Ymmärtääkö..

kieltämättä olit aika sekava. Tuli mieleen, että voisit sanoa tuon kaiken yhdessä lauseessa: en osaa selvittää tunteitani. Olet varmaankin ristiriitainen persoona; toisaalta itsekeskeinen, toisaalta suuresti empaattinen muita kohtaan ja sydämellinen. Eli tunteellinen.

Oletko ajatellut, että ajatusten purkaminen jollekin ystävälle selkeyttäisi niitä itsellesikin? Nimenomaan se, että YRITTÄÄ. Ei siinä mitään häviä. Jos pelkää hävittävänsä toisen kunnioitusta tai paljastavansa itsestään heikkoutta, ei tule koskaan voittamaan mitään. En minä tuota allekirjoita kun puhuit loogisuuden katoamisesta, kun ajatuksiaan pyrkii selittämään ääneen. Niin minä olen aina tehnyt, selittänyt - pääasiassa itselleni, jonkun toisen kautta vaan. Käsitellyt myllertävää mieltäni ääneen, joko kierrellen tai suoraan, ja ollut taas selvemmillä vesillä hetken. Aluksi kangerrellen, ja myöhemmin jo paremmin onnistuen.

Niinkin ajattelen, että ehkä elämässä ei ole vääriä ratkaisuja, ei ainakaan sellaisia, joita täytyy harmitella jälkeenpäin. Silloin ei voi ajatella, että olisi pitänyt valita loogisuus tunteikkuuden sijaan tai toisin päin. On vaan virta, joka vie välillä kovempaa, ja välillä niin, että sitä itsekin hallitsee.

Kaikki, jotka osaavat tuntea, ovat enemmän tai vähemmän Lakastuneita rakastuneita :), ollaan siis ylpeitä sekavasta mielestämme.

Ehkä vastaukseni oli yhdentekevä, mutta hyvä että sen kirjoitin. Minusta tällä palstalla saisi olla paljon useammin kirjoituksia, joihin tekee mieli vastata...miksiköhän juuri tähän halusin..

Jatkan vielä tarkentaakseni, että kun katsot ympärillesi, niin huomaatko, että onhan ne muutkin pihalla. Elävät elämäänsä jollekin muulle, tai eivät löydä mitään mihin samaistua. Syyt ja lähtökohdat ovat vaan erilaisia.

Ja kun jotain saavuttaa, ei se enää tunnukaan miltään, ainakaan välillä. Sehän on perusklisee, olemassa oleva juttu.

Tuntuuko sinusta sitten siltä, ettet tunne itseäsi
?

Ei elämän ole tarkoitus olla helppoa, mutta helpompaa kohti pitää olla matkalla.

Jos ajatteln asioitasi toisen kannalta, niin voisit vaikka miettiä sitä, ettet vedättäisi kaveria. Viikonlopuksi voisi suunnitella muutakin kuin viinan juontia. Ajatukset tapaavat selkiintyä kun elää puhtaalta pöydältä. Liikkuu, nauttii luonnosta. Kirjoittaminen on hyvä kuten teetkin, se selkiyttää, kun luet sitä seuraavana päivänä. Voit jäsennellä tekstisi kautta itseäsi. Tunneskaala kirjoja löytyy kirjastosta, lue ja jatka jäsentelyä. Voi olla luovasti hullu, mutta aina voi myös muistaa sen, että jokainen meistä voi olla yllättävän herkkä, ja näin pitäisi meidän myös suojella lähimmäistemme sielua.
ennen oli kovaa, ei ollut kaikeen mahdollisuuksia, pienestä jutusta tuli jo suuri ilo.

tuo sun selitykseks. Sen ois voinu tiivistää *wink wink* En jaksanu ees lukee koko pätkää kun koko teksti tuntu vaan yhdeltä ja samalta. Tylsältä. Turhalta. Maistui valitukselle.
Minä ymmärsin osan ja osaan eläytyä osaasi.
Tunnut todellakin olevan aika hukassa..? No ei hätää niin ovat varmasti muutkin :) En usko että kukaan näkee tuota kuitenkaan ulospäin..

ymmärsin ja oli hyvä. puhut asiaa, varsinkin toi: et kaikki välittää siitä mitä muut hänestä ajattelee. se on niin totta kuin voi.

sä oot nainen, eiks vaan?
vastaa joku kerta puhelimeen niinkuin meinasit, eihän sitä koskaan voi tietää, vaikka minä olisin toisessa päässä...

Tänään jälleen uusi päivä.

