fetissi on "syntymävika"

Muistankun itsekin häpesin kuraleikkejä, kun ne minua kiihotti. Ellen sitten löytänyt sopivaa "tekosyytä", niikuin esim. tarhassa kostealla ilmalla puettiin kuravaatteet. Olevinaan vihasin kuriksia, vaikka todellisuudessa niin ei ollutkaan. Näin jälkeenpäin kyllä suoraansanottuna vituttaa etten häpeän takia sillon leikkinyt enemmän, vaikka oli mahdollista.

Samanlaiset kokemukset kirjoitti:

Muistankun itsekin häpesin kuraleikkejä, kun ne minua kiihotti. Ellen sitten löytänyt sopivaa "tekosyytä", niikuin esim. tarhassa kostealla ilmalla puettiin kuravaatteet. Olevinaan vihasin kuriksia, vaikka todellisuudessa niin ei ollutkaan. Näin jälkeenpäin kyllä suoraansanottuna vituttaa etten häpeän takia sillon leikkinyt enemmän, vaikka oli mahdollista.

Lue lisää

Mikä estää Sinua leikkimästä kuraleikkejä aidot olkain-lappuhaalarikurahousut jalassa tänäpäivänä.
Meitä on todella monta jotka tekee niin ja uskon että joukossa on monia jotka ovat yhteiskunnassa monessa mukana.
Toki mitä vähemmän sidonnaisuuksia sen vapaampaa se on.
Fetissin toteutuminen riippuu täysin sen voimakkuudesta. Olisi erittäin hienoa jos olisi joku taulukko josta näkisi miten voimakas fetissi on sillä joka alkaa sitä toteuttaa käytännössä eikä vain unissaan tai jopa valveillakin ajatuksissa mm silloin kun näkee jonkun sellaisen joka sivuaa omaa fetissiä mm kurahousuihin puettuja pentuja, joka on muuten kiva näky. Niin korostan tässä että mukulat rauhaan se on niinko absolut mutta kun harvoin nykyään näkee aikuisia pukeutuneena "OIKEIN" sateella.

että tämä kirjoituksesi oli ehdottomasti älykkäin ja selkein mitä tällä osiolla on ikinä ollut.
Minun muovihousufetissini on niin kaukaa lapsuudesta kun jotain yleensä muistan.
Se on kans sen verran harvinaista "herkkua" että en juuri tuo sitä esille muille kuin omalle minälleni. Siis se joka minussa muovihousuja ja vaippaa käyttää on toisinaan joku muu.
Minuapa onkin kaksi,, siinä olisikin uutta puhuttavaa monelle.

Minunkin fetissini periytyy niin kaukaa varhaislapsuudesta, että mitään varsinaista alkusysäystä en pysty muistamaan.

Kerropa kumpparifani lisää omasta fetissistä eli miten se toimii käytännössä? Vaippafetissiä minun on helpompi ymmärtää oman kokemukseni pohjalta, koska tyynyn tavoin vaippa on myös pehmeä ja tuntuu varmaan hyvin miellyttävältä siitintä vasten samoin kuin pikkareiden tai muiden vaatteiden sileä kangas. Mutta miltä kumpparit tuntuvat ja tarvitseeko niiden kanssa jotain liukkaria? Kysyn ihan tosissani, koska minua on askarruttanut tämä asia saapas- ja kenkäfetisismissä. Minusta on myös kiva jättää spermat kuivumaan tyynyyn, koska spermatahrat kankaassa kiihottavat, mutta jätätkös koskaan kumppareihin 'todistusaineistoa'? Vai tyytyykö saapasfetisisti vain katselemaan, hyväilemään tai nuuhkimaan saappaita runkkusession aikana? Ei ole tietysti pakko vastata, jos kysymykseni kuulostavat liian intiimeiltä tai asiattomilta, mutta minusta olisi todella kiva tietää. Fetissit ovat joka tapauksessa hieno ja elämää rikastuttava asia - omastani en ikinä luopuisi etkä varmaan sinäkään.

