kulissiliitossa?

ja te olete nyt sitten eronneet, vai?

tm(m38) kirjoitti:

ja te olete nyt sitten eronneet, vai?

...

Myönnän kyllä, että loppujen lopuksi parempi näin, vaikken itse olisi eroa todennäköisesti koskaan hakenutkaan - en sen pelkän kulissin takia.

Niin harvemmin mies hakee vaimon alkoholismin, huumeiden tai mielenterveysongelmien takia
Miksihän ?
Jos on lapsia niin ne jää tässä yhteiskunnassa sille äidille, sosialitoimi tekee miehestä aina sen syylisen.
Jos rakastat lapsiasi niin miehenä on jäätävä ja kestettävä ryypyreissut, vieraatmiehet ym. huono kohtelu

paitsi, jos paistaa. Mutta silloinkin voi sataa vettä. Joten se siitä ja "yleensä" -sanan käyttökelpoisuudesta tällaisessa asiassa.

Mistä ihmeestä muuten olet noi yleistykset kaapannut???

Juuri sama tilanne kuin edelliselläkin kirjoittajalla. Kyllästyin vuosien jälkeen kulissiavioliittoon ja ilmoitin miehelleni, että haluan erota. Silloin ei kummallakaan ollut muitakaan suhteita. No mies reppana alkoi heti etsimään paikallislehden treffipalstalta uutta. Säälittää tosin, kun sen koko elämä keskittyy nyt uuden hakemiseen. Itse huomasin elämänlaatuni parantuneen heti, kun erilleen muutettiin. Ei ole vielä ketään uuttakaan miestä kuvioissa, mutta uskon hänet joskus tapaavani. Eihän tässä ole mihinkään kiire.

elitte kulississa..ja kumpi otti eron?

Niin minkäikäisiä olitte, noin suunnilleen

eronnut kirjoitti:

Juuri sama tilanne kuin edelliselläkin kirjoittajalla. Kyllästyin vuosien jälkeen kulissiavioliittoon ja ilmoitin miehelleni, että haluan erota. Silloin ei kummallakaan ollut muitakaan suhteita. No mies reppana alkoi heti etsimään paikallislehden treffipalstalta uutta. Säälittää tosin, kun sen koko elämä keskittyy nyt uuden hakemiseen. Itse huomasin elämänlaatuni parantuneen heti, kun erilleen muutettiin. Ei ole vielä ketään uuttakaan miestä kuvioissa, mutta uskon hänet joskus tapaavani. Eihän tässä ole mihinkään kiire.

Lue lisää

Onko sinulla e-mailosoitetta. Vaihdetaanko kuulumisia. Tarinasi kuullostaa niin kovin tutulta!

Npks kirjoitti:

Onko sinulla e-mailosoitetta. Vaihdetaanko kuulumisia. Tarinasi kuullostaa niin kovin tutulta!

on [email protected]

Kulissia jatkui vuosia. Olemme n. nelikymppisiä ja lapsiakin on.

Eron otti exä viime kädessä, vaikka minä sitä pitkään halusin. Hän löysi laastarin, joka auttoi hänet ulos liitosta.

"Mutta muutama vuosi tässä vielä on ennen kuin viimeinenkin lapsista muuttaa pois kotoa - ja minä samalla ovenavauksella."

Jotenkin tuntuu siltä, että olisi fiksumpaa häipyä jo ennen tuota, niin sinun ei tarvitsisi miestä nähdä niin paljon.

En kyllä itse uhraisi elämääni tuollaisen takia yhtään vuotta enempää sen jälkeen kun tajuaisin missä mennään. Mutta kullakin on kuormansa, ja henk.koht. tilanteensa.

Voimia!

Tiedätkö mitä toksinen ilmapiiri vaikuttaa lapsiisi henkisellä tasolla.Mä en ois päivääkään tollanen äijän kanssa.Lasteni takia olisin lähtenyt vaikka olisi mitä omaisuutta puoliksi.En ymmärrä naisia jotka tuhlaavat elämäänsä runkkareitten takia.pilaavat lastensa henkisyyden samalla.

Minä haluaisin tehdä tuon irtioton vaikka heti tänä päivänä - olenhan puhunut siitä jo vuodenvaihteesta lähtien (ja miettinyt jo vuosikausia)!!! Mutta aina kun yritän kertoa miehelle tunteistani ja ajatuksistani, alkaa valtava riita ja kaikki ikivanhat jutut kaivetaan esiin (ja jopa kerrotaan lapsille)...
Välillä mies itkee ja välillä raivoaa - ja kiristää omaisuuden jaolla, lähinnä talon omistuksella. Minä haluaisin jo ihan käytännön syistä (lähinnä lasten kannalta) jäädä taloon, eivätkä lapset haluaisi siitä pois missään tapauksessa.

Kerro mistä saisin sen voiman, että uskaltaisin viimein tänään sanoa miehelle, että huomenna vien paperit eteenpäin????? Viime viikolla jo näytin paperit hänelle, mutta kuulemma hän ei tule missään tapapuksessa laittamaan niihin nimeään...
Meidän avioliittomme ei ole ollut normaalia perhe-elämää enää vuosikausiin eikä siitä sellaista tule enää millään keinolla!

Kirsikka60 kirjoitti:

Minä haluaisin tehdä tuon irtioton vaikka heti tänä päivänä - olenhan puhunut siitä jo vuodenvaihteesta lähtien (ja miettinyt jo vuosikausia)!!! Mutta aina kun yritän kertoa miehelle tunteistani ja ajatuksistani, alkaa valtava riita ja kaikki ikivanhat jutut kaivetaan esiin (ja jopa kerrotaan lapsille)...
Välillä mies itkee ja välillä raivoaa - ja kiristää omaisuuden jaolla, lähinnä talon omistuksella. Minä haluaisin jo ihan käytännön syistä (lähinnä lasten kannalta) jäädä taloon, eivätkä lapset haluaisi siitä pois missään tapauksessa.

Kerro mistä saisin sen voiman, että uskaltaisin viimein tänään sanoa miehelle, että huomenna vien paperit eteenpäin????? Viime viikolla jo näytin paperit hänelle, mutta kuulemma hän ei tule missään tapapuksessa laittamaan niihin nimeään...
Meidän avioliittomme ei ole ollut normaalia perhe-elämää enää vuosikausiin eikä siitä sellaista tule enää millään keinolla!

