän löysin netistä.


    • Joko Taas? kirjoitti:

      Radioputki toimii nyt tänäänkin samalla tavalla kuin keksimisensä aikoina - ei siinä ole liialti muutoksia tapahtunut.

      Mitäs 'kotoista' E-sarjan putkissa on? Sekö, että hehku on 6.3V? Minulle kotoisia ovat D-sarjan ja P-sarjan ja .. siinä kuin amerikkalaisetkin ..

      Pitää ymmärtää perusteet vaikka ne saattavat tuntua 'nippelitiedolta' - muuten on turvallisempaa unohtaa korjailut.

      http://www.wps.com/archives/tube-datasheets/

      TULEE TIETÄÄ MITEN RADIOPUTKI TOIMII - kytkentä ratkaisee sitten mitä sillä tehdään ja se on taas tavallista elektroniikkaa - tosin kovemmilla jännitteillä kuin puolijohdekikkuloilla nysvääminen.

      Mitä sellaisella tyyppivialla tekee kuin, että joku oheiskomponentti ei toimi? Kykentäkaavio ja sopiva mittariarsenaali on se kättäpidempi jolla viat selvitetään - ei mikään kädestäpitäen ohjeistus. Tuon tukemna on sitten se KOKEMUS.

      No kylläpäs se nyt näytti osuvan arkaan paikkaan HERRA PUTKISPESIALISTIA.

      Opettelepa poju sekä lukemaan (ja toivottavasti myös ymmärtämään) viestiketjun aloittajan kysymys, että kirjoittamaan itse oikein.

      Kaltaisiasi "kaikentietäviä" jeesustelijoita on näillä palstoilla aivan riittävästi.

      Äläkä helvetin pelle tule mölisemään, MITÄ KENENKIN TULEE TIETÄÄ.., vastaa ennemminkin viestiketjun aloittajalle kysymällä minkä merkkinen ja -mallinen henkilön vastaanotin on, ja anna sitten yksityiskohtaisia ohjeita suomeksi, jos on miestä, äläkä rupea jeesustelemaan linkittämällä johonkin vitun sivustoon, josta löytyvät kaikki maailman putket, siihen ei kovin kummoista ammattitaitoa tarvita.

      Jos kaltaisiasi omasta mielestään "yli-ihmisiä" ärsyttävät noin valtavasti tavallisten palstalle osallistujien kysymykset ja mielipiteet, niin painu toki helvettiin ärsyttämästä itseäsi ja nussimaan putkiesi kanssa..koska kaikki muu elektroniikka mielestäsi on nysväämistä.
      Me muut jäämme kumartelemaan ainakin persepuolella niille "valtaville" riskeille ja jännitteille joiden parissa joudut elämään...putkiesi kanssa..:)


    • Suomalainen kirjoitti:

      No kylläpäs se nyt näytti osuvan arkaan paikkaan HERRA PUTKISPESIALISTIA.

      Opettelepa poju sekä lukemaan (ja toivottavasti myös ymmärtämään) viestiketjun aloittajan kysymys, että kirjoittamaan itse oikein.

      Kaltaisiasi "kaikentietäviä" jeesustelijoita on näillä palstoilla aivan riittävästi.

      Äläkä helvetin pelle tule mölisemään, MITÄ KENENKIN TULEE TIETÄÄ.., vastaa ennemminkin viestiketjun aloittajalle kysymällä minkä merkkinen ja -mallinen henkilön vastaanotin on, ja anna sitten yksityiskohtaisia ohjeita suomeksi, jos on miestä, äläkä rupea jeesustelemaan linkittämällä johonkin vitun sivustoon, josta löytyvät kaikki maailman putket, siihen ei kovin kummoista ammattitaitoa tarvita.