Eki kirjoitti:

Minunkin fetissini periytyy niin kaukaa varhaislapsuudesta, että mitään varsinaista alkusysäystä en pysty muistamaan.

Kerropa kumpparifani lisää omasta fetissistä eli miten se toimii käytännössä? Vaippafetissiä minun on helpompi ymmärtää oman kokemukseni pohjalta, koska tyynyn tavoin vaippa on myös pehmeä ja tuntuu varmaan hyvin miellyttävältä siitintä vasten samoin kuin pikkareiden tai muiden vaatteiden sileä kangas. Mutta miltä kumpparit tuntuvat ja tarvitseeko niiden kanssa jotain liukkaria? Kysyn ihan tosissani, koska minua on askarruttanut tämä asia saapas- ja kenkäfetisismissä. Minusta on myös kiva jättää spermat kuivumaan tyynyyn, koska spermatahrat kankaassa kiihottavat, mutta jätätkös koskaan kumppareihin 'todistusaineistoa'? Vai tyytyykö saapasfetisisti vain katselemaan, hyväilemään tai nuuhkimaan saappaita runkkusession aikana? Ei ole tietysti pakko vastata, jos kysymykseni kuulostavat liian intiimeiltä tai asiattomilta, mutta minusta olisi todella kiva tietää. Fetissit ovat joka tapauksessa hieno ja elämää rikastuttava asia - omastani en ikinä luopuisi etkä varmaan sinäkään.

Lue lisää

Itselläni on ollut fetissi kenkiin aivan pennusta lähtien, ja ei kannata kysyä sitä et mistä se on alkunsa saanut, koska enpä tiedä, enkä välitäkään. Taipumus on vaan ns. "pahentunut iän myötä, ja loppua ei näy, eikä tarvitsekaan. Kalliiksi se vaan meinaa tulla, koska on jokunen pari eksynyt kaappiin, ja lisää tulee, mut onneksi on nämä kirpparit, joista tekee joskus löytöjä!! Onneksi on löytynyt vaimo joka ainakin jotenkin ymmärtää tämän, ja on tiennyt alusta lähtien, siin jo liki 15v!! Meillä olen monet lastit laskenut emännän kengille, joilla hän on liikkunut kaupungilla ja töissä, mun kuivahtaneet spermatahrat kengillään. Se on jokseenkin sävyttävää, kun tietää mitkä tahrat hänen kengissään on, ja kun on joskus ollut aamulla tilanne et on aikaa, niin hän on saanut aivan tuoreen lastin ennen töihin lähtöään ;-))!!!
Tsemppiä kaikille samanlaisille!!!!!

Spiked heels kirjoitti:

Itselläni on ollut fetissi kenkiin aivan pennusta lähtien, ja ei kannata kysyä sitä et mistä se on alkunsa saanut, koska enpä tiedä, enkä välitäkään. Taipumus on vaan ns. "pahentunut iän myötä, ja loppua ei näy, eikä tarvitsekaan. Kalliiksi se vaan meinaa tulla, koska on jokunen pari eksynyt kaappiin, ja lisää tulee, mut onneksi on nämä kirpparit, joista tekee joskus löytöjä!! Onneksi on löytynyt vaimo joka ainakin jotenkin ymmärtää tämän, ja on tiennyt alusta lähtien, siin jo liki 15v!! Meillä olen monet lastit laskenut emännän kengille, joilla hän on liikkunut kaupungilla ja töissä, mun kuivahtaneet spermatahrat kengillään. Se on jokseenkin sävyttävää, kun tietää mitkä tahrat hänen kengissään on, ja kun on joskus ollut aamulla tilanne et on aikaa, niin hän on saanut aivan tuoreen lastin ennen töihin lähtöään ;-))!!!
Tsemppiä kaikille samanlaisille!!!!!

