Minä olen aika ihmeissäni kasvattajien tyylistä valita kenelle myy koiransa.
Luin äsken keskustelun, jossa eräs kasvattaja/myyjä ei ollut myynyt koiraa lapsiperheeseen, koska perheen lapset olivat kiukutelleet ja käyttäytyneet epäsopivasti koiran osto, vai oliko se katsomis tilanteessa, mutta kuitenkin. Järkytyin tästä.Monesti lapset kiukkuavat kylässä, takana saattaa ehkä olla joku lapsen erityispiirre (esim autistisuus, ADHD tms) mikä voi jatkua aikuisikänäkin vielä. Ja pelkät "normaalit" lapsetkin saattavat käyttäytyä aivan karmean oloisesti kylässä. Kotona saattavat olla kuitenkin kiltit kuin enkelit. Koira olisi kuitenkin tästä huolimatta saanut todennäköisesti paremman kodin lapsiperheessä kuin jollain kiireisellä sinkulla tai lapsettomalla pariskunnalla. Jos lapsille on vielä kerrottu, että perheeseen muuttaa koira ja sitä on lapset odottanut, jos heille on luvattu se, niin se on ollut todella petkustusta heitä kohtaa, minkä kasvattaja on aiheuttanut.Tässä tulee jo lasten oikeudet eteen! Yleensä lapsiperheessä toinen vanhemmistä on kotona ja koiralla olisi ollut seuraa päivisin, eli ei olisi joutunut pitkiä päivä olemaan yksin, kun omistaja on töissä. Näin ainakin luulen, vaikka tapausta en tunne.
Koira on mitä ihanteellisin lapsi perheeseen ja lapset oppivat siinä vastuuta, välittämistä, kiintymystä, rakkautta ym.Yleensä sellaiset ihmiset joilla on lapsena ollut koira osaavat myös aikuisena kohdella niitä oikein ja kantaa vastuun niistä.
Eräs ystäväni kertoi, että hänen tuttu kasvattajansa oli varoittanut häntä myymästä koiraa tietylle ihmiselle, koska tämä oli ollut psyykkisesti sairas ja kohtauksen aikana oli yhden kerran päästänyt vapaaksi koiransa. Luojalle Kiitos, koira löytyi ehjänä. Tämä kyseinen henkilö oli muuten hoitanut koiransa moitteettomasti, paitsi tämän yhden sairaskohtauksen aikana. Mielestäni nämä kasvattajat eivät toimineet oikein, koska yleensä juuri tuollainen ihminen nimeomaan tarvii koiran. Yleensä tälläiset ihmiset ovat ne jotka hellyyttä kaipaavat ja sitä sosiaalista kanssa käymistä mitä koira tuo. Kuitenkin psyykkisiin sairauksiin on lääkkeet ja yhdestä sairas kohtauksesta ei pitäisi saada tuollaista kohtelua.
Minusta näissä kahdessa esimerkissä ei ole ajateltu koiran parasta, vaan syrjitty ihmisiä suotta pelkän oman epäluuloisuuden perusteella ja haluttu nöyryyttää ja pahoittaa toisen mieli.
Minusta ihmisten pitäisi enemmän ajatella muita eikä vain itseään "koiran edun nimissä".
Tietenkään en nyt kuitenkaan tarkoita, että koiria saa kohdella miten sattuu, mutta myös ostajalla on vastuu ja velvollisuus koiraa kohtaan, ei pelkällä kasvattajalla/myyjällä joka koittaa löytää koiralle täydellisen perheen ja siinäkin voi tulla ongelmia koiran kanssa.
Tiedän erään tapauksen myös missä eräs nainen (terve, työssä käyvä, edustavan näköinen, päällepäin kaikin puolin ok, mutta pystyi huijaamaan ja valehtelemaan kirkkain silmin) osti koiria ja aina uuden, kun edellisen kanssa tuli vaikeaa, yleensä vielä vaikeita palveluskoira rotuja kuten dobermanneja, rotikoita. Hän myi edellisen pois ja osti uuden tilalle ja mihinkään koiraan ei keskittynyt, pilasi ne alunperin hyvät koirat ja hoiti TODELLA huonosti.
Minusta tämmöinen esimerkiksi ei tarvi koiraa.
Jokaiselle voi elämässä tulla tilanne, että elämäntilanne muuttuu ja koirasta tarvii luopua. Kuitenkin siinä on rajansa, että ei saisi ihan holtittomasti kierrättää näitä koiria. Ihanne olisi, että koira eläisi samassa perheessä koko elämänsä, mutta aina se ei ole mahdollista. Koiraa kun ottaa, niin tulisi mielestäni miettiä tarkkaan ja ottaa selvää kyseistä rodusta. Tämä on vain minun mielipide, mutta minusta jokaisen pitäisi miettiä asiaa VÄHINTÄÄN puoli vuotta ennen varsinaista ostopäätöstä ja tutustua sinä aikana mielellään kasvattajaan ja molempien osa puolten olla sanansa mittaisia, myös kasvattajien. Eli se ei ole oikein, että ostaja tekee päätöstä puolivuotta,kasvattaja lupaa koiran ja ilmoittaa ostotilanteessa, että enpäs myykkään! Se on petkustusta sellainen.
Suomessa on ONNEKSI eläinsuojelulaki mitä valvotaan tehokkaasti, joten minusta kasvattajat voisivat löysätä linjaansa kenelle myy koiran. Vaikka mitä tekisi niin koira voi päätyä tosi karmeeseen kotiin, kun on tarpeeksi nirso, vaikka ehkä se aikaisempi ostaja ehdokas jolla ei täyty kaikki kasvattajan vaatimat kriteerit olisikin hoitanut koiran mallikaasti.
Yksi mikä minusta auttaa tähän asiaan on se, että koittaa tutustua ostajaan ja pyytää vaikka katsomaan koiria useamman kerran ennen ostotilannetta tms. Jos kauppoja ei tule niin parhaimmillaan tästä voi kehittyä lämmin ystävyyssuhde missä ostaja ehdokas saattaa olla halukas esim auttamaan kasvattajaa koirien lenkittämisessä, hoidossa, tai jotain muuta.Ja ehkäpä kasvattaja vastapalveluna käy vaikkapa kastelemassa ostajehdokkaan kukat jos on matkalla. Huom! tämä on vain esimerkki!
Koskaan ystäviä ei voi olla liikaa.
Minusta olisi mielenkiintoista kuulla nyt kasvattajien/myyjien mielipiteitä, kun olen omani kertonut.
Kuka saa ostaa koiran? Mitkä ovat ne kriteerit? Mistä johtuu nämä ylihysteeriset/ilkeät käytökset?
Minusta on väärin, että ajatellaan vain sitä omaa etua, eikä oteta toisen tunteita huomioon, kuten niiden lasten. Ja itse kyllä katson lasten edun ensimmäiseksi. Kyllä minusta pitää osata asettua myös toisen ihmisen asemaan, eikä vain ajatella itseä ja sitä, että kun on itsellä koira niin muut voivat olla ilman, jos pärstä ei mielytä, vaikka on kyse pienistä lapsista jotka ovat joutuneet valehtelun uhreiksi. Ja kaiken lisäksi tälläiset tapaukset kantautuvat äkkiä eteenpäin ja lietsovat epäluottamusta kasvattajia kohtaa. Ja kaikista pahita LAPSIA vaurioitetaan tälläisellä epäluotettavalla käytöksellä!
kuka saa koiran?
67
3733
Vastaukset
lukea kaikkea kirjoittamaasi. Tuli kuitenkin varmaan sydämestä...
Jos olisin itse myymässä koiranpentuja, kynnyskysymykseksi saattaisi hyvinkin nousta perheen lasten käyttäytyminen.
Jos nimittäin vanhemmat eivät saa omia lapsiaan kuriin, eikä käyttäytymäään kunnolla edes sitä hetkeä, kun mennään näytille uusina, tulevina koiranomistajina, niin miten sellainen pariskunta sen koiran sitten osaisi kasvattaa yhteiskuntaan kelpoiseksi?
Koirille kun on satavarmasti satakertaa tiukemmat kriteerit kuin niille supermarketissa hermojaraastavasti kirkuville kakaroille...- pettää luottamuksen?
ja miten niin koiran kasvattaja on pettänyt lapset, kun ei koiraa lapsiperheelle myy? VAnhemmathan ne on koiran luvanneet, ei se kasvattaja..
- koiraa harkitseva
Varmasti hyvä näkemys tuo sinunkin, mutta minusta koirat ovat paljon, paljon helpompia saada kuriin, kuin lapset. Niin ihania, kun lapset ovat niin paljon haastavampia kasvattaa kuin koirat. Koirat kun kerran opettaa niin ne yleensä muistavat säännöt lopun elämää, lapset sen sijaan unohtelevat ja niillä on kaikenlaisia uhmaikiä ja oikkuja mitkä koirilta puuttuvat ja jopa hyvin kasvatetutkin lapset voivat joskus käyttäytyä miten sattuu. Ja tosiaan nuo erityipiirteet voivat vaikuttaa lasten käytökseen.
Tuo edellinen viestini oli pitkä, en yhtään ihmettele, jos ei jaksanut lukea loppuun:)) että kasvattajat ovat todella tarkkoina siitä mihin pennut menevät. Esimerkiksi kun itse kasvatan kääpiökoiria ja luovutusikäinen pentu painaa hyvässä lykyssä yhden kilon ja rapiat päälle jos sitäkään, niin ei voi ajatellakkaan pentua sellaiseen perheeseen, jossa koiraa ei ole ennen ollut, ja lapsia monta tai vaikkapa yksi, johon vanhemmat eivät saa mitään kontaktia. Selväähän se on ettei pentu säily siellä pitkään ehjänä, eikä saa minkäänlaista rauhaa. Kuitenkin meiltä meni juuri pentu aivan ihanaan perheeseen jossa oli yksi todella pieni lapsi ja kova touhuamaan ja ehti minunkin luonani joka paikkaan. Perheellä oli vanha Tiibetinspanieli kotona. Tämä lapsi vaikka vilkas olikin kuunteli ja äiti oli määrätietoinen. Sinne uskalsin todella antaa pennun.
