Pannaas kirjottain sirpaleohjelmaa

tuntematon runoilija

Pannaas kirjottain lyhyitä ja nasevia lausuntoja mistä tahansa taivaan ja maan väliltä.
Tehdään semmonen ketju että edelliseen vastataan ja siitä rakennetaan aasinsilta ihan omaan asiaan.
Kaikki on luvallista paitsi porno ja seriffin haukkuminen.
Saas nähdä jos pullataikinasta alkaneelle ja moottoripyöriin päättyneelle vastineelle löytyy paikka johon sen voi siirtää.

120

4556

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kaapelitehtaan tyttö

      Mie kun ennen Eetun kanssa kuhertelin
      niin Eetu sanoi, että vielä tulee se
      päivä, että euroopasta määrätään, minkä
      kokoset porkkanat saa olla. Nyt se on se aika.

      • olen mieltä

        että porkkanaraaste on sitä parasta lisuketta lihapullien ja perunamuussin kanssa. Ja terveellistä.


      • ullapulla (toisinpäin)
        olen mieltä kirjoitti:

        että porkkanaraaste on sitä parasta lisuketta lihapullien ja perunamuussin kanssa. Ja terveellistä.

        porkkanat mutta miksi ihmisen pitää ottaa koiria ja tehdä niistä mieleisensä näkösiä ,juuri rupeen katsoon TV:stä koirista jotka on siitetty samaa sukua (siskon )kanssa ,kuinka kauheeta .


      • vili
        ullapulla (toisinpäin) kirjoitti:

        porkkanat mutta miksi ihmisen pitää ottaa koiria ja tehdä niistä mieleisensä näkösiä ,juuri rupeen katsoon TV:stä koirista jotka on siitetty samaa sukua (siskon )kanssa ,kuinka kauheeta .

        se on, koirien avulla rahastusta. Koirien terveyden kustannuksella.
        Toi rahastus on päälimmäisenä joka asiassa. Onkohan sittenkin tuo raha se jumala nykyaikana. Ainakin siltä vaikuttaa?


      • ullapulla (toisinpäin) kirjoitti:

        porkkanat mutta miksi ihmisen pitää ottaa koiria ja tehdä niistä mieleisensä näkösiä ,juuri rupeen katsoon TV:stä koirista jotka on siitetty samaa sukua (siskon )kanssa ,kuinka kauheeta .

        Juuri tässä hiljattain puhuttiin samasta asiasta miniän kanssa. Tunsin pariskunnan, joka teetti pentuja niin usein, kun se vain onnistui. Kun uros kuoli vanhuuttaan, teetettiin vielä pennut, ja uroksena oli emon poika. Viimeisellä yrityksellä emo oli jo liian vanha ja kuoli keskenmenoon.
        Koiran kuolema oli heille kova menetys: Enää ei tullut koirista ulkomaanmatkarahoja!

        Sen jälkeen he ihmettelivät, millä rahoilla me reissaamme. Annoimme heidän rauhassa ihmetellä emmekä kertoneet salaisuuttamme, jonka nyt ihan luottamuksellisesti paljastan: Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, jotka olemme olleet kotimaassa soittoruokalassa.


      • -Keijunmekko-
        Venlastiina kirjoitti:

        Juuri tässä hiljattain puhuttiin samasta asiasta miniän kanssa. Tunsin pariskunnan, joka teetti pentuja niin usein, kun se vain onnistui. Kun uros kuoli vanhuuttaan, teetettiin vielä pennut, ja uroksena oli emon poika. Viimeisellä yrityksellä emo oli jo liian vanha ja kuoli keskenmenoon.
        Koiran kuolema oli heille kova menetys: Enää ei tullut koirista ulkomaanmatkarahoja!

        Sen jälkeen he ihmettelivät, millä rahoilla me reissaamme. Annoimme heidän rauhassa ihmetellä emmekä kertoneet salaisuuttamme, jonka nyt ihan luottamuksellisesti paljastan: Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, jotka olemme olleet kotimaassa soittoruokalassa.

        eilen illalla, pasahti päähän, että jokohan voisi laittaa kesäkukkien siemenet esikasvatukseen. Niinpä vielä iltamyöhällä kylvin keijunmekon siemeniä. Tiesittekö muuten, että ne eivät idä jos peittää?


      • fiiuliN
        -Keijunmekko- kirjoitti:

        eilen illalla, pasahti päähän, että jokohan voisi laittaa kesäkukkien siemenet esikasvatukseen. Niinpä vielä iltamyöhällä kylvin keijunmekon siemeniä. Tiesittekö muuten, että ne eivät idä jos peittää?

        Joku muukin kukan siemen täytyy jättää peittämättä kylvön jälkeen. Kuitenkin olen aikonut vielä tämän talven aikana laihduttaa muutaman kilon.
        Kun kesäkausi tulee niin omistan uimarantojen solakamman vartalon.


      • etsivivä-amadeus
        Venlastiina kirjoitti:

        Juuri tässä hiljattain puhuttiin samasta asiasta miniän kanssa. Tunsin pariskunnan, joka teetti pentuja niin usein, kun se vain onnistui. Kun uros kuoli vanhuuttaan, teetettiin vielä pennut, ja uroksena oli emon poika. Viimeisellä yrityksellä emo oli jo liian vanha ja kuoli keskenmenoon.
        Koiran kuolema oli heille kova menetys: Enää ei tullut koirista ulkomaanmatkarahoja!

        Sen jälkeen he ihmettelivät, millä rahoilla me reissaamme. Annoimme heidän rauhassa ihmetellä emmekä kertoneet salaisuuttamme, jonka nyt ihan luottamuksellisesti paljastan: Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, jotka olemme olleet kotimaassa soittoruokalassa.

        Johti ketjureaaktioon.
        Sokerit oli vanhan astiakaapin ylähyllyllä,jossa taso josta pääsin ponnistamaan unelmieni sokerirasialle.Ja sitten hupsis,olin alimmaisena jauhojen,astioiden(särkyneiden)alla,kun kaappi kaatui.Sitten ansaittu selkäsauna vaikken sokeriin saanut edes kosketusta


      • nostomies
        etsivivä-amadeus kirjoitti:

        Johti ketjureaaktioon.
        Sokerit oli vanhan astiakaapin ylähyllyllä,jossa taso josta pääsin ponnistamaan unelmieni sokerirasialle.Ja sitten hupsis,olin alimmaisena jauhojen,astioiden(särkyneiden)alla,kun kaappi kaatui.Sitten ansaittu selkäsauna vaikken sokeriin saanut edes kosketusta

        Minä poika otin salaa siirappia ja lisäsin pulloon vettä. Ei äitiä sillä hämätty. Parkuen tallusti kuuden vanha vitsaa hakemaan. Vielä isompi oli parku kun äiti vähän pyllylle ripsautti.
        Se oli sitä aikaa se. Siirappi oli kullan arvoista. Nyt en sitä suuhuni panisi. On tullut uudet herkut. Niistä graavilohi on ykkönen mutta äidin reseptin mukaan tehdyt lihapullat ovat sentään säilyttäneet paikkansa. Kunnon sillisalaattia ja perunalooraa ei myöskään mikään pasta tai pitsa tai gordon blöö voita.


      • Catleija2
        fiiuliN kirjoitti:

        Joku muukin kukan siemen täytyy jättää peittämättä kylvön jälkeen. Kuitenkin olen aikonut vielä tämän talven aikana laihduttaa muutaman kilon.
        Kun kesäkausi tulee niin omistan uimarantojen solakamman vartalon.

        Muistaakseni ei sinulla kovin paljon niitä ylimääräisiä kiloja ole. Käväisin prohviilissasi, mutta ei siellä nyt ollutkaan kuvaa. No kesällä sitten laitat oikein uimapukukuvan meille.
        Onnea ja intoa nyt vaan. Minä olen tehnyt tuon monta kertaa, mutta aina ne tulevat takaisin melkein kaikki. Ja ei kun taas alusta aloitettava. Kun niin kauhean vähällä tulisi toimeen.


      • Hintriika1
        Catleija2 kirjoitti:

        Muistaakseni ei sinulla kovin paljon niitä ylimääräisiä kiloja ole. Käväisin prohviilissasi, mutta ei siellä nyt ollutkaan kuvaa. No kesällä sitten laitat oikein uimapukukuvan meille.
        Onnea ja intoa nyt vaan. Minä olen tehnyt tuon monta kertaa, mutta aina ne tulevat takaisin melkein kaikki. Ja ei kun taas alusta aloitettava. Kun niin kauhean vähällä tulisi toimeen.

        Lihakset tulevat ja menevät, läski on ikuista, sanoi Bill Vaughan.

        Peter Pavlenko sen sijaan väitti, että elämä ei ole ne päivä ovat menneet, vaan ne päivät, jotka muistamme.

        Mää em muista mittää... muistakko nää? ihmetteli Hintriika.


      • Catleija2
        Hintriika1 kirjoitti:

        Lihakset tulevat ja menevät, läski on ikuista, sanoi Bill Vaughan.

        Peter Pavlenko sen sijaan väitti, että elämä ei ole ne päivä ovat menneet, vaan ne päivät, jotka muistamme.

        Mää em muista mittää... muistakko nää? ihmetteli Hintriika.

        Kyllä tämä elämä tässä iässä aikalailla samaa pötköä on. Mitäs minä toissapäivänä teinkään?..hmm.
        Kai samaa kuin tänäänkin. No jotain erityistä silloin tällöin vaihteluksi, niin tuntee sitten ainakin eläneensä. Niin, sitä edellisenä päivänä siellä kylpylässä. No sen muistan pitempään.


      • etsivivä-amadeus
        nostomies kirjoitti:

        Minä poika otin salaa siirappia ja lisäsin pulloon vettä. Ei äitiä sillä hämätty. Parkuen tallusti kuuden vanha vitsaa hakemaan. Vielä isompi oli parku kun äiti vähän pyllylle ripsautti.
        Se oli sitä aikaa se. Siirappi oli kullan arvoista. Nyt en sitä suuhuni panisi. On tullut uudet herkut. Niistä graavilohi on ykkönen mutta äidin reseptin mukaan tehdyt lihapullat ovat sentään säilyttäneet paikkansa. Kunnon sillisalaattia ja perunalooraa ei myöskään mikään pasta tai pitsa tai gordon blöö voita.

        Olet syönyt,minäpä olen.Äitini laivaemäntä heitti meitsin maalle,siskonsa hoitoon,sodanjaloista Hesasta kahden vanhana.
        Tuli Joulupaketti,olihan siinä käyttökelpoistakin tavaraa.Sitten ruskea paperipussi jäi viimeiseksi ihmettelynaiheeksi.
        Maisteltiin ja haisteltiin,lopputuloksena heitetiin roskiin.
        Mummoni käynti Hesassa paljasti meille karmean totuuden.Ne olikin kukkasipuleita,ja me tollot luulimme ruokaa saavamme.


      • etsivivä-amadeus
        Hintriika1 kirjoitti:

        Lihakset tulevat ja menevät, läski on ikuista, sanoi Bill Vaughan.

        Peter Pavlenko sen sijaan väitti, että elämä ei ole ne päivä ovat menneet, vaan ne päivät, jotka muistamme.

        Mää em muista mittää... muistakko nää? ihmetteli Hintriika.

        Pudotin kymmenen kiloa ja palelee jatkuvasti.
        En ole vieläkään ihannemitoissa.
        Meillä suvussa sokeritautia ja minulla kolmannenasteen nivelrikko,siis pakko pudottaa.


      • PellePeloton
        olen mieltä kirjoitti:

        että porkkanaraaste on sitä parasta lisuketta lihapullien ja perunamuussin kanssa. Ja terveellistä.

        Tosi hyvää on porkkanaraaste, eikä siinä tarvita lihapullia eikä muuseja. Viime suvena porkkanat kasvo mahottoman isoiks, niitä sitten raastelin ja akka pani pakkaseen, paraskin kylmän ammattilainen.


      • PellePeloton
        vili kirjoitti:

        se on, koirien avulla rahastusta. Koirien terveyden kustannuksella.
        Toi rahastus on päälimmäisenä joka asiassa. Onkohan sittenkin tuo raha se jumala nykyaikana. Ainakin siltä vaikuttaa?

        Joutais helvettiin koko raha, mutta millä sitten sapuskamme ostettais?
        Koirat sais mennä menojaan; niitä maailma ei tarvitse... No jaa.. sokeiden palvelukoirat kyllä on tarpeelliset, ja miksei huumekoiratkin.

        Eettinen kysymys sitten on, että koira, luontokappale tehdään kasvatuksessaan huumeriippuvaiseksi, osatakseen löytää ne mömmöt matkustavien tavaroista.
        Kai koirillakin pitäisi olla jotain oikeuksia.


      • PellePeloton
        etsivivä-amadeus kirjoitti:

        Johti ketjureaaktioon.
        Sokerit oli vanhan astiakaapin ylähyllyllä,jossa taso josta pääsin ponnistamaan unelmieni sokerirasialle.Ja sitten hupsis,olin alimmaisena jauhojen,astioiden(särkyneiden)alla,kun kaappi kaatui.Sitten ansaittu selkäsauna vaikken sokeriin saanut edes kosketusta

        Kauhea oli makean nälkä silloin aliravitsemuksen sotavuosina.

        Sisareni ja minä pihistimme joskus kaapista sokeripalan, kalliin kupongeilla ostetun. Äiti sen tietysti huomasi, ja laittoi syötin.

        Sitten syötin hävittyä julisti suureen ääneen, että mihin ne sokeripalat, joihin laitoin torakan myrkkyä, ovat hävinneet? Täytyis vain tietää, että vois antaa vastamyrkyn.

        Kyllä oli kaks mahatautista kakaraa tunnustamassa, ja jotain jauhomössöä vastamyrkyksi saatiin. Ja anteeksikin saatiin, eikä enää kaapista salaa syöty.


      • PellePeloton
        PellePeloton kirjoitti:

        Kauhea oli makean nälkä silloin aliravitsemuksen sotavuosina.

        Sisareni ja minä pihistimme joskus kaapista sokeripalan, kalliin kupongeilla ostetun. Äiti sen tietysti huomasi, ja laittoi syötin.

        Sitten syötin hävittyä julisti suureen ääneen, että mihin ne sokeripalat, joihin laitoin torakan myrkkyä, ovat hävinneet? Täytyis vain tietää, että vois antaa vastamyrkyn.

        Kyllä oli kaks mahatautista kakaraa tunnustamassa, ja jotain jauhomössöä vastamyrkyksi saatiin. Ja anteeksikin saatiin, eikä enää kaapista salaa syöty.

        Siis Pakko, eikä pako; joskus vaan lipsahtelee.


