ihmisen vaihtoko

..välillä tuntuu tän vanhan kanssa kaikki asiat vain niin hemmetin hyvältä ja varmalta...

et voi olla tosissas??

halvaantuu vaikka ja on kohta pyörätuolissa rinnallasi ..oletko edelleen onnellinen vai haluatko kenties sen entisen terveen takaisin???

takaa???? kirjoitti:

et voi olla tosissas??

on tasan yksi elämä. en ala sitä kuluttamaan sellaisen kanssa, jos homma ei toimi tai menee liian vaikeaksi. aina on parempia vaihtoehtoja

vili kirjoitti:

on tasan yksi elämä. en ala sitä kuluttamaan sellaisen kanssa, jos homma ei toimi tai menee liian vaikeaksi. aina on parempia vaihtoehtoja

Olen kuullut tuon saman selityksen aikas ja monta kertaa "vain yksi elämä, älä heitä hukkaan". Onko se hukkaan heitettyä, jos arvostaa sen verran toista ihmistä että antaa mahdollisuuden?
Minäkin ajattelin vielä viikko sitten, että minulla on vain tämä elämä..en jaksa haaskata sitä. Mutta, mutta..mihin on hävinnyt kaikki se arvostus ja suhteen eteenpäin vieminen. ponnistelu, koska vaikeitakin aikoja varmasti tulee. Siinä vasta punnitaan suhteen ja rakkauden lujuus.
Nyt kieltämättä tuli vähän tekopyhä olo, koska omassa suhteessani on isot rypyt ja olen ajatellut viime aikoina melkoisenkin itsekkäästi asioista. Mutta minua kuluttaa ajatus, että kaikki ajattelevat nykyään samaa, kaikki pitää olla helppoa ja nopeaa.

...............näin........... kirjoitti:

Olen kuullut tuon saman selityksen aikas ja monta kertaa "vain yksi elämä, älä heitä hukkaan". Onko se hukkaan heitettyä, jos arvostaa sen verran toista ihmistä että antaa mahdollisuuden?
Minäkin ajattelin vielä viikko sitten, että minulla on vain tämä elämä..en jaksa haaskata sitä. Mutta, mutta..mihin on hävinnyt kaikki se arvostus ja suhteen eteenpäin vieminen. ponnistelu, koska vaikeitakin aikoja varmasti tulee. Siinä vasta punnitaan suhteen ja rakkauden lujuus.
Nyt kieltämättä tuli vähän tekopyhä olo, koska omassa suhteessani on isot rypyt ja olen ajatellut viime aikoina melkoisenkin itsekkäästi asioista. Mutta minua kuluttaa ajatus, että kaikki ajattelevat nykyään samaa, kaikki pitää olla helppoa ja nopeaa.

Lue lisää

ihan miten sen tilanteen itse katselee. ei homma itselle ainakaan ole kaatunut tokaan tai kolmanteenkaan mahdollisuuteen. mutta huonosta suhteesta on silti irti päästävä...sen verran pitää itseään arvostaa.

UUSI VAIHDOS kirjoitti:

halvaantuu vaikka ja on kohta pyörätuolissa rinnallasi ..oletko edelleen onnellinen vai haluatko kenties sen entisen terveen takaisin???

tiedä, en ole vastaavaa ikinä joutunut kokemaan.

vili kirjoitti:

ihan miten sen tilanteen itse katselee. ei homma itselle ainakaan ole kaatunut tokaan tai kolmanteenkaan mahdollisuuteen. mutta huonosta suhteesta on silti irti päästävä...sen verran pitää itseään arvostaa.