Ja mitä tulee psyykkisesti sairaaseen ihmiseen joka tulee pentua ostamaan, katson ihmisen ja keskustelen hänen kanssaan, kuten jokaisen muunkin meiltä pentua haluavan. Pennun ja ostajan on kohdattava toisensa ja oltava juuri se ihminen jota pentu tarvitsee tai toisinpäin. Silloin molemminpuoleinen tyytyväisyys jatkossakin takaa sen että pennulla on oikea omistaja ja pentu saa elää hyvän elämän. Jos minua varoitetaan jostain ihmisestä ja jos varoittaja on ihminen johon luotan ei pentua lähde meiltäkään.
Kasvattajat ajattelevat tai heidän tulisi ajatella aina pennun parasta ja katsella asioita siltä vinkkeliltä, ja heillä on täysi oikeus valita mahdollisimman sopivat ostajat koirilleen.
Näin kysyntä ja tarjonta kohtaavat toisensa ja kaikki ovat tyytyväisiä.- yks äiti
pettää luottamuksen? kirjoitti:
ja miten niin koiran kasvattaja on pettänyt lapset, kun ei koiraa lapsiperheelle myy? VAnhemmathan ne on koiran luvanneet, ei se kasvattaja..
Ei pidä kaikkea lapsille luvata!!!
Vanhempien oma vika EI KASVATTAJAN.On hyvä kasvattaja kun katsoo mihin pentunsa antaa.
Lapset kun tulevat pentuja katsomaan eikä äiti
yhtään katso lapsien perään vaan lapset riehuvat
sylkevät,heittävät kivillä toisten koirien
päälle jotka ovat aitauksessa pihalla niin ei
kukaan jos VÄHÄKÄÄN pentuaan ajattele anna
pentua kyseiselle lapsiperheelle.
Kokisin jo että pettäisin pienen pentuni !!
Kyllä vanhempien pitäisi LAPSILLEEN OPETTAA
EDES HIUKAN MITEN KYLÄSSÄ KÄYTTÄYDYTÄÄN ja että
edes hetki ollaan paikallaan.Emo koirakin kovasta
menosta ja kiljumisista hermostuu . - cat70
koiraa harkitseva kirjoitti:
Varmasti hyvä näkemys tuo sinunkin, mutta minusta koirat ovat paljon, paljon helpompia saada kuriin, kuin lapset. Niin ihania, kun lapset ovat niin paljon haastavampia kasvattaa kuin koirat. Koirat kun kerran opettaa niin ne yleensä muistavat säännöt lopun elämää, lapset sen sijaan unohtelevat ja niillä on kaikenlaisia uhmaikiä ja oikkuja mitkä koirilta puuttuvat ja jopa hyvin kasvatetutkin lapset voivat joskus käyttäytyä miten sattuu. Ja tosiaan nuo erityipiirteet voivat vaikuttaa lasten käytökseen.
Tuo edellinen viestini oli pitkä, en yhtään ihmettele, jos ei jaksanut lukea loppuun:))koirilta muka puuttuu uhmaikä?? Kas kummaa, kun kuulin asiasta aivan ensimmäistä kertaa nyt vasta. Minun käsittääkseni koirilla on uhmaikä aivan samalla tavalla kuin lapsillakin.
- hurtta-83
koiraa harkitseva kirjoitti:
Varmasti hyvä näkemys tuo sinunkin, mutta minusta koirat ovat paljon, paljon helpompia saada kuriin, kuin lapset. Niin ihania, kun lapset ovat niin paljon haastavampia kasvattaa kuin koirat. Koirat kun kerran opettaa niin ne yleensä muistavat säännöt lopun elämää, lapset sen sijaan unohtelevat ja niillä on kaikenlaisia uhmaikiä ja oikkuja mitkä koirilta puuttuvat ja jopa hyvin kasvatetutkin lapset voivat joskus käyttäytyä miten sattuu. Ja tosiaan nuo erityipiirteet voivat vaikuttaa lasten käytökseen.
Tuo edellinen viestini oli pitkä, en yhtään ihmettele, jos ei jaksanut lukea loppuun:))Mulla on täällä nyt justiin hirveessä murkkuiässä pyöriskelevä saku uros vuosikas.
Tämä herra osaa liudan käskyjä, mutta unohtaa ne sitten aina silloin tällöin(kokeilee minua)
Ja monesti pitää samat asiat käydä uudestaan ja uudestaan läpitte...sitten ne muistetaan taas sinne seuraavaan uhittelu ikään asti.
Jotku koirat kokeilee omistajiaan jopa niin paljon, että omistajan silmille yrittävät tulla.
Koirat toimivat täysin vaistonsa varasena ja on opittava ymmärtämään koiraa ja sen vaistoja ennenkuin pystyy ymmärtämään mistä mikäkin koiran reaktio johtuu.
Koiraa sinä et voi rankaista jälkikäteen mistää.
Jos esim. asunto on revitty sohvakalustoja myöten kotiin tullessa, ei auta muu kuin laskea päässään viiteentuhanteentriljoonaan ja siivota sotkut...turhaa on ruveta sitten enää koiralle huutamaan eihän se puhetta ymmärrä...äänen sävystä voi päätellä omistajan olevan vihainen, muttei ymmärrä minkä takia.
Itselläni ei omia lapsia ole, mutta paljon olen työn ja koulutukseni takia lasten kanssa, erityislasten kanssa etenkin.
Ja monesti olen verrannut niitten kanssa toimimista vaikean ja todella uhmakkaan, murkkuikäisen sakun kanssa toimimiseen...
Samalla tavalla pitää olla jämäkkä, luotettava, rakastettava, turvallinen ja vankka kuin kallio.
Ja toisaalta samalla tavalla on aina mustelmilla...
Äitinikin juuri tuossa v.loppuna näytteli mustelmiaan kun oli avustettava lapsi päälle tullut...
Tällaisille lapsille ei koskaan saa näyttää epävarmuutta...niinkuin ei koirillekkaan...
Mutta siis olen monesti miettinyt että miten helppoa elämä olisi ns. normaalien lasten kanssa ja normaalien koirien kanssa(itselläni tämä räväkkä murkku ikänen saku uros).
Veljelläni on MBD ja voin sanoa että niin ihanan rakas kuin hän onkin, olen monesti halunnut teilata hänet :)
Äitini juoksutti veljeäni alvariinsa tutkimuksissa yms. ja viimein löytyi "lääke" jota tosin ei lääkärit keksineet kun ihan äitini itse...eläinterapia...se auttoi...nyt veljeni on kuin kukatahansa viisas ja hyväkäytöksinen nuorimies.
Meillä kyllä kotona tehtiin selväksi miten vieraissa käyttäydyttiin ja miten käyttäydyttiin jos jotain haluttiin, ei mitään riehumalla saanut.(ja veljeni ei ollut tässä asiassa poikkeus)
Eli siis pointtini on että en minäkään olisi pentua välttämättä perheeseen myynyt.
Jos lapset elävät kuin pellossa, niin entäs sitten koira?
Meidän vanha narttu on tullut perheestä jossa lapset eivät ole ymmärtäneen miten koiran kassa eletään ja lapsien vanhemmat ovat koiraa sitten lyöneet kun koira on yrittänyt itseään suojella...tämä koira ei kulma ollut kelvollinen lapsiperheeseen...kuitenkin se on meidän perheessä elänyt..alussa oli vähän hankalaa ja miehiä pelkäsi raukka niinpaljon että meni sängyn alle aina kun isäni oli kotona.
Mahtava koira nytten!
Mutta mitä se oli silloin vanhassa perheessä?
...kyllä koko perheen pitää ymmärtää miten koiran kanssa eletään!
- siskon veli
"Minusta on väärin, että ajatellaan vain sitä omaa etua" pisti tuo lause silmään, vaikken ole toivomasi kohderyhmä. jos kasvattaja ajattelisi vain omaa etua, niin tottakai koirat myytäisiin nopeimmille. mutta kun kasvattaja yrittää valita parhaimmat ostaja ehdokkaat, niin silloin on varaa valita. kasvattaja ajattelee siis koiran etua ei omaansa. jos pennut myydään tuosta vaan mitään kyselemättä, niin silloin ostajan kannattaisi miettiä uudestaan mistä pennun ostaakaan.
- koiraa harkitseva
Ei minulla ole mitään kohderyhmää vastaajille.
Tuo oli sinun mielipide, vaikka kaukana minun mielipiteestä. Sitä vartenhan minä kysyin, että te muutte voitte kertoa omia mielipiteitänne.
Itse pidän ihmisiä, etenkin lapsia koiraa tärkeämpinä. Jokainenhan päättää itse kumpi on tärkeämpää. Pidän kuitenkin myös koirista. - FAU
koiraa harkitseva kirjoitti:
Ei minulla ole mitään kohderyhmää vastaajille.
Tuo oli sinun mielipide, vaikka kaukana minun mielipiteestä. Sitä vartenhan minä kysyin, että te muutte voitte kertoa omia mielipiteitänne.
Itse pidän ihmisiä, etenkin lapsia koiraa tärkeämpinä. Jokainenhan päättää itse kumpi on tärkeämpää. Pidän kuitenkin myös koirista.Siis tottakai kasvattaja yrittää löytää niille pennuille mahdollisimman hyvät kodit. Jos ei kasvattaja pidä niitten pentujen puolia,niin kuka sitten?
Lasten leluksi ei meiltä ainakaan lähde yhtään koiraa,pettyivätpä muksut sitten ihan kuinka paljon tahansa.
Monta pentua on lapsiperheisiin mennyt,mutta niitäkin on joille en koiraa ole voinut antaa,kun heti kättelyssä on tullut fiilis,ettei hommasta tule yhtään mitään.
Kyllä se koiran koko elämä vaan oikeasti on tärkeämpi,kuin lapsen hetkellinen pettymys. - Riikka
koiraa harkitseva kirjoitti:
Ei minulla ole mitään kohderyhmää vastaajille.