Lue lisää

Haloo ! Mietipä asiaa miehesi kannalta. Sinä haluat erota ja jäädä asumaan taloonne ja saada lapset ja... On hyvinkin mahdollista, että liittonne ei enää toimi, mutta jos olisin miehesi housuissa en minäkään olisi erosta innoissani jos käytännössä menettäisin kaiken !

Arska kirjoitti:

Haloo ! Mietipä asiaa miehesi kannalta. Sinä haluat erota ja jäädä asumaan taloonne ja saada lapset ja... On hyvinkin mahdollista, että liittonne ei enää toimi, mutta jos olisin miehesi housuissa en minäkään olisi erosta innoissani jos käytännössä menettäisin kaiken !

Lue lisää

Ei mies halua taloa itselleenkään - ja hänellä on muuta omaisuutta huomattavan paljon enemmän kuin minulla! Minulla on vain se talon puolikas...
Ja kun lapset eivät MISSÄÄN tapauksessa suostuisi jäämään isänsä kanssa asumaan!
Lapset ovat jo teini-ikäisiä ja vanhempi kohta täysi-ikäinen (mutta vammainen).

Kirsikka60 kirjoitti:

Ei mies halua taloa itselleenkään - ja hänellä on muuta omaisuutta huomattavan paljon enemmän kuin minulla! Minulla on vain se talon puolikas...
Ja kun lapset eivät MISSÄÄN tapauksessa suostuisi jäämään isänsä kanssa asumaan!
Lapset ovat jo teini-ikäisiä ja vanhempi kohta täysi-ikäinen (mutta vammainen).

Lue lisää

Selvä, reagoin turhan voimakkaasti tietämättä kaikkia taustoja...

Kirsikka60 kirjoitti:

Minä haluaisin tehdä tuon irtioton vaikka heti tänä päivänä - olenhan puhunut siitä jo vuodenvaihteesta lähtien (ja miettinyt jo vuosikausia)!!! Mutta aina kun yritän kertoa miehelle tunteistani ja ajatuksistani, alkaa valtava riita ja kaikki ikivanhat jutut kaivetaan esiin (ja jopa kerrotaan lapsille)...
Välillä mies itkee ja välillä raivoaa - ja kiristää omaisuuden jaolla, lähinnä talon omistuksella. Minä haluaisin jo ihan käytännön syistä (lähinnä lasten kannalta) jäädä taloon, eivätkä lapset haluaisi siitä pois missään tapauksessa.

Kerro mistä saisin sen voiman, että uskaltaisin viimein tänään sanoa miehelle, että huomenna vien paperit eteenpäin????? Viime viikolla jo näytin paperit hänelle, mutta kuulemma hän ei tule missään tapapuksessa laittamaan niihin nimeään...
Meidän avioliittomme ei ole ollut normaalia perhe-elämää enää vuosikausiin eikä siitä sellaista tule enää millään keinolla!

Lue lisää

Ennäkin, jos tunnet voivasi huonosti liitossa, ei lähtö talosta voi olla ratkaiseva tekijä. Uusia taloja löytyy ja jos ei löydy, olet onnellinen muussa asumismuodossa. Ei sinun onnellisuutesi voi olla kiinni talosta.
Toiseksi en ymmärrä miten se miehesi sinua kiristää sillä talolla? Ilmeisesti hän tietää, että et halua siitä luopua. Sinulla on oikeus omaan puolikkaaseen ja siihen miehesikin omaisuuteen, mikäli avioehtoa ei ole.

Sen vaan sanon, että kerran se kirpaisee, mutta lopussa kiitos seisoo. Muuta siitä talosta lastesi kanssa muualle. Ositusta mies ei voi loputtomiin vastustaa, tosin sitä ei ole pakko tehdä, jos molemmat ovat sitä mieltä.

Kirsikka60 kirjoitti:

Minä haluaisin tehdä tuon irtioton vaikka heti tänä päivänä - olenhan puhunut siitä jo vuodenvaihteesta lähtien (ja miettinyt jo vuosikausia)!!! Mutta aina kun yritän kertoa miehelle tunteistani ja ajatuksistani, alkaa valtava riita ja kaikki ikivanhat jutut kaivetaan esiin (ja jopa kerrotaan lapsille)...
Välillä mies itkee ja välillä raivoaa - ja kiristää omaisuuden jaolla, lähinnä talon omistuksella. Minä haluaisin jo ihan käytännön syistä (lähinnä lasten kannalta) jäädä taloon, eivätkä lapset haluaisi siitä pois missään tapauksessa.

Kerro mistä saisin sen voiman, että uskaltaisin viimein tänään sanoa miehelle, että huomenna vien paperit eteenpäin????? Viime viikolla jo näytin paperit hänelle, mutta kuulemma hän ei tule missään tapapuksessa laittamaan niihin nimeään...
Meidän avioliittomme ei ole ollut normaalia perhe-elämää enää vuosikausiin eikä siitä sellaista tule enää millään keinolla!

Lue lisää

talosta. Talo myyntiin tai mies korvaa maksaa sinulle siitä kuuluvan osan. Aina lapset ensin vastustavat muuttoa muualle mutta kun se on tehty, niin huomaavat kuinka onnellisia ovat kun äitikin on rauhallinen ratkaisun tehtyään. Kokemusta on, kerran on lapsi (yläaste ikäinen) yöpynyt vanhassa kotonaan 5 v.aikana. Ihmiset suotta tarrautuvat entisiin kuvioihin. Lisäksi on paljon parempi aloittaa uusi elämä uusissa ympyröissä Jätä vain vanha taaksesi ja katse tulevaisuuteen ilman rasitteita.

dailys kirjoitti:

talosta. Talo myyntiin tai mies korvaa maksaa sinulle siitä kuuluvan osan. Aina lapset ensin vastustavat muuttoa muualle mutta kun se on tehty, niin huomaavat kuinka onnellisia ovat kun äitikin on rauhallinen ratkaisun tehtyään. Kokemusta on, kerran on lapsi (yläaste ikäinen) yöpynyt vanhassa kotonaan 5 v.aikana. Ihmiset suotta tarrautuvat entisiin kuvioihin. Lisäksi on paljon parempi aloittaa uusi elämä uusissa ympyröissä Jätä vain vanha taaksesi ja katse tulevaisuuteen ilman rasitteita.