      • koirien avulla rahastavan
        vili kirjoitti:

        se on, koirien avulla rahastusta. Koirien terveyden kustannuksella.
        Toi rahastus on päälimmäisenä joka asiassa. Onkohan sittenkin tuo raha se jumala nykyaikana. Ainakin siltä vaikuttaa?

        eukon,

        hullun tuntusia ovat olleet.

        Sääliksi käy vioittuneet luontokappaleet.

        MOT ohjelma eilen näytti taas.


      • Oonki ihmetelly
        PellePeloton kirjoitti:

        Kauhea oli makean nälkä silloin aliravitsemuksen sotavuosina.

        Sisareni ja minä pihistimme joskus kaapista sokeripalan, kalliin kupongeilla ostetun. Äiti sen tietysti huomasi, ja laittoi syötin.

        Sitten syötin hävittyä julisti suureen ääneen, että mihin ne sokeripalat, joihin laitoin torakan myrkkyä, ovat hävinneet? Täytyis vain tietää, että vois antaa vastamyrkyn.

        Kyllä oli kaks mahatautista kakaraa tunnustamassa, ja jotain jauhomössöä vastamyrkyksi saatiin. Ja anteeksikin saatiin, eikä enää kaapista salaa syöty.

        Vai torakanmyrkkyy oot saanu.


      • tärkeää
        PellePeloton kirjoitti:

        Kauhea oli makean nälkä silloin aliravitsemuksen sotavuosina.

        Sisareni ja minä pihistimme joskus kaapista sokeripalan, kalliin kupongeilla ostetun. Äiti sen tietysti huomasi, ja laittoi syötin.

        Sitten syötin hävittyä julisti suureen ääneen, että mihin ne sokeripalat, joihin laitoin torakan myrkkyä, ovat hävinneet? Täytyis vain tietää, että vois antaa vastamyrkyn.

        Kyllä oli kaks mahatautista kakaraa tunnustamassa, ja jotain jauhomössöä vastamyrkyksi saatiin. Ja anteeksikin saatiin, eikä enää kaapista salaa syöty.

        Kyllä ne entisajan äidit osasivat soveltaa käytännön psykologiaa,ja hyvin jäi oppi mieleen.
        Tietysti piiskaakin joskus tuli, mutta ei siitä mitään sielullisia traumoja jäänyt.

        Toista on nyt. Ihan pitää telkkarissa opettaa miten lapset istutataan katumuspallille ja nanny kasvattaa viikossa pirunpoikasista enkeleitä.
        Mutta telkkarissa nyt aina onkin kaikkea kummallista. Olispa vähän useammin jotakin kunnollistakin.


      • etsivivä-amadeus kirjoitti:

        Pudotin kymmenen kiloa ja palelee jatkuvasti.
        En ole vieläkään ihannemitoissa.
        Meillä suvussa sokeritautia ja minulla kolmannenasteen nivelrikko,siis pakko pudottaa.

        kamalan näköstä kun tän ikänen laihtuu niihin ihannemittoihin. On sitä oltava vävän Fylliä kun kaatuu ei mee niin luutkaan poikki:=)


      • tärkeää kirjoitti:

        Kyllä ne entisajan äidit osasivat soveltaa käytännön psykologiaa,ja hyvin jäi oppi mieleen.
        Tietysti piiskaakin joskus tuli, mutta ei siitä mitään sielullisia traumoja jäänyt.

        Toista on nyt. Ihan pitää telkkarissa opettaa miten lapset istutataan katumuspallille ja nanny kasvattaa viikossa pirunpoikasista enkeleitä.
        Mutta telkkarissa nyt aina onkin kaikkea kummallista. Olispa vähän useammin jotakin kunnollistakin.

        taikka on se ihan totta. Minun työkaveri kertoi kuinka hänen kallarista oli käyty varastamassa mehupulloja ,hän laittoi etiketin päälle sen myrkky pääkallon ja kirjoitti vielä varmuudeksi että myrkkyä. Kyllä sai pullot olla rauhassa sen jälkeen.


      • Hintriika1
        ullamirjami kirjoitti:

        taikka on se ihan totta. Minun työkaveri kertoi kuinka hänen kallarista oli käyty varastamassa mehupulloja ,hän laittoi etiketin päälle sen myrkky pääkallon ja kirjoitti vielä varmuudeksi että myrkkyä. Kyllä sai pullot olla rauhassa sen jälkeen.

        Väärät viestit toimivat halpoina turvasysteemeinä missä vain. Tuttavani oli ruuvannut kesämökkinsä ovenpieleen tavallisen ovikilven, johon oli muovisilla irtokirjaimilla kirjoittanut: "Hälytyslaitteet asennettu".

        Naapurimökkeihin murtauduttiin, tämä sai olla rauhassa vuosikymmenet. Uskallan kertoa jutun, koska mökinomistajaa ei enää ole, tuskin sitä kilpeäkään.


      • ullamirjami kirjoitti:

        kamalan näköstä kun tän ikänen laihtuu niihin ihannemittoihin. On sitä oltava vävän Fylliä kun kaatuu ei mee niin luutkaan poikki:=)

        Viisaita puhut! Olen vuoden sisällä ihan ilman dieettejä laihtunut vähän toistakymmentä kiloa.
        Olen kaukana "ihannepianosta", mutta nyt on jo kaulani yhtä kaunis kuin Lenita Airistolla. Jos painon putoaminen vielä jatkuu,pitää mennä huivikauppaan.
        Ja vaatekauppaan. Kun oikaisee ryhtinsä ja vetää mahan sisään, putoavat housut kinttuihin.
        Kalliiksikin siis laihtuminen tulee.

        Sitä torjuakseni ostin tänään juguttipähkinävalkosuklaata.Suklaahan tekee mielenterveydellekin hyvää. Sitä kannattaa syödä suruun, varmuudeksi ettei tulisi surulliseksi ja tietysti siitä ilosta ettei ole surullinen.


      • naapurin muija
        Hintriika1 kirjoitti:

        Väärät viestit toimivat halpoina turvasysteemeinä missä vain. Tuttavani oli ruuvannut kesämökkinsä ovenpieleen tavallisen ovikilven, johon oli muovisilla irtokirjaimilla kirjoittanut: "Hälytyslaitteet asennettu".

        Naapurimökkeihin murtauduttiin, tämä sai olla rauhassa vuosikymmenet. Uskallan kertoa jutun, koska mökinomistajaa ei enää ole, tuskin sitä kilpeäkään.

        Entisen rivitalonaapurini ovessa oli bullmastiffin kuva missä teksti ”pelasta päiväni murtaudu meille”. Totuus kuitenkin oli että mastiffi oli jo siirtynyt haukkujen enkelikuoroon ja sisällä räksytti perhoskoira.
        Naapuri jätti kyltin koska yhtiössämme oli parin vuoden sisällä, aivan käsittämätön sarja asuntomurtoja. Kannatti jättää, koska viereisiin asuntoihin murtauduttiin saman kevään aikana, tämä kyseinen asunto sai olla rauhassa. Meillä ei myöskään käyty, saksanpaimenkoiramme oli aina kotosalla.
        Yhdeltä naapurilla oli kotona runsaasti alkoholia ja tupakkaa, varasto tyhjennettiin kun hän oli puolen tunnin lenkillä läheisellä pururadalla. Toisen asunnosta vietiin kaikki kodinelektroniikka ja vaatteita, jouluna kun isäntäväki oli mailla. Hämmästyttävin tapaus oli kun juuri uudet kesärenkaat ostanut kaveri huomasi aamulla, että auto oli nostettu kahden betoniporsaan päälle ja renkaat vanteineen viety. Sitä ihmeteltiin kyllä joukolla, jotenkin varkaan täytyi olla selvillä talon tapahtumista.


      • Poti
        -Keijunmekko- kirjoitti:

        eilen illalla, pasahti päähän, että jokohan voisi laittaa kesäkukkien siemenet esikasvatukseen. Niinpä vielä iltamyöhällä kylvin keijunmekon siemeniä. Tiesittekö muuten, että ne eivät idä jos peittää?

        ...on aikaa valmistella porkkananistutusta; kylvön ja sadonkorjuun nopeuttamiseksi.

        Siispä talven aikaan porataan porkkanansiemeniin pienet reijät ja pujotetaan siemenet porkkanapenkin mittaisiin ohuisiin lankoihin.

        Kun maa on sulanut ja vaot kaivettu, laitetaan avustajan kanssa siimoissa olevat siemenet vakoihin ja kuokitaan hieman multaa päälle.

        Sitten kun porkkanat syksyllä ovat kypsyneet, korjataan sato avustajan kanssa nostamalla lankojen päistä ja siinä ne ovat jatkokäsittelyä varten.

        Porkkananviljely on helppoa ja hauskaa.


      • Rakennusmies
        Poti kirjoitti:

        ...on aikaa valmistella porkkananistutusta; kylvön ja sadonkorjuun nopeuttamiseksi.

        Siispä talven aikaan porataan porkkanansiemeniin pienet reijät ja pujotetaan siemenet porkkanapenkin mittaisiin ohuisiin lankoihin.

        Kun maa on sulanut ja vaot kaivettu, laitetaan avustajan kanssa siimoissa olevat siemenet vakoihin ja kuokitaan hieman multaa päälle.

        Sitten kun porkkanat syksyllä ovat kypsyneet, korjataan sato avustajan kanssa nostamalla lankojen päistä ja siinä ne ovat jatkokäsittelyä varten.

        Porkkananviljely on helppoa ja hauskaa.

        Minkä kokosella vintelillä sinä väännit reijjät niihin porkkanansiemenniin? Mullahan ois varmmaanki valammiit vehkkeet nuijjen rakennushommien jäliltä.

        Eppäilyttää vähä että eikö se lanka mätäne poikki kesän aikana jos on kovin ohutta? Voinko minä vetästä langan asemasta sinkkivaijjerin nijjen siementen läpi? Sen hankinnan vois totteuttaa investointina. Sammaa vaijjeria vois käyttää usijampana kesänä ja verotuksessa sais jakkaa kustannukset poisttoina yhtä monelle vuojelle.


      • Nimetön
        Rakennusmies kirjoitti:

        Minkä kokosella vintelillä sinä väännit reijjät niihin porkkanansiemenniin? Mullahan ois varmmaanki valammiit vehkkeet nuijjen rakennushommien jäliltä.

        Eppäilyttää vähä että eikö se lanka mätäne poikki kesän aikana jos on kovin ohutta? Voinko minä vetästä langan asemasta sinkkivaijjerin nijjen siementen läpi? Sen hankinnan vois totteuttaa investointina. Sammaa vaijjeria vois käyttää usijampana kesänä ja verotuksessa sais jakkaa kustannukset poisttoina yhtä monelle vuojelle.

        Terv

        Poti


      • Rekoosmestari
        Poti kirjoitti:

        ...on aikaa valmistella porkkananistutusta; kylvön ja sadonkorjuun nopeuttamiseksi.

        Siispä talven aikaan porataan porkkanansiemeniin pienet reijät ja pujotetaan siemenet porkkanapenkin mittaisiin ohuisiin lankoihin.

        Kun maa on sulanut ja vaot kaivettu, laitetaan avustajan kanssa siimoissa olevat siemenet vakoihin ja kuokitaan hieman multaa päälle.

        Sitten kun porkkanat syksyllä ovat kypsyneet, korjataan sato avustajan kanssa nostamalla lankojen päistä ja siinä ne ovat jatkokäsittelyä varten.

        Porkkananviljely on helppoa ja hauskaa.

        Ja porkkananviljelyohjeitten lukeminen oli tosi hauskaa.


      • Rakennusmies kirjoitti:

        Minkä kokosella vintelillä sinä väännit reijjät niihin porkkanansiemenniin? Mullahan ois varmmaanki valammiit vehkkeet nuijjen rakennushommien jäliltä.

        Eppäilyttää vähä että eikö se lanka mätäne poikki kesän aikana jos on kovin ohutta? Voinko minä vetästä langan asemasta sinkkivaijjerin nijjen siementen läpi? Sen hankinnan vois totteuttaa investointina. Sammaa vaijjeria vois käyttää usijampana kesänä ja verotuksessa sais jakkaa kustannukset poisttoina yhtä monelle vuojelle.

        Noista porkkanansiemenhommista en paljon ymmärrä, mutta eikös se normaali poisto ole 30 % per vuosi?

        Itse tarvisisin apua makaroniporan löytämiseksi. Mistähän niitä saa ostaa?
        Siinä on jo kova urakka, kun kilon makaronitaikinaa päkertää ohuiksi pötköiksi,mutta varsinaisesti koppaan ottaa se, ettei ukon varusteista löydy passelin kokoista vehjettä, jolla saisi sopivankokoiset reiät makroneihin.


    • Forssalaispojilta kysyttiin: Mitäs te iltaisin teette?
      Me pannaan seisten karunkulmis.

      • Yykaakoo

        Niin justiinsa. Ihanan tuuheat, pitkät ja pörröiset olivat isäni kulmakarvat eli karvat kulmissaan. Korvistaankin karvoja ulos työntyi.

        Karuksi mieheksi joku ois voinut luulla. Mutta karu ei isäni ollut. Viulua soitti, omatekemää, ja sen lempilaulu oli Tähti ja meripoika.


      • Likka321
        Yykaakoo kirjoitti:

        Niin justiinsa. Ihanan tuuheat, pitkät ja pörröiset olivat isäni kulmakarvat eli karvat kulmissaan. Korvistaankin karvoja ulos työntyi.

        Karuksi mieheksi joku ois voinut luulla. Mutta karu ei isäni ollut. Viulua soitti, omatekemää, ja sen lempilaulu oli Tähti ja meripoika.

        poltti vaarin nenä- ja korvakarvat, kun olimme hautajaisiin lähdössä, sitä hajua en unohda ikinä!


      • Likka321 kirjoitti:

        poltti vaarin nenä- ja korvakarvat, kun olimme hautajaisiin lähdössä, sitä hajua en unohda ikinä!

        Kävin Istanbulissa parturissa ja kaikki menikin hyvin. Hiukan ihmettelin kun parturoinnin lopuksi parturi otti tikun, kääräisi sen päähän pumpulitollon, kasti tenuun? ja sytytti tollon tuleen. Tällä palavalla tollolla poltettiin korvakarvani, joita itse nimitän koiranputken esiasteeksi. Hyvin sujui mutta kävisköhän Suomessa?


      • opritar
        Ruuneperi kirjoitti:

        Kävin Istanbulissa parturissa ja kaikki menikin hyvin. Hiukan ihmettelin kun parturoinnin lopuksi parturi otti tikun, kääräisi sen päähän pumpulitollon, kasti tenuun? ja sytytti tollon tuleen. Tällä palavalla tollolla poltettiin korvakarvani, joita itse nimitän koiranputken esiasteeksi. Hyvin sujui mutta kävisköhän Suomessa?