Tuo oli sinun mielipide, vaikka kaukana minun mielipiteestä. Sitä vartenhan minä kysyin, että te muutte voitte kertoa omia mielipiteitänne.
Itse pidän ihmisiä, etenkin lapsia koiraa tärkeämpinä. Jokainenhan päättää itse kumpi on tärkeämpää. Pidän kuitenkin myös koirista.Silmiini pomppasi koiraa harkitsevalta tämä lause:Itse pidän ihmisiä, etenkin lapsia koiraa tärkeämpinä ... eli tästä teen sen ,ehkä hätiköidyn, johtopäätöksen, että koiran tulee elää lasten ehdoilla. Vastuu on AINA vanhemmilla, mutta jos alku asetelma on jo se, että lapset ja heidän kaikki mielitekonsa ovat tärkeitä, niin pahoin pelkään, että nämä lapsukaiset saavat reuhtoa koiran kanssa mielin määrin, eikä se vanhempia kiinnosta, jos lapsilla on kivaa, sillä koirahan on vain eläin... On hienoa, jos kasvattaja ei myy pentua tällaiseen perheeseen leluksi.
- Pirjo
koiraa harkitseva kirjoitti:
Ei minulla ole mitään kohderyhmää vastaajille.
Tuo oli sinun mielipide, vaikka kaukana minun mielipiteestä. Sitä vartenhan minä kysyin, että te muutte voitte kertoa omia mielipiteitänne.
Itse pidän ihmisiä, etenkin lapsia koiraa tärkeämpinä. Jokainenhan päättää itse kumpi on tärkeämpää. Pidän kuitenkin myös koirista.Hyvä että pidät lapsia tärkeämpinä,mutta pennun
kasvatus ja hyvin vointi on yhtä tärkeää jos
pennun ottaa .Siksi on hyvää ettet otakkaan
koiraa ,keskityt vain lapsiin ja niille hyvien
tapojen opettamiseen ,siinä sitä onkin .
Et edes kuulosta ihmiseltä joka arvostaisi
myös koiraa ja sen hyvin vointia.
Älä edes harkitse ! - !!!!
koiraa harkitseva kirjoitti:
Ei minulla ole mitään kohderyhmää vastaajille.
Tuo oli sinun mielipide, vaikka kaukana minun mielipiteestä. Sitä vartenhan minä kysyin, että te muutte voitte kertoa omia mielipiteitänne.
Itse pidän ihmisiä, etenkin lapsia koiraa tärkeämpinä. Jokainenhan päättää itse kumpi on tärkeämpää. Pidän kuitenkin myös koirista.mielipiteestäsi,tarkoitatko että kasvattajan on myytävä koiransa minne vaan ja ostaja määrää minne pentu lähtee?
Koirakauppa eroaa autokaupasta siinä että tuote on elävä ja on ajateltava sen elämää kaupan jälkeen,auton seuraavista vaiheista tuskin kukaan on kiinnostunut myynnin jälkeen.
Ja jos kakarat riehuu osto tilanteessa,eivätkä osota kiinnostusta pentuihin,ei sellaiseen perheeseen koiraa tule myydä.Jos ei lauma koiranpentuja herätä pikkupalleroiden kiinnostusta,vaan aika kuluu riehumisessa,on joku puoli pielessä. - sulla...
koiraa harkitseva kirjoitti:
Ei minulla ole mitään kohderyhmää vastaajille.
Tuo oli sinun mielipide, vaikka kaukana minun mielipiteestä. Sitä vartenhan minä kysyin, että te muutte voitte kertoa omia mielipiteitänne.
Itse pidän ihmisiä, etenkin lapsia koiraa tärkeämpinä. Jokainenhan päättää itse kumpi on tärkeämpää. Pidän kuitenkin myös koirista.pikkasen kateissa.
Tuolla aiemmin kyselit noista allergisele sopivista koirista ja suutuit kun sulle vakuuteltiin ettei sen koiran kannalta katsottuna oo hyvä sitä ottaa jos on vaarana joutua kiertoon kun se allergia yltyy.
Yhden koiran jo oot kiertoon siitä syystä laittanut.
Tässä ketjussa oot moneen kertaan sanonut että ihminen on tärkeämpi.
Eli oot nähtävästi sitä mieltä ettei sen koiran tunteista tarvi välittää,jos sun penskat haluavat koiran niin niiden on se saatava,aivan sama millaisia villipetoja olisivat ja vaikka pentu olisi jopa vaarassa.
Toivottavasti oon totaalisesti väärässä mutta mulle tuli tällainen mielikuva sun jutuistasi.
Se että pitää lapsia tärkeämpinä kuin koiraa on tietysti oikein mutta se lastenkasvatus on myös käytöstapojen opettamista,ei sitä että saavat tehdä mitä mieli tekee ja missä. - oot
koiraa harkitseva kirjoitti:
Ei minulla ole mitään kohderyhmää vastaajille.
Tuo oli sinun mielipide, vaikka kaukana minun mielipiteestä. Sitä vartenhan minä kysyin, että te muutte voitte kertoa omia mielipiteitänne.
Itse pidän ihmisiä, etenkin lapsia koiraa tärkeämpinä. Jokainenhan päättää itse kumpi on tärkeämpää. Pidän kuitenkin myös koirista.Sun keskusteluissa on vain yksi oikea näkökanta ja se on sun oma. Jos joku muuta yrittää, sä käyt päälle kun yleinen syyttäjä. Mitäs tulet kyselemään, kun et vastauksia kestä?
- ja PITÄÄ
Mielestäni perheeseen, jossa on ihan pieniä lapsia ei välttämättä sovi koira. Varsinkin, jos eivät osaa käyttäytyä edes vieraissa paikoissa ja varsinkin silloin, jos lapsella on jokin keskittymishäiriö, niin miten neuvot silloin lasta olemaan koiran kanssa? Eikö voi ajatella niin, että siinä suojellaan lapsiakin, koska koiralla on suuri kynnys purra juuri sellaisia lapsia, jotka kirkuvat (ja ehkä lyövätkin koiraa)? Meille tuli kerran ostamaan koiraa perhe, joka oli ostamassa koiraa, vaikka talon isäntä oli vastaan. Koppia ei ollut, mutta "äkkiäkös sen hommaa". Mitään tavaroita ei oltu hankittu koiralle, eli se oli vain päähänpisto. Lapsetkaan eivät pennusta olleet kiinnostuneita kuin ehkä 5min. sen jälkeen niitä sai hakea ketä mistäkin kun olivat omilla teillään. Sellaisille myymään pentua? Joo-o. Oli toki "hyviäkin" ostajia, joilla oli lapsia, en nyt syytä että kaikki olisivat sellaisia. Mutta kyllä mielestäni saa (ja pitääkin) koirankasvattaja valita kelle myy pentunsa. Vähänkin epäilystä herättävä perhe pitäisi kyllä jättää väliin, varsinkin juuri, jos ei saa edes lapsiaan kuriin.
- hurtta-83
"Varsinkin, jos eivät osaa käyttäytyä edes vieraissa paikoissa ja varsinkin silloin, jos lapsella on jokin keskittymishäiriö, niin miten neuvot silloin lasta olemaan koiran kanssa?"
Tämä nyt ei varsinaisesti liity asiaan, pisti vain silmään.
Perheeseen missä on ylivilkas tai keskittymishäiriöstä kärsivä lapsi, MBD, ADHD...yms. Koira sopii aivan yhtä hyvin kuin muuhunkin perheeseen. Näissä perheissä on YLEENSÄ kova kuri ja järjestys.
Ja se koiranpentu voi tällaiselle lapselle olla jotain niin suurta ja tärkeää, se on lapselle myös terapiaa ja kääk..no ompas vaikea selittää =)
Ymmärtänet varmaan pointtini?
Olen ainakin itse saanut huomata miten koiran pentu ja tällainen lapsi luovat välilleen selaisen siteen, et me ollaan molemmat erillaisia ja herkästi meihin sattuu, mut me ollaan yhdessä ja hoidetaan toinen toistamme niin näin me kyllä selvitään.
- PoliceGirl82
Itse henkilökohtaisesti pitäisin sopivimpana vaihtoehtona koiran kannalta työssä käymätöntä (työtöntä, eläkeläistä jne) henkilöä. Hyvä vaihtoehto myöskin pariskunta, jossa osapuolet käyvät eriaikoihin töissä.
Koiran antamista jollakin tapaa sairaalle henkilölle miettisin aina tapauskohtaisesti. Mielestäni sairas/kehitysvammainen jne lapsi tai muu perheenjäsen ei voi olla esteenä koiran hankinnalle, mikäli koiran hoito voidaan toteuttaa oikein.
Lapsiperheissä on puolensa. Toisaalta lapsi oppii vastuuta ja koira voi toimia monella tapaa perheessä, olla eräänlainen turva ja tuki niin aiuisille kuin lapsillekin. Asiaa on kumminkin ajateltava aina toiseltakin kantilta.
Lapsille voi helpommin puhjeta allergioita kuin aikuisille; aina vanhemmat eivät edes ole tietoisia lastensa taipumuksesta eläinallergiaan. Lapset vievät hurjasti aikaa, onko sitä aikaa sitten koirallekin? Lisäksi pienten lasten hoito, ulkoilu ja muut tarpeet ajavat usein koiranpennun hoidon edelle. Toisinaan näkyvät rattaat-käsikynkkälapsi-koiranpentu-yhdistelmät eivät aina toimi. Jos kotona on vain yksi henkilö, kuka vahtii pentua jos lapselle tulee jokin hätä ja sairaalareissu venyy ja venyy tai tilanne muuten vaatii pitkää poissaoloa?
Totta kai koira sopii lapsiperheeseen. Itse kumminkin koen koiran niin aikaavievänä ja haasteellisena perheenjäsenenä, etten voisi kuvittellakaan kersoja joukon jatkoksi. Tietysti rodun valinta vaikuttaa asiaan, samoin se, kuinka oman aikansa jakaa.
