Eilen eka ultra vko:ja 10 1 maailma romahti kun lääkäri ilmoitti ettei löydä sikiötä. Kaikki normaalit raskausoireet ollut (ennestään 6v tyttö). Siis pahoinvointi, väsymys, rintojen kasvu ja kohtukin kasvanut, mutta vauvaa ei siis ole. Minkäänlaista vuotoa ei ole. Onko kellään vastaavia kokemuksia? Onko tarkemmissa tutkimuksissa keltään sikiö kuitenkin löytynyt? Terveenä? Jos ei niin koska vuoto alkaa?
Tänään menen verikokeisiin ja huomenna lääkäri ilmoittaa miten jatketaan.
tuulimunaraskaus?
Ahdistaa
43
78397
Vastaukset
- hfchfdgfd
oli sama tilanne 2 kuukautta sitten. Hcg oli verikokeissa korkea, mutta ei löytynyt sikiötä , vaikka sitä seurattiinkin kahden viikon ajan ultrassa. Tosin viimeisessä seurannnassa hcg oli romahtanut.
Vuotoa ei ollut laisinkaan ja lääkäri päätti , että kaavitaan.
Olo oli tosi kurja , kun luuli odottavansa "täysillä", mutta ei sitten odottanut yhtään mitään , vaikka oireet olivatkin voimakkaat.
Voimia sinulle , ja toivotaan että vielä sikiö löytyisi. - mintsu
tuulimuna. mulla todettiin rv 12. olin myös täysillä raskaana ja sitten ei mitään ollutkaan. seuraavasta kierrosta uudelleen raskaaksi ja rv 8 kävin ultrassa jossa näkyi hyvin vauva ja kuulin jopa sykkeen. tiedän että on kamalaa ja toipuminen vie aikansa. kun olette valmiita yritä uudelleen, harvemmin tulee kahta peräkkäin. mulla ja tutulla kävi ainakin hyvin.
- Jonde
Mullakin todettiin tuulimuna tosin jo viikoilla 6
Verikokeita otettiin multakin ja hcg korkea. Sikiöpussi oli sirpinmuotoinen ei pyöreä niinkuin normaalisti eikä siellä ollut kuin istukka ja kalvot. Kaavittiin viikko sitten. Ihan normaalit raskausoireet oli mullakin ja luulin, että tällä kertaa kaikki menis hyvin mutta toisin kävi. Voimia sulle! - minä vain..
Mulla oli kaksi tuulimuna raskautta vuoden sisällä.. Kuulemma on ihan yleistä että niitä saattaa tulla kolmekin peräkkäin.. Vielä en oo tullut kolmatta kertaa raskaaks ja vähä mietityttää että jaksaako edes yrittää.. Onneks meillä on jo yksi ihana lapsi!! Onnea sulle kuitenkin yrityksiisi! Toivotaan ettei sulle niitä tule enempää peräkkain.
- mainecoonfan
jäi mainitsematta et raskaus viikot mulla oli 11 3
- Ahdistaa
Ajattelin vielä kertoa miten oma juttuni päättyi.
Verikokeissa selvisi, että hcg arvo oli korkea, jopa sopiva 10 raskausviikkoon (yli 40000). Neuvolalääkäri ei kuitenkaan kohdusta löytänyt mitään ja alkoikin epäilemään kohdun ulkoista raskautta. Itselläni taas toivo heräsi. Jospa lääkäri ei vain huomannut sikiötä? Jospa se sairaalan tutkimuksissa vielä löytyisikin? Sain kiireellisen lähetteen sairaalaan. Siellä lääkäri tutki ja löysikin kohdusta lapsivesipussin, mutta ei edelleenkään sikiötä. Sain 3 vaihtoehtoa: kaavinta, lääketieteellinen keskeytys tai odottelu (lääkärin mukaan keskenmeno käynnistyisi itsekseenkin jo hyvin pian hcg:kin oli jo laskussa). Valitsin lääkkeet. Laitoin pillerit seuraavana aamuna kotona ja jäin odottelemaan. Pelkäsin, koska sairaanhoitaja varoitteli kivuista, jotka voisivat olla jopa samaa luokkaa synnytyssupistusten kanssa. 4 tunnin päästä alkoi supistelu. Oli kovien kuukautiskipujen ja synnytyskipujen väliltä. Kivut kestivät kovina 2 tuntia, jonka jälkeen alkoi kohtu tyhjentyä. Tätäkin pelkäsin, koska sairaanhoitaja oli sanonut, että vuotokin voi olla todella runsasta. Eipä ollut. Ekana päivänä oli runsasta, mutta toisena jo vähäistä. nyt on menossa kolmas päivä eikä vuotoa juuri ollenkaan. Toivon vaan, että kaikki tuli ulos, ettei tarvitse enää kaavintaa tehdä.
Olen asioita miettinyt paljon. Toisaalta tälläinen tuulimunajuttu on varmaan kuitenkin helpompi kestää kuin se, että sikiö on kuollut kohtuun. En tiedä. Henkinen tuska on kuitenkin kova kun luuli saavansa vauvan. Toisaalta on jotenkin sellainen olo kuin olisi huijannut kaikkia kun ei "oikeesti" ollutkaan raskaana.
Nyt kuitenkin haluaisin jälkitarkastuksen tulevan pian, jotta pääsisimme yrittämään uudellen.
Emme kertoneet 6-vuotiaalle tyttärellemme keskeytymisestä, koska toivomme että uusi "oikea" vauva saisi alun mahdollisimman pian. Noin pienen olisi varmaan vaikea ymmärtää, että ensin on tulossa sitten ei ja nyt taas on, joten kerromme keskeytymisestä vasta myöhemmin jos näyttää, ettei uutta ala kesän aikana kuulumaan.
Tätä samaa tuskaa en toivo kenellekkään. On henkisesti todella rankka kokemus.
Voimia teille kaikille, jotka olette saman kuitenkin jo joutuneet kokemaan.
Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea ja tukea. - MinäVain.
Ahdistaa kirjoitti:
Ajattelin vielä kertoa miten oma juttuni päättyi.
