no, niinhän siinä kävi - lähes ensi silmäykseltä ihastuin tuohon käsittämättömän kauniiseen ja viehättävään kaurisnaiseen, johon oli työn puolesta tilaisuus hiukan tutustua paremmin. Mitä enemmän tiesin, sitä syvemmälle ihastuksen syövereihin päädyin...eikä ollut puutetta vastakaiusta - niiden katseiden ja yhdessäolojen vuoksi olisin voinut leikata toisen kätensä pois (vaikka mitään fyysistä ei ole edes tapahtunut -henkisellä puolella senkin edestä). No, hetken aikaa olis jo maailman onnellisin mies ja olo ei olis voinut parempi olla, mutta jossain vaiheessahan realismin on astuttava kuvaan ja tällä kertaa se astui niin, että keskustelimme asiasta rauhassa ja järkevästi ja päädyimme siihen, ettei ole kovinkaan järkevää jatkaa syvemmälle - koska olen varattu (hän ei ole)! Ja hän on varsin oikeassa - ei ole merkitystä sillä, onko naimisissa vai ei (en ole), onko hyvässä suhteessa vai ei (no, enpä ole en), mutta varattuna ei voi sekoilla aidan takana. Ensin pitäisi selvittää vanhat asiat ja sitten, jos sittenkään katsoa ympärilleen.
No, aloite tilanteen rauhoittamiseen tuli tavallaan häneltä, mutta en voi enkä halua syyttää häntä enkä ketään muutakaan tästä. Eikä hän sitä mitenkään pahasti sanonut - oikeastaan sitä ei olisi kukaan voinut kauniimmin sanoakaan, mutta kylläpä kolahti! Mieliala ja mies sitä myöten on lattiassa ja tiukasti. Vaikka en ole tehnyt mitään, minkä voisi luokitella varsinaisesti pettämiseksi, paitsi ehkä menettänyt sydämeni jollekin muulle, en väitä olleeni järkevä, mutta palaakaan tästä en ollut suunnitellut, joten kohtalon oikulta tuntuu.
Entä sitten? Tätähän tapahtuu "kaikille"...? Kysymys kuuluukin, että miten unohdan tämän naisen, jonka kanssa olimme todella samalla aaltopituudella, enemmän kuin kenenkään muun kanssa koskaan ennen? Tiesi sen jo ennen kuin olimme jutelleet mitään ja kun olimme jutelleet päivä päivältä tiesin sen paremmin. Tästä on vasta todella vähän aikaa ja juuri nyt tuntuu että teen elämäni virheen, kun huonossa (lue: nykyään hyvin kylmässä) suhteessa eläessäni annan tämän tilaisuuden lipua ohitseni. Mutta en voi väittää hänelle vastaan - olen varattu ja hän tekee täysin oikeuteteun päätöksensä tämän faktan pohjalta (päätöksen, joka minunkin olisi pitänyt varmasti aiemmin jo tehdä). Jos olisin järkevämpi, unohtaisin hänet, ja olen kyllä yrittänyt mutta sydän ei suostu. Lopulta en ihan varmasti edes tiedä, mikä olisi järkevintä. Pakkohan minun on ajatella läpi ne toiset ja kolmannetkin vaihtoehdot... mutta en tiedä, vieläkö näissä muissa vaihtoehdoissa voisi kääntää kelkkansa ja ajatella uudelleen. Nyt varmasti hieman hengähdämme ja keräilemme itseämme, mutta keskusteluyhteys ja hyvät välit meillä on edellen - mitään siltoja ei olla poltettu. Mutta entä sen jälkeen, jos ei tämä vain unohdu...? - siltä nimittäin tuntuu. Jos joku kaurisnainen tai tämän aiemmin kokenut, voisi vaikka heittää sarvipäistä miestä neuvollaa - olisi ehkä hiukan helpompi rämpiä tästä eteenpäin... kommentoikaa vaikka tyhmäksi mieheksi, jos siltä tuntuu! Mutta toki jotain rakentavampaakin saa ehdotella! Sen vain tiedän, että molemmille tämä kolahti ja kovasti mutta yksinäänkö tästä rämmitään takaisin arkeen ja marraskuuhun...vaiko jotenkin muuten?
kaurisnainen vei sydämen
25
3519
Vastaukset
- kauris
Olen kauris itsekkin ja olen sitä mieltä, että ellei sinulla ole lapsia, joiden takia roikut "kylmässä" liitossa, niin lähde äkkiä sen ihanan kaurisnaisen luo.. Tosi rakkaus ei tule kuin kerran, korkeintaan kaksi kertaa elämääsi.. tyhmyyttäni olen itse roikkunut "kylmässä" liitossa. Ja sen näkee jo naamasta..Elämässä ei ole muuta tärkeää kuin Rakkaus.
- K Auris
siinä suhteessa olen kaurisystäväsi kanssa samaa mieltä, että varattujen miesten kanssa en ryhdy suhdetta luomaan ja sitä ruokkimaan. En silläkään uhalla, että olisin umpi-ihastunut ja saattaisin jäädä itse elämässä parisuhderakkaudetta paitsi.
Jos ryhtyisin olisin ilman muuta vastuussa myös ihmisesta/ihmisistä, jotka takiani jäisivät ”lehdelle soittelemaan”. Rakastamisen kykyyn kuuluu myös osata rakastaa kanssaihmisiään.
Minusta on yleensäkin vastenmielistä, että joku elää liitossa, johon ei ole tyytyväinen ja vasta kun uusi suhde on pantu vireille laittaa pisteen vanhalle. Pidän sitä jonkinlaisena asioitten etukäteisvarmisteluna.
Miksi sinun ylipäänsä täytyy kauris unohtaa. Sinullahan on nyt rakas ystävä, mikä on arvokasta elämässä. Rakastamiseen kuuluu myös kyky osata luopua. Siinähän se on ero rakkauden ja itserakkauden välillä. Oppiminen ei välttämättä onnistu ilman kyyneleitä, mutta kun asian oivaltaa, elämä helpottuu.
Jos olisin sijassasi, miettisin tosissani, millä edellytyksillä saisin lämpöä nykyiseen suhteeseeni, en vertailisi
henkilöitä keskenään ja laittaisin elvyttämisprojektin vauhdilla vireille.
Ei marraskuuta kannata pelätä, silloinhan pitäisi jo tulla lunta maahan ja maailman valjeta :)- sarvipäinen mies
kiitokset K Auris!
Olen todella samaa mieltä monesta asiasta kanssasi. En oikeasti edes haluaisi mitään toista suhdetta, enkä missään vaiheessa ole verrannut enkä aio verrata ihmisiä keskenään. Tämä mitä tapahtui, tapahtui täysin ennalta arvaamatta, suunnittelematta ja ensimmäistä kertaa minulle. En missään tapauksessa haluaisi mitään varmistelua uudesta suhteesta ennen kuin vanha on selvitetty, jos se selviää ja mieluiten ei ihan heti vanhan suhteen perään haluaisi aloittaa uutta. Olen aina yrittänyt ottaa muutkin ihmiset jotenkin huomioon enkä halua loukata ketään. Siksikin arvostan erityisesti kaurisystäväni näkemyksiä tästä tilanteesta ja ihmisistä yleensä.Nykyisessä suhteessa on aiemminkin jo yritetty elvyttää ja varmasti vieläkin yritän, mutta toistaiseksi yritykset eivät ole johtaneet oikein mihinkään. Mutta katsotaan rauhassa, mihin päädytään - kiitokset sinulle todella rakentavista mielipiteistä! Arvostan näkemystäsi. - rakkaita salassa
sarvipäinen mies kirjoitti:
kiitokset K Auris!