Lue lisää

arvelinkin, ettei oikealle fetisistille pelkkä katselu ja koskettelu riitä vaan fetissin kanssa pitää vetää kunnon varvit ja ruiskia mällit. Itellenikin on tärkeää, että saan ruiskia siemenet tyynyyni eikä mihinkään paperille. Onpa sulla ollut hyvä tuuri löytää vaimo, joka ymmärtää asian. Minkälaiset kengät sua viehättää eniten?

Eki kirjoitti:

Minunkin fetissini periytyy niin kaukaa varhaislapsuudesta, että mitään varsinaista alkusysäystä en pysty muistamaan.

Kerropa kumpparifani lisää omasta fetissistä eli miten se toimii käytännössä? Vaippafetissiä minun on helpompi ymmärtää oman kokemukseni pohjalta, koska tyynyn tavoin vaippa on myös pehmeä ja tuntuu varmaan hyvin miellyttävältä siitintä vasten samoin kuin pikkareiden tai muiden vaatteiden sileä kangas. Mutta miltä kumpparit tuntuvat ja tarvitseeko niiden kanssa jotain liukkaria? Kysyn ihan tosissani, koska minua on askarruttanut tämä asia saapas- ja kenkäfetisismissä. Minusta on myös kiva jättää spermat kuivumaan tyynyyn, koska spermatahrat kankaassa kiihottavat, mutta jätätkös koskaan kumppareihin 'todistusaineistoa'? Vai tyytyykö saapasfetisisti vain katselemaan, hyväilemään tai nuuhkimaan saappaita runkkusession aikana? Ei ole tietysti pakko vastata, jos kysymykseni kuulostavat liian intiimeiltä tai asiattomilta, mutta minusta olisi todella kiva tietää. Fetissit ovat joka tapauksessa hieno ja elämää rikastuttava asia - omastani en ikinä luopuisi etkä varmaan sinäkään.

Lue lisää

Tätä kirjoittaessani olet jo saanut kenkäfanin vastauksen ja vastannut itsekin, joten kommentoin näitä kaikkia.Oma fetisismini perustuu ensisijaisesti siihen että fetissini näyttää kiihottavalta. Saappaiden haistelulla ei itselleni ole mitään merkitystä; jonkinlaista tunnelmaa saan siitä että olen pukeutuneena johonkin kiihottavannäköiseen vaatteeseen tai kumisaappaisiin.
Runkkusessioihini saappaat ovat osallisina eri tavoin.Toisinaan katselen mielessäni kuin filmiltä tilanteita, joissa olen nähnyt kiihottavat kumpparit,joskus fantasioin jännittäviä tilanteita, joissa on saappaita ja maihareita.Parhaat kiksit saan runkkaamalla peilin edessä kumisaappaat ja kuluneet farkut jalassa, koska silloin voin katsella fetissejäni.Minulla on myös muita seksifantasioita, joten fetissit eivät ole aina ollenkaan mukana sessioissa.
Vuosien aikana on tullut kokeiltua kaikenlaisia temppuja, jotka ovat kuitenkin jääneet muutamiin kertoihin.Kortsua käyttämällä onnistuin joskus laukeamaan saappaiden väliin, samoin olen joskus heittänyt mällit saappaille.Koska en laukea aivan helposti, tyydytän itseni käsin.
Kuten fetissianalyysissäni kirjoitin, jokainen fetisisti näkee maailman omalla tavallaan.Niilläkin kerroilla kun heitin saappaille, pesin ne heti.Lasken mällini paperille tai viemäriin ja hävitän ne samantien.En voisi ajatellakaan jättäväni spermaläiskiä kuivumaan saappailleni.
Käsittääkseni tämä juuri on fetisismin ydin: jos joku asia kiihottaa se todella kiihottaa, joku muu asia on mitäänsanomaton ja joku vastenmielinen, eikä näitä kohteita voi tietoisesti muuttaa.