      Jos kaltaisiasi omasta mielestään "yli-ihmisiä" ärsyttävät noin valtavasti tavallisten palstalle osallistujien kysymykset ja mielipiteet, niin painu toki helvettiin ärsyttämästä itseäsi ja nussimaan putkiesi kanssa..koska kaikki muu elektroniikka mielestäsi on nysväämistä.
      Me muut jäämme kumartelemaan ainakin persepuolella niille "valtaville" riskeille ja jännitteille joiden parissa joudut elämään...putkiesi kanssa..:)

      Harvinaisen paljon osaajia on juurikin tuolla tasolla - ei yksin elektroniikan parissa - kuten tässäkin eräs tyttö pääsi lääketieteelliseen kolmannella yrittämällä - mitä sitten saavutetaan ULKOA OPETTTELEMALLA tai jos vaihtoehtona on PERIAATTEEN YMMÄRTÄMINEN ja SOVELTAMINEN.

      Minä ymmärrän periaatteen ja sovellan JÄRJESTELMÄLLISYYTTÄ vianhaussa - se on ainoa tie saada tulosta aikaan.

      :D

      Niin kertovatten - niitä nippa-nappa-diagnosoijia onkin terveyskeskukset väärällään ...


    • Suomalainen kirjoitti:

      No kylläpäs se nyt näytti osuvan arkaan paikkaan HERRA PUTKISPESIALISTIA.

      Opettelepa poju sekä lukemaan (ja toivottavasti myös ymmärtämään) viestiketjun aloittajan kysymys, että kirjoittamaan itse oikein.

      Kaltaisiasi "kaikentietäviä" jeesustelijoita on näillä palstoilla aivan riittävästi.

      Äläkä helvetin pelle tule mölisemään, MITÄ KENENKIN TULEE TIETÄÄ.., vastaa ennemminkin viestiketjun aloittajalle kysymällä minkä merkkinen ja -mallinen henkilön vastaanotin on, ja anna sitten yksityiskohtaisia ohjeita suomeksi, jos on miestä, äläkä rupea jeesustelemaan linkittämällä johonkin vitun sivustoon, josta löytyvät kaikki maailman putket, siihen ei kovin kummoista ammattitaitoa tarvita.

      Jos kaltaisiasi omasta mielestään "yli-ihmisiä" ärsyttävät noin valtavasti tavallisten palstalle osallistujien kysymykset ja mielipiteet, niin painu toki helvettiin ärsyttämästä itseäsi ja nussimaan putkiesi kanssa..koska kaikki muu elektroniikka mielestäsi on nysväämistä.
      Me muut jäämme kumartelemaan ainakin persepuolella niille "valtaville" riskeille ja jännitteille joiden parissa joudut elämään...putkiesi kanssa..:)

      Miksiköhän muuten OIKEATKIN ammattilaiset julkaisevat nimenomaan merkkikohtaisia ja vaikkapa tuon ns. putki"gurun" kammoksumia, jopa komponenttivikoja käsitteleviä sivustoja, sensijaan että edes yrittäisivät leikkiä tietävänsä "kaiken kaikesta elektroniikasta"..:), oli se sitten suurta ja mahtavaa putkitekniikkaa tai "nysväämistä" muun elektroniikan parissa.

      Tässä yksi esimerkki:

      http://kotisivu.dnainternet.net/hjalonen/pages/vika/h68bf8jh.htm


    • Jeesustelusta en tiedä kirjoitti:

      Harvinaisen paljon osaajia on juurikin tuolla tasolla - ei yksin elektroniikan parissa - kuten tässäkin eräs tyttö pääsi lääketieteelliseen kolmannella yrittämällä - mitä sitten saavutetaan ULKOA OPETTTELEMALLA tai jos vaihtoehtona on PERIAATTEEN YMMÄRTÄMINEN ja SOVELTAMINEN.

      Minä ymmärrän periaatteen ja sovellan JÄRJESTELMÄLLISYYTTÄ vianhaussa - se on ainoa tie saada tulosta aikaan.

      :D

      Niin kertovatten - niitä nippa-nappa-diagnosoijia onkin terveyskeskukset väärällään ...

      Luulenpa, että hieman vääristät totuutta. Tuskin olet ollut olemassakaan 6 vuosikymmentä sitten, sillä tekstissäsi on sellainen virhe, jota on esiintynyt kirjoitetussa tekstissä vasta aivan vähän aikaa.
      Jos tosiaan olisit opetellut lukemaan yli puoli vuosisataa sitten, et tekisi mainitsemaani virhettä.