Verikokeissa selvisi, että hcg arvo oli korkea, jopa sopiva 10 raskausviikkoon (yli 40000). Neuvolalääkäri ei kuitenkaan kohdusta löytänyt mitään ja alkoikin epäilemään kohdun ulkoista raskautta. Itselläni taas toivo heräsi. Jospa lääkäri ei vain huomannut sikiötä? Jospa se sairaalan tutkimuksissa vielä löytyisikin? Sain kiireellisen lähetteen sairaalaan. Siellä lääkäri tutki ja löysikin kohdusta lapsivesipussin, mutta ei edelleenkään sikiötä. Sain 3 vaihtoehtoa: kaavinta, lääketieteellinen keskeytys tai odottelu (lääkärin mukaan keskenmeno käynnistyisi itsekseenkin jo hyvin pian hcg:kin oli jo laskussa). Valitsin lääkkeet. Laitoin pillerit seuraavana aamuna kotona ja jäin odottelemaan. Pelkäsin, koska sairaanhoitaja varoitteli kivuista, jotka voisivat olla jopa samaa luokkaa synnytyssupistusten kanssa. 4 tunnin päästä alkoi supistelu. Oli kovien kuukautiskipujen ja synnytyskipujen väliltä. Kivut kestivät kovina 2 tuntia, jonka jälkeen alkoi kohtu tyhjentyä. Tätäkin pelkäsin, koska sairaanhoitaja oli sanonut, että vuotokin voi olla todella runsasta. Eipä ollut. Ekana päivänä oli runsasta, mutta toisena jo vähäistä. nyt on menossa kolmas päivä eikä vuotoa juuri ollenkaan. Toivon vaan, että kaikki tuli ulos, ettei tarvitse enää kaavintaa tehdä.
Olen asioita miettinyt paljon. Toisaalta tälläinen tuulimunajuttu on varmaan kuitenkin helpompi kestää kuin se, että sikiö on kuollut kohtuun. En tiedä. Henkinen tuska on kuitenkin kova kun luuli saavansa vauvan. Toisaalta on jotenkin sellainen olo kuin olisi huijannut kaikkia kun ei "oikeesti" ollutkaan raskaana.
Nyt kuitenkin haluaisin jälkitarkastuksen tulevan pian, jotta pääsisimme yrittämään uudellen.
Emme kertoneet 6-vuotiaalle tyttärellemme keskeytymisestä, koska toivomme että uusi "oikea" vauva saisi alun mahdollisimman pian. Noin pienen olisi varmaan vaikea ymmärtää, että ensin on tulossa sitten ei ja nyt taas on, joten kerromme keskeytymisestä vasta myöhemmin jos näyttää, ettei uutta ala kesän aikana kuulumaan.
Tätä samaa tuskaa en toivo kenellekkään. On henkisesti todella rankka kokemus.
Voimia teille kaikille, jotka olette saman kuitenkin jo joutuneet kokemaan.
Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea ja tukea."Emme kertoneet 6-vuotiaalle tyttärellemme keskeytymisestä, koska toivomme että uusi "oikea" vauva saisi alun mahdollisimman pian".
Täällä ollaan täysin samassa tilanteessa mutta 6-vuotiaan pojan kanssa. Kahden vaihella ollaan että pitäisikö kertoa vai odottaa.
Minulla myöskin tuulimuna, lääkkeillä tyhjennettiin perjantaina.
Suru ja tyhjyys on käsittämättömän suuri tällä hetkellä.
Kuitenkin eteenpäin päivä kerrallaan.
Voimia teidän perheelle toivotaan kesän tuovan tullessaan jotain ihanaa meille kaikille. - tupla
Ahdistaa kirjoitti:
Ajattelin vielä kertoa miten oma juttuni päättyi.
Verikokeissa selvisi, että hcg arvo oli korkea, jopa sopiva 10 raskausviikkoon (yli 40000). Neuvolalääkäri ei kuitenkaan kohdusta löytänyt mitään ja alkoikin epäilemään kohdun ulkoista raskautta. Itselläni taas toivo heräsi. Jospa lääkäri ei vain huomannut sikiötä? Jospa se sairaalan tutkimuksissa vielä löytyisikin? Sain kiireellisen lähetteen sairaalaan. Siellä lääkäri tutki ja löysikin kohdusta lapsivesipussin, mutta ei edelleenkään sikiötä. Sain 3 vaihtoehtoa: kaavinta, lääketieteellinen keskeytys tai odottelu (lääkärin mukaan keskenmeno käynnistyisi itsekseenkin jo hyvin pian hcg:kin oli jo laskussa). Valitsin lääkkeet. Laitoin pillerit seuraavana aamuna kotona ja jäin odottelemaan. Pelkäsin, koska sairaanhoitaja varoitteli kivuista, jotka voisivat olla jopa samaa luokkaa synnytyssupistusten kanssa. 4 tunnin päästä alkoi supistelu. Oli kovien kuukautiskipujen ja synnytyskipujen väliltä. Kivut kestivät kovina 2 tuntia, jonka jälkeen alkoi kohtu tyhjentyä. Tätäkin pelkäsin, koska sairaanhoitaja oli sanonut, että vuotokin voi olla todella runsasta. Eipä ollut. Ekana päivänä oli runsasta, mutta toisena jo vähäistä. nyt on menossa kolmas päivä eikä vuotoa juuri ollenkaan. Toivon vaan, että kaikki tuli ulos, ettei tarvitse enää kaavintaa tehdä.
Olen asioita miettinyt paljon. Toisaalta tälläinen tuulimunajuttu on varmaan kuitenkin helpompi kestää kuin se, että sikiö on kuollut kohtuun. En tiedä. Henkinen tuska on kuitenkin kova kun luuli saavansa vauvan. Toisaalta on jotenkin sellainen olo kuin olisi huijannut kaikkia kun ei "oikeesti" ollutkaan raskaana.
Nyt kuitenkin haluaisin jälkitarkastuksen tulevan pian, jotta pääsisimme yrittämään uudellen.
Emme kertoneet 6-vuotiaalle tyttärellemme keskeytymisestä, koska toivomme että uusi "oikea" vauva saisi alun mahdollisimman pian. Noin pienen olisi varmaan vaikea ymmärtää, että ensin on tulossa sitten ei ja nyt taas on, joten kerromme keskeytymisestä vasta myöhemmin jos näyttää, ettei uutta ala kesän aikana kuulumaan.
Tätä samaa tuskaa en toivo kenellekkään. On henkisesti todella rankka kokemus.
Voimia teille kaikille, jotka olette saman kuitenkin jo joutuneet kokemaan.
Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea ja tukea.Miksi sinun pitäisi kertoa pikku lapsellesi keskenmenostasi, hänhän on vasta lapsi jonka ei tarvitsekaan tietää tuommoisia asioita. Eri asia jos vatsa olisi jo ollut niin iso, että sen häviäminen olisi jo jotenkin kerrottava. Miksi kerätä lapsen niskaan aikuisen huolia. Anna lapsen olla lapsi.
- vaikka jokaisen oma asiahan...
tupla kirjoitti:
Miksi sinun pitäisi kertoa pikku lapsellesi keskenmenostasi, hänhän on vasta lapsi jonka ei tarvitsekaan tietää tuommoisia asioita. Eri asia jos vatsa olisi jo ollut niin iso, että sen häviäminen olisi jo jotenkin kerrottava. Miksi kerätä lapsen niskaan aikuisen huolia. Anna lapsen olla lapsi.
Mielestänikin lasta pitää suojella mahdollisimman paljon asioilta, joita se ei pysty käsittelemään tai ymmärtämään.
- ONNEN ONKIJA
tupla kirjoitti:
Miksi sinun pitäisi kertoa pikku lapsellesi keskenmenostasi, hänhän on vasta lapsi jonka ei tarvitsekaan tietää tuommoisia asioita. Eri asia jos vatsa olisi jo ollut niin iso, että sen häviäminen olisi jo jotenkin kerrottava. Miksi kerätä lapsen niskaan aikuisen huolia. Anna lapsen olla lapsi.
OLEN KANSSASI SAMAA MIELTÄ LAPSELLE EI NOIN VAIKEITA ASIOITA PITÄS KERTOA.ITSE EMME KERTONEET LAPSILLEMME MITÄÄN KOSKA OLIMME PÄÄTTÄNEET ETTÄ KERROMME SITTEN VASTA KUN MASU OISI OLLUT JO NIIN ISO ET OIS VOINUT KERTOA.MUTTA PIENENPI TYTTÄRENI KEHUSKELI PÄIVÄÄ AIKAISEMMIN ENNEN ULTRAANI VELJELLENI ETTÄ ENKELI TUO PIKKU VELJEN..EMME OLEET KERTONEET SIIS LAPSILLEMME MITÄÄN EHKÄ LAPSILLA ON KUITENKIN JONKUN LAINEN TUNNE TAI JOTAIN.JA ISOMPI TYTTÄRENI ENNEN PIENIMMÄISTÄMME LEIKKI PÖYDÄN ALLA PIKKU SIKON KANSSA VAIK EI OLLUT OLEMASSAKAAN VIEL MUT TILAUS OLI JO KÄYNNIS VAIK EMME ITSE TIENEETKÄÄN KUIN MYÖHEMMIN.ETTÄ NÄIN MEILLÄ.KAIT LAPSILLA JOTKUT ENKELIT JONKUN VIESTIN ANTAA OLEN SITÄ MIELTÄ.
- minna469
Ahdistaa kirjoitti:
Ajattelin vielä kertoa miten oma juttuni päättyi.
Verikokeissa selvisi, että hcg arvo oli korkea, jopa sopiva 10 raskausviikkoon (yli 40000). Neuvolalääkäri ei kuitenkaan kohdusta löytänyt mitään ja alkoikin epäilemään kohdun ulkoista raskautta. Itselläni taas toivo heräsi. Jospa lääkäri ei vain huomannut sikiötä? Jospa se sairaalan tutkimuksissa vielä löytyisikin? Sain kiireellisen lähetteen sairaalaan. Siellä lääkäri tutki ja löysikin kohdusta lapsivesipussin, mutta ei edelleenkään sikiötä. Sain 3 vaihtoehtoa: kaavinta, lääketieteellinen keskeytys tai odottelu (lääkärin mukaan keskenmeno käynnistyisi itsekseenkin jo hyvin pian hcg:kin oli jo laskussa). Valitsin lääkkeet. Laitoin pillerit seuraavana aamuna kotona ja jäin odottelemaan. Pelkäsin, koska sairaanhoitaja varoitteli kivuista, jotka voisivat olla jopa samaa luokkaa synnytyssupistusten kanssa. 4 tunnin päästä alkoi supistelu. Oli kovien kuukautiskipujen ja synnytyskipujen väliltä. Kivut kestivät kovina 2 tuntia, jonka jälkeen alkoi kohtu tyhjentyä. Tätäkin pelkäsin, koska sairaanhoitaja oli sanonut, että vuotokin voi olla todella runsasta. Eipä ollut. Ekana päivänä oli runsasta, mutta toisena jo vähäistä. nyt on menossa kolmas päivä eikä vuotoa juuri ollenkaan. Toivon vaan, että kaikki tuli ulos, ettei tarvitse enää kaavintaa tehdä.
Olen asioita miettinyt paljon. Toisaalta tälläinen tuulimunajuttu on varmaan kuitenkin helpompi kestää kuin se, että sikiö on kuollut kohtuun. En tiedä. Henkinen tuska on kuitenkin kova kun luuli saavansa vauvan. Toisaalta on jotenkin sellainen olo kuin olisi huijannut kaikkia kun ei "oikeesti" ollutkaan raskaana.
Nyt kuitenkin haluaisin jälkitarkastuksen tulevan pian, jotta pääsisimme yrittämään uudellen.
Emme kertoneet 6-vuotiaalle tyttärellemme keskeytymisestä, koska toivomme että uusi "oikea" vauva saisi alun mahdollisimman pian. Noin pienen olisi varmaan vaikea ymmärtää, että ensin on tulossa sitten ei ja nyt taas on, joten kerromme keskeytymisestä vasta myöhemmin jos näyttää, ettei uutta ala kesän aikana kuulumaan.
Tätä samaa tuskaa en toivo kenellekkään. On henkisesti todella rankka kokemus.
Voimia teille kaikille, jotka olette saman kuitenkin jo joutuneet kokemaan.
Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea ja tukea.Kiitos tarinasi jakamisesta, siitä oli paljon apua kun itse olen nyt saman tilanteen edessä, melkein 7vkoa täynnä, ei sikiötä näy ollenkaan vaikka pitäis, tutkimuksessa sanottiin että viittaa vahvasti tuulimunaan. Menen vielä uudelleen tutkittavaksi ja sitten jos ei näy, niin joko kaavinta tai lääkkeet. Ehkä nuo lääkkeet olisivat kuitenkin parempi vaihtoehto.
