Tuntematon Sotilas

Olisin taipuvainen ajattelemaan samansuuntaisesti Tuntemattoman olemuksesta ja luonteesta. Vielä aavistuksen selvemmin se nousee esiin perusmuodossa, sensuroimattomassa Sotaromaanissa. Rohkenen suositella.

Mitä aloittajalapsukaisen ongelmanasetteluun tulee niin mehän emme kenenkään kotitöitä tee, hyvä jos edes omat. Mutta kuitennii saat pari ajatusta sankarillisuudesta, ihan Pääsiäisen kunniaksi ja Lapuan Patruunatehtaan räjähdyksen uhrien muistoksi.

A: Sankarillisuuden ilmenemismuotoja kirjassa on tietennii samat kuin nykyisessä reaalimaailmassa. Pirullinen sisu, rohkeus tehdä se mikä on tehtävä, vaarasta huolimatta ja tarvittaessa älyä, voimaa ja taitoa käyttäen. Klisee-esimerkki panssarivaunun tuhoaminen jonka XX suoritti. Tai korsun romahduttaminen kuskaamalla katolle kasapanos, XYn maineikas teko. Tai itseen kohdistuva lopullinen ratkaisu, jottei olisi taakaksi toisille. Näinkin sen voi nähdä. Nimet saat kirjasta, lukemalla.

B: Sankarillisuutta on myös kyky toimia tilanteen mukaan. Jos kokee sodan järjettömäksi, älyä vailla olevaksi touhuksi niin siellä selviää olemalla itsekin järkeä vailla, kuten tämä ikiliikkujan keksija, jousipyssytaistelija jota Manni-Tarmo niin riipaisevan sydämeenkäyvästi näytteli eräässä elokuvaversiossa.

C: Äärimmilleen viedyn velvollisuudentunnon sankarillisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Tarkasteleppa vaikka kohtaa jossa talousaliupseeri, tämä rätein ja lumpuin rakastaja, lähtee lopulta kuskaamaan soppatonkaa etulinjaan, kun muut eivät uskalla. Siinähän kävi kuin kävi.

Erinomainen oheisteos rinnalla luettavaksi ja ajatuksia kirkastamaan on Jaakko Syrjän Muistissa Väinö Linna. Tuntemattoman synty, tausta ja suhde totuudellisuuteen käy ilmi ikäänkuin sisältäpäin tarkastellen. Pari osuvaa viittausta siihen saattaa tuoda muutaman lisäpisteen

Alvari Raappavaara kirjoitti:

Olisin taipuvainen ajattelemaan samansuuntaisesti Tuntemattoman olemuksesta ja luonteesta. Vielä aavistuksen selvemmin se nousee esiin perusmuodossa, sensuroimattomassa Sotaromaanissa. Rohkenen suositella.

Mitä aloittajalapsukaisen ongelmanasetteluun tulee niin mehän emme kenenkään kotitöitä tee, hyvä jos edes omat. Mutta kuitennii saat pari ajatusta sankarillisuudesta, ihan Pääsiäisen kunniaksi ja Lapuan Patruunatehtaan räjähdyksen uhrien muistoksi.

A: Sankarillisuuden ilmenemismuotoja kirjassa on tietennii samat kuin nykyisessä reaalimaailmassa. Pirullinen sisu, rohkeus tehdä se mikä on tehtävä, vaarasta huolimatta ja tarvittaessa älyä, voimaa ja taitoa käyttäen. Klisee-esimerkki panssarivaunun tuhoaminen jonka XX suoritti. Tai korsun romahduttaminen kuskaamalla katolle kasapanos, XYn maineikas teko. Tai itseen kohdistuva lopullinen ratkaisu, jottei olisi taakaksi toisille. Näinkin sen voi nähdä. Nimet saat kirjasta, lukemalla.

B: Sankarillisuutta on myös kyky toimia tilanteen mukaan. Jos kokee sodan järjettömäksi, älyä vailla olevaksi touhuksi niin siellä selviää olemalla itsekin järkeä vailla, kuten tämä ikiliikkujan keksija, jousipyssytaistelija jota Manni-Tarmo niin riipaisevan sydämeenkäyvästi näytteli eräässä elokuvaversiossa.

C: Äärimmilleen viedyn velvollisuudentunnon sankarillisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Tarkasteleppa vaikka kohtaa jossa talousaliupseeri, tämä rätein ja lumpuin rakastaja, lähtee lopulta kuskaamaan soppatonkaa etulinjaan, kun muut eivät uskalla. Siinähän kävi kuin kävi.