    • Likiarvo kirjoitti:

      Luulenpa, että hieman vääristät totuutta. Tuskin olet ollut olemassakaan 6 vuosikymmentä sitten, sillä tekstissäsi on sellainen virhe, jota on esiintynyt kirjoitetussa tekstissä vasta aivan vähän aikaa.
      Jos tosiaan olisit opetellut lukemaan yli puoli vuosisataa sitten, et tekisi mainitsemaani virhettä.

      näitten vuosikymmenien aikana? Toimivaa on nuorisonkin kieli ja sitä on kiva käyttää .. ja käytänkin.

      Tuhansia niteitä ...


    • Suomalainen kirjoitti:

      No kylläpäs se nyt näytti osuvan arkaan paikkaan HERRA PUTKISPESIALISTIA.

      Opettelepa poju sekä lukemaan (ja toivottavasti myös ymmärtämään) viestiketjun aloittajan kysymys, että kirjoittamaan itse oikein.

      Kaltaisiasi "kaikentietäviä" jeesustelijoita on näillä palstoilla aivan riittävästi.

      Äläkä helvetin pelle tule mölisemään, MITÄ KENENKIN TULEE TIETÄÄ.., vastaa ennemminkin viestiketjun aloittajalle kysymällä minkä merkkinen ja -mallinen henkilön vastaanotin on, ja anna sitten yksityiskohtaisia ohjeita suomeksi, jos on miestä, äläkä rupea jeesustelemaan linkittämällä johonkin vitun sivustoon, josta löytyvät kaikki maailman putket, siihen ei kovin kummoista ammattitaitoa tarvita.

      Jos kaltaisiasi omasta mielestään "yli-ihmisiä" ärsyttävät noin valtavasti tavallisten palstalle osallistujien kysymykset ja mielipiteet, niin painu toki helvettiin ärsyttämästä itseäsi ja nussimaan putkiesi kanssa..koska kaikki muu elektroniikka mielestäsi on nysväämistä.
      Me muut jäämme kumartelemaan ainakin persepuolella niille "valtaville" riskeille ja jännitteille joiden parissa joudut elämään...putkiesi kanssa..:)

      Pidä Ykä pää kiinni...sun lamppu on jo sammunut


    • Joko Taas? kirjoitti:

      Radioputki toimii nyt tänäänkin samalla tavalla kuin keksimisensä aikoina - ei siinä ole liialti muutoksia tapahtunut.

      Mitäs 'kotoista' E-sarjan putkissa on? Sekö, että hehku on 6.3V? Minulle kotoisia ovat D-sarjan ja P-sarjan ja .. siinä kuin amerikkalaisetkin ..

      Pitää ymmärtää perusteet vaikka ne saattavat tuntua 'nippelitiedolta' - muuten on turvallisempaa unohtaa korjailut.

      http://www.wps.com/archives/tube-datasheets/

      TULEE TIETÄÄ MITEN RADIOPUTKI TOIMII - kytkentä ratkaisee sitten mitä sillä tehdään ja se on taas tavallista elektroniikkaa - tosin kovemmilla jännitteillä kuin puolijohdekikkuloilla nysvääminen.

      Mitä sellaisella tyyppivialla tekee kuin, että joku oheiskomponentti ei toimi? Kykentäkaavio ja sopiva mittariarsenaali on se kättäpidempi jolla viat selvitetään - ei mikään kädestäpitäen ohjeistus. Tuon tukemna on sitten se KOKEMUS.

      "Mitäs 'kotoista' E-sarjan putkissa on?"

      Kotoista E-sarjan putkissa on se, että putken tekstistä näkee heti, mikä putki on kyseessä, ja mihin se soveltuu. Kun taas D- sarjan putket ovat suoraan hehkutettuja paristoputkia. P-sarjan putkia käytettiin yleensä televisioissa hehkut sarjaan kytkettynä. U,D ja P-sarjan putkien tekstistä voi samoin lukea mikä putki oli kyseessä. Jenkkiputkien teksti on niin sekavaa, ettei monet jenkit itsekkään pystyneet niistä sanomaan ilman putkitaulukkoa mikä putki oli kyseessä.