Lue lisää

Itseänsä tulee arvostaa, mutta peräänkuulutan edelleen sitä toisten ihmisten arvostamista myöskin. Mitä ihminen menettää jos antaa mahdollisuuden? Tuskin sitä mahdollisuutta jatkuu montaa vuotta..jos ei pelaa niin ei pelaa :)

........noi... kirjoitti:

Itseänsä tulee arvostaa, mutta peräänkuulutan edelleen sitä toisten ihmisten arvostamista myöskin. Mitä ihminen menettää jos antaa mahdollisuuden? Tuskin sitä mahdollisuutta jatkuu montaa vuotta..jos ei pelaa niin ei pelaa :)

Lue lisää

voi toista ihmistä arvostaa monella eri tavalla. kyllä minä ainakin arvostan sen verran elämääni ja nuoruuttani etten saamarissa ala olemaan huonossa suhteessa sen takia että se olisi jotenkin reilua...ei helvetti, hulluahan toisten takia on tuollaisia asioita tehdä. jos homma ei toimi niin se ei toimi...thats it

Minä aikoinaan rakastuin tähän avomieheeni palavasti. Kaikkea muuta kuin helppo alku meidän elämällä. Oli välirikkoja ja toisia naisia välissä, minulla tietysti miehiä. Nyt 10 vuoden ja kahden lapsen jälkeen huomaan miettiväni että tunnenko miestäni ollenkaan. Olemmeko kuitenkin ventovieraita toisillemme?

Tapasin ihanan miehen, joka vain läsnäolollaan sai minun mieleni rauhoittumaan. Puntaroin tässä edelleenkin, pakko myöntää, millainen elämäni voisi olla hänen kanssaan. Mutta nykyistä mestäni en voi jättää ennenkuin olen selvittänyt meidän suhteemme ja meidän väliset tunteemme. Jo pelkästään lasten takia.

Monet erilaiset elämäntilanteet ajavat ihmisiä erilleen. Meillä se oli lasten saanti. Molemmat mieheni kanssa rakastamme lapsiamme yli kaiken, mutta olemme myös ihmisinä kokeneet kasvua. Toiveemme eivät välttämättä enää kohtaa - - - Siitä minä nyt yritän ottaa selvää. Vaikeata, heh, mieheni kun on tyypillinen "puhumaton" versio.

..tahi näin.. kirjoitti:

Minä aikoinaan rakastuin tähän avomieheeni palavasti. Kaikkea muuta kuin helppo alku meidän elämällä. Oli välirikkoja ja toisia naisia välissä, minulla tietysti miehiä. Nyt 10 vuoden ja kahden lapsen jälkeen huomaan miettiväni että tunnenko miestäni ollenkaan. Olemmeko kuitenkin ventovieraita toisillemme?

Tapasin ihanan miehen, joka vain läsnäolollaan sai minun mieleni rauhoittumaan. Puntaroin tässä edelleenkin, pakko myöntää, millainen elämäni voisi olla hänen kanssaan. Mutta nykyistä mestäni en voi jättää ennenkuin olen selvittänyt meidän suhteemme ja meidän väliset tunteemme. Jo pelkästään lasten takia.

Monet erilaiset elämäntilanteet ajavat ihmisiä erilleen. Meillä se oli lasten saanti. Molemmat mieheni kanssa rakastamme lapsiamme yli kaiken, mutta olemme myös ihmisinä kokeneet kasvua. Toiveemme eivät välttämättä enää kohtaa - - - Siitä minä nyt yritän ottaa selvää. Vaikeata, heh, mieheni kun on tyypillinen "puhumaton" versio.

Lue lisää

...vähän liiankin.

Richartti kirjoitti:

...vähän liiankin.

Niinpä. Todennäköisesti meitä samassa tilanteessa olevia on täällä rakkaassa kotomaassa aika paljonkin. Monet lähtevät aikaisemmasta suhteesta tulenpalavalla kiireellä ja huomaavat myöhemmin tehneensä virheen.

Voisin ihan hyvin olla yksi näistä edellä kuvvamistani ihmisistä. Niin paljon välitän myös tästä uudesta miehestä jonka tapasin. Olisihan se aivan ihanaa heittätyä uuteen ja ehkä onnellisempaan elämään. Olen myös käyttäytynyt kuin teinitytöt ja nolona miettinyt myöhemmin tekojani. Vasta äskettäin tajusin kuitenkin, että minun piti läpikäydä tiettyjä asioita jotta voisin ymmärtää omaa elämääni. Siksi en niitä myöskään kadu.

Tiedä vaikka puolen vuoden päästä tilanne olisi se, että asuisimme mieheni kanssa erillään. Mutta siihen emme lähde ennekuin olemme yrittäneet. Kun saisin vielä mieheni tajuamaan, että puhuminen pitää suhteen kunnossa.