        Ei meidän suomalaisen karvakorvat taitaisi suostua tuohon karvanpolttamiseen. Minäkin ennen karvakorvamieheltäni leikkelin pikku kynsisaksilla karvat pois


      • aupA
        opritar kirjoitti:

        Ei meidän suomalaisen karvakorvat taitaisi suostua tuohon karvanpolttamiseen. Minäkin ennen karvakorvamieheltäni leikkelin pikku kynsisaksilla karvat pois

        Erään matkan ajan istuin karvakorvaisen herrasmiehen lähietäisyydellä. Siinä jutellessa funtsailin mielessäni, kuinka pitkät ne karvat oikein olivat. Kyllä ne olivat ennennäkemättömän pitkät. Arvioin 4-5 cm katsoessani suurennuslasilla erään julkaisun kuvasta. Teatterimatkalla totesin vielä korvakarvojen voivan hyvin. Juttukin luisti hyvin. Absalomin korvakarvat...
        Rouvalla on tuhat rautaa tulessa eikä ehdi miehen korvia kyniä.


      • Catleija2
        aupA kirjoitti:

        Erään matkan ajan istuin karvakorvaisen herrasmiehen lähietäisyydellä. Siinä jutellessa funtsailin mielessäni, kuinka pitkät ne karvat oikein olivat. Kyllä ne olivat ennennäkemättömän pitkät. Arvioin 4-5 cm katsoessani suurennuslasilla erään julkaisun kuvasta. Teatterimatkalla totesin vielä korvakarvojen voivan hyvin. Juttukin luisti hyvin. Absalomin korvakarvat...
        Rouvalla on tuhat rautaa tulessa eikä ehdi miehen korvia kyniä.

        Mutt´ jääkös näillä karvakorvilla vaikutki korviinsa, ehä ne ennää kuulekkaa mittää ku on tukkeentuneet röörit. Oe, voe.


      • hellien
        Catleija2 kirjoitti:

        Mutt´ jääkös näillä karvakorvilla vaikutki korviinsa, ehä ne ennää kuulekkaa mittää ku on tukkeentuneet röörit. Oe, voe.

        Enpä ole tämän pitkähkön elämäni aikana vielä törmännyt karvakorvaiseen mieheen. Sensijaan hyvin usein lempeilen leikilläni sanoen "armaani, karvakorvani..."


      • karvakorvan vaimo
        hellien kirjoitti:

        Enpä ole tämän pitkähkön elämäni aikana vielä törmännyt karvakorvaiseen mieheen. Sensijaan hyvin usein lempeilen leikilläni sanoen "armaani, karvakorvani..."

        Mieheni oli tosi karvainen, partainen ja karvoja oli myös korvissa. Joskus tarinamme alkuaikoina sanoin hänelle, rakkani karvakorva, mistä hän suuttui kovasti. Minä tarkoitin sen hellittelynä, hän otti sen pilkkana. Mieheni oli itäsuomalainen, itse olen länsirannikolta, joskus ymmärsimme sanonnat erilailla, olisiko tässä ollut syy.


      • hellien
        karvakorvan vaimo kirjoitti:

        Mieheni oli tosi karvainen, partainen ja karvoja oli myös korvissa. Joskus tarinamme alkuaikoina sanoin hänelle, rakkani karvakorva, mistä hän suuttui kovasti. Minä tarkoitin sen hellittelynä, hän otti sen pilkkana. Mieheni oli itäsuomalainen, itse olen länsirannikolta, joskus ymmärsimme sanonnat erilailla, olisiko tässä ollut syy.

        Aika mainiota! Olisi melkein luullut päinvastoin.
        Meikäläinen on itä-suomalainen juuriltaan.


      • Ruuneperi kirjoitti:

        Kävin Istanbulissa parturissa ja kaikki menikin hyvin. Hiukan ihmettelin kun parturoinnin lopuksi parturi otti tikun, kääräisi sen päähän pumpulitollon, kasti tenuun? ja sytytti tollon tuleen. Tällä palavalla tollolla poltettiin korvakarvani, joita itse nimitän koiranputken esiasteeksi. Hyvin sujui mutta kävisköhän Suomessa?

        Olenkohan nähnyt harhoja, kun muistelen, että lapsuudessani parturin tiskillä oli pieni tenulamppu, jonka nokassa oli pumpulia.
        Ettei vain ollut juuri karvojen polttamista varten?

        Itse en ole polttanut muita karvoja kuin kerran tukkani. Raapin ja raapin tulitikkuja, jotka katkeilivat tai eivät ollenkaan syttyneet.
        Vihdoin yksi tikku suvaitsi syttyä ja katketa saman tien ynnä lentää suoraan tukkaani!
        Onneksi käsillä oli tyyny, jolla välittömästi tukahdutin tulen.
        Muuta vahinkoa ei syntynyt kuin että jouduin luopumaan vuosikausia kasvattamastani nutturasta!


      • Lounatuuli..
        karvakorvan vaimo kirjoitti:

        Mieheni oli tosi karvainen, partainen ja karvoja oli myös korvissa. Joskus tarinamme alkuaikoina sanoin hänelle, rakkani karvakorva, mistä hän suuttui kovasti. Minä tarkoitin sen hellittelynä, hän otti sen pilkkana. Mieheni oli itäsuomalainen, itse olen länsirannikolta, joskus ymmärsimme sanonnat erilailla, olisiko tässä ollut syy.

        koska sanoilla on eri merkitys ja arvovaraus.

        Huvitti se eukko, ukko, vaari, akka -vertailu, sehän oikein näytti sen,
        että samalla sanalla käsitetään aivan eri asiaa.

        Myöskin lounainen itseirononen huumori on jotain,
        joka ei mene perille idässä. Heistä se on tyhmää.


      • Venlastiina kirjoitti:

        Olenkohan nähnyt harhoja, kun muistelen, että lapsuudessani parturin tiskillä oli pieni tenulamppu, jonka nokassa oli pumpulia.
        Ettei vain ollut juuri karvojen polttamista varten?

        Itse en ole polttanut muita karvoja kuin kerran tukkani. Raapin ja raapin tulitikkuja, jotka katkeilivat tai eivät ollenkaan syttyneet.
        Vihdoin yksi tikku suvaitsi syttyä ja katketa saman tien ynnä lentää suoraan tukkaani!
        Onneksi käsillä oli tyyny, jolla välittömästi tukahdutin tulen.
        Muuta vahinkoa ei syntynyt kuin että jouduin luopumaan vuosikausia kasvattamastani nutturasta!

        Tuo spriilamppu saattoi olla sterilointia varten. Kun ei aineita ollut niin poltettiin pöpöt saksista, partakoneesta ja -veitsestä. Ilmeisesti tällainen liekki on nokeamatonkin.

        Oletan näin, en tiedä!


      • Ruuneperi kirjoitti:

        Tuo spriilamppu saattoi olla sterilointia varten. Kun ei aineita ollut niin poltettiin pöpöt saksista, partakoneesta ja -veitsestä. Ilmeisesti tällainen liekki on nokeamatonkin.

        Oletan näin, en tiedä!

        Ehkä sillä ei tosiaankaan korvakarvoja poltettu!
        Sen olen muistavinani, että pumpuli paloi sinisellä liekillä siinä kannun nokassa. Luultavasti se ei tosiaankaan noennut.


    • toinen tuntematon

      Ymmärsinkö väärin, sain aloituksestasi käsityksen, että ensin vastattaisiin edellä olevan viestiin, ja sitten vasta jatkettaisiin aasinsillan kautta omaan "asiaansa"?

      Näin on ainoastaan muutama asian ajatellut.

      • olin asian ymmärtävinäni.
        Mutta mahdottoman hauskoja juttuja täällä silti on ollut!


      • Hintriika1

        Näin "tuntematon" varmaan ajatteli, mutta me olemme niin kuritonta ja ajattelematonta porukkaa.

        Minäkin vain mietin, että lämpöasteitten ero ulkona ja sisällä on minun mittarissani nyt tasan 50 astetta.


      • Kalju nainen
        Hintriika1 kirjoitti:

        Näin "tuntematon" varmaan ajatteli, mutta me olemme niin kuritonta ja ajattelematonta porukkaa.

        Minäkin vain mietin, että lämpöasteitten ero ulkona ja sisällä on minun mittarissani nyt tasan 50 astetta.

        verenkierrolle mennä väliin ulos, väliin sisälle. Tuota kysyisin, että tietääkö kukaan onko peruukit kalliitakin, kun pitäis ostaa ainakin kaksi, arkikampaus ja juhlakampaus.


      • "Roope63"
        Kalju nainen kirjoitti:

        verenkierrolle mennä väliin ulos, väliin sisälle. Tuota kysyisin, että tietääkö kukaan onko peruukit kalliitakin, kun pitäis ostaa ainakin kaksi, arkikampaus ja juhlakampaus.

        Tallinnassa siellä maksoi muistaakseni 35€ ja 60€ sai kaksi kappaletta jos nyt oikein muistan viime syksystä :))


      • Atolfia
        Kalju nainen kirjoitti:

        verenkierrolle mennä väliin ulos, väliin sisälle. Tuota kysyisin, että tietääkö kukaan onko peruukit kalliitakin, kun pitäis ostaa ainakin kaksi, arkikampaus ja juhlakampaus.

        Googlesta Kuokkasen sivuja. Jospa siellä olisi jotain peruukeista.

        Harvoinhan ne hintoja ilmoittelevat, mutta soittaahan sinne aina voi.

        Olisihan se peruukki aika kiva. Aina olisi tällättynä. Aina olisi valmiina lähtöön, ei hiusongelmia. Sen kun vaan päähän länttäisi ja menoks.


      • Fanni
        Atolfia kirjoitti:

        Googlesta Kuokkasen sivuja. Jospa siellä olisi jotain peruukeista.

        Harvoinhan ne hintoja ilmoittelevat, mutta soittaahan sinne aina voi.

        Olisihan se peruukki aika kiva. Aina olisi tällättynä. Aina olisi valmiina lähtöön, ei hiusongelmia. Sen kun vaan päähän länttäisi ja menoks.

        Kyllä peruukki ohuthiuksisella tekee tehtävänsä ja nykyään on hyvälaatuisia, luonnollisia peruukkeja saatavana kohtuulliseen hintaan.

        Nuoruudessamme kovimman muodin aikaan hankin "matkaperuukin", johon tehtiin se parempi kampaus menoja varten. Omat paksut, elinvoimaiset hiukset jäivät alle. Arvatkaapa, oliko karvalakin tunne, kun eräänä aurinkoisena päivänä uima-altaasta tultua iskin peruukin päähäni. Minulta loppui peruukin käyttö melko äkkiä.
        Nyt ohimoiden ohentuessa olisi paremmin paikallaan sievä peruukki.


      • Fanni kirjoitti:

        Kyllä peruukki ohuthiuksisella tekee tehtävänsä ja nykyään on hyvälaatuisia, luonnollisia peruukkeja saatavana kohtuulliseen hintaan.

        Nuoruudessamme kovimman muodin aikaan hankin "matkaperuukin", johon tehtiin se parempi kampaus menoja varten. Omat paksut, elinvoimaiset hiukset jäivät alle. Arvatkaapa, oliko karvalakin tunne, kun eräänä aurinkoisena päivänä uima-altaasta tultua iskin peruukin päähäni. Minulta loppui peruukin käyttö melko äkkiä.
        Nyt ohimoiden ohentuessa olisi paremmin paikallaan sievä peruukki.

        peruukki.Syöpää sairastavilla kun hoidoissa lähtee tukka.
        Olisihan se ikävää kun silittelisi tukkaa joltain hurmurilta ja se liikahtaisi kummasti.
        Kauneuden eteen kyllä kannatta vaivautua.

        Olisko kauniimpaa kun suomalaisen oljenvaalea letti tukka.Enää ei näe niitä pitkiä lettejä joita emännillä oli nyttyrällä ja tytöillä selkää pitkin valuvana.


      • kolmas tuntematon

        Kyllä sen niin piti olla. Luin varmuudeksi aloituksen uudelleen. Kyllä ne muutamat on ajatelleet ihan oikein.
        Et vain itsekään noudattanut alkuperäistä ajatusta kun et vaihtanut aihetta toiseen.
        Olisit voinut kirjoittaa että kaiken lainen hömppä vetää kirjoittajia ja että siihen joukkoon eksyy ihan hyviäkin juttuja. Siitä on hyvänä esimerkkinä tämäki ketju.


      • nostomies
        pääsky kirjoitti:

        peruukki.Syöpää sairastavilla kun hoidoissa lähtee tukka.
        Olisihan se ikävää kun silittelisi tukkaa joltain hurmurilta ja se liikahtaisi kummasti.
        Kauneuden eteen kyllä kannatta vaivautua.

        Olisko kauniimpaa kun suomalaisen oljenvaalea letti tukka.Enää ei näe niitä pitkiä lettejä joita emännillä oli nyttyrällä ja tytöillä selkää pitkin valuvana.

        Pakkasella peruukki lämmittää kuulemma mukavasti.
        Niitä oljenvaaleita sentään vielä on sittenkin saatavissa kun vaaleat luonnosta loppuvat.
        Tutkijat ovat todenneet että vaaleus on katoava ominaisuus.
        Eikö me olla jostakin Afrikasta alkujamme. Taitaa vähitellen tulla alkuperäinen väri takaisin.


      • Hakomäen Eemeli
        nostomies kirjoitti:

        Pakkasella peruukki lämmittää kuulemma mukavasti.
        Niitä oljenvaaleita sentään vielä on sittenkin saatavissa kun vaaleat luonnosta loppuvat.
        Tutkijat ovat todenneet että vaaleus on katoava ominaisuus.
        Eikö me olla jostakin Afrikasta alkujamme. Taitaa vähitellen tulla alkuperäinen väri takaisin.

        Peruukeista täällä vaan puhuttiin!
        Kun tuolla alussa mainostettiin sirpaleohjelmaa luulin että täällä on iltamat. Niissähän oli mukana muuan Tasku-Matti, jolta sai lämmikettä.
        Jos oikein hyvä tuuri kävi tuli paikallinen omainen ihan viran puolesta tarjoomaan vielä yösijankin.


      • Atolfia
        kolmas tuntematon kirjoitti:

        Kyllä sen niin piti olla. Luin varmuudeksi aloituksen uudelleen. Kyllä ne muutamat on ajatelleet ihan oikein.
        Et vain itsekään noudattanut alkuperäistä ajatusta kun et vaihtanut aihetta toiseen.
        Olisit voinut kirjoittaa että kaiken lainen hömppä vetää kirjoittajia ja että siihen joukkoon eksyy ihan hyviäkin juttuja. Siitä on hyvänä esimerkkinä tämäki ketju.

        mukavaa joskus, mutta mitä mieltä olette tuosta
        venäläisestä oligargista, Hodorowskista? (oliko näin?).
        Hänen piti päästä pois vankilasta lähiaikoina, mutta nyt on vedetty taas esille uusia syntejä ja niistä rapsahtaa jopa 10 vuotta lisää "kakkua".