Lue lisää

Kiitos kannustuksesta, mutta kun se on niin vaikeaa..!
Kyllä minä itse voisin asua ihan missä tahansa, mutta ne lapset... Pojalla on sen verran suuria ja äänekkäitä harrastusvälineitä, että muu kuin omakotitalo ei tulisi kysymykseen.
Ja vanhempi lapsista, joka on sairas, itkee jo puolesta lauseesta, kun pelkää joutuvansa muuttamaan tutusta kodistaan - vaikka täyttää jo 18!!!
Lisäksi on vielä pojan koulu ja kaverit, joiden takia ei voida kauas muuttaa, ja meidän nurkilla asunnot menevät tosi nopeasti ja hidas ei ehdi vapaina olevia edes huomata...
Kaiken kaikkiaan olisi helpoin ja kivuttomin ratkaisu, JOS minä voisin lunastaa talon itselleni. Ja tätä nimenomaan mies itse ehdottikin talvella, kun erosta ensimmäistä kertaa vakavasti keskusteltiin - mutta sen jälkeen hän taas on muuttanut mieltään moneen kertaan!

Ollaan avioliitossa, toista kohtaan ei ole, rakkautta, hellyyttä ja eletään vain kaverina.

Heh, kun ollaan niin onnettomia ettei esim. lasten takia erota.

tm(m38) kirjoitti:

Ollaan avioliitossa, toista kohtaan ei ole, rakkautta, hellyyttä ja eletään vain kaverina.

Heh, kun ollaan niin onnettomia ettei esim. lasten takia erota.

kaikki parisuhteet muuttuvat "kaverisuhteiksi" ennen pitkää. Jokainen aikuinen, jolle on kertynyt elämänkokemusta tietää, että parisuhde muuttuu vuosien aikana. Siitä huolimatta vaikka intohimo ym hiipuu välittää toisesta ja rakastuminen muuttuu rakkaudeksi. Moni luulee, ettei ole tunteita toista kohtaan, mutta niitä on kuitenkin. Kuvitelkaa tilanne, että kuulette että puoliso/kumppani on joutunut vakavaan onnettomuuteen. Jos se ei yhtään hätkähdytä, niin tunteet ovat kuolleet, jos päinvastoin tunteita kuitenkin on. Täydellinen välinpitämättömyys toisesta ja hänen tekemisistään kertoo tunteiden kuolemisesta.
Moni, joka haluaa erota/on eronnut, tuntee silti mustasukkaisuutta entisestä puolisosta ja tajuaa sitten , että tunteet eivät ole kuolleet.

miltei kirjoitti:

kaikki parisuhteet muuttuvat "kaverisuhteiksi" ennen pitkää. Jokainen aikuinen, jolle on kertynyt elämänkokemusta tietää, että parisuhde muuttuu vuosien aikana. Siitä huolimatta vaikka intohimo ym hiipuu välittää toisesta ja rakastuminen muuttuu rakkaudeksi. Moni luulee, ettei ole tunteita toista kohtaan, mutta niitä on kuitenkin. Kuvitelkaa tilanne, että kuulette että puoliso/kumppani on joutunut vakavaan onnettomuuteen. Jos se ei yhtään hätkähdytä, niin tunteet ovat kuolleet, jos päinvastoin tunteita kuitenkin on. Täydellinen välinpitämättömyys toisesta ja hänen tekemisistään kertoo tunteiden kuolemisesta.
Moni, joka haluaa erota/on eronnut, tuntee silti mustasukkaisuutta entisestä puolisosta ja tajuaa sitten , että tunteet eivät ole kuolleet.

Lue lisää

välitän vaimostani kuten sanoit, jos hän kuolisi tai joutuis vakavaan onnettomuuten niin ilman muuta surisin sitä, vaikka olisimme eronneet taikka olisimme yhdessä. Lapsille hän on kuitenkin aina äiti ja jo senkin takia se olisi suuri menetys. Mutta ei se sitä sano että häntä rakastan.

Välitän kyllä, mutta en sen kummempaa. Olen ihmisenä sellainen etten halua pahaa, edes ajatella. Meitä on moneen junaan ja ihmiset vain ovat erilaisia. Positiivisesti yritän ajatella, vaikka tässä asiassa olenkin pulassa.

tm(m38) kirjoitti:

välitän vaimostani kuten sanoit, jos hän kuolisi tai joutuis vakavaan onnettomuuten niin ilman muuta surisin sitä, vaikka olisimme eronneet taikka olisimme yhdessä. Lapsille hän on kuitenkin aina äiti ja jo senkin takia se olisi suuri menetys. Mutta ei se sitä sano että häntä rakastan.

Välitän kyllä, mutta en sen kummempaa. Olen ihmisenä sellainen etten halua pahaa, edes ajatella. Meitä on moneen junaan ja ihmiset vain ovat erilaisia. Positiivisesti yritän ajatella, vaikka tässä asiassa olenkin pulassa.

Lue lisää

Suomen kielen sanaa rakastan olen aina inhonnut.

Puhun mieluummin tykkäämisestä ja välittämisestä.

Ei englannin kielessäkään jatkuvasti hoeta love verbia. Siellä käytetään myös muita välittämistä ilmaisevia sanoja.

Minua on moni mies kertonut rakastavansa. Välittäminen on ihan eri juttu.

Välittäminen on huolenpitoa, hellyttä, ajan antamista. Kulkemista rinnalla elämän kaikissa tilanteissa.

Rakastaa voi vaikka mitä vain. Vaikka rakastankin suklaata, niin ei sitä aina tee mieli.

En nyt välitä suklaasta, mutta välitän ajatuksia avioeropalstalla.

Kieltä voi kieputtaa kuten miehiäkin. Tykkään enemmän suomenkielen kieputtamisesta. Olen jo elämäni aikana laittanut niin monen miehen pään korkkiruuville, että en enää välitä rakastamisesta.

kulissiton kirjoitti:

Suomen kielen sanaa rakastan olen aina inhonnut.

Puhun mieluummin tykkäämisestä ja välittämisestä.

Ei englannin kielessäkään jatkuvasti hoeta love verbia. Siellä käytetään myös muita välittämistä ilmaisevia sanoja.

Minua on moni mies kertonut rakastavansa. Välittäminen on ihan eri juttu.