En kiellä..on minulla vielä tämä toinenkin mies ajatuksissa---joka päivä. Mutta hän on fiksu ja upea ihminen ja hän ei ikinä yrittäisi tunkea minun elämääni ennenkuin kaikki olisi selvää. En häntä tapaa ja muutenkin katkaisin kaikki yhteyteni häneen.

Ja sekin on totta, että onnellisuus on ihmisen omasta päästä kiinni..onnellisuus on olotila, johon ei oikeastaan voi kukaan muu vaikuttaa kuin ihminen itse. En tiedä olenko onnellinen nyt, mutta ainakin pyrin sitä päivää kohti jolloin voisin taas todeta olevani.

..tahi näin.. kirjoitti:

Minä aikoinaan rakastuin tähän avomieheeni palavasti. Kaikkea muuta kuin helppo alku meidän elämällä. Oli välirikkoja ja toisia naisia välissä, minulla tietysti miehiä. Nyt 10 vuoden ja kahden lapsen jälkeen huomaan miettiväni että tunnenko miestäni ollenkaan. Olemmeko kuitenkin ventovieraita toisillemme?

Tapasin ihanan miehen, joka vain läsnäolollaan sai minun mieleni rauhoittumaan. Puntaroin tässä edelleenkin, pakko myöntää, millainen elämäni voisi olla hänen kanssaan. Mutta nykyistä mestäni en voi jättää ennenkuin olen selvittänyt meidän suhteemme ja meidän väliset tunteemme. Jo pelkästään lasten takia.

Monet erilaiset elämäntilanteet ajavat ihmisiä erilleen. Meillä se oli lasten saanti. Molemmat mieheni kanssa rakastamme lapsiamme yli kaiken, mutta olemme myös ihmisinä kokeneet kasvua. Toiveemme eivät välttämättä enää kohtaa - - - Siitä minä nyt yritän ottaa selvää. Vaikeata, heh, mieheni kun on tyypillinen "puhumaton" versio.

Lue lisää

mitä on edessä..kurjaa lapsille tuollainen..

ennen lapsia kirjoitti:

mitä on edessä..kurjaa lapsille tuollainen..

Nyt hieman kyllä ihmettelen tuota kysymystäsi :). Mietinkö ennen lapsiani? Tarkoitat varmaan mietinkö mieheni kanssa lapsia tehdessämme, että olemmeko tulevaisuudessa vielä yhtä onnellisia yhdessä? Kyllä me mietimme, niinkuin varmaan kaikki lapsia suunnittelevat ihmiset.

Mutta kasvua ja kehitystä on turha hidastaa. Joskus ihmiset kasvavat henkisesti erilleen, oli lapsia tai ei. Me olemme kuitenkin mieheni kanssa vielä yhdessä ja yritämme. Voisitko siis hiukan täsmentää tuota kysymystäsi? :)

......................näääi... kirjoitti:

Nyt hieman kyllä ihmettelen tuota kysymystäsi :). Mietinkö ennen lapsiani? Tarkoitat varmaan mietinkö mieheni kanssa lapsia tehdessämme, että olemmeko tulevaisuudessa vielä yhtä onnellisia yhdessä? Kyllä me mietimme, niinkuin varmaan kaikki lapsia suunnittelevat ihmiset.

Mutta kasvua ja kehitystä on turha hidastaa. Joskus ihmiset kasvavat henkisesti erilleen, oli lapsia tai ei. Me olemme kuitenkin mieheni kanssa vielä yhdessä ja yritämme. Voisitko siis hiukan täsmentää tuota kysymystäsi? :)

Lue lisää

luulin että erositte..sorry ja tsemppiä.

yhessä kirjoitti:

luulin että erositte..sorry ja tsemppiä.

Ei mitään anteeksipyyntöjä. Tekstini voi olla paikka paikoin sekavaa ja totuushan on, että erokaan ei ole ollut kaukana viime aikoina.

Mutta kysehän oli juuri siitä, että olen ja todennäköisesti miehenikin on valmis vielä yrittämään. Ei tarvitse heti miestä lähteä vaihtamaan.