Olen todella samaa mieltä monesta asiasta kanssasi. En oikeasti edes haluaisi mitään toista suhdetta, enkä missään vaiheessa ole verrannut enkä aio verrata ihmisiä keskenään. Tämä mitä tapahtui, tapahtui täysin ennalta arvaamatta, suunnittelematta ja ensimmäistä kertaa minulle. En missään tapauksessa haluaisi mitään varmistelua uudesta suhteesta ennen kuin vanha on selvitetty, jos se selviää ja mieluiten ei ihan heti vanhan suhteen perään haluaisi aloittaa uutta. Olen aina yrittänyt ottaa muutkin ihmiset jotenkin huomioon enkä halua loukata ketään. Siksikin arvostan erityisesti kaurisystäväni näkemyksiä tästä tilanteesta ja ihmisistä yleensä.Nykyisessä suhteessa on aiemminkin jo yritetty elvyttää ja varmasti vieläkin yritän, mutta toistaiseksi yritykset eivät ole johtaneet oikein mihinkään. Mutta katsotaan rauhassa, mihin päädytään - kiitokset sinulle todella rakentavista mielipiteistä! Arvostan näkemystäsi.Kuvittele erilaisia asioita rivissä vuoren rinteellä. Siellä seisoo sinun kumppanisi, siellä seisoo sinulle tärkeitä ystäviä, ehkä myös jompikumpi vanhemmistasi..joku on raahannut sinne jostain käsittämättömästä syystä myös sinulle tärkeitä tavaroita kuten silmäteräveneesi, kenties koko ihanan talosi taikka rakkaimman isoisän nauriin. Jokin voima tiputtaa kaikkia näitä sinulle tärkeitä asioita alas vuoren rinteeltä. Tiedät että et saa näitä asioita tämän jälkeen takaisin. Putoamiset eivät tapahdu missään loogisessa järjestyksessä.
-Miten toimit, oinas, kenet yritäisit pelastaa kuilulta - mikä esine jäisi käteen? Jäisikö käteen esine vai ihminen - vai olisiko se ihmisesine? Jähmettyisitkö paikallesi ja katsoisit kaiken valuvan käsiesi lävitse?
Miten toimit todellisuudessa? Oletko vain tylsistynyt ja väärinymmärretty vai oletko löytänyt jotain, joka on elämää suurempaa? Tunnetko itsesi heikoksi vai vahvaksi? Miksi?
Sinä olet oikeamielinen mutta vaikutteille altis. Mielestäni niin kauan kuin ihminen kuuntelee oman sydämensä lyöntejä ja toimii oikeudenmukaisesti, vain tasan näiden hetkien kautta hän voi kutsua itseään ihmiseksi. En usko, että kovin moni kauris kiistää tätä. Uskon myöskin vahvasti että jokainen päivä jonka sinä tuhlaat väärälle ihmiselle, kylmentää "sen" oikean ihmisen tunteita sinua kohtaan. Olkoon se oikea oma kumppanisi tai vieraan navetan lemmikki. Kauris on kykenevä erottelemaan syvät tunteet pinnallisista tunteista niin kauan kun uskoo, että sinuun ei voi luottaa vuorenrinteellä. Älä pidä hänen uteliaisuuttaan rakkautena sillä sitä se ei ole, ennen kuin olet kävellyt kiirastulen yli ja todistanut kelvollisuutesi. Ystävänä hän pysyy, jos olet sen arvoinen, mutta rakkaansa hän laittaa kaikkien ystäviensä yläpuolelle. Siis myös sinut. Toivottavasti tilanne selkenee kohdallasi suuntaan tai toiseen. Muista ettei ketään siedä haahuilijoita oman elämänsä vierelle kävelemään. Vähiten sinä itse.
Yst. terv
Krrsh. - piscesleoaquarius
rakkaita salassa kirjoitti:
Kuvittele erilaisia asioita rivissä vuoren rinteellä. Siellä seisoo sinun kumppanisi, siellä seisoo sinulle tärkeitä ystäviä, ehkä myös jompikumpi vanhemmistasi..joku on raahannut sinne jostain käsittämättömästä syystä myös sinulle tärkeitä tavaroita kuten silmäteräveneesi, kenties koko ihanan talosi taikka rakkaimman isoisän nauriin. Jokin voima tiputtaa kaikkia näitä sinulle tärkeitä asioita alas vuoren rinteeltä. Tiedät että et saa näitä asioita tämän jälkeen takaisin. Putoamiset eivät tapahdu missään loogisessa järjestyksessä.
-Miten toimit, oinas, kenet yritäisit pelastaa kuilulta - mikä esine jäisi käteen? Jäisikö käteen esine vai ihminen - vai olisiko se ihmisesine? Jähmettyisitkö paikallesi ja katsoisit kaiken valuvan käsiesi lävitse?
Miten toimit todellisuudessa? Oletko vain tylsistynyt ja väärinymmärretty vai oletko löytänyt jotain, joka on elämää suurempaa? Tunnetko itsesi heikoksi vai vahvaksi? Miksi?
Sinä olet oikeamielinen mutta vaikutteille altis. Mielestäni niin kauan kuin ihminen kuuntelee oman sydämensä lyöntejä ja toimii oikeudenmukaisesti, vain tasan näiden hetkien kautta hän voi kutsua itseään ihmiseksi. En usko, että kovin moni kauris kiistää tätä. Uskon myöskin vahvasti että jokainen päivä jonka sinä tuhlaat väärälle ihmiselle, kylmentää "sen" oikean ihmisen tunteita sinua kohtaan. Olkoon se oikea oma kumppanisi tai vieraan navetan lemmikki. Kauris on kykenevä erottelemaan syvät tunteet pinnallisista tunteista niin kauan kun uskoo, että sinuun ei voi luottaa vuorenrinteellä. Älä pidä hänen uteliaisuuttaan rakkautena sillä sitä se ei ole, ennen kuin olet kävellyt kiirastulen yli ja todistanut kelvollisuutesi. Ystävänä hän pysyy, jos olet sen arvoinen, mutta rakkaansa hän laittaa kaikkien ystäviensä yläpuolelle. Siis myös sinut. Toivottavasti tilanne selkenee kohdallasi suuntaan tai toiseen. Muista ettei ketään siedä haahuilijoita oman elämänsä vierelle kävelemään. Vähiten sinä itse.
Yst. terv
Krrsh.hyvin kirjoitettu. Tuossa on pähkinänkuoressa kaikki! Sinä olet todella hyvä kirjoittamaan Krrsh, jos tuo nyt sitten oli omaa tekstiäsi.
- ovat sama asia..
piscesleoaquarius kirjoitti:
hyvin kirjoitettu. Tuossa on pähkinänkuoressa kaikki! Sinä olet todella hyvä kirjoittamaan Krrsh, jos tuo nyt sitten oli omaa tekstiäsi.
Hmh. Sanoja sanojen perään. Se on tuuria, osuuko ne nättiin kulmaan toisiaan nähden vai ei. Joskus niitä yrittää lajitella aihealueittain ja jopa loogiseen järjestykseen.
Miten vain, sinä Tuntematon sait suuni sulamaan hymyyn ja kehusi lämmitti hiljentynyttä sydäntä. Kiitos.
Krrsh - Piscesleoaquarius
ovat sama asia.. kirjoitti:
Hmh. Sanoja sanojen perään. Se on tuuria, osuuko ne nättiin kulmaan toisiaan nähden vai ei. Joskus niitä yrittää lajitella aihealueittain ja jopa loogiseen järjestykseen.