Välittäminen on huolenpitoa, hellyttä, ajan antamista. Kulkemista rinnalla elämän kaikissa tilanteissa.

Rakastaa voi vaikka mitä vain. Vaikka rakastankin suklaata, niin ei sitä aina tee mieli.

En nyt välitä suklaasta, mutta välitän ajatuksia avioeropalstalla.

Kieltä voi kieputtaa kuten miehiäkin. Tykkään enemmän suomenkielen kieputtamisesta. Olen jo elämäni aikana laittanut niin monen miehen pään korkkiruuville, että en enää välitä rakastamisesta.

Lue lisää

no olen selvällä suomenkielellä aivan erimieltä. Mutta kinaamaan en lähde..kukin ajattelee miten haluaa.

Tästä huomamme että miksi elämä ei ole helppoa, niin monta ihmistä kuin meitä on niin monta mielipidettä myös.. :)

tm(m38) kirjoitti:

no olen selvällä suomenkielellä aivan erimieltä. Mutta kinaamaan en lähde..kukin ajattelee miten haluaa.

Tästä huomamme että miksi elämä ei ole helppoa, niin monta ihmistä kuin meitä on niin monta mielipidettä myös.. :)

Lue lisää

että suomen kieli ei ole yhdyssana?

muuten kirjoitti:

että suomen kieli ei ole yhdyssana?

että kerroit..

miltei kirjoitti:

kaikki parisuhteet muuttuvat "kaverisuhteiksi" ennen pitkää. Jokainen aikuinen, jolle on kertynyt elämänkokemusta tietää, että parisuhde muuttuu vuosien aikana. Siitä huolimatta vaikka intohimo ym hiipuu välittää toisesta ja rakastuminen muuttuu rakkaudeksi. Moni luulee, ettei ole tunteita toista kohtaan, mutta niitä on kuitenkin. Kuvitelkaa tilanne, että kuulette että puoliso/kumppani on joutunut vakavaan onnettomuuteen. Jos se ei yhtään hätkähdytä, niin tunteet ovat kuolleet, jos päinvastoin tunteita kuitenkin on. Täydellinen välinpitämättömyys toisesta ja hänen tekemisistään kertoo tunteiden kuolemisesta.
Moni, joka haluaa erota/on eronnut, tuntee silti mustasukkaisuutta entisestä puolisosta ja tajuaa sitten , että tunteet eivät ole kuolleet.

Lue lisää

Mihin perustuu väitteesi "miltei jokainen parisuhde muuttuu kaverisuhteeksi.." ?

En ole tuttavapiirissäni sellaista havainnut. Kyllä jokaisesta pariskunnasta näkee, että heidän välillään on muutaKIN kuin kaveruutta. Vaikka olisivat olleet yhdessä 10, 20 tai kuten eräät 38 vuotta. Työkaverideni suhteista en tiedäkään, enkä naapureiden. Eli kerron vain niistä jotka voin sanoa tuntevatni. Vaikka on naapureissakin hyviä tuttavia, onnellisia pariskuntia. Olen nähnyt myös eroja, erilaisista syistä, erilaisin lopputuloksin.

Ne, joilla suhteessa ei enää muuta ole kuin kaveruutta niin parempi sekin kuin viha ja ilkeily.

sitä kestää seksitöntä liittoa ja vielä sitä ettei rakasta toista vain välittää(arg, kohta joku taas tuota kommentoi)

Oikea rakkaus, voisin jutella siitä vielä paljon mutta en tässä, mutta kun sen tuntee menee pää ihan sekaisin, tosin joku sanoo siihen että jos oma liitto on kulisissa kaikki ulkopuolinen tuntuu silloin hienolle. Vaikka en sitä mitenkään ole hakenut. No joo.. mutta en tiedä miten voimia saisi, ainakin itse sitä tällä kirjoittelulla yritän saada.

jotka ovat tuttuja suurimmalle osalle pariskunnista. Tarkoitan seksiä ja siihen rinnastettavia juttuja, hellyydenosoituksia ym.
Veikkaan, että valta-osa naisista kokee seksin ennen pitkää "velvollisuutena" miestä kohtaan, sillä kun se kuumin huuma on parisuhteesta haihtunut, vie se myös seksihalut naiselta.
Ja varsinkin jos parisuhdetta ei ole hoidettu heti häiden jälkeen säännöllisillä kahdenkeskisillä hotellireissuilla ym..

Muuten parisuhde voi olla naisenkin mielestä toimiva, mutta naiselle seksi ei ole niin tärkeä kuin miehelle.Näistä on juttuja/neuvoja joka puolella ja foorumilla. Mm olen käynyt vilkaisemassa Avioliitto palstaa ja sieltä löytyy mm dr Benin neuvoja. Lue ja näytä vaimollekin, mitä mieltä dr Ben on. Hänellä on hyvät teesit/säännöt mm siitä, miten mies pidetään tyytyväisenä avioliitossa.

Itse olen nainen, takana vuosikymmenien avioliitto ja kokemusta on. Tosin ero oli monien tekijöiden summa. Nykyinen suhde on pian 8v vanha ja toimii, mutta se seksi. Halut eivät käy yksiin miehen kanssa. Muutos tuli n 3-4v jälkeen. Tiedän ja tiedostan miehen halut, miehen erilaiset tarpeet ja olen saanut itseni haluamaan miehen vuoksi, vaikka aina se ei tunnu oikeudenmukaiselta itseä kohtaan.

Joka tapauksessa sama ilmiö tulee jatkumaan vaikka maailman tappiin, sillä miehen ja naisen ero seksiin on erilainen. Niinpä moni sitten eroaakin, kun ei ole enää seksiä. Toinen ei saa ja toinen ei enää halua. Haluton luulee, että tunteet ovat kuolleet, kun ei enää haluta ja hän joka haluaa ei voi loputtomiin "vongata" koska toinen on "kylmä"...Sama kierre jatkuu suhteesta toiseen, jos ei havahdu ja yritä hakea muutosta.