        Kuinka voi oikeuslaitos toimia noin?. Taitaisi vapaana olla pelottava vastustaja Putinille, niinpä tekaistaan näitä juttuja yksi toisen perään.
        Sillä lailla toimii venäläinen demokratia.

        Lieneekö tämä vääränlainen aihe näille palstoille?


      • Hintriika1
        Hakomäen Eemeli kirjoitti:

        Peruukeista täällä vaan puhuttiin!
        Kun tuolla alussa mainostettiin sirpaleohjelmaa luulin että täällä on iltamat. Niissähän oli mukana muuan Tasku-Matti, jolta sai lämmikettä.
        Jos oikein hyvä tuuri kävi tuli paikallinen omainen ihan viran puolesta tarjoomaan vielä yösijankin.

        Paikallisella viranomaisella Hakomäen Eemeli tarkoittaa tietenkin Tasku-Matin serkkua Nukku-Mattia.

        Siitä tuli mieleen, että nimi on enne. Jos antaa lapselleen nimeksi Matti, niin lööppimenestys on taattu tuli lapsesta isona sitten urheilija, poliitikko tai mikä tahansa.

        Valitettavaa, jos tyttölapselle ei hyväksytä Matti-nimeä. Maijoista ei tule mieleen kuin Musta-Maija ja se taitaa nykyisin olla rasistinen ilmaisu.


      • Rosmarin isosetä
        Atolfia kirjoitti:

        mukavaa joskus, mutta mitä mieltä olette tuosta
        venäläisestä oligargista, Hodorowskista? (oliko näin?).
        Hänen piti päästä pois vankilasta lähiaikoina, mutta nyt on vedetty taas esille uusia syntejä ja niistä rapsahtaa jopa 10 vuotta lisää "kakkua".

        Kuinka voi oikeuslaitos toimia noin?. Taitaisi vapaana olla pelottava vastustaja Putinille, niinpä tekaistaan näitä juttuja yksi toisen perään.
        Sillä lailla toimii venäläinen demokratia.

        Lieneekö tämä vääränlainen aihe näille palstoille?

        En tunne Putinia enkä Hodorovskiakaan. Olen kyllä itsekseni joskus ihmetellyt, että mistä nämä venäläiset miljoonikot ovat yhtäkkiä ponnahtaneet.
        Ihan rehellisellä konstilla ei luulisi valtion miljoonaomaisuuksia omaan omistukseen saavan?
        Oliko sielläkin joku optiojärjestelmä, joka perustui harvainvaltaan eli oligarkiaan? Ja kuka oli se pääoligarkki?
        Mutta karkki kuin karkki. Makeahan se karkki on.
        Minulta kylläkin karkkien syönti on melkein kielletty kun on uhkana aikiusiän diabetes.
        Ja minä olen aina ollut laiha kuikelo!


      • politrukki
        Rosmarin isosetä kirjoitti:

        En tunne Putinia enkä Hodorovskiakaan. Olen kyllä itsekseni joskus ihmetellyt, että mistä nämä venäläiset miljoonikot ovat yhtäkkiä ponnahtaneet.
        Ihan rehellisellä konstilla ei luulisi valtion miljoonaomaisuuksia omaan omistukseen saavan?
        Oliko sielläkin joku optiojärjestelmä, joka perustui harvainvaltaan eli oligarkiaan? Ja kuka oli se pääoligarkki?
        Mutta karkki kuin karkki. Makeahan se karkki on.
        Minulta kylläkin karkkien syönti on melkein kielletty kun on uhkana aikiusiän diabetes.
        Ja minä olen aina ollut laiha kuikelo!

        oli surullisen kuuluisa kaspadin Jeltsin tietysti.
        Hänen pressakautenahan jaettiin valtion omistamat laitokset ja tehtaat kansalle eräänlaisina osakkeina, jotka sitten nämä olikarkit ostivat pikavauhtia kansalaisilta pilkkahintaan.
        Näin olikarkeista tuli lyhyessä ajassa monimiljönäärejä, joita nykyinen pressa jahtaa.
        Näin on karkkien tarina lyhyesti ja pitkälti yksinkertaistaen sanottuna.
        Muuten, en syö minäkään karkkia edes karkkipäivinä, kun karkit oli meillä pannassa jo kakarana, kuten on olikarkit naapurissa nykyään.


      • Kuikelo täälläkin
        Rosmarin isosetä kirjoitti:

        En tunne Putinia enkä Hodorovskiakaan. Olen kyllä itsekseni joskus ihmetellyt, että mistä nämä venäläiset miljoonikot ovat yhtäkkiä ponnahtaneet.
        Ihan rehellisellä konstilla ei luulisi valtion miljoonaomaisuuksia omaan omistukseen saavan?
        Oliko sielläkin joku optiojärjestelmä, joka perustui harvainvaltaan eli oligarkiaan? Ja kuka oli se pääoligarkki?
        Mutta karkki kuin karkki. Makeahan se karkki on.
        Minulta kylläkin karkkien syönti on melkein kielletty kun on uhkana aikiusiän diabetes.
        Ja minä olen aina ollut laiha kuikelo!

        Sama vaiva täälläkin. Onneksi en ole koskaan karkeista tykännyt. Makean syönnistä ei minua voi syyttää. On kuulemma sukuvika.
        Palaan nyt kuitenkin niihin olikarkkeihin.
        Onhan meilläkin talousrikollisuutta tutkittu vuosikausia. Joskus jopa saatu tuloksiakin. Mutta monet asiat on vanhentuneet kun on osattu niin hyvin jäljet sotkea.
        Tuntuu vähän merkilliseltä että meillä talousrikosten tutkiminen ja hutkiminen on kaikkien hyväksymä oikeudenmukaisuus mutta naapurissa se on politiikkaa.


      • Fanni
        pääsky kirjoitti:

        peruukki.Syöpää sairastavilla kun hoidoissa lähtee tukka.
        Olisihan se ikävää kun silittelisi tukkaa joltain hurmurilta ja se liikahtaisi kummasti.
        Kauneuden eteen kyllä kannatta vaivautua.

        Olisko kauniimpaa kun suomalaisen oljenvaalea letti tukka.Enää ei näe niitä pitkiä lettejä joita emännillä oli nyttyrällä ja tytöillä selkää pitkin valuvana.

        Kesän kohokohtaan, kolmen tuttavapariskunnan kanssa vietettävään tapaamiseen mökillä haluaisin emännän ominaisuudessa pukeutua normaalia perinteisemmin pellavaan ja Suomi-neidon paksuihin letteihin.
        Nyt hyvät neuvot ovat tarpeen. Mistähän voisi vuokrata tai ostaa kyseisen käyttökelpoisen peruukin. Luulen, että miniätkin haluavat sillä ystäväpiirinsä yllättää.


      • Kuikelo täälläkin kirjoitti:

        Sama vaiva täälläkin. Onneksi en ole koskaan karkeista tykännyt. Makean syönnistä ei minua voi syyttää. On kuulemma sukuvika.
        Palaan nyt kuitenkin niihin olikarkkeihin.
        Onhan meilläkin talousrikollisuutta tutkittu vuosikausia. Joskus jopa saatu tuloksiakin. Mutta monet asiat on vanhentuneet kun on osattu niin hyvin jäljet sotkea.
        Tuntuu vähän merkilliseltä että meillä talousrikosten tutkiminen ja hutkiminen on kaikkien hyväksymä oikeudenmukaisuus mutta naapurissa se on politiikkaa.

        sekin sitä politiikkaa?

        Mitä niihin sairauksiin tulee, eivät niissä aina etukäteisennusteet pidä paikkansa.
        Serkkutyttöni toimi nuoruudessaan kaikissa ystäväpiirinsä pippaloissa autonkuljettajana, koska hän ei käyttänyt alkoholia.
        Kerran hän oli työpaikkansa teatterimatkalla lähikaupungissa, ja sitä ennen oli tilattu juhlallinen illallinen, joka päättyi kahviin ja konjakkiin.
        Serkkukin päätti esimiehensä yllytyksestä kokeilla, miltä kallis ranskalainen konjakki maistuu ja otti pari siemausta. Loppu jäikin sitten juomatta, sillä hänelle tuli hirveä tuska.
        Ambulanssihan siihen hätään oli tilattava, ja serkulta jäi teatterikäynti väliin.
        Mielenkiintoisinta tässä tositarinassa on se, että kun serkku pääsi sairaalasta, luki lääkärintodistuksessa: alkoholimyrkytys!


      • rekoosmesteri
        Kuikelo täälläkin kirjoitti:

        Sama vaiva täälläkin. Onneksi en ole koskaan karkeista tykännyt. Makean syönnistä ei minua voi syyttää. On kuulemma sukuvika.
        Palaan nyt kuitenkin niihin olikarkkeihin.
        Onhan meilläkin talousrikollisuutta tutkittu vuosikausia. Joskus jopa saatu tuloksiakin. Mutta monet asiat on vanhentuneet kun on osattu niin hyvin jäljet sotkea.
        Tuntuu vähän merkilliseltä että meillä talousrikosten tutkiminen ja hutkiminen on kaikkien hyväksymä oikeudenmukaisuus mutta naapurissa se on politiikkaa.

        Eihän niitä suuria talousrikoksia pysty ihan untelot tekemään. Älyä ja taitoa siihen tarvitaan.
        Jos ei itsellä kykyjä ole rahalla saa kaiken mitä jälkien peittelemiseen tarvitaan.


      • Hakomäen Eemeli
        rekoosmesteri kirjoitti:

        Eihän niitä suuria talousrikoksia pysty ihan untelot tekemään. Älyä ja taitoa siihen tarvitaan.
        Jos ei itsellä kykyjä ole rahalla saa kaiken mitä jälkien peittelemiseen tarvitaan.

        Kun vaan olisi hevonen. Emäntä kyllä sanoi että tyhjä talli on ankea. Mutta järkinaisena hänkin ymmärtää ettei hevosta kannata tallin takia pitää.

        Jälkien peittelemisestä minä en puhu mitään. Kun nuorikko tuli taloon hän sanoi että Kaisa Kallio oli varottanut presidenttiä, että muista sitten Kyösti ettei presidentin linnassa sovi kuistilta nurkalle kuseskella.
        Niin ettei se sitten passannut meilläkään. Eikä ole ollut jälkien peittelemistä.


      • dipl. telefonologi
        Hakomäen Eemeli kirjoitti:

        Kun vaan olisi hevonen. Emäntä kyllä sanoi että tyhjä talli on ankea. Mutta järkinaisena hänkin ymmärtää ettei hevosta kannata tallin takia pitää.

        Jälkien peittelemisestä minä en puhu mitään. Kun nuorikko tuli taloon hän sanoi että Kaisa Kallio oli varottanut presidenttiä, että muista sitten Kyösti ettei presidentin linnassa sovi kuistilta nurkalle kuseskella.
        Niin ettei se sitten passannut meilläkään. Eikä ole ollut jälkien peittelemistä.

        En tullut hevosella, mutta jäljet jäljet näin ja lähdin katsomaan, mihin ne päätyvät.
        Täällä nyt ollaan ja ihan ensimmäistä kertaa.
        Chatissa olen joskus käynyt, mutta tänne en jostakin syystä ole ennemmin eksynyt.
        Uutena kasvona on varmaankin syytä vastata ennen kuin kysytään, mistä olen tittelin saanut.
        En ole saanut sitä vaan ihan itse muovannut sen.
        Enkä ole millään lailla tekemisissä tekniikan kanssa, joten minulle ei kannata tulla kertomaan insinöörivitsejä.
        Totta puhuen nauran kyllä mielelläni hyvälle vitsille.


      • dipl. telefonologi kirjoitti:

        En tullut hevosella, mutta jäljet jäljet näin ja lähdin katsomaan, mihin ne päätyvät.
        Täällä nyt ollaan ja ihan ensimmäistä kertaa.
        Chatissa olen joskus käynyt, mutta tänne en jostakin syystä ole ennemmin eksynyt.
        Uutena kasvona on varmaankin syytä vastata ennen kuin kysytään, mistä olen tittelin saanut.
        En ole saanut sitä vaan ihan itse muovannut sen.
        Enkä ole millään lailla tekemisissä tekniikan kanssa, joten minulle ei kannata tulla kertomaan insinöörivitsejä.
        Totta puhuen nauran kyllä mielelläni hyvälle vitsille.

        ja ne piristävät päivää..On hauskaa oppia nauramaan
        itselleen,ennekuin muut kerkiää. Tilanne-komiikka on parasta. Sairaalassa pastori tuli keskustelemaan vanhalle miehelle,,sanoi; Kun te olette kohta lähdössä pitkälle matkalle,,onko jotain,,mistä haluaisitte puhua..Potilas siihen: Hyvä pastori,olen niin huonossa kunnossa,etten taida enää jaksaa mihinkään lähteä.Toinen tosijuttu , oli kaks yli 80:pistä ukkoa,,toinen oli potilaana,,vierailija sanoi että ; Syöhän hyvin ja ota pillerisi,niin paranet ,lähetään Tallinnaan ja otetaan naiset..Arkielämän komiikkaa.se on parasta....


      • Likka321
        irkku-37 kirjoitti:

        ja ne piristävät päivää..On hauskaa oppia nauramaan
        itselleen,ennekuin muut kerkiää. Tilanne-komiikka on parasta. Sairaalassa pastori tuli keskustelemaan vanhalle miehelle,,sanoi; Kun te olette kohta lähdössä pitkälle matkalle,,onko jotain,,mistä haluaisitte puhua..Potilas siihen: Hyvä pastori,olen niin huonossa kunnossa,etten taida enää jaksaa mihinkään lähteä.Toinen tosijuttu , oli kaks yli 80:pistä ukkoa,,toinen oli potilaana,,vierailija sanoi että ; Syöhän hyvin ja ota pillerisi,niin paranet ,lähetään Tallinnaan ja otetaan naiset..Arkielämän komiikkaa.se on parasta....

        Meillä oli ennen lähes sama puhelinnumero kuin hevostilalla. Usein tuli vikasoittoja, ja moni harmistui, kun vastasin väärään numeroon. Helmikuussa ennen penkkareita joku abi yritti sinnikkäästi tilata minulta hevosta penkkariajelulle, ja sain soitot loppumaan, kun lupasin hevosen.En tiedä, miten koniajelun kävi.