Lykkyä jatkoon teille ja toivottavasti saatte pikkusisaruksen ennemmin tai myöhemmin,
Minna - jotain rajaa
vaikka jokaisen oma asiahan... kirjoitti:
Mielestänikin lasta pitää suojella mahdollisimman paljon asioilta, joita se ei pysty käsittelemään tai ymmärtämään.
ilmeisesti näissä tapauksissa on menty 6-vuotiaalle kertomaan että pikkusisarus on tulossa ja nyt sitä ei sitten tulekkaan... Tuskinpa muuten keskenmenosta kerrottaisiin mitään?
Itselläni vain ihmetyttää se, että miksi 6 vuotiaalle kerrotaan raskaudesta yhtään mitään vielä kovin varhain.. Minula vajaa 6v poika ja vauvaa yritetään. Sitten jos/kun raskaudun, en todellakaan huutele siitä lapselleni ennekuin olen ns. "varmoilla vesillä" niinkuin en huutele tuommoisia asioita muuallakaan. En töissä, en kavereille.. Korkeintaan ihan lähipiirille. Omalle äidille kerroin esikoisets amelkolailla heti, mutta muille vasta kun raskaus alkoi näkyä. En ymmärrä ollenkaan näitä jotka vouhkaa heti plussan tehtyään joka puolelle että "olen raskaana"!!!! Yks tuttu kirjoitti vastikään facebookissa että Jee!! olen viikolla 10 jne. Olenko ainoa jonka mielestä tää on sairasta??? - Anonyymi
jotain rajaa kirjoitti:
ilmeisesti näissä tapauksissa on menty 6-vuotiaalle kertomaan että pikkusisarus on tulossa ja nyt sitä ei sitten tulekkaan... Tuskinpa muuten keskenmenosta kerrottaisiin mitään?
Itselläni vain ihmetyttää se, että miksi 6 vuotiaalle kerrotaan raskaudesta yhtään mitään vielä kovin varhain.. Minula vajaa 6v poika ja vauvaa yritetään. Sitten jos/kun raskaudun, en todellakaan huutele siitä lapselleni ennekuin olen ns. "varmoilla vesillä" niinkuin en huutele tuommoisia asioita muuallakaan. En töissä, en kavereille.. Korkeintaan ihan lähipiirille. Omalle äidille kerroin esikoisets amelkolailla heti, mutta muille vasta kun raskaus alkoi näkyä. En ymmärrä ollenkaan näitä jotka vouhkaa heti plussan tehtyään joka puolelle että "olen raskaana"!!!! Yks tuttu kirjoitti vastikään facebookissa että Jee!! olen viikolla 10 jne. Olenko ainoa jonka mielestä tää on sairasta???Olet. Et edes tiedä mikä on sairasta,jos tuo on sitä sinun mielestäsi. Kaikenlaiset vajaamieliset tänne kirjoitteleekin.
- mainecoonfan
avopuolisoni kanssa lasta yriteetty reilu vuosi. tänään oli tai olisi ollut niskapoimu ultra mutta kohtu oli tyhjä ei vauvaa siis tuuli muna. tuntuu kun maailma romahtaisi koska oli niin odotettu ja toivottu. nyt sit itkun sekaisin tuntein alkaa ilmoitella asiasta kaikille joille on kerennyt kertoa. tuska... tänään eka keskeytys pilleri ja loput perjantaina. saikkua tämä pv huominen ja pe. voimaa ja jaksamista
- äiti ja 2 v tyttö
itselläni juuri pari päivää sitten todettiin tuulimunaraskaus rv 9. ensin kävin päivystyksessä kun tuli pientä veristä vuotoa ja lääkäri sanoi että kaikki olisi hyvin ja kohtu vastaa raskausviikkoja mutta vuoto jatkui ennallaan ja sitten mentiin ultraan ja lääkäri totesi että kohdussa on ainoastaa sikiöpussi. sitten vain lähetteen kanssa gyn.polille ja lääkkeellinen kesketys ja luulin kaiken menevän hyvin mutta kun pääsin kotiin vuoto jatkui tosi rajuna ja taas pävystykseen ja sitten jouduikin osastolle ja kaavintaan keskellä yötä... nyt tässä odotellaan että pääsisi yrittämään uudestaan mutta pelottaa vain jos uudestaan tapahtuu näin...:(
- ammi80
Tänään oli eka ultra, raskausviikkoja pitäs olla 8 1 mutta ultrassa näkyi vain raskausontelo ja ruskuaispussi (olikohan ne ton nimisiä..), terkkari sanoi että ei vielä tarvi huolestua koska kaikki muuten kunnossa ja että raskaus ei vain todennäköisesti olekaan vielä riittävän pitkällä että mitään näkyis(rv5-6).Omien laskelmien mukaan tuntuu hyvin epätodennäköiseltä että oltais vasta niin alussa. Ens viikolla uusi ultra.
Tuntuu hirveältä odottaa viikko... Tämä on minulle ensimmäinen raskaus ja kaikki on muutenkin niin uutta ja outoa, juurihan vasta uskoin että olen todellakin raskaana...- ei jaksa odottaa
mulla on vähä sama homma, mutta lääkäritäti sano melkein heti että se voi olla tuulimunaraskaus.. ensi viikolla on ultra mutta odotus on hirvee.. Haluais heti tietää että mitä tapahtuu. Lasta on toivottu jo pitkään ja luulin etten voi tulla raskaaksi kun suvussamme on lapsettomuutta. ajatukset on sekaisin ja ei tiedä miten päin olis. mutta ei tässä kai voi muuta kun odottaa. toivoo parasta ja pelätä pahinta.
- raipe
Heissan!
Kävin tänään eka ultrassa vk 8 4 ja pettymys oli tosi suuri kun lääkäri ilmoitti ettei sikiöpussissa ole mitään!! Huomenna Kys.iin ja kohdun "tyhjennykseen", raakaa, mutta realismia. Kauhea tunne kun raskaustesti oli positiivinen ja rinnat kipeät ja suunnitteli jo kaikkea...kai luonto vaan päättää näistä asioista... - osaanottava
Mulla on kaksi tervettä lasta ennestään. Heidän välissään oli yksi keskenmeno joka löytyi niin että sydänäänet olivat loppuneet. Tänään kävin ultrassa ja taas oli tuulimunaraskaus, edellinenkin 2kk sitten oli samanlainen. Tavalliset raskausoireet: rintojen turvotus,arkuus ja maidon eritys, vatsan turvotus, pahoinvointi jne. On kuulema vaan huonoa tuuria. Mutta kyllä harmittaa ja on todella ikävä olla kun niin olisi toivottu vauva koko perheen keskuudessa. 7. vkolla jo on havaittavissa onko raskautta vai ei 10. vkolla asia on viimeistään täysin varma! Minulla edellinen kohdun tyhjennys tapahtui lääkkein joka on parempi seuraavaa raskautta ajatellen koska ei
vahingoita kohtua kuten voi kaavinta tehdä.