Jotkut parit ovat löytäneet toisensa uudelleen parisuhdeleireillä tai seksiterapeutin vastaanotolla. Tai yksinkertaisesti opettamalla itseään ymmärtämään toisen tarpeet. Kirjoja asiasta ja aiheesta löytyy kyllä. Esim John Gray:
Mars ja Venus vuoteessa.

ongelmissa kirjoitti:

jotka ovat tuttuja suurimmalle osalle pariskunnista. Tarkoitan seksiä ja siihen rinnastettavia juttuja, hellyydenosoituksia ym.
Veikkaan, että valta-osa naisista kokee seksin ennen pitkää "velvollisuutena" miestä kohtaan, sillä kun se kuumin huuma on parisuhteesta haihtunut, vie se myös seksihalut naiselta.
Ja varsinkin jos parisuhdetta ei ole hoidettu heti häiden jälkeen säännöllisillä kahdenkeskisillä hotellireissuilla ym..

Muuten parisuhde voi olla naisenkin mielestä toimiva, mutta naiselle seksi ei ole niin tärkeä kuin miehelle.Näistä on juttuja/neuvoja joka puolella ja foorumilla. Mm olen käynyt vilkaisemassa Avioliitto palstaa ja sieltä löytyy mm dr Benin neuvoja. Lue ja näytä vaimollekin, mitä mieltä dr Ben on. Hänellä on hyvät teesit/säännöt mm siitä, miten mies pidetään tyytyväisenä avioliitossa.

Itse olen nainen, takana vuosikymmenien avioliitto ja kokemusta on. Tosin ero oli monien tekijöiden summa. Nykyinen suhde on pian 8v vanha ja toimii, mutta se seksi. Halut eivät käy yksiin miehen kanssa. Muutos tuli n 3-4v jälkeen. Tiedän ja tiedostan miehen halut, miehen erilaiset tarpeet ja olen saanut itseni haluamaan miehen vuoksi, vaikka aina se ei tunnu oikeudenmukaiselta itseä kohtaan.

Joka tapauksessa sama ilmiö tulee jatkumaan vaikka maailman tappiin, sillä miehen ja naisen ero seksiin on erilainen. Niinpä moni sitten eroaakin, kun ei ole enää seksiä. Toinen ei saa ja toinen ei enää halua. Haluton luulee, että tunteet ovat kuolleet, kun ei enää haluta ja hän joka haluaa ei voi loputtomiin "vongata" koska toinen on "kylmä"...Sama kierre jatkuu suhteesta toiseen, jos ei havahdu ja yritä hakea muutosta.

Jotkut parit ovat löytäneet toisensa uudelleen parisuhdeleireillä tai seksiterapeutin vastaanotolla. Tai yksinkertaisesti opettamalla itseään ymmärtämään toisen tarpeet. Kirjoja asiasta ja aiheesta löytyy kyllä. Esim John Gray:
Mars ja Venus vuoteessa.

Lue lisää

yhä useammin nainen on se, joka kärsii seksittömyydestä. Siitä ei vain puhuta, ja ihan "normaalisti" seksiä haluava nainen mielletään joksikin nymfoksi tai päällepäsmäriksi (eli syy on kuitenkin naisessa - miestä ei enää kiinnosta kun ei voi toteuttaa metsästysviettiään halukkaan naisen kanssa).

En tiedä onko minulla sitten "miehen libido", mutta joskus tuntuu todella vaikealta ymmärtää seksittömyyttä ilman mitään varsinaista syytä. Sen kyllä tiedän, että suuret murheet yms aiheuttavat helposti kuivan kauden, mutta ne ovat ohimeneviä. Kyllä hyvässä suhteessa seksiä pitäisi olla säännöllisesti. Ei tietenkään joka päivä, nykyään tuntuu että kerran viikossa-tahtiinkin saa olla enemmän kuin tyytyväinen.

Miehen haluttomuus ja naisen halukkuus on kuitenkin yleisempää kuin luullaan. Tämä stereotypia pihtaavasta naisesta ja vonkaavasta miehestä alkaa vanhentua, ainakaan omien tuttavieni joukosta ei löydy yhtään tällaista esimerkkiä.

Kaikessa auttaa kuitenkin keskustelu. Avoimuus suhteessa on syytä säilyttää, mikäli haluaa enemmän onnen kuin ahdistuksen täyttämiä vuosia.

Tuohon varsinaiseen aiheeseen, kulissiliittoon. Luulen että aika moni pohtii jossain vaiheessa, että ollaanko tässä nyt yhdessä vain tottumuksen takia. Olenko tässä liitossa vain helpon elämän (mutta henkisesti vaikean) ja esimerkiksi kunniallisen aseman takia? Olen huomannut, että sinkkuja, ja etenkin yh-äitejä säälitään tai pidetään jollain tavalla b-luokan kansalaisina, epäonnistujina. Suurimpia epäonnistujia (jos tätä termiä täytyy käyttää) kuitenkin ovat ne, jotka pelkäävät elämää, eivätkä uskalla tavoitella unelmiaan. Tottakai harkintaa saa ja pitää käyttää, mutta jos sydän on jo vuosikausia sanellut asioiden todellisen laidan, olisiko jo aika kuunnella sitä? Elämän kestävä liitto on ihana ajatus, mutta se on henkisesti tyydyttävää vain oikean ihmisen kanssa, niin myötä- kuin vastamäessä.

nainenn kirjoitti:

yhä useammin nainen on se, joka kärsii seksittömyydestä. Siitä ei vain puhuta, ja ihan "normaalisti" seksiä haluava nainen mielletään joksikin nymfoksi tai päällepäsmäriksi (eli syy on kuitenkin naisessa - miestä ei enää kiinnosta kun ei voi toteuttaa metsästysviettiään halukkaan naisen kanssa).

En tiedä onko minulla sitten "miehen libido", mutta joskus tuntuu todella vaikealta ymmärtää seksittömyyttä ilman mitään varsinaista syytä. Sen kyllä tiedän, että suuret murheet yms aiheuttavat helposti kuivan kauden, mutta ne ovat ohimeneviä. Kyllä hyvässä suhteessa seksiä pitäisi olla säännöllisesti. Ei tietenkään joka päivä, nykyään tuntuu että kerran viikossa-tahtiinkin saa olla enemmän kuin tyytyväinen.

Miehen haluttomuus ja naisen halukkuus on kuitenkin yleisempää kuin luullaan. Tämä stereotypia pihtaavasta naisesta ja vonkaavasta miehestä alkaa vanhentua, ainakaan omien tuttavieni joukosta ei löydy yhtään tällaista esimerkkiä.