Miten vain, sinä Tuntematon sait suuni sulamaan hymyyn ja kehusi lämmitti hiljentynyttä sydäntä. Kiitos.
Krrshreilusti vastaan, olet ne ansainnut:-) Olen aiemminkin lueskellut tekstejäsi tällä palstalla...
Tallensin kirjoittamasi, se oli niin hyvin kirjoitettu.
T: Piscesleoaquarius - yrität
Piscesleoaquarius kirjoitti:
reilusti vastaan, olet ne ansainnut:-) Olen aiemminkin lueskellut tekstejäsi tällä palstalla...
Tallensin kirjoittamasi, se oli niin hyvin kirjoitettu.
T: Piscesleoaquariusoikeasti saada minut punastellen hymyilemään toista kertaa saman vuoden sisään..ja taisit onnistua. Kiitos ystäväiseni, olet valinnut vaikean, mutta jalon tien.
=´)
-krrsh- - Piscesleoaquarius
yrität kirjoitti:
oikeasti saada minut punastellen hymyilemään toista kertaa saman vuoden sisään..ja taisit onnistua. Kiitos ystäväiseni, olet valinnut vaikean, mutta jalon tien.
=´)
-krrsh-;-) ei tarvi punastella, aiheesta kehutaan... elämässäni on tapahtunut viime vuoden aikana monenlaista ja elämän valinnat ovat olleet monella tapaa ajankohtaisia...eräs kaurismies sivuroolista meinasi alkaa näytellä liian isoa roolia elämässäni, mutta mutkien kautta selvisin tästä "koettelemuksesta"... ja nyt vielä jälkeenkin päin sinun kirjoituksesi todella avasi silmäni, että tein loppujen lopuksi oikeat valinnat...tulikohan tästä nyt mitään tolkkua...;-)?
- - sellaasta s´on.
Piscesleoaquarius kirjoitti:
;-) ei tarvi punastella, aiheesta kehutaan... elämässäni on tapahtunut viime vuoden aikana monenlaista ja elämän valinnat ovat olleet monella tapaa ajankohtaisia...eräs kaurismies sivuroolista meinasi alkaa näytellä liian isoa roolia elämässäni, mutta mutkien kautta selvisin tästä "koettelemuksesta"... ja nyt vielä jälkeenkin päin sinun kirjoituksesi todella avasi silmäni, että tein loppujen lopuksi oikeat valinnat...tulikohan tästä nyt mitään tolkkua...;-)?
Kaurismiehet ne vasta ovatkin voimakastahtoisia. (Diplomaattinen kiertoilmaus sanalle jahnaaja..)
Onneksi ne on aika päämäärätietoisia. Olisi kamalaa, jos olisi kaurisjääräpää jolla on vaakalaisen tahto, ravun uskallus ja neitsyen debattitaito. BBRRHH. Toivottavasti KELLÄÄN maailmassa ei ole näin huonoja kortteja.. (hjäh)
Mä en ole lähtenyt samoille rinteille kapuamaan niiden kanssa mutta toimeen kyllä tullaan keskenämme, sarvipäät... kunhan tavoite on yhteinen. Olen myös päätäni iskenyt seinään parin yhteistyökumppanikauriin kanssa, eivät taivu vastakkaiselle mielipiteelle niin millään. Henkinen pilates ei ole näitä hemmoja varten.
Kauriin mieleen ei kyllä pusketa nopeasti ja voin kuvitella jos vaikka olisit kalat,voisit joutua ymmälleen moisen ihmisen kanssa. Silloin olisit liian sosiaalinen ja tarvisit liikaa palautetta. Tosin kaikki aurinkomerkit joutuvat ymmälleen maskuliinisarvijaakon kanssa. Me kauriit kun ollaan niin kyynisiä, pitää tehdä ihmetekoja ennenkuin me annetaan sen sisäisen sankariromantikon riistäytyä irti. Siinä monella väsyy ja irtoaa käsi köydeltä matkan varrella - ja mikäs siinä silloin muu iskee kuin kuilunpohja kapuajan ristiselkään..tsot tsot..
Hm. Tiedän myös sivurooleista ja sivulla pidettävistä rooleista kun olen niihin itse joskus ajautunut. Mutta virheistä oppii ja paree on puhua monologia omaan puhelinvastaajaan kuin antaa pähkäilijästatistien hallita omaa elämäänsä.. Täydellinen vastanäyttelijä takaa onnistuneimmat roolit ja sellainen on luotu meille kaikille. Jotkut eivät vaan näe lähelle ja näykkivät kiellettyjä hedelmiä koko ikänsä ja toiset taas eivät uskalla hypätä jyrkänteeltä toiselle sielunpuolikasta hakiessaan. Jäyläävät kotosohvalla vanhaa kuivattua heinää elämänsä loppuun asti ja katsovat irlannin viheriäitä nummia televisiosta.
Uskon että teit oikean valinnan, intuitio on siitä hassu juttu että se on oikeassa vaikka rationaalinen ajattelumme kiistäisi vastaan.
Ainakin joka toinen kerta.. ; ) ´ssh. - piscesleoaquarius
- sellaasta s´on. kirjoitti:
Kaurismiehet ne vasta ovatkin voimakastahtoisia. (Diplomaattinen kiertoilmaus sanalle jahnaaja..)
Onneksi ne on aika päämäärätietoisia. Olisi kamalaa, jos olisi kaurisjääräpää jolla on vaakalaisen tahto, ravun uskallus ja neitsyen debattitaito. BBRRHH. Toivottavasti KELLÄÄN maailmassa ei ole näin huonoja kortteja.. (hjäh)
Mä en ole lähtenyt samoille rinteille kapuamaan niiden kanssa mutta toimeen kyllä tullaan keskenämme, sarvipäät... kunhan tavoite on yhteinen. Olen myös päätäni iskenyt seinään parin yhteistyökumppanikauriin kanssa, eivät taivu vastakkaiselle mielipiteelle niin millään. Henkinen pilates ei ole näitä hemmoja varten.
Kauriin mieleen ei kyllä pusketa nopeasti ja voin kuvitella jos vaikka olisit kalat,voisit joutua ymmälleen moisen ihmisen kanssa. Silloin olisit liian sosiaalinen ja tarvisit liikaa palautetta. Tosin kaikki aurinkomerkit joutuvat ymmälleen maskuliinisarvijaakon kanssa. Me kauriit kun ollaan niin kyynisiä, pitää tehdä ihmetekoja ennenkuin me annetaan sen sisäisen sankariromantikon riistäytyä irti. Siinä monella väsyy ja irtoaa käsi köydeltä matkan varrella - ja mikäs siinä silloin muu iskee kuin kuilunpohja kapuajan ristiselkään..tsot tsot..
Hm. Tiedän myös sivurooleista ja sivulla pidettävistä rooleista kun olen niihin itse joskus ajautunut. Mutta virheistä oppii ja paree on puhua monologia omaan puhelinvastaajaan kuin antaa pähkäilijästatistien hallita omaa elämäänsä.. Täydellinen vastanäyttelijä takaa onnistuneimmat roolit ja sellainen on luotu meille kaikille. Jotkut eivät vaan näe lähelle ja näykkivät kiellettyjä hedelmiä koko ikänsä ja toiset taas eivät uskalla hypätä jyrkänteeltä toiselle sielunpuolikasta hakiessaan. Jäyläävät kotosohvalla vanhaa kuivattua heinää elämänsä loppuun asti ja katsovat irlannin viheriäitä nummia televisiosta.
Uskon että teit oikean valinnan, intuitio on siitä hassu juttu että se on oikeassa vaikka rationaalinen ajattelumme kiistäisi vastaan.