Tunne on voimakas, pelkään ja odotan vastausta.
En ole enää yhtään varma siitä, että leikkisin,
taitaa olla joku muu kuka leikkii. Iltaisin
iskee ahdistus, pelkään, mutta samalla odotan.
Uni ei tule millään.
Mitä se minusta haluaa, mitä minä hänestä?
Voiko aika kuluakin näin nopeasti?
Kaksikymmentäkuusi pitkää vuorokautta. Odotan.
Saan, annan ja odotan. Pelkään vastausta, en
siksi uskalla kysyä. Mieli pienellä ihmisellä
tekisi kaikki tämä päättää, ei sielu kestä
repimistä enempää, silti joku kamala tunne, ääni
sisälläni, sanoo Ota kaikki irti, elät vain
kerran. Eikös me niin viimeksi päätetty että
nyt eletään tunteella? Niin olen kyllä tehnytkin,
välillä tuntuu, että ole maailman onnellisin
ihminen, ja sitten se taas iskee. Epävarmuus.
Se en todellakaan taida olla minä kuka niitä
pelejä pelaa, mutta eipä hänkään siltä vaikuta.
Kiltti, reilu ja rehellinen. Ja hauska. Se on
tärkeää. Vatsaan sattuu ja poskipäät ovat
hellänä yhdessä vietetyn ajan jälkeen.

Olen minäkin sitten kumma tapaus. Toisessa
hetkessä kuvittelee itsestään vaikka mitä, ja
seuraavaksi valittaa kuinka epävarma onkaan.
Ehkä minun pitäisikin oikeasti sääliä itseäni.
Onneton, sokea. Mitä kuvittelet tekeväsi.
Luuletko todellakin tulevasi onnelliseksi
tuollaisella leikkimisellä? Tunteella elämistä,
hah, herää nainen. Mitään ei tässä maassa saa
ilmaiseksi, jokin juju tähänkin on kätkettynä.
Huomaat sen sitten kun on liian myöhäistä.

Sitähän minä pelkäänkin. Olemalla realisti nyt,
ajattelemalla, että minä se pelailen, yritän
välttää sen hetken, että minuun sattuu. Se
hetki taisi vain tulla jo. En silti halua ajatella
järjellä, annan kerrankin sydämelleni
luvan päättää. Paikkaan sen sitten ikihyviksi
KUN tämä joskus loppuu. Pakkohan tämän on
loppua.. Nothing lasts forever, not even cold november rain.
Sitten ei minua enää kukaan satuta.

Voiko hymyllä voittaa koko maailman? Yritän
keskittyä tekemään töitä. Olen istunut
paikallani jo monta tuntia. Mitään en ole saanut
aikaan. Tai no, se on suhteellinen käsite.
Sen verran, ettei tule potkuja. Sitä paitsi,
silloin kun hymyilyttää, teen vielä enemmän
kuin pitäisi, eli saavat vain tyytyä siihen mitä
tänään saavat. En vain jaksa.

Odotan perjantaita. Luulen, että.. hei, se
ajatus karkasi. Ajatuskin siitä, että saan
viettää kanssasi hetken, tekee tämän.


Ai niin, anna miun kaikki kestää, tuo työtoveri
tuossa seinän takana ei voi sietää niitä
hymyilypäiviäni. On kuin kukaan toinen
ei missään nimessä saisi olla onnellinen. Tällä
hetkellä se varmaan nauttii ikihyvikseen
kun katselee tätä pimeään tuijottamista.
Halvatun vanha akka. Ei ole minun vikani jos ei
onni kukoista hänelle. Tosin, jos joku iloisena
hymyilisi minulle nyt, hymyilisinkö takaisin?

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ei tullut
uni, ei sitten millään. Maattuani sängyssä kaksi
tuntia, totesin, että on liian myöhäistä enää
ottaa pientä valkoista pilleriäkään. Aamulla ei
todellakaan pääsisi sängystä ylös. Tosin sen
aamun piti koittaa jo muutaman tunnin kuluttua.

Pakotin silmäni kiinni uudelleen ja uudelleen.
Turhauttavaa tajuta olevansa hereillä, silmät
auki katselleen kelloradion punaisena hehkuvia
numeroita. Epätoivo iski, ensiyönä en varmasti
valvo!