Kaikessa auttaa kuitenkin keskustelu. Avoimuus suhteessa on syytä säilyttää, mikäli haluaa enemmän onnen kuin ahdistuksen täyttämiä vuosia.

Tuohon varsinaiseen aiheeseen, kulissiliittoon. Luulen että aika moni pohtii jossain vaiheessa, että ollaanko tässä nyt yhdessä vain tottumuksen takia. Olenko tässä liitossa vain helpon elämän (mutta henkisesti vaikean) ja esimerkiksi kunniallisen aseman takia? Olen huomannut, että sinkkuja, ja etenkin yh-äitejä säälitään tai pidetään jollain tavalla b-luokan kansalaisina, epäonnistujina. Suurimpia epäonnistujia (jos tätä termiä täytyy käyttää) kuitenkin ovat ne, jotka pelkäävät elämää, eivätkä uskalla tavoitella unelmiaan. Tottakai harkintaa saa ja pitää käyttää, mutta jos sydän on jo vuosikausia sanellut asioiden todellisen laidan, olisiko jo aika kuunnella sitä? Elämän kestävä liitto on ihana ajatus, mutta se on henkisesti tyydyttävää vain oikean ihmisen kanssa, niin myötä- kuin vastamäessä.

Lue lisää

Samaa mieltä. Yleistys "naisten haluttomuudesta" ei pidä paikkaansa ja joutaisi jo romuttaa. Vaikka olen viisikymppinen, halut hyrrää kovastikin, mutta puolison sairaus ja masennus estää asian harrastamisen. Toisilla voi olla muita syitä, mutta se, että vain miehet kokevat puutetta ei ole totta.

Pärjäätte kirjoitti:

Samaa mieltä. Yleistys "naisten haluttomuudesta" ei pidä paikkaansa ja joutaisi jo romuttaa. Vaikka olen viisikymppinen, halut hyrrää kovastikin, mutta puolison sairaus ja masennus estää asian harrastamisen. Toisilla voi olla muita syitä, mutta se, että vain miehet kokevat puutetta ei ole totta.

Lue lisää

puutteessa olevia naisiakin, mutta aina kun joku nainen kirjoittaa niistä kokemuksistaan, niin kuvaannollisesti useamman lukijan kulmakarvat nousevat...Onpa erikoista, että mies ei halua?
Arvailut alkavat...miehen täytyy olla homo, hänellä on ulkopuolinen suhde jne...

näyttää vaimolle tuo kirjoitus. Ehkä hän ryhtyisi vähän miettimään asioita. Meillä seksi pelasi hyvin, silti mies viidenkympin villityksessä vaihtoi puolta nuorempaan.On kuulema nuoruus jäänyt elämättä kun mentiin pentuina naimisiin. Nyt vain kärsii viisi lasta, kaksi lastenlasta ja minä myös.

nainenn kirjoitti:

yhä useammin nainen on se, joka kärsii seksittömyydestä. Siitä ei vain puhuta, ja ihan "normaalisti" seksiä haluava nainen mielletään joksikin nymfoksi tai päällepäsmäriksi (eli syy on kuitenkin naisessa - miestä ei enää kiinnosta kun ei voi toteuttaa metsästysviettiään halukkaan naisen kanssa).

En tiedä onko minulla sitten "miehen libido", mutta joskus tuntuu todella vaikealta ymmärtää seksittömyyttä ilman mitään varsinaista syytä. Sen kyllä tiedän, että suuret murheet yms aiheuttavat helposti kuivan kauden, mutta ne ovat ohimeneviä. Kyllä hyvässä suhteessa seksiä pitäisi olla säännöllisesti. Ei tietenkään joka päivä, nykyään tuntuu että kerran viikossa-tahtiinkin saa olla enemmän kuin tyytyväinen.

Miehen haluttomuus ja naisen halukkuus on kuitenkin yleisempää kuin luullaan. Tämä stereotypia pihtaavasta naisesta ja vonkaavasta miehestä alkaa vanhentua, ainakaan omien tuttavieni joukosta ei löydy yhtään tällaista esimerkkiä.

Kaikessa auttaa kuitenkin keskustelu. Avoimuus suhteessa on syytä säilyttää, mikäli haluaa enemmän onnen kuin ahdistuksen täyttämiä vuosia.

Tuohon varsinaiseen aiheeseen, kulissiliittoon. Luulen että aika moni pohtii jossain vaiheessa, että ollaanko tässä nyt yhdessä vain tottumuksen takia. Olenko tässä liitossa vain helpon elämän (mutta henkisesti vaikean) ja esimerkiksi kunniallisen aseman takia? Olen huomannut, että sinkkuja, ja etenkin yh-äitejä säälitään tai pidetään jollain tavalla b-luokan kansalaisina, epäonnistujina. Suurimpia epäonnistujia (jos tätä termiä täytyy käyttää) kuitenkin ovat ne, jotka pelkäävät elämää, eivätkä uskalla tavoitella unelmiaan. Tottakai harkintaa saa ja pitää käyttää, mutta jos sydän on jo vuosikausia sanellut asioiden todellisen laidan, olisiko jo aika kuunnella sitä? Elämän kestävä liitto on ihana ajatus, mutta se on henkisesti tyydyttävää vain oikean ihmisen kanssa, niin myötä- kuin vastamäessä.

Lue lisää

Meidänkin liitossa mies oli se, joka pihtasi.
Jollei hän ollut alfauros, ei hän ollut homo, ei masentunut, eikä fyysisesti potenut mitään sellaista sairautta, joka olisi ollut este seksille. Enkä itse ollut ja ole rupsahtanut vaimoke, joka halusi seksiä uutisten jälkeen lauantaisin, pimeässä ja peiton alla.

Ilmeisesti aktiiviset miehet naivat passiivisia naisia? Aktiivinen nainen tuntuu olevan miehelle jonkinlainen uhka. Luulisi, että kaksi villiä nautiskelijaa etsisivät toisensa, mutta monesti ei niin vain näytä käyvän.

Ehkä nainen, joka on halukas, ei miesten mielestä ole hyvä äiti? Miehillä tuntuu olevan niistä asioista todella yksioikoisia ajatuksia.