Otan osaa. UUsi yritys sitten. Tsemppiä! - ONNEN ONKIJA
NO MOI.MULLA SAMA TULOS EI VAUVAA OIREET KYLLÄ KAIKKI KUIN OIS RASKAANA.EKA ULTRA 11 4EI SIIS MITÄÄN.ISTUKKA OLI JA PUSSI NÄKY MISSÄ VAUVAN OIS PITÄNYT OLLA MUT NÄIN MYÖS ITSE SEN TYHJYYDEN.ENNESTÄÄN 2LASTA 6,JA 3V.LÄÄKÄRI SANO ET PITÄÄ OTAA EKA JOKU PILLERI MIKÄ ALOITAA VUODON JA PARIN PÄIVÄN PÄÄSTÄ SAIRAALAAN SISÄLLE.KAAVONTAAN KAIT.EN OIKEIN MUISTAKAAN MITÄ SANOI KUN JÄRKYTYIN NIIN.JA NYT MASENNUS KAUHEA VAIVAAA.MUT EIKÖHÄN TÄMÄ TÄSTÄ TAAS ONHAN JO MEIL NOI LAPSUKAISET JA EIKÖHÄN YRITETÄ UUSIKS..VISIIN.....EI MUUTA KUIN JATKOJA SULLE HYVIÄ.NIIN MUUTEN MIKS VERI KOKEISIIN EI MUA LAITETTU SINNE OLENKAAN?
- riikka.m
moi!minulla oli eilen kanssa ultra rv 9 3 ja lääkäri ilmoitti ettei sikiötä löydy. Oireet ovat kanssa samanlaiset kuin sinulla. perjantaina menen tutkimuksiin lääkäriin ja tutkitaan paremmin.Olo on niin tyhjä mutta silti toivoo että olisi asiat toisin. ennenstään minulla on 1.5 vuotias tytär ja terve.
Tutulla oli käynyt samalla tavalla,ja hetken kuluttua löytyikin sikiö ja syntyi terveenä.
Saako kysyä että millä tavalla sinun kävi?- nellanoora
heippa! mulla oli kanssa tiistaina (rv 10 1) ensimmäinen ultra, jossa todettiin, että sikiötä ei löydy.. ihan hirveä kokemus.. ensi viikon perjantaina vielä tutkitaan uudestaan, vaikka se lääkäri sanoi, että erittäin suurella todennäköisyydellä tuulimuna. en kyllä toivois kellekkään samanlaista oloa. :/
itsellä ei ole mitään ihan kamalia raskausoireita ollutkaan, vähän vatsassa nipistellyt ja välillä etova olo, mutta en ois kyllä arvannut, että tässä näin käy.. - se oli
nellanoora kirjoitti:
heippa! mulla oli kanssa tiistaina (rv 10 1) ensimmäinen ultra, jossa todettiin, että sikiötä ei löydy.. ihan hirveä kokemus.. ensi viikon perjantaina vielä tutkitaan uudestaan, vaikka se lääkäri sanoi, että erittäin suurella todennäköisyydellä tuulimuna. en kyllä toivois kellekkään samanlaista oloa. :/
itsellä ei ole mitään ihan kamalia raskausoireita ollutkaan, vähän vatsassa nipistellyt ja välillä etova olo, mutta en ois kyllä arvannut, että tässä näin käy..minulla kanssa oli tuulimuna...aikaa tästä on 2vkoa.olin viikolla 9. Kokoajan itselläni oli epäilys, ettei kaikki ole kunnossa...ajattelin odottaa elokuun puolenvälin jälkeen ja sitten mennä yksityiselle, mutta eipäs tarvinnut, kun alkoi verenvuoto. aamulla siis alkoi ja myöhään illalla pönttöön molskahti melkein nyrkkini kokoinen pallero. tutkiskelin sitä aikani ja totesin, etten siellä ketään nähnyt ja kätilöystäväni sanoi sen olevan tuulimuna, koska kuvauksen viittasivat siihen. Ja siitä tiesin itsekkin ettei ole verihyytymä, kun se ei valunut verta, oli van kalvoja ja rustoja yms.
mutta onneksi meillä on 1,5v poika :) - Toivossa elävä
se oli kirjoitti:
minulla kanssa oli tuulimuna...aikaa tästä on 2vkoa.olin viikolla 9. Kokoajan itselläni oli epäilys, ettei kaikki ole kunnossa...ajattelin odottaa elokuun puolenvälin jälkeen ja sitten mennä yksityiselle, mutta eipäs tarvinnut, kun alkoi verenvuoto. aamulla siis alkoi ja myöhään illalla pönttöön molskahti melkein nyrkkini kokoinen pallero. tutkiskelin sitä aikani ja totesin, etten siellä ketään nähnyt ja kätilöystäväni sanoi sen olevan tuulimuna, koska kuvauksen viittasivat siihen. Ja siitä tiesin itsekkin ettei ole verihyytymä, kun se ei valunut verta, oli van kalvoja ja rustoja yms.
