Kompuutterin kaveriksi

Työelämässä käytin PC:tä nyt kotona eläkkeellä olevana opin käyttämään Mac:iä. Mac on hyvä koska valokuvaan ja kuvien käsittely on helppoa. Aina oppii uutta, olen 63 v ja luulen että monta asiaa on vielä opittava.

Jestas mikä tyyppi. Saiko palkkaakinjopa vai oliko joku vaan talon asukas, puuhastelija.

Erittäin pätevässä opissa olin minä. Ope oli tekemässä gradua ikäihmisten ATK-opettamisesta ja omasi jo useamman vuoden kokemuksen työstään meikäläisten opena. Saatiin kysyä ja saatiin vastauksia ja opittiin, me Tabula rasalta lähteneet. Ja jatkossa oltiin tekstinkäsittelyopissa ja ehkä ensi talvena kuvankäsittelyt tutuksi tulevat jahka siirryn digikameraan.

Ah ja voi tätä kompuutterimaailmaa. Täälläkin saa porista ihan kasvottomana, ei tartte ilmeitään tälläillä eikä pukeutua eikä raivata huusholliaan juttukaverin saapuessa...

Olen myös tehnyt gradun ikäihmisten oppimisesta.
Tulos oli lyhykäisyydessään se, ikäihmiset oppivat yhtä hyvin kuin nuoremmat, oppimistyyli ja opettamisen tapa vaan ovat toiset.

Useat asiat palautuvat mieleen opitun elämän ja kokemuksen tuoman tiedon kautta, huomioitava on, opetuksen tulee edetä oppijoiden ehdoilla.

Ei mikään opetustuokio ole opettajan taidon näyte, mitä hän osaa, vaan näyte siitä että saa oppijat innostumaan opittavasta asiasta ja sisäistämään opittavan asian.

Tietsikan käytössä ei koskaan tule täysin oppineeksi, aina tulee uusia asioita ja uusia mahdollisuuksia sekä oppijalle että ohjaajalle.
Oppijoiden palautteet kertovat oppimisen ilosta ja opetuksen tasosta. Ne antavat osviittaa ohjaajan taidoista.

reetta5 kirjoitti:

Olen myös tehnyt gradun ikäihmisten oppimisesta.
Tulos oli lyhykäisyydessään se, ikäihmiset oppivat yhtä hyvin kuin nuoremmat, oppimistyyli ja opettamisen tapa vaan ovat toiset.

Useat asiat palautuvat mieleen opitun elämän ja kokemuksen tuoman tiedon kautta, huomioitava on, opetuksen tulee edetä oppijoiden ehdoilla.

Ei mikään opetustuokio ole opettajan taidon näyte, mitä hän osaa, vaan näyte siitä että saa oppijat innostumaan opittavasta asiasta ja sisäistämään opittavan asian.

Tietsikan käytössä ei koskaan tule täysin oppineeksi, aina tulee uusia asioita ja uusia mahdollisuuksia sekä oppijalle että ohjaajalle.
Oppijoiden palautteet kertovat oppimisen ilosta ja opetuksen tasosta. Ne antavat osviittaa ohjaajan taidoista.

Lue lisää

Sanotaan, että oppii jonkin asian vasta sitten, kun on opettanut sitä toisille. Opetustaito myös kasvaa, kun tekee sitä usemman kerran. Minusta tuntuu, että opettajan opetustaito on tärkeämpää kuin se, mitä kaikkea hän loppujen lopuksi tietää. Briljeeraava opettaja on huono opettaja.

Ihan niin kuin gradusi tuloskin osoitti: Ikäihmiset oppivat yhtä hyvin kuin muutkin. Oppimistapa ehkä on erilainen, ja opiskelukokemus vaikuttaa myös. Jos ei ole koulun jälkeen opiskellut mitään, niin ei enää aina tiedä, miten pitää opiskella. Koulussa opiskelu oli pänttäämistä, monen muun asian opiskelu on ihan toisentyylistä. Sen vuoksi opettajan pitää oppia tekemään asia kiinnostavaksi ja innostavaksi.