Kyllä minä syynäisin pirun tarkkaan mahdollisten tulevien pentujeni kodit ja "hoitohenkilökunnan". Ilman syrjintää, ilman minkäänlaista väheksyntää olisin antamatta koiraa henkilölle, joka mielestäni ei kykene siitä huolehtimaan. Olipa kyseessä sitten sairaus tai laiskuus. Tämän kyllä myös rehellisesti perustelisin ostajaehdokkaalle.- ...vaikka näin...
Nuoremmalla lapsellamme on ollut joitakin sairaalajaksoja. Siellä on oltava aina toisen vanhemmista mukana. Mutta koiramme eivät ole sillä aikaa heitteillä. Kun kyläilemme mummolassa, ovat koiramme myös aina mukana. Tämä on heille kuin toinen koti. Se toimii myös hoitopaikkana koirillemme tarpeen vaatiessa. Parempi vaihtoehto, kuin raahata johonkin hoitolaan. Lapsiperheenä emme muutoin matkustele juurikaan. Tällainen käytäntö on yleinen monessa muussakin lapsiperheessä, jotka tunnen. Eikä mielestäni ainakaan huono, koska koira saa olla silloin turvassa paikassa, jossa senkin hyvinvoinnista välitetään ihan oikeasti...
- Fakta
"Minusta on väärin, että ajatellaan vain sitä omaa etua, eikä oteta toisen tunteita huomioon, kuten niiden lasten. Ja itse kyllä katson lasten edun ensimmäiseksi. Kyllä minusta pitää osata asettua myös toisen ihmisen asemaan, eikä vain ajatella itseä ja sitä, että kun on itsellä koira niin muut voivat olla ilman"
VÄÄRIN. Ihan ensisijainen asia on koirna etu, lapset ym tulee vasta sen jälkeen.
Kasvattaja on velvollinen hankkimaan pennuilleen hyvät kodit, eikä kukaan kasvattaja ole velvollinen myymään pentua sellaiseen kotiin joka häntä ei miellytä - vaikka se vika olisi sitten siinä ostajaehdokkaan pärstässä.Se on sitten ostajan hankittava koiransa jostkain muualta, usein kun kasvattajilla tosiaan on varaa valita pennulleen ostajat.
Henk.kohtaisesti olen sitä mieltä että vanhemmat saisivat eka opettaa jälkikasvinsa tavoille, ja vasta sitten, kun lapset osaavat käyttäytyä vieraassa paikassa kunnolla, niin sittne on koiran aika. Jos lapsi on jotenkin sairas niin asiasta kyllä voi mainita kasvattajalle - vai eikö uskalleta sen pelossa että kasvattaja ei koiraa myisikään? - täällä nyt!
eikö täällä nyt voi enään kirjoitella ilman mitään tappeluita ja kinaamisia! tottakai kasvattaja ja muut koiran myyjät katsovat tarkkaan mihin perheeseen ovat koiran myymässä/antamassa, sehän on nyt ihan selvä asia!! koitetaan nyt edes yhessä aiheessa olla tappelematta tai kinaamatta... ei millään pahalla.
- koiraa harkitseva
Minusta tämä on ollut ihan asiallinen keskustelu. En minä ole ainakaan mitään riitaa tarkoittanut haastaa. Täällä on minusta tullut ihan hyviä kommentteja asiaan.
Asiat eivät ole aina mustavalkoisia, tähänkin asiaan varmaan löytyy vielä mielipidettä jos toistakin. Onko täällä nyt kaikki kysymykset sitten kielletty? Eikä tämäkään ollut millään pahalla.
- sth
Juu minä se olin joka sinut järkytin.
Jos perheessä on neljä pientä lasta, niin äidillä ei varmasti ole enään aikaa koiranpennulle/koiralle, kyllä ne pienet lapset vievä äidin ajan ihan varmaan,
sen yritin sille perheelle ystävällisesti selittää, kun kävivät pentuja KATSOMASSA
(ei ollut ostotilanne)ja suosittelin että siirtäisivät koiran hankintaa ainakin muutaman vuoden. Perheenisä siitä sitte suuttui ja sanoi vielä muutaman valitun sanan, ja sanoi myös saavansa koiran sitte muualta.
En todella myy koiraa jos on pienikin epäilys että sen hoitoa laiminlyödään tai jos on tunne että joutuu lasten leluksi.
Olen kyllä myynyt lapsiperheillekkin koiria.
Olen myös kieltäytynyt myymästä erälle (arkkitehti) naiselle, joka tuli hetken mielijohteesta katsomaan pentuja ja halusi ostaa, eikä tiennyt rodusta mitään.
Käskin hänen tutustumaan rotuun esin, käydä vaikka näyttelyissä, lukea kirjoja ja annoin hänelle myös rotumme lehtiä, ja palaamaan asiaan jos vielä joskus kiinnostaa.Aika hauska juttu, vuodenkuluttua tuosta, oli toisella koirallani pennut, soitti tuo samainen nainen, ja kysyi joko hän olisi kelvollinen pennun ostaja. Hän oli käynyt kaikki lähiseutunsa näyttelyt ja lukenut rodusta paljon. Sitte myin hänelle pennun ja oli/on oikein hyvä koiran omistaja.- amictasole
Minusta lapsi ja koira sopivat samaan perheeseen erittäin hyvin eikä ole juuri kauniimpaa asiaa katsella kuin koiran ja lapsen välinen rakkaus ja läheisyys. Itse olen siitä saanut nauttia lapsena ja siitä saavat nauttia myös lapseni.
Mutta se edellyttää tietysti sitä, että koira saa perheessä olla koira ja että myös lapset osaavat käyttäytyä niin yleensä kuin koiran kanssa. Meille kun on koiraa kotiin haettu tai koira on kotiin tullut minun mukanani, niin sehän on ollut tenaville henkeäsalpaavan harras hetki, miltei kuin kirkossa kököttivät. Yhdessä ne kasvavat niin lapset kuin koiratkin. Olennaista kai on se, että yhtä perhettä ollaan, jokaisella oma tilansa ja arvonsa ihan omana itsenään.
Kyllä myös hyvin ymmärrän ja tiedän sen, että on niin lapsettomia kuin lapsellisiakin perheitä, joihin koiraa ei pitäisi antaa ollenkaan. Vanhemmistahan se lähtee millaiset asenteet ja käytöstavat lapsilla on. Jos koko homma on ihan levällään ja niin kaoottinen, niin että se vieraankin ihmisen silmään pistää heti ensi visiitillä, niin ehkä on kaikkien etu pitkällä juoksulla, että siihen ei enää koiraa sekoiteta. Ja kai kunnon kasvattajan täytyy ajatella ennen kaikkea koiran parasta. Ei siinä kohtaa ole ketään muutakaan, joka koiran etua ajaa.
Sairaan tai vammaisen lapsen ystäväksi koira on mitä parhain. Ylivilkkaan tai selkeästi häiriökäyttäytyvän lapsen seuraksi ei kuitenkaan paras ratkaisu ehkä ole juuri se pentu. Ellei sitten vanhemmilla todella ole resursseja paneutua asiaan ja tukea lapsen ja koiran yhteiseloa oikeaan suuntaan. Eläimiähän toki käytetään tuloksellisesti monenlaisissa terapiasuuntauksissa myös lasten ja nuorten kohdalla. Mutta se onkin sitten jo toinen juttu.
- sth
"Yksi mikä minusta auttaa tähän asiaan on se, että koittaa tutustua ostajaan ja pyytää vaikka katsomaan koiria useamman kerran ennen ostotilannetta"
Ihan hyvä idea jos ostajaehdokas asuu lähellä,
mutta eihän kukaan montaa kertaa aja useita satojakilometrejä kuukaudenaikana. En laske ketään vieraita katsomaan pentuja alle neljäviikkoisina. - varten saa
Mahdollisemman hyvä koira ihminen ja johdon
mukainen koti ,paras mahdollinen tietenkin!!!!
Pentua ei pidä koskaan ostaa/ottaa pieniä vilkkaita lapsia varten.Siitä ei hyvää seuraa
ja tuskin pieni pentu "ehjänäkään" säilyy ??
Kyllä sen vaistoaa millainen perhe on ja lasten
käyttäytymisestä näkee millainen KASVATUS
perheessä on.On todella vastuuntuntoisia vanhempia ja pienetkin lapset osaavat käyttäytyä
ja puhe menee hyvin perille.- kukkahattuinen
Ihan aluksi on pyydettävä anteeksi, että en jaksanut lukea koko ketjua kuin sieltä täältä."Puheenvuorot" olivat kyllästyttävän pitkiä.Mutta olin aistivinani jonkinlaista lapsivastaisuutta (?)
Omakohtaisesti ajattelisin lapsiperhettä pennun ostajana hyvinkin varteenotettavana vaihtoehtona.Sillä niin lapsenkasvatus kuin koiranpennunkin vaatii kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa.Poikkeuksena tietysti ovat jotkut huipputapaukset, jotka kasvattaja voi halutessaan tietenkin karsia pois perheen tavatessaan.
Huolestuttavampana pidän tämän hetken trendiä, että hyvin nuoret/lapsettomat/sinkut hankkivat ensimmäisen koiransa,ja mitä varmimmin isoista palveluskoiraroduista.Sitten ei kuitenkaan ole vielä aikaa ja kärsivällisyyttä pennun kasvatukseen.Jos puhutaan 'hermojaraastavista kirkuvista kakaroista', niin ei tällaisella ihmisellä ole myöskään sydäntä koirakakaralle.
Tällaisista yhtälöistä syntyvät useimmin ne surulliset 6-12 kuiset koirat, joille etsitään uutta kotia Ajan_Puutteen_Vuoksi. - kuin sinne huudetaan
kukkahattuinen kirjoitti:
Ihan aluksi on pyydettävä anteeksi, että en jaksanut lukea koko ketjua kuin sieltä täältä."Puheenvuorot" olivat kyllästyttävän pitkiä.Mutta olin aistivinani jonkinlaista lapsivastaisuutta (?)