pitänyt kirjoitti:

Tätä kirjoittaessani olet jo saanut kenkäfanin vastauksen ja vastannut itsekin, joten kommentoin näitä kaikkia.Oma fetisismini perustuu ensisijaisesti siihen että fetissini näyttää kiihottavalta. Saappaiden haistelulla ei itselleni ole mitään merkitystä; jonkinlaista tunnelmaa saan siitä että olen pukeutuneena johonkin kiihottavannäköiseen vaatteeseen tai kumisaappaisiin.
Runkkusessioihini saappaat ovat osallisina eri tavoin.Toisinaan katselen mielessäni kuin filmiltä tilanteita, joissa olen nähnyt kiihottavat kumpparit,joskus fantasioin jännittäviä tilanteita, joissa on saappaita ja maihareita.Parhaat kiksit saan runkkaamalla peilin edessä kumisaappaat ja kuluneet farkut jalassa, koska silloin voin katsella fetissejäni.Minulla on myös muita seksifantasioita, joten fetissit eivät ole aina ollenkaan mukana sessioissa.
Vuosien aikana on tullut kokeiltua kaikenlaisia temppuja, jotka ovat kuitenkin jääneet muutamiin kertoihin.Kortsua käyttämällä onnistuin joskus laukeamaan saappaiden väliin, samoin olen joskus heittänyt mällit saappaille.Koska en laukea aivan helposti, tyydytän itseni käsin.
Kuten fetissianalyysissäni kirjoitin, jokainen fetisisti näkee maailman omalla tavallaan.Niilläkin kerroilla kun heitin saappaille, pesin ne heti.Lasken mällini paperille tai viemäriin ja hävitän ne samantien.En voisi ajatellakaan jättäväni spermaläiskiä kuivumaan saappailleni.
Käsittääkseni tämä juuri on fetisismin ydin: jos joku asia kiihottaa se todella kiihottaa, joku muu asia on mitäänsanomaton ja joku vastenmielinen, eikä näitä kohteita voi tietoisesti muuttaa.

Lue lisää

Kaksi erilaista vastausta osoittaa fetissien olevan niin erilaisia ja henkilökohtaisia, että mitään yleistyksiä ei voi tehdä. Tosin fetisseillä näyttää olevan kaksi eri pääpiirrettä: ne ovat joko himon kohde (kuten minun tyynyni) tai jonkin ehkä alitajuisen asian symboli, joka antaa lisäkiihoketta runkku- tai seksisessioihin (kumpparit jalassa). Elämää ne rikastuttavat joka tapauksessa.

Eki kirjoitti:

Kaksi erilaista vastausta osoittaa fetissien olevan niin erilaisia ja henkilökohtaisia, että mitään yleistyksiä ei voi tehdä. Tosin fetisseillä näyttää olevan kaksi eri pääpiirrettä: ne ovat joko himon kohde (kuten minun tyynyni) tai jonkin ehkä alitajuisen asian symboli, joka antaa lisäkiihoketta runkku- tai seksisessioihin (kumpparit jalassa). Elämää ne rikastuttavat joka tapauksessa.

Lue lisää

Erilaisilla deittipalstoilal näkee aina välillä imoituksia, joissa seuraa haetaan mainiten joku erityinen fetismi, vaikkapa kumisaappaat. Hakijana aina mies. Naisten arvomaailmassa tällainen ilmoitus ei nouse kovin korkealle, koska ilmoitus ei sisällä yleensä sellaista infoa, jonka perusteella nainen tekee omia valintojaan. Niinpä riskinä on, että mies jää ilman vastausta ja jatkaa harrastuksiaan yksinään.
Tuo yksinäisyys ja torjutuksi tulemisen toistuminen voi ajanmittaan vaikuttaa fetisistin koko elämään. Osa on tyytyväisiä 'kohtaloonsa', jatkavat yksin harrastustaan ja elämäänsä ja osa saattaa jopa katkeroitua toista sukupuolta kohtaan. Jos elämän muut osaset ovat paikoillaan, niin menetys ei tunnu kohtuuttomalta. Jos sen sijaan henkilöllä on muita mielentilaan tms liittyviä ongelmia, voi siitä kehittyä henkilön koko elämänhallintaa haittaava tilanne.
Ehkäpä fetisistienkin olisi opittava 'markkinoimaan' itseään paremmin, otettava huomioon ne asiat, joita haluttu kohderyhmä (eli useimmiten naiset) arvostavat ja rakennettava lähestymisstrategiansa siltä pohjalta. Liikeidea Jari Sarasvuolle, 'fetisistien ihmissuhteet...'..;)