Erityisesti tietokoneen hallinnassa opiskelija ei opi, ellei tee kaikkea itse. Mitään ei opi lukemalla ja katsomalla vierestä, vaan tekemällä. Ja jos tulee ongelma, niin opettajan pitää saada oppilas ymmärtämään, ettei hätä ole tämännäköinen eikä oppilas syyllinen mihinkään. - Onneksi nykyinen Windows ei enää syytä käyttäjää herjaamalla "laiton toiminto", kuten ennen.

Minä suoritin ATK-ajokortin etäopiskeluna. Siinä ei ollut ketään neuvomassa, mutta kirjassa neuvottiin askel askelelta, miten asiat tapahtuvat.

Tietokoneopetuksessa opettajilla on varmasti aikamoinen pulma siinä, että oppilaiden taidot ovat niin kirjavia. Toisilla on vaikeuksia ihan alkeisasioissa, ja samanaikaisesti toiset pitkästyvät etenemisen hitauteen.

ii-li kirjoitti:

Sanotaan, että oppii jonkin asian vasta sitten, kun on opettanut sitä toisille. Opetustaito myös kasvaa, kun tekee sitä usemman kerran. Minusta tuntuu, että opettajan opetustaito on tärkeämpää kuin se, mitä kaikkea hän loppujen lopuksi tietää. Briljeeraava opettaja on huono opettaja.

Ihan niin kuin gradusi tuloskin osoitti: Ikäihmiset oppivat yhtä hyvin kuin muutkin. Oppimistapa ehkä on erilainen, ja opiskelukokemus vaikuttaa myös. Jos ei ole koulun jälkeen opiskellut mitään, niin ei enää aina tiedä, miten pitää opiskella. Koulussa opiskelu oli pänttäämistä, monen muun asian opiskelu on ihan toisentyylistä. Sen vuoksi opettajan pitää oppia tekemään asia kiinnostavaksi ja innostavaksi.

Erityisesti tietokoneen hallinnassa opiskelija ei opi, ellei tee kaikkea itse. Mitään ei opi lukemalla ja katsomalla vierestä, vaan tekemällä. Ja jos tulee ongelma, niin opettajan pitää saada oppilas ymmärtämään, ettei hätä ole tämännäköinen eikä oppilas syyllinen mihinkään. - Onneksi nykyinen Windows ei enää syytä käyttäjää herjaamalla "laiton toiminto", kuten ennen.

Minä suoritin ATK-ajokortin etäopiskeluna. Siinä ei ollut ketään neuvomassa, mutta kirjassa neuvottiin askel askelelta, miten asiat tapahtuvat.

Tietokoneopetuksessa opettajilla on varmasti aikamoinen pulma siinä, että oppilaiden taidot ovat niin kirjavia. Toisilla on vaikeuksia ihan alkeisasioissa, ja samanaikaisesti toiset pitkästyvät etenemisen hitauteen.

Lue lisää

Vanhat tekstinkäsittelyohejmat olivat monimutkaisia, mutta lukioikäinen esikoinen oppi ne nopeasti ja opetti minulle selkokielellä. Kehitys oli nopeata ja aina pti olla ostamassa uutta konetta, jotka maksoivat aina vanhan kymmpitonnin .Verovännysoikeuden tahtiin vaihdettiin konetta.Isoja rohjojakin olivat ja muistan, että opiskeluaikana oli kokonaisia tietokonehuoneita. Tosin minä humanistina en niihin tutustunut. Nyt kirjoittelen sähköpostia vanhimman , 8-vuotiaan lapsenlapsen kanssa.Nelivuotiaskin käyttää tietsikkaa ja videoita ihan suvereenisti.
Muuten tuo Sinun nimimerkkisi tarkoittaa ainakin savon murteessa kovaa innostusta tai oikkua. Äitini sai aina siivousiilin tai milloin minkäkin vimman ja pani hihat heilumaan.Viron kielessä tuuleiil on muistaakseni tuulenpuuska.