mutta onneksi meillä on 1,5v poika :)Juu täälä oli kans tuulimuna. Olisin ollut nyt rv 12 alussa, mutta aloin 3 viikkoa sitten vuotaa aluksi ruskeaa tuhrua, soitin yksityiselle, joka sanoi ,että voi olla normaalia, keskemeno tai tuulimuna, että mitään ei oikein ole tehtävissä, jos joku näistä kahdesta viimeisestä. Yksityinen kuitenkin kehotti tekemään raskautestin, sillä tuulimunan pitäisi kai aika pian mennä kesken ( näin ei ollut minun kohdallani) ja tein testin ja plussaa näytti. Seuraavalla viikolla alkoi isompi vuoto tumman ruskea ja soitin lääkärille ja sain ajan ensi maanantaiksi. Jotenkin kuitenkin myös tiesin ,ettei kaikki ole hyvin ja kun raskausoireetkin olivat pienentyneet. Maanantaina menin sitten lääkäriin, joka sanoi ettein hyvältä näytä, todennäköisesti keskenmeno. Pettymys oli suuri, sillä olimme yrittäneet lasta jo kauan ja tämä oli eka plussa. Olin jo kyllä valmistautunut siihen, mutta jotenkin se suru yllättää, kun sen tuomion kuulee jonkun toisen suusta. Sain sitten lähetteen sairaalaan, johon pääsin perjantaina. Sairaalassa todettiin, ettein kohdussa ollut kuin istukka ja pussi ei sikiötä , jonka lääkärin mukaan olisi jo pitänyt olla ainakin rv 8 3, vaikka minulla olisi epäsäänölliset kuukautiset. Sain sitten ajan lääketieteelliseen tyhjennykseen maanantaiksi. Menin maanantaina sairaalaan ja halusin osastolle, koska en tiennyt mitä odottaa. Sain aluksi kolme pilleriä ja kolmen tunnin päästä kaksi ja sitten 3 h päästä vielä kaksi, eli yhteensä 7. Kivut olivat aluksi kovat, kun kohtu supistelee, sellaiset kuin kovat kuukautis kivut. Sitten 10h sairaalassa olon jälkeen pääsin kotiin, nyt sitten odotellaan vuodon loppumista ja seuraavia kuukautisia. Onneksi on ollut oma mies tukena ja tunteiden purku kohteena. Hyvää jatkoa kaikille! :)
Minulla oli aikoinaan myös tuulimunaraskaus...juuri samoin kuin sinullakin,kaikki normaalit raskauden oireet,mutta ei sikiötä.
Aloin vuotamaan n.12 viikolla ja silloin myös todettiin samalla ettei sikiötä ollut.
Seuraavana päivänä tehtiin sitten kaavinta..
Sen jälkeen pelotti ensimmäinen raskaus,et onko oikee..nyt 3 poikaa ja nuorin jo 10 v.
Raskasta tulee olemaan,mutta ajan kans helpottuu...voimia sinulle!- red-head
"Toisaalta tälläinen tuulimunajuttu on varmaan kuitenkin helpompi kestää kuin se, että sikiö on kuollut kohtuun. En tiedä. Henkinen tuska on kuitenkin kova kun luuli saavansa vauvan. Toisaalta on jotenkin sellainen olo kuin olisi huijannut kaikkia kun ei "oikeesti" ollutkaan raskaana." Niinpä.
Tänään olisi pitänyt mennä töihin (kahden viikon lomareissun jälkeen, jonka aikana tuo tuulimuna ilmeni ja tuli sitten kaavinta 15.3), mutten pystynyt ja itkin työterveydessä - nyt sitten saikkua to asti ja to-aamuna lääkärille, jutellaan jatkosta (tarviiko juttelu-apua tai unilääkkeitä jne.) Nyt on fiilikset aika synkät, mietin että miten miten ihmeessä pääsen koskaan sinuiksi kroppani kanssa ja miten löydän voimia (ja haluja) toisen raskauden yrittämiseen??
Elämä on nyt aika syvältä. Mutta eipä tätä surua voi kun vaan surra vaikka tekeekin niin helv***n kipeää. Kait se joskus helpottaa vaikkei juuri nyt kyllä siltä tunnu. - 090910
Raskaustestini näytti positiivista jo viikolla 3. Testin tehtyäni rv4 aloin vuotamaan ihan pienen määrän verta. Soitin neuvvolaan ja minulle sanottiin että ei mitään hätäää jos ei ole kipuja. No odottelin aikani ja vuoto jatkui. Sain neuvvolaan ajan rv7.. neuvvola täti ultras ja ei löytänyt kohdusta mitään ja ilmoitti että minulla olisi tuulimunaraskaus.Olin ihan shokissa koska lapsi oli erittäin toivottu. No neuvvolasta laitettii minut kotiin ja antoi uuden ajan 2viikonpäähän koska vielä saattoi olla pieni mahollisuus että sieltä löytyisikin sikiö. No kun tämä uusi neuvvola aika koitti toivoin sydämmeni pohjasta että sieltä rupeaisi kuulumaan edes jotain ääntä. No eihän sieltä mitään löytynyt. Sain ajan naistentautien osastolle seuraavaksi päiväksi että kohtuni tyhjennettäisiin. Olin aivan ihmeissäni että miten minulla voi olla kaikki raskaus oireet mutta silti sisältäni ei löydy mitään? No toinen lääkäri sitten tutki minut tuolla toisessa sairaalassa. Ja sain selville että siellä olikin sikiö..sydämmeni pompahti ihan kauheasti ja kerkesin jo pienen ajan iloita asiasta mutta sitten lääkäri ilmoitti että sikiö oli kuollut rv6. Keskenmeno hoidettii lääkkeellisesti pois ja sen jälkeen minulla oli noin 8viikkoa kauheat menkat. Olen miettinyt uutta raskautta mutta asia pelottaaa minua ihan kauheasti.Tästä on nyt aikaa noin pari kuukautta ja nyt iskenyt kauhea kaipuu ja itkukohtauksia saattaa tulla ihan millon vaan.
- sindeidei
Itsellä todettiin myös tuulimunaraskaus rv12 3. Sikiötä ei näkynyt ultrassa mutta minulla oli kaikki mahdolliset raskausoireet pahoivoinnista lähtien. Järkytys oli suuri kun sanottiin ettei kohdussa näy mitään liikettä.
Minutkin passitettiin samantien verikokeisiin, seuraavana päivänä suoraan sairaalaan ja siellä aloitettiin kohdun tyhjennys lääkkeiden avulla. Odotin koko päivän eikä tullut tippaakaan mitään, sain kolmen tunnin välein lääkkeet ja puoli kolmen aikaan yöllä alkoi vuotamaan ja supistelemaan, nukkunut en koko yönä.
Aamulla ultrasivat ja kertoivat että kaikki ei ole tullut ulos ja "raskauspussi" on vielä sisällä, tulivat siihen tulokseen että kaavintaan vielä tänään. Siinä sitten odottelin koko päivän syömättä, vettä sain tipan särkylääkkeiden kanssa. Puoli kymmeneltä pääsin sitten vihdoin ja viimein kaavintaan. Heräilin heräämöstä puoli 12 aikaan eikä ollut minkäänlaisia kipuja enää. Aamulla sain kahdeksan aikaan aamupalaa ja voin kertoa ettei puuro ole koskaan maistunut niin hyvälle! Kymmenen aikaan aamulla pääsin kotiin ja en ole koskaan ollut niin iloinen! Henkinen helvetti oli olla kaksi yötä sairaalassa, ja kolme päivää syömättä. Voimia kaikille saman kokeneille! - kysymys123
Hei kaikki!