Omakohtaisesti ajattelisin lapsiperhettä pennun ostajana hyvinkin varteenotettavana vaihtoehtona.Sillä niin lapsenkasvatus kuin koiranpennunkin vaatii kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa.Poikkeuksena tietysti ovat jotkut huipputapaukset, jotka kasvattaja voi halutessaan tietenkin karsia pois perheen tavatessaan.
Huolestuttavampana pidän tämän hetken trendiä, että hyvin nuoret/lapsettomat/sinkut hankkivat ensimmäisen koiransa,ja mitä varmimmin isoista palveluskoiraroduista.Sitten ei kuitenkaan ole vielä aikaa ja kärsivällisyyttä pennun kasvatukseen.Jos puhutaan 'hermojaraastavista kirkuvista kakaroista', niin ei tällaisella ihmisellä ole myöskään sydäntä koirakakaralle.
Tällaisista yhtälöistä syntyvät useimmin ne surulliset 6-12 kuiset koirat, joille etsitään uutta kotia Ajan_Puutteen_Vuoksi.kun meille oli tulossa koira numero kaksi,se ostettiin tyttärelleni.Pennun jonotus ajan puhuimme pyyteettömästä rakkaudesta.mitä se pitää sisällään( ruokinta,ulkoilu,harjaus,rokotukset ym.) ja kuinka se toimii. eli mitä enemmän rakastat pyytämättä mitään sitä enemmän sinua rakastetaan. lasten on tiedettävä miksi koiran haluaa. se ei ole hetken hurma vailla vastuuta.ei ole ollut mitään ongelmia.Ja talutus hihnakin kulkee koiran suussa aina ensin tyttären käsiin.
Vielä sananen kasvattajille.Vein yhden pennun kasvattajalle takaisin viikon koe ajan jälkeen.Pentua hakiessani hälyt jo soivat.Pentu oli pesun jälkeen rupinen ja muutenkin sinnepäin hoidetun oloinen.Näistä olisin vielä selvinnyt. Mutta kasvattajan saamat kateellisten soittamat mollaus puhelut olivat liikaa.Kasvattajan ei kannata aina kuunnella "hyviä" neuvoa antavia puheita.Toisinaan niissä on totta vain neuvonantajan nimi.Ja totta kyllä kasvattajan ja koiran ostajan kemioiden on sovittava yhteen,erityisesti jos kohdataan kokeissa tai kehän laidalla.
kaikkien kolmen koirani kasvattajan (eri kasvattajat) kanssa olen tekemisissä useita kertoja vuodessa ja kanssa käyminen on todella antoisaa. - ....
kukkahattuinen kirjoitti:
Ihan aluksi on pyydettävä anteeksi, että en jaksanut lukea koko ketjua kuin sieltä täältä."Puheenvuorot" olivat kyllästyttävän pitkiä.Mutta olin aistivinani jonkinlaista lapsivastaisuutta (?)
Omakohtaisesti ajattelisin lapsiperhettä pennun ostajana hyvinkin varteenotettavana vaihtoehtona.Sillä niin lapsenkasvatus kuin koiranpennunkin vaatii kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa.Poikkeuksena tietysti ovat jotkut huipputapaukset, jotka kasvattaja voi halutessaan tietenkin karsia pois perheen tavatessaan.
Huolestuttavampana pidän tämän hetken trendiä, että hyvin nuoret/lapsettomat/sinkut hankkivat ensimmäisen koiransa,ja mitä varmimmin isoista palveluskoiraroduista.Sitten ei kuitenkaan ole vielä aikaa ja kärsivällisyyttä pennun kasvatukseen.Jos puhutaan 'hermojaraastavista kirkuvista kakaroista', niin ei tällaisella ihmisellä ole myöskään sydäntä koirakakaralle.
Tällaisista yhtälöistä syntyvät useimmin ne surulliset 6-12 kuiset koirat, joille etsitään uutta kotia Ajan_Puutteen_Vuoksi.Olen seurannut myös tätä keskustelua hiukan mietteissäni, koska oma mielipiteeni on se, että lasten ja koirien rinnakkaiselossa voittaa molempi osapuoli! Toinen koira on keskikokoinen, toinen pienehkö, mutta sekä lapset, että koirat ovat oppineet toisiaan väistelemään. Meillä on koirilla omat suojaisat paikat, joihin saavat halutessaan vetäytyä, ja joihin ei lapset koskaan mene.
Koiramme eivät ole mitään näyttelytähtösiä, mutta täyttä elämää kyllä viettävät. Joskus on joku hiukan hännässä roikkunut, mutta eipä tuo näytä haittaavan. Vierekkäin nukkuvatkin usein lapset ja koirat, kun kesken leikin väsähtävät...
Lapset oppivat nopeasti kunnioittamaan koiraa, kun he saavat siihen tilaisuuden. Onneksi meidän kohdallemme ei ole osunut lapsivastaistakasvattajaa, ja olemme saaneet tilaisuuden jakaa arkemme karvaisten kavereiden kanssa.
Uskon, että nykyiset koiramme viettävät mielekkäämpää elämää kuin silloin aiemmin, jolloin olin vielä sinkku ja kiireinen. Näyttelyissä piti juosta, ja samoin harjoiteltiin ahkerasti, käytiin kokeissa ja kisoissa! Olin juuri sellainen pennunostaja, joita kasvattaja arvostikin!!! - aurinko
kukkahattuinen kirjoitti:
Ihan aluksi on pyydettävä anteeksi, että en jaksanut lukea koko ketjua kuin sieltä täältä."Puheenvuorot" olivat kyllästyttävän pitkiä.Mutta olin aistivinani jonkinlaista lapsivastaisuutta (?)
Omakohtaisesti ajattelisin lapsiperhettä pennun ostajana hyvinkin varteenotettavana vaihtoehtona.Sillä niin lapsenkasvatus kuin koiranpennunkin vaatii kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa.Poikkeuksena tietysti ovat jotkut huipputapaukset, jotka kasvattaja voi halutessaan tietenkin karsia pois perheen tavatessaan.
Huolestuttavampana pidän tämän hetken trendiä, että hyvin nuoret/lapsettomat/sinkut hankkivat ensimmäisen koiransa,ja mitä varmimmin isoista palveluskoiraroduista.Sitten ei kuitenkaan ole vielä aikaa ja kärsivällisyyttä pennun kasvatukseen.Jos puhutaan 'hermojaraastavista kirkuvista kakaroista', niin ei tällaisella ihmisellä ole myöskään sydäntä koirakakaralle.
Tällaisista yhtälöistä syntyvät useimmin ne surulliset 6-12 kuiset koirat, joille etsitään uutta kotia Ajan_Puutteen_Vuoksi.Osui silmiini toi "Jos puhutaan 'hermojaraastavista kirkuvista kakaroista', niin ei tällaisella ihmisellä ole myöskään sydäntä koirakakaralle". Itse en ole erityisen lapsirakas ja puhun toisinaan kuvailemallasi tavalla lapsista, mutta sydämeni kuuluu ainoastaan koirille. Pidän siis enemmän koirista kuin lapsista. Tekisin vaikka mitä viiden koirani puolesta, mutta lasta en hankkisi missään olosuhteissa. Älä siis rinnasta koirista ja lapsista tykkäämistä, koska ne ovat täysin eri asia!
- sth
.... kirjoitti:
Olen seurannut myös tätä keskustelua hiukan mietteissäni, koska oma mielipiteeni on se, että lasten ja koirien rinnakkaiselossa voittaa molempi osapuoli! Toinen koira on keskikokoinen, toinen pienehkö, mutta sekä lapset, että koirat ovat oppineet toisiaan väistelemään. Meillä on koirilla omat suojaisat paikat, joihin saavat halutessaan vetäytyä, ja joihin ei lapset koskaan mene.
Koiramme eivät ole mitään näyttelytähtösiä, mutta täyttä elämää kyllä viettävät. Joskus on joku hiukan hännässä roikkunut, mutta eipä tuo näytä haittaavan. Vierekkäin nukkuvatkin usein lapset ja koirat, kun kesken leikin väsähtävät...
Lapset oppivat nopeasti kunnioittamaan koiraa, kun he saavat siihen tilaisuuden. Onneksi meidän kohdallemme ei ole osunut lapsivastaistakasvattajaa, ja olemme saaneet tilaisuuden jakaa arkemme karvaisten kavereiden kanssa.
Uskon, että nykyiset koiramme viettävät mielekkäämpää elämää kuin silloin aiemmin, jolloin olin vielä sinkku ja kiireinen. Näyttelyissä piti juosta, ja samoin harjoiteltiin ahkerasti, käytiin kokeissa ja kisoissa! Olin juuri sellainen pennunostaja, joita kasvattaja arvostikin!!!>> Onneksi meidän kohdallemme ei ole osunut lapsivastaistakasvattajaa >Joskus on joku hiukan hännässä roikkunut, mutta eipä tuo näytä haittaavan.
- ... niistä opitaan...
sth kirjoitti:
>> Onneksi meidän kohdallemme ei ole osunut lapsivastaistakasvattajaa >Joskus on joku hiukan hännässä roikkunut, mutta eipä tuo näytä haittaavan.
Eli lapsille tehdään selväksi, että käytös oli huonoa, ja niin ei kertakaikkiaan saa tehdä. Niinhän sitä toimitaan lasten ja koirien kanssa muutoinkin. Ei ole meillä koirat suoranaisesti purreet, mutta kyllä telmiessä on tullut, varsinkin pentukoiran kanssa pieniä naarmuja ja vaatteissa roikkumista. Pääasia kai on ainakin minun mielestäni, että yhdessä opetellaan elämään niin, että ketään ei vahingoiteta.
En tietysti hyväksy jatkuvana käytöksenä repimistä niin lapsilta kuin koiriltakaan, mutta jos sellaista tapahtuu, niin ei se maailmaa kaada. Konttausikäinen taapero on utelias, ihmettelen suuresti, jos perheen keskuudessa elävä koira silloin aivan kokonaan säästyy sellaiselta. Ellei sitten koiria ja lapsia täysin toisistaan eroteta, joka on myöskin kyseenalaista. Meillä kun ei ole koirat häkissä niin kuin ei lapsetkaan...