Likka kirjoitti:

Vanhat tekstinkäsittelyohejmat olivat monimutkaisia, mutta lukioikäinen esikoinen oppi ne nopeasti ja opetti minulle selkokielellä. Kehitys oli nopeata ja aina pti olla ostamassa uutta konetta, jotka maksoivat aina vanhan kymmpitonnin .Verovännysoikeuden tahtiin vaihdettiin konetta.Isoja rohjojakin olivat ja muistan, että opiskeluaikana oli kokonaisia tietokonehuoneita. Tosin minä humanistina en niihin tutustunut. Nyt kirjoittelen sähköpostia vanhimman , 8-vuotiaan lapsenlapsen kanssa.Nelivuotiaskin käyttää tietsikkaa ja videoita ihan suvereenisti.
Muuten tuo Sinun nimimerkkisi tarkoittaa ainakin savon murteessa kovaa innostusta tai oikkua. Äitini sai aina siivousiilin tai milloin minkäkin vimman ja pani hihat heilumaan.Viron kielessä tuuleiil on muistaakseni tuulenpuuska.

Lue lisää

Eivät läheskään kaikki lapset jaksa opettaa vanhempiaan. Ei ainakaan siinä määrin, että äiti tai isä oppisi jotakin.

Minulle tekstinkäsittelyohjelmat eivät koskaan tuottaaneet vaikeuksia, vaikka ne olivat aluksi vain merkkipohjaisia, ja vaikka mitään koulutusta en saanutkaan. Niissä oli helppi jonkin funktionäppäimen takana, ja sen ajat helpit olivat parempia kuin nykyiset. Luultavasti siksi, että ohjelmatkin olivat yksinkertaisempia.

Olin kirjoittanut "tehokirjoittimilla" siihen asti. Olivetin "tehokirjoitin" oli kirjoituspöydän kokoinen, ja näyttö oli pienempi kuin nykyisissä taskulaskimissa. Siihen mahtui 15 kirjoitusmerkkiä. Koneen käyttö oli äärimmäisen hankalaa. - IBM:n tehokirjoittimet olivat paljon parempia, vaikka niissä ei ollut näyttöä ollenkaan. Paperia kului paljon.

Sitten tuli huima edistysaskel CPT. Siinä oli koko sivun kokoinen näyttö, ohjelma oli helppo ja hyvä, mutta se vaipui unholaan sitten, kun varsinaisiiin tietokoneisiin tuli sanojenkäsittelyohjelmat. Alkuaikojen Word ja Word Perfect olivat paljon huonompia ohjelmia kuin CPT. Word Perfect taas oli aikoinaan huomattavasti parempi ja monipuolisempi kuin Microsoftin Word. Vasta Word 6.0 alkoi olla samalla tasolla kuin Word Perfect oli ollut jo vuosia. Ja yhä tänä päivänä Wordin sisennykset ovat hankalampia kuin Word Perfectissä 15 vuotta sitten. (Tai CPT:ssä 20 vuotta sitten, tai IBM:n tehokirjoittimissa 30 vuotta sitten.)

Ihan tietokoneiden yleistymisen alkuaikoina ATK-ekspertit olivat tyrmistyneitä siitä, että ihmiset halusivat käyttää koneita kirjoittamiseen. Heidän mielestään se oli tietokoneen halventamista. Ei meidänkään firman ensimmäisillä tietokoneilla voinut varsinaisesti kirjoittaa. Niillä tehtiin vain laskutoimituksia tai tallennettiin tietoja, joita ne eivät kumminkaan osanneet printata oikeaan muotoon. Tarvittiin kuitenkin käsityötä.

Hankala on opintie. Ei vain opettelijoille ja opettajille, vaan myös ohjelmistotaloille ja koneiden valmistajille. Nykyisin saa olla kuitenkin iloinen siitä, että käyttäjä otetaan huomioon. Ennen oli päinvastoin: kone määräsi.

Esimerkiksi taiteilijat, kotirouvat, palvelijat kalastajat, yrtin kerääjät, värjääjät, pesulatyöntekijät, metsätyöläiset, puistotyöntekijät, omaishoitajat, lehdenjakajat. Kaikissa näissä ammateissa toimineena tiedän, että ei tietokonetta ollut lähimaillakaan, eikä ole vieläkään.

ilmankin konetta kirjoitti:

Esimerkiksi taiteilijat, kotirouvat, palvelijat kalastajat, yrtin kerääjät, värjääjät, pesulatyöntekijät, metsätyöläiset, puistotyöntekijät, omaishoitajat, lehdenjakajat. Kaikissa näissä ammateissa toimineena tiedän, että ei tietokonetta ollut lähimaillakaan, eikä ole vieläkään.

