Mikä on erona kommunismin ja fasismin välillä?
Kummassakin järjestelmässä oppositio tapetaan, mitä pöyristyttävämmällä tavalla.
Hallitseva luokka elää ulkopuolella kansan.
Kommunismi vaan ehti tekemään paljon enemmän pahaa kuin fasismi. Koska eli Länsimaiden tuella pidempään.
Kummassakin järjestelmässä oppositio tapetaan, mitä pöyristyttävämmällä tavalla.
Hallitseva luokka elää ulkopuolella kansan.
Kommunismi vaan ehti tekemään paljon enemmän pahaa kuin fasismi. Koska eli Länsimaiden tuella pidempään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Fasismin ja kommunismin erot ovat kyllä suuret... teoriassa. Fasismissa (eli Mussolinin mallissa) tarkoituksena on tukea kansallista identiteettiä, tukea yrittäjyyttä ja vähentää ammattiyhdistysten valtaa. Kommunismissa (eli Marxin muotoilemassa mallissa) taas ei kansallisuuksia oteta huomioon vaan ihmiset jaetaan luokkien mukaisesti (proletariaatti - kapitalistit jne.) ja lisäksi Marx tähdensi raskaan teollisuuden, toverihengen ja kollektiivisen omantunnon merkitystä koko yhteiskunnan pohjana.
Käytännön mallit ovat sangen ristiriitaisia; Saksassa "fasismi" (eli kansallissosialismi, joka itseasiassa on osittain lainattua sosialismista) sekoitti hämäriä rotuoppeja ja militaristisia ääriaatteita politiikkaan ja Neuvostoliitossa Stalin toteutti melkein saman.
Eroja siis kyllä on, mutta toteutuksesta voidaan olla eri mieltä. Ehkä olisi selkeämpää kysyä, mitä eroa oli Hitlerin Saksalla ja Stalinin Neuvostoliitolla? Teoriat olivat toistensa vastakohtia, mutta toteutus hyvin samanlainen.
mutta kirjoitin tuonne historia palstalle samantapaista.Sattumaa?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000011420416
Mielenkiintoinen kirjoitus ja arvostan sitä, että asioihin paneudutaan eikä vain tuoda omia mielipiteitään julki ilman perusteluja. Tässä omani:
Mielestäni Stalin oli enemmän pragmaatikko kuin fasisti, sillä hän muotoili politiikkaansa aina jokaisen tilanteen mukaan, eikä kaihtanut keinoja saavuttaakseen haluamansa lopputuloksen. Tässä kohdassa voisi mainita esimerkiksi Neuvostoliiton poliittiset kiistelyt vuosina 1924-1928, jolloin Stalin käytti hyväkseen sekä "vasemmistolaisia" (Kamenev ja Zinovjev) että "oikeistolaisia" (Buharin) nostaakseen omaa vaikutusvaltaansa puolueen sisällä. Jos Stalin olisi toiminut idealistin tavoin ja ajanut vain yksisuuntaista politiikkaa, hänet olisi luultavimmin ennemmin tai myöhemmin syrjäytetty, mutta koska hän onnistui heikentämään voimakkaita vallankumouksellisia (kuten Trotskia) siirtymällä aina pahimman vastustajansa opposition tueksi.
Ja mitä Stalinin kansallisuuspolitiikkaan tulee, niin itse näkisin saman pragmaattisen linjan jatkuneen, mutta lopullisen päämäärän vaihtuneen. Stalin piti tärkeänä ylläpitää pelon ilmapiiriä koko Neuvostoliitossa (hän uskoi, että sitkeät venäläiset ymmärtäisivät vain voimaa). Tämän pelon avulla hän kykeni epäinhimillisiin ponnistuksiin niin teollisuudessa, sotalaitoksessa kuin maataloudessakin. Stalin ei välittänyt hinnasta vaan ainoastaan lopputuloksesta.
Sodankäynnissä tämä sama ajatusmalli jatkoi toimintaansa. Neuvostoliitto olisi todennälöisesti hyökännyt Saksaan ennemmin tai myöhemmin, mutta koko puna-armeijan uudelleen kouluttaminen ja varustaminen veisi useita vuosia aikaa. Ja Stalinin epäluulo hyökkäyksen varoituksiin lähti lähinnä siitä, että hän oli tietoinen Saksan armeijan kevyistä kenttävarusteista ja oletti, että Hitler joutuisi hankkimaan miljoonapäiselle armeijalleen merkittäviä määriä villavaatteita ja talvivarusteita. Stalin odotti, että villan markkinahinta olisi noussut satakertaiseksi ja lampaanlihan hinta pudonnut, mutta koska Hitler ei ollutkaan ajatellut venyttää sotaa yli puolen vuoden, niin Stalin ei kyennyt päättelemään hyökkäyksen ajankohtaa tarkemmin.
Olet aivan oikeassa,mutta koska en ole tiennyt pragmaatikko sanaa tai sen merkitystä niin en voinut häntä semmoiseksi kuvitella.Pragmaatikko on siis kuin kameleontti,joka mukautuu tilanteeseen?Hitlerillä oli selkä ja muuttumaton ideologia,mutta politiikassaan hän käytti mitä kieroimpia keinoja ja se tekee myös hänestä pragmaatikon siis jos ymmärsin tämän oikein.Opin uuden sanan ja siitä monta muuta asiaa,olen valaistunut:)Kiitos sanasta.
Ps:Nykyajan puolueet ovat kaikki muuttuneet melko samanlaisiksi ja näen politiikot enemmänkin yksilöinä,jotka ajavat oman itsensä ajattelemaa yksittäistä ideologiaansa,joten kaikki poliitikot ovat pragmaatikkoja hyvinvointivaltiossa.
Ole hyvä vain! Olen erittäin tyytyväinen, että kaikesta ei tarvitse vain kiistellä, vaan ihmiset (itseni mukaanlukien) osaavat löytää uusia näkökulmia asioihin, jotka kiehtovat mieltä.
Vielä kommentti jälkikirjoitukseen:
Monet yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat pragmaattisia omalla tavallaan, mutta on tärkeää erottaa lievä pragmaattinen näkemys ääri-pragmaatikosta (Stalin), joka vie päämäärän inhimillisten kärsimysten edelle.
"Mikä on erona kommunismin ja fasismin välillä?
Kummassakin järjestelmässä oppositio tapetaan, mitä pöyristyttävämmällä tavalla."
ei pidä paikkaansa,kommunismi aatteena on hyvä,fasismi jota voisi kutsua kapitalismiksi ei edes aatteena ole hyvä.Stalinin ajan jälkeen ei likvidoidu enää ihmisiä ilman syytä,Stalin oli fasisti.ajatus ja toteutustapa ovat aivan eri asia.kyllä fasistit ehtivät tekeemään paljon enemmän tuhoa
Hei juttele sinä vaan, kyllä sinut tunnetaan, ja vaikka sen valheeksi vannotkin, kyllä sua uskotaan.