      • Likka321
        Hakomäen Eemeli kirjoitti:

        Kun vaan olisi hevonen. Emäntä kyllä sanoi että tyhjä talli on ankea. Mutta järkinaisena hänkin ymmärtää ettei hevosta kannata tallin takia pitää.

        Jälkien peittelemisestä minä en puhu mitään. Kun nuorikko tuli taloon hän sanoi että Kaisa Kallio oli varottanut presidenttiä, että muista sitten Kyösti ettei presidentin linnassa sovi kuistilta nurkalle kuseskella.
        Niin ettei se sitten passannut meilläkään. Eikä ole ollut jälkien peittelemistä.

        Tuo hevosajelu tuli väärään paikkaan, tarkoitin tähän, mutta kerronpa koeajelusta. Naapuri oli myymässä mopoaan ja ostajakandidaatti lähti koeajelulle, Nyt on naapuri odottanut koeajelijaa takaisin jo monta vuotta.


      • 89 nainen ja 75 mies
        irkku-37 kirjoitti:

        ja ne piristävät päivää..On hauskaa oppia nauramaan
        itselleen,ennekuin muut kerkiää. Tilanne-komiikka on parasta. Sairaalassa pastori tuli keskustelemaan vanhalle miehelle,,sanoi; Kun te olette kohta lähdössä pitkälle matkalle,,onko jotain,,mistä haluaisitte puhua..Potilas siihen: Hyvä pastori,olen niin huonossa kunnossa,etten taida enää jaksaa mihinkään lähteä.Toinen tosijuttu , oli kaks yli 80:pistä ukkoa,,toinen oli potilaana,,vierailija sanoi että ; Syöhän hyvin ja ota pillerisi,niin paranet ,lähetään Tallinnaan ja otetaan naiset..Arkielämän komiikkaa.se on parasta....

        Jäkeenpäin morsian:
        -Kyllä oli juhlalliset vihkiäiset kirkossa!
        Tästälähin vihitytän aina kirkossa!


      • nostomies
        Likka321 kirjoitti:

        Tuo hevosajelu tuli väärään paikkaan, tarkoitin tähän, mutta kerronpa koeajelusta. Naapuri oli myymässä mopoaan ja ostajakandidaatti lähti koeajelulle, Nyt on naapuri odottanut koeajelijaa takaisin jo monta vuotta.

        Odottaa ja yrittää sai tänään kauan ennen kun tänne pääsi. Otti sen verran voimille ja päähän että lähdin lähdin lenkille ja sitten otin päivänokoset.
        Nokosista ja hevosen ostajista tuli mieleeni entisajan markkinat. Yhden talon pirtissä nukkui permannolla markkinaväkeä vieri vieressä.
        Seuraavana aamuna muuan mamma nosti hirveän metelin. Häneltä oli varastattu kukkaro alimmaisen alushameen taskusta! Poliisi haettiin paikalle ja hän kysyi mammalta eikö tämä yhtään herännyt kun alushaiden alta kopeloitiin.
        Mamma sanoi huomanneensa mutta luuli että kopeloijalla oli rehelliset aikeet.


      • mummikka
        Likka321 kirjoitti:

        Meillä oli ennen lähes sama puhelinnumero kuin hevostilalla. Usein tuli vikasoittoja, ja moni harmistui, kun vastasin väärään numeroon. Helmikuussa ennen penkkareita joku abi yritti sinnikkäästi tilata minulta hevosta penkkariajelulle, ja sain soitot loppumaan, kun lupasin hevosen.En tiedä, miten koniajelun kävi.

        Olin vuosikymmeniä sitten sahalla toimistotöissä. Sahan yhteydessä oli myös puutyöverstas. Työpaikkani ja kaupungin suosituimman kapakan puhelinnumerot olivat hyvin samanlaisia ja vikasoittoja tuli jatkuvasti. Monta kertaa soittaja oli sen verran maistissa tai muuten hajamielinen, että ei kuunnellut kun vastasin firman nimellä, sanoi vain, että haluaisin pöydän. Minä tietysti näppäränä tyttönä yhdistin puhelun puutyöverstaalle. Siellä meni aina hetken, ennen kuin tilaaja ja puhelimeen vastannut henkilö pääsivät kärryille mistä oli kyse. Monta tarinaa ja makeata naurua siitä syntyi.


      • mummikka kirjoitti:

        Olin vuosikymmeniä sitten sahalla toimistotöissä. Sahan yhteydessä oli myös puutyöverstas. Työpaikkani ja kaupungin suosituimman kapakan puhelinnumerot olivat hyvin samanlaisia ja vikasoittoja tuli jatkuvasti. Monta kertaa soittaja oli sen verran maistissa tai muuten hajamielinen, että ei kuunnellut kun vastasin firman nimellä, sanoi vain, että haluaisin pöydän. Minä tietysti näppäränä tyttönä yhdistin puhelun puutyöverstaalle. Siellä meni aina hetken, ennen kuin tilaaja ja puhelimeen vastannut henkilö pääsivät kärryille mistä oli kyse. Monta tarinaa ja makeata naurua siitä syntyi.

        Odotin nuorimmaista ja olin kotiäitinä. Keskellä päivää tuli puhelu,ja miesääni pyysi jonnekin konepuolelle. Ilmoitin, ettei meillä ole konepuolta eikä ole koskaan ollutkaan ja että nyt puhelu on ilmeisesti tullut väärään numeroon.
        Mies kuulemma soitti Kuopiosta sellaiseen ja sellaiseen helsinkiläisfirmaan. Hän sanoi numeronkin, ja minä pölvästi totesin, että hän oli kääntänyt kaksi ensimmäistä numeroa.

        Viikon kuluttua tuli uusi väärä soitto. Herra pyyteli anteeksi, kyseli millainen ilma oli ym.
        Kolmas "vikasoitto" tuli taas viikon kuluttua, ja silloin hän kysyi, voisimmeko tavata,kun hän aika usein joutuu käymään Helsingissä. Ilmoitin lyhyesti ettei tapani ole tapailla tuntemattomia ja suljin puhelimen.

        Uskoin jo päässeeni rauhaan, mutta äitienpäivän jälkeisenä päivänä mies taas "erehtyi" numerosta.
        Hän kysyi vuolaitten anteeksipyyntöjen jälkeen, miten äitienpäivä oli mennyt.Olinko vienyt äidille kahvit sänkyyn.Ilmoitin saaneeni itse kahvit, ja herra kysyi, kuka ne oli tarjoillut. Vastasin, että mieheni tietysti ja lapseni.
        - Ai, teillä on mies ja lapsikin, mies hämmästeli.
        Siihen minä: - Lapsi! Minulla on niitä seitsemän!
        Puhelimesta kuului epämääräistä köhinää, eikä sen jälkeen enää vikasoittoja tullut!

        Kun naurultani pystyin ajattelemaan, ihmettelin, että kerrankin oli sytyttänyt sopivasti eikä kaksi viikkoa jälkikäteen!


      • Tunturipappa
        Likka321 kirjoitti:

        Tuo hevosajelu tuli väärään paikkaan, tarkoitin tähän, mutta kerronpa koeajelusta. Naapuri oli myymässä mopoaan ja ostajakandidaatti lähti koeajelulle, Nyt on naapuri odottanut koeajelijaa takaisin jo monta vuotta.

        Liekö loppunut polttoaine kesken matkan. Jos on pitkälle ehtinyt kestää kauan lykkiä takaisin.

        Minä kerran diiseliä tankkasin, kun toinen automies ehti nappata minun letkuni. Ei meinannut ensin uskoa,että minun setelillä siinä nyt tankattiin.
        Olin h....tin vihainen, mutta sitten minua kyllä nauratti, kun sillä äijällä ei ollutkaan diiseliautoa!

        Se oli sitä puhtainta iloa.


      • Fanni
        Tunturipappa kirjoitti:

        Liekö loppunut polttoaine kesken matkan. Jos on pitkälle ehtinyt kestää kauan lykkiä takaisin.

        Minä kerran diiseliä tankkasin, kun toinen automies ehti nappata minun letkuni. Ei meinannut ensin uskoa,että minun setelillä siinä nyt tankattiin.
        Olin h....tin vihainen, mutta sitten minua kyllä nauratti, kun sillä äijällä ei ollutkaan diiseliautoa!

        Se oli sitä puhtainta iloa.

        Muinoin lasten kanssa ympäristöajelulla jouduimme pussitien päähän kääntymään. Siellä varjoisan paikan mökki ja hyvin tummatukkainen poika letkuineen kanistereineen viittilöimässä.
        Pyysi sievästi bensaa meidän tankista sen verran, että pääsisivät tankkaamaan alaspäin viettävää maastoa kaupunkiin. No, mikäs siinä. Bensan lorottamisesta ei meinannut tulla loppua ilman kuskin äänen kovenemista.
        Kotimatkalla päättelimme, ettei sen porukan tarvinnut bensatankilla koskaan käydä, koska mökki oli strategisesti bensan hankintaan nähden oikealla paikalla.
        Myöhemmin ajoimme kanisteri-letku-yrittäjien ohi.


      • Aina Soi
        Venlastiina kirjoitti:

        Odotin nuorimmaista ja olin kotiäitinä. Keskellä päivää tuli puhelu,ja miesääni pyysi jonnekin konepuolelle. Ilmoitin, ettei meillä ole konepuolta eikä ole koskaan ollutkaan ja että nyt puhelu on ilmeisesti tullut väärään numeroon.
        Mies kuulemma soitti Kuopiosta sellaiseen ja sellaiseen helsinkiläisfirmaan. Hän sanoi numeronkin, ja minä pölvästi totesin, että hän oli kääntänyt kaksi ensimmäistä numeroa.

        Viikon kuluttua tuli uusi väärä soitto. Herra pyyteli anteeksi, kyseli millainen ilma oli ym.
        Kolmas "vikasoitto" tuli taas viikon kuluttua, ja silloin hän kysyi, voisimmeko tavata,kun hän aika usein joutuu käymään Helsingissä. Ilmoitin lyhyesti ettei tapani ole tapailla tuntemattomia ja suljin puhelimen.

        Uskoin jo päässeeni rauhaan, mutta äitienpäivän jälkeisenä päivänä mies taas "erehtyi" numerosta.
        Hän kysyi vuolaitten anteeksipyyntöjen jälkeen, miten äitienpäivä oli mennyt.Olinko vienyt äidille kahvit sänkyyn.Ilmoitin saaneeni itse kahvit, ja herra kysyi, kuka ne oli tarjoillut. Vastasin, että mieheni tietysti ja lapseni.
        - Ai, teillä on mies ja lapsikin, mies hämmästeli.
        Siihen minä: - Lapsi! Minulla on niitä seitsemän!
        Puhelimesta kuului epämääräistä köhinää, eikä sen jälkeen enää vikasoittoja tullut!

        Kun naurultani pystyin ajattelemaan, ihmettelin, että kerrankin oli sytyttänyt sopivasti eikä kaksi viikkoa jälkikäteen!

        Meille soitettiin yhteen aikaan monta kertaa illassa. Luurista kuului pelkkää lasten hihitystä.
        Yhtenä iltana tuli jo kolmas puhelu. Vastasin siihen kolkolla äänellä: PAIKALLISPOLIISI.
        Eihän lapsia saisi pelotella möröillä tai poliiseilla. Tällä kertaa se tehosi. Enää ei tullut hihityspuheluja.

        Pilkka sattuikin sitten omaan nilkkaan, kun puhelin soi heti uudelleen. Paikallispoliisi vastasi taas, mutta langan päässä olikin hätääntynyt vanha rouva, jonka koira oli kadonnut.
        Hän ehti jo hätääntyä niin paljon että luuli poliisin soittaneen hänelle ilmoittaakseen koiran jääneen auton alle. Oli siinä selittämistä ja anteeksi pyytämistä. Rouva haukkui minut pataluhaksi. Oli melkein saanut sydänkohtauksen.


      • Likka321
        Fanni kirjoitti:

        Muinoin lasten kanssa ympäristöajelulla jouduimme pussitien päähän kääntymään. Siellä varjoisan paikan mökki ja hyvin tummatukkainen poika letkuineen kanistereineen viittilöimässä.
        Pyysi sievästi bensaa meidän tankista sen verran, että pääsisivät tankkaamaan alaspäin viettävää maastoa kaupunkiin. No, mikäs siinä. Bensan lorottamisesta ei meinannut tulla loppua ilman kuskin äänen kovenemista.
        Kotimatkalla päättelimme, ettei sen porukan tarvinnut bensatankilla koskaan käydä, koska mökki oli strategisesti bensan hankintaan nähden oikealla paikalla.
        Myöhemmin ajoimme kanisteri-letku-yrittäjien ohi.

        Isälläni oli yksi ensimmäisiä Suomeen tuotuja kulpavolkkareita. 50-luvun alusssa maaseutukunnassa ei autoja paljon ollut eikä ainakaan isa lukinnut asioilla käydessään autoaan.Paarustin pienenä ekaluokkalaisena kotia kohti, kun näin osuuspankin edessä tutun auton ja kiipesin tyytyväisenä etupenkille.Pankista tulikin ihan vieras setä, joka kyllä ystävällisesti kyyditsi minut kotiin.


      • Likka321 kirjoitti:

        Isälläni oli yksi ensimmäisiä Suomeen tuotuja kulpavolkkareita. 50-luvun alusssa maaseutukunnassa ei autoja paljon ollut eikä ainakaan isa lukinnut asioilla käydessään autoaan.Paarustin pienenä ekaluokkalaisena kotia kohti, kun näin osuuspankin edessä tutun auton ja kiipesin tyytyväisenä etupenkille.Pankista tulikin ihan vieras setä, joka kyllä ystävällisesti kyyditsi minut kotiin.

        Minulla oli paloauton punainen Lada Combi. Joka aamu pysäköin sen samaan paikkaan työpaikkani paikoitusalueelle. Eräänä aamuna siinä paikassa oli jonkun vielä varhaisemman tulijan auto, joten ajoin omani toiseen paikkaan.
        Kun työpäivän päätyttyä oli lähdössä, ei avaimeni sopinutkaan punaisen Combin oveen. Taisin melkein ääneen ihmetellä, mistä nyt kiikasti. Takaani kuului miesääni: - Ei se aukea. Minä yritin eilen avata teidän autonne ovea, muttei minunkaan avaimeni sopinut siihen.
        Tosiaankin! Paikoitusalueella oli kaksi samanlaista autoa, ja toisen omistaja oli ajanut kärrynsä minun autoni paikalle, kun se varhainen autoilija oli hänen tullessaan jo ehtinyt lähteä.

        Olen aina sanonut, etten enää halua mitään maallista, mutta se paloautonpunainen oli unelmieni auto. Sen vuoksi joudun pyörtämään pyhät sanani: Kun lottovoitto tulee, teetän vaikka käsityönä itselleni samanlaisen Lada Combin.