Kuten joku kirjoittikin, haluton mies on ilmiselvästi naisen vika. :)

entinen vaimo kirjoitti:

Meidänkin liitossa mies oli se, joka pihtasi.
Jollei hän ollut alfauros, ei hän ollut homo, ei masentunut, eikä fyysisesti potenut mitään sellaista sairautta, joka olisi ollut este seksille. Enkä itse ollut ja ole rupsahtanut vaimoke, joka halusi seksiä uutisten jälkeen lauantaisin, pimeässä ja peiton alla.

Ilmeisesti aktiiviset miehet naivat passiivisia naisia? Aktiivinen nainen tuntuu olevan miehelle jonkinlainen uhka. Luulisi, että kaksi villiä nautiskelijaa etsisivät toisensa, mutta monesti ei niin vain näytä käyvän.

Ehkä nainen, joka on halukas, ei miesten mielestä ole hyvä äiti? Miehillä tuntuu olevan niistä asioista todella yksioikoisia ajatuksia.

Kuten joku kirjoittikin, haluton mies on ilmiselvästi naisen vika. :)

Lue lisää

harvoin kohtaavat? Useimmilla ne seksihalut ovat samalla "aaltopituudella" suhteen alussa, mutta parin-kolmen vuoden jälkeen halut eivät käykään enää yksiin..Sitä voi pohtia miksi.?Ihannepari kai olisi erotomaanin ja nymfomaanin parisuhde...

Ahhh! Miten nautinkaan lukiessani näitä kirjoituksia. Sori vaan, mutta itse olen sinkkumies ja sinkkuahdistus valtaa alaa, sallinette että nautiskelen lukiessani vakiparien olemattomasta seksielämästä ja kulissiliitoista. Taidanpa varata Thaimaan-matkan ja mennä thaityttöjen hierottavaksi, vieressä lasillinen kylmää olutta. Hyvät jatkot sullekin.

mielipiteet, siksi tänne kirjoitin että niitä saisin. Ihan ymmärrettävää puhetta, tosin jäin sitten miettimään miksi tätä keskustelupalstaa luet?

tm(m38) kirjoitti:

mielipiteet, siksi tänne kirjoitin että niitä saisin. Ihan ymmärrettävää puhetta, tosin jäin sitten miettimään miksi tätä keskustelupalstaa luet?

Tuttavani käy läpi näitä kysymyksiä parhaillaan. Ja ihan tottapuhuen surffailin tuolla vauvakuume-puolella ja mielenkiinnosta eksyin tänne :)

~~Heidi~~ kirjoitti:

Tuttavani käy läpi näitä kysymyksiä parhaillaan. Ja ihan tottapuhuen surffailin tuolla vauvakuume-puolella ja mielenkiinnosta eksyin tänne :)

niinpä, eli liikenteessä siis kulissia sielä sun täällä. No mitähän meinaat tuttavallesi ehdottaa ja oikeastaan mitähän tuttavasi sitten oikeesti tekee. No joo.. mukavaa vauvakuumetta vain sinulle.

tm(m38) kirjoitti:

niinpä, eli liikenteessä siis kulissia sielä sun täällä. No mitähän meinaat tuttavallesi ehdottaa ja oikeastaan mitähän tuttavasi sitten oikeesti tekee. No joo.. mukavaa vauvakuumetta vain sinulle.

Lue lisää

Enhän minä voi sanoa mikä on toiselle paras vaihtoehto. Sen verran mitä on keskusteluita käyty, tuntuu hän olevan asioista kanssani samaa mieltä. Siinä tilanteessa tosin on kolmas osapuolikin. Ei sitä oikein tässä iässä jaksa aloittaa ihan nollasta, opetella tuntemaan toista, toisen tavat ja jne. Mitä jos valinta osoittautuu ihan katastrofaaliseksi, se tuntemaan oppiminenkin kun vie vuosia..Pari vuotta ennen kuin pystyy arvioimaan suhdetta objektiivisesti. Luultavimmin järkisyistä jatkavat yhdessä ja unohtavat "haihattelut". Arki rullaa hyvin, toivottavasti saavat romantiikka puolen kuntoon. Toivottavasti sinäkin :)

~~Heidi~~ kirjoitti:

Enhän minä voi sanoa mikä on toiselle paras vaihtoehto. Sen verran mitä on keskusteluita käyty, tuntuu hän olevan asioista kanssani samaa mieltä. Siinä tilanteessa tosin on kolmas osapuolikin. Ei sitä oikein tässä iässä jaksa aloittaa ihan nollasta, opetella tuntemaan toista, toisen tavat ja jne. Mitä jos valinta osoittautuu ihan katastrofaaliseksi, se tuntemaan oppiminenkin kun vie vuosia..Pari vuotta ennen kuin pystyy arvioimaan suhdetta objektiivisesti. Luultavimmin järkisyistä jatkavat yhdessä ja unohtavat "haihattelut". Arki rullaa hyvin, toivottavasti saavat romantiikka puolen kuntoon. Toivottavasti sinäkin :)

Lue lisää

mistä sitä tosiaan tietää ja ennustaa oikeastaan mitään. Ymmärrän hyvin tuon kolmannen osapuolen tapauksen, se vaikeuttaa asioita..ja jos olisi neljä niin vielä enemmän.

Asiat vain joskus menevät sekaisin, monestakin syystä ja ei niitä kaikkia asioita voi täällä puida, siinä menisi hiukan aikaa enemmän.

Tsemppiä sinulle myös.

Hienoa että on vielä järkeviä naisia tässä maassa. Onnea sinulle elämässäsi, vaikka noin fiksu "flikka" tuskin onnea edes tarvitsee. Sut pitäisi laittaa opettajaksi kouluun pitämään elämän tosiasioista ja parisuhteesta luentoa. Nää nykynaiset on monesti niin käsittämättömiä. Miehesi täytyy olla onnellinen mies kun on noin hyvän naisen saanut.

Kirjoitit hyvän kommentin ja yhdyn siihen täysin. Ei kukaan ulkopuolinen voi tietää, millaista toisen elämä oikeasti on, mutta kyllä täältä jonkinverran kuitenkin saa kannustusta ja vahvistusta omille ajatuksille - kunhan osaa suodattaa pois nuo tyhjän haukkumiset ja syyllistämiset.

