Tervehdys! Ajattelinpa kertoa tarinani. Elämään mahtuu niin kaikenlaista, surua, menetyksiä, jokainen ihminen joutuu kokemaan läheisen ihmisen menetyksen, kukaan ei siitä ole vapaa. Jos ei sitten ole katkaissut välejään vanhempiin, ym. Minulta vietiin lapset neljä vuotta sitten, syynä mielenterveyteni, koska olin liian arka, pelkäsin ihmisiä ja mieheni piinasi minua vuosikausia ja annoin hänen tehdä niin, pettämällä, väkivallalla, uhkailuilla, syyllistämällä, onneksi avioliitto päättyi ja pääsin vapaaksi.
Mutta, syy, miksi tänne kirjoitan, on, että elämässäni ei ole ollut yhtään ystävää, oikeastaan koskaan. Työkaverit ovat ainoita, eivätkä todellakaan ystäviä. En ole koskaan kokenut ystävyyttä, aina olen ollut yksinäinen, ja koska lapset ovat muualla, yhteiskunta on minut eristänyt, minut on sosiaalisesti "tapettu". Virastoissa tulee vastaan sana huostaanotto, se tekee minut iljettäväksi, paheelliseksi, epäsosiaaliseksi, samoin työelämässä. Kukaan ei koskaan ajattele, miltä se tuntuu, olla hyljeksitty, sitä minä todella olen.
Ja olen väsynyt, elämään, tahtoisin jo pois, lepäämään. Koska elämä on rankkaa, kylmää, yksinäistä.
Mutta olen sopeutunut yksinäisyyteen, ja viihdyn näin. En enää pystyisikään rakentamaan ihmissuhdetta, edes ystävyyssuhdetta, ei kannata, koska minut on aina petetty, jokainen, johon olen luottanut. Joten erakkona elelen, hyljeksittynä, en ole paha kuitenkaan, enkä halua muille pahaa, en edes kostoa, tahdon vain olla rauhassa. Yksin.
Nykyään on niin turvaton olo, ei mitään tuttua, ja väsyttää. Väsyttää niin jatkuvasti, herään aamulla väsyneenä, juon kahvit, menen nukkumaan. Ahdistaa. Masentaa. Tätäkö tämä elämä oli? Kun se loppuisi jo. Molemmat lapset käyvät pitkää terapiaa isänsä takia, mietin usein, olisinko nyt lasten kanssa perheenä, jos olisin hänet jättänyt, ja tuntenut tuskaa lasten kärsimyksistä kun isä löi. Miksi en mennyt väliin? Usein meninkin, mutten riittävästi. Olin niin voimaton, hän osasi syyllistää.
Sen tiedän, että jos tapahtuisi ihme, että lapseni tulisivat kotiin, elämä alkaisi taas. Ilo palaisi, ja elämänvoima.
Se on hirvittävin asia, mitä naiselle voi tapahtua. Että ei pysty kasvattamaan lapsiaan itse. Elämä meni silloin uusiksi, palasiksi, tuskaiseksi, olen elänyt pimeässä.
Mutta, ihminen sopeutuu, ja aika parantaa, ensimmäiset vuodet olivat pahimpia, nyt jo helpottaa, olen tottunut elämään yksin, on kiva asunto, työ. Jaksan, aina yhden päivän. Ja kun tiedän, että on muitakin. En ole kuitenkaan "yksin", täällä on teitä muitakin. Ja annamme voimaa toinen toisillemme.
Toivottavasti te, joilla vielä on läheisiä, naapureita, muistatte, että ette vielä ole kaikkea menettänyt. Minä kaipaan ihmisiä, joskus on pakko lähteä ulos vain näkemään ihmisiä. Vaikka he ovat minut hyljänneet. Mutta, kuten sanoin, olen saastunut, en kelpaa kenellekään, on pakko olla yksin, en halua kenenkään kärsivän itsestäni. On mukava istua bussissa, koska siellä on ihmisiä. Mutta en puhu kenellekään, vain olen.