  • tiedä netistä löytyskö niitä,ainakin kiertele Divareita sieltä voi vanhoja radionkorjaajan käsikirjoja tai vastaavia löytyä,tai kirjastot paikka mistä niitä putkiradioon liittyvää kirjallisuutta voisi löytyä,mielenkiintoisia hetkiä putkiradioittenn maailmassa huom ,VARO SÄHKÖISKUJA MUISTA TURVALLISUUS RADIOITTEN KANSSA TOUHUILLESSA.

    • Hyvä Aloitteljan kirjanen
      on Sarvas-Velander : Radiotekniikan perusteet
      www.huuto.net voi saada kympillä parilla.
      muutama perus kytkentäkaavio mukana !!!
      sen ajan perus sähköturvallisuus näkökohta.
      Ula-radioissa on 1950 luvun radio korjaamon vai
      oliko se korjaajan käsikirja ruskea kirjanen
      on hyvä teos mutta vaikeampi saada on varmasti
      muitakin hyviä ula ajan yleis teoksia saatavilla.
      terv. Jussiii


  • aiheeseen liittyviä, tai aihetta sivuavia:

    Simo Törö: Vian etsintä ja radion korjaus, Tekniikan Maailma, Helsinki 1956

    Osk. Gilberg: Käytännöllinen radiokirja, Kirjaosakeyhtiö tieto, Helsinki 1927

    Viljo Ylöstalo: Radiotekniikan oppikirja, Otava, Helsinki 1942

    Osmo A. Wiio-Unto V.Somerikko: Harrastelijan radiokirja 1951-52, Harrastelutaito Oy (Radioyhtymä Oy), Helsinki 1951

    Otto Limann: Radiotekniikka, Tammi, Helsinki 1965

    Sarvas-Velander: Radiotekniikan perusteet, Otava, Helsinki 1953

    K.S. Sainio: Ula-Radion avain, WSO, Porvoo 1953

    Simo Törö: Ula-Kirja, Tekniikan Maailma, Helsinki 1955

    Löytyisiköhän noita vielä kirjastoista, divareista?

    • Kyllähän jonkinlainen ymmärrys putken toiminnasta on kivaa, jos aikoo wanhoja toosia korjailla. Ja putken kantakytkentä, sekä toimintajännitteet pitää selvittää; hehku, anodi ja suojahilajännitteiden mittaus antaa pikaisen peruskuvan kunkin putken "reviiristä". Jos putken hehkun toiminta ei näy kuoren läpi, pitää se varovasti irroittaa, jotta pääsee mittaamaan hehkulangan suoraan nastoilta. Jos anodijännitettä ei ole lainkaan, vika on virtalähteen puolella, yleensä vanha elektrolyytti on poksahtanut, ja polttanut mukanaan suodinvastuksen tai tasasuuntaajan. Tasassuuntausputken voi korvata sopivan jännitteen ja virran kestävillä puolijohdetasasuuntaajilla. Pääteasteen toiminnan tarkistaa helposti "hurisuttamalla" pääteputken hilalta, eli koskettamalla sitä vaikkapa kondensaattorin läpi jännitteiden ollessa kytkettynä. Siitä sitten siirrytään pientaajuusetuasteeseen, ilmaisimeen, välitaajuusasteeseen ja sekoittajaan. Pientaajuuspuolella vika (jos putket toimii) on usein kuivuneessa kondensaattorissa. Palaneet vastukset huomaa yleensä jo mustuneesta ulkoasusta. No, enhän nyt voi opaskirjaa tähän kirjoittaa, mutta tässä hiukan alkeita. Varovainen pitää tosiaan anodijännitteiden kanssa olla, ja muistaa että "lyytteihin" jää jännite virran katkaisun jälkeen. Vaan kyllä muutama paukaus tai/ja isku opettaa =))


    • Lyhytaalto Kirja   Schröder, John   1962   1   Tekniikka   Lyhytaalto, Vastaanotin
      Radion rakentajan kirja I-osa    Schröder, John    1963   1    Tekniikka    Radio, Hi-Fi, Stereo, Vastaanotin    
      Radionrakentajan kirja, III-osa   Schröder, John   1965   1   Tekniikka   Radio, tekniikka, mittaus

      Poimittu tuolta:
      http://www.sral.fi/sral/kirjallisuusluettelo.html


  • Vastanneille ja vastauksista ynnä netti linkeistä.