Tunnustan, olen itsekin vahingossa astunut koiran hännän päälle. Siltikin se on pieni asia koko elämänkaarta ajatellen, ja loppujen lopuksi lapset oppivat nopeasti. Niin oppivat koiratkin...
Jokainen pieni lapsi kokeilee miltä tuntuu karvoissa roikkua. Mielestäni se on luonnollista, vaikkakaan ei tietysti hyväksyttävää.... - sth
... niistä opitaan... kirjoitti:
Eli lapsille tehdään selväksi, että käytös oli huonoa, ja niin ei kertakaikkiaan saa tehdä. Niinhän sitä toimitaan lasten ja koirien kanssa muutoinkin. Ei ole meillä koirat suoranaisesti purreet, mutta kyllä telmiessä on tullut, varsinkin pentukoiran kanssa pieniä naarmuja ja vaatteissa roikkumista. Pääasia kai on ainakin minun mielestäni, että yhdessä opetellaan elämään niin, että ketään ei vahingoiteta.
En tietysti hyväksy jatkuvana käytöksenä repimistä niin lapsilta kuin koiriltakaan, mutta jos sellaista tapahtuu, niin ei se maailmaa kaada. Konttausikäinen taapero on utelias, ihmettelen suuresti, jos perheen keskuudessa elävä koira silloin aivan kokonaan säästyy sellaiselta. Ellei sitten koiria ja lapsia täysin toisistaan eroteta, joka on myöskin kyseenalaista. Meillä kun ei ole koirat häkissä niin kuin ei lapsetkaan...
Tunnustan, olen itsekin vahingossa astunut koiran hännän päälle. Siltikin se on pieni asia koko elämänkaarta ajatellen, ja loppujen lopuksi lapset oppivat nopeasti. Niin oppivat koiratkin...
Jokainen pieni lapsi kokeilee miltä tuntuu karvoissa roikkua. Mielestäni se on luonnollista, vaikkakaan ei tietysti hyväksyttävää....>>Meillä kun ei ole koirat häkissä niin kuin ei lapsetkaan...
- Ei ole tarkoitus....
sth kirjoitti:
>>Meillä kun ei ole koirat häkissä niin kuin ei lapsetkaan...
... sellainen, mutta kun sinun kanssasi voi vaihtaa ihan rakentavasti ajatuksia myös, tai se on ainakin tarkoitukseni!! Siis hatunnosto...
Kun kerron omasta perheestäni, on tarkoitus vain tuoda muitakin näkökantoja keskusteluun. Liekö johtuu tästä palstasta vai mistä, mutta tuntuu, että viimeaikoina on täällä palstalla ollut hiukan kärjistynyt tunnelma. Tai sitten olen itse kyllääntynyt joutenoloon, kun ei mitään oikein voi eikä saa tehdä.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että myös kotikoiran on arvokas, enkä halua riistää lapsiltani sitä mahdollisuutta. Aikaisemmin on ollut tuolla puhetta esim. vammaisuudesta, ja erilaisista huonotapaisista kakaroista. Itselläni on yksi Ad/hd poika, mutta ongelmat ovat kyllä muualla, hän ei todellakaan pura kaikkea koiriin. Päinvastoin. Hän on se, joka aina kaupassa muistaa myös koirien herkut, koskaan ei karkkipäivänä pääse unohtumaan koirien luut. Samoin kotioloissa hän nauttii koirien kanssa leikkimisestä, ja koirat nauttivat myös. Lapsista hän on se, joka muistaa aina huolehtia, että koirilla on vettä ja ruokaa, joudumme toppuuttelemaan, kun alkoi hiukan kiloja koirille kertymään...
Huomenna olen menossa taas tekemään uutta taaperoa, joten alkaa pian taas uuden lapsen kanssa tuo opetteluvaihe. Mutta edelleenkään en tunnusta, että koirani olisivat kauhean kärsineitä.
Se täytyy tunnustaa kyllä, että miehen kanssa olemme sopineet sen, että kun näistä koirista aika jättää, katsomme sitten tilannetta uudelleen. Siihen asti pyrimme huolehtimaan kaikista! Ei ole edes kiireimpinä ja vaikeimpina aikoina tullut mieleen koirista luopua. Loppujen lopuksi paljon on kiinni myös valinnoista. Mihin haluaa elämässään huomiota kiinnittää. Meidän elämämme ei tässä muodossaan onnistuisi, jos asuisimme kerrostalossa keskellä kaupunkia. Siksi olemme syrjemmässä, jossa on tilaa sekä lapsille, että koirille... - sth
Ei ole tarkoitus.... kirjoitti:
... sellainen, mutta kun sinun kanssasi voi vaihtaa ihan rakentavasti ajatuksia myös, tai se on ainakin tarkoitukseni!! Siis hatunnosto...
Kun kerron omasta perheestäni, on tarkoitus vain tuoda muitakin näkökantoja keskusteluun. Liekö johtuu tästä palstasta vai mistä, mutta tuntuu, että viimeaikoina on täällä palstalla ollut hiukan kärjistynyt tunnelma. Tai sitten olen itse kyllääntynyt joutenoloon, kun ei mitään oikein voi eikä saa tehdä.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että myös kotikoiran on arvokas, enkä halua riistää lapsiltani sitä mahdollisuutta. Aikaisemmin on ollut tuolla puhetta esim. vammaisuudesta, ja erilaisista huonotapaisista kakaroista. Itselläni on yksi Ad/hd poika, mutta ongelmat ovat kyllä muualla, hän ei todellakaan pura kaikkea koiriin. Päinvastoin. Hän on se, joka aina kaupassa muistaa myös koirien herkut, koskaan ei karkkipäivänä pääse unohtumaan koirien luut. Samoin kotioloissa hän nauttii koirien kanssa leikkimisestä, ja koirat nauttivat myös. Lapsista hän on se, joka muistaa aina huolehtia, että koirilla on vettä ja ruokaa, joudumme toppuuttelemaan, kun alkoi hiukan kiloja koirille kertymään...
Huomenna olen menossa taas tekemään uutta taaperoa, joten alkaa pian taas uuden lapsen kanssa tuo opetteluvaihe. Mutta edelleenkään en tunnusta, että koirani olisivat kauhean kärsineitä.
Se täytyy tunnustaa kyllä, että miehen kanssa olemme sopineet sen, että kun näistä koirista aika jättää, katsomme sitten tilannetta uudelleen. Siihen asti pyrimme huolehtimaan kaikista! Ei ole edes kiireimpinä ja vaikeimpina aikoina tullut mieleen koirista luopua. Loppujen lopuksi paljon on kiinni myös valinnoista. Mihin haluaa elämässään huomiota kiinnittää. Meidän elämämme ei tässä muodossaan onnistuisi, jos asuisimme kerrostalossa keskellä kaupunkia. Siksi olemme syrjemmässä, jossa on tilaa sekä lapsille, että koirille...Hei, miks suuttuisin, sinä kerrot kuinka teillä
on perhe ja koiraelämä yhdistynyt, ja minä kerron omaani, kummatkin mielestäni ihan OK. Eihän ole yhtä ja ainoata oikeata tapaa elää koirien/perheen kanssa.
Alunalkaen tämä niinsanottu "lapsikielteisyys "
kohdallani tuli siitä, kun luokseni tuli perhe
katsomaan pentuja kolmen kurittonan kiljuvan pienen "kakaran" kanssa ja vanhin alle kouluikäinen hänkin, oli jäänyt hoitoon.
Näille en myynyt, koska olin mielestäni varma että tuolla äidillä oli kädet täys työtä jo noiden pienten lastensa kanssa, ei siinä olisi varmasti enää koiralle riittänyt tarvittavaa aikaa.
Onnea huomiselle ! - fghyhjtj
Ei ole tarkoitus.... kirjoitti:
... sellainen, mutta kun sinun kanssasi voi vaihtaa ihan rakentavasti ajatuksia myös, tai se on ainakin tarkoitukseni!! Siis hatunnosto...
Kun kerron omasta perheestäni, on tarkoitus vain tuoda muitakin näkökantoja keskusteluun. Liekö johtuu tästä palstasta vai mistä, mutta tuntuu, että viimeaikoina on täällä palstalla ollut hiukan kärjistynyt tunnelma. Tai sitten olen itse kyllääntynyt joutenoloon, kun ei mitään oikein voi eikä saa tehdä.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että myös kotikoiran on arvokas, enkä halua riistää lapsiltani sitä mahdollisuutta. Aikaisemmin on ollut tuolla puhetta esim. vammaisuudesta, ja erilaisista huonotapaisista kakaroista. Itselläni on yksi Ad/hd poika, mutta ongelmat ovat kyllä muualla, hän ei todellakaan pura kaikkea koiriin. Päinvastoin. Hän on se, joka aina kaupassa muistaa myös koirien herkut, koskaan ei karkkipäivänä pääse unohtumaan koirien luut. Samoin kotioloissa hän nauttii koirien kanssa leikkimisestä, ja koirat nauttivat myös. Lapsista hän on se, joka muistaa aina huolehtia, että koirilla on vettä ja ruokaa, joudumme toppuuttelemaan, kun alkoi hiukan kiloja koirille kertymään...
Huomenna olen menossa taas tekemään uutta taaperoa, joten alkaa pian taas uuden lapsen kanssa tuo opetteluvaihe. Mutta edelleenkään en tunnusta, että koirani olisivat kauhean kärsineitä.