Erinomainen oheisteos rinnalla luettavaksi ja ajatuksia kirkastamaan on Jaakko Syrjän Muistissa Väinö Linna. Tuntemattoman synty, tausta ja suhde totuudellisuuteen käy ilmi ikäänkuin sisältäpäin tarkastellen. Pari osuvaa viittausta siihen saattaa tuoda muutaman lisäpisteen

Lue lisää

rohkenen ja olen melko taipuvainenkin sekä myös altis lisäämään sinänsä valaisevaan kommenttiisi,että todelliset sankarit makaavat hautausmaillamme...ovat maannet jo 60 vuotta

Alvari Raappavaara kirjoitti:

Olisin taipuvainen ajattelemaan samansuuntaisesti Tuntemattoman olemuksesta ja luonteesta. Vielä aavistuksen selvemmin se nousee esiin perusmuodossa, sensuroimattomassa Sotaromaanissa. Rohkenen suositella.

Mitä aloittajalapsukaisen ongelmanasetteluun tulee niin mehän emme kenenkään kotitöitä tee, hyvä jos edes omat. Mutta kuitennii saat pari ajatusta sankarillisuudesta, ihan Pääsiäisen kunniaksi ja Lapuan Patruunatehtaan räjähdyksen uhrien muistoksi.

A: Sankarillisuuden ilmenemismuotoja kirjassa on tietennii samat kuin nykyisessä reaalimaailmassa. Pirullinen sisu, rohkeus tehdä se mikä on tehtävä, vaarasta huolimatta ja tarvittaessa älyä, voimaa ja taitoa käyttäen. Klisee-esimerkki panssarivaunun tuhoaminen jonka XX suoritti. Tai korsun romahduttaminen kuskaamalla katolle kasapanos, XYn maineikas teko. Tai itseen kohdistuva lopullinen ratkaisu, jottei olisi taakaksi toisille. Näinkin sen voi nähdä. Nimet saat kirjasta, lukemalla.

B: Sankarillisuutta on myös kyky toimia tilanteen mukaan. Jos kokee sodan järjettömäksi, älyä vailla olevaksi touhuksi niin siellä selviää olemalla itsekin järkeä vailla, kuten tämä ikiliikkujan keksija, jousipyssytaistelija jota Manni-Tarmo niin riipaisevan sydämeenkäyvästi näytteli eräässä elokuvaversiossa.

C: Äärimmilleen viedyn velvollisuudentunnon sankarillisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Tarkasteleppa vaikka kohtaa jossa talousaliupseeri, tämä rätein ja lumpuin rakastaja, lähtee lopulta kuskaamaan soppatonkaa etulinjaan, kun muut eivät uskalla. Siinähän kävi kuin kävi.

Erinomainen oheisteos rinnalla luettavaksi ja ajatuksia kirkastamaan on Jaakko Syrjän Muistissa Väinö Linna. Tuntemattoman synty, tausta ja suhde totuudellisuuteen käy ilmi ikäänkuin sisältäpäin tarkastellen. Pari osuvaa viittausta siihen saattaa tuoda muutaman lisäpisteen

Lue lisää

Ilokseni huomasin K Kärkkäisenkin lukeneen Muistissa Väinö Linna. Ellei IltaSanomat vallan valhettele. Tytteli ei taida olla ihan kana.

ittemöttönen kirjoitti:

Ilokseni huomasin K Kärkkäisenkin lukeneen Muistissa Väinö Linna. Ellei IltaSanomat vallan valhettele. Tytteli ei taida olla ihan kana.

Rajaa kanojen ja kukonpoikien välille ei kyllä
vedetä yhden kirjan lukemisen perusteella!

Miekin olen lukenut kyseisen kirjan, mutta ihan sama kana olen kuin ennenkin.
Valitettavasti.

iita-tätsy kirjoitti:

Rajaa kanojen ja kukonpoikien välille ei kyllä
vedetä yhden kirjan lukemisen perusteella!

Miekin olen lukenut kyseisen kirjan, mutta ihan sama kana olen kuin ennenkin.
Valitettavasti.

Lue lisää

Paree kypsä kana kui flunssanen kukko sanos kokki jos valita pitäs.

sankareita olivat varsinkin Koskela ja Rokka sekä myöhemmin myös Kariluoto. Antisankareiksi taas luen Riitaojan ja Lehdon. Näistä jälkimmäisen voisi monilta osin lukea sankariksikin, mutta huono luonne, jolla oli heikentävä vaikutus muihin, tiputtaa hänet antisankareiden luokkaan.

ateisti20 kirjoitti:

sankareita olivat varsinkin Koskela ja Rokka sekä myöhemmin myös Kariluoto. Antisankareiksi taas luen Riitaojan ja Lehdon. Näistä jälkimmäisen voisi monilta osin lukea sankariksikin, mutta huono luonne, jolla oli heikentävä vaikutus muihin, tiputtaa hänet antisankareiden luokkaan.