Vaikea uskoa, että ihmisarvon mittaa nykyään se, kuka olet ja mitä olet tehnyt. Sekä paljonko omistat. Tällainen ihminen ei ole yhtään mitään, niin minua ainakin on kohdeltu. Ja yhä kohdellaan. Ja kiusataan, haukutaan, olen kaikista huonoin, arvoni on olematon. Ehkä ruumishuoneella kuitenkin olen sitten jonkin arvoinen, vaikka silloin onkin myöhäistä minua auttaa. Ihmisarvo, mitä se on todella. Hylkiölläkin on tunteet.
yksin on paras olla
6
883
Vastaukset
- ~~Albert~~
Sinulla on valtavan negatiivinen minä-kuva - käsitys itsestäsi!?! Kuvaat itseäsi sanoilla "hylkiö", "arvoton", "saastunut", "olen kaikista huonoin", "Tällainen ihminen ei ole yhtään mitään.." .."vasta ruumishuoneella.." ... etc.. etc...
Oikeasti kuules nyt 'Olivia-132', harva ihminen edes osaa kuvailla sitä pahinta elämänsä vihamiestään noin ilkeästi kuin sinä kuvailet itseäsi. Huh huh.. Tuo ainoa ja tärkein ihminen sinulle, ihminen jonka kanssa elät elämääsi 24h päivässä, 7pvää viikossa, 52 viikkoa vuodessa, vuodesta toiseen olet SINÄ ITSE - ja sinä vihaat sitä ihmistä --> ITSEÄSI?!
Ja sitten kirjoitat:
"Minä kaipaan ihmisiä, joskus on pakko lähteä ulos vain näkemään ihmisiä. Vaikka he ovat minut hyljänneet."
Ainoa asia mitä sinä oikeasti kaipaat ja etsit, (vaikket sitä vielä näköjään ole ymmärtänytkään), on että kaipaat RAUHAA olla itsesi kanssa, ystävää itsestäsi. Kun menet ulos "näkemään ihmisiä" - eivät ne ihmiset ole hylänneet sinua vaikka virheellisesti niin itsellesi sen selitätkin. Eiväthän ne ihmiset edes tunne sinua! Huhuu!
Kirjoitit:
"Mutta, kuten sanoin, olen saastunut, en kelpaa kenellekään.. en halua kenenkään kärsivän itsestäni."
Sinä et kelpaa itsellesi sellaisena fiksuna, tärkeänä, ainutlaatuisena, lapsiaan rakastavana ihmisenä - ja siksi sinä kärsit ITSESTÄSI.
Jo huolitellusta kirjallisesta ilmaisustasi, jäsennellystä ja analyyttisestä kirjoituksestasi voi rivien välistä päätellä ettet todellakaan ole mikään hölmö ihminen. Ilmeisesti elämän kovat kokemukset, veriset pettymykset, väkivalta, hajonneet ihmissuhteet, yms. ovat vain muovanneet sinusta pikkuhiljaa pelokkaan ja aran huonon itsetunnon omaavan, ihmisiä ja maailmaa pelkäävän hauraan naisen.
"Mutta en puhu kenellekään, vain olen."
Kyllä sinä puhut kokoajan vaikka huulesi eivät liikkuisikaan. Puhut itsellesi kokoajan ja todella ilkeään sävyyn?! Olisiko kenties aika sinun tehdä sovinto itsesi kanssa? Katsoa peiliin ja löytää sieltä se "hyvä tyyppi" katsomasta silmiin? Lakkaa jo herrantähden hyvä ihminen ruoskimasta itseäsi.
Sinä olet oikeasti arvokas, tärkeä ja fiksu ihminen. Pidä huolta itsestäsi, palkitse ja kehu itseäsi välillä. Arvosta itseäsi jo lastesikin tähden. On sinulla varmasti paljon kauniita ja hyviäkin asioita elämässäsi, opi nauttimaan niistä, ensin tietenkin opettele näkemään ne. Nyt näet vain kaikkialla pimeää ja ilkeitä "sinut hyljänneitä" ihmisiä. Olet rakentanut korvien väliisi vankilan, toivottavasti tulevaisuudessa vapautat itse itsesi niistä kahleista ja alat nauttia elämästä. Sellaisen äidin lapsesikin haluavat. Onnellisen, terveen, hyvävoimaisen, rakastavaisen.. aloita se muuttuminen jo tänään. Mene vaikka ruokkimaan sorsia leivän muruilla ja opettele taas hymyilemään. Opi näkemään miten hassua ja ihmeellistä tämä kaikki lopulta onkaan. ja miten paljon siitä kaikesta kököstä kehittelemme vain omassa päässämme.