Eki kirjoitti:

arvelinkin, ettei oikealle fetisistille pelkkä katselu ja koskettelu riitä vaan fetissin kanssa pitää vetää kunnon varvit ja ruiskia mällit. Itellenikin on tärkeää, että saan ruiskia siemenet tyynyyni eikä mihinkään paperille. Onpa sulla ollut hyvä tuuri löytää vaimo, joka ymmärtää asian. Minkälaiset kengät sua viehättää eniten?

Lue lisää

No nii, niistä malleista sanoisin et niitä on monenlaisia, kunhan vaan ovat hyvännäköisiä. Itse olen viehättynyt tuollaisista paksupohjaisista, ja nyt eilen hain postipaketin jossa oli vaimolle punaiset ns. lasipohjasandaalit, ja itselle tuli ohutkorkoiset avokkaat, ja 12cm korkeat kiilakorkosandaalit, jotka nytkin on jalassa, ja että tuntuu kivalta. Ja kun emäntä oli myös löytänyt kirpparilta 2 paria kenkiä, niin taas varastot kasvoi. Matalammistakin löytyy aivan kivoja, ja joilla emännän on mukavampi liikkua työmatkoilla. Mutta kuten olen halunnut, niin on jännää nähdä vaimolla kengät joihin on valuva sperma jättänyt jälkensä!!

Xyz kirjoitti:

Erilaisilla deittipalstoilal näkee aina välillä imoituksia, joissa seuraa haetaan mainiten joku erityinen fetismi, vaikkapa kumisaappaat. Hakijana aina mies. Naisten arvomaailmassa tällainen ilmoitus ei nouse kovin korkealle, koska ilmoitus ei sisällä yleensä sellaista infoa, jonka perusteella nainen tekee omia valintojaan. Niinpä riskinä on, että mies jää ilman vastausta ja jatkaa harrastuksiaan yksinään.
Tuo yksinäisyys ja torjutuksi tulemisen toistuminen voi ajanmittaan vaikuttaa fetisistin koko elämään. Osa on tyytyväisiä 'kohtaloonsa', jatkavat yksin harrastustaan ja elämäänsä ja osa saattaa jopa katkeroitua toista sukupuolta kohtaan. Jos elämän muut osaset ovat paikoillaan, niin menetys ei tunnu kohtuuttomalta. Jos sen sijaan henkilöllä on muita mielentilaan tms liittyviä ongelmia, voi siitä kehittyä henkilön koko elämänhallintaa haittaava tilanne.
Ehkäpä fetisistienkin olisi opittava 'markkinoimaan' itseään paremmin, otettava huomioon ne asiat, joita haluttu kohderyhmä (eli useimmiten naiset) arvostavat ja rakennettava lähestymisstrategiansa siltä pohjalta. Liikeidea Jari Sarasvuolle, 'fetisistien ihmissuhteet...'..;)