Jeps. Onhan tuossakin tekstissä järkeä. Voihan se olla, että minun onneni ei avomieheni kanssa enää palaa. Kysymys vaan kuuluukin, että onko se edes poissa? Onko onni vaan piiloutunut arkeen ja kiireeseen. Lastenhoitaminen vaatii myös veronsa.

Ja lasten kanssa on vaikea lähteä "onneansa" etsimään. Luulisin, että saisin varmasti mukavia isäehdokkaita tyrkylle ja kainalooni, mutta kyllä se vaan lasten kannalta aika rankkaa olisi kun äitin luona ramppaisi miehiä. Äiti selittäisi onneansa etsivän. Huh..kävi jo hymyilyttää kun ajatteli koko skenaariota.

Minä olen melko vaatimaton ihminen. Onneni ei vaatisi muutakuin sellaisen kumppanin vierelle joka rakastaa ja arvostaa. Hymyilee minulle ja ottaa kainaloon. Nyt kyllä hymyjä saan, mutta hellyys ja kaikki muu on kaikonnut jonnekkin. En tiedä, voihan kaikki tämä olla minustakin lähtöisin. Kumppanuuteen tarvitaan kaksi ja en varmaan olisi tätä toista miestä edes noteerannut jos suhteeni olisi kunnossa. Huolestuttavinta on, että en ikinä muita miehiä kyllä ole noteerannut--tämä yksi sai muurit hetkessä alas.

.............tai.............. kirjoitti:

Jeps. Onhan tuossakin tekstissä järkeä. Voihan se olla, että minun onneni ei avomieheni kanssa enää palaa. Kysymys vaan kuuluukin, että onko se edes poissa? Onko onni vaan piiloutunut arkeen ja kiireeseen. Lastenhoitaminen vaatii myös veronsa.

Ja lasten kanssa on vaikea lähteä "onneansa" etsimään. Luulisin, että saisin varmasti mukavia isäehdokkaita tyrkylle ja kainalooni, mutta kyllä se vaan lasten kannalta aika rankkaa olisi kun äitin luona ramppaisi miehiä. Äiti selittäisi onneansa etsivän. Huh..kävi jo hymyilyttää kun ajatteli koko skenaariota.

Minä olen melko vaatimaton ihminen. Onneni ei vaatisi muutakuin sellaisen kumppanin vierelle joka rakastaa ja arvostaa. Hymyilee minulle ja ottaa kainaloon. Nyt kyllä hymyjä saan, mutta hellyys ja kaikki muu on kaikonnut jonnekkin. En tiedä, voihan kaikki tämä olla minustakin lähtöisin. Kumppanuuteen tarvitaan kaksi ja en varmaan olisi tätä toista miestä edes noteerannut jos suhteeni olisi kunnossa. Huolestuttavinta on, että en ikinä muita miehiä kyllä ole noteerannut--tämä yksi sai muurit hetkessä alas.

Lue lisää

tilanteeseen on siinä, että et miehen silmissä enää ole se haluttava nainen, jollaisen hän näki Sinut ennen lasten syntymää. Nyt on tarjolla se harmaa arki, ja kun lapset kasvavat ja alkavat vaatia enemmän, arki muuttuu mustaksi ...

selitys kirjoitti:

tilanteeseen on siinä, että et miehen silmissä enää ole se haluttava nainen, jollaisen hän näki Sinut ennen lasten syntymää. Nyt on tarjolla se harmaa arki, ja kun lapset kasvavat ja alkavat vaatia enemmän, arki muuttuu mustaksi ...

Lue lisää

Voisi olla ihan osuvakin selitys. Näin olen monesti itsekin miettinyt. Sillä itsekin sorrun ajattelemaan miestäni usein "isänä". Epäilen, että hänkin ajattelee minua enemmän lastensa "äitinä".

Kun olen asiasta yrittänyt keskustella, olen myös kysynyt mieheltäni onko hän onnellinen minun kanssani? Eikö hän muka ole huomannut kuinka olemme enimmäkseen kämppiksiä. Mieheni katsoo minua kummastuneena ja sanoo tajunneensa jotain, mutta ei ole ajatellut asiaa.