Minulla alkoi maanantaina kuukautiset vaikka e-pillereitä oli vielä muutama jäljellä, kummastelin asiaa mutta lopetin sitten pillereiden syömisen ajattelin että no kaippa ne menkat nyt sitten vaan alkaa ja kun syön pillerit 3kk putkeen niin saattaa kierto olla aika sekaisin. No tänää sitten aivan yhtäkkiä alkoin sattua selkään ja vatsaan ja vaikka otin lääkettä niin mitään ei auttanut..menin makaamaan suihkun lattialle ja annoin veden valua vatsalleni, pian sen jälkeen tuli voimakas "supistus" ja oli pakko ponnistaa ...seurauksena oli verisen noin 4cm pitkä verinen pyörylä.. huusin poikaystäväni katsomaan ja kun hän juuri ehti avata oven niin uusi "supistus" tuli ja ponnistin tästä seurasi eriskummallinen verinen palanen ja jäimme ihmettelemään mikä tämä on ?! voiko kyseessä olla tuulimunaraskaus vai onko kyse jostakin aivan muusta, oloni kyllö helpottui episodin jälkeen ,mutta silti asia kaivertaa minua ?!- lumiukko81
Mene ihmeessä lääkäriin. Jos olet ollut raskaana, niin siellä varmistetaan ettei kohtuun ole jäänyt mitään, eikä se pääse siten tulehtumaan. Varaa aika mieluiten gynekologille.
- onneton 1
Minulla on nyt takana puolen vuoden aikana yksi keskenmeno ihan alkuraskaudessa ja yksi todennäköisesti tuulimunaraskaus 6 5 pvä joka alkoi vuotamaan itsekseen ja nyt sitten tuulimunaraskaus joka oli 7 viikkoa. Tämä on kyllä henkisesti aika kovaa. Tuo ensimmäinen tuulimuna raskaus oli jotenkin siistimpi, enkä tarkoita nyt että se olisi ollut hienoa, vaan että tämä materiaali mitä sisuksista lääkkeiden jälkeen tuli oli pienempää ja ehkä se siksi tuntuikin hienovaraisemmalle vaikka olikin kivuliaampi. Tämä toinen puolestaan on aiheuttanut aijoittain syviä järkytyksen tunteita. Ensimmäisen tyhjennyslääkkeen jälkeen tuli verta, joka oli hyvin odotettavissa, ja sitten sellainen peukalonpäänkokoinen kova möntti. TOisen tyhjennyslääkkeen jälkeen tuli toinen tuollainen möntti...hetken kuluttua tuli sellainen parin sentin kokoinen lieru, joka ei näyttänyt oikeastaan verelle, mutten osaa sanoa mille se näytti. Tästä kului kuutisen tuntia ja sitten olikin järkytyksien järkytys... ensin pönttöön tippui n. 10cm pitkä ja 3cm leveä (näytti ihan maksalle) tumma verinen lötkö ja sitten vielä toinen... Kyllä minä tiedän, että hyytymiä tulee tässä tapauksessa, mutta tämä on aika järkyttävää mielelle. Ensin sanotaan, että kohdussasi ei ole elämää. Sitten teet tyhjennyksen. Koskee. Itkettää. Välillä ahdistaa. Välillä ei tunnu miltään ja kaikki on ok. Sitten alkaa taas alahuuli väpättämään. Miten tälläiseen osaa valmistautua? Ja tämä kaikki mikä sisuksista pullahtaa ulos.. ihan järkyttävää. JA välillä iskee epäusko siihen, että oliko lääkäri oikeassa? Teinkö liian hätäisen päätöksen? Tämä on mielenmyllerrystä pahimmillaan. Mutta toivon sydämestäni, että jaksetaan kaikki jatkaa eteen päin
- Esikoishaaveilija
Hei teille muille tuulimunan kokeneille, minulla oli viime vuoden syksyllä sama juttu.. Piti olla Rv 9-10 mutta alkoi verenvuoto ja se paheni ja sitten tuli kipuja joten menin lääkäriin, joka teki ultran ja sanoi ettei ole kuin tyhjä pussi. Laittoi lähetteen sairaalaan, jossa tutkivat vielä uudelleen ja sama vastaus taas. Sain tyhjennyslääkkeet ja menin sitten kotiin kun halusin tehdä tyhjennyksen kotona. Olin aikas hajalla pitkän aikaa sillä oli toivottu pikkuinen.
Yritimme uudelleen ja alkoi tuntua ettei mitään tapahdu. Varasin ajan lapsettomuuslääkärille ikäni vuoksi, mutta ennen kuin aika oli alkoi tulla pahoinvointia, rinnat tulivat kipeiksi ja vatsa tuntui kipeältä. Ensin ajattelin että on toiveajattelua kun moni kuukausi oli tullut ikäänkuin oireita ja olin saanut pettyä. No sitten kuukautiset jäivät pois ja aloin tosissani ajatella raskauden mahdollisuutta. Tein testin ja heti sanoi :raskaana.
No se oli sitten sillä selvä, soitin lääkärille ja hän sanoi että tarkastuksen sijaan tehdäänkin varhaisultra. Varhaisultrassa RV7 näkyi noin 1cm mittainen elävä alkio ja sydänkin kuulosti normaalilta. Nyt olen juuri tulossa Rv10 ja mieli on sekä pelokas että toiveikas.. Seuraava ultra on 1,5 viikon päästä ja siihen saakka saapi jännätä. Mutta nyt ei ole ainakaan tuulimunasta kyse tällä kertaa. Toivon teille muille kanssa plussauutisia. Halusin laittaa tämän tänne antamaan toivoa. - Jaul
Joku tuolla vuosia sitten kirjoitti tähän ketjuun, että kaksi, jopa kolme tuulimunaa olisivat yleisiä samalle henkilölle. Näinhän asia siis ei ole. Tuulimunan syytä ei tiedetä, mutta on epätodennäköistä, että se osuu kohdalle useamman kerran.