Lue lisää

uskoin olevani niin vanha, ettei minun enää kompuutteria tarvitse opetella käyttämään.

Kerran sitten löysin lehdestä ilmoituksen, että kompuutterin käyttöoppia olisi saatavilla valtakunnan toisella puolella kohtuullista korvausta vastaan. Niinpä sitten Korkealta Esimieheltäni rohkenin kysyä, mitä mieltä Hän olisi, jos oppia menisin saamaan ja josko Suuri Pörssiyhtiö haluaisi osallistua kuluihin jotenkin, kuten muille oppia etsineille oli ollut suosiollinen.
Esinahkani ilmoitti, ettei Hän voi noin suureen asiaan ottaa kantaa, vaan Suurempi Esimies saa asian päättää.

Viikko vierähti ja Suurempi Esimies kutsui kuulusteluun.
Kuulustelun lopussa Suurempi Esimies ilmoitti kantanaan seuraavaa: "Kieltäähän Minä en voi, mutta Minun mielestäni siitä on haittaa sekä sinulle itsellesi että koko yhtiölle, jos sinä tälle kurssille osallistut".
Niinpä minä en saattanut yhtiötä tappiolle ja häpeään menemällä tietokoneenkäyttökurssille, vaan olin hiljaa kuin susi kukassa.

Sitten muutamia vuosia myöhemmin tapahtui seuraavaa: Epäedullisen pärstäkertoimeni vuoksi jouduin taas kerran menemään työsopimukseni vastaisesti päivätöihin. Väärinajattelijana (niitähän ei voi olla demokratiassa, mutta siitä toiste jos tarvii) etsin ja löysin lehti-ilmoituksen, että naapurikaupungissa alkaisi tietokonekurssi iltakurssina. Kesto vain 100 iltaa á 3 tuntia. Minä, väärinajattelija, sinne, tottakai!
Kävin satana iltana kurssilla sen vanhimpana osallistujana ja totesin, että sen oppiin mitä nuoremmatkin, mutta tarvii 2-3 kertaa toistoa. Nuorena oppi kerralla.

Yhden avioeron ja tietokoneen ajokortin suorittamisen jälkeen tunnustin syntini kirjallisesti sekä Korkealle Esimiehelleni että Suuren Pörssiyhtiön koulutusorganisaatiolle. Olinhan tahallani ja vastoin Suuremman Esimieheni viisaita ja hyväätarkoittavia ohjeita tahallani ja paatuneena, syyllisyyttä tuntematta, osallistunut kyseiselle kurssille täysin tietoisena siitä, että Suurelle Pörssiyhtiölle oli siitä aiheutunut kenties korvaamatonta vahinkoa. Ja olin saanut kurssista jopa todistuksen ja Tietokoneen Ajokortin, jonka kopion liitin Synnin-Tunnustukseeni mukaan.

Sanomattomasta armeliaisuudesta minua ei erikseen rangaistu tästä tahallisesta rikkomuksesta, vaan se kuitattiin täydellisellä hiljaisuudella, vaikka epäilemättä asiaa puitiin Korkeitten Esimiesteni keskuudessa.

Sittemmin olen kompuutteria käyttänyt vaihtelevalla menestyksellä eläkkeelle pääsemiseen ja tähän asti.

Lienee tarpeetonta mainita, että se Suuri Pörssiyhtiö oli Fortum ja toimipaikkani oli Loviisassa.
Tapahtumien kuvaus vastaa erinomaisen hyvin muutakin Suuren Pörssiyhtiön suhtautumista työntekijöittensä oma-alotteiseen koulutukseen kuin myös muuhunkin suhtautumiseen henkilöstöönsä. Vain kielen ruskeusaste määrää poikkeukset, mutta niinhän se on muuallakin.

opetellut tietokoneen käytön vanhan -40 luvun kansakoulun pohjalta ja kotona lastensa opastamina? Minusta tuntuu, että monet ovat tutustuneet jo työelämässä tietokoneen käsittelyyn.Olen kohta 70 v. enkä tarvinnut työssäni konetta.