    On mulla ennestään muutama radioalan kirjaa mm:

    Ylöstalo: Radiotekniikan oppikirja, Radiotekniikan käsikirja: AM-tekniikka, Uusi radiokirja, Lyhytaaltokirja, Radioamatööri tekniikkaa kokelas kursseille, Sarvas-Velander: Radiotekniikan perusteet, Limann: Radiotekniikka, Törö: Vian etsintä ja radion korjaus 2 kpl, K.S. Sainio: Ula-radion avain, Wiio: Nuorten radiokirja, Radioamatöörin käsikirja 1 ja Suomen radiotiedustelu 1927-1944.

    Kyllä noilla alkuu pääsee.

    Mutta netistä ei näillä näkymällä kovin paljon korjaus oppaita näytä löytyvän.

    Salora rivieraan (3 kaiutinta) mulla löytyisi kytkentäkaavio mutta radio uupuu sekä mittareita ei ole.

    Kiitos kaikille vaivannäöstä.

    • Kirja listaan: W.W.Diefenbach: Radiokorjaajan käsikirja.


    • Käy SRHS:n kotisivuilla (Suomen Radiohistoriallinen Seura), apu on lähempänä kuin arvaatkaan.
      Salora 58 on kiitollinen korjauskohde.


    • Tuskin tätä enää luet, mutta jos, niin myytkö minulle toisen Simo Törön "Vian etsintä ja radion korjaus"- kirjasi? Tai, jos kuka muukin tätä lukee enää, niin ilmoittele, jos myyt: anttes-c@suomi24.fi


  • Minulla myös ongelma löytää putki/retrolle korjaajaa. Hieno tiikkinen laite, joka täydentänyt työtilaani

    • löytyy varastosta, joskus aloitin entisöinnin mutta jostain syystä jäi kesken. Laatikollinen vanhoja putkiakin pitäisi jossain olla kun vain muistas missä.


    • P.matti kirjoitti:

      löytyy varastosta, joskus aloitin entisöinnin mutta jostain syystä jäi kesken. Laatikollinen vanhoja putkiakin pitäisi jossain olla kun vain muistas missä.

      Itselläni oli rakkain kirja 60-luvun alussa juuri: Simo Törö: Vian etsintä ja radion korjaus, Tekniikan Maailma, Helsinki 1956. Osaan sen vieläkin lähes ulkoa. Muut ikäiseni lukivat Jerry Cottonia, mutta minä raamattuani Törön kirjoittamana. Pidän sitä edelleen parhaana alkeiskirjana putkitekniikkaan perehdyttäessä. Harrastuksesta kehittyi lopulta ammatti, joka antoi leivän itseni lisäksi kymmenille ihmisille.


    • Tsekkaas tämä: www.radiohistoria.fi


    • Radioaktiivinen kirjoitti:

      Itselläni oli rakkain kirja 60-luvun alussa juuri: Simo Törö: Vian etsintä ja radion korjaus, Tekniikan Maailma, Helsinki 1956. Osaan sen vieläkin lähes ulkoa. Muut ikäiseni lukivat Jerry Cottonia, mutta minä raamattuani Törön kirjoittamana. Pidän sitä edelleen parhaana alkeiskirjana putkitekniikkaan perehdyttäessä. Harrastuksesta kehittyi lopulta ammatti, joka antoi leivän itseni lisäksi kymmenille ihmisille.

      Putkiradion korjaus on ongelmallista, kun putkista kuluu tekstit pois eikä tiedä minkä siihen lykkäisi. Jos väärän laittaa, savu nousee välijakson kelapurkista ja peli on menetetty. Vehje on Celestion Cortina.


  • Mitä niitä olen korjannut, niin kun vaihtaa pääteputken hilakonkan niin alkaa pelittää. Joskus riittää, kun heiluttelee vähän putkia. Jos haluaa viimosen päälle korjata, niin sitten voi vaihtaa suotoelkot, ja ehkä muutaman pääteasteen konkan.

  • Tuosta löytyy legendaariset Wiio -Somerikon radiokirjat. Teoriaa ja käytäntöä sekä putki- että transistorijutuista:

    http://www76.zippyshare.com/v/90980581/file.html

    Lataa, pura zip-tiedosto ja "naati" sisällöstä!