Lue lisää

Tuo oli varsin mielenkiintosita lukemista. Minulla on siitä ihan omakohtaisia kokemuksia. Muutenkin juuri tässä keskustelussa on ollut monta tavallista syvempää kannanottoa tähän teemaan. Yess! Sitä olen kivannut jo pitkään.
Kommenttini sinun viestiisi on hyvin saman kaltainen kuin oma mielipiteesi oli. Meidän "harrastajien" tulee tajuta yksi asia ylitse muiden: jos tuo aineellinen hekuma kasvaa liian suureksi vastakkaista sukupuolta lähestyttäessä, se saa pian aikaan vastakkaisen reaktion. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että naiset eivät enää löydää paikkaa itselleen tuossa maailmassa. He alkavat pitää tuota Kontiota tms "kilpailijana" ja miettivät, "miten MINÄ sitten liittyn tuohon leikkiin vai liitynkö lainkaan? Sehän näkyy onnistuvan vallan hyvin ilmnakin..."
Nythän meitä on tosin moneen junaan. Jotkut eivät pääse aktin läpi ilman tuota esinettä kun toiset taas pystyvät sisällyttämään sen ajatustasolla ellei sitä aina voi/halua/kehtaa pitää mukana itse aktissa. Jos se on aina mukana pakollisena juttuna on riski suuri, että kumppani turtuu siihen. Pitää muistaa että hänelle se on kuitenkin opittu ja sitä kautta hyväksytty "leikki" kun taas meille se on elämää suurempi "voimanlähde". Uskon että me emme ikinä voi selittää ei-vihkiytyneelle, mitä tuo esine merkkaa meille. Siihen ei tahdo oikein löytyä sopivia sanoja millään kielellä. Jos sattuu kuulumaan siihen kevyempään kastiin jolle esineen ei tarvitse olla mukana aina, niin tuon fetisimin ymppääminen yksityiselämään ja hyväksyttäminen lienee helpompaa. Jos taas edustaa sitä ehdotonta riippuvuutta, asia on varmasti mutkikkaampi ja voi helposti johtaa juuri tuohon torjumisreaktioon mahd. kumppanin puolelta. Eli kohtalonveljet: seilaatkaa näissä asioissa viisaasti ja älkää lyökö sitä ihan suurinta rumpua aivan alkumetreillä... Kun kumppania oppii tuntemaan, on näistä asiosita myös helpompi keskustella. Mutta älkää myös odottako niin hirveän kauan että ei siitä enää kehtaa puhua.. ;-b

Muovifetissi on yksi suunta josta jakautuu eri sektoreita valtavasti omine mausteineen.
Minä olen koko ikäni tykännyt aidoista muovisista vaippahousuista, käytän siis myös vaippaa.
On minulla sitten myös esi uskomattoman hienoja urheiluhousuja, sanottakoon että ns jalkapalloiijan shortseja. Ne on kokonaan muovista ja sisällä on siis erikseen myös muoviset sisähousut. nämä shortsit on siniset ja vaaleansiniset ja niissä on oikein raidat sivussa.
Toisinaan olen noissa urheiluhousuissa ilman vaippaakin. Olen jopa ollut niiden kanssa aivan ilman verkkareita päällä, paljaaltaan, valkoinen t-paita vain lisänä - ihmisten ilmoilla, en kylläkään kotikaupungissani mutta..
Ei niistä heti huomaa että ne on muovia, ehkä sen takia voisi huomata että ne on toki hieman jäykemmät kun tavalliset satiinishortsit.
No kun olen koko ikäni pitänyt muovihousuja ja on tullut yritettyä kontakteja lähinnä tähän omaan kapeaan sektoriin haettua , siis lähes kaltaisiani kavereita niin huh huh se vasta vaikeaa on. Jos rakennettaisi esim organisaatiokaavion kaltainen taulukko muovifetissistä niin niitäkin on juuri niin monta kun on fetissin haltijaakin.
Jokaisella on joku pieni ero, niin on persoonissakin ja geeneissä ja...
Fetissejä ei ole yhtään täysin samanlaista maailmassa kun ei vissiin ole dna koodiakaan.
Jos löydät kaverin ja päädytte vaikka tapaamiseen niin jokin erilaisuus häiritsee, mutta kun asioista keskustellaan ja tutustutaan toiseen ja hiotaan hommaan niin se alkaa mennä.
toisen erot sallii aivan kun ihan tavallisessa parisuhteessakin tulee sallia ja koko elämässä.
Fetissi on mielestäni lahja, jos sellaisen saa niin siitä tulee nauttia, se on taidetta sen sijoittaminen elämään niin että se ei ole taakaksi.
Kaikki fetissit nyt ylös ja ulos pilke silmäkulmaan ja muovihousut jalkaan - kenellä se fetissi on.