Ainakin joka toinen kerta.. ; ) ´ssh....siinä että jästipää oli tämä kyseinen hra, mutta kaitpa lajitoverisi tunnet;-) Tunnen myös erään toisen jota tuttavani sai väsyttää kauan kauan kunnes hänestä kuoriutui koko lailla ihana, huomioonottava ja rakastava mies. Muitakin vastaavia (ärsyttäviä) tapauksia tiedän ja siksipä en ymmärräkään miksi menetin sydämeni kyseisen merkin edustajalle...liekö kyseessä sitten se valloittamisen vaikeus ja haaste mikä jäi kaivelemaan...kaiveleehan tuo vieläkin, mutta vähemmän. Arvasit oikein merkkini, oisikohan nimimerkillä ollut jotain sen kanssa tekemistä, että osuit oikeaan...liian sosiaalinen ja tarvii liikaa palautetta...täsmää ja olin todella ymmälläni tämän kys. ihmisen kanssa. Juhlatuulella ja muutenkin kasvotusten puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä, sitten saattoi tulla kertakaikkinen stoppi ja vastauksia ykskantaan, sitten taas yhteydenpito jatkui kuin ei koskaan olisi tauolla ollutkaan...aivan liian omistuista, mutta olen varma, että ajan kanssa olisin saanut (ehkä?) hänet avautumaan ja näyttämään "paremman" puolensa. En kuitenkaan jaksanut nöyrtyä kerta toisensa jälkeen, koska loukkaannuin todella syvästi hänen piittaamattomuudestaan vastata esim. viesteihin. Toisaalta hyvä näin, koska kuten sanoin, hän oli ihminen sivusta, ei minulle tarkoitettu.
Ei pitäisi alkaa pohtimaan näitä, kun alkaa vaan kelaamaan uudelleen niitä juttuja, että jos ja jos. Ei kun ei ja sillä selvä. Kiitos mukavista kommenteistasi krrsh...toivottavasti saamme nautti niistä vielä jatkossakin:-) - kaivelee - varsinkin hauta.
piscesleoaquarius kirjoitti:
...siinä että jästipää oli tämä kyseinen hra, mutta kaitpa lajitoverisi tunnet;-) Tunnen myös erään toisen jota tuttavani sai väsyttää kauan kauan kunnes hänestä kuoriutui koko lailla ihana, huomioonottava ja rakastava mies. Muitakin vastaavia (ärsyttäviä) tapauksia tiedän ja siksipä en ymmärräkään miksi menetin sydämeni kyseisen merkin edustajalle...liekö kyseessä sitten se valloittamisen vaikeus ja haaste mikä jäi kaivelemaan...kaiveleehan tuo vieläkin, mutta vähemmän. Arvasit oikein merkkini, oisikohan nimimerkillä ollut jotain sen kanssa tekemistä, että osuit oikeaan...liian sosiaalinen ja tarvii liikaa palautetta...täsmää ja olin todella ymmälläni tämän kys. ihmisen kanssa. Juhlatuulella ja muutenkin kasvotusten puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä, sitten saattoi tulla kertakaikkinen stoppi ja vastauksia ykskantaan, sitten taas yhteydenpito jatkui kuin ei koskaan olisi tauolla ollutkaan...aivan liian omistuista, mutta olen varma, että ajan kanssa olisin saanut (ehkä?) hänet avautumaan ja näyttämään "paremman" puolensa. En kuitenkaan jaksanut nöyrtyä kerta toisensa jälkeen, koska loukkaannuin todella syvästi hänen piittaamattomuudestaan vastata esim. viesteihin. Toisaalta hyvä näin, koska kuten sanoin, hän oli ihminen sivusta, ei minulle tarkoitettu.
Ei pitäisi alkaa pohtimaan näitä, kun alkaa vaan kelaamaan uudelleen niitä juttuja, että jos ja jos. Ei kun ei ja sillä selvä. Kiitos mukavista kommenteistasi krrsh...toivottavasti saamme nautti niistä vielä jatkossakin:-)Jos satut ajamaan nokkakolarin kyseisten sarviveikkojen kanssa, nyrkkisääntönä on muistaa että ne ovat kovin ylpeitä, jopa rakkaus jää kovakalloisimmille toiseksi kun niin pelätään epävarmuustekijöitä (peljätyimpinä mainittakoon herra Jättäminen ja rouva Pettäminen).
Noh, tuollaisia ne miehet silti aina on, koittavat noukkia ylpeyden rippeitään sieltä mistä muistavat niitä viimeksi löytyneen eikä se aina ole kovin loogista... muista silti, fisutar, että kaikki eivät ymmärrä herkkyyttänne eivätkä ihan aina silti tarkoita pahaa. Mutta on typerämpää olla kylmä kuin aito, eiköstä...
Juu, törmäillään sanallisesti. Öitä.
-krrsh- - piscesleo....
kaivelee - varsinkin hauta. kirjoitti:
Jos satut ajamaan nokkakolarin kyseisten sarviveikkojen kanssa, nyrkkisääntönä on muistaa että ne ovat kovin ylpeitä, jopa rakkaus jää kovakalloisimmille toiseksi kun niin pelätään epävarmuustekijöitä (peljätyimpinä mainittakoon herra Jättäminen ja rouva Pettäminen).
Noh, tuollaisia ne miehet silti aina on, koittavat noukkia ylpeyden rippeitään sieltä mistä muistavat niitä viimeksi löytyneen eikä se aina ole kovin loogista... muista silti, fisutar, että kaikki eivät ymmärrä herkkyyttänne eivätkä ihan aina silti tarkoita pahaa. Mutta on typerämpää olla kylmä kuin aito, eiköstä...
Juu, törmäillään sanallisesti. Öitä.
-krrsh-...jo arvannutkin, kun olen lueskellut tätä kaurispalstaa. Tiedän senkin, että olen aivan liian herkkänahkainen, mutta se vaan tuntuu niin kummalta, että jos joku jostain ihmisestä pitää, niin miksi käyttäytyy niin kummallisesti, ettei viitsi edes vastata. Minusta se ei osoita kovin kummoista kiintymystä. Voihan se tietysti olla niinkin, ettei häntä loppujen lopuksi kinnostanutkaan. Who knows...itse olen kuitenkin hänelle moneen otteeseen kertonut tunteistani ja ajatuksistani...ja katson itsekin sen olevan vahvuus, että pystyy kertomaan sen. Silti välillä tulee tosi naiivi olo, ja ajattelee, että toinen varmaan pitää ihan idioottina...no kuten sanottua se siitä (kunpa olisikin niin myös ajatuksissa), hehheh;-)
Pisces with leo-face and aquarius-feelings - sata kertaaa
piscesleo.... kirjoitti:
...jo arvannutkin, kun olen lueskellut tätä kaurispalstaa. Tiedän senkin, että olen aivan liian herkkänahkainen, mutta se vaan tuntuu niin kummalta, että jos joku jostain ihmisestä pitää, niin miksi käyttäytyy niin kummallisesti, ettei viitsi edes vastata. Minusta se ei osoita kovin kummoista kiintymystä. Voihan se tietysti olla niinkin, ettei häntä loppujen lopuksi kinnostanutkaan. Who knows...itse olen kuitenkin hänelle moneen otteeseen kertonut tunteistani ja ajatuksistani...ja katson itsekin sen olevan vahvuus, että pystyy kertomaan sen. Silti välillä tulee tosi naiivi olo, ja ajattelee, että toinen varmaan pitää ihan idioottina...no kuten sanottua se siitä (kunpa olisikin niin myös ajatuksissa), hehheh;-)
Pisces with leo-face and aquarius-feelingsarvostan itseäni yhtä paljon miten annan muiden itseäni ja arvostan muita yhtä paljon kuin itseäni. Hihhulit ovat keksineet tuolle samankaltaisen sananparren jota kutsutaan sanoilla "kultainen sääntö". Hihhulimalli vaan on sellainen marttyyrijuttu, tämä on vähän realistisempi. Ehkä.