"Anthony de Mello kirjoittaa:
Havahtuminen on näkemistä
Oletko käsitteidesi vanki? Haluatko murtautua ulos vankilastasi?
Siinä tapauksessa katsele, vietä tuntikausia tekemällä havaintoja.
Pääse kosketuksiin asioiden kanssa, katso niitä. Toivottavasti silloin pääset irti niistä jäykistä ajatusmalleista, joita me kaikki olemme itsellemme kehittäneet, irti sellaisesta, mitä ajatuksemme ja sanamme ovat meihin kylväneet."- Olivia-138
Kiitos, Albert, kauniista viestistäsi. En voinut estää kyyneleitä kun sen luin. Sinä olet aivan oikeassa, olen sen joskus muiltakin kuullut. Minä todella ruoskin itseäni, ja asetan itseni sadistisesti saastaiseksi, muille kelpaamattomaksi.
Mutta jossain syvällä sisälläni on valoa, iloa, rakkautta, olen sen usein löytänyt. Ja loppujen lopuksi kyllä minä pidän itsestäni, minun pitäisi vain tehdä työtä sen eteen, että saisin esiin sen valoisan, positiivisen minäni.
Ja mikä tärkeintä, voisin oppia antamaan anteeksi itselleni ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja jopa, kuten sanoit, sanomaan itselleni, että olen hyvä tyyppi.
Se on hyvä elämänohje kaikille, katsoa peiliin ja sanoa, että olet tosi hyvä tyyppi. Tosin se on joillekin itsestäänselvyys.
Viestisi kantaa minua pitkälle ja tulen sen lukemaan monen monta kertaa, kunnes siitä on tullut elämäarvo, ohje: itseään saa rakastaa.
Tosiaan, tämä ihminen, jonka kanssa vietän 24/7 koko elämäni, miksi vihaan ja ruoskin, jopa halveksin. Olen aina ollut muita huonompi, ihmisenä. En NIIN arvokas KUIN... Mutta, minä saan olla tällainen, enkä ole ihmisenä vähemmän arvokas, kuin kukaan muu. Sanoo järki, mutta tunne on ihan eri asia. Tunteet repivät usein sielua ja parantuminen vie aikaa ja lukemattomia peiliin katsomisia. Mutta onhan minulla koko elämä aikaa.
- male88
olen itsekkin menettänyt lapseni olen vasta 19 vuotias. ei ole enää muuta kuin isä ja oma sisko. joten olen miettinyt samaa asiaa monesti. ainut asia joka pitää hengissä on se että tiedän että isä ja siskoni ei jaksaisi enää minun menetystäni. joten elän muille.... menetin äitini kun olin 8vuotias ja äiti ennen kuolemaansa hakkasi minua joten. olen tuntenut viinan ja väkivallan kipuja paljon. olen ollut osastohoidossa ja laitoksissa 4 vuotta vaan apua ei löydy. ole onnekas et sentään ole yksin joka näitä asioita miettii ja joutuu niistä kärsimään.
- asdfasdfasdf
sait kuitenkin lapsen jo tehtyä? miten se onnistuu masentuneena ja yksinäisenä?
- asdfafafa
asdfasdfasdf kirjoitti:
sait kuitenkin lapsen jo tehtyä? miten se onnistuu masentuneena ja yksinäisenä?
Muista aina jatkossakin potkia maassa makaavia ja elämässään päähänpotkittuja.
Sillä tavalla pääset vielä sinäkin pitkälle.
- Anonyymi
Kyllä olen samaa mieltä. Miessuhteet on olleet mitä sattuu. Muunmuassa alkoholisti mies,narsisti ja sitten oli liian hieno mies eli koin olevani roskaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561866Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,481638- 521564
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51517Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61495Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61405Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81306Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121281Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41163Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41138