Terveisiä Skotlannista!

Terveisiä Skotlannista!
Olin Ritva-vaimoni kanssa 14.-18.6.2006 viiden päivän omatoimimatkalla Edinburghissa. Ritva oli onnistunut saamaan erittäin edulliset lentoliput, joten matka tuli kaiken kaikkiaan noin puolet normaalia halvemmaksi.
Vietimme neljä päivää kauniissa Edinburghissa tutustuen sen lukuisiin mielenkiintoisiin nähtävyyksiin, kuten Edinburghin upeaan linnaan, Taidegalleriaan sekä Skotlannin moderniin Parlamenttirakennukseen.
Skotlannillahan on itsehallinto osana Yhdistynyttä Kuningaskuntaa, mutta oma parlamentti aloitti toimintansa vasta v. 1998. Suurin osa skoteista haluaisi lisätä itsehallintoa ja jotkut Skotlannin Kansallispuoleen kannattajat ajavat jopa täyttä itsenäisyyttä.
Puhuin tästä itsenäisyysasiasta joidenkin skottien kanssa, mutta kukaan heistä ei kannattanut sitä. Heidän mielestään tilanne on hyvä sellaisena kuin se on nyt.
Toisin on asia sitten kun puhutaan jalkapallosta. Olimme torstai-iltana Ritvan kanssa syömässä eräässä pubissa, kun Englannin ja Trinidad & Tobagon välinen ottelu oli meneillään. Oletin ilman muuta, että skotit kannattaisivat samaan valtioon kuuluvia englantilaisia. Vielä mitä! Kun Englanti teki maalin, minä huudahdin: "Good, England!" Skottimiehet hymyilivät huvittuneesti. Mutta auta armias, kun Trinidad & Tobago teki maalin, niin pubissa repesi mahtava mökä ja melu asian johdosta!
Skoteille näyttää olevan hyvin mieluista se, jos englantilaiset saavat urheilussa köniinsä.
Lauantaina teimme koko päivän kestäneen bussimatkan halki ylämaan aina kuuluisalle Loch Nessin järvelle asti. Kovasta tiirailusta huolimatta emme onnistuneet näkemään Loch Nessin hirviötä (Voihan olla, että se onkin muuttanut Rovaniemelle...).
Ylämaan mahtavat vuoret, joet, vuoristopurot ja kauniin vihreät laaksot täynnä lehmiä ja lampaita olevine rinteineen olivat silmiä hiveleviä näkymiä. Tuli etsimättä mieleen raamatunkohta "Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään..."
Matkalla tuli ajankohtaiseksi myös Mel Gibsonin v. 1995 valmistunut elokuva Braveheart - taipumaton, joka kertoo 1200-luvulla eläneen skottilaisen vapaustaistelijan, William Wallacen, uroteoista englantilaisia maahantunkeutujia vastaan.
Kun Braveheart oli aikoinaan elokuvateattereissa, en ollut siitä kiinnostunut, mutta nyt menisin katsomaan sen, jos se vielä tulee teattereihin tai televisioon. Tai täytyy lainata se videona kirjastosta. Tosin lauantain matkaoppaamme ei ollut pitänyt filmistä sanoen sitä historiallisesti epätarkaksi ja Hollywoodin tyyliseksi liian romanttiseksi tarinaksi. No, oli miten oli, mutta luulenpa, että haluan nähdä sen kuitenkin.
Ruoka oli yllättävän hyvää. Oikeastaan kaikki mitä tilasimme, maistui mainiolta. Me opimme pitämään myös Skotlannin kansallisherkusta, haggisista, joka on lampaan tai vasikan hienonnetuista sisälmyksistä, kaurajauhoista ja mausteista valmistettua ruokaa.
Ilmasto oli lauhkean sopivaa eli noin 20 astetta. Sadetta oli hiukan, lähinnä tihku sellaista, mutta se ei haitannut menoa. Kun tulimme takaisin Suomeen, ulkona leyhähti vastaan aikamoinen helleaalto. Sanoinkin Ritvalle: "Mihinkäs trooppiseen maahan me olemme nyt tulleet?"

Jouko Piho
www.kolumbus.fi/jouko.piho