Se täytyy tunnustaa kyllä, että miehen kanssa olemme sopineet sen, että kun näistä koirista aika jättää, katsomme sitten tilannetta uudelleen. Siihen asti pyrimme huolehtimaan kaikista! Ei ole edes kiireimpinä ja vaikeimpina aikoina tullut mieleen koirista luopua. Loppujen lopuksi paljon on kiinni myös valinnoista. Mihin haluaa elämässään huomiota kiinnittää. Meidän elämämme ei tässä muodossaan onnistuisi, jos asuisimme kerrostalossa keskellä kaupunkia. Siksi olemme syrjemmässä, jossa on tilaa sekä lapsille, että koirille...juu lisää huonosti käyttäytyviä mukuloita vaan kehiin ihan kuin niitä ei olisi maapallo jo täynnä.
- niksu
ajattele omaa etuani vaan koiran etua. Koira on täysin mun armoilla minne se pääsee tai joutuu. Koira ei myöskään voi soittaa ja pyytään hakemaan pois, jos on paha olla.
Mua myös hirvittää se, että koiran voi Suomessa vapaasti viedä lopettettavaksi koska tahansa, kun ei enää halua sitä.
En hylkää lapsiperheitä suoraan, vaan katson tilanteen. Olen yleensä hyvin herkkä reagoimaan pieniinkin asioihin, kun tarkkailen ihmisiä.
En tuomitse ihmisiä vamma tai sairadusen perustella, olenhan itsekin asperger ja sairastunut vakavaan masennukseen. Oikeastaan koirathan se aikanaan sai mut pysymään hengissä.
Tarkka on oltava kenelle koiran antaa. Koira on elävä ja tunteva olento ja toisinaan ihmiset ovat järkyttävän kylmiä ja tunteetomia. - puolelle
Luepas väittees uudelleen. Sä oot joko kipee tai sitte tää on provo.
- oot niin pipi
On tainnu kasvattaja kieltäytyä sulle pentua myymästä, kun noin kitkeränä olet. Juttujes perusteella et pysty huolehtiin edes itestäs saati koirasta.
- taitaa...
tuon katkeruuden taustalla olla vain että kasvattaja ei ollut suostunut antaan koiraa "koekäyttöön",nyt sitten jauhetaan yleisemmin kasvattajien ilkeydestä.
Ei multa ainakaan lähtisi koiraa minnekkään testikoiraksi.Jos on allerginen niin on,ei siinä mikään hemputin koekäyttö auta ja turha pottuilla ilkeistä kavattajista. - paljon porua
taitaa... kirjoitti:
tuon katkeruuden taustalla olla vain että kasvattaja ei ollut suostunut antaan koiraa "koekäyttöön",nyt sitten jauhetaan yleisemmin kasvattajien ilkeydestä.
Ei multa ainakaan lähtisi koiraa minnekkään testikoiraksi.Jos on allerginen niin on,ei siinä mikään hemputin koekäyttö auta ja turha pottuilla ilkeistä kavattajista.Henki ei oo kestänyt pakkeja ja nyt täytyy hakea täältä tukea ja hyvitystä pipille pikku sielulle.
- alkuperäiseen
paljon porua kirjoitti:
Henki ei oo kestänyt pakkeja ja nyt täytyy hakea täältä tukea ja hyvitystä pipille pikku sielulle.
aiheeseen, miettikääpä te tytöt hieman kirjoituksianne. Tuollainen ei ole lainkaan fiksun naisen käytöstä.
- aiemmin keskustellut
alkuperäiseen kirjoitti:
aiheeseen, miettikääpä te tytöt hieman kirjoituksianne. Tuollainen ei ole lainkaan fiksun naisen käytöstä.
Sinäkö olet ollut FIKSU NAINEN ???
- nainen
aiemmin keskustellut kirjoitti:
Sinäkö olet ollut FIKSU NAINEN ???
ensinkään, onneksi, koska en halua olla syyttä ilkeä kanssaihmisiä kohtaan.
- asialla
alkuperäiseen kirjoitti:
aiheeseen, miettikääpä te tytöt hieman kirjoituksianne. Tuollainen ei ole lainkaan fiksun naisen käytöstä.
Jos et ota kantaa alkuperäiseen keskusteluun,
niin turha tulla sivusta nyppimään ja arvostelemaan. - tuollaiseen
asialla kirjoitti:
Jos et ota kantaa alkuperäiseen keskusteluun,
niin turha tulla sivusta nyppimään ja arvostelemaan.aiheettomaan piikittelyyn.
- sth
tuollaiseen kirjoitti:
aiheettomaan piikittelyyn.
Kuka täällä on ja ketä piikitellyt ?
Mielestäni täällä ei nyt ole edes piikitelty pahemmin.. Sekö on mielestäsi piikittelyä, jos kasvattajilla on omat mielipiteet tästä kenelle myy koiranpennun, ja kun nämä mielipiteet eroavat viestinaloittajan mielipiteistä ???? - "Pakko tulla"
sth kirjoitti:
Kuka täällä on ja ketä piikitellyt ?
Mielestäni täällä ei nyt ole edes piikitelty pahemmin.. Sekö on mielestäsi piikittelyä, jos kasvattajilla on omat mielipiteet tästä kenelle myy koiranpennun, ja kun nämä mielipiteet eroavat viestinaloittajan mielipiteistä ????"oot niin pipi":sta lähtien nuo kolme viestiä.
Aloittaja on asiansa asiallisesti esittänyt. Onko järin fiksua tuolla tyylillä vastailla. Tätä samaa tyyliä taitaa nykyään olla jo puolet viesteistä. Ei tule muuta kuin paha mieli tämmöstä lukiessa, onko ihmiset oikeasti noin ilkeämielisiä. - sth
"Pakko tulla" kirjoitti:
"oot niin pipi":sta lähtien nuo kolme viestiä.
Aloittaja on asiansa asiallisesti esittänyt. Onko järin fiksua tuolla tyylillä vastailla. Tätä samaa tyyliä taitaa nykyään olla jo puolet viesteistä. Ei tule muuta kuin paha mieli tämmöstä lukiessa, onko ihmiset oikeasti noin ilkeämielisiä.Ei nyt ole järin FIKSU tämä sinunkaan viestisi,
mutta ei se haittaa.
Juu voin ollakkin "pipi", mutta se ei muuta mitään. Pentuja en myy lasten leluiksi, siitähän minua aloittaja syytti.
Sekö on ilkeyttä, jos pidämme tarkan huolen mihin nämä pienet avuttomat pennut annamme/myymme, sitten myönnän että olen ilkeä, sillä siitä en tiggi ikinä.
(ketään en ole vielä "pipiksi" sanonut, vaikka ilkeä olenkin mielestäsi) - "Pakko tulla"
sth kirjoitti:
Ei nyt ole järin FIKSU tämä sinunkaan viestisi,
mutta ei se haittaa.
Juu voin ollakkin "pipi", mutta se ei muuta mitään. Pentuja en myy lasten leluiksi, siitähän minua aloittaja syytti.
Sekö on ilkeyttä, jos pidämme tarkan huolen mihin nämä pienet avuttomat pennut annamme/myymme, sitten myönnän että olen ilkeä, sillä siitä en tiggi ikinä.
(ketään en ole vielä "pipiksi" sanonut, vaikka ilkeä olenkin mielestäsi)luettaisiin edes kunnolla ennenkuin vastataan. En suinkaan nimitellyt sinua pipiksi, enkä ketään muutakaan, vaan viittasin ketjun tämän haaran ensimmäiseen viestiin eli tästä 11 riviä ylöspäin.
Totta ihmeessä kasvattaja saa ja hänen pitääkin pitää huoli, että pennut menee hyviin koteihin. Siihen minulla ei ole yhtään mitään sanomista.
Puutuin nyt vain tuohon ilkeilyyn mutta se taitaa tällä palstalla kuulua normaaliin käytäntöön.
(nimimerkkiä sth en mielestäni ole ilkeäksi sanonut) - sth
"Pakko tulla" kirjoitti:
luettaisiin edes kunnolla ennenkuin vastataan. En suinkaan nimitellyt sinua pipiksi, enkä ketään muutakaan, vaan viittasin ketjun tämän haaran ensimmäiseen viestiin eli tästä 11 riviä ylöspäin.
Totta ihmeessä kasvattaja saa ja hänen pitääkin pitää huoli, että pennut menee hyviin koteihin. Siihen minulla ei ole yhtään mitään sanomista.
Puutuin nyt vain tuohon ilkeilyyn mutta se taitaa tällä palstalla kuulua normaaliin käytäntöön.
(nimimerkkiä sth en mielestäni ole ilkeäksi sanonut)Juu noita ilkeilijöitä täällä ikäväkyllä riittää.
Niihin kun pitäisi pystyä olemaan vastaamatta ja huomioimatta kokonaan, niin eiköhän nuo joskus kyllästyisi.
Tuo vastauksesi vaan oli minun nimmarin alla, niin oletin että se oli minulle tarkoitettu, sori.
- zuzuna
valita ostajat,taitaakin olla ainoita oikeuksia mistä ei tarvitse kiistellä käräjiä myöten.
- neero
Ei koirankasvatus ja pentujen myynti ole mitään hyväntekeväisyyttä, missä katsotaan kuka parhaiten "ansaitsee" koiran. Vastuuntuntoinen kasvattaja valitsee tarkkaan henkilöt, kenelle pentunsa myy. Siten hän varmistaa parhaat mahdolliset olosuhteet koiralle.
Tietenkään kasvattaja ei voi yhden tai kahden tapaamisen perusteella oppia tuntemaan ostajaehdokkaita läpikotaisin, mutta ensitapaamisella saattaa kuitenkin pistää silmään jokin seikka, miksei hän ei halua myydä koiraa ko. henkilölle tai perheelle. Tässä tapauksessa se on hyvinkin voinut olla lasten huono käytös, eihän se anna kovin hyvää kuvaa perheestä. Jos lapsilla ei ole ollut mitään kuria, niin miten kasvattaja voi olla varma ettei vanhemmat anna lasten kiusata koiraa?