      • mummikka
        Likka321 kirjoitti:

        Isälläni oli yksi ensimmäisiä Suomeen tuotuja kulpavolkkareita. 50-luvun alusssa maaseutukunnassa ei autoja paljon ollut eikä ainakaan isa lukinnut asioilla käydessään autoaan.Paarustin pienenä ekaluokkalaisena kotia kohti, kun näin osuuspankin edessä tutun auton ja kiipesin tyytyväisenä etupenkille.Pankista tulikin ihan vieras setä, joka kyllä ystävällisesti kyyditsi minut kotiin.

        Isällä oli aikoinaan vihreä Anglia. Hänellä itsellään ei koskaan ollut korttia, vaan autoa ajoi mieheni joka oli myös töissä hänen kanssaan. Odotin toista lastani kahdeksannella kuulla ( olin tosi iso) ja minulla oli neuvolakäynti työajan jälkeen. Mieheni piti tulla vastaan ja viedä minut sinne.
        Olin myöhässä ja kuuman kesäpäivän jälkeen lievästi sanottuna kärttyinen. Lyllersin kadun yli ja rysähdin Angliaan kuskin viereen. Jostain syystä penkki oli niin edessä, että tuskin mahduin sinne mahani kanssa. Yritin siirtää sitä epätoivoisesti taaksepäin samalla kuin karjuin miehelleni, että miksi h-----tissä sinä olet siirtänyt penkin noin eteen vaikka tiedät miten hankalaa tämä on. Käänsin katseen ja tuijotin vieressäni istuvaa ventovierasta miestä. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen.
        Mieheni, isän Angliassa löytyi parin auton päästä, missä hän nauroi katketakseen.


      • etsivivä-amadeus
        Venlastiina kirjoitti:

        Odotin nuorimmaista ja olin kotiäitinä. Keskellä päivää tuli puhelu,ja miesääni pyysi jonnekin konepuolelle. Ilmoitin, ettei meillä ole konepuolta eikä ole koskaan ollutkaan ja että nyt puhelu on ilmeisesti tullut väärään numeroon.
        Mies kuulemma soitti Kuopiosta sellaiseen ja sellaiseen helsinkiläisfirmaan. Hän sanoi numeronkin, ja minä pölvästi totesin, että hän oli kääntänyt kaksi ensimmäistä numeroa.

        Viikon kuluttua tuli uusi väärä soitto. Herra pyyteli anteeksi, kyseli millainen ilma oli ym.
        Kolmas "vikasoitto" tuli taas viikon kuluttua, ja silloin hän kysyi, voisimmeko tavata,kun hän aika usein joutuu käymään Helsingissä. Ilmoitin lyhyesti ettei tapani ole tapailla tuntemattomia ja suljin puhelimen.

        Uskoin jo päässeeni rauhaan, mutta äitienpäivän jälkeisenä päivänä mies taas "erehtyi" numerosta.
        Hän kysyi vuolaitten anteeksipyyntöjen jälkeen, miten äitienpäivä oli mennyt.Olinko vienyt äidille kahvit sänkyyn.Ilmoitin saaneeni itse kahvit, ja herra kysyi, kuka ne oli tarjoillut. Vastasin, että mieheni tietysti ja lapseni.
        - Ai, teillä on mies ja lapsikin, mies hämmästeli.
        Siihen minä: - Lapsi! Minulla on niitä seitsemän!
        Puhelimesta kuului epämääräistä köhinää, eikä sen jälkeen enää vikasoittoja tullut!

        Kun naurultani pystyin ajattelemaan, ihmettelin, että kerrankin oli sytyttänyt sopivasti eikä kaksi viikkoa jälkikäteen!

        Minulla oli ilmoitus Hearissa,tässä muinoin.
        Aamutuimaan puhelimen piristessä,vastasin.Sieltä naisääni tiedustelee,olisiko vanhenpia paikalla?
        Johon vastasin,olen 65v kuinka vanha pitäisi olla?


    • Tunturipappa

      Mitenkä se nyt sattuikaan niin sopivasti.
      Mamma leipoo juuri pullaa ja minä rassasin mopon
      kinoksen alta talviteloille.
      Kyllä sillä vielä muutaman kesän ajelee kun sitä vähän montteeraa.

      • Teilläkin on leivottu. Kävin juuri kahvipirtissä kehumassa itseäni, kun leivon liian hyviä korvapuusteja. Minkälaista pullaa Tunturipapan mamma leipoo?
        Kun kyselemään aloin,kysyn vielä, tuleeko tuo Tunturi asuinpaikan vai mopon mukaan?
        Meillä oli nuoruudessamme kaksi mopoa: miehellä Tunturi ja minulla Solifer. Teimme niillä pitkiä ajelumatkoja, ja jälkikasvu istua könötti takana.
        Nyt ihmetyttää, mihin mahtuivat teltta ja muut varusteet! Olikohan sitä nuorena parempi pakkaaja vai oliko mukana vain juuri ja juuri välttämätön? Ellei sitten vika ole autossa. Siihenhän mahtuu moninkertaisesti kaikkea tarpeetonta, mitä pakatessani kuvittelen tarvitsevamme.
        Mies muistaakin aina automatkalle lähtiessämme kehua itseään, kun hän ymmärsi kieltäytyä ottamasta vastaan eno-vainaan frakkia!


      • aupA
        Venlastiina kirjoitti:

        Teilläkin on leivottu. Kävin juuri kahvipirtissä kehumassa itseäni, kun leivon liian hyviä korvapuusteja. Minkälaista pullaa Tunturipapan mamma leipoo?
        Kun kyselemään aloin,kysyn vielä, tuleeko tuo Tunturi asuinpaikan vai mopon mukaan?
        Meillä oli nuoruudessamme kaksi mopoa: miehellä Tunturi ja minulla Solifer. Teimme niillä pitkiä ajelumatkoja, ja jälkikasvu istua könötti takana.
        Nyt ihmetyttää, mihin mahtuivat teltta ja muut varusteet! Olikohan sitä nuorena parempi pakkaaja vai oliko mukana vain juuri ja juuri välttämätön? Ellei sitten vika ole autossa. Siihenhän mahtuu moninkertaisesti kaikkea tarpeetonta, mitä pakatessani kuvittelen tarvitsevamme.
        Mies muistaakin aina automatkalle lähtiessämme kehua itseään, kun hän ymmärsi kieltäytyä ottamasta vastaan eno-vainaan frakkia!

        Harmi, kun miehesi hylkäsi eno-vainaan frakin. Nuoret miehet olisivat sitä lainailleet, jos ei muuhun, niin vanhaintapahtumiin ja sukukokousten kuvaelmiin. On se ainainen tilanpuute säilytellä historiallisia vaatteita.
        Meillä tuota arkinisun leipomista on hieman rationalisoitu. Juokseva rasva, kuitupitoisisia jauhoja osa, niukka sokerimäärä ja jätetään voitelu pois. Terveys ennenkaikkea, taikinan jako tarkka, solmujen painoksi jää vain 40 g.
        Yhdessä leivotaan vastakkain keittiön pöydän ääressä istuen, kun tuolilla on jäykkä tyyny korokkeena. Tupperin muovi-leivinalustat on nokkela säilyttää rullalla vetohyllyssä.
        Kyllä Soliferilla on ollut hienoa päästellä. Minä vain Jaguaaria poljeskelin.


      • Likka321
        aupA kirjoitti:

        Harmi, kun miehesi hylkäsi eno-vainaan frakin. Nuoret miehet olisivat sitä lainailleet, jos ei muuhun, niin vanhaintapahtumiin ja sukukokousten kuvaelmiin. On se ainainen tilanpuute säilytellä historiallisia vaatteita.
        Meillä tuota arkinisun leipomista on hieman rationalisoitu. Juokseva rasva, kuitupitoisisia jauhoja osa, niukka sokerimäärä ja jätetään voitelu pois. Terveys ennenkaikkea, taikinan jako tarkka, solmujen painoksi jää vain 40 g.
        Yhdessä leivotaan vastakkain keittiön pöydän ääressä istuen, kun tuolilla on jäykkä tyyny korokkeena. Tupperin muovi-leivinalustat on nokkela säilyttää rullalla vetohyllyssä.
        Kyllä Soliferilla on ollut hienoa päästellä. Minä vain Jaguaaria poljeskelin.

        Kyllä kannatti säilyttää appivainaan frakki : se on ollut kysyttyä tavaraa vanhojen tanssien aikaan ja näytelmissä. Laskiaispulliani minäkin kävin eilen pirtissä hehkuttamassa ja tänään yrirtin kaupata loputkin marsipaaniherkut. Pitäisköhän meikälikan pitää pieni tauko leipomusten kehumisessä . Mutta kun nuo vävytkin niin anoppinsa pullaa kehuvat, en voi olla leipomatta...se on niin terapeuttistakin.Kyllä sinun korvapuustiasi maistan...mmmums, et turhaan kehunut.Ja tuon Tupperwaren yritän hankkia itselleni.Minun ensimmäinen uusi polkupyöräni oli Steyr-tehtaan Puck, sain sen vasta aikuisena, enkä niin hyvää pyörää ole sen koommin tavannut.


      • Tobias
        aupA kirjoitti:

        Harmi, kun miehesi hylkäsi eno-vainaan frakin. Nuoret miehet olisivat sitä lainailleet, jos ei muuhun, niin vanhaintapahtumiin ja sukukokousten kuvaelmiin. On se ainainen tilanpuute säilytellä historiallisia vaatteita.
        Meillä tuota arkinisun leipomista on hieman rationalisoitu. Juokseva rasva, kuitupitoisisia jauhoja osa, niukka sokerimäärä ja jätetään voitelu pois. Terveys ennenkaikkea, taikinan jako tarkka, solmujen painoksi jää vain 40 g.
        Yhdessä leivotaan vastakkain keittiön pöydän ääressä istuen, kun tuolilla on jäykkä tyyny korokkeena. Tupperin muovi-leivinalustat on nokkela säilyttää rullalla vetohyllyssä.
        Kyllä Soliferilla on ollut hienoa päästellä. Minä vain Jaguaaria poljeskelin.

        Tuli mieleeni sellainen mainos, että ketterästi polkee vaari, vaarilla on jaguaari.

        Oltiin tyttärenpojan kanssa eläintarhassa ja nähtiin leijona. Poika kysyi, onko tuo se vaarin polkupyörä?


      • aupA
        Likka321 kirjoitti:

        Kyllä kannatti säilyttää appivainaan frakki : se on ollut kysyttyä tavaraa vanhojen tanssien aikaan ja näytelmissä. Laskiaispulliani minäkin kävin eilen pirtissä hehkuttamassa ja tänään yrirtin kaupata loputkin marsipaaniherkut. Pitäisköhän meikälikan pitää pieni tauko leipomusten kehumisessä . Mutta kun nuo vävytkin niin anoppinsa pullaa kehuvat, en voi olla leipomatta...se on niin terapeuttistakin.Kyllä sinun korvapuustiasi maistan...mmmums, et turhaan kehunut.Ja tuon Tupperwaren yritän hankkia itselleni.Minun ensimmäinen uusi polkupyöräni oli Steyr-tehtaan Puck, sain sen vasta aikuisena, enkä niin hyvää pyörää ole sen koommin tavannut.

        Frakin tai shaketin vuokra lienee jo yli 100 euroa. On hyvä, jos nuori mies saa lainaksi tuttavankaupalla. Vanhin poika sai koulutoverin kautta ent. pitkäaikaisen eduskunnan puhemiehen frakin lainaksi. Siinä tuli samalla historianhavinaa, kun luki kankaiset sisätaskun valmistajan ja omistajan nimet.
        Nuorempi poika varasi pukuvuokraamosta 500 Fmk:lla.

        Kun pidät energiataukoa korvapuusteistasi, kokeileppa terveyspurtavaa kahvin kera. Voisiko olla nuo solmut.
        Munia 4, sokeria 1/2 - 3/4 dl, täysmaitoa 7 dl lämpö 42 C, pussi kardemummaa, suola, keltaisen pullon juoksevaa rasvaa vajaa 1 dl, kuivahiivaa 2 ps, vehnäjauhot ja muita kuitupitoisia jauhoja melkein toinen puoli, ½ - 1 dl kutakin (kuten esim. sunn.sämpyläj.,durum, grahamj. ohraj. kauralese siten, että sitko ja leipoutuvuus säilyvät.)

        Teen taikinan Braun Multisystem 1000 monitoimikoneella. Se on sähäys vaan.
        Taikina kohoaa 10 minuutissa, joten tupperleivinaluset, pellit, välineet esiin. Jako 40 g:n, leipominen solmuiksi joutuisaa. Jälleen kohoamaan lämp. vesialtaan päälle ja voitelematta uuniin. Paistuvat tasavärisiksi. Työ kulkee.

        Jäähtyneinä "pastillilaatikoihin", minigrippeihin tms. Koko on sopivan näpsä kahvimukilliselle. Rakenne on kuituinen, ei jää hampaankoloihin mössönä. Itse voi kehittää itselleen käypäsen kahvileivonnaisen.

        Vävyille ja miniöille voimme varata pakastimeen omat lajit. Minäkin korvapuustien ystävänä niiden taivaallisen maun tiedän. Mökkinaapuri, taivaan lahja, niitä kesäisin tarjoaa. Hän 75 taluttaa koiriaan niin paljon, etteivät puustit jää vartaloon eivätkä nosta verensokeria.

        Jk. Leivinaluset ovat käytännölliset. Käytön jälkeen kaavin ne lastalla ja pyyhin talouspaperilla. Sitte leivinpuolet vastakkain rullalle ja renksulla kiinni. Ei tarvitse keittiön pöytäliinaa edes ottaa leipomisen ajaksi pois.
        Tulipa jo tätä liian kanssa. Älä pane pahaksesi.


      • Likka321
        aupA kirjoitti:

        Frakin tai shaketin vuokra lienee jo yli 100 euroa. On hyvä, jos nuori mies saa lainaksi tuttavankaupalla. Vanhin poika sai koulutoverin kautta ent. pitkäaikaisen eduskunnan puhemiehen frakin lainaksi. Siinä tuli samalla historianhavinaa, kun luki kankaiset sisätaskun valmistajan ja omistajan nimet.
        Nuorempi poika varasi pukuvuokraamosta 500 Fmk:lla.

        Kun pidät energiataukoa korvapuusteistasi, kokeileppa terveyspurtavaa kahvin kera. Voisiko olla nuo solmut.
        Munia 4, sokeria 1/2 - 3/4 dl, täysmaitoa 7 dl lämpö 42 C, pussi kardemummaa, suola, keltaisen pullon juoksevaa rasvaa vajaa 1 dl, kuivahiivaa 2 ps, vehnäjauhot ja muita kuitupitoisia jauhoja melkein toinen puoli, ½ - 1 dl kutakin (kuten esim. sunn.sämpyläj.,durum, grahamj. ohraj. kauralese siten, että sitko ja leipoutuvuus säilyvät.)