- uudelleen
sata kertaaa kirjoitti:
arvostan itseäni yhtä paljon miten annan muiden itseäni ja arvostan muita yhtä paljon kuin itseäni. Hihhulit ovat keksineet tuolle samankaltaisen sananparren jota kutsutaan sanoilla "kultainen sääntö". Hihhulimalli vaan on sellainen marttyyrijuttu, tämä on vähän realistisempi. Ehkä.
arvostan itseäni yhtä paljon kuin miten hyvin tai huonosti annan muiden kohdella itseäni ja arvostan muita yhtä paljon kuin itseäni. Hihhulit ovat keksineet tuolle samankaltaisen sananparren jota kutsutaan sanoilla "kultainen sääntö". Hihhulimalli vaan on sellainen marttyyrijuttu, tämä on vähän realistisempi. Ehkä.
ehkä olisi paree mennä nukkumaan välillä.
Pa(i)novirheet kertaantuu. - pisc....
uudelleen kirjoitti:
arvostan itseäni yhtä paljon kuin miten hyvin tai huonosti annan muiden kohdella itseäni ja arvostan muita yhtä paljon kuin itseäni. Hihhulit ovat keksineet tuolle samankaltaisen sananparren jota kutsutaan sanoilla "kultainen sääntö". Hihhulimalli vaan on sellainen marttyyrijuttu, tämä on vähän realistisempi. Ehkä.
ehkä olisi paree mennä nukkumaan välillä.
Pa(i)novirheet kertaantuu....pa(i)novirhe paholainen;-) Joo tuo on totta...että voi rakastaa muita täytyy ensin rakastaa itseään...ja sehän on vaikeaa, ainakin minulle. Ehkä sitä peilaa muista liikaa itseään. No iän myötä kuitenkin oppii ja mahdollisesti viisastuu eikä ole niin ankara itselleen. Minä joudun edelleen lähes päivittäin ajattelemaan, etten voi miellyttää kaikkia ja että minä olen minä enkä voi eikä minun tarvi olla esim läheisteni kanssa samaa mieltä asioista ja olen silti yhtä arvokas. Meissä kaikissa on ne hyvät ja huonommat puolet jne. Tulipahan taas...no tämmösiä juttuja liikkuu kalaihmisen päässä tänään...:-)
- sanonta
pisc.... kirjoitti:
...pa(i)novirhe paholainen;-) Joo tuo on totta...että voi rakastaa muita täytyy ensin rakastaa itseään...ja sehän on vaikeaa, ainakin minulle. Ehkä sitä peilaa muista liikaa itseään. No iän myötä kuitenkin oppii ja mahdollisesti viisastuu eikä ole niin ankara itselleen. Minä joudun edelleen lähes päivittäin ajattelemaan, etten voi miellyttää kaikkia ja että minä olen minä enkä voi eikä minun tarvi olla esim läheisteni kanssa samaa mieltä asioista ja olen silti yhtä arvokas. Meissä kaikissa on ne hyvät ja huonommat puolet jne. Tulipahan taas...no tämmösiä juttuja liikkuu kalaihmisen päässä tänään...:-)
Tai sitaatti joltakin amerikkalaiselta viihde-alan jättiläiseltä joskus 1950 luvulta:
"En ole ikinä katunut virheitä, joita olen tehnyt vaan niitä, jotka olen jättänyt tekemättä."
- Ken elää, se näkee ja ken näkee se oppii ja ken on oppinut - tadaa- ymmärtää että elämä on rumaa mutta itse voi tehdä siitä omalla toiminnallaan kauniimman paikan. Mä olen arvostanut sellaista sanontaa joka loppuu kutakuinkin seuraavasti: (...) ja menestynyt on hän, jonka ansiosta edes yksi elollinen tässä maailmassa on hengittänyt edes hetken helpommin."
Käännös kompuroi mutta musta se on aika kauniisti sanottu. Ja näissä ihmissuhteissa se pätee aika hyvin: Jos jokin loukkaa enemmän kuin tuottaa hyvää mieltä, se ei ole oikein. Jos se olisi oikein, se tuntuisi hyvältä. Jos taas ainoa, joka loukaantuu on aina itse, sitä voi sitten taas harkita - miksi loukkaa omalla toiminalla itseään. Pidemmän päälle velvollisuudentuntoinen aiheeton lojaalisuus tai muiden yleinen miellyttäminen iskee omaan nilkaan- eikä tunnu hyvältä. Siihen kyllästyy ja alkaa väsyä - kuka miellyttää sinua? Kuka kunnioittaa sinua niin paljon, että ymmärtää että sinulla on oma tahto, omat tunteet ja halut ja hyväksyy sinut virheine kaikkinesi? Tunnetko kenties jo kenties tällaisen ihmisen?
Sinä tiedät olevasi herkempi muita - katso sitä uudessa valossa: sinä olet muita tallukoita parempi - muut eivät ole niin kehittyneitä herkkyyden alalla kuin sinä ja siksi he pitävät monta arvostamaasi asiaa turhana tai tunnet olevasi muita heikompi, sillä omat tunteesi estävät tai ainakin haittaavat "rationaalista" toimintaa, joka on monen pösilön ainoa tapa toimia.
- "Rationaalinen". Siinäpä muuten monen kauriin rakastama sana.. : ) - pisce.....
sanonta kirjoitti:
Tai sitaatti joltakin amerikkalaiselta viihde-alan jättiläiseltä joskus 1950 luvulta:
"En ole ikinä katunut virheitä, joita olen tehnyt vaan niitä, jotka olen jättänyt tekemättä."
- Ken elää, se näkee ja ken näkee se oppii ja ken on oppinut - tadaa- ymmärtää että elämä on rumaa mutta itse voi tehdä siitä omalla toiminnallaan kauniimman paikan. Mä olen arvostanut sellaista sanontaa joka loppuu kutakuinkin seuraavasti: (...) ja menestynyt on hän, jonka ansiosta edes yksi elollinen tässä maailmassa on hengittänyt edes hetken helpommin."
Käännös kompuroi mutta musta se on aika kauniisti sanottu. Ja näissä ihmissuhteissa se pätee aika hyvin: Jos jokin loukkaa enemmän kuin tuottaa hyvää mieltä, se ei ole oikein. Jos se olisi oikein, se tuntuisi hyvältä. Jos taas ainoa, joka loukaantuu on aina itse, sitä voi sitten taas harkita - miksi loukkaa omalla toiminalla itseään. Pidemmän päälle velvollisuudentuntoinen aiheeton lojaalisuus tai muiden yleinen miellyttäminen iskee omaan nilkaan- eikä tunnu hyvältä. Siihen kyllästyy ja alkaa väsyä - kuka miellyttää sinua? Kuka kunnioittaa sinua niin paljon, että ymmärtää että sinulla on oma tahto, omat tunteet ja halut ja hyväksyy sinut virheine kaikkinesi? Tunnetko kenties jo kenties tällaisen ihmisen?
Sinä tiedät olevasi herkempi muita - katso sitä uudessa valossa: sinä olet muita tallukoita parempi - muut eivät ole niin kehittyneitä herkkyyden alalla kuin sinä ja siksi he pitävät monta arvostamaasi asiaa turhana tai tunnet olevasi muita heikompi, sillä omat tunteesi estävät tai ainakin haittaavat "rationaalista" toimintaa, joka on monen pösilön ainoa tapa toimia.