Kasvattajalla on oikeus valita ne omat perusteensa millä myy tai ei myy koiriaan. Sille sinä et voi mitään, voit ainoastaan yrittää ostaa koiran joltain toiselta kasvattajalta. Kai tiedät että kasvattajia on varmasti muitakin, kaatuuko maailmasi siihen jos yksi kasvattaja ei suostu myymään pentua sinulle? Tässä on kyse elävistä ja tuntevista eläimistä, kaikki eivät onneksi ole niin rahanahneita että myyvät koiran heti ensimmäiselle ostajaehdokkaalle. - ja iltapäiväkerho
Vois kuvitella et tämmönen soppa syntyy ku sairaat vänkää ja koulusta tulleet vastaa.
- ajatellaan
Tässä ei ole mitään sairasta ,on HYVÄÄ todeta
että tällä palstalla melkein kaikki ajattelevat
pennun parasta mihin pentunsa antaa !
Tosi hieno juttu ,hyviä koiraihmisiä löytyy ! - kari
mene hoitoon jos olet sairas?...tai tulitko
koulusta ? - et sanonu
mihkää mittää, joten mee kotio ja pysy kans siä ja oo hiljaa!
- Hömelö
"Koira olisi kuitenkin tästä huolimatta saanut todennäköisesti paremman kodin lapsiperheessä kuin jollain kiireisellä sinkulla tai lapsettomalla pariskunnalla." Tähän ei melkeinpä muuta voi sanoa kuin 'ahaa'. Onneksi suurin osa kasvattajista ei ole näin putkinäköistä kansaa.
- jepaaa
Mitenköhän niin lapsiperhe on parempi koti koiralle kuin lapseton pariskunta? Haloo. Vaikkei kaikilla ole lapsia, ei se sitä tarkoita etteikö koiralla olisi hyvää kotia!
- äithee35
Itse katsoisin tarkkaan kenelle möisin ja jos muksut jo huonosti kasvatettuja niin en myisi.
Kyllä sen näkee laittaako vanhemmat lapsensa ruotuun jos kiukuttelevat vai ei. Kiukuttelu sinänsä ok mutta lapsien kasvattamattomuus ei.
Ja jos vanhemmat jo huutaa lapsilleen unohdan koko porukan sillä sekin viestii huonoa kasvatustaitoa. Kuria ei tule huudolla vaan säännöillä ja jämptiydellä joista pidetään kiinni.
- em_
Voi jeesus mikä asenne, ei voi muuta sanoa.
Hyvä kasvattaja ajaa aina nimenomaan pentueensa eroa ja tarkastaa ovatko ostajaehdokkaat vastuullisia ja pystyvätkö nämä tarjoamaan pennulle hyvän kodin. Lasten pettymys on sitten äidin ja isin ongelma, kun ovat menneet lupailemaan liikoja.
Tottakai kasvattaja katsoo, miten lapset käyttäytyvät ja kohtelevat koiria. Ja puuttuvatko vanhemmat lastensa käytökseen. Noilla ihmismukuloilla kun on taipumusta tehdä koirasta neuroottinen, mikäli näille ei ole pelisääntöjä opetettu.
Meillä on ollut koiria ihan pienestä pitäen, ja muistan vieläkin keskustelun joka käytiin ennen koiran ottamista. Kuinka sen kanssa ollaan ja hoidetaan sitä, milloin sen pitää saada olla rauhassa ja miksi koiraa ei saa härnätä jne..
Jos tuota keskustelua ei käydä tai sääntöjä koiran kanssa elämisestä ei noudateta, ei kenelläkään ole pian hauskaa. Koirasta tulee pahimmassa tapauksessa agressiivinen ja perheellä on sitten käsissään ongelma koira.
Tuo toinen esimerkkisi on minusta vielä käsittämättömämpi. Miksi ihmeessä kukaan antaisi koiran omasta pentueestaan henkilölle, joka on jo laiminlyönyt hoitoa aiemmin? Ja ihan mielenkiinnosta; mitä sille "ensimmäiselle" koiralle kävi, kun nyt on tarve uudelle?
Antaisitko itse lapsesi hoitoon jollekkin, joka olisi jo kerran jättänyt taaperon yksin pihalle hortoilemaan? Et varmasti.
Jos tyypillä on lääkitys kondiksessa, niin miten ensimmäinen kerta pääsi tapahtumaan? Noilla mielenterveyspotilailla on usein tapana jättää lääkkeet syömättä,kun kokevat itsensä terveeksi.
Äärimmäisen typerää tekstiä soimia kasvattajia itsekkyydestä, kun pentuja ei myydä kenelle tahansa. Itse en edes kasvata koiria, mutta ymmärrän kyllä mistä syyni johtuu.
Siinä olet oikeassa, koiria joutuu huonoihin koteihin vaikka kasvattajat valikoivatkin asiakkaitaan ja kaikki eivät ole sitä miltä näyttävät, MUTTA miten luulet käyvän, jos kotioloja ei edes yritetä kartoittaa, vaan koira annetaa ihan kenelle tahansa "Noh tolla sedällä näyttää olevan vähän promilleja ja sen lapsetkin vähän potkivat pentuja, mutta kyllähän ne varmaan kotona osaa käyttäytyä"-tyyliin? - fgdhfgllöoiö
Itse olin järkyttynyt kun seudullani asuvaan lapsiperheelle hankittiin koira. Koira oli ns. huonoa kohtelua aiemmin saanut ja tuli eläinsuojeluyhdistyksen kautta peräti.
Olin jo aiemmin puuttunut lasten käytökseen kun vanhemmat piu paut piittasivat lastensa käytöksestä, lapset heittelivät kivillä koiriamme ja jouduimme siihen puuttumaan. Kun tuttuni kuuli koiran hankinnasta oli kysynyt lasten äidiltä että miksi hankitte koiran kun lapsenne ei osaa käsitellä niitä. Sanoi vain ettei ne enään kivillä heittelle..just joo tiedossa oli mutta ei kiellettykään silloin kun itsekin näkivät tilanteen ja kun koira haluttiin niin hankittiin vaikkei kivien heittämisestä ollut kauaakaan. :(
Harmi ettei edes eläinsuojelupuoli pitänyt koiran puolta ettei anna tuollaiseen kotiin. - :D:D:D:D:D:D:D:D:D
Älä jauha paskaa!
>Koira olisi kuitenkin tästä huolimatta saanut todennäköisesti paremman kodin lapsiperheessä kuin jollain kiireisellä sinkulla tai lapsettomalla pariskunnalla.<
Miten perustelet väitteesi?!
Haluan todellakin tietää millä perusteella sanot noin, vittu että kiehahti ihan kunnolla. Onko lapseton pariskunta paljonkin huonopi kun ne joilla on lapsia?
Voisit tulla käymään meillä, katsomassa miten koirani "kärisii"
Siitä että minulla on todellakin AIKAA koiralle.
Kun pienet ja kiljuvat lapset eivät ole jatkuvasti vaatimassa huomiota, aikaa jää muuhun ja kaiken energiani voin käyttää koiraan.
Miten se voisi olla onneton?
Paljon saa lukea niitä että eihän koiraa tarvitse lenkittää kuin 30min päivässä ku ei oo aikaa lasten takia...
Mene hyysäämään niitä rakastamiasi ipanoita äläkä tule tänne kitisemään!
Ymmärrän kasvattajaa enemmän kuin hyvin!
En minäkään antaisi koiraani lapsiperheeseen jossa lapsiakaan ei olla osattu kasvatta, miten koiran kasvattaminen sitten muka onnistuisi?!
On tainnut osua omalle kohdalle tuo, maailma on julma, opi hyväksymään se.
En ymmärrä kirjoitustasi ollenkaan, enkä edes jaksanut lukea sitä loppuun.
Haluan edelleenkin hyvät perustelut väittämällesi miten koira voisi olla onnettomampi lapsettomalla pariskunnalla kuin lapsellisella?!
Pienet lapset joutuneet valehtelun uhriksi :D:D:D:D:D:D:D;D;D:D:D:D:D:D
Ei vittu, sä oot hauska tyyppi!!!
Minusta lapsien on opittava pienestä saakka että elämässä on myös vastoinkäymisiä, aina ei saa kaikkea mitä tahtoo ja suunnitelmat voivat myös mennä pieleen. Mitä lapsi oppii siitä jos se saa aina kaiken eikä joudu epäonnistumaan koskaan?
Kun lapset kasvatetaan pumpulissa piilossa maailman "pahuudelta", epäonnistumisilta ja suruilta minkälainen ihminen siitä kasvaa?!
Sellainen joka pelkää eikä halua kasvaa aikuiseksi, sellainen joka ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa kohdalle masentuu tai tekee pahimmassa tapauksessa itsemurhan sillä kokemus oli niin hämmentävä ja ahdistava että tämä pumpulissa kasvatettu ihminen ei osaa aikuisenakaan käsitellä kielteisiä tunteita vaan pelkää ihan kaikkea, sellaisiako nykyihmisten pitäisi olla?
Maailma on julma ja julmemmiksi ollaan menossa, miksi lapselle ei voisi pienestä saakka opettaa pärjäämistä ja pienistä murheista selviämistä. Kasvattaa lapsesta vahvan ihmisen?
PS: En ole itse hankkimassa lapsia joten tekstiäni saa kritisoida ihan vapaasti. - Inkkari............
Ei taida aloittajalla olla kaikki inkkarit kanootissa....
- Anonyymi
Koirankasvattajia on joka lähtöön ,jotkut antavat ihmiselle joka vaan netissä tavataan ennen luovutusta.Vas tuullinen kasvattaja tapaa koiran haluavan hlön ja koira valitsee ihmisen jolle haluaa käytöksellään näin kävi minullekin kun hain shetlanninpaimen koirat nyt 7v veli 4v,mun mussukat.
- Anonyymi
Luin saman keskustelun. Olen samaa mieltä kanssasi, että ihmisen ja koiran välinen suhde on epänormaali. Koira on ihmisellä aina koira, ei ihminen. Koiria kohdellaan koirina, ei ihmisinä.
- Anonyymi
Turha ihmetellä, kenneliiton ja koiraliiton virallisen testin tekemällä voi saada paperit.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102620- 891966
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei391501- 2601398
Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa
Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html2731038- 67923
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47881Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77860- 55854
- 44765