En malta olla laittamatta tätä linkkiä teille tänne, olette kuitenkin kaikki yhtä romanttisiä hölmöjä kuin minäkin :)
http://www.biarne.nu/hostvisa.html
http://www.biarne.nu/hostvisa.html
Hyvää päivää
C. Grön
211584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
"Jag letar efter nånting som vi kanske glömde bort
och som du kunde hjälpa mej att finna."
Omistettu teille kaikille, rakkaat runopalstalaiset
yksi mun lemppareista, mistä löytyy suomalaiset sanat? Olisi kiva lukea! kiitos etukäteen!
Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa,
illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksy iltani yksinäisyyteen.
Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.
Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie.
Etsin jotain mikä meiltä unohtunut on,
minkä löytää mä avullasi voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.
Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään,
eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme silloin ehkä nään
keinon, jolla vielä kaiken saamme kukkaan.
Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu...
Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne vie tää.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.
Nyt majakat me näämme kun myrsky raivoaa,
tuuli vaahtopäiden äänen tänne kantaa.
Ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.
Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu...
Yhtä kaunis suomeksi kuin ruotsiksi, jos mahdollista haluaisin myös suomennoksen Edith Södergran: Landet som icke är. Kiitos etukäteen!
.
.
Ikävöin maahan jota ei ole,
sillä kaikkea mikä on, olen väsynyt himoamaan.
Kuu kertoo minulle hopeisin kirjaimin
maasta jota ei ole.
Maasta, jossa kaikki toiveemme
täyttyvät ihmeellisesti,
maasta, jossa kahleemme kirvoittuvat,
maasta, jossa vilvoitamme raadeltuja otsiamme
kuun kasteessa.
.
Elämäni oli kuuma harha.
Mutta yhden olen löytänyt
ja yhden olen totisesti voittanut
-tien maahan jota ei ole.
.
Maassa jota ei ole
kulkee rakastettuni, otsallaan sädehtivä kruunu.
Ken on rakastettuni?
Yö on pimeä ja tähdet vapisevat vastaukseksi.
Ken on rakastettuni?
Mikä hänen nimensä?
Taivaat kaartuvat korkeammiksi
ja ihmislapsi vajoaa äärettömiin usviin
vastautta tietämättä.
.
Mutta ihmislapsi ei ole mitään muuta kuin varmuus.
Ja se kohottaa kätensä
kaikkia taivaita korkeammalle.
Ja vastaus tulee: minä olen se, jota rakastat
ja olet aina rakastava.
ja kiitos kun vaivaiduit lähettämään suomalaisen sanoituksen tähän iki-ihanaan runoon, printterini ei toimi, printtaan sen työpaikallani
käydessäni, Edith Södergran on yksi monista lempirunoilijoistani ja haluaisin vielä yhden suomennettuna mutta en viitsi enää vaivata, luen ja nautin näistä ja laitan ne suosikkien joukkoon,
kaunis kiitos ihanista lukuhetkistä!
Googlettamalla minä ne löydän, ei siitä hirveästi ole vaivaa
suomennettuna Edith Södergranin, Dagen svalnar iltalukemiseksi, jos voisit auttaa, miten on pidätkö itse Södergranin runoista?
Päivä viilenee illan tullen.
Juo minun käteni lämpö,
kädessäni on kevään veri.
Ota käteni, valkoinen käsivarteni,
ota kapeitten olkapäitteni kaipaus.
Olisi kummallista tuntea
yhtenä ainoana yönä, tällaisena yönä
povellani raskas
pääsi.
.
Sinä heitit rakkautesi punaisen ruusun
valkoiseen syliini -
minä puristan kuumiin käsiini
rakkautesi punaisen ruusun joka pian kuihtuu...
Oi kylmäsilmäinen hallitsija,
otan vastaan ojentamasi kruunun
joka painaa pääni sydämen puoleen.
.
Näin herrani ensi kertaa tänään,
vavisten tunnistin hänet heti.
Nyt tunnen jo hänen raskaan kätensä kevyellä käsivarrellani...
Missä on helisevä tytönnauruni,
missä pystypäinen naisenvapauteni?
Nyt tunnen jo hänen lujan otteensa värisevässä vartalossani,
nyt kuulen jo todellisuuden ankaran kaikkeen
hauraita, hauraita uniani vasten.
Olen aina pitänyt Edith Södergranin runoista, tosin ajoittain. Toisinaan tuntuvat liian synkkämielisiltä luettavaksi
ja hyvää yötä, tuberkuulosin murtamana hän kirjoitti viimeiset runonsa ja ehkä Ankomst till Hades oli hänen viimeinen runonsa, ja ne ovat ovat synkkämielisyydessäänkin koskettavan kauniita runoja
ja ruotsiksi, ruotsiksi ehkä vaikuttavampi.
Kuulostaa jollain tavalla 'oikeammalta' ruotsiksi laulettuna.
Aika on loppujen lopuksi rajallinen ja tie maahan, jota ei ole, on se viimeinen tie matkaajalle.
Surullistakin, koska väistämätöntä.
Ärna Tauron Höstvisa,-näin tosi taide menee yli kielirajojen, tämä on kaunista kuultavaa aamullakin.. ja useampaan kertaan vaikken ruotsia osaakkaan.
Kiitos! :)
...tosin päivän viiveellä ;)
Käväisin sivuillasi ja huomasin, että sinulla on näyttely tulossa. Laitathan sitten vaikka näyttelyn jälkeen nettiinkin jotain, meidän pääkaupunkiseudulla asumattomien iloksi?
Aikomus on laittaa tämänvuotiset työni portfoolioon näyttelyn jälkeen, ainakin keskeisimmät työni.
Kunpa syntyisi edes yksi yhtä hyvä teos kuin HÖSTVISA?
Hyvää kesän jatkoa Sinulle :)
Terveiset jos vielä pyörit täällä :)
Arkistosta :)
Nosto
Historian siipien havinaa, Nämä ovat kuolemattomia. Terveiset muinaisille runoystäville.
"Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan."
-C. Green