- "Rationaalinen". Siinäpä muuten monen kauriin rakastama sana.. : )...mennyt syvälliseksi;-) Olen samaa mieltä, että jos on saanut jonkun voimaan paremmin, voi olla hyvillä mielin. Tuokin, että jos tekee jotain, mikä ei tunnu hyvältä, se ei voi olla oikein, kuulostaa ihan järkevältä.
Olen ymmärtänyt, että juuri kauriin täytyy saada paljon positiivista palautetta, tukea ja rakkautta ennenkuin hän paljastaa itsestään mitään, jos sittenkään. Sanotaan, että harva pääsee selville kauriin sielunelämästä ja tunteista. Täytyy olla sitkeä ja luotettava. Joo itse voisin ihan hyvin jatkaa kauriin väsytystä, mutta en viitsi enää, koska en saa mitään vastakaikua. Välillä ympäripyöreitä vastauksia, siinä kaikki. Voin kai siis sanoa, että olen luovuttanut enkä ollut tarpeeksi sitkeä, tai sitten olen vain ymmärtänyt, ettei kannata, koska itse en saa kertakaikkiaan mitään muuta kuin pahan mielen, vaikken usko kauriin sitäkään haluavan. Kuten huomaat, en ole lähellekään vielä päässyt irti ja niin kauan kuin en voi hänen kanssaan asioita selviksi jutella, tämä jatkuu näin...katselen häntä kauempaa ja annan elää rauhassa. - sulkeutuu
pisce..... kirjoitti:
...mennyt syvälliseksi;-) Olen samaa mieltä, että jos on saanut jonkun voimaan paremmin, voi olla hyvillä mielin. Tuokin, että jos tekee jotain, mikä ei tunnu hyvältä, se ei voi olla oikein, kuulostaa ihan järkevältä.
Olen ymmärtänyt, että juuri kauriin täytyy saada paljon positiivista palautetta, tukea ja rakkautta ennenkuin hän paljastaa itsestään mitään, jos sittenkään. Sanotaan, että harva pääsee selville kauriin sielunelämästä ja tunteista. Täytyy olla sitkeä ja luotettava. Joo itse voisin ihan hyvin jatkaa kauriin väsytystä, mutta en viitsi enää, koska en saa mitään vastakaikua. Välillä ympäripyöreitä vastauksia, siinä kaikki. Voin kai siis sanoa, että olen luovuttanut enkä ollut tarpeeksi sitkeä, tai sitten olen vain ymmärtänyt, ettei kannata, koska itse en saa kertakaikkiaan mitään muuta kuin pahan mielen, vaikken usko kauriin sitäkään haluavan. Kuten huomaat, en ole lähellekään vielä päässyt irti ja niin kauan kuin en voi hänen kanssaan asioita selviksi jutella, tämä jatkuu näin...katselen häntä kauempaa ja annan elää rauhassa.eli palataan tuohon ketjun ensimmäiseen tekstiin. Kauris varmaankin tykkää susta mutta ei luota suhun, siksi et saa vastausta. Mennee "tovi" ennenkuin vastauksesi saisit. Varsinkin, jos olet ollut varattu .. tai hän on .. tai miten päin vaan. Ja olisiko se yhteiselo sen tapaisen sarvijaakon kanssa niin kamalan kivaa, pitäisi aina vääntää rautakangella psykologinen panssari auki kuullakseen jotain kaunista - kauris kun inhoaa sitä että sen pitäisi tolkuttaa päivänselviä asioita montaa kertaa. Esimerkiksi "olet ihana" tai "rakastan sinua" tai tänään "ajattelin sinua" tms. Ehei. Kauris tekee mieluummin kuin sanoo. Eli omnia fluit..
Mutta ihan loppuun vaan sellainen juttu että merkki kuin merkki tekee mitä vaan sen eteen mitä haluaa elämässä tarpeeksi paljon. Ei kannata tuhlata aikaa. Ei toisen epävarmuus katoa sitkeydelläkään jos on sitä sorttia - mutta laantumaan sen voi saada.
- Jos joku kaivelee, väännä puukkoa haavassa jotta saisit terän kenties irtikin. Verenhukka ei ole välttämättä liian suuri ensiapumiesten hoitaa. Ja ensiapumiehet ne vasta ovatkin miehiä... noh. Ei vaan. Koitapa pärjäillä (muista olla terveen itsekäs) - mä vetäydyn vuoristoon hetkeksi. Moronjoo!
- cauris
Olen kaurisnainen ja sanoisinko tuon ihastuksesi käytöstä hyvin tyypilliseksi kauriiksi. Olet ehkä uskaltanut katsoa pintaa syvemmälle löytääksesi ajatuksesti ja tunteesi joita sinulla on. Kovinkaan moni ei siihen pysty.
Et kerro omaa merkkiäsi, mikäli olet härkä, ymmärrän 100%:sti nuo tunteet, minuunkin härkämies on otteensa saanut, eikä haluakaan pois;) Jos olet oinas, voin kertoa, että monta oinasta olen saanut matkani varrella itseeni ihastumaan, mutta se ei ole koskaan ollut pysyvää. Tiedän, että he kaipaavat minua vieläkin, mutta muutoin suhde ei pelittänyt.
Jos olet toinen kauris, olet paras itsesi neuvoja ja asiantuntija.
No itse asiaan, mielestäni olet tehnyt viisasti, kun et ole lähtenyt puuhastelemaan juttelua pidemmälle. Se on kunniamerkin arvoinen suoritus. Toisaalta kauris on juuri se merkki, joka ei suinpäin sellaiseen lähdekään mukaan. Hänen vaakakupissaan painaa aika paljon se tosiasia, että sinulla on jo nainen. Hän ei halua sotkea välejänne vaan haluaa kunnioittaa, mutta on myös toinen pointti. Hän ei halua, että hänelle käy joskus samoin. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, kauriille on luottamus kaikki kaikessa. Hän ei ehkä kestä sitä ajatusta, että vaikka hän saisi sinut itselleen, niin jonakin päivänä taas kerran olisit valmis lähtemään livohkaan.
Mutta miksi rämpisit huonossa suhteessasi? Rakastatko kumppaniasi vai rakastatko vain sitä kaikkea tuttua ja turvallista? Pelkäätkö muutosta silläkin uhalla että jäät yksin? Itse aikanaan "homehduin" sellaisessa suhteessa ja olen niin onnellinen, että uskalsin lähteä ilman mitään tietoa tulevasta. Kauris rämpii vaikka maanrakosessa eteenpäin ja hyvin olenkin rämpinyt;)Mielestäni voisit pohtia miten saat lämpöä suhteeseesi ja erotiikkaa;) Jos rakastat naistasi yhä, koita saada asiat kuntoon omalta osaltasi. Kohtele häntä kuten kohtelit, kun tapasitte. Jos tunne ei lämpiä ja olet edelleen samassa kuilussa, on ehkä aika ottaa lähdöt vaikka se pelottaisikin.
Pidä kauriisi ystävänä, älä tee muuta. Jos tai kun olet jättänyt nykyisesi ja tunteesi tätä kaurisnaista kohtaan ovat yhä tallella, niin sitten voit kokeilla tikulla jäätä. Mutta muista, että joudut tekemään valtavasti töitä ansaitaksesi tuon kaurinaisen rakkauden ja kunnioituksen, se ei tule kaunopuheilla, se tulee teoilla ajanmyötä! Älä oleta, että kauris on söpöydessään tyhmä, heikko tai helppo. Hän on kaikkea muuta, hän on särmikäs, terävä-älyinen, salaperäinen ja makuuhuoneen jumalatar. (vaikka sitä ei moni uskokaan.) MIkäli ihastuksesi on tuntenut samoja tunteita kuin sinä, voit vain miettiä millaista maanläheistä ajattelua ja itsekuria hänen päätöksensä on vaatinut!