Maanantaina aamupäivällä päätin, että en ota
sinuun mitään yhteyttä. Kokeillaan erilaista
taktiikkaa. Tosin se oli helppoa, koska väsytti
niin paljon, että piti toden teolla keskittyä
siihen mitä oli tekemässä ettei se mennyt
väärin. Siitä ei olisi tullut kuin sanomista.
Neljän jälkeen laitoit viestiä; pian nähdään.
Viikko sinun mittakaavallasi on pian, mutta
minulle se on ikuisuus. Kerrot kaipaavasi
pehmeää kosketuspintaani. Miksi minusta tuntuu
jälleen siltä, että jokin on vialla. Kertoisit
myös kaipaavasi minua! MINUA!

Ystäväni sanoi, että olet vain mies. Ei pitäisi
olettaa liikoja, että osaisit antaa ymmärtää
muutakin kuin ne alkukantaiset halusi.
Tiedän kaivaneeni itselleni aika syvän kuopan,
koska huomaan ihastuneeni. Eihän tämän näin
pitänyt mennä?!

Tiistaina muistutit jälleen palavasta halustasi
osoittaa miehisyytesi. Totta, saat tuntemaan
itseni halutuksi, jos olisit tässä, ei olisi
merkitystä muilla ihmisillä, ajalla, paikalla...

Sitten se mörkö taas nostaa päätään ja takoo
päähäni ajatuksen..

"et ole hänelle muuta kuin valloitus, miksi
oletat hänen olevan kiinnostunut sinusta muuten
kuin siten? Mies! Hän on MIES! Älä kuvittele
muuta..."

Vaivun hetkellisen itsesäälin valtaan ja
muistelen villiä nuoruuttani ja vertaan sitä
täysin Celine Dionin kappaleeseen All By Myself:

"When I was young
I never needed anyone
And making love was just for fun
Those days are gone"

En enää osaa ottaa asioita niin kevyesti. En osaa
lopettaa ajattelemasta, mitä jos..

Seduces Me on kappale joka kertoo joiltain
kohdiltaan tämän herken ajatuksiani, jotakin,
mitä en olisi uskonut koskaan ajattelevani.

I don't care about tomorrow
I've given up on yesterday
Here and now is all that matters
Right here with you is where I'll stay.

Tämä koskee niitä harivja hetkiä,
jotka saan viettää kanssasi kahden.

Täytenä yllätyksenä tuli illalla viesti, jossa
kerroit ajatelleesi jotakin romanttista sekä
minua, samassa lauseessa.

Annoit taas pikkusormen, mutta et koko kättä.
Vihjailuja, toivoa, silti karkoitat minut yhä
uudelleen ja uudelleen. Ota sinusta nyt sitten
selvää.

Ja taas niihin itsesyytöksiin. Muistan elävästi,
kuinka kerroit olevasi sidottu johonkuhun
muuhun. Kuten minäkin. Silti toivon, että tämä
johtaisi johonkin. Tosin sitä myös pelkään. Mikä
estää sinua tekemästä samaa minulle?


Tuntuu, että tyhmenen päivä päivältä. Järkevät
ajatukset ovat kadonneet jo aika päiviä sitten.
En pysty keskittymään mihinkään, en saa unta,
minusta ei yksinkertaisesti ole hyväksi seuraksi
kenellekään.


Olen muuten miettinyt sellaista asiaa
(todellakin, missäköhän välissä..?)
voisinko itse päättää muistokirjoitukseni.
Ymmärrän, että se tulee aikanaan olemaan raskas
taakkaa omaisten järjestellä asioita, niin olisi
ainakin yksi huoli vähemmän. Olen erittäin
vakavissani sitä mieltä, että seuraava teos on
kirjoitettu kuin minun kynästäni:

(pyydän jo etukäteen anteeksi Eino Leinon
kannattajien puolesta äskeistä sanavalintaani)

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä."

Tänään voisin kirjoituksen päättää Uppo-Nallen sanoin:

Uppo-Nallen naama oli mietinnästä soikea:
miksi on toinen tassu vasen
ja toinen taas on oikea?
Sitten se ratkaisun keksi
ja tuli iloiseksi.
Epäilystä asiasta eipä enää kellään:
oikealla tassulla tervehditään,
mutta vasemmalla hyvästellään.

niin.


Noin siinä käy kun vahvasti tunteva sielu rakastuu. Kannattaa jo alkaa haalia salvoja, sillä poltat varmasti itsesti, kävi tuossa sitten kuinka hyvänsä.

Sitä on monen vaikea ymmärää, mitä on elää ikuisessa yksinäisyydessä ja sielu alituiseen nälkäisenä.

Sinä riudut, mutta et ole ainut laatuasi.

Minä ymmärrän.