Voi ja voi..kuinka tästä sitten lähtisi jatkamaan? Olen ratkaissut sen niin, että etenen pienillä askelilla. Juttelen asioista enemmän miehelleni, mutta ei tietysti liikaa kerralla. Kosketan ja pidän kädestä kiinni. Tähän ei auta kuin aika. Ja jos sekään ei auta, olemme kuitenkin tehneet voitavamme. Voimme varmasti myös erota tyytyväisinä.

Sait minut ajattelemaan asiaa. Ja taidat olla oikeassa. Mutta kyllä onneen vaikuttaa myös ympäristö ja muut tekijät. Onhan tietysti ihmisiä, jotka pystyvät kaiketi unohtamaan kaiken ympärillä olevan ja olemaan onnellisia huolimatta toisista ihmisistä.

Valitettavsti minun onneni riippuu ilman miehiäkin jo niin monesta muusta ihmisestä. Esimerkiksi lapsistani. Heidän onnensa on minun onneni.

Mutta palatakseni alkuperäiseen asiaan. Ei kait se kumppanin vaihto kuitenkaan automaatisesti takaa onnea. Minä kyllä hetken hölmöyksissäni niin ajattelin, vaikka en edes oikeasti tiedä kuinka paljon tämä toinen mies minusta edes välittää.

näkemys. Ainako?

Otaksun tosiaan, että tarkoitat nimenomaan parempia suhteita, et parempia ihmisiä. Suhteessahan on kaksi (jos puhutaan parisuhteesta) ihmistä. Suhde muodostuu näiden ihmisten vuorovaikutuksesta. Siihen vaikuttaa itse samoin kuin toinen. Itse voi vaikuttaa suhteen laatuun paljonkin, jos osaa ja uskoo itseensä. Jos taas ei ole siihen osaamista tai edes halua, voi sitä parempaa suhdetta etsiä ikuisesti ja törmätä aina samantyyppisiin ongelmiin, niihin omiinsa.

En tietenkään sano että sillä toisella ihmisellä ei ole mitään merkitystä ongelmissa, tajuan kyllä asian hankaluuden jos itse on halukas ratkaisemaan ongelmia, mutta toinen ei reagoi asiaan mitenkään.

Jeps. Rakkaus ja rakastuminen ovat todellakin kaksi aivan eri asiaa. Tunnen paljonkin ihmisiä, jotka hamuavat sitä rakastumisen "fiilistä" joka puolelta. Pelkkä rakkaus ala-ja ylämäkineen ei tunnu enää riittävän.

Mutta mitä se rakkaus sitten on..ja täyttääkö se molempien osapuolten toiveet, se onkin sitten eri asia. Minäkin olin pitkään välinpitämätön miestäni kohtaan , koska en häneltäkään mitään erityistä huomiota saanut. Elättelin ajatuksia paremmasta suhteesta, paremmasta elämästä jne. Löysinkin miehen joka vastaisi täysin sitä kuvausta, jonka olin omalle ihannemiehelleni mielessäni luonut.

Sitten iski paniikki ja huoli omasta vanhasta suhteesta. Huomasin katselevani kuin lasin takaa minun ja avomieheni elämää. Miettiväni kaikkia yhteisiä hetkiä. Haluaisinko tosiaan heittää kaiken sen hukkaan ilman mitään yritystä?

Vaikeaksi tämän tietysti tekee juuri se ettei mieheni ole kovin halukas puhumaan tunteistaan ja hän ei todellakaan ole tiennyt meillä menevän huonosti. Yritän tässä nyt aikani ja toivon onnistuvani. En anna periksi ennenkuin voimani loppuvat ja on aika luovuttaa.

..............ja näin......... kirjoitti:

Jeps. Rakkaus ja rakastuminen ovat todellakin kaksi aivan eri asiaa. Tunnen paljonkin ihmisiä, jotka hamuavat sitä rakastumisen "fiilistä" joka puolelta. Pelkkä rakkaus ala-ja ylämäkineen ei tunnu enää riittävän.

Mutta mitä se rakkaus sitten on..ja täyttääkö se molempien osapuolten toiveet, se onkin sitten eri asia. Minäkin olin pitkään välinpitämätön miestäni kohtaan , koska en häneltäkään mitään erityistä huomiota saanut. Elättelin ajatuksia paremmasta suhteesta, paremmasta elämästä jne. Löysinkin miehen joka vastaisi täysin sitä kuvausta, jonka olin omalle ihannemiehelleni mielessäni luonut.