Omassa elämässäni sydämeni vei sarvipäinen härkämies, mutta alussa hän piti edelleen yhteyttä entiseen naiseensa,(vaaka). Yhteys loppui kun minä tulin kuvioihin, aikanaan epäilin, että mitäköhän tästä tulee, nyt olemme onnellisesti avopari:) Joten kauriin sydämen voi voittaa, vaikka lähtökohdat olisivat mitkä. Sinun täytyy olla vain valmis vapautumaan entisistä!:)- sarvipäinen mies
kiitokset cauris! Jaan todella pitkälle saman mielipiteet kanssasi tästä tilanteesta. Kysymykseesi vastauksena - olen härkä...
mutta itse asiasta - en oikeastaan edes varmaan osaisi lähteä tähän seikkailuun pidemmälle - en kyllä näe/koe tätä seikkailuna, mutta joka tapauksessa haluan itsekin ensin selvittää asiat ja vasta sen jälkeen voisin katsoa onko aihetta edetä ja tunnustella tikulla jäätä tämän asian suhteen. Kunnioitan kyllä edelleen nykyistä kumppaniani ja samoin tätä kaurisnaista, enkä koskaan halua pettää kumpaakaan tai ketään muuta. Siksi on helppoa olla siitä samaa mieltä, että asiat vain pitää ensin selvittää, vaikka se ei oliskaan helppoa.
Niin, en tiedä, olisiko enää järkevää rämpiä tässä nykyisessä suhteessani kun sen kylmyyden olen kyllä saanut konkreettisesti tuntea jo riittävän pitkään - mutta tietenkään en helpolla heitä menemään jo rakennettua ja olen valmis vielä yrittämään, jos tästä työnteolla saisi vielä hyvän suhteen aikaan - jos se ei onnistu, ja tästä olen kyllä jo aika varma, en aio enää kiduttaa itseäni ja muita vaan otan riskin ja katson miltä maailman näyttää kun sitä katselee yksin. Sekin vielä, että tuskin (jos tämä nykyinen suhde siis tulee tiensä päähän) heti olisi järkevää tai edes henkisesti valmis heti alkamaan uutta suhdetta - ja sitten jos joskus olisi (tähän siis liittyy jo jos x 2), niin kukapa sitä tietää, mihin kauas (henkisesti ja/tai fyysisesti) tämä kaurisnainen olisi jo ehtinyt... no, tämä riski varmasti olisi otettava. Ei kai tätä oikein voi edetä muuta reittiä.
Mutta pitää vielä sanoa, että en koskaan ole kuvitellut että tämä kaurisnainen olisi jotenkin helppo tai tyhmä tai heti valloitettavissa. Enhän edes osaa arvostaa sellaisia naisia (tai ihmisiä ylipäätään). Hänessä viehättääkin kaiken muun lisäksi myös se loistava terävä-älyisyys, tarkkasilmäisyys ja jonkinlainen hienostuneen kypsä asenne ihmisiin ja asioihin. Ei todellakaan tylsä, ei varmasti tyhmä, vaan mielenkiintoisin ihminen, mitä tiedän!
Mutta jos sinulta saa vielä kysyä, niin miten se härkämiehesi oikein lopulta sulatti sydämesi? Mikä hänet erotti muista miehistä? Ja kuinka pitkään olisit jaksanut odottaa, että hän tekee ratkaisunsa vai onko se tehtävä heti isommin miettimättä vai riittääköhän kaurisnaisella ymmärrystä ja kärsivällisyyttä odottaa (hieman!) että asiat jotenkin selkiintyvät?
Kiitokset kauniista ajatuksista! Onneksi joku muukin ajattelee noin! : ) - cauris
sarvipäinen mies kirjoitti:
kiitokset cauris! Jaan todella pitkälle saman mielipiteet kanssasi tästä tilanteesta. Kysymykseesi vastauksena - olen härkä...
mutta itse asiasta - en oikeastaan edes varmaan osaisi lähteä tähän seikkailuun pidemmälle - en kyllä näe/koe tätä seikkailuna, mutta joka tapauksessa haluan itsekin ensin selvittää asiat ja vasta sen jälkeen voisin katsoa onko aihetta edetä ja tunnustella tikulla jäätä tämän asian suhteen. Kunnioitan kyllä edelleen nykyistä kumppaniani ja samoin tätä kaurisnaista, enkä koskaan halua pettää kumpaakaan tai ketään muuta. Siksi on helppoa olla siitä samaa mieltä, että asiat vain pitää ensin selvittää, vaikka se ei oliskaan helppoa.
Niin, en tiedä, olisiko enää järkevää rämpiä tässä nykyisessä suhteessani kun sen kylmyyden olen kyllä saanut konkreettisesti tuntea jo riittävän pitkään - mutta tietenkään en helpolla heitä menemään jo rakennettua ja olen valmis vielä yrittämään, jos tästä työnteolla saisi vielä hyvän suhteen aikaan - jos se ei onnistu, ja tästä olen kyllä jo aika varma, en aio enää kiduttaa itseäni ja muita vaan otan riskin ja katson miltä maailman näyttää kun sitä katselee yksin. Sekin vielä, että tuskin (jos tämä nykyinen suhde siis tulee tiensä päähän) heti olisi järkevää tai edes henkisesti valmis heti alkamaan uutta suhdetta - ja sitten jos joskus olisi (tähän siis liittyy jo jos x 2), niin kukapa sitä tietää, mihin kauas (henkisesti ja/tai fyysisesti) tämä kaurisnainen olisi jo ehtinyt... no, tämä riski varmasti olisi otettava. Ei kai tätä oikein voi edetä muuta reittiä.
Mutta pitää vielä sanoa, että en koskaan ole kuvitellut että tämä kaurisnainen olisi jotenkin helppo tai tyhmä tai heti valloitettavissa. Enhän edes osaa arvostaa sellaisia naisia (tai ihmisiä ylipäätään). Hänessä viehättääkin kaiken muun lisäksi myös se loistava terävä-älyisyys, tarkkasilmäisyys ja jonkinlainen hienostuneen kypsä asenne ihmisiin ja asioihin. Ei todellakaan tylsä, ei varmasti tyhmä, vaan mielenkiintoisin ihminen, mitä tiedän!
Mutta jos sinulta saa vielä kysyä, niin miten se härkämiehesi oikein lopulta sulatti sydämesi? Mikä hänet erotti muista miehistä? Ja kuinka pitkään olisit jaksanut odottaa, että hän tekee ratkaisunsa vai onko se tehtävä heti isommin miettimättä vai riittääköhän kaurisnaisella ymmärrystä ja kärsivällisyyttä odottaa (hieman!) että asiat jotenkin selkiintyvät?