  • Jokohan se on yheksän vuoden jälkeen saanut hilaan jännitettä.

  • Kuinka tuollainen vanha televisio tai putkiradio tai putkilla toimiva radiolähetin, miten sen voi tehdä jännitteettömäksi että uskaltaa paljain sormin mennä koskemaan osiin? Eikös niistä voi saada sähkö-iskun vaikka ei ole verkkokaapeli pistorasiassa?

    • En menisi koskemaan jos vaikka "bleederi" olisi katkennut....Mutta yleensä putkien materiaali on lasia, joten ne kyllä voit vaihtaa jos löydät sellaisia vielä jostain.

      Ei ole muuten mitään mieltä vastailla näihin vanhoihin ylösnostettuihin viesteihin koska yleensä on kyseessä trollaus. Jos on mielenkiintoa palstan aiheeseen niin kannattaa ennemmin aloittaa uusi threadi. Tämäkin on aloitettu 6.8.2005.


  • Jos ns. vuotovastukset (virtalähdeosan konkkien rinnalla) ovat kunnossa, niin riittää, että otat töpselin pois seinästä. Minuutin kuluttua konkkien lataus on purkautunut. Jos taas esim. television suurjänniteosassa juuri kyseinen vastus on poksahtanut, suurjännitettä voi olla jopa vuorokauden kuluttua jäljellä. Mutta yleensä tasajännite ei tapa, vaan sykähdyttää!!! On Suomessa muutama ihminen oikeasti kuollut tasajännitesähköiskusta, joten voit kokeilla esim sähkömiehen merkkiruuvarilla, onko jännitettä, se kestää yleensä alle 300Vjännitteet.

  • Kiitos vastauksista, viesitketju tuli vaan esille koska googlettelin tietoa asiasta, no eikös se ole sama asia kysyykö jotain uudella viestiketjulla vai kysyykö asian jo aloitetulla, vanhalla viestiketjulla? Jos vaikka olisikin trolli niin josm kysymys on asiallinen niin eikö siihen voi antaa asiallisen vastuksen ja näin moni muukin samaa asiaa pohtinut saa vastuksen kysymykseen mikä on mieltä askarruttanut.

    Kyseessä vanha vanha putkiradio joka on edesmenneen radioamatöörin ja haluaisin kokeilla kuinka siitä kuuluu ja mitä kuuluu ja se on lähetin-vastaanotin luultavasti koska siinä lukee "Transceiver", merkkiä en tiedä vielä koska siitä on pudonnut laatta jossa nimi on lukenut, liekö sitten nimeä missään muualla?

    Ajatteli että irroitan osia ja putsaan niitä ja laitan paikoilleen, mutta en ole uskaltanut vielä koskea kun olen käyttänyt virtoja päällä.

    Sitä vaan ajan takaa että millä varmistan että virtoja ei enää missään ole, millä "puran" virrat, voiko esimerkiksi jollain maadoituskaapelilla tms kosketella osia ja niin purkaisin virrat, onnistuuko? Eli sen jälkeen voisi huoletta mennä koskemaan osiin?

    Uusia putkia?? löytyi myös varastosta ja muutakin osaa sekä jonkinlainen antenni joka tehty kaksihaaraisesta langasta.

  • Putkiradion korjaus voi onnistua putkiradioasentajan tiedoilla. Mutta käytännön ongelmana on varaosien saaminen. Kaikkia osia esim. monia kytkimiä ei saa enää mistään. Ja joitakin elektroniputkia ei enää saa mistään. Ja putkien korvaustietojakin on aika vaikea saada suomeksi.
    Oma lukunsa on sitten kytkentäkaavioiden saaminen. Itsellä on pari vanhaa putkiradiota 1940-luvulta enkä ole niihin löytänyt mistään kytkentäkaaviota vaikka etsintä aikaa on kulunut yli 10 vuotta. Myöskään kolmea putkityyppiä en ole mistään löytänyt.