Tämän pohjustuksen jälkeen voin kertoa, että olen itse yksi niistä, jotka ovat joutuneet kuulemaan tuon uutisen kaksi kertaa. Tammikuussa viimeksi viikoilla 12 0 ja tänään viikoilla 9 1. Nyt tuntuu rehellisesti siltä, että ei ole syytä elää. Tammikuussa lääkkeellinen tyhjennys toimi, eikä kkavintaa tarvittu. Kivut olivat helvetilliset, mutta henkinen kärsimys jotain vielä pahempaa. Vauvaa oli yritetty jo pitkään, kyseessä siis ensimmäisen odotus. Oireita piisasi täälläkin, kuten muutkin ovat kirjoitelleet. Vuotoa ei ollut ollenkaan ja kaiken piti olla ihan hyvin. Kevät meni masennuksen kourissa.
Kesän aikana olo helpottui ja yllättäen elokuun alussa raskaustesti näyttikin plussaa. Ihanaa, vihdoin meille tulee vauva.:) Toisaalta pelkäsin ja olin paniikissa, toisaalta toiveikas, koska eihän kaksi tuulimunaa samalle naiselle osu... Varhaisraskauden ultrassa viikoilla 7 2 mitään kunnollista ei kuitenkaan saatu kuviin. Ajattelin jo silloin, että ei helvetti, ei voi olla totta. Gyne kuitenkin vakuutti, että kaikki voi olla hyvin ja vauva vain on niin pieni vielä, ettei sitä siksi saada näkyviin. Raskausoireita taas oli eikä vuotoja ollut. Kaksi viikkoa siis odoteltiin ja tänään kuultiin tuomio: toinen tuulimuna. Huomenna keskussairaalaan ja uusi tyhjennys.
MIKSI??? oi miksi meille käy näin... Hajoan ja kuolen tähän paikkaan. Miten enää ikinä uskallaan luottaa mihinkään? Lääkäri sanoi, että meidän pitäisi olla tyytyväisiä, että raskauksia on kohdallamme alkanut...Kovin vaikealta tuntuu. Miten tästä selvitään, sitä en todellakaan tiedä. - suuria menetyksiä
Suuri halaus sinulle.
Mikään faktatieto ei varmasti sinua vielä lohduta, ehkä myöhemmin.
Elämä on joskus niin *ç%6:n epäreilua, käsittämätöntä.
Itse vain taoin päähäni, että "näin kävi, ei sille voinut mitään - ei voi jäädä tähän maahan makaamaan - pakko jatkaa eteenpäin". Siis, ei tarvitse uskaltaa - sen sijaan on pakko uskaltaa luottaa tulevaisuuteen, onko muka oikeasti muita järkeviä vaihtoehtoja? Ei.
Kyllä sinä ja miehesi selviätte tästäkin.- tuulimunamamma
Raskausviikkoja 8.
Ajattelin käydä eilen "pikkuista" yksityisellä katselemassa ultrassa.
Minulla kaikki hyvin. Ei oireita ongelmista.
Raskaus oireet seurannut kirjaimellisesti viikkoja.
Yksityinen sanoi, ei vauvaa. That´s it.
Lähete Tyks.
Olen 2 pvää googlannut oireita. Löytyy vain keskusteluja ja tietopuolelta "keskenmeno".
Onko jollain linkkiä tuulimunan OIREISIIN?
Odottelen soittoa tyksii ja aika tuntuu pitkältä
- mimi102i344
Minua ainakin lohduttaa tietoa, että keskenmenot ja tuulimunat ovat kovinkin yleisiä. Itselläni spontaani keskenmeno elokuussa rv6 2 ja tänään alkuraskauden ultra, jossa näkyi pelkkä raskauspussi. Pos. raskaustestistä jo yli 3 viikkoa eli eiköhän tämäkin ole selvä peli :( Surettaa ja harmittaa vielä kun tuttavapiirissä niin paljon vauvoja ja raskauksia. Onneksi meilläkin jo yksi lapsi kuitenkin on.
- 25.9.13
Moikka
Tänään rv 11 5 menimme onnesta sekaisin ensimmäiseen ultraan ajatuksella onkohan siellä kaksoset vai jopa kolmoset...
Aloitimme ultraamisen ja kätilö kysyi heti eikö minulla ole oikeasti ollut vuotoja. Tiesin samantien ettei kaikki ole kunnossa. Kohtu oli tyhjä. Ei mitään. Pelkkä musta aukko kuvaruudulla. Sama aukko siirtyi sydämeen.
Shokki, itku ja kieltäminen tulivat ensin. Sitten lääkärin määräykset kolmen peräkläisen päivän verikokeisiin raskaushormoneista.
Sitten aloin ihmettelemään. Miksi kohtuni oli tyhjä? Kuukautisia tai mitään vuotoa ei ole tullut 3kk, ei minkäänlaisia oireita/kipuja. Normaalia odotusaikaa. Juttelin kätilön kanssa mahdollisuuksista. Keskenmeno epätodennäköinen sillä vuotoa ei ole tullut. Kohdun ulkopuolinen epätodennäköinen koska mitään oireita ei ole ilmaantunut huomioiden viikkoni 11 5. Tuulimuna todennäköisin, mutta kohdustaninei löytynyt istukkaa tai sikiöpussejakaan... Aamulla kävin ensimmäisessä verikokeessa ja hormonipitoisuudet osoittaa raskautta. Nyt elän epätietoisuudessa mistä raskautta lähdetään poistamaan kun sen olemassaoloakaan ei olla löydetty.
Oloani helpottaa hieman se että saan lukea kirjoituksianne. Olen pahoillani teidän kaikkien menetyksen takia, mutta kiitollinen että olette jakaneet tarinanne niinpä itsekään ei tarvitse klkea olevansa jotenkin viallinen ja huono, tälläisiä vaan tapahtuu. Kiitos myös toivosta siihen että raskaus voi vielä onnistua kaiken jälkeenkin.
- itkevä
Takana 7 vuotta lapsettomuushoitoja, ja nyt sitten tuli plussa. Kävin tänään rv 8 varhaisultrassa. Lääkäri ei löytänyt sydänääniä, ja sikiön koko vastasi rv 6. Lääkkeet mukaan ja tyhjennys pitäsisi tehdä lähipäivinä kotona. Itkulta ei tule loppua.
- rtenii
Koeta jaksaa. Kipeältä se tuntuu sekä fyysisesti, että psyykkisesti. Anna surun valua.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap162188Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi842138- 1011407
Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen101336Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663841227Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1461188Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.249896Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha173874- 78869
- 63854