Kiitokset kauniista ajatuksista! Onneksi joku muukin ajattelee noin! : )Hienoa, että olet pohtinut asioita jo noin pitkälle ja miten sinun omien tuntemuksiesi mukaan on järkevintä edetä. Ehkäpä tämän kaurisnaisen tapaaminen antoi sinulle mahdollisuuden miettiä mitä ehkä kaipaat parisuhteeseen. Turvallisuutta, lämpöä, eroottisuutta ja luottamusta. Niitä asioita todellakin kauriin kanssa voi saavuttaa. Mutta ennenkaikkea sinulla on ikävä sotku selvitettävänä naisesi kanssa. On todella ikävää, jos koet kylmyyttä suhteessasi. Härkä jos kuka haluaa lämpöä ja hellyyttä. Oletko muuten jutellut kyseisestä asiasta, sanonut että koet sellaista suhteessanne kuin koet? Härän vahvoja puolia ei ole asioista puhuminen rakastamalleen ihmiselle, mutta kannattaisi yrittää. Edellisessä suhteessani minäkin yritin puhua, mutta mies ei kuunnellut. Kun lähdön aika tuli, hän itki. Mutta se oli myöhäistä itkeä siinä vaiheessa, kun kaikki mahdollisuudet kohdella minua paremmin oli käytetty.
Tapasin tosiaan oman nykyisen härkämieheni joitakin kuukausia eroni jälkeen, mikä oli hyvää aikaa selvittää päänsä:)
Ai miten hän sulatti minut? Kun näin hänet ensimmäistä kertaa, hän oli rauhallisen ja mukavan näköinen, ei vilkuillut erityisemmin naisiin ympärillä (olimme ravintolassa) vaan jutteli ystäviensä kanssa. Menin kuin meninkin juttusille ja hän lyöttäytyi seuraani loppuillaksi. Missään vaiheessa hän ei yrittänyt mitään sänkytemppuja, vaan hän kunnioitti suuresti. Hänen silmistään paistoi voimakas ihastuminen, jossakin vaiheessa hän silitti jalkaani kevyesti kun kuunteli tarinoitani. Katse oli hyvin intensiivinen. Myöhemmin hän pyyhkäisi hiussuortuvan kasvoiltani, todella hellä ele. Halasimme kun erottiin ja numerot vaihdettiin. Hän ei empinyt laittaa minulle viestiä, enkä minä hänelle.
Ensimmäisen sykäyksen sain tulevasta, kun olimme toisilla treffeillämme ja hän kysyi hyvin hiljaa, että haluaisinko nähdä häntä vielä. Se oli minusta selvä osoitus miehekkäästä taipumisesta, nöyrtymisestä tunnustamaan mitä pelkää eniten, ettemme enää tapaisikaan. Siitä se juttu lähti.
Hän on aina ollut erittäin hellä ja kohtelias minulle...hyvin tulinen petikaveri kylläkin, joka pikkutuhmalle kauriille kyllä sopii;)Huumorintaju ja jutut yleensä ovat täysin samalla aaltopituudella.Ehkä kauneinta tässä on se, että asioissa joissa olemme erilaisia, ihailemme toisiamme:)
Mutta töitä joutui toki tämä kaveri tekemään sen asian kanssa, että exään oltiin pidetty vielä hiljattain yhteyttä myös seksin merkeissä, ennen tapaamistamme tosin. Härän on ilmeisesti vaikeaa luopua jostakin täysin kertaheitolla, ehkäpä minä olin se joka sai härän pään kääntymään jo täysin siitä vatvomisesta, että ollaanko vai eikö olla yhdessä (siis entisen kanssa).
Minä jaksoin odottaa ja hän jaksoi näyttää, että olin juuri häntä varten ja hän tekee sitä yhä.
Miten sen voisi helposti ilmaista, kauris ei saa tuntea itseään ei halutuksi tai jotenkin unohdetuksi.Muita naisia on myös turha pyöritellä samaan aikaan, vaikka olisi kuinka ex. Silloin kauris näyttää ovea armotta vaikka olisi millaisia selityksiä. Jos minulle olisi tullut epävarma tunne silloin tästä härkämiehestäni, olisin häipynyt kuvioista vaikka se olisi kuinka sattunut.
Vaikka kauris hymyilisi, hän ei välttämättä ole onnellinen. Vie aikaa ja kärsivällisyyttä päästä sille tasolle, jolla kauris uskaltaa näyttää haavoittuvaisuutensa ja sisimpänsä. Sillä hetkellä sydän on kaikkein herkin myös särkymään. Kauris jotenkin suojelee itseään.
Mieheni on edelleen sydäntäsulattava, hän silittelee ja halailee päivittäin. Hän jaksaa ihastella minua vieläkin jos vähän laitan parempaa vaatetta päälle;), mutta saan kulkea kotona minkälaisissa röppösissä vaan. Hän laittaa edelleen päivittäin tekstiviestiä minulla, vaikka sanoakseen kuinka rakastaa. Hän arvostaa kaikkea mitä teen kodin eteen ja osallistuu kaikkeen. Hyvä esimerkki, saatan tokaista, että näyttää deodorantti olevan loppumassa, seuraavalta kauppareissulta hän ostaa sitä, ottaa itse selville merkit ja kaikki. Eli on todella huomaavainen!:)
Siinä tarinaa kerrakseen, toivottavasti ajatuksesi selkiintyvät omalla tavallaan:)
Jos päätät lähteä entisestä liikkeelle, niin ota se irtiotto kokonaan, ei mitään muttia. Mielenkiinnosta, minkämerkkisen naisen kanssa härkä kokee kylmyyttä, siis horoskooppimerkki?;)
- kaurisnainen
HEI!
Kuule, minulla kaurisnaisena toisinpäin tilanne tavallaan. Rakastuin silmittömällä tavalla naimisissa olevaan mieheen. Ollaan oltu yhteyksissä koko ajan ja hän ei pääse minusta eroon ja minä en hänestä. Tein kylläkin samalla tavalla kuin oma kaurisnaisesi. Sanoin rakkaalleni, että tee päätöksiä vanhan liittosi suhteen (on kylmä ja mitään kanssakäymistä ei ole ollut pariin vuoteen. Eli odotan nyt, että kykenee sanomaan vaimolleen et näkemiin. En pysty tällaiseen salarakkaan rooliin. Oma kultani ymmärtää ja lupaa nyt tehdä päätöksiä. Kaurisnaiset eivät halua piilotella ja elää valöheessa, mutta olen itse valmis luopumaan rakkaastani, jos ei pysty eroamaan. Vastaava kuin sinulla siis. Tee päätökset nyt itse vanhan liittosi suhteen ja kaurisnaisesta löydät upean ihmisen rinnallesi varmasti. - Kaurislady
Sain käsityksen, että nykyinen suhteesi ei ole ihan jees tällä hetkellä. Elämänläksy, jonka olen oppinut vuosien saatossa: kuuntele tunteitasi, mieti millainen suhteesi oli kun se alkoi, oliko taivaita hipovan ihanaa vai "tökkikö" vähän jo silloin alussa? Jos vastauksesi on eka, silloin siulla on täydet mahikset saada siitä sellanen, mikä se oli alussa, jos jälkimmäinen, jo alussa "töksähtelevästä" suhteesta ei saa myöh. parempaa. Suosittelen John Grayn kirjoja: rakentavia juttuja parisuhteesta, hyvin miesystävällisiä, eikä hömppää. Ne toímivat käytännössä, minä ja mieheni saimme suhteeseen ihan uutta tulta niistä. Jos taas tulet tulokseen, että nykyisellä suhteellasi ei ole toivoa, anna palaa kaurisnaisesi kanssa!!! Hän tarvitsee paljon aikaa ja luottamusta ja vaatii ehdottoman uskollisuutesi. Onnea elämääsi toivottaa Kaurislady
- Mikezz
Niin no...paha mennä neuvomaan, koska itse lankesin täysin omaa syytäni kaurisnaiseen =)....Naimisissa kohta 10v ja nyt intiimisti ollut jo nuoren(12v nuorempi eli 22) ja kauniin naisen kans...ja mikä pahinta, meillä synkkaa muutenkin todella hyvin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762099Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361741Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101441Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2311228Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu601212Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161060Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58972- 60969