    Korjaustoimiin ei kannata ryhtyä ennenkuin varaosatiedot on selvillä ja hankittu.
    Kesken jääneet projektit muuttuvat helposti romuksi.
    Nyt kiinnostukseni radiovastaanottimiin alkaa vähetä ja kiinnostus kohdistuu lähes yksinomaan vanhoihin putkivahvistimiin.

  • No ei nyt tullut vastausta tärkeimpään kysymykseen eli miten saan varmasti jännitteettömäksi vanhan radioamatöörilähettimen?

    En aio sitä sen enempää "korjata" kun en osaa mutta putsaan sen hyvin, pölyä paljon sisällä kun kannet olleet pois tai päälikansi ja kärpäsiä löytyy myös sisältä, imuroin ja putsaan esimerkiksi vanhalla hammasharjalla varovasti.

    • Siellä on virtalähteessä "bleederit", eli vuotovastukset, mitkä purkaa elkojen varaukset. Jotta ei sieltä saa iskuja, kun töpseli ei oo seinässä.


  • Olen edelleen sitä mieltä että aloita uusi keskustelu kun sinulla on asiallista kysyttävää jostain aiheesta sillä nämä vanhojen threadien nosto yleestä merkitsee että kyseessä on joku jekku, trolli tai vastaava ja kun joku menee katsomaan tällaista threadia niin tuo aloitus päivämäärä saa jo jotkut luopumaan keskustelusta. EI siis kannata.
    Putkivastaanottimissa arvoltaan suurimmat konkat ovat virtalähteesä. Arvot olivat jotakin 2-32UF ja jännitekestot jonnekin 400V:iin saakka. Usein ne olivat ulkoasultaan mutterikiinnitteisiä suljettuja alumiinipötkylöitä ja kyljessä yleensä merkintä valmistajasta ja em. arvoista. Miinusnapa rungossa ja plus napa tuotu chassiksen puolelta ulos. Voit purkaa ne ottamalla käteesi ison tehovastuksen luokkaa 4W ja 100ohmia - 1kohmia ja sulkemalla tuon plusnavan runkoon sen vastuksen kanssa. (Neliönmuotoisesta keraamisesta tehovastuksesta saa hyvin kiinni eikä tule näpeille niin herkästi.) Niinkuin aikaisemmin kerrottiin niin jos siellä on bleederit kunnossa niin ei siellä ole jännitteitäkään muutaman minuutin jälkeen.
    Lähettimistä en osaa neuvoa koska en ole niintä muuta kuin käyttänyt.
    Jos tuossa pelissäsi on suurille jännitteile arkoja osia niin jätä sen pölyimurin käyttö pois tai sitten maadoitat sen siihen radion runkoon (Imurin metallinen suulake maadoitetaan). Puhdistus hoidetaan paineilmalla ja hammasharjaa voit käyttää vain ulkopuolisten pintojen puhdistukseen. Puhdistusaineena sinoli jos pinnat kestävät sen.

  • Aivan turha aloittaa uutta keskustelua koska kysymykseni eivät siitä muutu miksikään enkä enempää kaipaa apua muuta kuin tuo että miten teen vaarattomaksi jännitteiset osat, imurin putki on muovia. Tämä on jokin Icom-merkkinen mutta aika alkeellisen näköinen nykyajan laitteisiin nähden.

    En uskalla käyttää mitään aineita putsaukseen vielä, lueskelen netistä lisää tietoa. Kiitos noista vastauksista, varovainen osaan olla.

    • Mieluummin paineilmaa, kuin imuria.

      .. ja lopuksi imuria.


  • Taltta ja terävä puukko sekä puuliima aiuttaa laatikon korjauksiin.

  • Vuonna 1956 Tekniikan Maailma julkaisi Simo Törön kirjoittaman kirjan "Vian etsintä ja radion korjaus". Saattaisi vielä ehkä löytyä jostain antikvaarikaupasta, jota kyllä epäilen. Toinen loistava kirja oli OSMO A. WIIO ja UNTO SOMERIKKO'n vuonna1951-1952 kirjoittama Harrastelijan radiokirja. Sekin voi olla nykyään saavuttamattomissa. Itselläni on vielä molemmat kirjat, mutta se Harrastelijan radiokirja alkaa olla nykyään ns. irtolehtipainos.

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.