        Teen taikinan Braun Multisystem 1000 monitoimikoneella. Se on sähäys vaan.
        Taikina kohoaa 10 minuutissa, joten tupperleivinaluset, pellit, välineet esiin. Jako 40 g:n, leipominen solmuiksi joutuisaa. Jälleen kohoamaan lämp. vesialtaan päälle ja voitelematta uuniin. Paistuvat tasavärisiksi. Työ kulkee.

        Jäähtyneinä "pastillilaatikoihin", minigrippeihin tms. Koko on sopivan näpsä kahvimukilliselle. Rakenne on kuituinen, ei jää hampaankoloihin mössönä. Itse voi kehittää itselleen käypäsen kahvileivonnaisen.

        Vävyille ja miniöille voimme varata pakastimeen omat lajit. Minäkin korvapuustien ystävänä niiden taivaallisen maun tiedän. Mökkinaapuri, taivaan lahja, niitä kesäisin tarjoaa. Hän 75 taluttaa koiriaan niin paljon, etteivät puustit jää vartaloon eivätkä nosta verensokeria.

        Jk. Leivinaluset ovat käytännölliset. Käytön jälkeen kaavin ne lastalla ja pyyhin talouspaperilla. Sitte leivinpuolet vastakkain rullalle ja renksulla kiinni. Ei tarvitse keittiön pöytäliinaa edes ottaa leipomisen ajaksi pois.
        Tulipa jo tätä liian kanssa. Älä pane pahaksesi.

        Olipa tarkka ja havainnollinen tuo leipomiskuvaus. Näen sieluni silmin sinut herttaisissa leipomispuuhissa . Kaikki on niin järkevää ja suunniteltua - tuollainen rationalisointi varmaan onnistuukin nimenomaan miehiltä. Tulostin tuon viestisi ja tulen käyttämään neuvojasi ja reseptiäsi hyväksi.Minuakin iso koira pitää liikkeellä, samoin lastenlasten paimennus, mutta kyllä pitää ajatella, mitä suuhunsa laittaa.Kiitos ystävällisestä vaivannäöstäsi!


      • AAroninparta
        Tobias kirjoitti:

        Tuli mieleeni sellainen mainos, että ketterästi polkee vaari, vaarilla on jaguaari.

        Oltiin tyttärenpojan kanssa eläintarhassa ja nähtiin leijona. Poika kysyi, onko tuo se vaarin polkupyörä?

        Oli kerran töistä tullessa kiire kokoukseen. Heitin salkkuni sisälle ja enempiä sanomatta jatkoin matkaa.
        Vaimo oli huomannut vasta, kun lähdin pihasta ja häneltä jäi kertomatta että peruutuksesta oli soitettu. Hätäpäissään hän oli mutissut että helkkarin isi.
        Kun tulin kotiin istui poikamme rappusilla hokemassa, että Helkkari, helkkari, helkkari, isi!


      • Liisi'
        AAroninparta kirjoitti:

        Oli kerran töistä tullessa kiire kokoukseen. Heitin salkkuni sisälle ja enempiä sanomatta jatkoin matkaa.
        Vaimo oli huomannut vasta, kun lähdin pihasta ja häneltä jäi kertomatta että peruutuksesta oli soitettu. Hätäpäissään hän oli mutissut että helkkarin isi.
        Kun tulin kotiin istui poikamme rappusilla hokemassa, että Helkkari, helkkari, helkkari, isi!

        Nuorimmaisemme oppi ärrän saadessaan kyytiä Jussi-enon Volkkarilla. Hän hoki taukoamatta "Jussin polkkari, Jussin polkkari..."


      • tanssitaidoton eriparikoipi
        Liisi' kirjoitti:

        Nuorimmaisemme oppi ärrän saadessaan kyytiä Jussi-enon Volkkarilla. Hän hoki taukoamatta "Jussin polkkari, Jussin polkkari..."

        Rupesi mielessä soimaan tuo Jussin polkkari niin villisti, että lauloin sitä ihan ääneen.
        Taisin ihan säveltää polkan.
        Jos vielä oppisin sitä tanssimaankin!


      • Selanteri
        tanssitaidoton eriparikoipi kirjoitti:

        Rupesi mielessä soimaan tuo Jussin polkkari niin villisti, että lauloin sitä ihan ääneen.
        Taisin ihan säveltää polkan.
        Jos vielä oppisin sitä tanssimaankin!

        Kävin sen jo tanssimassa. Hyvin vielä jalkani nousi. Itsekkö sanoititkin?


      • Liisi' kirjoitti:

        Nuorimmaisemme oppi ärrän saadessaan kyytiä Jussi-enon Volkkarilla. Hän hoki taukoamatta "Jussin polkkari, Jussin polkkari..."

        Olen vakuuttunut siitä, että sinä se olet!
        Runonurkassa on eriparikintun rustaama polkka, joka on niin mainio, että piti ihan etsiä sinut ja yllyttää, että mene lennossa katsomaan!
        Menkää kaikki! Tulette hyvälle tuulelle!


      • lapsenlapsen kanssa
        Tobias kirjoitti:

        Tuli mieleeni sellainen mainos, että ketterästi polkee vaari, vaarilla on jaguaari.

        Oltiin tyttärenpojan kanssa eläintarhassa ja nähtiin leijona. Poika kysyi, onko tuo se vaarin polkupyörä?

        Unohtumaton on se kesäinen päivä, jonka juoksimme lapsenlapsemme perässä ympäri Korkeasaarta.
        Tenavalla oli niin kiire nähdä kaikki eläimet, että hän paineli täyttä juoksua häkiltä häkille.
        Me pysyimme perässä ja luulimme aina häkin luona saavamme hänet kiinni, mutta silloin hän oli jo puolimatkassa seuraavaan paikkaan.

        Lauttaa odotellessamme hän oli niin väsynyt että nukahti isoisän syliin.
        Kotona äiti heti kysyi, mitä lapsi oli Korkeasaaressa tehnyt. Vastauksena tuli, että nukuin isoisän kanssa rannalla.


      • Hakomäen Eemeli
        lapsenlapsen kanssa kirjoitti:

        Unohtumaton on se kesäinen päivä, jonka juoksimme lapsenlapsemme perässä ympäri Korkeasaarta.
        Tenavalla oli niin kiire nähdä kaikki eläimet, että hän paineli täyttä juoksua häkiltä häkille.
        Me pysyimme perässä ja luulimme aina häkin luona saavamme hänet kiinni, mutta silloin hän oli jo puolimatkassa seuraavaan paikkaan.

        Lauttaa odotellessamme hän oli niin väsynyt että nukahti isoisän syliin.
        Kotona äiti heti kysyi, mitä lapsi oli Korkeasaaressa tehnyt. Vastauksena tuli, että nukuin isoisän kanssa rannalla.

        Kaupunkilaislapsille metsä on ihmeellinen paikka.
        Siellä nähdään jäniksiä ja oravia ja lintuja ja sieniä ja syödään marjoja.
        Eikä tarvitse faarin perässä ravata kun mukulat kykkivät joka sittisontiaista ihmettelemässä.


      • Ségolène
        Hakomäen Eemeli kirjoitti:

        Kaupunkilaislapsille metsä on ihmeellinen paikka.
        Siellä nähdään jäniksiä ja oravia ja lintuja ja sieniä ja syödään marjoja.
        Eikä tarvitse faarin perässä ravata kun mukulat kykkivät joka sittisontiaista ihmettelemässä.

        Aivan eri juttu lännessä ja idässä. Samoin eukko / akka ym. sanat. Niillä on eri arvovaraus.


      • Likka321
        Selanteri kirjoitti:

        Kävin sen jo tanssimassa. Hyvin vielä jalkani nousi. Itsekkö sanoititkin?

        Toivo Kuula on säveltänyt ihanan Lampaan polskan. Mitä eroa on polskalla ja polkalla? Polkkatukkahan on monella tytöllä ollut.


      • lapsenlapsen kanssa kirjoitti:

        Unohtumaton on se kesäinen päivä, jonka juoksimme lapsenlapsemme perässä ympäri Korkeasaarta.
        Tenavalla oli niin kiire nähdä kaikki eläimet, että hän paineli täyttä juoksua häkiltä häkille.
        Me pysyimme perässä ja luulimme aina häkin luona saavamme hänet kiinni, mutta silloin hän oli jo puolimatkassa seuraavaan paikkaan.

        Lauttaa odotellessamme hän oli niin väsynyt että nukahti isoisän syliin.
        Kotona äiti heti kysyi, mitä lapsi oli Korkeasaaressa tehnyt. Vastauksena tuli, että nukuin isoisän kanssa rannalla.

        Meillä oli aivan yhtä läkähdyttävä Korkeasaaren-retki. Tyttö kipitti minkä pieniltä jaloiltaan pääsi paikasta seuraavaan ja huusi: - Mennään tonne, mennään tonne!
        Olimme silloin tusinan verran vuosia nuorempia, mutta me olimme kyllä väsyneempiä kuin pikkuneiti.
        Nyt sitä rääkkiä ei kestäsi enää millään.
        Olemme nyt toista kuukautta ajaneet viidesti viikossa Helsinkiin, ja tuollainen neljän tunnin reissukin tuntuu ottavan voimille.
        Kun tullaan nälkäisinä kotiin, syödään jotakin, ja sitten onkin niin väsynyt että nukahtaa istualleen.
        Nyt, kun valon aika on pidentynyt, voisi aloittaa vähitellen nurkkien nuohoamisen. Sen sijaan osteskelen silloin tällöin jääkaapin seinään magneettitarroja. Eilen löytyi taas uusi: Voit koskettaa pölyä, mutta ole kiltti äläkä kirjoita siihen!
        (Elättelen toivetta, etta mahdolliset yllätysvieraat pitävät minua huumorinaisena!)


      • aupA
        Likka321 kirjoitti:

        Toivo Kuula on säveltänyt ihanan Lampaan polskan. Mitä eroa on polskalla ja polkalla? Polkkatukkahan on monella tytöllä ollut.

        Vanhin kansanomainen paritanssi polska tuli 1600-lopulla Puolasta. Nimityksiä rallip., kiveräp., mustalainen, vanhapiika, hapanlohko jne.

        Böömiläinen seuratanssi, tasajakoistahtinen polkka tuli 1800 luvun lopulla Suomeen.

        Kirjoista voi löytyä runsaampiakin tietoja.


      • Remanteri
        Venlastiina kirjoitti:

        Meillä oli aivan yhtä läkähdyttävä Korkeasaaren-retki. Tyttö kipitti minkä pieniltä jaloiltaan pääsi paikasta seuraavaan ja huusi: - Mennään tonne, mennään tonne!
        Olimme silloin tusinan verran vuosia nuorempia, mutta me olimme kyllä väsyneempiä kuin pikkuneiti.
        Nyt sitä rääkkiä ei kestäsi enää millään.
        Olemme nyt toista kuukautta ajaneet viidesti viikossa Helsinkiin, ja tuollainen neljän tunnin reissukin tuntuu ottavan voimille.
        Kun tullaan nälkäisinä kotiin, syödään jotakin, ja sitten onkin niin väsynyt että nukahtaa istualleen.
        Nyt, kun valon aika on pidentynyt, voisi aloittaa vähitellen nurkkien nuohoamisen. Sen sijaan osteskelen silloin tällöin jääkaapin seinään magneettitarroja. Eilen löytyi taas uusi: Voit koskettaa pölyä, mutta ole kiltti äläkä kirjoita siihen!
        (Elättelen toivetta, etta mahdolliset yllätysvieraat pitävät minua huumorinaisena!)

        Mää olen oikeesti uskonu että sulla on humoorintajjuu ja nyt sää sanot et sitä onki vaa makneettitarrois.
        On sitä naiset ennenki miähii huijannu mut tää virtuaalitorellisuus antaa sihen ihan uuret ulottuvuuret.
        Huamena sää varmaan sanot ettet sää ole eres nainen. Mut jos niin käy ni sitte mää ruppeen rinsessa ruususeks.


      • Hakomäen Eemeli
        Ségolène kirjoitti:

        Aivan eri juttu lännessä ja idässä. Samoin eukko / akka ym. sanat. Niillä on eri arvovaraus.

        En ole tullut noita arvovarauksia pohtineeksi.
        Toisaalla taisi joku jo aiemmin pohtia. Mahdoitko olla juuri sinä?
        Meillä päin vaari on faari, viltti on filtti ja pesuvatikin on pesofati.
        En tiedä, hellitäänkö vai haukutaanko. Kaikki on tarpeellista ja ihan arkeen kuuluvaa.
        Täällä jollakin on eukko, toisella akka ja meikäläisellä muija jokapäiväisessä puheessa, eikä siinä kukaan mitään pahaa kuule. Tarpeen vaatiessa osataan kyllä sanoa että vaimoni. Rouvakseen kukaan ei muijaansa erehdy mainitsemaan, ei vaikka itse arkkipiispalle siippansa esittelis.


      • Likka321
        Hakomäen Eemeli kirjoitti:

        En ole tullut noita arvovarauksia pohtineeksi.
        Toisaalla taisi joku jo aiemmin pohtia. Mahdoitko olla juuri sinä?
        Meillä päin vaari on faari, viltti on filtti ja pesuvatikin on pesofati.
        En tiedä, hellitäänkö vai haukutaanko. Kaikki on tarpeellista ja ihan arkeen kuuluvaa.
        Täällä jollakin on eukko, toisella akka ja meikäläisellä muija jokapäiväisessä puheessa, eikä siinä kukaan mitään pahaa kuule. Tarpeen vaatiessa osataan kyllä sanoa että vaimoni. Rouvakseen kukaan ei muijaansa erehdy mainitsemaan, ei vaikka itse arkkipiispalle siippansa esittelis.

        Muija on oikein herttainen nimitys vaimolle. Olen kuullut nuorten poikien puhuvan tyttöystävistä, että sejase on senjasen muija. Oikein kauniita pehmeitä äänteitä siinä, akka ja eukko ovat kipakampia sanoja. Olikos ne kisat akan- vai eukonkantokisat?
        Minä sain kerran nuorilta pikkujoulukutsun, jossa sain luvan ottaa avecin mukaan. Sanamuoto oli näin : Tervetuloa Herranne kanssa pikkujouluumme...


      • Remanteri kirjoitti:

        Mää olen oikeesti uskonu että sulla on humoorintajjuu ja nyt sää sanot et sitä onki vaa makneettitarrois.
        On sitä naiset ennenki miähii huijannu mut tää virtuaalitorellisuus antaa sihen ihan uuret ulottuvuuret.
        Huamena sää varmaan sanot ettet sää ole eres nainen. Mut jos niin käy ni sitte mää ruppeen rinsessa ruususeks.