Lue lisää

riitaoja oli lehdon varjo.

mielestäni heidän suhteensa oli pohjimmiltaan homoeroottinen.

kuvaavaa on lisäksi se, että he kaatuivat samassa rytäkässä.

protestantti kirjoitti:

riitaoja oli lehdon varjo.

mielestäni heidän suhteensa oli pohjimmiltaan homoeroottinen.

kuvaavaa on lisäksi se, että he kaatuivat samassa rytäkässä.

Lue lisää

Tämähän on vanha juttu.
Lehto himoitsi Riitaojaa, mutta kielsi kaipauksensa, ja käänsi rakkautensa vihaksi.

Myös Riitaoja jumaloi ankaraa mestariaan, tuimaa isähahmoa, jonka väkevissä kourissa olisi niin ihana vikistä.

ateisti20 kirjoitti:

sankareita olivat varsinkin Koskela ja Rokka sekä myöhemmin myös Kariluoto. Antisankareiksi taas luen Riitaojan ja Lehdon. Näistä jälkimmäisen voisi monilta osin lukea sankariksikin, mutta huono luonne, jolla oli heikentävä vaikutus muihin, tiputtaa hänet antisankareiden luokkaan.

Lue lisää

Ateistin sankari olis Lahtinen, evoluutioteorian vankka kannattaja.

Hiilest tehty kirjoitti:

Ateistin sankari olis Lahtinen, evoluutioteorian vankka kannattaja.

mutta ei ole. Lahtinen oli kommunisti, kun taas minä olen liberalisti.

protestantti kirjoitti:

riitaoja oli lehdon varjo.

mielestäni heidän suhteensa oli pohjimmiltaan homoeroottinen.

kuvaavaa on lisäksi se, että he kaatuivat samassa rytäkässä.

Lue lisää

Riitaoja oli tavallaan tasapainottava tekijä, joka loi Lehtoon uusia ulottuvuuksia. Vastaava hahmo oli Suden Tassu, joka oli ikään kuin Rokan pehmeä puoli.

ateisti20 kirjoitti:

mutta ei ole. Lahtinen oli kommunisti, kun taas minä olen liberalisti.

hommat hoidetaan, muuten ollaan kun ellunkanat" taitaa olla aika liberalistinen hengeltään, mikäli olen oikein ymmärtänyt?

Koskelahan oli, kiinnostavaa kyllä, punikin poika...

Spykologi kirjoitti:

Tämähän on vanha juttu.
Lehto himoitsi Riitaojaa, mutta kielsi kaipauksensa, ja käänsi rakkautensa vihaksi.

Myös Riitaoja jumaloi ankaraa mestariaan, tuimaa isähahmoa, jonka väkevissä kourissa olisi niin ihana vikistä.

Lue lisää

Olin jo pidempään suunnitellut lukevani Tuntemattoman Sotilaan (juu, menossa oli klassikkokausi kun teki mieli lukea Seitsemän veljestä ja muut - luinkin!), kunnes se tuli sitten koulussa pakolliseksi lukea. Ja pakkolukeminen on kamalaa, vaikka luenkin paljon. Kuvitelkaa nyt, deadline romaanin lukemiselle.

No, luin sen kuitenkin, ollen varmaankin yksi ainoista luokkalaisista jotka sen lukivat. Kuitenkin nämä johtajatyypit jäivät hämärämmiksi, "selvää" sain ainoastaan hahmoista Rokka, Vanhala ja Honkajoki. Johtunee nimenomaan tuosta "pakko saada tämä luettua tuohon päivään mennessä"-asenteesta. Eli kirja on pakko lukea uudestaan. Edes elokuvaa en ole nähnyt (olen kuullut sekä positiivisia että negatiivisia kommentteja siitä).

Tämä nyt ei ole vastaus aloitusviestiin, mutta tuosta Spykologin mainitsemasta "Lehto himoitsi Riitaojaa, mutta kielsi kaipauksensa, ja käänsi rakkautensa vihaksi" -jutusta tuli mieleen tuo, että tuskin muistin kuka oli Lehto.

Ja silti, samaa aihetta käsittelevistä kirjoista pidän vielä enemmän Laila Hirvisaaren (ent. Hietamies) teoksista, vaikkeivat ne olisikaan klassikoita. (No, myönnän kyllä kirjoitusajankohdalla olevan tekemistä kirjan sisällön ja kieliasun suhteen.)

Voisiko joku muuten valaista siitä sodanvastaisuudesta, miten se ilmeni? Tuntuu että olisin jättänyt jonkun tärkeän pointin huomaamatta... ("Pakko siinä on vielä olla jotain..")

moi