Takerruin kuitenkin tuohon yhteen kohtaan, missä kirjoitit ihmisen muuttumisesta... Luin juuri ajatelmia ihmisen oikeuksista - ja yksi oli oikeus muuttaa mieltään. Kuitenkaan juuri tuota minulle ei sallittaisi! Joka kerta kun riidellään miehen kanssa erosta, niin hän syyttää minua siitä, että en osannut hänelle kertoa näitä tuntemuksiani yli 10 vuotta sitten, kun aloimme rakentaa taloa!!! En todellakaan ole tuntenut silloin samalla tavalla kuin mitä nyt tunnen - eikö minulla olekaan oikeutta muuttua ja muuttaa mieltäni omasta elämästäni???

Kirsikka60 kirjoitti:

Kirjoitit hyvän kommentin ja yhdyn siihen täysin. Ei kukaan ulkopuolinen voi tietää, millaista toisen elämä oikeasti on, mutta kyllä täältä jonkinverran kuitenkin saa kannustusta ja vahvistusta omille ajatuksille - kunhan osaa suodattaa pois nuo tyhjän haukkumiset ja syyllistämiset.

Takerruin kuitenkin tuohon yhteen kohtaan, missä kirjoitit ihmisen muuttumisesta... Luin juuri ajatelmia ihmisen oikeuksista - ja yksi oli oikeus muuttaa mieltään. Kuitenkaan juuri tuota minulle ei sallittaisi! Joka kerta kun riidellään miehen kanssa erosta, niin hän syyttää minua siitä, että en osannut hänelle kertoa näitä tuntemuksiani yli 10 vuotta sitten, kun aloimme rakentaa taloa!!! En todellakaan ole tuntenut silloin samalla tavalla kuin mitä nyt tunnen - eikö minulla olekaan oikeutta muuttua ja muuttaa mieltäni omasta elämästäni???

Lue lisää

...tuo että 10 vuotta sitten olisi pitänyt tietää.

Niin... varmasti miehelläsikin on omat ajatuksensa ja tunteensa. Kuullessaan sinulta eropuheita hänkin luultavasti miettii mielessään vaikkei aina siltä näyttäisi? että mikä elämässä meni vikaan, mikä teidän suhteessanne meni vikaan. Vaikka hän olisi ensisijaisesti pettynyt itseensä, hän kuten niin moni muukin purkaa sen kaatamalla vastuun toisen osapuolen niskaan. Jolloin toinen osapuoli (tässä sinä) ottaa itseensä (mikä on normaalia) jne jne. Kierre on valmis.

Enhän tietenkään tiedä mitä miehesi miettii, mutta tuokin on mahdollista. Monella kovalla ja kylmällä ihmisellä kuitenkin on vain kuori jolla he suojaavat itseään. Mistä se kuori on tullut... vaikea arvioida. Ehkä kokemuksista, heikosta itsetunnosta, lapsuuden kasvatuksesta..

Myönnän että itselläni on tullut suusta aivan samanlaisia syytöksiä "mikset kertonut silloin..", mutta asiaa pohdittuani olen miehelle sitten myöntänyt, että olisinhan itse voinut aikoinaan tehdä kuten järki sanoi eli toisin, ja toisaalta asiat todellakin olivat muuttuneet siitä lähtötilanteesta. Mutta kun kiukutti ja tunsi tulleensa petetyksi.

Siitähän se kulissi omala kohdalla kai on lähtenytkin. Luottamus toiseen rapistunut ja ottanut itse vastuun omalta osaltaan. Hmm. Kumpikin tiedämme, että toinen ei voi luottaa toisen olemassaolon jatkuvuuteen ja joihinkin asioihin. Rakastamme toisiamme niin hullulta kuin se kuulostakin, ja siitä syystä ei ole tarvetta eikä kykyä esimerkiksi pettää. Silti tämä liitto ei ole sitä mitä haluaisimme. Yritämme kuitenkin tehdä sen minkä voimme, koska tiedostamme miten lähellä reunaa olemme.

Mitäkö teemme? Yritämme pitää kiinni läheisyydestä ja ystävällisyydestä. Vältämme riitaa, huutoa, toisen mielen pahoittamista. Mutta se ei aina onnistu. Minä pahoitan mieleni joskus liian pienistä. Ja olen tosi temperamenttinen enkä mahda sille mitään. Italialainen raivari ;) Tosin, siinä olen kehittynyt, etten enää kiihdy aivan huippuun ja tasaannun nopeammin. Vaikka joka kerta mies on muka ihmeissään. Kyse on samoista asioista joita ei suhteessamme pitäisi esiintyä, ulkopuolisia tekijöitä joita mies ei saa pidettyä kurissa. Vain hänellä olisi mahdollisuus. Ehkä hän suhtautuu niihin välinpitämättömämmin kuin minä.

Joka tapauksessa kun olen kokonaisuutta miettinyt niin kyllä tämä kulissia on. Koska tiedän, että jonain päivänä en enää jaksa. Ei ole miehellekään oikein tällainen. Jos hän ei ole kiinnostunut hoitamaan erinäisiä asioita pois päiväjärjestyksestä en voi häntä pakottaakaan siihen. Mutta niin kauan kuin toisen lähellä on hyvä, ja näen että hänkin edes yrittää ja minä yritän, niin kauan tämä jatkukoon.

Olipahan tajunnanvirtaa ;)

En tunne tapaustasi, Kirsikka60, mutta toivon Sinulle voimia ja reipasta mieltä. Avoimuutta, rohkeutta ja uskoa parempaan. :)

ja hyvä päätös varmaankin. Olen noita asioita monesti miettinyt mutta lyhyesti vain en ole saanut mitään aikaiseksi. Oli nuo aatokset aivan kuin minun suusta...aivan.

Mutta miten sitä vaan saisi itsestään sen jonkin irti että pääsisi lähtemään, kerro minulle se kun olet ex-vaimo.

tsemppii

mutta on tämä tilanne jotenkin meidän saamattomuutta, eikö vain. Elämme elämää jota emme toivo mutta kuitenkin liitossa pysymme.
Kyllä lapset ymmärtävät ja suurimmaksi osaksi se olisi varmasti lapsille hyväksi, ero nimittäin.

Juuri lapset kysyivät isovanhemmilta vkl että miksi te ette koskaan riitele, tuli syvä hiljaisuus. Kyllä mekin joskus. Mutta siinä vain näkee että lapsille olisi kaikkein tärkeintä rauhallinen ja turvallinen lapsuus.

t.paraskin puhumaan..tm(m38) hoh hoh

Ei haittaa vaikka onkin. Ollut tiedossa kauan!