Sitten iski paniikki ja huoli omasta vanhasta suhteesta. Huomasin katselevani kuin lasin takaa minun ja avomieheni elämää. Miettiväni kaikkia yhteisiä hetkiä. Haluaisinko tosiaan heittää kaiken sen hukkaan ilman mitään yritystä?

Vaikeaksi tämän tietysti tekee juuri se ettei mieheni ole kovin halukas puhumaan tunteistaan ja hän ei todellakaan ole tiennyt meillä menevän huonosti. Yritän tässä nyt aikani ja toivon onnistuvani. En anna periksi ennenkuin voimani loppuvat ja on aika luovuttaa.

Lue lisää

kysymys ja silti se saa aina eniten vastauksia ihmisiltä

Mitä rakkaus on?

Hyvä ettet luovuta. Kuten joku jo kirjoitti, virheet vaan vaihtuvat. Menee hukkaan vuosien rakentaminen ja jonkun toisen kanssa aloittaminen alusta on edessä sen parin vuoden jälkeen. Ellei sitten vaihtele alituiseen.

Rakkaus on yhteinen päätös olla yhdessä tuli mitä tuli. Ei kellään liitto kestäisi ellei siinä välillä olisi hampaita purtu yhteen ja lujasti. Niin kauan kun tulee niitä ihania aikoja välissä on hommassa järkeä. Kärsivällisyyttä.

vaikein kirjoitti:

kysymys ja silti se saa aina eniten vastauksia ihmisiltä

Mitä rakkaus on?

Hyvä ettet luovuta. Kuten joku jo kirjoitti, virheet vaan vaihtuvat. Menee hukkaan vuosien rakentaminen ja jonkun toisen kanssa aloittaminen alusta on edessä sen parin vuoden jälkeen. Ellei sitten vaihtele alituiseen.

Rakkaus on yhteinen päätös olla yhdessä tuli mitä tuli. Ei kellään liitto kestäisi ellei siinä välillä olisi hampaita purtu yhteen ja lujasti. Niin kauan kun tulee niitä ihania aikoja välissä on hommassa järkeä. Kärsivällisyyttä.

Lue lisää

Yritän olla luovuttamatta, tiedän sen olevan helppoa. Ja houkuttelevaa. En halua antaa itsestäni täällä mitään "pyhää" kuvaa. Olen tehnyt itsekin suunnattomasti virheitä ja manannut koko liittoni alimpaan helv....

Halusin vain kertoa omaa tarinaani ko. aiheesta. Kuinka asiat eivät ole helppoja ja niitä voi vääntää ja kääntää kuinka haluaa.

Eniten minä pelkään, että kaikki yrityksistäni huolimatta hajoaa ympärilleni ja huomaan jääneeni yksin. Ja että kävelin onneni ohi.

Mutta olen velkaa miehelleni ja itselleni tämän. Voi kun monet muutkin tajuaisivat edes yrittää, ennen lopullista iskua.

.............................. kirjoitti:

Yritän olla luovuttamatta, tiedän sen olevan helppoa. Ja houkuttelevaa. En halua antaa itsestäni täällä mitään "pyhää" kuvaa. Olen tehnyt itsekin suunnattomasti virheitä ja manannut koko liittoni alimpaan helv....

Halusin vain kertoa omaa tarinaani ko. aiheesta. Kuinka asiat eivät ole helppoja ja niitä voi vääntää ja kääntää kuinka haluaa.

Eniten minä pelkään, että kaikki yrityksistäni huolimatta hajoaa ympärilleni ja huomaan jääneeni yksin. Ja että kävelin onneni ohi.

Mutta olen velkaa miehelleni ja itselleni tämän. Voi kun monet muutkin tajuaisivat edes yrittää, ennen lopullista iskua.

Lue lisää

huolimatta kaikki voi hajota ympärillesi, mutta kokoat silloin itsesi siinä missä muutkin.
Onni ei ole yhdessä ainoassa paikassa ja ihmisessä, joten sen ohi et voi kulkea.