        Sovitaanko, etten minä heittäydy mieheksi etkä sinä rinsessa ruususeksi?
        Mitäs iloa sinusta Remanterskallesikaan on, jos sinä nukut sata vuotta!


      • Ségolène
        Hakomäen Eemeli kirjoitti:

        En ole tullut noita arvovarauksia pohtineeksi.
        Toisaalla taisi joku jo aiemmin pohtia. Mahdoitko olla juuri sinä?
        Meillä päin vaari on faari, viltti on filtti ja pesuvatikin on pesofati.
        En tiedä, hellitäänkö vai haukutaanko. Kaikki on tarpeellista ja ihan arkeen kuuluvaa.
        Täällä jollakin on eukko, toisella akka ja meikäläisellä muija jokapäiväisessä puheessa, eikä siinä kukaan mitään pahaa kuule. Tarpeen vaatiessa osataan kyllä sanoa että vaimoni. Rouvakseen kukaan ei muijaansa erehdy mainitsemaan, ei vaikka itse arkkipiispalle siippansa esittelis.

        Hän sanoo 'rouva'.

        Erilainen on sanoilla merkityssisältö silti eri paikkakunnilla.


      • Rouva Remander
        Remanteri kirjoitti:

        Mää olen oikeesti uskonu että sulla on humoorintajjuu ja nyt sää sanot et sitä onki vaa makneettitarrois.
        On sitä naiset ennenki miähii huijannu mut tää virtuaalitorellisuus antaa sihen ihan uuret ulottuvuuret.
        Huamena sää varmaan sanot ettet sää ole eres nainen. Mut jos niin käy ni sitte mää ruppeen rinsessa ruususeks.

        Turha sinun Remander on täällä vieraille naisille lirputtaa. Ei sinua kukaan vakavasti ota. Etkä pysty jälkiäsi peittämään. Kyllä sinut löydän.
        Lopeta kotkotuksesi ja tule kotiin ruokkimaan virtuaalikanasi!


      • Liisi'
        Hakomäen Eemeli kirjoitti:

        En ole tullut noita arvovarauksia pohtineeksi.
        Toisaalla taisi joku jo aiemmin pohtia. Mahdoitko olla juuri sinä?
        Meillä päin vaari on faari, viltti on filtti ja pesuvatikin on pesofati.
        En tiedä, hellitäänkö vai haukutaanko. Kaikki on tarpeellista ja ihan arkeen kuuluvaa.
        Täällä jollakin on eukko, toisella akka ja meikäläisellä muija jokapäiväisessä puheessa, eikä siinä kukaan mitään pahaa kuule. Tarpeen vaatiessa osataan kyllä sanoa että vaimoni. Rouvakseen kukaan ei muijaansa erehdy mainitsemaan, ei vaikka itse arkkipiispalle siippansa esittelis.

        Löytyykö tooli, hantuuki, aluusverha ja kahveli myös ?


    • dipl.telefonologi

      Tässä jälleen aloitus, joka näyttää ottaneen tulta. Pitänee tutustua lähemminkin, miten aihe on toteutunut.
      Omalta osaltani olen jo tänä lyhyenä aikana todennut olevani laumasielu. Minua näyttää kiinnostavan sama kuin monia muitakin. Aiheen valintaa koskevaan kysymykseen en tainnut ihan näin vastata.
      Mutta kokemushan opettaa...

      • Rosmarin isosetä

        Jos joku opettaisi kuinka opin pääsemään Eduskunnan äänestystulosten sivuille! Olen puoli aamua yrittänyt löytää 20.12.2006 suoritettujen eläkkeitä käsittelevien äänestysten puolesta ja vastaan äänestäneitten nimilistaa. (Oho! Eiko olekin hienosti muotoiltu!Mutta kyllä sitä kauan pakersinkin)
        Kyllä on perhanan vaikeeksi tehty! Ei niitä tunnuksia ja kaiken maailman kommervenkkejä ymmärrä/tiedä kuin asiantuntijat.

        Sitten kun tulee se valituskuoron mielenosoitus, pitää valittaa siitä, ettei kansa saa tietoja edustajiensa käyttäytymisesta seuraavaa yksinkertaista polkua pitikin: www.eduskunta.fi > äänestykset > aihe > nimilista.
        Aloitetaanko kuoron harjoitukset ennen vai jälkeen vaalien?


      • nostomies
        Rosmarin isosetä kirjoitti:

        Jos joku opettaisi kuinka opin pääsemään Eduskunnan äänestystulosten sivuille! Olen puoli aamua yrittänyt löytää 20.12.2006 suoritettujen eläkkeitä käsittelevien äänestysten puolesta ja vastaan äänestäneitten nimilistaa. (Oho! Eiko olekin hienosti muotoiltu!Mutta kyllä sitä kauan pakersinkin)
        Kyllä on perhanan vaikeeksi tehty! Ei niitä tunnuksia ja kaiken maailman kommervenkkejä ymmärrä/tiedä kuin asiantuntijat.

        Sitten kun tulee se valituskuoron mielenosoitus, pitää valittaa siitä, ettei kansa saa tietoja edustajiensa käyttäytymisesta seuraavaa yksinkertaista polkua pitikin: www.eduskunta.fi > äänestykset > aihe > nimilista.
        Aloitetaanko kuoron harjoitukset ennen vai jälkeen vaalien?

        ettei tieto tuo tuskaa tässäkin asiassa?


      • nostomies kirjoitti:

        ettei tieto tuo tuskaa tässäkin asiassa?

        Kirjoittaja tuntuu tänään olevan harvinaisen tuskainen. Tosin ymmärrettävä selityskin löytyi.
        Puolisokeana on ankea olo.

        Avaimenperänäni oli kerran sellainen härveli, että kun vihelsin siihen määrätyn sävelmän, se vislasi takaisin.
        Saattaisi meille rillisilmille olla hyvinkin kätevä kapine, jos se olisi riittävän pieni silmälasien sankaan kiinnitettävksi.


      • Likka321
        Venlastiina kirjoitti:

        Kirjoittaja tuntuu tänään olevan harvinaisen tuskainen. Tosin ymmärrettävä selityskin löytyi.
        Puolisokeana on ankea olo.

        Avaimenperänäni oli kerran sellainen härveli, että kun vihelsin siihen määrätyn sävelmän, se vislasi takaisin.
        Saattaisi meille rillisilmille olla hyvinkin kätevä kapine, jos se olisi riittävän pieni silmälasien sankaan kiinnitettävksi.

        Minullakin on aamun ensimmäinen toimi haparoida rillit nenälle. Kävin hiljattain silmälääkärillä, ja likinäköisyys onkin paranemassa, jatain hyötyä ikääntymisessä sentään. Yhdet kakkulat pitäisi olla kyllä varsinaisten rillien etsimistä varten. Piilolaseja käytän uidessa ja juhlissa, niin turhamainen vielä olen.Hyviin aurinkolaseihin kannattaa satsata myös, alkavat olla ajankohtaiset taas.


      • nostomies
        Likka321 kirjoitti:

        Minullakin on aamun ensimmäinen toimi haparoida rillit nenälle. Kävin hiljattain silmälääkärillä, ja likinäköisyys onkin paranemassa, jatain hyötyä ikääntymisessä sentään. Yhdet kakkulat pitäisi olla kyllä varsinaisten rillien etsimistä varten. Piilolaseja käytän uidessa ja juhlissa, niin turhamainen vielä olen.Hyviin aurinkolaseihin kannattaa satsata myös, alkavat olla ajankohtaiset taas.

        Äläkääs hakeko enää! Rillit on löydetty. En ymmärrä kuka ne housujen perstaskuun oli lykännyt, kun tässä huushollissa ei ole muita kuin minä.
        Oli se onni että oli niin kiire koheltaa täällä.
        En ehtinyt istua.


      • nostomies kirjoitti:

        Äläkääs hakeko enää! Rillit on löydetty. En ymmärrä kuka ne housujen perstaskuun oli lykännyt, kun tässä huushollissa ei ole muita kuin minä.
        Oli se onni että oli niin kiire koheltaa täällä.
        En ehtinyt istua.

        "Ei ole hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi."
        Sinun tapauksessasi kuitenkin oli. Ehkä vastaisuudessa kannattaakin ensin tutkia housujen taskut. Ei koskaan tiedä, mitä niistä löytyy.
        Meillä löytyi kerran kela-kortti, kun ripustin housuja narulle kuivumaan.


      • Remanteri
        Venlastiina kirjoitti:

        "Ei ole hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi."
        Sinun tapauksessasi kuitenkin oli. Ehkä vastaisuudessa kannattaakin ensin tutkia housujen taskut. Ei koskaan tiedä, mitä niistä löytyy.
        Meillä löytyi kerran kela-kortti, kun ripustin housuja narulle kuivumaan.

        semmotten sivun etten o viälä sille kirjottannu.
        Sitte osu silmiini oma nimi että taas mää erehryin.
        Mutta viimme viikolla mää erehryin tosi pahasti, ku piilotin viissatasen Remanterskan tyynyn alle. Se tuppaa olleen nin tarkka ton rahan kanssa. Aattelin ettei se sitä siältä löyrä.
        Mistäs mää tiäsin että se seuraavana päivänä rupes jahtaan pölypunkkei ja vei petivaattet ulos!


      • onkkelis
        Remanteri kirjoitti:

        semmotten sivun etten o viälä sille kirjottannu.
        Sitte osu silmiini oma nimi että taas mää erehryin.
        Mutta viimme viikolla mää erehryin tosi pahasti, ku piilotin viissatasen Remanterskan tyynyn alle. Se tuppaa olleen nin tarkka ton rahan kanssa. Aattelin ettei se sitä siältä löyrä.
        Mistäs mää tiäsin että se seuraavana päivänä rupes jahtaan pölypunkkei ja vei petivaattet ulos!

        Tääl yön pimeyres mää oon löytänt monta hyvää juttua vanhoilta sivuilta. Nääs etsivä löyttä.
        Mun murtein on sit sekamelska varman kaikist Suame murteist et älkkä yhtä ihmetelk


      • Yön vartija
        Remanteri kirjoitti:

        semmotten sivun etten o viälä sille kirjottannu.
        Sitte osu silmiini oma nimi että taas mää erehryin.
        Mutta viimme viikolla mää erehryin tosi pahasti, ku piilotin viissatasen Remanterskan tyynyn alle. Se tuppaa olleen nin tarkka ton rahan kanssa. Aattelin ettei se sitä siältä löyrä.
        Mistäs mää tiäsin että se seuraavana päivänä rupes jahtaan pölypunkkei ja vei petivaattet ulos!

        Täältä löytyy aina uusia mielenkiintoisia aiheita.
        Kun vartioin ettei kukaan varasta yötä, on mukava kierrellä jutusta toiseen ja aina kirjoittaakin silloin tällöin.


      • Remanteri kirjoitti:

        semmotten sivun etten o viälä sille kirjottannu.
        Sitte osu silmiini oma nimi että taas mää erehryin.
        Mutta viimme viikolla mää erehryin tosi pahasti, ku piilotin viissatasen Remanterskan tyynyn alle. Se tuppaa olleen nin tarkka ton rahan kanssa. Aattelin ettei se sitä siältä löyrä.
        Mistäs mää tiäsin että se seuraavana päivänä rupes jahtaan pölypunkkei ja vei petivaattet ulos!

        Voi hyvä Remanteri!
        Etkö ole vielä oppinut, että kunnon pakkasella viedään aina petivaatteet ulos, jotta pölypunkeista päästään eroon.

        Kannattaisikohan sinun perehtyä paremmin kodin siivoustapoihin ennen kuin yrität seuraavan kerran piilottaa jotakin oman käytön varalle...


      • toisennikki

        Opin tänään, että ulko-oveen pitää laittaa iso plakaatti ja siihen teksti:
        TERVETULOA, jos et tule katsomaan salkkareita ja suljet kännykkäsi.

        Olin tuttujen luona iltakahvilla, ja sinne tuli perhe, jonka keskenkasvuiset tyttäret avasivat telkkarin, kun salkkarit alkoi. Siinä sivussa heidän äitinsä vastasi ja kälätti kolme kertaa nokialaiseensa.


      • Aaroninparta
        Likka321 kirjoitti:

        Minullakin on aamun ensimmäinen toimi haparoida rillit nenälle. Kävin hiljattain silmälääkärillä, ja likinäköisyys onkin paranemassa, jatain hyötyä ikääntymisessä sentään. Yhdet kakkulat pitäisi olla kyllä varsinaisten rillien etsimistä varten. Piilolaseja käytän uidessa ja juhlissa, niin turhamainen vielä olen.Hyviin aurinkolaseihin kannattaa satsata myös, alkavat olla ajankohtaiset taas.

        Luulin, että rillirousku on sienilaji!
        Silmälaseistahan olikin kyse. Ja aurinkolaisien hankintakin on ihan ajankohtainen asia. Ainakin tänään oli mitä aurinkoisin talvipäivä.


      • toisennikki kirjoitti:

        Opin tänään, että ulko-oveen pitää laittaa iso plakaatti ja siihen teksti:
        TERVETULOA, jos et tule katsomaan salkkareita ja suljet kännykkäsi.

        Olin tuttujen luona iltakahvilla, ja sinne tuli perhe, jonka keskenkasvuiset tyttäret avasivat telkkarin, kun salkkarit alkoi. Siinä sivussa heidän äitinsä vastasi ja kälätti kolme kertaa nokialaiseensa.

        Naratti, kun kuvittelin moista plakaattia omassa ovessamme.
        Toisaalta täytyy myöntää, että se joskus olisi hyvinkin tarpeellinen.


      • ympärpyärre
        Venlastiina kirjoitti:

        Naratti, kun kuvittelin moista plakaattia omassa ovessamme.
        Toisaalta täytyy myöntää, että se joskus olisi hyvinkin tarpeellinen.

        jutui. Et mikä niis ny ni hauska o?
        Se mää tiär et tyhjä saa nauramatiki.


    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      298
      3279
    2. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      235
      1788
    3. By the way, olet

      mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei
      Ikävä
      91
      1325
    4. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      85
      1283
    5. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      79
      1173
    6. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      59
      1168
    7. Täytyi haukkuu sut lyttyyn

      En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti
      Ikävä
      53
      1103
    8. Onkohan sulla enää tunteita

      kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut
      Ikävä
      36
      984
    9. Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola

      Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks
      Haapavesi
      46
      926
    10. Etkö ymmärrä että olen turhautunut

      kun ei etene. Auttaisit rakas vai onko kaikki vain kuvitelmiani omassa päässäni?
      Ikävä
      65
      854
    Aihe