ja vaippa kirjoitti:

Muovifetissi on yksi suunta josta jakautuu eri sektoreita valtavasti omine mausteineen.
Minä olen koko ikäni tykännyt aidoista muovisista vaippahousuista, käytän siis myös vaippaa.
On minulla sitten myös esi uskomattoman hienoja urheiluhousuja, sanottakoon että ns jalkapalloiijan shortseja. Ne on kokonaan muovista ja sisällä on siis erikseen myös muoviset sisähousut. nämä shortsit on siniset ja vaaleansiniset ja niissä on oikein raidat sivussa.
Toisinaan olen noissa urheiluhousuissa ilman vaippaakin. Olen jopa ollut niiden kanssa aivan ilman verkkareita päällä, paljaaltaan, valkoinen t-paita vain lisänä - ihmisten ilmoilla, en kylläkään kotikaupungissani mutta..
Ei niistä heti huomaa että ne on muovia, ehkä sen takia voisi huomata että ne on toki hieman jäykemmät kun tavalliset satiinishortsit.
No kun olen koko ikäni pitänyt muovihousuja ja on tullut yritettyä kontakteja lähinnä tähän omaan kapeaan sektoriin haettua , siis lähes kaltaisiani kavereita niin huh huh se vasta vaikeaa on. Jos rakennettaisi esim organisaatiokaavion kaltainen taulukko muovifetissistä niin niitäkin on juuri niin monta kun on fetissin haltijaakin.
Jokaisella on joku pieni ero, niin on persoonissakin ja geeneissä ja...
Fetissejä ei ole yhtään täysin samanlaista maailmassa kun ei vissiin ole dna koodiakaan.
Jos löydät kaverin ja päädytte vaikka tapaamiseen niin jokin erilaisuus häiritsee, mutta kun asioista keskustellaan ja tutustutaan toiseen ja hiotaan hommaan niin se alkaa mennä.
toisen erot sallii aivan kun ihan tavallisessa parisuhteessakin tulee sallia ja koko elämässä.
Fetissi on mielestäni lahja, jos sellaisen saa niin siitä tulee nauttia, se on taidetta sen sijoittaminen elämään niin että se ei ole taakaksi.
Kaikki fetissit nyt ylös ja ulos pilke silmäkulmaan ja muovihousut jalkaan - kenellä se fetissi on.

Lue lisää

enpä ole minäkään tavannut kuin netissä toisia näistä jutuista kiinnostuneita. Sen sijaan olen seurannut, että sadeasuiset ovat löytäneet yhteisiä säveliä ja niillä on ollut tapaamisia ja näytti kuvista päätellen olleen ihan hauskaakin. Ehkä sillä puolella on ne mieltymykset yhdensuuntaisemmat. Ei ne mullekaan ihan vieraita ole.

Mulla on myös muovishortsit, joita olen käyttänyt uikkareina ja juoksulenkillä. Ne on sen verran mattapintaista, ettei niitä heti muoviksi hoksaa. Olen tavannut tuttujakin lenkkipolulla ja jutusteltu niitä näitä. Ei kukaan ole kiinnittänyt mitään huomiota noihin shortseihin. Joskus tuntuu että ei ihmiset silleen tarkkaile niin hirveesti toisiaan, jos nyt ei ole mitään ihan silmiinpistävää.